Valokuvaaja ja toimittaja Emma Vepsä (s.1987) on julkaissut parikin kauniisti kuvitettua kirjaa parikymppisen naisen pitkistä liftausmatkoista. Ensimmäisessä ajetaan vuonna 2015 rekkojen ja pikkuautojen kyydissä halki entisen Neuvostoliiton, Venäjän, Kirgisian ja "uz-stanien". Sujuvasti kirjoitettua, vaikkakin hieman liftauspätkät alkavat pitkän päälle toistaa itseään.
.
Yksinäisen nuoren naisen matkanteko vaikuttaa odottamattoman turvalliselta! Vain joskus kyytiä joutuu odottamaan tuntejakin talven pakkasessa, mutta aina ilmainen matka jatkuu eteenpäin.
.
Ilmaisen majoituksen liftari on varannut Coachsurfing-nettiyhteisön keskuudesta, tai varailee matkan varrella. Tai holhoavat kuljettajat soittavat tutuilleen ja järjestävät kulkurille jostakin yösijan.
.
Kirjoittaja hylkää muutaman epäilyttävimmän tarjouksen, mutta lähtee kuitenkin vaikkapa neljän tuntemattoman nuoren miehen kyytiin. Useimmat kuljettajat ovat keski-ikäisiä perheellisiä miehiä, yleensä yksin ajavia rekkakuskeja. Henkilöautossa on joskus toinenkin mies, joskus vaimo ja lapsia.
.
Yhtään kyytiä kirjoittaja ei saa naiselta! Naiset eivät ota liftareita, eivät toista naistakaan!
.
Puolivirallisten taksien tarjoukset kirjoittaja hylkää, koska liftarina ei periaatteessa halua maksaa matkasta. Pari kertaa taksinkuljettajakin palaa ajateltuaan takaisin ja lahjoittaa neitoselle ilmaisen kyydin!
.
Monet miehet tyrkyttävät nuorelle naiselle myös silkkaa rahaa, jotta tämä voisi maksaa bussi- tai taksimatkan, tai syödä, tai majoittua, mutta selvää rahaa suomalainen nainen ei suostu ottamaan vastaan!
.
Lukijasta tuntuu toisinaan, että hyväosainen jollakin lailla käyttää hyväkseen paljon köyhempiä maalaisia? Moni kuljettaja tekee ylimääräisen matkan tai mutkan viedäkseen naisen perille asti, ja vielä useampi maksaa vieraalleen aterian pysähdyspaikan ravintolassa. Naiseus on eduksi.
.
Toisaalta yksinäiset, pitkästä matkasta väsyneet kuljettajat kaipaavat virkistävää seuraa pitämään hereillä. Eksoottisen ulkomaalaisen naisen kuunteluseuralla on arvoa. Pyynnöistä huolimatta nainen ei voi tuurata väsynyttä kuljettajaa, koska hän ei ole suorittanut ajokorttia.
.
Liftaaja itse ei osaa kuin muutaman sanan venäjää, joten enimmäkseen kuuntelee ja hymyilee. Liftaus ei ole seuduilla tavallista, muttei aivan tuiki-tuntematonta.
.
Entisen Neuvostoliiton virkavalta käy kimppuun, ei vain valtioiden rajoilla, vaan tarkastuspisteillä teiden varsillakin. "Millä luvalla kuljetatte ulkomaalaista naista?"
.
Tavallinen entisen Neuvostoliiton mies on nokkela sala-anarkisti ja keksii riittäviä valheita: "Pomo on käskenyt hakea tämän naisen ja viedä kaupunkiin". Tarkastaja ei onneksi ryhdy tarkemmaksi. Tai joskus kuljettajan täytyy lahjoa viranomainen.
.
Venäläisyyttä on kuvailtu mm. "avaran mielen anarkiaksi". Tsaarit ja diktaattorit ovat ankaria, mutta kaukana, eivät voi nähdä aina kaikkea. Esitetään tottelevaista orjaa, kapinoidaan hiukan salaa, paetaan kurjuutta vodkan juontiin. Maa, jossa mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista.
.
Muutamat kuskeista ovat entisiä sotilaita Afganistanin sodasta. Joku on paluumatkalla Siperiaan Itä-Ukrainasta, jossa on sotinut ukrainalaisia vastaan. Suomesta siperialaisille tulee mieleen vain: "Kekkonen?!" (ainoa suomalainen diktaattori, luonnehtii Vepsä).
.
Vepsä kuljettaa mukanaan pehmolelu-aasia, jolle on antanut nimeksi Vladimir. "Putin?!" kysyvät heti kuljettajat. Diktaattorit pysyvät aina mielessä.
.
7343. Vepsä, Emma: Alfalttivolgaa etelään. Peukalokyydillä Moskovasta Afganistaniin. (s.1987)
28.7.2020 (2018) Atena 2018 Nid 303 sivua E01 lk.40.8
.
*****
.
7340. Gessen, Masha: Venäjä vailla tulevaisuutta. Totalitarismin paluu (The Future is History: How Totalitarianism Reclaimed Russia). Boris Nemtsov. Ideologi Aleksandr Dugin. suom. Ilkka Rekiaro.
26.7.2020 (2017) Docendo, Jkl 2018 Sid 483/528 sivua H74 lk.971.8
.
Maria eli Masha Gessen on Venäjältä Amerikkaan paennut toimittaja, jonka aiempia kirjoja on mm. "Kasvoton mies" (salaisen poliisin johtajan Putinin noususta valtaan). Jukka Kemppisen blogin lukijoiden kommentteihin arvosteli "Anonyymi" trolli kirjan "Venäjä vailla tulevaisuutta" vain kahdella sanalla "lesbo juutalainen!". Ei tarvinnut enempää sanottavaa - valtavirta-venäläisen mielestä kirjan kirjoittaja on merkityksetön henkilö.
.
Boris Nemtsovin murhan jälkeen sanoi suomen-venäläinen nuorukainen Ylen teeveessä väheksyen, ettei ole sellaista nimeä koskaan kuullutkaan! (joten yhdentekevää, elikö se vai kuoliko.) Kuten Putin totesi toimittaja Anna Politkovskajan murhan jälkeen tämän olleen "merkityksetön henkilö", jonka kuolemasta kyselemällä ei pidä presidenttiä häiritä. Slaavien elämät eivät merkitse! Puuttuu kampanja Slav Lives Matter?
.
"Venäjä vailla tulevaisuutta" on paksu kirja, joka kuvaa vuorotellen ja rinnakkain useiden ihmisten elämää samalla tavalla kuin "Sota ja rauha". Ihmisistä käytetään usein heidän diminutiivi- tai patronyymi-nimiään, eli pikkulasten lempinimiä ja isännimiä, kaikkea mikä sekoittaa länsimaisen lukijan pään!
.
Taantumuksellisessa maassa tulevaisuudeksi visioidaan historia, paluu menneisyyteen. Kuin pimeällä keskiajalla: tulevaisuudella ei ole hyvää tarjottavanaan, kun antiikin aikana on ollut paremmin, pitäisi palata entisaikaan. Maailma ei saa muuttua paremmaksi. Suurin ylpeydenaihe venäläisille on heidän vaariensa käymä SOTA. Paremman puutteessa.
.
"Masha" Maria Gessenin kirjan venäläiset päähenkilöt (mm. Boris Nemtsovin tytär) kuuluvat opiskelevaan sivistyneistöön. He ovat älykkäitä, lahjakkaita ja hyvin verkottuneita, heillä on paljon mahdollisuuksia ja valinnanvaraa mitä haluavat kulloinkin alkaa tehdä, ryhtyäkö toimittajiksi, tutkijoiksi, yrittäjiksi, opettajiksi, yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi, mitä milloinkin.
.
Gessenin henkilöt yrittävät parantaa maailmaa, he tutkivat ja opettavat ja järjestävät mielenosoituksia. Totalitarismin rautanyrkki iskee aina takaisin. Hyväntekijät hakataan raajarikoiksi tai tapetaan. Venäjä ei saa muuttua! "Boko Haram" = länsimaisuus kiellettävä. Venäjän tulevaisuus on Historiassa, elinikäisten johtajien iankaikkisessa palvonnassa, putinien ja stalinien. Paetkoon länteen ken voi.
.
Ainoa heiveröinen toivonsäde diktatuureissa näkyy siinä, että aika-ajoin edes muutamat ihmiset yrittävät edes hiukan kapinoida orjan-kohtaloa vastaan. Suuri enemmistö venäläisistä alistuu jatkuvasti tiukkeneviin rajoituksiin ja ryyppää vodkaa ahdistukseensa.
.
Yleismaailmallinenkin ongelma on liberalismin ja konservatiivisuuden taistelu. Toiset haluavat suuren vapauden sallimia mahdollisuuksia. Toisia muutos parempaan pelottaa, he haluavat pysäyttää ajan ja kahlita yhteiskunnan. Monet ihmiset hapuilevat myös välimaastossa, vatvoen, ettei vain sallittaisi (ainakaan Toisille) pelottavan paljon vapautta?
.
.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2020
torstai 23. heinäkuuta 2020
309. Hylättyjä paikkoja
Valokuvateos 60 paikasta, jotka ihminen on aikanaan hylännyt ja jättänyt rempalleen:
.
Richard Happer: Abandoned Places. 60 stories of places where time has stopped.
20.7.2020 (2015) Collins 2015 Sid 263 sivua H53 lk.400
.
Millaisia kohteita Richard Happer on kirjaansa keksinyt? Muutan Happerin aikajärjestyksen jonkinlaiseksi aiheenmukaiseksi:
.
Ikivanhoja asutuksia:
Petra (Jordania)
Machu Picchu (Inkojen hylkäämä kaupunki)
Pääsiäissaari kivipäineen (Chilestä länteen)
Mandu (Intia, rauniokaupunki)
.
Luonnon armoilla:
Craco (maanvyöryvaaran 1963 autioittama kylä Italiassa)
Chinguetti (Mauritania, vaarassa oleva Saharan aavikkokaupunki)
Epecuen (Argentiina, 1985 tulvan hukuttama kylpyläkaupunki)
Macassar Beach Pavillion (Kapkaupunki, hiekan hautaama)
Plymouth (Montserratin saarella tulivuoren tuhkan 1995 tuhoama kaupunki)
Six Flags Jazzland (huvipuisto jäi tulvaveden alle 2005, New Orleans USA)
.
Onnettomuuksien tuhoamia:
Canfranc Station (sillan romahdettua 1970 hylätty juna-asema Espanjan ja Ranskan rajalla)
Centralia (maanalaisen tulipalon 1980-luvulla sulkema kaupunki Pennsylvaniassa)
Pripyat (Ukraina, Tshernobylin ydinvoimaturman 1986 sulkema kaupunki)
.
Vanhentuneita laitoksia:
Ross Island (Antarktis, naparetkeilijöiden leiri)
North Brother Island (karanteenisaari vuoteen 1963, USA, New York)
Poveglia (Venetsian karanteenisaari vuoteen 1968)
Eastern Station Penitentiary (1971 lopetettu vankila, Pennsylvania USA)
Tatooine (Tunisia, Star Wars -elokuvien hylätyt lavasteet 1976-2005)
Larundel Asylum (Melbourne, Australia, hylätty 1999)
Mirabel Airport (Kanada, Montrealin olympialaisia varten, toimi 1975-2004)
Ateenan olympialaisten hylätyt stadionit: rantalentopallo, softball ym.
Lontoon maanalaisen asemia: Aldwych Station 1907-1994
Chittagong (Bangladest, vanhentuneiden laivojen romuttamo)
.
Vieraiden valtojen valloittamia:
Ani (armenialaisten entinen kaupunki, nykyisin Turkin alueella)
Kayaköy (Turkin 1923 valtaama kreikkalaisten kaupunki)
Varosha (Kypros, turkkilaisten 1974 kreikkalaisilta valtaama kaupunki)
.
Sotien jäänteitä:
Stelling van Amsterdam (linnoitus, 1914-1963)
Red Sands Sea Forts (brittien sota-ajan tukikohta kanaalissa)
Tyneham (brittien sota-ajan tukikohta, tyhjennetty kylä)
Saddamin palatsit (90 diktaattorin palatsia Irakissa vuoteen 2003)
Tampico City (Meksikon huumesodan 2007- tuhoama kaupunki)
Rosario Island Villas (Kolumbia, 1993 kuolleen huumekuningas Pablo Escobarin pesä)
.
Siirtomaaisäntien jäänteitä:
Sonargaon (24 km Dhakasta, siirtomaaisäntien kaupunki)
Bokor Hill Station (Kambodza, siirtomaaisäntien kaupunki)
.
Kommunismin ja kansallissosialismin jäänteitä:
Oradour-sur-Glane (saksalaisten 10.6.1944 teloittama kylä Ranskassa)
Giersdorfin kirkko Puolassa, tuhottu 1945
Lion City (Kiina, 1959 veden alle voimalan takia)
Buzludzha Monument (Bulgarian kommunistien vuoteen 1989)
Lapsipioneerien leiri (Moskovan lähellä 1980-luvulle asti)
Juragua (Kuubassa 1992 kesken jäänyt ydinvoimalatyömaa)
Beelitz Sanatorium (vuoteen 1995 rapistunut sanatorio Berliinin lähellä)
Object 825 (ydinsukellusvenetukikohta Krimillä vuoteen 1996)
Pyramiden (venäläisten hiilikaivoskaupunki Norjan Huippuvuorilla vuoteen 1998)
Kangbashi New Area (Kiinan Sisä-Mongolia, konkurssi-rakennushanke n. 2009)
.
Hylättyjä kaivoksia:
Bodie (kultakaivoskaupunki 1849-1943 Kaliforniassa)
Waiuta (1951 hylätty kultakaivoskylä Uudessa Seelannissa)
Kolmanskop (1956 hylätty timanttikaivoskylä Namibiassa)
Humberstone ja Santa Laura (kaivoskyliä Chilessä 1960 asti)
Wittenom (Australia, 1966 hylätty vaarallinen entinen asbestikaivosalue)
Hashima (Japani, hiilikaivos vuoteen 1974)
.
Talouden tuhoamia:
St. Kilda (Britannian Hebridit, karu köyhä saari autioitui)
Graun (tekojärven 1950 hukuttama kylä Italiassa)
L'ile-Aux-Marins (1965 hylätty kalastuskylä, Ranskan St. Pierre & Miquelon)
Leith Harbour & Grytviken (1965 hylätty valas-asema Antarktiksen lähellä)
Sanzhi (Taiwan, ufo-mallisten loma-asuntojen kylä vuoteen 1980, purettu)
Millennium Mills (Lontoon Docklands, jauhomylly vuoteen 1981)
Hotel del Salto (Kolumbia, Bogota, konkurssihotelli)
Sathorn Unique (1997 konkurssiin mennyt pilvenpiirtäjän työmaa Bangkokissa)
Detroit (1950-luvulta pienentynyt kaupunki, oli USA:n 4. suurin - enää 18.)
Nara Dreamland (Japani, Disneylandille hävinnyt huvipuisto hylätty 2006)
.
Mitähän kohteita Suomesta voisi keksiä?
Muinaislinnat: Sääksmäen Rapola
Rauniolinnoitukset: Karjaan Grabbacka, Kajaanin linna
Entiset huvipuistot Järvenpään Peikkometsä ja Keravan Savion Klondyke?
.
.
.
Richard Happer: Abandoned Places. 60 stories of places where time has stopped.
20.7.2020 (2015) Collins 2015 Sid 263 sivua H53 lk.400
.
Millaisia kohteita Richard Happer on kirjaansa keksinyt? Muutan Happerin aikajärjestyksen jonkinlaiseksi aiheenmukaiseksi:
.
Ikivanhoja asutuksia:
Petra (Jordania)
Machu Picchu (Inkojen hylkäämä kaupunki)
Pääsiäissaari kivipäineen (Chilestä länteen)
Mandu (Intia, rauniokaupunki)
.
Luonnon armoilla:
Craco (maanvyöryvaaran 1963 autioittama kylä Italiassa)
Chinguetti (Mauritania, vaarassa oleva Saharan aavikkokaupunki)
Epecuen (Argentiina, 1985 tulvan hukuttama kylpyläkaupunki)
Macassar Beach Pavillion (Kapkaupunki, hiekan hautaama)
Plymouth (Montserratin saarella tulivuoren tuhkan 1995 tuhoama kaupunki)
Six Flags Jazzland (huvipuisto jäi tulvaveden alle 2005, New Orleans USA)
.
Onnettomuuksien tuhoamia:
Canfranc Station (sillan romahdettua 1970 hylätty juna-asema Espanjan ja Ranskan rajalla)
Centralia (maanalaisen tulipalon 1980-luvulla sulkema kaupunki Pennsylvaniassa)
Pripyat (Ukraina, Tshernobylin ydinvoimaturman 1986 sulkema kaupunki)
.
Vanhentuneita laitoksia:
Ross Island (Antarktis, naparetkeilijöiden leiri)
North Brother Island (karanteenisaari vuoteen 1963, USA, New York)
Poveglia (Venetsian karanteenisaari vuoteen 1968)
Eastern Station Penitentiary (1971 lopetettu vankila, Pennsylvania USA)
Tatooine (Tunisia, Star Wars -elokuvien hylätyt lavasteet 1976-2005)
Larundel Asylum (Melbourne, Australia, hylätty 1999)
Mirabel Airport (Kanada, Montrealin olympialaisia varten, toimi 1975-2004)
Ateenan olympialaisten hylätyt stadionit: rantalentopallo, softball ym.
Lontoon maanalaisen asemia: Aldwych Station 1907-1994
Chittagong (Bangladest, vanhentuneiden laivojen romuttamo)
.
Vieraiden valtojen valloittamia:
Ani (armenialaisten entinen kaupunki, nykyisin Turkin alueella)
Kayaköy (Turkin 1923 valtaama kreikkalaisten kaupunki)
Varosha (Kypros, turkkilaisten 1974 kreikkalaisilta valtaama kaupunki)
.
Sotien jäänteitä:
Stelling van Amsterdam (linnoitus, 1914-1963)
Red Sands Sea Forts (brittien sota-ajan tukikohta kanaalissa)
Tyneham (brittien sota-ajan tukikohta, tyhjennetty kylä)
Saddamin palatsit (90 diktaattorin palatsia Irakissa vuoteen 2003)
Tampico City (Meksikon huumesodan 2007- tuhoama kaupunki)
Rosario Island Villas (Kolumbia, 1993 kuolleen huumekuningas Pablo Escobarin pesä)
.
Siirtomaaisäntien jäänteitä:
Sonargaon (24 km Dhakasta, siirtomaaisäntien kaupunki)
Bokor Hill Station (Kambodza, siirtomaaisäntien kaupunki)
.
Kommunismin ja kansallissosialismin jäänteitä:
Oradour-sur-Glane (saksalaisten 10.6.1944 teloittama kylä Ranskassa)
Giersdorfin kirkko Puolassa, tuhottu 1945
Lion City (Kiina, 1959 veden alle voimalan takia)
Buzludzha Monument (Bulgarian kommunistien vuoteen 1989)
Lapsipioneerien leiri (Moskovan lähellä 1980-luvulle asti)
Juragua (Kuubassa 1992 kesken jäänyt ydinvoimalatyömaa)
Beelitz Sanatorium (vuoteen 1995 rapistunut sanatorio Berliinin lähellä)
Object 825 (ydinsukellusvenetukikohta Krimillä vuoteen 1996)
Pyramiden (venäläisten hiilikaivoskaupunki Norjan Huippuvuorilla vuoteen 1998)
Kangbashi New Area (Kiinan Sisä-Mongolia, konkurssi-rakennushanke n. 2009)
.
Hylättyjä kaivoksia:
Bodie (kultakaivoskaupunki 1849-1943 Kaliforniassa)
Waiuta (1951 hylätty kultakaivoskylä Uudessa Seelannissa)
Kolmanskop (1956 hylätty timanttikaivoskylä Namibiassa)
Humberstone ja Santa Laura (kaivoskyliä Chilessä 1960 asti)
Wittenom (Australia, 1966 hylätty vaarallinen entinen asbestikaivosalue)
Hashima (Japani, hiilikaivos vuoteen 1974)
.
Talouden tuhoamia:
St. Kilda (Britannian Hebridit, karu köyhä saari autioitui)
Graun (tekojärven 1950 hukuttama kylä Italiassa)
L'ile-Aux-Marins (1965 hylätty kalastuskylä, Ranskan St. Pierre & Miquelon)
Leith Harbour & Grytviken (1965 hylätty valas-asema Antarktiksen lähellä)
Sanzhi (Taiwan, ufo-mallisten loma-asuntojen kylä vuoteen 1980, purettu)
Millennium Mills (Lontoon Docklands, jauhomylly vuoteen 1981)
Hotel del Salto (Kolumbia, Bogota, konkurssihotelli)
Sathorn Unique (1997 konkurssiin mennyt pilvenpiirtäjän työmaa Bangkokissa)
Detroit (1950-luvulta pienentynyt kaupunki, oli USA:n 4. suurin - enää 18.)
Nara Dreamland (Japani, Disneylandille hävinnyt huvipuisto hylätty 2006)
.
Mitähän kohteita Suomesta voisi keksiä?
Muinaislinnat: Sääksmäen Rapola
Rauniolinnoitukset: Karjaan Grabbacka, Kajaanin linna
Entiset huvipuistot Järvenpään Peikkometsä ja Keravan Savion Klondyke?
.
.
torstai 16. heinäkuuta 2020
308. Antikvaari-kauppiaan kokemuksia
Skotlannin suurimman antikvariaatin kirjakauppias Shaun Bythell piti päiväkirjaa helmikuusta 2014 seuraavan vuoden helmikuuhun. (Hänellä oli ennestään Facebook-sivu, jolla hän kuvaili värikkäästi asiakkaitaan ja tilapäisiä myyjiään.) Päiväkirja on käännettykin ainakin ruotsiksi:
.
7335. Bythell, Shaun: En bokhandlares dagbok (The Diary of a Bookseller) (2/2014 - 2/2015)
15.7.2020 (2017) Natur & Kultur 2018 Sid 336 sivua E01 lk.99.16
.
Bythell siteeraa myös aikaisemmin julkaistuja kirjakauppiaiden kertomuksia, kuten:
- George Orwell: Bookshop Memories (1934/1936)
- William Y. Darling: The Bankrupt Bookseller Speaks
- Jen Campbell: Weird Things Customers Say in Bookshops
- The Intimate Thoughts of John Baxter, Bookseller.
.
Shaun Bythell (s.1970) palasi yliopistosta valmistuttuaan (2001) kotikyläänsä (Wigtown: 1000 asukasta, entinen meijeri ja tislaamo) Skotlannin lounaisnurkkaan, syrjäiselle merenrannalle, vähän kuin Suomessa Hankoon tai Paraisille, tietämättä mitä alkaisi tehdä?
.
Paikallinen kirjakauppias John Carter ehdottaa, että nuorimies ostaisi hänen antikvariaattinsa "The Book Shop". Bythell maksaa valtavasta 100'000 kirjan varastosta 30'000 puntaa (rahaa saa pankista). Carter opettaa seuraajaansa kuukauden verran ja lähtee mukaan tueksi kirjojen hankintamatkoille.
.
- Myöhemmin vuonna 2014 Bythelliltä pyydetään neuvoa: kannattaisiko ostaa 20'000 kirjan antikvariaatti, jonka kirjojen keskimyyntihinta on 6 puntaa, ja maksaa kirjoista 2 puntaa/kpl? Bythellin mielestä ei. Enää hän maksaisi kirjoista vain 20 penniä/kpl eikä 30 penniä, kuten vuonna 2001. (Punnan kurssi on vuonna 2020 noin 1,15 euroa, eli punnan voi melkein pyöristää euroon).
.
Perustelu: Myytävän antikvariaatin varaston on asiantuntija jo seulonut, niin ettei mitään arvokasta enää löydy, vaikka keskimääräisen kelvokkaita kirjoja olisikin. Kuolinpesistä voi maksaa enemmän, koska niistä usein löytää harvinaisia, arvokkaita kirjoja, vaikka suurin osa kirjoista olisi kelvottomiakin.
.
Moni kuolinpesän hoitaja vaatii ehdottomasti, että kauppias vie pois kaikki kirjat, eli siivoaa nurkat roinasta. Kauppias maksaisi enemmän, jos saisi valikoida vain häntä kiinnostavat kirjat.
.
Bythell kuvaa vuoden aikana monia hankintamatkojaan. Hänelle soitetaan ja hän matkustaa katsomaan myytäviä kirjoja. Parhaita saaliita ovat keräilijäin kokoelmat: esimerkiksi ornitologin tai ilmailun harrastajan! Taikka "Naparetket". Uusia asiakkaitakin alkaa myymälään tulvia, kunhan sana kiertää, että nyt sinne on tullut iso erä vaikkapa rautatie-aiheisia kirjoja!
.
Junakirjat ovatkin Skotlannissa mieluisinta myytävää! Sellaisten ostajat ovat hyväntuulisia parrakkaita miehiä, jotka ostavat kerralla monta kirjaa ja maksavat tinkimättä!
.
Bythell kirjaa päivittäin myyntimääränsä. Tyypillinen kirjan keskihinta on noin 10 puntaa, esim. joskus vain 7 maksavaa asiakasta, 69 puntaa. Parhaat myyntipäivät ovat syksyllä paikallisen festivaalin aikaan, jopa 900 puntaa/päivä. Arkisemmin vaikkapa 14 asiakasta tuo kassaan 160 puntaa.
.
Tinkijät harmittavat kauppiasta: kun 6 kirjasta kertyy hintaa 38 puntaa, Bythell pyöristää 35:een, mutta asiakas pyytää yhä vielä: saisiko 30:lla? "Täytyyhän sitä kysyä..."
.
Kulunein vitsi on: "Tässä kirjassa ei ole hintaa, täytyy siis olla ilmainen?" Bythell keksii lennosta hinnaksi vaikkapa 4 puntaa tai vain 2,50 puntaa, mutta asiakas ei (koskaan) osta, kai kun ei ilmaiseksi saa?
.
"Amazonista saa halvemmalla!" uhoaa asiakas ja poistuu. Shaun tarkistaa netistä: Amazon pyytää 24 puntaa, Shaun olisi myynyt kirjan vain 4 punnalla, mutta nyt hän korjaa hinnakseen 22 puntaa.
.
Amazon on kirjakauppa-alan kirous ja kivijalkakauppojen tappaja, mutta sitä on vaikea välttää. Bythellkin on lähettänyt Amazonin varastoon 10'000 kirjaa (10 % koko kirjamäärästään). Bythell kertoo saavansa Amazonin myynneistä noin 42 puntaa /päivä.
.
Kauppias kirjaa päivittäin eri verkkosivuilta saamansa nettitilaukset, esim. "tilattu 6 kirjaa, löydetty 5". Suuressa varastossa on aina kirjoja kateissa. Asiakkaat pettyvät ja valittavat. Amazon tai joku muu välittäjistä laskee Bythellin luokitusta "Hyvästä" pelkkään "Hyväksyttyyn", kun kauppiaan vikoja ovat esim. toimitusviive, pitkä vastausaika, katuvat asiakkaat tai ohjesääntörikkeet.
.
Kauppiaan innovaatio on oma Kirjakerho! Maksamalla vain 59 punnan vuositilauksen asiakas saa joka kuukausi postitse Bythellin hänelle valitseman kirjan, 12/vuosi. Jäsenten määrä vaihtelee päiväkirjan aikana välillä 138 - 165. Jotkut lopettavat, uusia värvätään.
.
Bythell kertoo lähes kuukausittain kirjojen paketoinnin vaivasta, muttei tule selittäneeksi millainen profiilikuvaus hänellä on kustakin asiakkaasta, että osaa lähettää kullekin sopivia kirjoja? Kaipa asiakkaat ovat Lounais-Skotlannin maalais-ihmisiä, harvoin kaupungissa käyviä?
.
Shaun Bythell suunnittelee lapsille omaa kirjakerhoa, ja aikoo hakea innovaatiolleen menestyskirjailija James Pattersonin perustamaa palkintoa. (Päiväkirjan aikana ei ehdi vielä selvitä, voittaako Bythell?)
.
Jotkut asiakkaat tulevat kauppaan kirjalastin kanssa ja haluavat myydä. Bythell sanoo torjuvansa 70 % tarjotuista kirjoista, mutta moni jättää silti kauppaan nekin kirjat, joita ei osteta, kun ei halua enää raahata niitä pois. Eräät uhoavat minne muualle vievät kirjansa ja mihin kauppaan eivät toiste astu.
.
Ostomatkoistaan Bythell kertoo yleensä paljonko on maksanut valitsemistaan kirjoista, joskus jopa 2 puntaa/kpl, mutta toisinaan ostaa vaikkapa 30 kirjaa 20 punnalla. Antikvaarit ostavat toisiltaankin, esim. "8 laatikollista / 400 puntaa".
.
Jos asiakas kysyy kirjaa, jota "The Book Shopista" ei löydy, Bythell etsii kirjan netistä ja sanoo voivansa tilata teoksen. Moni asiakas tilaakin kirjoja Bythellin kautta, vaikka voisi ostaa itsekin suoraan netistä. Eihän kaikilla ei ole tietokonetta, tai jotkut haluavat tukea paikallista kivijalkakauppiasta, arvelee välityspalkkion hintaan lisäävä Bythell ja on mielissään.
.
Bythellin omat kirjat ovat järjestyksessä. Hänellä on joka aihepiirille "oma osasto". Esimerkiksi suosimiaan junakirjoja hänellä on parhaimmillaan 2000 kpl (hänen ostettuaan jonkun keräilijän kokoelman). Erään Callumin autotallissa Bythell säilytti vuoden verran 30 laatikkoa, joissa oli 500 Golf-aiheista urheilukirjaa.
.
Arvokkaimpia löytöjä Bythell laittaa netti-huutokauppoihin. Esim. Sir Walter Scottin kirja saattaa nousta 250 puntaan tai Florence Nightingalen joskus omistama kirja 200 puntaan. Robert Louis Stevensonin kirjat menevät Skotlannissa aina hyvin kaupaksi.
.
Shaun itse lukee päiväkirjansa aikana mm. Stevensonin "Ryöstölasta" (Kidnapped) sekä Nikolai Gogolin "Kuolleita sieluja", heti kun kuulee, että "Dead Souls" ei ole vain bändi vaan klassikkokirja!
.
Bestsellerit myyvät hyvin uusina, mutta eivät koskaan enää käytettyinä. Niiden iso painos on jo täyttänyt markkinat. Aivan arvottomia ovat Skotlannissakin kustantajien kirjakerhokirjat, joita painetaan paljon julkaisu-kuukaudeksi, jonka jälkeen niiden "viimeinen myyntipäivä" onkin jo ohi.
.
Kirjaston poistokirjan arvoksi Bythell määrittelee 1/4 normaalin kirjan arvosta!
.
Kiertomatka-yrittäjän turistibussi pysähtyy toisinaan The Book Shopin eteen. Lauma eläkeläisiä täyttää kaupan kysyäkseen vessaa ("Tien toisella puolella kaupungintalossa!") tai esitettä kaupungista. Parinkaan punnan kirja ei kelpaa, vain Ilmainen kelpaisi. Kaikki ilmainen viedään, kukaan ei osta mitään, paitsi kerran bussikuski osti kirjan.
.
Kauppias erehtyy osallistumaan paikallisen elinkeinotoimiston typerään koulutustapahtumaan yrittäjille: "Avoin ulko-ovi houkuttelee paremmin asiakkaita sisään kuin suljettu ovi." "Liikkeen kyltissä tulisi näkyä mitä liike myy." "Mitä virheitä näet seuraavissa valokuvissa?" (Näyteikkuna on rikki, pihalla on poltettu auto, nimikyltti puuttuu - seuraus: asiakkaita ei tule!).
.
Eräs asiakas kysyy "kuvitettujen runokirjojen osastoa"? Ihan sellaista ei ole, täytyy itse etsiskellä "Runokirjojen osastolta". Asiakas tulee kahden tunnin päästä kassalle kirjapinon kanssa ja maksaa 200 puntaa! Hän kertoo vast'ikään keksineensä tällaisen keräilykohteen! Mainiota!
.
Asiakas soittaa: "Mikä olikaan nimeltään, tai kenen tekemä, se upea puutarhakirja pöydällä ikkunan luona?" Bythell vastaa: "Se on täällä vielä, haluatteko ostaa?" Bythell ei suostu kertomaan kirjan nimeä, sillä kysyjä tilaisi kuitenkin Amazonilta!
.
Mieleni tekisi tiivistää opetuksia Bythellin monivuotisista myyntikokemuksista?
.
Antikvariaatin täytyy erottua kirpputorista, jotta voi pyytää kalliimmat hinnat.
.
Antikvariaatissa on eri lajeille omat Osastot, eli Kokoelmat, eli hyvä Järjestys!
.
Kirpputori myy "vähän kaikkea", mutta Antikvariaatti "paljon erikoista"!
.
Kirpputorilla on sekaisin laatikko tai kasa tavallisia, halpoja kirjoja (antikvariaatilla voi olla vain jokin sekalainen poistolaatikko "markan" kirjoille.)
.
"Valittujen Palojen" tai kirjakerhojen kirjat ovat tavattoman yleisiä "tavis-kirjoja", joita jo kaikki kirpputorit ovat pullollaan, siksi ne eivät hyvin sovi antikvariaatteihin.
.
Tilastoja: kesäkuun myynti: 4934 puntaa (436 ostavaa asiakasta)
Marraskuun myynti: 2861 puntaa (237 ostajaa kaupassa)
.
Marraskuu päivittäin (kaupan myynti, ilman nettimyyntejä)
25 myyntipäivää (lauantaista 1.11. lauantaihin 29.11.2014)
la 233(15) ... 132(17) ... 146(20) ... 346(19) .. 100(10)
su vapaapäivä - - - - liike suljettu - - - -
ma 238(15) ... 58(6) ....171(14) ... 78(7)
ti 83(8) ....... 125(7) .... 91(5) ..... 64(3)
ke 152(5) ..... 68(7) .... 48(9) ..... 91(9)
to 88(5) ........ 35(3) .... 149(10) ... 89(6)
pe 200(15) ... 106(11) .. 57(5) ... 62(5)
.
.
.
7335. Bythell, Shaun: En bokhandlares dagbok (The Diary of a Bookseller) (2/2014 - 2/2015)
15.7.2020 (2017) Natur & Kultur 2018 Sid 336 sivua E01 lk.99.16
.
Bythell siteeraa myös aikaisemmin julkaistuja kirjakauppiaiden kertomuksia, kuten:
- George Orwell: Bookshop Memories (1934/1936)
- William Y. Darling: The Bankrupt Bookseller Speaks
- Jen Campbell: Weird Things Customers Say in Bookshops
- The Intimate Thoughts of John Baxter, Bookseller.
.
Shaun Bythell (s.1970) palasi yliopistosta valmistuttuaan (2001) kotikyläänsä (Wigtown: 1000 asukasta, entinen meijeri ja tislaamo) Skotlannin lounaisnurkkaan, syrjäiselle merenrannalle, vähän kuin Suomessa Hankoon tai Paraisille, tietämättä mitä alkaisi tehdä?
.
Paikallinen kirjakauppias John Carter ehdottaa, että nuorimies ostaisi hänen antikvariaattinsa "The Book Shop". Bythell maksaa valtavasta 100'000 kirjan varastosta 30'000 puntaa (rahaa saa pankista). Carter opettaa seuraajaansa kuukauden verran ja lähtee mukaan tueksi kirjojen hankintamatkoille.
.
- Myöhemmin vuonna 2014 Bythelliltä pyydetään neuvoa: kannattaisiko ostaa 20'000 kirjan antikvariaatti, jonka kirjojen keskimyyntihinta on 6 puntaa, ja maksaa kirjoista 2 puntaa/kpl? Bythellin mielestä ei. Enää hän maksaisi kirjoista vain 20 penniä/kpl eikä 30 penniä, kuten vuonna 2001. (Punnan kurssi on vuonna 2020 noin 1,15 euroa, eli punnan voi melkein pyöristää euroon).
.
Perustelu: Myytävän antikvariaatin varaston on asiantuntija jo seulonut, niin ettei mitään arvokasta enää löydy, vaikka keskimääräisen kelvokkaita kirjoja olisikin. Kuolinpesistä voi maksaa enemmän, koska niistä usein löytää harvinaisia, arvokkaita kirjoja, vaikka suurin osa kirjoista olisi kelvottomiakin.
.
Moni kuolinpesän hoitaja vaatii ehdottomasti, että kauppias vie pois kaikki kirjat, eli siivoaa nurkat roinasta. Kauppias maksaisi enemmän, jos saisi valikoida vain häntä kiinnostavat kirjat.
.
Bythell kuvaa vuoden aikana monia hankintamatkojaan. Hänelle soitetaan ja hän matkustaa katsomaan myytäviä kirjoja. Parhaita saaliita ovat keräilijäin kokoelmat: esimerkiksi ornitologin tai ilmailun harrastajan! Taikka "Naparetket". Uusia asiakkaitakin alkaa myymälään tulvia, kunhan sana kiertää, että nyt sinne on tullut iso erä vaikkapa rautatie-aiheisia kirjoja!
.
Junakirjat ovatkin Skotlannissa mieluisinta myytävää! Sellaisten ostajat ovat hyväntuulisia parrakkaita miehiä, jotka ostavat kerralla monta kirjaa ja maksavat tinkimättä!
.
Bythell kirjaa päivittäin myyntimääränsä. Tyypillinen kirjan keskihinta on noin 10 puntaa, esim. joskus vain 7 maksavaa asiakasta, 69 puntaa. Parhaat myyntipäivät ovat syksyllä paikallisen festivaalin aikaan, jopa 900 puntaa/päivä. Arkisemmin vaikkapa 14 asiakasta tuo kassaan 160 puntaa.
.
Tinkijät harmittavat kauppiasta: kun 6 kirjasta kertyy hintaa 38 puntaa, Bythell pyöristää 35:een, mutta asiakas pyytää yhä vielä: saisiko 30:lla? "Täytyyhän sitä kysyä..."
.
Kulunein vitsi on: "Tässä kirjassa ei ole hintaa, täytyy siis olla ilmainen?" Bythell keksii lennosta hinnaksi vaikkapa 4 puntaa tai vain 2,50 puntaa, mutta asiakas ei (koskaan) osta, kai kun ei ilmaiseksi saa?
.
"Amazonista saa halvemmalla!" uhoaa asiakas ja poistuu. Shaun tarkistaa netistä: Amazon pyytää 24 puntaa, Shaun olisi myynyt kirjan vain 4 punnalla, mutta nyt hän korjaa hinnakseen 22 puntaa.
.
Amazon on kirjakauppa-alan kirous ja kivijalkakauppojen tappaja, mutta sitä on vaikea välttää. Bythellkin on lähettänyt Amazonin varastoon 10'000 kirjaa (10 % koko kirjamäärästään). Bythell kertoo saavansa Amazonin myynneistä noin 42 puntaa /päivä.
.
Kauppias kirjaa päivittäin eri verkkosivuilta saamansa nettitilaukset, esim. "tilattu 6 kirjaa, löydetty 5". Suuressa varastossa on aina kirjoja kateissa. Asiakkaat pettyvät ja valittavat. Amazon tai joku muu välittäjistä laskee Bythellin luokitusta "Hyvästä" pelkkään "Hyväksyttyyn", kun kauppiaan vikoja ovat esim. toimitusviive, pitkä vastausaika, katuvat asiakkaat tai ohjesääntörikkeet.
.
Kauppiaan innovaatio on oma Kirjakerho! Maksamalla vain 59 punnan vuositilauksen asiakas saa joka kuukausi postitse Bythellin hänelle valitseman kirjan, 12/vuosi. Jäsenten määrä vaihtelee päiväkirjan aikana välillä 138 - 165. Jotkut lopettavat, uusia värvätään.
.
Bythell kertoo lähes kuukausittain kirjojen paketoinnin vaivasta, muttei tule selittäneeksi millainen profiilikuvaus hänellä on kustakin asiakkaasta, että osaa lähettää kullekin sopivia kirjoja? Kaipa asiakkaat ovat Lounais-Skotlannin maalais-ihmisiä, harvoin kaupungissa käyviä?
.
Shaun Bythell suunnittelee lapsille omaa kirjakerhoa, ja aikoo hakea innovaatiolleen menestyskirjailija James Pattersonin perustamaa palkintoa. (Päiväkirjan aikana ei ehdi vielä selvitä, voittaako Bythell?)
.
Jotkut asiakkaat tulevat kauppaan kirjalastin kanssa ja haluavat myydä. Bythell sanoo torjuvansa 70 % tarjotuista kirjoista, mutta moni jättää silti kauppaan nekin kirjat, joita ei osteta, kun ei halua enää raahata niitä pois. Eräät uhoavat minne muualle vievät kirjansa ja mihin kauppaan eivät toiste astu.
.
Ostomatkoistaan Bythell kertoo yleensä paljonko on maksanut valitsemistaan kirjoista, joskus jopa 2 puntaa/kpl, mutta toisinaan ostaa vaikkapa 30 kirjaa 20 punnalla. Antikvaarit ostavat toisiltaankin, esim. "8 laatikollista / 400 puntaa".
.
Jos asiakas kysyy kirjaa, jota "The Book Shopista" ei löydy, Bythell etsii kirjan netistä ja sanoo voivansa tilata teoksen. Moni asiakas tilaakin kirjoja Bythellin kautta, vaikka voisi ostaa itsekin suoraan netistä. Eihän kaikilla ei ole tietokonetta, tai jotkut haluavat tukea paikallista kivijalkakauppiasta, arvelee välityspalkkion hintaan lisäävä Bythell ja on mielissään.
.
Bythellin omat kirjat ovat järjestyksessä. Hänellä on joka aihepiirille "oma osasto". Esimerkiksi suosimiaan junakirjoja hänellä on parhaimmillaan 2000 kpl (hänen ostettuaan jonkun keräilijän kokoelman). Erään Callumin autotallissa Bythell säilytti vuoden verran 30 laatikkoa, joissa oli 500 Golf-aiheista urheilukirjaa.
.
Arvokkaimpia löytöjä Bythell laittaa netti-huutokauppoihin. Esim. Sir Walter Scottin kirja saattaa nousta 250 puntaan tai Florence Nightingalen joskus omistama kirja 200 puntaan. Robert Louis Stevensonin kirjat menevät Skotlannissa aina hyvin kaupaksi.
.
Shaun itse lukee päiväkirjansa aikana mm. Stevensonin "Ryöstölasta" (Kidnapped) sekä Nikolai Gogolin "Kuolleita sieluja", heti kun kuulee, että "Dead Souls" ei ole vain bändi vaan klassikkokirja!
.
Bestsellerit myyvät hyvin uusina, mutta eivät koskaan enää käytettyinä. Niiden iso painos on jo täyttänyt markkinat. Aivan arvottomia ovat Skotlannissakin kustantajien kirjakerhokirjat, joita painetaan paljon julkaisu-kuukaudeksi, jonka jälkeen niiden "viimeinen myyntipäivä" onkin jo ohi.
.
Kirjaston poistokirjan arvoksi Bythell määrittelee 1/4 normaalin kirjan arvosta!
.
Kiertomatka-yrittäjän turistibussi pysähtyy toisinaan The Book Shopin eteen. Lauma eläkeläisiä täyttää kaupan kysyäkseen vessaa ("Tien toisella puolella kaupungintalossa!") tai esitettä kaupungista. Parinkaan punnan kirja ei kelpaa, vain Ilmainen kelpaisi. Kaikki ilmainen viedään, kukaan ei osta mitään, paitsi kerran bussikuski osti kirjan.
.
Kauppias erehtyy osallistumaan paikallisen elinkeinotoimiston typerään koulutustapahtumaan yrittäjille: "Avoin ulko-ovi houkuttelee paremmin asiakkaita sisään kuin suljettu ovi." "Liikkeen kyltissä tulisi näkyä mitä liike myy." "Mitä virheitä näet seuraavissa valokuvissa?" (Näyteikkuna on rikki, pihalla on poltettu auto, nimikyltti puuttuu - seuraus: asiakkaita ei tule!).
.
Eräs asiakas kysyy "kuvitettujen runokirjojen osastoa"? Ihan sellaista ei ole, täytyy itse etsiskellä "Runokirjojen osastolta". Asiakas tulee kahden tunnin päästä kassalle kirjapinon kanssa ja maksaa 200 puntaa! Hän kertoo vast'ikään keksineensä tällaisen keräilykohteen! Mainiota!
.
Asiakas soittaa: "Mikä olikaan nimeltään, tai kenen tekemä, se upea puutarhakirja pöydällä ikkunan luona?" Bythell vastaa: "Se on täällä vielä, haluatteko ostaa?" Bythell ei suostu kertomaan kirjan nimeä, sillä kysyjä tilaisi kuitenkin Amazonilta!
.
Mieleni tekisi tiivistää opetuksia Bythellin monivuotisista myyntikokemuksista?
.
Antikvariaatin täytyy erottua kirpputorista, jotta voi pyytää kalliimmat hinnat.
.
Antikvariaatissa on eri lajeille omat Osastot, eli Kokoelmat, eli hyvä Järjestys!
.
Kirpputori myy "vähän kaikkea", mutta Antikvariaatti "paljon erikoista"!
.
Kirpputorilla on sekaisin laatikko tai kasa tavallisia, halpoja kirjoja (antikvariaatilla voi olla vain jokin sekalainen poistolaatikko "markan" kirjoille.)
.
"Valittujen Palojen" tai kirjakerhojen kirjat ovat tavattoman yleisiä "tavis-kirjoja", joita jo kaikki kirpputorit ovat pullollaan, siksi ne eivät hyvin sovi antikvariaatteihin.
.
Tilastoja: kesäkuun myynti: 4934 puntaa (436 ostavaa asiakasta)
Marraskuun myynti: 2861 puntaa (237 ostajaa kaupassa)
.
Marraskuu päivittäin (kaupan myynti, ilman nettimyyntejä)
25 myyntipäivää (lauantaista 1.11. lauantaihin 29.11.2014)
la 233(15) ... 132(17) ... 146(20) ... 346(19) .. 100(10)
su vapaapäivä - - - - liike suljettu - - - -
ma 238(15) ... 58(6) ....171(14) ... 78(7)
ti 83(8) ....... 125(7) .... 91(5) ..... 64(3)
ke 152(5) ..... 68(7) .... 48(9) ..... 91(9)
to 88(5) ........ 35(3) .... 149(10) ... 89(6)
pe 200(15) ... 106(11) .. 57(5) ... 62(5)
.
.
maanantai 6. heinäkuuta 2020
307. Eksoottisia dekkareita: Ganesh Ghote
Perinteisen salapoliisiromaanin kiehtovuus perustuu ongelman ratkaisemisesta lukijalle syntyvään tyytyväisyyteen. Lukijalle esitellään jokin kiinnostava ympäristö, jossa kohta tapahtuu kauhistuttava rikos, joskus montakin.
.
Yhteisön järjestys on järkkynyt ja turvallisuus kadonnut! Lukija seuraa kirjan päähenkilön yrityksiä selvittää syyt ja syyllisyydet, kunnes rikos on ratkaistu, jolloin lopulta rauha ja järjestys palaa yhteisöön.
.
Dekkarin kultakauden katsotaan olleen 1920- ja 1930-luvuilla, maailmansotien välillä. Joidenkin mielestä arvoitusten ratkaisuja on vain rajallinen määrä, ja ne kaikki ovat jo tulleet käytetyiksi!
.
Toisaalta nykymaailma on kehittynyt niin teknilliseksi DNA-testeineen, ja koulutuksen kautta ammattitaitoiseksi, että tavallinen harrastelija-salapoliisi, johon lukija voisi samaistua, tuntuu tarpeettomalta, jollei naurettavalta. Epäillyt ihmisetkin on jo psykologisoitu kompleksisiksi.
.
Mikä nyt neuvoksi? Arvoituksille olisi kuitenkin jatkuva kysyntä, kuten ristisanatehtäville. Palatako vielä jälkikäteen yhä uudelleen 1920-luvun englantilaiseen maalaiskylään tai 1930-luvun Lontooseen? Onko kaikki mahdolliset 'suljetut huoneet' jo käytetty: kylä, pappila, kasarmi, koulu, sisäoppilaitos, hotelli, linna, luostari, juna, laiva, lentokone? Sukelluslaiva tai avaruuskapseli?
.
Entäpä eksoottiset maailmankolkat tai ennen kokemattomat aikakaudet? Agatha Christie sijoitti yhden kirjansa muinaiseen Egyptiin ja useita oman aikansa Lähi-itään. Ellis Peters sepitti dekkareita tuhat vuotta sitten eläneestä munkista, Veli Cadfaelista. Robert Van Gulik kirjoitti tuomari Dee'stä Kiinalaiset sokkelomurhat (SaPo 156), Kiinalaiset naulamurhat (SaPo 160), jne.
.
Sattumalta käsiini osui Intiaan sijoitettu salapoliisitarina:
.
7324. Keating, H R F: Dead on Time. Inspector Ghote (Bombay, India).
18.6.2020 (1989) Mysterious Press /Warner 1990 Nid 202 sivua Oma lk.KD
.
Odottamatta etukäteen ihmeitä yllätyin lukiessa positiivisesti!
.
Kirjan kuvaama aika jää epäselväksi: tapahtuu kuitenkin ennen kuin Bombay muutettiin Mumbaiksi. Outo eksoottinen miljöö sallinee eurooppalaiselle ja amerikkalaiselle yleisölle kirjoittavalle joitakin
vapauksia mielikuvitukselle. Emme tiedä, miten kehittynyttä rikostutkimus on Intiassa ollut milläkin vuosikymmenellä.
.
"Intiassa kuukin on kummempi", Intiasta ovat syntyisin monet Tuhannen ja Yhden Yön tarinatkin. Uskomuksista ja tavoista riittää vaihtelevaa kerrontaa puolen tai puolentoista miljardin ihmisen maasta.
.
Intialainen poliisitarkastaja Ganesh Ghote on hieman TV-sarjan 'Columboa' muistuttava hahmo... huomaavainen, kunnioittava, nöyrän vaatimaton, jopa arka ja hermostunut ihminen, joka uurastaa poliisin 'jalkatyötä' velvollisuudentuntoisesti ja hellittämättä. Hän tuntuu uskottavalta hahmolta, koska emme intialaisia tunne?
.
Ghote lienee käynyt jonkinlaisen poliisikoulunsa joskus ja sen jälkeen hän on toteuttanut saamaansa oppia kuin uskonnollisella hartaudella! Hänen esimiehensä on modernimpi hahmo, moraaliltaan häilyvä, altis korruptiolle tai laiskuudelle ja mukavuudenhalulle, aivan toisin kuin Ghote!
.
Poliisipäällikkö painostaa Ghotea vähän väliä: isokenkäisiä ei saa häiritä! Maalaiskylän mahtimiehen pojanpoikaa ei tule asettaa epäilynalaiseksi serkkunsa murhasta. Ainakaan jos ei herraa ole kädet verisinä kiinni saatu. Muodon vuoksi voidaan hienovaraisesti selvittää herran alibi. Nuoren miehen isoisällä on taskussaan tuhannen alamaisensa äänet vaaleissa!
.
Toisaalta poliisi pidättikin murhasta jo tavallisen epäillyn, joka pelkurina tunnusti rikoksen jo ennen kuin häntä tarvitsi edes hakata. Tutkimuksiin ei pidä tuhlata liikaa aikaa, mutta kuitenkin muotosyiden vuoksi jonkin verran on syytä tutkia. Ja Ghote tekee velvollisuutensa paineiden alla.
.
Murhan ajankohta päätellään klassisesti: uhrin kello oli mennyt rikki ja pysähtynyt tiettyyn aikaan. Ghote oivaltaa kuitenkin, että uhri oli mennyt kelloliikkeeseen, koska hänen kellonsa oli jo sitä ennen pysähtynyt, eli rikos on tapahtunut vasta kellonaikaa myöhemmin!
.
Tarkastaja Ghotella on muistikirjassaan ensin yksi, sitten kaksi, kolme, jopa neljä epäiltyä. Lopulta ratkaisu on yllättävä, mutta dekkarien reilun pelin mukainen! Syyllinen on ollut kirjassa esillä lähes ensisivuilta lähtien, mutta omassa erikoisessa roolissaan, jossa häntä ei ole tullut epäilleeksi. Lukija ei ole keksinyt yhdistää yksittäisiä pieniä vihjeitä sen aikaisemmin kuin Ghotekaan.
.
Kirjailija 'Harry' (Henry) Keating (1926-2011) oli jäänyt minulle melko tuntemattomaksi. Kokoelmassa 'Murder for Christmas' olin lukenut jonkin hänen kertomuksensa. Ja vuonna 1994 luin hänen oppikirjansa dekkarin tekemisestä:
.
2926. -94 Keating, H R F: Writing Crime Fiction.
(1986) A & C Black, London 1986. 84/88 sivua. lk.86.01. Sisältö:
1) The Classical Blueprint, 2) Modern Variations,
3) Transatlantic Cousins, 4) Periphery
5) How to Begin, 6) Last Words.
.
Henry Reymond Fitzwalter Keating kirjoitti 50 vuodessa 60 kirjaa, joista ainakin 24:ssä esiintyi tarkastaja Ghote. Jo ensimmäisestä Ghote-kirjasta (1964) hän sai tunnetun dekkaripalkinnon. Uudelleen hänet palkittiin 'Maharadza-murhasta', joka on ainoana suomennettu! Keating oli myös aktiivinen dekkarikirjailijoiden yhdistystoiminnassa.
.
.
Yhteisön järjestys on järkkynyt ja turvallisuus kadonnut! Lukija seuraa kirjan päähenkilön yrityksiä selvittää syyt ja syyllisyydet, kunnes rikos on ratkaistu, jolloin lopulta rauha ja järjestys palaa yhteisöön.
.
Dekkarin kultakauden katsotaan olleen 1920- ja 1930-luvuilla, maailmansotien välillä. Joidenkin mielestä arvoitusten ratkaisuja on vain rajallinen määrä, ja ne kaikki ovat jo tulleet käytetyiksi!
.
Toisaalta nykymaailma on kehittynyt niin teknilliseksi DNA-testeineen, ja koulutuksen kautta ammattitaitoiseksi, että tavallinen harrastelija-salapoliisi, johon lukija voisi samaistua, tuntuu tarpeettomalta, jollei naurettavalta. Epäillyt ihmisetkin on jo psykologisoitu kompleksisiksi.
.
Mikä nyt neuvoksi? Arvoituksille olisi kuitenkin jatkuva kysyntä, kuten ristisanatehtäville. Palatako vielä jälkikäteen yhä uudelleen 1920-luvun englantilaiseen maalaiskylään tai 1930-luvun Lontooseen? Onko kaikki mahdolliset 'suljetut huoneet' jo käytetty: kylä, pappila, kasarmi, koulu, sisäoppilaitos, hotelli, linna, luostari, juna, laiva, lentokone? Sukelluslaiva tai avaruuskapseli?
.
Entäpä eksoottiset maailmankolkat tai ennen kokemattomat aikakaudet? Agatha Christie sijoitti yhden kirjansa muinaiseen Egyptiin ja useita oman aikansa Lähi-itään. Ellis Peters sepitti dekkareita tuhat vuotta sitten eläneestä munkista, Veli Cadfaelista. Robert Van Gulik kirjoitti tuomari Dee'stä Kiinalaiset sokkelomurhat (SaPo 156), Kiinalaiset naulamurhat (SaPo 160), jne.
.
Sattumalta käsiini osui Intiaan sijoitettu salapoliisitarina:
.
7324. Keating, H R F: Dead on Time. Inspector Ghote (Bombay, India).
18.6.2020 (1989) Mysterious Press /Warner 1990 Nid 202 sivua Oma lk.KD
.
Odottamatta etukäteen ihmeitä yllätyin lukiessa positiivisesti!
.
Kirjan kuvaama aika jää epäselväksi: tapahtuu kuitenkin ennen kuin Bombay muutettiin Mumbaiksi. Outo eksoottinen miljöö sallinee eurooppalaiselle ja amerikkalaiselle yleisölle kirjoittavalle joitakin
vapauksia mielikuvitukselle. Emme tiedä, miten kehittynyttä rikostutkimus on Intiassa ollut milläkin vuosikymmenellä.
.
"Intiassa kuukin on kummempi", Intiasta ovat syntyisin monet Tuhannen ja Yhden Yön tarinatkin. Uskomuksista ja tavoista riittää vaihtelevaa kerrontaa puolen tai puolentoista miljardin ihmisen maasta.
.
Intialainen poliisitarkastaja Ganesh Ghote on hieman TV-sarjan 'Columboa' muistuttava hahmo... huomaavainen, kunnioittava, nöyrän vaatimaton, jopa arka ja hermostunut ihminen, joka uurastaa poliisin 'jalkatyötä' velvollisuudentuntoisesti ja hellittämättä. Hän tuntuu uskottavalta hahmolta, koska emme intialaisia tunne?
.
Ghote lienee käynyt jonkinlaisen poliisikoulunsa joskus ja sen jälkeen hän on toteuttanut saamaansa oppia kuin uskonnollisella hartaudella! Hänen esimiehensä on modernimpi hahmo, moraaliltaan häilyvä, altis korruptiolle tai laiskuudelle ja mukavuudenhalulle, aivan toisin kuin Ghote!
.
Poliisipäällikkö painostaa Ghotea vähän väliä: isokenkäisiä ei saa häiritä! Maalaiskylän mahtimiehen pojanpoikaa ei tule asettaa epäilynalaiseksi serkkunsa murhasta. Ainakaan jos ei herraa ole kädet verisinä kiinni saatu. Muodon vuoksi voidaan hienovaraisesti selvittää herran alibi. Nuoren miehen isoisällä on taskussaan tuhannen alamaisensa äänet vaaleissa!
.
Toisaalta poliisi pidättikin murhasta jo tavallisen epäillyn, joka pelkurina tunnusti rikoksen jo ennen kuin häntä tarvitsi edes hakata. Tutkimuksiin ei pidä tuhlata liikaa aikaa, mutta kuitenkin muotosyiden vuoksi jonkin verran on syytä tutkia. Ja Ghote tekee velvollisuutensa paineiden alla.
.
Murhan ajankohta päätellään klassisesti: uhrin kello oli mennyt rikki ja pysähtynyt tiettyyn aikaan. Ghote oivaltaa kuitenkin, että uhri oli mennyt kelloliikkeeseen, koska hänen kellonsa oli jo sitä ennen pysähtynyt, eli rikos on tapahtunut vasta kellonaikaa myöhemmin!
.
Tarkastaja Ghotella on muistikirjassaan ensin yksi, sitten kaksi, kolme, jopa neljä epäiltyä. Lopulta ratkaisu on yllättävä, mutta dekkarien reilun pelin mukainen! Syyllinen on ollut kirjassa esillä lähes ensisivuilta lähtien, mutta omassa erikoisessa roolissaan, jossa häntä ei ole tullut epäilleeksi. Lukija ei ole keksinyt yhdistää yksittäisiä pieniä vihjeitä sen aikaisemmin kuin Ghotekaan.
.
Kirjailija 'Harry' (Henry) Keating (1926-2011) oli jäänyt minulle melko tuntemattomaksi. Kokoelmassa 'Murder for Christmas' olin lukenut jonkin hänen kertomuksensa. Ja vuonna 1994 luin hänen oppikirjansa dekkarin tekemisestä:
.
2926. -94 Keating, H R F: Writing Crime Fiction.
(1986) A & C Black, London 1986. 84/88 sivua. lk.86.01. Sisältö:
1) The Classical Blueprint, 2) Modern Variations,
3) Transatlantic Cousins, 4) Periphery
5) How to Begin, 6) Last Words.
.
Henry Reymond Fitzwalter Keating kirjoitti 50 vuodessa 60 kirjaa, joista ainakin 24:ssä esiintyi tarkastaja Ghote. Jo ensimmäisestä Ghote-kirjasta (1964) hän sai tunnetun dekkaripalkinnon. Uudelleen hänet palkittiin 'Maharadza-murhasta', joka on ainoana suomennettu! Keating oli myös aktiivinen dekkarikirjailijoiden yhdistystoiminnassa.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)