lauantai 19. toukokuuta 2012

81. Alain de Bottonin esseet

Etsin Töölön kirjastosta minulle kehutun Alain de Bottonin esseitä (hän on syntynyt 1969, sveitsiläis-brittiläinen?), ja kirjoja oli siellä puoli tusinaa, pari tosin sekä ruotsiksi että joko suomeksi tai englanniksi.

Luin ensiksi Chloen - 'Rakkauden koetuksen', sekä 'Kuinka lukea Proustia', sekä 'Art of Travel'in (Pasilan kirjastosta) ja luen nyt vielä 'Status Anxiety'ä, ehkäpä myöhemmin kirjastosta pari lisää.

"Chloessa" oli mukava jaksotus numeroituihin pikkulukuihin. Luin runsaat 20 v. sitten viisi italialaisen Francesco Alberonin kirjaa: Rakastuminen, Ystävyys, Erotiikka, Häälento, Optimism (- ei suom.). (Luin nuo kirjat 1985, 1987, 1989, 1995 ja 1998). Ne tulivat Bottonin kirjasta mieleen, ollen tämän lähdekirjallisuuttakin, ja Bottonia analyyttisempia, filosofisempia ja laveampia.

Tunnistin Chloen tuoreita tunteita. Oppiessaan ihminen voi päästä irti siitä, että elää pelkästään rakkauden oikkujen armoilla. Esim. rakkaus omaan lapseen ei häily sen mukaan, tuntuuko lapsi tänään rakastavan vanhempaansa, vai onko hänelle kaverit paljon tärkeämpiä, vaan omaa lasta rakastaa päättäväisesti. Kaksi eri rakkauden muotoa, mutta silti.

En ole tainnut kuulla vuosiin filosofi Esa Saarisesta, vieläkö hän puhuu alati Kuningattarestaan? Kenties yliampuvaa, mutta ymmärtääkseni hän tuo noin julki metodin, miten järjestelmällisesti pitää yllä rakkautta? Totta kai sanat voivat kuivettua tyhjiksi ja mitäänsanomattomiksikin. Mutta yritys on parempi kuin luovuttaminen. Jokaista hyvää tapaa kannattaa yrittää pitää yllä.

Partiolaisilla on päivän hyvä työ... Jatkuva, päivittäinen harjoittaminen pitää tavan yllä... Hyvä tapa olisi sanoa ihmisille kauniita asioita yms. Ja ilmaista rakastetulleen vähintäänkin joka päivä jotakin rakentavaa. Teoriat ovat linjakkaita, käytäntö yleensä vaihtelevampi.

'Art of Travel' oli epätasainen. Madridissa Botton mietti Humboldtin tekemiä lukemattomia tieteellisiä havaintoja, sekä toisaalta Nietzschen ylistystä tavallisen ihmisen arkisille havainnoille, jotka rikastuttavat ja sivistävät vain ja pelkästään häntä itseään. Tämä oli hyvä jakso! Samoin lopun matkakertomus kiertämisestä oman makuuhuoneen ympäri. Englannin järviseudusta ei jäänyt mieleeni enempää kuin Barbadokseltakaan.

Toinen tekee pienestä matkasta paljon parempia havaintoja kuin toinen, joka kiertää koko manteren tai maapallon.

Kulttuurikriitikko John Ruskiniin (1819-1900) pitäisi tutustua paremmin! Hän kehotti ihmisiä piirtämään jatkuvasti kaikkea näkemäänsä! Todellakin, piirtäessään analysoi mitä oikein näkee. Valokuvia on paljon helpompi räpsiä näkemättä ja ajattelematta juuri mitään.

Luetuista kirjoista pitäisi aina tehdä edes muutama muistiinpano! Tai pitäisi jäädä mieleen edes yksi hyvä uusi ajatus jokaisesta, ettei ole vain kuin pureskellut purukumia, jonka on sitten heittänyt roskiin.

Marcel Proust -kirja houkuttelee lukemaan "Kadonnutta aikaa etsimässä". Olen nuorena lukenut vain ensimmäisen osan kaikkiaan yhdeksästä.

Botton käyttää monia vaikeitakin sanoja. Englannin kielessä on valtava sanavarasto ja on tyypillistä, että kouluja käyneet britit briljeeraavat eksakteilla nyansseilla. Olisi taito kirjoittaa yksinkertaisen kauniisti. Miten kirjoitti Wordsworth? Botton itse siteerasi tätä naiivien luontokokemusten runoilijaa.

Botton tuntuu poimivan erilaisia ideoita ja tekevän niistä esseen. J.-J. Rousseu tulee mieleen, hänhän nousi esiin voittamalla aluksi jonkin essee-kilpailun. Botton poimii myös mainioita esimerkkejä, mm. valokuvin ja piirroksin. Nykyään on valtavat mahdollisuudet hakea järjestelmällisesti erilaisia lähteitä ja ammentaa niistä.

Kuka tahansa voi nykyään vain lukea sata kirjaa ja kirjoittaa niiden pohjalta yhden uuden. Vanhoja tieteen klassikoita on hauskaa lukea, esim. Adam Smith: "Kansojen varallisuus", koska he perustelivat väitteet omilla havainnoillaan eivätkä viittauksilla toisten tutkimuksiin.

'Status Anxiety' pohtii sitä, miten ennen ihminen saattoi syyttää olosuhteita siitä millainen oli, mutta jos kaikilla on samat mahdollisuudet koulutukseen ym., jokainen voi syyttää ihan itseään, jos ja kun ei menesty jollakin mittarilla samoin kuin jotkut toiset.

Pelastukseksi 'Status Anxietysta' Botton näyttää löytävän kirjan loppupuolella erilaisia ratkaisuja. Luin etukäteen viimeisen luvun boheemiudesta - siinä yksi elämäntapa ratkaisuksi välttää häviäminen kilpailussa.

80. Arkkitehtuurin historiaa

Lukiessani teosta Jan Gympel: 'Arkkitehtuurin historia' (jonka arkkitehti Lehtovuori mainitsi matkamuistelmissaan alalta ainoaksi suomenkielellä julkaistuksi) kohtasin (sivulla 27) kuvauksen, jossa norjalainen sauvakirkko yhdistettiin Romaaniseen tyyliin?

"Pohjoismaissa syntyi täysin omaperäinen romaanisen rakennustaiteen haara (!!)
- - kirkot puusta - - alueellisia rakennusperiaatteita ja paikallisia materiaaleja - -
"Etelä- ja Keski-Euroopan suurvaltojen kulttuurivaikutukset eivät vielä 1000-luvun alussa ulottuneet juuri lainkaan Skandinaviaan saakka. Ei ollut tarvetta osoittaa mahtia rakennuttamalla monumentaalisia uskonnollisia rakennuksia.

"Hyvin jäsennelty tukirakenne jätettiin usein näkyville ja vaikutti hyvin loogiselta.
Tässä suhteessa sauvakirkot muistuttivat varhaisromaanisia kivirakennuksia." (!!)
(Mutta sitten toisaalta hieman ristiriitaisesti:) - - "kehittyi ainutlaatuinen arkkitehtoninen luomus, jota ei voida verrata minkään muun alueen rakennustaiteeseen".

***

Tutkin taannoin eri lähteistä ja luokittelin useita kymmeniä rakennuksia niiden arkkitehtonisen tyylin mukaan. Yhden Dekonstruktivistisen, muutaman Postmodernin, jonkin Rationalistisen...
Brutalismi on siitä mukavaa, että sen tunnistaa helpoimmin, nopeimmin, ihan heti... Amsterdamin koulukunnan tiilinen Ekspressionismi on kiinnostavaa. Goottilaisia kirkkoja tuntuu olevan liikaa, mutta Romaaniset sitten välillä ilahduttavat. Funktionalismi yleensä viehättää. Hollannin 'De Stijl' oli uusin oppimani tyyli, sen kaunein ja ehkä ainoa oikea esimerkki on upea. Renessanssilla ja Barokilla oli puolensa. Kertaustyyleinä kaikki tulivat vuorollaan uudelleen muotiin.

***

Amerikan arkkitehtuuri-instituutilla AIA:lla on mainio 25-vuotis-palkinto. Sellainen myönnetään vuosittain vasta yli 25-33 -vuotiaalle rakennukselle, joka on YHÄ, neljännesvuosisadan jälkeen, huippusaavutus! Palkinnon jakaminen aloitettiin 1960-luvun lopulla, eli niitä on jaettu runsaat 40.

Muutama arkkitehti on saanut palkinnon useammin kun kerran: Louvren Lasipyramidista tunnettu I.M. Pei kahdesti, Mies van der Rohe kolmesti, Frank Lloyd Wright neljästi, olemme varmasti kuulleet heistä, ehkä myös Louis Kahnista, joka voitti palkinnon viidesti? Vain Amerikassa kirjoilla ollut arkkitehti voi nimittäin voittaa tämän kilpailun. Mutta kukapa on voittanut palkinnon useimmin, peräsi kuusi kertaa?

No sepä sama Hvitträskin poika Helsingin rautatieaseman ja Kansallismuseon varjosta, joka piirsi myös Gateway Archin kaaren, jota McDonalds tyylitteli tunnuksekseen. En aina muistakaan, miten arvostettu Eero Saarinen (1910-1961) Amerikassa oli. Hän kuoli siis aivokasvaimeen jo 51-vuotiaana. Hän olisi voinut ehtiä vielä vaikka mitä! Brasiliassa ahertaa yhä arkkitehtina Oscar Niemeyer (s.1907), joka täyttänee joulukuussa 105 vuotta.

Kaksi ensimmäistä AIA:n 25-v. palkintoa sai tosin "Saarinen & Saarinen", sillä Eliel ja Eero toimivat yhdessä kuten myöhemmin lukemattomat avioparit (Raili ja Reima Pietilä, Käpy ja Simo Paavilainen), mutta Elielin kuoltua (1951) sai 4 palkintoa Eero Saarinen yksin. Palkinnot tulivat postuumeina, jälkimaineena vainajille.

***

Entäpä Philip Johnson?

Lapsuuteni Nakke Nakuttajassa Putte Possu tai joku muu Nasulammen asukas muutti lasitaloon. Sarjakuva oli piirretty taiteenlajinsa kultakaudella, 1950-luvulla. Idea oli varmastikin napattu todellisuudesta... sillä Philip Johnson tosiaan piirsi itselleen lasitalon 1949 ja ehti asuakin siinä yli 50 vuotta ja lopulta kuolla siinä. Hän eli vuodesta 1906 lähtien melkein sata vuotta, kolmisen vuotta vaille. Hän piirsi myös mm. lasisen kristallikirkon Kaliforniaan.

***

Olen hahmotellut tapaa esittää historialliset rakennustyylit mieluummin matriisina tai taulukkona (20 x 3/4/5...) kuin pelkkänä pitkän-pitkänä listana (60-100 kpl)?

Mietin voisiko joitakin tyylisuuntia ja variaatioita laittaa rinnakkain vapaamuotoisestikin,
esimerkiksi näin, perustuksista ylimpiin kerroksiin:

20. kerros: a) Neomodernismi b) High-Tech c) Sustainable architecture
19. kerros: a) Postmodernismi b) Dekonstruktivismi
18. kerros: a) Organicism b) Critical Regionalism?
17. kerros: a) Brutalismi b) Strukturalismi
16. kerros: a) Modernismi b) International Style
15. kerros: Totalitarismi a) Fasismi b) Natsismi c) Stalinismi
14. kerros: a) Konstruktivismi? b) Post-Konstruktivismi? c) Futurismi? d) Rationalismi?
13, kerros: a) Funktionalismi b) De Stijl (Hollannin funkis?)
12. kerros: Expressionismi a) Hollanti b) Saksa c) jne.
11. kerros: USA a) Art Deco b) Chicagon koulukunta c) Prairie School yms.
10: kerros: a) Art Noveau b) Jugend c) Kansallisromantiikka
9. kerros: a) Uusklassismi ja kaikki muut Neo-kertaustyylit b) c) d) e)
8. kerros: a) Barokki b) Rokokoo
7. kerros: Renessanssi: a) b) c) eri alueilla
6. kerros: Goottilainen, a) b) c)... varhainen - myöhäinen /eri alueet
5. kerros: Romaaninen a) b) c) eri puolilta Eurooppaa
4. kerros: Keskiaika a) Varhais-kristillinen b) bysanttilainen c) Karolinkien d) Ottomaaninen
3. kerros: Antiikin :Rooman tyyli: a) Italia b) Ranska c) Englanti d)...
2. kerros: Antiikin Kreikan tyyli a) doorilainen b) joonialainen c) korinttilainen
1. kerros: Antiikin Egyptin pyramidit eri vuosisadoilta : a) b) c)...

79. Listoja listojen perään

"World Almanac and Book of Facts 2010" (since 1868!) listaa sivulla 157
"Symptons and Types of Depression:

1 Persistent sad mood
2 Loss of interest in activities once enjoyed (including sex)
3 Significant change in appetite or body weigth
4 Difficulty sleeping or oversleeping
5 Lethargy or agitation
6 Loss of energy
7 Feelings of worthlessness or inappropriate guilt
8 Difficulty thinking or concentrating
9 Returned thoughts of death or suicide

A diagnosis of major depressive disorder is made if 5 or more symptons during the same two-week period.

Käytännöllisiä nuo amerikkalaiset!

***

Toisaalla kirjassa on hauskoja listoja vaikkapa näyttelijöiden oikeista nimistä.

'Batman' Michael Keatonin oikea nimi onkin Michael Douglas!

Nimen Michael Douglas on varannut Kirk Douglasin poika, mutta Kirk Douglas on oikeasti Issur Danielovitch (s.9.12.1916, eli täyttää jo vaikka mitä, jos elää).

Walter Mathau oli oikeasti Walter Matuschanskayasky, missä on peräti 17 kirjainta.

Suomessa pisimmät sukunimet taitavat olla 15 kirjainta pitkiä. Juhana Helmenkalastaja ja Markku Uusipaavalniemi.

Bernard Schwartz = Tony Curtis,
Archibald Leach = Cary Grant,
nämä luulen muistavani entuudestaan ulkoa, enkä edes vaivaudu tarkistamaan...

***

Kirjoitan muistiin kaikenlaisia vastaan tulevia listoja, lähdeviitteittäkin.

Dollarimiljonäärejä oli taannoin eri maissa seuraavasti:
Kiina 415 tuhatta
Venäjä 136 tuhatta
Norja 62 tuhatta
Ruotsi 50 tuhatta
Suomi 26 tuhatta.

***

Ankkalinnan luojien elinvuosia:

Walt Disney (1901-1966) käsikirjoitti
Ub Iwerks (1901-1971) luonnosteli
Win Smith (1887-1944) tussasi
Floyd Gottfredson (1905-1986) tuli edellisen tilalle
Al Taliaferro (1905-1969) puhtaaksipiirtäjä
Carl Barks (1901-2000) aloitti 1943
Paul Murry (1911-1989) oli kuuluisa Mikki-piirtäjä
Tony Strobl (1915-1991) peri Barksin hommat
Jack Bradbury (1914-2004) ei niin taitava kuin Strobl

***

Ihmesatujen henkilögalleria Proppin mukaan (1973):
Sankari
Valesankari
Liikkeellelähettäjä
Auttaja
Roisto
Lahjoittaja
Etsitty henkilö

***

Fordin automallit 1903-1908 olivat
A B C F K N R S T (9 erilaista)

***

Japanilaiselle hyviä numeroita ovat 3, 7 ja erityisesti 8,
mutta huonoja 4, 9 ja 13.

***
Kuusi ilmettä: Onni, suru, yllätys, pelko, viha, inho.

78. Waltarin ja Goethen vaellusreitit


Luin joulunaikaan 2010 erityisesti Mika Waltarin keskiaikaisen vaellustrilogian osat "Mikael Karvajalka" ja "Mikael Hakim", n. 780 ja 965 sivua, ilmestymisvuosilta 1948-49.
Kolmas osa, jossa Miguel Carvajal olisi lähtenyt Etelä-Amerikkaan ja/tai Kiinaan, jäi Waltarilta lopulta kirjoittamatta. Mikael Hakimin olin lukenut aiemminkin, 32 v. sitten, mutten muistanut kuin miljöön. Äärimmäisen kyynistä ja raakaa ihmiskuvausta 1520-30-lukujen Euroopasta ja Turkista, mutta heijastellen kirjoittamisajankohdan kylmää sotaa v. 1949. Valtapeliä olivat kaikki ihmissuhteet romaanissa.

Olen monesti törmännyt Waltarin (1908-79) teoksissa, mm. hänen pienoisromaaneissaan, "Multa kukkii" ym, suorastaan hämmästyttävään todentuntuun, kuvauksiin kokemuksista ja tunteista, jotka olen tunnistanut eläneeni itse. Waltarilla on toki vahvasti miesnäkökulma asioihin.

Matkakirjallisuus on mielikirjallisuuttani. Waltarin kirjoissa matkustetaan paljon. Bill Bryson, Paul Theroux, Jeffrey Tayler, V.S. Naipaul ja Shiva Naipaul ovat mieluisia matkakirjailijoita.
Luen n. 200 kirjaa / vuosi, joista 80 % on miesten, 20 % naisten kirjoittamia. Varmasti luen naisnäkökulmiakin enemmän kuin moni?

Luin myös kääntäjä Kyllikki Villan kolme 'lokikirjaa', joissa hän kertoi itsenäisistä matkoistaan yksinään rahtilaivoilla Etelä-Amerikkaan, vanhoillakin päivillään, 75-vuotiaana. (Hän eli 86,5 vuotta, 1923-2010). Hän oli hyvin 'naisellinen' vanhanakin, pyrki vaikuttamaan viehättävältä ja tavoitteli flirttiäkin tai huomiota vanhoilta miehiltä tai miksei nuoremmiltakin. Varsinkin viimeisessä kirjassa reissaaminen omin päin Argentiinassa, Chilessä jne. tuntui hänestä 75-vuotiaana jo hieman raskaalta, ja monesti hän kaipaa teksteissään, että hänelläkin olisi mukanaan mies, ettei tarvitsisikaan yksin selvittää kaikkia ongelmia, vaan mies voisi hoitaa hänelle sen hankalan lippuasian, hotellin löytämisen yms. "Toisilla on miehensä", hän kaipailee, itse ihan yksin. - Tuossa oli kiinnostavaa se ristiriita, että kun hän kuitenkin oli itsenäinen ja reipas ja seikkaileva nainen, joka pärjäsi kaikkialla. silti hänellä esiintyi kaiketi 'lapsivuoteelta' kumpuava haave voida saada olla myös passiivinen hoivan kohde ja antaa toisen hoitaa. - Villan mielenkiintoisia matkakohteita oli myös mm. St. Helenan saari, jossa hän viipyi 6 viikkoa, seuraavaa laivaa odottaen ja käännöstöitä tehden.

***

Tartuin Waltareihin luettuani ensin 28 vuoden jälkeen uudelleen "Yksinäisen miehen junan", josta pidin enemmän kuin muistinkaan. Oheen oli pakko selailla uudelleen Markku Envallin tutkimusta Waltarin romaaneista ja Panu Rajalan Waltari-elämäkertaa.

Yritin nimittäin keksiä hyviä matkakirjoja, joissa olisi kiintoisia reittejä, joihin voisi kytkeä matkan varrella olevien kaupunkien arkkitehtuurikohteita peliksi tai opetusohjelmaksi. Listasin kaupungit joissa Karvajalka matkoillaan kävi. Ja samoin paikat, joissa kirjailija J.W. von Goethe kävi (todellisella) Italian-matkallaan 1700-luvulla.

***

Mikael Karvajalka (1502-1527) / Mika Waltari 1948
REITTI (seassa mielikuvituskaupunkejakin?)
Turku
Lyypekki
Hampuri
Köln
Pariisi (Notre Dame)
Chartres (katedraali)
Rouen
Kööpenhamina
Tukholma
Naantali
Kuusiston piispanlinna
Tukholma (P. Nikolain kirkko) (1520)
Raasepori
Lyypekki
Memmingen
"Piispankaupunki", ehkä Augsburg
Baltringen?
Leipheim?
Mühlhausen?
Thüringen
Langensalza?
Weimar
Frankenhausen?
Nürnberg
Lindau
Zürich
Milano
Genova
Valencia
Madrid
Toledo
Bayonne
Lyon
Basel
Milano
Ferrara
Bologna
Rooma 1527

***

Mikael Hakim (1527-1538) / Mika Waltari 1949
REITTI:
Venetsia
Cerigo/ Kythera
Jerba (saari)
Alger
Istanbul (Galata)
Philippopoli (Maritzajoki)
Essek (Unkari) Duavajoki
Budapest
Wien
Kosek eli Guns linna 1532
Bagdad
Brussa (kylpyläkaupunki)
La Goletta (linnoitus)
Tunis
Bona (Augustinus S.)

****

Kirjailija J.W. von Goethen matka Italiaan 1786-1788
REITTI:
Karlsbad (Karlovy Vary) 3.9.1786
Zwota
Eger
Waldsassen
Tirschenreuth
Weiden
Wernberg
Schwarzenfeld
Schwandorf
Ponholz
REGENSBURG 5.9.
Saale
Neustadt
Geisenfeld
Pfaffenhof
Unterbrück
MUNCHEN 6.9.
Wolfrathshausen
Benediktbeuern
Kochelsee
Walchensee
Mittenwald
Scharnitz
Seefeld
Zirl
Martinswald
Innsbruck
BRENNER 8.9.
Sterzing
Mittewald (am Eisack)
Brixen
Bolzano
Trento
Rovereto
Torbole
Limone
Malcesine
Bardolino
VERONA 15.9.
VICENZA 19.9.
PADOVA 26.9.
VENETSIA 28.9.
Ferrara
Cento
Bologna
Logano
Firenze
Arezzo
Perugia
Assisi
Foligno
Terni
Citta Castellana
ROOMA 29.10.1786-22.2.1787
Albano
Genzano
Velletri
Fondi
St. Agata
Caserta
NAPOLI 25.2.-28.3.1787
PALERMO 2.4.
Alcamo
Segesta
Castel Vetrano
Sciacca
Girgenti (Agrigento)
Caltanissetta
Castro Giovanni (Enna)
Catania
Taormina
MESSINA 10.5.1787
NAPOLI 17.5.-4.6.
ROOMA 6.6.-1787-1788

77. Vanhempi Sinnemäki n=ss (s. 1947)

Entistä 'Kulttuurivihkojen' päätoimittajaa (vuosina 1980-87) ryhdyin oikeastaan lukemaan nähdäkseni punaista? - Kuuntelin kerran Akateemisessa Kirjakaupassa teinien juttelua: "Tulen lukemaan 'Kapinatyöläistä', kun haluan oikein kiihottaa itseäni raivoon". Teinipoika käytti v-sanoja kuvatessaan puna-göbbelsien aikaansaamaa verenpaineensa nousua.

Enpä voinutkaan laskea Anssi Sinnemäen 'Vastakirjaa' käsistäni ennen kuin kaikki 120 juttua oli epäjärjestyksessä luettu (tapanani on usein lukea epäjärjestyksessä), muutama lapsuudenkuvaus tosin harppoen ja loikkien. (Lapsena en ymmärtänyt sarjakuvaa, jossa Roope Ankka oli kätkenyt rahansa ovelasti kirjaston osastolle, joka sisälsi "Aku Ankan lapsuutta koskevia teoksia". Miksi ne muka olisivat niin epäkiinnostavia, ettei kukaan vilkaisisi niitä? Ankkalinnalaiset kulkivat nokka pystyssä ohitse. Mutta ovathan lapsuuskuvaukset enimmäkseen tylsiä!)

Aikuisuuden ajalta Anssi Sinnemäen kirja on täynnä hyviä heittoja, huomioita, kritiikkiä, sekä listoja stalinisteille jaetuista palkinnoista. Kirjoittaja etsii, missä olisivat hänen lisäkseen kaikki muut vuoden 1968 Vallankumous- Ylioppilaslehden 33 päätoimittajaa? Vainajia oli jo 9. Vallankumous-sankarien kuolleisuusprosentti 40 vuoden ajalta oli 28 %. (s.30) (Miksi oikeastaan en kopioinut tähän listaa? Markku Lahtela oli mukana varmaankin? Muistan elävästi, miten hän kuoli laskelmoiden 43 vuoden ja 365 päivän iässä karkausvuonna 1980.)

Kirjoittaja itse kertoo urallaan toimineensa vuonna 2008 äitiyslomasijaisena Suomalaisessa Lakimiesyhdistyksessä - ensimmäisen vuoden harjoittelijan alimman sarakkeen taulukkopalkalla. (s.26)

"SKP:n ja KTL:n uskollinen soturi Marjo Kuusela on nimitetty akateemikoksi. Viimeinen keskustelu, jonka kävin Marjo Kuuselan kanssa tapahtui toukokuussa 1986, jolloin hän naureskellen vähätteli Tshernobylin [ydinvoimalaonnettomuuden] tuhoja, koska tuhojen liioittelu oli neuvostovastaista." (s.183)

Kaisa Korhonen unohti muistelmistaan noloimmat vuotensa. Chydenius kykkii kommunistien muistosäätiön bunkkerin portinvartijana. (Olen joskus miettinyt, antoiko pariskunta pojilleen nimet Parta-Kallen ja Viiksi-Josifin mukaan?) Aulikki Oksanen muistelee asiat aivan päälaelleen tehden roistoista marttyyrejä.

Kirjoittaja myöntää kääntäneensä ja pesseensä takkinsa. Samaa hän ehdottaa vanhoille tovereille. "Me taistolaisethan olimme henkeen ja vereen niiden puolta, jotka julmasti sortivat kansaa, kymmeniä miljoonia kansalaisia, ja pakottivat syyttömät tunnustamaan tekoja, joihin eivät olleet syyllistyneet. Onneksi emme päässeet valtaan."

"Säälittävän-kiukuttavaa on takertuminen valheeseen, jonka päälle vielä rehennellään: minulla ei ole mitään kaduttavaa. Onpas. Katuminen ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Olimme osa koneistoa ja sitoutuneet neuvostovallan politiikkaan ja sen tekoihin." (s.40)

"Taistolaisuus oli Neuvostoliitosta kurinalaisesti ja sotilaallisesti johdettua toimintaa. Vaikka se oli kollektiivista hulluutta, jokainen ihminen on itsestään vastuussa." (s.41)

"Minä, joka Neuvostoliiton-matkoillani en koskaan salakuljettanut mitään, jouduin monta kertaa nöyryyttävän erikoissyynäyksen kohteeksi, minkä vuoksi päätin lopettaa matkailun tähän maahan." "Tullimiehet pelaavat aikaa, ja sitä he tarvitsevat bisnestensä tekoon toisaalla junassa." (s.147)

Sinnemäen lapsenlapsi, alakouluikäinen tyttö, arvosteli kerran Tarja Halosen esiintymistyyliä TV:ssä: "Tuo ei kyllä sovi presidentille!" (hukkasin sivunumeron, sitaatti ulkomuistista). Toisessakin yhteydessä kirjoittaja palaa suosionsa kadottaneeseen känkkäränkkään: "Minun silmissäni Halonen menetti kasvonsa jo heti - - valtiovierailulla Latviaan. Äksy-Halonen läksytti julkisesti puolisoaan siitä, että tämä oli jäänyt seurueesta hieman jälkeen innostuttuaan tarkastelemaan torilla kaupattavia taideteoksia, Arvojohtaja elementissään." (s.179)

(Luin huvittuneesti sanomalehdestä, miten Latinalaisessa Amerikassa uusi presidentti otetaan vastaan taputuksin ja Hurraa-huudoin! Kun taas väistyvälle presidentille buuataan, Buu! BUU! Häivy! - jollei häntä jopa heitellä kenkärajoilla ja mädillä tomaateilla. Suomessa kaksi kuusivuotiskautta linnassa on aivan liikaa yhdelle poliitikolle, 12 vuotta. Halonen itse rinnasti uransa elinkautiseen vankilatuomioon.)

Waltarin lukemisesta Sinnemäki neuvoo: "Älä lue nuorena, kun et kuitenkaan ymmärrä. Älä lue vanhana, kun et kuitenkaan eläydy." (s.17)

Lopuksi viisas vastaus antikvaarille, kirjakauppiaalle: "Jos sinä löydät sen mitä olen etsimässä, minä en löydä sitä mitä en ole etsimässä." (s.66) Anssi Sinnemäen muistelmateos oli hyvä löytö!