166. Liiketoiminta, Haavikonkin

Paavo Haavikon Prospero (1995) soljui paikoin kuin proosaruno. Voiko olla totta, että hän kirjoitti kaiken vain kertaalleen, ehtimättä korjata ja viilata? Olivatko tulot peräisin enemmän kiinteistökaupoista kuin kirjoittamisesta ja kirjankustantamisesta?
*
Oppikouluni äidinkielenopettaja kertoi tarinan: Haavikon ylioppilasaine oli niin kummallisen huono, että haluttiin antaa improbatur. Entäpä jälkimmäisen äidinkielenkokeen tulos, parempi kahdesta ratkaisee? Mutta jälkimmäisen hän oli jättänyt kokonaan kirjoittamatta! Päätettiin päästää kuitenkin läpi, ettei tuhottaisi alkuunsa outoa, mahdollista tulevaa kirjailijaa.
*
"Haavikolla ammatteja on valittavissa vain muutama,
lääkäri, insinööri, arkkitehti, ekonomi tai pappi.
Kaikki hänelle mahdottomia."
*
"Liiketoiminta, pienikin, on Haavikolle erityisen ja
ratkaisevan tärkeää jokapäiväisenä älyn ja arvostelukyvyn
sekä aloiterikkauden mittarina. On tuotettava uusia,
ainutkertaisia tuotteita ja ajatuksia ilman että niiden
toteuttaminen ja ylläpitäminen käy kohtalokkaan kalliiksi
tai tuhoaa talouden.
*
Mutta yksin raha ei ole tavoite. Sitä on oltava ja siksi
liikeasioiden  on levättävä monen tukipilarin varassa,
niin ettei myöskään nopea kasvu ole hengissäpysymisen edellytys.
Siksi oman pääoman on oltava riittävä, sekä suhteellisesti
että määrällisesti, jotta itsellisyys on kaikissa olosuhteissa turvattu.
Ja jos toiminnassa on tehty erehdys on se heti myönnettävä.
Näin voidaan tappioiden kasvu kohtalokkaiksi välttää.
*
Käytännössä velaton eli omalla pääomalla tapahtuva toiminta
ei tietysti saata olla kovin laajaa eikä nopeasti kasvavaa,
mutta sitkeätä, kunniallista ja menestyvää kyllä.
"Hänen ympärillään ei ole mitään ylellistä mutta kylläkin vaurautta,
huonekaluja ja esineitä kahden edellisen sukupolven ajalta.
*
"Lyhyttä elämää varten ei kannata hankkia paljon uutta,
(Haavikko ajattelee). Ihmisen määrittelee se että hän on
vanhempiensa ja lapsiensa välissä, geneettisessä loukossa.
Vanhempia ei voi valita, siksi ei kannata hakea riitaa heidän
kanssaan. He ovat ohimenevä ilmiö.
*
Itsenäistyminen kertoo riippuvuudesta, siihen ei ole syytä. Vanhempia ei pidä ottaa niin täydestä eikä niin korkeasta kurssista että alkaisi riidellä heidän kanssaan, saati vihaisi heitä. He eivät ole valinneet itseään eivätkä lapsiaan. He vain tulevat, kaikille yllätykseksi. Ei kannata olla niin riippuvainen vanhemmista että alkaa ottaa heidät niin täydestä että alkaa kapinoida heitä vastaan. Se on jo hybristä. Sillä ihminen on oman itsensä kaksonen, jo ennen syntymäänsä tehty."
*
"INFO-kauppaketjun runoantologian toimitustyön takia jokin lehti
arveli Haavikon lähteneen Otavasta kokoamaan uutta Kalevalaa...
*
Kun Ahtisaari oli valittu lähetti Haavikko Ilta-Sanomille pyydetyn kommentin, josta ote:
*
"Kansa on valinnut presidentiksi peilikuvansa, kasvottoman henkilön, joka ei tiedä maasta, sen oloista ja laeista juurikaan mitään, yhtä vähän kuin kansa tietää hänestä. Hän on asiantuntijoidensa talutettava henkilö, ja asiantuntijat ovat maata jo vuosikymmeniä johtaneet."
*
"Tuomas Anhavan hylkäämä Aimo Sakarin suomennos Stendhalin Parman kartusiaaniluostarista meni Otavalta Concert Hallille? (jonka sisaryritys 'Hobby Hall'). Haavikko lukaisi muutaman lauseen ja totesi sen hyvin soveltuvan luonteensa ja laatunsa ansiosta postimyyntiin, sillä sen tarkoituksena oli tosiaan saattaa kirja mahdollisimman monen ulottuville. Itse lukemisesta saati luetun ymmärtämisestä ei ole syytä puhua eikä sitä kysyä. Mutta Otava oli siinä lukujen taitteessa niin tiukalla että oli raavittava kaikki saatavissa oleva raha, muuta kysymättä."
*
"Olla suuri mies ja pyhimys itselleen." - Baudelaire.
*
***
*
Pentti Saarikoski heitti postin roskiin, jos epäili laskua.
Hänellä ei ollut pankkitiliä, kun vaimot hoitivat hänen raha-asiansa.
*
Kun Saarikosket menivät huonekalukauppaan, Pentti sanoi siellä:
"Lähettäkää lasku Otavaan, johtaja Haavikolle!
"Kyllä, johtaja Haavikko!" vastasi myyjä.
*
Luin Tuula-Liina Variksen "Kilpikonnaa ja olkimarsalkkaa",
luin 100 sivua keskeytyksettä. Sujuvasti kirjoitettua ja paljon julkkiksia esillä.
*
Pekka Kejosesta Saarikosken ryyppyporukka jaksoi kantaa huolta: "NIIN pohjalla me ei olla! kuin oli Kejonen nilkuttamassa kepin kanssa. Kerrankin he olivat Kejosta viemässä sairaala Sanervaan, ettei tämä kuole käsiin, saivat vielä juksattua taksiin, mutta liikennevaloissa Kejonen pääsi karkaamaan ovesta, ja viipotti karkuun etsintäpartiolta...
*
"Pentti ei olisi ikinä uskonut, että Kejonen elää kauemmin kuin hän." Utsjoella.
*
(Luettuja tammikuussa 1998)