VENÄLÄISYYDEN KITEYTYKSIÄ
Luin ulkomaankirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurénin "Tuokiokuvia Venäjältä" eli "Hulluja nuo venäläiset" (Teos & Söderströms 2009). Vertailin teosta aiemmin luettuun Outi Parikan "Äiti-Venäjän Aapiseen".
Venäjähän on (kuten Parikkaa aiemmin pyrin kiteyttämään)
1) autoritäärinen (olet joko tsaari tai orja?),
2) kollektiivinen ("porukalla" toimitaan)
3) vuoroin äärimmäisen kova, vuoroin pehmeä.
4) ankarat säännöt asettava, mutta noudattamatta jättävä.
5) tempoileva (lyhyet kampanjat)
Laurénin kirjasta tulkitsen omin sanoin seuraavia huomioita:
Venäjä on suurten vastakohtien maa (- kuten köyhien ja rikkaiden).
Venäjällä on kaksi todellisuutta (- ollaan joko maaorjia tai isäntiä?)
Säännöt ovat pikkutarkkoja (- maaorjan on toteltava?), mutta
sääntöjä rikotaan röyhkeästi (- isännälle ei aseteta mitään rajoja?)
Voitonpäivänä jokainen venäläinen juhlii (- on ison maan isäntä?)
Sotilasmahdista ja historiasta voi köyhinkin kansalainen ylpeillä.
Sovinismi kohdistuu - paitsi ulkomaihin - myös naissukupuoleen.
Venäjällä hallitsijat asettavat kansalle poliittiset puolueet,
eivätkä puolueet synny alhaalta kansanliikkeistä.
Kolmannes työntekijöistä on valtion ja kuntien viroissa!
(- Byrokratian ies, pikkuisäntiä, joita maaorjien pitää lahjoa?)
Venäläisen arkeen kuuluu juosta - jotta ehtisi ennen ruuhkaa ja jonotusta?
Aasialaiset tarkastataan pikkutarkasti (- eivät ole isäntiä vaan maaorjia?)
Kun venäläisellä on rahaa, hän alkaa näytellä tuhlailevaa mahti-isäntää?
Venäläinen haluaa matkustaa ryhmämatkoilla, kollektiivisesti.
Venäläinen haluaa jatkaa kotikutsuja yli yönkin, ettei tarvitsisi erota ystävistä.
(Lähdeteosten ruokkimana vääntelin taas rautalangasta tulkintaani.)
perjantai 25. syyskuuta 2009
maanantai 7. syyskuuta 2009
18. Tukholman 'Malmit' asukkaidenkin silmin
TUKHOLMAN 'MALMIT' ASUKKAIDENKIN SILMIN
Heidi Liekolan 'Päivä Tukholmassa. Reittejä 6 kaupunginosaan` (Avain 2007) oli raikasta luettavaa vielä kaupungissa kymmeniä kertoja pistäytyneelle ja siitä jo monia kirjoja lukeneelle.
Liekola paloittelee Tukholman keskustan nasevasti neljän ilmansuunnan mukaisiin neljään 'malmiin', joiden pohjoispuolelta poimitaan joukkoon läheisesti liittyvä Vasastan. Ja malmien keskellä on, tottakai, ensimmäisenä Gamla Stanin saari, Staden mellan broarna, kujineen ja kuninkaanlinnoineen.
Myötäpäivään pohjoisesta kiertäen on Norrmalm 1960-luvulla purettu ja kylmän tehokkaaksi uudelleen rakennettu liikekeskus, Östermalm vanha hienostokaupunginosa, Södermalm entinen työläiskaupunginosa ja Västermalm eli Kungsholmen muita hieman persoonattomampi, aiemmin etäiseltä tuntunut, mutta yhä enemmän keskustaan kytkeytyvä saari.
Jokaista kuutta kulmakuntaa kuvaamaan Liekola on löytänyt aidon asukkaan, haastateltavan, jonka kotona hän käy kylässä ja jonka arjen reiteille päiväkoteihin, kauppohin tai työpaikoille hän lähtee mukaan. Matkaoppaissa usein kiviseksi geologiaksi jähmettyvää katurakennetta elävöittää biologinen arkielämän dynamiikka.
Liekolan mallia olisi hauskaa soveltaa muihinkin kaupunkeihin, Suomessa ja ulkomailla, kuvaten siis, miltä mahtaisi tuntua elää muutamalla kaupungin eri nurkalla. Elämyksellisyyden rönsyilyä olisi käytännöllistä suitsia tiukasti, kuten Liekola on tehnyt, valiten vain muutaman oleellisen alueen ja poimien yhden osuvan kotikohteen kultakin.
Käytännön vihjeiksi Liekola listaa jokaiselta alueelta persoonallisia ostos-, ruokailu- ja majoituspaikkoja - retkeilymajoista laivahotelleihin. Muutamaa bussilinjaa (kuten 4 ja 66) suositellaan.
Södermalmin kävelyreittiehdotuksia ovat Monteliusvägen (Mariaberget) tai Årstavikenin rantapolku välillä Tantolunden - Eriksdal (lounaassa). Ilmaista kesäteatteria mainostetaan - Vita Bergenin puistossa Sofian kirkon kaakkoispuolella - ja huimia näköaloja käveltäessä Västerbron siltaa (Södermalm - Kungsholmen).
***
Olen edellisillä vuosikymmenillä lukenut Markus Lehtipuun, Ulla-Kristina Pasasen sekä Eva von Zweigbergkin Tukholma-oppaat, kuten Tukholma-palasia muistakin matkakirjoista, Heikki Brotheruksen suurteoksesta 'Euroopan kasvot' (1961) vakiokaavallisiin matkaopassarjoihin asti.
Tukholma ei jää vanhaankaupunkiin ja muutamaan tavarataloon, vaan joka käynnille olen valinnut uuden kävelyreitin, uuden kaupunginosan, uuden raitiotie- tai junalinjan, uuden museon monien kymmenien listasta, toisinaan uuden majoituspaikankin.
Kokemani Alvikin - Nockebyn pittoreskin vanhanaikainen - kapea - raitiovaunu on jo kauan sitten standardisoitu leveäksi, toisaalta uusiakin linjoja on avattu. Raideliikenteestä pitävän on yhä hauskaa ajella vaikkapa Lidingön saarella tai Slussenilta Saltsjöbadeniin tai Teknilliseltä Korkeakoululta pohjoiseen.
Metrolla olen voinut tutustua Tukholman ääriin ja mallilähiöihin eri vuosikymmeniltä, ennen muita Pohjois-Haagan mieleeni tuoneeseen Vällingbyhyn. Siirtolaisten täyttämä Rinkeby on vielä kokematta...
Lähikaupungeista ainakin Vaxholmin puolustuslinna ja pikkukaupunkimiljöö on ollut nähtävä. Södertälje on hieman Tukholman nukkumalähiön suuntaan kehittynyt, aiemmin aidommin itsenäinen teollisuuskaupunki, jossa on mm. ulkoilmamuseo Torekällberget.
Tukholman puistoista mieleeni putkahtaa vaikuttavimpana Hagan puisto (Vasastadenin pohjoispuolella, Brunsvikenin rannalla) monine eksoottisine kuninkaallisine paviljonkeineen ja linnoineenkin. Eri kauppahallit sekä kaupungin pääkirjasto Observatorielundenissa ja sivukirjastotkin ovat mukavia poikkeamiskohteita. Tukholma ei ainakaan takavuosina kiirehtinyt ollenkaan poistamaan edes vuosikymmeniä vanhoja kirjoja hyllyistä, jolloin ajallistakin valikoimaa riitti hämmästyttävästi.
Heidi Liekolan 'Päivä Tukholmassa. Reittejä 6 kaupunginosaan` (Avain 2007) oli raikasta luettavaa vielä kaupungissa kymmeniä kertoja pistäytyneelle ja siitä jo monia kirjoja lukeneelle.
Liekola paloittelee Tukholman keskustan nasevasti neljän ilmansuunnan mukaisiin neljään 'malmiin', joiden pohjoispuolelta poimitaan joukkoon läheisesti liittyvä Vasastan. Ja malmien keskellä on, tottakai, ensimmäisenä Gamla Stanin saari, Staden mellan broarna, kujineen ja kuninkaanlinnoineen.
Myötäpäivään pohjoisesta kiertäen on Norrmalm 1960-luvulla purettu ja kylmän tehokkaaksi uudelleen rakennettu liikekeskus, Östermalm vanha hienostokaupunginosa, Södermalm entinen työläiskaupunginosa ja Västermalm eli Kungsholmen muita hieman persoonattomampi, aiemmin etäiseltä tuntunut, mutta yhä enemmän keskustaan kytkeytyvä saari.
Jokaista kuutta kulmakuntaa kuvaamaan Liekola on löytänyt aidon asukkaan, haastateltavan, jonka kotona hän käy kylässä ja jonka arjen reiteille päiväkoteihin, kauppohin tai työpaikoille hän lähtee mukaan. Matkaoppaissa usein kiviseksi geologiaksi jähmettyvää katurakennetta elävöittää biologinen arkielämän dynamiikka.
Liekolan mallia olisi hauskaa soveltaa muihinkin kaupunkeihin, Suomessa ja ulkomailla, kuvaten siis, miltä mahtaisi tuntua elää muutamalla kaupungin eri nurkalla. Elämyksellisyyden rönsyilyä olisi käytännöllistä suitsia tiukasti, kuten Liekola on tehnyt, valiten vain muutaman oleellisen alueen ja poimien yhden osuvan kotikohteen kultakin.
Käytännön vihjeiksi Liekola listaa jokaiselta alueelta persoonallisia ostos-, ruokailu- ja majoituspaikkoja - retkeilymajoista laivahotelleihin. Muutamaa bussilinjaa (kuten 4 ja 66) suositellaan.
Södermalmin kävelyreittiehdotuksia ovat Monteliusvägen (Mariaberget) tai Årstavikenin rantapolku välillä Tantolunden - Eriksdal (lounaassa). Ilmaista kesäteatteria mainostetaan - Vita Bergenin puistossa Sofian kirkon kaakkoispuolella - ja huimia näköaloja käveltäessä Västerbron siltaa (Södermalm - Kungsholmen).
***
Olen edellisillä vuosikymmenillä lukenut Markus Lehtipuun, Ulla-Kristina Pasasen sekä Eva von Zweigbergkin Tukholma-oppaat, kuten Tukholma-palasia muistakin matkakirjoista, Heikki Brotheruksen suurteoksesta 'Euroopan kasvot' (1961) vakiokaavallisiin matkaopassarjoihin asti.
Tukholma ei jää vanhaankaupunkiin ja muutamaan tavarataloon, vaan joka käynnille olen valinnut uuden kävelyreitin, uuden kaupunginosan, uuden raitiotie- tai junalinjan, uuden museon monien kymmenien listasta, toisinaan uuden majoituspaikankin.
Kokemani Alvikin - Nockebyn pittoreskin vanhanaikainen - kapea - raitiovaunu on jo kauan sitten standardisoitu leveäksi, toisaalta uusiakin linjoja on avattu. Raideliikenteestä pitävän on yhä hauskaa ajella vaikkapa Lidingön saarella tai Slussenilta Saltsjöbadeniin tai Teknilliseltä Korkeakoululta pohjoiseen.
Metrolla olen voinut tutustua Tukholman ääriin ja mallilähiöihin eri vuosikymmeniltä, ennen muita Pohjois-Haagan mieleeni tuoneeseen Vällingbyhyn. Siirtolaisten täyttämä Rinkeby on vielä kokematta...
Lähikaupungeista ainakin Vaxholmin puolustuslinna ja pikkukaupunkimiljöö on ollut nähtävä. Södertälje on hieman Tukholman nukkumalähiön suuntaan kehittynyt, aiemmin aidommin itsenäinen teollisuuskaupunki, jossa on mm. ulkoilmamuseo Torekällberget.
Tukholman puistoista mieleeni putkahtaa vaikuttavimpana Hagan puisto (Vasastadenin pohjoispuolella, Brunsvikenin rannalla) monine eksoottisine kuninkaallisine paviljonkeineen ja linnoineenkin. Eri kauppahallit sekä kaupungin pääkirjasto Observatorielundenissa ja sivukirjastotkin ovat mukavia poikkeamiskohteita. Tukholma ei ainakaan takavuosina kiirehtinyt ollenkaan poistamaan edes vuosikymmeniä vanhoja kirjoja hyllyistä, jolloin ajallistakin valikoimaa riitti hämmästyttävästi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)