183. Miehiä puuhissaan

Mika Waltari: "Siellä missä miehiä tehdään".
*
Uusi painos osui käteen. Miten tuttua MW:n tyyli, sama
kuin "Suuressa illusionissa" tai "Yksinäisen miehen junassa",
jotka hän oli jo julkaissut ennen armeijaan menoa (1931,
24-vuotias, fil.maist.). Alkupalat maistuivat, loppupuoli meni
pakkopullana. Inttikuvauksissa on aina tuttu kaava pienine
variaatioineen, vuosikymmenistä toisiin. Kirjoitin itsekin
oman kertomukseni. Waltari näköjään sopeutui, ei ollut
pasifisti eikä militaristi.
*
***
*
Jari Tervo: 'Pohjan hovi'
*
- kuvaus humalaisten taksimatkasta
m/p Rovaniemi - Sodankylä. 19 lukua,
joista jokainen vain 1 kappale tajunnanvirtaa
- raskas lukea, toisaalta saa vaikuttamaan runsaalta.
Tästä joko pitää tai ei pidä. Luin 1. luvun, pidin,
toisessa luvussa jo väsyin: en pidä tarpeeksi Tervosta,
että jaksaisin myötäelää. Kuitenkin kahlasin /harpoin
koko kirjan. (Television Suomen Tietoviisas-ohjelmassa
Tervo eteni kohti loppuottelua. Löytyi sentään jokin
kysymys, jonka mä tiesin, ja Tervo yllättäen ei.)
*
Teknisesti tajunnavirta houkuttelee kuvitellulla
helppoudella kirjoittaa: ei tarvitse miettiä niin
tarkasti MITÄ just on sanomassa, kun pulputtaa tekstiä
tekstin perään, mitä päähän pälkähtää.
*
Voisipa itsekukin harjoitella kirjoittaa "kouluaineita"
otsikoilla vaikkapa: "Lapsuuteni", "Kouluni", "Kesä 1997"...
*
***
*
Seppo Sillanpää: Tämä on ryöstö!
*
Konnien kootut kommellukset. Vie kaiken gloorian roistoilta.
Hauskaa kahden konnan yhteistyössä on, että se ainoa toinen,
jonka voi saada kumppaniksi, on aina joku maailman tyhmimmistä
ihmisistä... (kumpi vai kampi?)
*
Eräskin ryöstäjä ampui pankissa ryöstökaveriaan käteen,
toinen pelotteli pankissa tyhjentämällä katkaistun haulikkonsa
molemmat piiput...
*
Eräälle pankkiryöstäjälle kesäapulainen sanoi, ettei hän saa
antaa rahaa ilman ryöstäjän tilinumeroa ja sotu-tunnusta,
jolloin tämä sitten lateli ne muististaan kiukusta sähisten...
*
***
*
Mauri Sariola: "Lavean tien laki"
*
Onko paras suomalainen dekkari tämä, jossa tilanomistaja Patamaa on sotkeentunut rakkauskirjeisiinsä ja pyytää apua keltanokka-lakimieheltä Matti Viimalta (johon on helppo samaistua, niin osaamaton hän on aluksi jutun kanssa).
*
Pidän 'Lavean tien lain' tunnelmasta: alkaa ja päättyy vitsikkäästi... "juttu" on aluksi viattoman pieni, vain "kiusallinen ja nolottava", mutta juonen takana on enenmmän. Muutkin 1950-luvun Sariolat ovat mukavan tunnelmallisia, ruisleivän makuisia, maalais-suomalaisia. Myöhempinä vuosina taso laski.
*
***
*
Derisbourg: Herra Honda
*
Honda aloitti 'tyhjästä' männänrengastehtailun
30-luvun Japanissa, myi sen 1945 Toyotalle, vietti 2 vuotta
vain vaeltelemalla ympäri Japania soitellen huilua, sitten
aloitti polkupyörien varustamisen moottorilla -> syntyi mopo!
"Mukavat ihmiset ajavat Hondalla" mainos, vastakohtana sille
että Hell's Angels ajaa Harley-Davidsonilla).
*
***
*
Anders Ramsay: "Muistoja lapsen ja harmaahapsen".
*
Upea ystävyyskuvaus Anders Ramsayn muistelmateoksessa
"Muistoja lapsen ja harmaahapsen". Ramsay velkaantui ja
köyhtyi epäonnisissa liiketoimissa vuosisatojen 1800/1900
vaihteessa ja menetti ystävänsä.
*
Eräs nuoruudenystävä oli Pariisissa taidemaalarina.
Tämä palaa Suomeen vuosien päästä ja Ramsay mainitsee,
että tämä on edelleen hänen ystävänsä! Toisin kuin muut.
*
Niinpä, heppu oli ollut poissa ystävienmenetysvuodet.) -
Ystävyyden ei tarvitse olla kiinteää (tai muuten loppuu),
vaan... se uinuu joskus lepotilassa ja palautuu tilanteen
mukaan uudelleen.
*
***
*
"Ei ole hyvä pitää väkisin yllä ystävyyssuhteita. Se on
piinallista kummallekin. Tosiasia on, että ihmissuhteista
kasvaa ulos, niin se on." (Somerset Maugham (1874-1965).
*
"Jos joku ystävistäni sattuu kuolemaan, ajan St. Jamesin
kahvitupaan ja tuon kotiin uuden." (Horace Walpole (1717-97)
*
Kyynisyydessäänkin myös jotenkin viehättävä ajatus -
elämä jatkuu... vaikka "ystäväni kuollessa kuolee
samalla myös jotakin minusta itsestänikin"...
*
(Kirjeistä 1997)