182. Verotusta, järkevää ja tyhmää

1) Järkevää verotusta
*
Taloustietelijä Juhana Vartiaisen (sd) isän, oikeistolaisen (uusliberalistin? reaganistin?) taloustieteilijän Henri J. Vartiaisen mielestä (vuonna 1997) veroilmoituksessa pitäisi voida äänestää, mihin verorahat käytetään, esim. nuolilla ylös/alas kunkin budjettimomentin kohdalla.
*
Olen ajatellut samanlaista systeemiä, mutta nuolten sijasta prosentteja ilmoittamalla. Monimutkaisia systeeemejä molemmat. Nuolisysteemin voisi sinänsä asettaa tasobudjetoinnin kehykseen. Zero-base budgeting eli "nolla-pohja-budjetointi", tasobudjetointi, oli demokraatti Jimmy Carterin edistämiä ideoita USA:ssa 1970-luvulla. Tällöin määrärahaa esim. joko
a) vähennetään 10 %
b) pidetään ennallaan, tai
c) kasvatetaan 10 %).
*
Mutta jospa aloitettaisiin yksinkertaisemmin: veroilmoituksen lopussa saisi parilla rivillä ehdottaa, mihin 10 % itseltä perityistä tuloveroista valtion/kunnanverotuksessa pitäisi käyttää.
*
Kohteet vaihtelisivat eri ihmisillä, toiset kohteet suositumpia kuin toiset.
*
Julkistettaisiin sitten mikä osuus missäkin kohteessa on täyttynyt "vapaaehtoisesti", veronmaksajien itse HALUAMIIN kohteisiin. Tämä osa ei siis olisi ns. ryöstöverotusta!
*
Esim. Harald Hirmuinen -sarjakuvan veropopulismissa USA:nkin mataliksi kuviteltuja veroja pidetään ryöstönä. Mutta ne menevätkin etäisiin, epätoivottuihin kohteisiin, kuten suurvallan valtaviin sotilasmenoihin. Tai etäisen paikan vieraiden erinäköisten ihmisten sosiaaliturvaan.
*
Voitaisiinko lisätä "verorakkautta"? Tuoda kohteet lähemmäksi ihmisiä. Ihmiset antavat vapaaehtoisesti ja ostavat vapaaehtoisesti sitä sun tätä. Eikö esim. sairaanhoitomenoihin ole hyödyllistä siirtää veroissaan rahaa, sen sijaan että ottaisi kalliita vakuutuksia, kuten USA:ssa, tai joutuisi perikatoon sairastuttuaan.
*
Juttua voisi kehitellä, eikä se menetä ajankohtaisuuttaan.
*
***
*
2) Tyhmää "verotusta"
*
Maailman "suurimman" tenorin Helsingin-konsertti oli surkuhupainen marraskuussa 1997. Esitys tapahtui jääkiekkohallissa. Herra Pavarotti käytti apunaan mikrofonia ja vahvistimia kuin tavallinen karaoke-laulaja.
*
Vieraat viipyivät hörppimässä drinkkejään laulun jo alettua ja tömistelivät tuoleilleen kesken aarian. Taputuksiin yllyttiin, kun mestari alentui rallattelemaan iskelmiä.
*
Lisämaksusta sai nähdä illallisella muhkeamuotoisen miehen syömässä jälkiruokaansa. Hyväntuulinen laulaja kuittasi yhdestä illastaan 6-7 miljoonaa markkaa. Sitten sirkus jatkoi matkaa veroparatiisiin, mutta sen 12'000 pelleä jäivät - nolostelemaan tuhannen markan lipuillaan saamiaan "taide-elämyksiä".
*
Keisarilla ei ollut vaatteita - tarvitaanko H.C. Andersenin sadun pikkulapsi osoittamaan aikuisille moukille, että he maksavat tyhjästä? Samanlainen rahankasausoperaatio toistuu kuukausittain milloin minkin Bowien, Collinsin tai Eltonin laskuttaessa nuoria, jotka maksavat mitä vain nähdäkseen karismaattisen vapahtajan. Edes aikuiset voisivat miettiä hinta/laatu-suhdetta!
*
Raskauttavaa aikuisille on, että lippujen hinnat vähennetään verotuksessa, yritysten rahdattua Pavarottin sirkukseen kutsuvieraitaan. Joidenkin arvostelukyvyttömien "ilmainen viihde" jää suomalaisten yhteisesti maksettavaksi muussa verotuksessa ja hinnoissa tai leikataan pois jostakin hyödyllisestä.
*
Mikä mainonta saa miljoonat ihmiset alistumaan palvomaan muutamia superihmisiä? Entä miksi miljoona pienituloista kaivaa kupeestaan viikottain pari lanttia, voidakseen kasata ne yhdelle ainoalle viikon lottovoittajalle?
*
Miksi monet elävät yhä harvojen kautta, kuten ne menneisyyden ihmiset, jotka kuolivat yhtenä miehenä jumal-keisarinsa puolesta - vaikka nyky-ihmisillä olisi entistä tasavertaisemmat edellytykset luoda itse, vaihtaa ja nauttia kenen tahansa taiteesta, monien eikä harvojen.
*
(Kirjeestä 1997)