340. Sauri, apumies, ei seuramies

Luin lapsuudessani 1971 "uudistunutta" Apu-lehteä, jonka päätoimittaja oli hädin tuskin kolmekymppinen Eero Sauri (s.1938). Myöhemmin näin vertailuksi 1960-luvun uudistamattomia Pauli Myllymäen ja Tuomo Keon päätoimittamia Apuja, mm. Batman-villityksestä.

Iskelmälaulajatar Vieno Kekkosen nainut Eero Sauri ei ole jäänyt mieleeni yhdestäkään kirjoituksesta, mutta muistelmissaan hän tekee vaikutuksen hyvänä lehtien sisällön suunnittelijana! Apu asemoi itseään viihteellisen "halvan" Seuran ja asiakeskeisen Suomen Kuvalehden väliin ja hankki viikkolehdistä suurimman levikin monipuolisuudellaan. Avussa oli hämmästyttävä liuta vakituisia toimittajia ja valokuvaajia!

Ahmin yhteiskunnallisia reportaaseja, jotka avarsivat kuvaa maailmasta tai Suomesta. Biafra oli kova juttu, Osakan maailmannäyttely upea reportaasi! Vierailuni Japanissa, tai maailmannäyttelyissä Lissabonissa tai Hannoverissa, ei toteutunut.

Esko Helmisen tietopalstalta Avussa kysyin 1971 juuri perustettuun Suomen Sarjakuvaseuraan jäseneksi liittymisestä, mutta vastaus viipyi niin kauan, etten enää muistanut palstaa lukea. Maksoin jäsenyyteni vasta 1977 puheenjohtaja Timo Reenpään ohjeilla. Onneksi aiempien vuosien Sarjainfo-lehtiä oli silloin vielä ostettavissa.

Leo Tujusen Suomen Kuvalehdessä (Kuivalehdessä) pitkästyttivät mustavalkoisuus, maaseutu ja vanhusten jaaritukset. Otsikko "Nikaman niksauttaja" ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, juttu kansanparantajasta, varmaankin "Upponalle" Elina Karjalaisen. Isoja sivuja tuhlattiin valkoisiksi alueiksi. Vain kaksi sarjakuvaa, ikuisesti itseään toistava Touhulan perhe "Helmi ja Heikki" sekä "-ao-" Asmo Alhon kuivakka Matti Melkonen. Heikki Kalpa ja Seppo Jokikokko laativat helpohkon selkeitä ristisanatehtäviä, mutta vasta Kotilieden ristikon ratkaisusta voitin rahapalkinnon 15 markkaa. Kotiliedessä oli Asmo Alhon parempi sarjakuva Kieku ja Kaiku, johon Mika Waltari riimitteli hauskat tekstit.

Seura painettiin hitaasti ja se ilmestyi perjantain sijasta vasta seuraavan viikon keskiviikkona, ei todellakaan "jo" keskiviikkona. Seurassa oli ruoan, neuleiden ja söpöjen poseerauskuvien lisäksi rahvaanomaisen räväköitä ja seksikkäitä juttuja prostituutiosta, huumeista, rikoksista ja väkivallasta, jotka aiheet houkuttelivat minua teininä, mutta isä ei suostunut Seuraa tilaamaan "huonona seurana", vaan neuvoi ostamaan irtonumeron viikkorahalla, "jos joskus jotakin erityistä olisi". Ostin koulukaverilta hänen perheensä vanhoja Seuroja 20 pennillä (R-kioskilla 1,70 mk). Seurat olivat mieliluettavaa parturissa tai hammaslääkärin odotushuoneessa, varsinkin värikkäät sarjakuvasivut, Pupu Pirteästä Ratsupoliisi Kingiin.

Täytyy muistella ennen kuin alkaa unohtaa. Jukka Kemppinen (s.1944) muisteli Karhukoplan tahtovan Roope Ankan ensimmäisen kolikon, vaikka kopla rosvoaa suuria seteleitä. Onnenlanttia yrittää kaapata taikakaluksi vain Vesuviuksen noita-ankka Milla Magia.

Avussa oli Uuden Suomen poliittisen pilapiirtäjän Olavi Hurmerinnan, "Eino Ollin", pilakuva (Viikko-Sanomissa Hesarin "Kari"!). Seuran "Titu" Jorma Tiittanen ei noille pärjännyt. Avun värisarjakuvia olivat lukiolais-teini Justus (Archie) ja hypnotisoija Taika-Jim (Mandrake), mustavalkoisia kivikautinen Pulteri (B.C.) ja työtä kaihtava Lätsä (Andy Capp, jota luulin Flora-vaimonsa teinipojaksi).

Sarjakuvien ja Karin piirrosten takia vaihdoin Avun tilauksen Viikkoon, jossa olivat Masi, Liisa ja Lasse, Tenavat sekä Disneyn tarinoita, värisivuilla. Viikko-Sanomien kuoltua 1975 paluu väriä saaneeseen ja piristyneeseen Suomen Kuvalehteen.

Eero Sauri suosittelee lapsuutensa lukuelämyksistä Usko Kempin "Pyhän Trifonin aarretta" parhaana. Kaarlo Nuorvala puolestaan kirjoitti jopa 27 teosta vuonna 1945! Itse luin lapsena Usko Kempin "Sissinä lainavaatteissa" ja Kaarlo Nuorvalankaan nimi ei ole outo.

Saurukset mieleen tuova sukunimi Sauri on muutettu tavallisesta "Saarisesta". Toimittaja Seppo Sauri on Eero Saurin serkku, ja opettaja-serkun Markus Saurin poika on vihreä veteraani-poliitikko Pekka Sauri.

Eero Sauri kertoo mielestäni kiinnostavia vanhoja levikkitietoja Suomen lehtien myynnistä Ruotsissa: 16'000 Hymyä, 10'400 Apua, 3400 Helsingin Sanomia, 2400 Oulun Kalevaa, mutta vain 1700 Viikko-sanomia (joka oli silloin Suomessa 3. suurin viikkolehti).

Suomessa Hymyn levikki oli 65'000 vuonna 1963, mutta 300'000 vuonna 1968. Avun levikki oli 186'000 vuonna 1968, ja Uuden Avun 213'500 seuraavana vuonna 1969. Muita: Seura 140'000, Suomen Kuvalehti 100'000, Kotiposti 91'000, Viikko 80'000, Elämäni Tarina 33'000 ja teinityttöjen Hertta 13'500.

Vuonna 1974 Suomen Kuvalehden levikki oli pudonnut 75 tuhanteen ja Viikon 62 tuhanteen. Nuortenlehti Intron levikki oli 43'000, nimen muututtua Helpiksi 70'000, kilpailijan Suosikin 115'000. Kuninkaallisista raportoinut Jussi Talven Uusi Maailma myi 117'000 ja Eila Jokelan vanhanaikainen Kotiliesi 147'000; miestenlehti Jallu 103'000 ja Nyrkkiposti 110'000; Tekniikan Maailma 146'000 ja Monalisa 74'000.

Vuonna 1976: Apu 310'000 ja Seura 227'000. Vuonna 1977 Hymy 282'000, Jaana ja Anna 128'000. Saurin mukaan naislehti Anna, sisustuslehti Avotakka ja lasten sarjakuvalehti Nakke tekivät hyvää tulosta. (Tilasin Nakkea 1969, muistelen levikiksi parhaimmillaan 50'000, vajaa viidesosa Aku Ankan levikistä.)

Muistelmissa vilisee tietenkin nimiä: Apulehden kustantaja Olli Lyytikäinen kuoli vuonna 1978 matkalla Moskovassa! Hänen tilalleen hallituksen puheenjohtajaksi siirtyi Yrjö Kokko, jonka tilalle Seppo Laakso, jonka tilalle Eero Sauri. Talouselämä-lehden toimittajana muistettu Hilkka Kunnas oli lehtialan uudistajagurun Olli Heinosen puoliso tai leski, myöhemmin pappi Hilkka Olkinuora, tukholmalaisen suurlehden päätoimittajan Hannu Olkinuoran leski.

Eero Sauri mainitsee 403 sivulla valtavan määrän kohtaamiensa ihmisten nimiä, olikohan heitä valtavassa hakemistossa yli puolitoista tuhatta. (Kalle Päätalon 26-osaisessa 17'000 sivun elämäkerrassa esiintyy pari tuhatta henkilöä).

Esimerkki, miten Sauri täyttää muistelmiensa sivuja muiden matrikkelitiedoilla, tuttavansa Curriculum vitaella:

"Peräänantamaton, analyyttinen, verkostoitunut ja kultivoitunut Nella N: Me Naiset -lehden ilmoitusmyynnistä Sanoman Yritysjulkaisujen ilmoitusmyynnin markkinointipäälliköksi, äitiysloman jälkeen karriääriin, Ulkomaankauppaliittoon, American Expressin Suomen maajohtajaksi, Ifolorin toimitusjohtajaksi, lopuksi Eiran Lääkäriaseman toimitusjohtajaksi."

Jospa kehuen mainitut ostaisivat kirjoja, katsellakseen mainostustaan? Lahjoittaisivat ystävilleen kirjaa kertoakseen itsestään? Eero Saurin ydinosaamisalue oli viikkolehtien levikkien nostamisessa, ehkä muistelmakirjojenkin painosten paisuttamisessa.

*****

7704. Sauri, Eero: Apumiehenä, Sanomarenkinä. Lehtimiehen ja kustantajan muistelmat. s-38 /25.2.2022 (2019-21) Atrain & Nord 2021 Sid 381/403 sivua H37 lk.990.1

339. Valemmisto Neuvosto Fasemmisto

Sattuneesta syystä olen äskettäin lukenut kirjoja diktaattoreista. Hitlerin naissihteerin mukaan tämä sai itku-potku-raivokohtauksen, jossa heittäytyi maahan ja puri mattoa! Kuinkahan nykyinen perillinen?

Idi Amin oli kirjoitus- ja lukutaidoton. Hän teki virheen hyökkäämällä Ugandan naapurimaahan Tansaniaan. Muslimina hän sai turvapaikan Saudi-Arabiasta.

Iivana Julmalla (1530-84) oli yhteinen harrastus poikansa kanssa: kidutusten katselu ja kidutuksiin osallistuminen. Kiivastuksissaan Julma tappoi poikansa, mutta lohduttautui sanomalla: "myös Jumala oli tappanut oman poikansa". Julma piti itseään Jumalan vertaisena armeijansa voittaessa, mutta hävitessä pakeni itse ja rukoili Jumalaa. Iivana kirjoitutti dokumentteja.

Mussolinin (1883-1945) ja rakastajattarensa Clara Petaccin ruumiit ripustettiin jaloistaan roikkumaan päät alaspäin teloituksen jälkeen Milanossa. Stalin kuoli yksinään sairauskohtaukseen, kun kukaan ei mennyt auttamaan. Saddam ja uskollinen ulkoministerinsä (silmälasipäinen hymyilevä kristitty) hirtettiin.

Mussolini hyökkäsi Albaniaan ja Kreikkaan, mutta italialaiset sotivat huonosti, eihän heillä ollut motiivia vallata naapurimaan lammaslaitumia. Diktaattorien sotilaiden pitäisi vähintään tehdä passiivista vastarintaa, hidastella kuin sotamies Masi, hölmöillä kuin sotamies Hönö. Ehkä niin tekevätkin.

Reaganin presidenttikaudella 1980-luvulla Neuvostoliitossa kuoli runsaan vuoden välein kolme seitsenkymppistä tsaarivanhusta, Brezhnev, Andropov ja Tshernenko. Hrustshov (ja Jeltsin) siirrettiin eläkkeelle kesähuviloilleen kotiarestiin. Hrustshov salakuljetutti muistelmansa länteen, ehkä teos olisi luettava?

Yhdysvaltoja riivasi 1953 Wisconsinin senaattorin (1947-57) Joseph McCarthyn (1909-57) lietsoma hysteerinen kommunismin pelko, josta maa pääsi eroon, toisin kuin Neuvostoliiton vallankähmijät Pohjois-Atlantin Puolustusliiton Naton kammostaan, jolla kansaa pelotellaan.

Koban eli Soson isorokonarpisten kasvojen häijyn-keltaisten silmien takana kiilui epäluulo: tapa mahdolliset kilpailijat ennen kuin ehtivät?

Suuren Vladimir Pienen eriskummallisen pitkä neuvottelupöytä toi mieleen alkuasukkaan valtavan peniskotelon. Paikkaillun vanhuksen sanotaan pelkäävän koronatartuntaa, mutta ehkä hän pelkäsi Ranskan nuoren presidentin Macronin tuikean katseen hypnotisoivan hänet tai havaitsevan 70-vuotiaan tutinan. Venäjän miehet elävät keskimäärin 60-vuotiaiksi, Euroopan ja Japanin melkein 80-vuotiaiksi.

Peter Pomerantsev on sanonut Neuvostoliittoa maaksi, jossa "mikään ei ole totta, ja kaikki on mahdollista". Koska Valemmistoliitossa on aina valehdeltu kaikesta, asukkaat luulevat, että kaikkialla muuallakin valehdellaan koko ajan, vaikka lännessä valheita täytyy välttää, koska niistä joutuu kiinni, eikä niitä hyväksytä.

BBC on useasti haastatellut duuman jäseniä. Näiden puheääni kuulostaa raa'an karkealta ja he hohottavat karskisti, etteivät tarvitse enää eurooppalaisia juustoja, koska ovat oppineet tekemään juustoja kotimaassakin. Kun BBC huomautti valheellisiksi paljastuneista filmeistä, puolustus oli: se on informaatiosotaa, niin teilläkin valehdellaan!

Nationalistisen kansalliskiihkoilijan viimeisiä verukkeita on sanonta: "Right or Wrong, My Country!" Esimerkiksi Jugoslavian sisällissodissa Venäjän ortodoksit tukivat sokean puolueellisesti serbi-ortodokseja, kun nämä toteuttivat albaani-muslimien kansanmurhaa. 

Jugoslavian sisällissotiin on suhtauduttu kyynisesti, erottelematta oikeaa ja väärää, kuin yhdentekevinä. Ensin lännen kristittyjä YK-joukkoja syytettiin siitä, etteivät ne pelastaneet Kosovon muslimeja joutumasta kristittyjen ortodoksien teurastamiksi.

Sitten lännen katoliset, protestantit ja uskonnottomat joutuvat puolueettomina vastoin omia etujaan pelastamaan ei-kristittyjä muslimeja puolueellisten, verisesti pelkkää omaa etuaan ajavien ortodoksi-kristittyjen toteuttamalta vainolta!

**

Lainauksia kirjasta "Nato ja Suomi", vuodelta 2015:

"Kun kokonaisia kyliä lopulta joutui Kosovossa serbien mielivallan kohteeksi, Nato haluttiin avuksi, ja se vastasi kutsuun myöntävästi. Maaliskuussa 1999 Nato lähti estämään kansanmurhaa Kosovossa pommituskampanjallaan. (s.131)

Jeltsin toivoi, etteivät Baltian maat ole ensimmäisessä Naton laajentumisen aallossa. Toisessa olivat. Venäjää lepytettiin kutsumalla se G7-ryhmään, jonka nimi muutettiin G8-ryhmäksi. Venäjä pääsi myös Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi. (s.134)

Naton Rooman-huippukokouksessa 2002 Putin allekirjoitti Nato-Venäjä-neuvoston perustamisasiakirjan, joka takasi Venäjälle erityisaseman Naton kumppanina. (s.137)

Presidentti Medvedev osallistui Naton huippukokoukseen Lissabonissa syksyllä 2010. (s.139) Myhäilevä presidentti Medvedev oli kuin kotonaan Naton Lissabonin huippukokouksessa 2010. (s.153)

Naton Walesin huippukokouksen koittaessa syyskuussa 2014 Venäjä oli rikkonut kaikki Naton kanssa tekemänsä sopimukset. (s.139)

***

"Lähiradion" kanavalla "Maanantai-klubissa" keskustelivat helmikuussa muutamaa päivää ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan tsaari Aleksanterin Instituutin entinen johtaja Markku Kivinen ja entinen DDR:n Stasin värväämä urkkija Jouko Jokisalo. Toinen heistä kehui lopettaneensa Helsingin Sanomien tilauksen sen jälkeen, kun lehti ennusti Venäjän hyökkäävän Ukrainaan 24.12.2021. Hän ei uskonut hyökkäävän - vaikka rajalle koottiin valtavia joukkoja!

Jouluaattona 24.12.1979 Afganistaniin hyökkäsi 100'000 Neuvostoliiton sotilasta. Neuvostoliiton suomettuneen ystävämaan Afganistanin väkiluku oli tuolloin 31 miljoonaa, joista lukutaitoisia oli 33 %, ja ihmisten keskimääräinen eliniän pituus 44 vuotta. Neuvostoliitto vetäytyi kärsimysten jälkeen Afganistanista 10 vuotta myöhemmin.

Neuvostoliiton 1930-luvulla toteuttamasta Ukrainan kansanmurhasta, miljoonien ukrainalaisten näännyttämisestä nälkään, on puhuttu vähemmän kuin juutalaisiin ja armenialaisiin kohdistetuista kansanmurhista. Entä 2020-luvulla?

*****

7703. Sundström, Leif: Rajaton valta. Modernin ajan diktaattorit Hitleristä Kim Jong-uniin. /22.2.2022 (2021) Tammi 2021 Sid 469/496 sivua H37 lk.993

7710. Ben-Ghiat, Ruth: Mahtimiehet. Tyrannien nousu, uho ja tuho (The Strongmen. How they Rise, Why they Succeed, How they Fall) suom. Mari Janatuinen /5.3.2022 (2020) Atena 2021 Sid 354/446 sivua H41 lk.324.09

7617. Troyat, Henri: Iivana Julma (Ivan le Terrible) suom. Heikki Nylund. (1530-84) /13.10.2021 (1982) Wsoy 2007 -3.p Nid 195 sivua H53 lk.971.21

7708. Karvinen, Jyrki + Puistola, Juha-Antero: Nato ja Suomi. (s-55/67) /ke 2.3.2022 (2015) Auditorium 2015 (=Juhani Aromaa) Sid 246/254 sivua H41 lk.325

338. Pyöräilijöiden matkakirjoja

Muistan lukeneeni Kalle Kajanderin ja I.K. Inhan (ehkäpä Juhani Ahon ja Joel Lehtosenkin) matkakertomuksia, joissa miehet kiersivät polkupyörällä Suomea ja Keski-Eurooppaa. Ennen henkilöautojen aikaa polkupyörä oli yksilöllinen kulkuväline, junia ja hevoskyytejä täydentävä. Muistaakseni entisajan pyöräily-kirjailijat keskittyivät kuvaamaan avarassa maailmassa näkemäänsä ja kohtaamaansa, eivätkä juuri pyöräänsä - välttämätöntä kuljettajaa.

Uuden vuosituhannen alussa pyöräilevät omakustanne-kirjailijat jättävät suuret ajatukset lausumatta ja synteesit maailmasta tekemättä, keskittyen parhaiten tuntemaansa, oman pyöränsä kuntoon ja oman ruumiinsa rasitukseen. Yksinkertainen tarina, kuin Kalle Päätalon kansanihmisen fyysinen elämäkerta, joka saa mausteensa hikisestä työstä ja sisukkaasta ponnistelusta. Lukija voi seurata urheilusuoritusta.

Kuitenkin luen mielelläni pyörämatkoista! Minua kiinnostaa yksilöllinen kulkureitti eri seutujen halki: vastukset ja niiden voittaminen, hankaluudet ja parhaat elämykset. Kiinnostun, jos joku on käynyt samassa kaupungissa kuin minä, onko meillä yhteisiä havaintoja? Haluan kuulla uusista paikoista, joissa kannattaisi käydä!

Internetissä Helsingin seudun kirjastojen haku-sivulle oli tuntematon arvostellut Pentti Palviaisen pyöräkirjaa vilisevistä kirjoitusvirheistä, joiden vuoksi lukijalta oli kirja jäänyt kesken! Minäkin ihmettelin tekstin uskomattoman alkeellista viimeistelemättömyyttä ensimmäisen kerran Palviaista lukiessani, mutta kuitenkin halusin lukea lisää, jopa kaiken pyöräretkistään.

Palviaisen kirjoituksessa tuntuu tilanteen aitous: päivän blogiteksti naputellaan kännykkään lopen väsyneenä illan pimeydessä teltassa, eikä mitään korjata jälkeenpäin? Lukija saa mielessään parannella ja täydentää tekstiä. Ei kertomuksen tarvitse olla valmiiksi pureskeltu!

Päinvastoin: minulle toimittaja Matti Rämön kirjat olivat muistaakseni pettymyksiä, teknisesti ammattitaitoisia, mutta ehkä kuin Valittujen Palojen tyhjäksi lyhentynyttä ja homeapaattiseksi laimentunutta tekstiä. Sujuvan lukemiseni jälkeen mitään ei ole jäänyt mieleeni?

Naiskirjailijoista Päivi Laitisen pyörämatkat olen lukenut, mutta jo unohtanutkin.

Palviainen tuntui löytäneen erikoisen mielipaikan Ukrainasta, koska pysähtyi sinne pyöränsä kanssa moneksi viikoksi 2016 viettämään lomaa pyöräilystä. Ukrainalaiset ovat hyviä? Koko maailman olisi tuettava heidän vapaustaisteluaan naapurimaasta tullutta barbaarista hyökkäystä vastaan.

Jussi Saarikoski on uusin pyöräilijälöytö, syntynyt Pohjanmaan Jalasjärvellä jo 1942, kauppatieteiden kandidaatti 1971, pyöräillyt ainakin vv. 1986-2019, eli 44-vuotiaasta 77-vuotiaaksi (ennen korona-pandemian matkailurajoituksia 2020)! Kirjoittanut ainakin kolme kirjaa, joissa kuvataan 34 matkaa kaikkiaan 45 pitkästä pyörämatkasta.

Listaaminen on yksinkertaisinta tietojen käsittelyä. Matkojen päätepisteet eri vuosina: 1986 Helsinki - Turku - Ahvenanmaa. 1987 Englanti. 1988 Italia ja Monaco. 1989 Budapest. (Ensin laivoilla Ruotsiin tai Saksaan, eteenpäin polkien)

1990 Pamplona, Santander, Espanja. 91 Praha. 92 Bretagne. 93 Irlanti. 94 Kroatia. 95 Italia. 96 Norja, Mo-i-Rana. 97 Saksa. 98 Kajaani. 99 Torino Italia.

2000 Espanja. 01 Berliini. 02 Rooma. 03 Saksan ympäriajo. 04 Pohjanmaa. 05 Saksa. 06 Hampuri. 07 Lyypekki. 08 Kaustinen. 09 Nordkapp.

2010 Rovaniemi. 11 Milano. 12 Worms. 13 Bratislava. 14 Nancy. 15 Nizza. 16 Rügen. 17 Itävalta. 18 Kittilä. 19 Lyypekki.

Jussi Saarikoski kuvaa erityisesti kohtaamiaan ihmisiä, sanoin ja valokuvin! Kadun ensimmäisellä puolella saattaa olla hapan ihminen, joka kieltää pyöräilijää yöpymästä teltassa pihallaan tai korjaamasta rengasta sateensuojassa, mutta jo heti kadun toisella puolella Jussi kutsutaan kahvipöytäänkin! Samanlainen jako kahteen toteutuu leirintäalueiden tai retkeilymajojen isäntien sekä poliisien kohdalla. (Poliisit kieltävät Saarikoskea kuvaamasta liikenneonnettomuuksia maassa makaavine uhreineen, jollei tältä löydy lehtimieskorttia. Kirjassa on turmakuvia.)

Saarikoskelle on kertynyt mittava määrä sähköpostituttavia ja kylään kutsujia ja halukkaita majoittajia eri maissa. Majoitusliikkeissä ja ravintoloissa hänet muistetaan vuosien takaa edelliskäynnistä. Yhä uusia käyntikortteja vaihtuu sähköpostiosoittein, ja Helsingin kauppatorilta ostetut halvat Lapin-aiheiset poronkarvaiset matkamuistot saavat uusia koteja maailmalla!?

"Matkoilla kohtaa ystävällisiä ihmisiä!" sanoi lankoni kerran, ja huomasin, etten ollut tullut sitä ajatelleeksi! Omilta matkoiltani on lähes pelkästään positiivisia kokemuksia ihmisistä! Toisaalta olen kai odottanut tai toivonut tai pyytänyt ihmisiltä vähemmän kuin Saarikoski, eli en mitään, joten en ole voinut pettyä, ainoastaan ilahtua odotusteni ylittyessä!

***

Nyt luen Matti Rämön kesän 2010 reissun "Polkupyörällä Jäämerelle". Rämö hakee voimaa matkaansa rukouksesta "Om, Shiva, om". Leppävirran "Rainbow Gathering" -hippileirillä (hippien rippileirillä), pitkäpartainen, pikimustapartainen, talibanin näköinen Rämö rallattaa muiden mukana mantroja. "Hare Krishna, hare Krishna. Krishna Krishna, hare hare". "Hartaan tunnelman lumous on herkkä." (sivu 67)

Rämöllä on kaulassaan on palestiinalaishuivi! - lentokonekaapparit mieleen tuova! Siksikö pyöräileekin eikä lennä perille? Lentokenttien turvatarkastuksissa muistamme, keiden takia se vaiva, pelko ja ahdistus, tai tuho tai kuolema. Niiden arafattien takia.

Meditaatiota hippileirillä Leppävirralla opettava turbaanipäinen parrakas israelilainen Omer ihmettelee Rämön palestiinalaishuivia ja "toteaa kyynisesti että palestiinalaiset ovat arabienkin mielestä kastittomiin verrattavaa roskajoukkoa. -- Omer jatkaa, etteivät arabit välitä tuon taivaallista palestiinalaisista, he vain käyttävät halveksimiaan heimoryhmiä hyväksi Israelin painostamisessa. Lähi-idän -- pattitilanne on valtaapitävien etu." (sivu 63)

Raatteen museotiellä Rämö kertoo sotahistoriaa: Puna-armeijan 163. divisioona valtasi 7.12.1939 Suomussalmen kirkonkylän, mutta sinne pysähtyi. Eversti Siilasvuon joukot aloittivat vastahyökkäyksen 27.12. ja onnistuivat katkaisemaan huoltoreitit. Saarroksiin joutuneet lähtivät perääntymään raskain tappioin kohti Juntusrantaa. Niiden avuksi oli tulossa Raatteentietä ukrainalainen divisioona. (sivu 94)

Raatteentien verilöyly alkoi 1.1.1940 ja kesti viikon. Motti-sodankäynnin perusesimerkki. Moottoroidun ukrainalaisyksikön eteneminen oli sydäntalven hangissa ja hirmu-pakkasissa sidottu harvaan tiestöön ja panssaritkin olivat liian keveitä puskemaan läpi talvisen metsän. Siilasvuon joukot saartoivat divisioonan pienempiin erillismotteihin, jolloin räikeää ylivoimaa vastaan voitiin hyökätä köykäisemmillä aseilla myös ilman tykistön apua. Lisäksi 30 asteen pakkanen lamautti ukrainalaisia, joiden taistelutahto ei ollut kohdallaan, kurinpito-ongelmia oli ollut jo Itä-Puolassa. Vangiksi pelastui 1200 miestä, muuten ukrainalaisdivisioona tuhoutui miltei täydellisesti, vain rippeet pääsivät pakoon. Puna-armeijan tutkintaryhmä teloitutti yksikköä johtaneen punakenraalinsa. Raatteentien maastoon jäi 10'000 vainajaa, joista 2000 oli suomalaisia. (sivu 95)

**********

7716. Rämö, Matti: Polkupyörällä Jäämerelle (Salla, Murmansk, Vuoreija, Kilpisjärvi, Jällivaara, Uumaja 18.7.-31.8.2010) /13.3.2022 (2012) Minerva 2012 Sid 375 sivua E71 lk.41

7652. Rämö, Matti: Pyöräillen Suomessa. Ohjeita pitkille retkille sekä matkakertomus Saimaalta Sallaan /13.12.2021 (2021) Minerva 2021 Sid 272 sivua H37 lk.412

5885. Rämö, Matti: Rengasrikkoja Saharassa. Polkupyörällä Pakilasta /19.2.2013 (2009) Minerva 2009 S 330 s. H42 P-Afrikkaan lk.462

6374. Rämö, Matti: Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin /ma 8.6.2015 (2015) Minerva 2015 S 371 s. H41 lk.462

7713. Saarikoski, Jussi: Fillaristin seikkailut Euroopassa. 1999-2017: Torino, Rooma, Lyypekki, Milano, Bratislava, Nancy, Nizza-Sotkamo, Itävalta =8 (s-42 Jalasjärvi, KTK-71) /8.3.2022 (2021) BoD 2021 Nid 373 sivua H41 lk.410

7662. Palviainen, Pertti: Viimeinen Ristiretki Portugaliin. Tarinoita satulan selästä. Blogi-pvk polkupyörällä Oulu - Ruotsi - Espanja - Viro /28.12.2017 (3.4.-16.8.2017) BoD 2018 S 343 s. H70 lk.410

7683. Palviainen, Pertti: Polkupyörällä Länsi-Euroopassa. 20.3.-23.7.2015 www.kulkijaeuroopassa.wordpress /20.1.2022 (2015) BoD 2016 Nid 350 sivua E01 lk.41

7686. Palviainen, Pertti: Polkupyörällä matkaillen. Kulkija Suomessa. Kesinä 2010 ja 2012 /25.1.2022 (2012) BoD 2014 Nid 242 sivua V30 lk.42

7689. Palviainen, Pertti: Polkupyörällä Odessaan (2019) /2.2.2022 (2020) BoD 2020 Sid 193 sivua H41 lk.410

7696. Palviainen, Pertti: Polkupyörällä Kroatiaan (2016) Ukrainassa 3 viikkoa! Italia Kreikka Bulgaria /13.2.2022 (2016) BoD 2016 Nid 361 sivua H55 lk.410

5589. Kajander, Kalle: Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista. /7.8.2011 (1889,97) Hausjärvi-Seura ry. 2008 N 150 s. V60 lk.41

5408. Inha, I.K: Muistelmia polkupyöräretkeltäni (t) Mikko Kylliäinen /29.7.2010 (1886) Vanhat Velot ry 2009 N 128 s. E01 lk.44

6475. Laitinen, Päivi: Pieni pyörä Preerialla. Polkupyörällä Amerikan halki /18.2.2016 () Mediapinta 2015 N 280 s. H70 värikuv lk.443

4018 -03 Laitinen, Päivi: Myötätuuli mukanasi. Pyörällä Irlanti

4701 -07 Laitinen, Päivi: Puujumalan juurella. Pyörällä Uusi-Seelanti

4991 -08 Laitinen, Päivi: Meren keskellä polku. Maltan Gozo.

7601. Lövgren, Birger: Mölyapinoita ja viidakkointiaaneja (Bland vrålapor och djungelindianer) suom. Arto + Marja Tuovinen. Moottoripyörällä New Yorkista Tulimaahan /21.9.2021 (1961) Wsoy 1961 Sid 248 sivua Oma lk.4

337. Entiset ennustajat

Astrologinen TV-ohjelma on joskus vuodenvaihteessa 2021 / 2022 lopetettu! Se ehti pyöriä öisin tai aamun pikkutunneilla vuosikausia ja tuntikausia kolmellakin pikkukanavalla yhtäaikaa. On muistelun tai yhteenvedon aika?

Oli Alen Alanen Huhtala Hyttinen Laine Laukkanen Pollari Ranttila Roine Rusi Saari Sahari Suomela Teräs ja muut...

Alanumeroista 400-460 päätellen jopa 61 ennustajaa kilpaili viihdettä hakevien, mummojen ja sairauksia poteneiden eläke- ja tukirahoista. Kymmenen järjestysnumeroa muiden välistä oli käyttämättä, ainakin kun eräänä yönä 2021 listasin alanumerot: puuttuivat tai poissa olivat 410, 424, 427, 428, 430, 431, 437, 439, 453, 458.

Ennustajia oli tavoitettavissa 47 naista ja 4 miestä, nimiltään:

451 Adele, 438 Angelica, 418 Anita, 415 Ansa, 450 Carin, 433 Elina, 405 Elli, 436 Eva Maria, 435 Hannele, 444 HANNU, 455 Iida-Sofia, 443 Inkeri, 414 Isabella, 401 Ishtar-Maria,

434 Jaana, 425 Julia, 416 JUSSI, 406 Kaarina, 402 Kaia, 409 KALE, 452 Katariina, 429 Kirsi, 412 Kristiina, 441 Laura, 408 Milla, 460 Mirja, 413 Niitta, 449 Onerva, 421 OSMO, 445 Pia, 448 Pirkko, 447 Päivi, 

420 Raili, 454 Raisa, 404 Rea, 446 Riina, 400 Saija, 442 Sandra, 411 Seija, 432 Sirpa, 407 Sofia, 459 Stella, 456 Stiina, 419 Taika, 457 Tanja, 423 Tarot-Queen, 417 Tarja, 422 Tuula, 403 Tuulia, 440 Ulpu, 426 Vilma.

Muutamat ottivat muita aktiivisemmin juontovuoroja. Puheenaiheita oli vaikea keksiä, ellei kukaan asiakas soittanut kyselläkseen. Jotkut jopa kehuivat kollegoitaan jotain jutellakseen. Ennustaja Seija suositteli, että kannattaa ehdottomasti pyytää Ishtar-Mariaa puhelun lopuksi vielä rummuttamaan lapinnoidan taikarumpuaan! Mitä enemmän maksullisia minuutteja, sitä paremmin kannattaa ennustaa. Hidastelu taikakalujen käsittelyssä ja asiakkailta kyselyssä kannatti ennustajille.

Ishtar-Maria epäonnistui täydellisesti yrittäessään eräänä iltana TV:n keskustelu-ohjelmassa povata kosmologi Kari Enqvistille. Tiedemies oli etukäteiskeskusteluissa ennen lähetyksen alkua vihjannut, että ehkä perhehuolet saattoivat häntä valvottaa. Ishtar-Marian selvänäköisyys antoi tuloksen, että Enqvistillä oli huoli jostakusta lapsestaan!

"Tuohan nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa!" sanoi Enqvist. Sillä hän oli lapseton, vaikkakin avioliitossa jo vuosikymmeniä elänyt. "Mutta voisiko huoleni johtua sisareni lapsesta?" Helpottunut Ishtar-Maria innostui, että niin juuri sisaren lasta hän olikin tarkoittanut! Mutta Enqvistillä ei ollut yhtään sisarusta, hän oli vanhempiensa ainoa lapsi. "Tämä on viihdettä", lohdutti Ishtar-Maria huonoa asiakasta, joka oli liian negatiivinen eikä tehnyt myönteistä yhteistyötä ennustajan kanssa ennustuksen onnistumiseksi!

Eräälle spiritistinä esiintyneelle Alanumerolle tuli suoraan lähetykseen soitto äänestä päätellen hyvin vanhalta naiselta. Tämä toivoi saavansa viestin tuonpuoleisesta. Tehtyään temppujaan ennustaja saattoikin kertoa ilouutisen: "Teidän rakas isänne rajan takaa nyt yrittää ottaa yhteyttä!" Asiakas hämmästyi: "Isäni kyllä on vielä elossa... vaikka hyvin vanha onkin, 95-vuotias... Ai kamalaa, ettei vain hänelle ole nytten jotain sattunut!?" Ennustaja kiirehti lohduttamaan, että ei-ei-ei, joskus vain sattuu tällaista...