keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

354. Pushkinin Venäjältä Sylvin Kiinaan

Poimin Pitäjänmäen kirjaston kierrätyshyllystä Aleksandr Pushkinin (Moskova 1799-1837 Pietari) kertomuksia. Kirjailijan vanhemmat kuuluivat köyhtyneisiin aatelissukuihin. Äidin isoisä Ibrahim Hannibal (1696-1781) oli mustaihoinen etiopialainen (tai tshadilainen tai kamerunilainen) neekeriorja, joka oli pikkulapsena kaapattu orjaksi, myyty Istanbulissa venäläiselle ja tuotu paashipojaksi Venäjän hoviin, jossa mustat neekeripojat olivat siihen aikaan muodissa.

Julma tsaari Pietari I teki Ibrahimista kummipoikansa ja lähetti hänet opiskelemaan Pariisiin. Ibrahimista tuli tykistöupseeri, kenraali ja Tallinnan kuvernööri! Tsaari Pietarin kuoltua Ibrahim karkotettiin Siperiaan, mutta sai myöhemmin palata.

Keskeneräisessä 45-sivuisessa kertomuksessa "Pietari Suuren neekeri" Pushkin ehtii Hannibalin tarinassa vasta kohtaan, jossa valkoinen aatelisneito pakotetaan naimaan neekeripoika. Naiselle ei jää muita vaihtoehtoja kuin tehdä itsemurha tai totella. 

Olen aiemmin pitänyt yhdestä venäläisestä kirjasta, Ivan Gontsharov: "Oblomov", sekä Nikolai Gogolin (1809-52) koko tuotannosta! ("Kuolleet sielut, Reviisori, Nenä"). Mutta Gogol syntyikin Pultavassa, Ukrainassa! Pidettäköön häntä ukrainalaisena kuten taidemaalari Ilja Repiniä.

Pushkinin kirjassa venäläisiä sanotaan "puoli-barbaareiksi!". (He olivat kauan mongolien hirmuvallan orjuuttamia.) Voisiko 1/8-osaltaan mustaa Pushkinia pitää afrikkalais-venäläisenä? Ranskassa negroidipiirteinen Alexandre Dumas vanhempi ("Monte-Criston kreivi, Kolme muskettisoturia, Musta tulppaani") oli neljäs-osaltaan musta, Napoleonin mulatti-kenraalin poika.

*

Pitkin matkaa Pushkinin kertomuksissa tulevat venäläisten luonteenpiirteet esiin.

1) impulsiivisuus! Toimitaan harkitsematta, päähänpistoista! Lähdetään soitellen sotaan! Pushkin kuoli vain 37-vuotiaana kaksintaistelussa! Hän oli selviytynyt monesta aikaisemmasta kaksintaistelusta! Tolstoin "Sodan ja rauhan" Pierre innostui päähänpistosta lähtemään sotaan, Dostojevskin "Karamazovien" isä sai ilkeän ajatuksen ja kääntyikin heti rattaineen takaisin...

2) Uhkapeli! Äärimmäisenä "Venäläinen ruletti" pistoolilla, tai ydinpommeilla leikittely. Kas, voitto tai kuolema! Elämä on kohtalosta kiinni, tuleeko upporikkaaksi tai rutiköyhäksi. Omat ponnistelut turhia, itse ei voi vaikuttaa Venäjään, vaan Jumala, Kohtalo, Tsaari ja vahvat miehet hallitsevat. Pushkinilla "Patarouva", Dostojevskin "Pelurit", Tolstoi käytti omia maaorjiaan pelipanoksina korttipelissä ja hävisi!

3) Eläinrääkkäys ja häjyily. Pushkin kertoo, miten venäläinen kilpailee ajaakseen valjakkonsa jokaiselle sillalle hurjinta mahdollista vauhtia hevosiaan vimmatusti ruoskien. 1800-luvun puolivälissä tsaari kielsi venäläisiä matkustamasta Keski-Eurooppaan, koska he olivat käyttäytyneet siellä häpeällisen moukkamaisesti! (Siitähän heitä syytetään nykyäänkin ulkomaisissa lomakohteissaan.) Suomeen he saivat tulla kylpemään Helsingin Kaivopuistoon. Niinpä venäläiset järjestivät Helsingissä kilpa-ajoja, joissa hevoset ruoskittiin kuoliaiksi, kunhan elukat vain kerran juoksivat kilpaa henkihieveriin ja kuolemaansa asti. (Anders Ramsay: "Muistoja lapsen ja hopeahapsen"). Neuvostoaikana uutisoitiin lehmistä, jotka tekivät lypsyennätyksen (mutta kuolivat sitten.) Neuvostoliitto ampui Laika-koiran avaruuteen kuolemaan.

Pushkin kertoo: "Dubrovskij" (90 sivua), kahdeksas luku: "Kartanossa kasvatettiin karhunpentuja, joiden tehtävänä oli huvittaa isäntää. Niitä usutettiin kissojen ja koiranpentujen kimppuun. Isompina karhut tuotiin ketjuun ikkunan alle. Niiden eteen vieritettiin viinitynnyri, jonka pinta oli täynnä nauloja. Karhu nuuski, kosketti varovasti, ja kun käpälään sattui, se vihastui ja tyrkkäsi tynnyriä lujemmin. Nyt koski entistä kipeämmin, karhu raivostui ja hyökkäili karjuen tynnyriä vastaan.

"Karhupari valjastettiin vaunujen eteen, niihin pantiin muutamia vieraita, joko suosiolla tai väkisin, ja lähetettiin heidät ajelulle oman onnensa nojaan.

"Mutta parhaana huvinaan Grigori Petrovitsh piti seuraavaa: Nälkiintynyt karhu kiinnitettiin tyhjän huoneen seinässä olevaan renkaaseen. Ketju oli melkein huoneen mittainen, vain vastapäinen nurkka oli turvattu pelottavan eläimen hyökkäykseltä. Uusi vieras tuotiin huoneen ovelle ja tyrkättiin kuin epähuomiossa karhuherran seuraan. Vierasraukka, vaatteet revittyinä ja hän itse verille raavittuna pelastautui turvalliseen nurkkaan, mutta hänen täytyi seisoa siellä jopa kolme tuntia tiukasti seinään painautuneena ja katsella raivostunutta petoa, joka karjui, hyppi, tempoi ja reuhtoi yrittäen päästä hänen kimppuunsa! Tällaisia ovat venäläisen herrasmiehen jalot huvitukset!" kertoo Aleksandr Pushkin. (Vastaavasti Vladimir Putin lähetti koiransa valtiovieraansa Angela Merkelin kimppuun, koska Merkeliä oli lapsena purrut koira ja hänellä oli sen vuoksi koira-fobia.)

4) Äärimmäinen raakuus ja kidutus! Poliittisten vankien näännyttäminen kuolemaan pakkotyöleireillä, joita Solzhenitsyn kuvasi. Nälkään näännytettävien ihmisten viimeisten voimien hyödyntäminen. Kun kenraali Paulus antautui Stalingradissa saksalaiset vietiin Neuvostoliittoon vankileireille, joilta vain joka kymmenes pääsi koskaan elossa palaamaan Saksaan! Putin palkitsi Navalnyin kiduttajan ja murhaajan. Kuten virolaiset sanovat: "Venäläiset eivät olleet natseja parempia, vaan pahempia!"

Pushkinin historiallinen pienoisromaani (136 sivua) "Kapteenintytär" (1836) kertoo Zorro-maisesta seikkailijasta (Pjotr Grinev) vuosien 1773-74 sisällissodan eri puolilla. Kapinaa johtaa vale-tsaari (ollen mukamas "Pietari III", Katariina II:n syrjäyttämä, murhattu puoliso). Donin kasakka Jemeljan Pugatshov (1742-75) säästää sankari Grinevin hengen, koska tämä oli kerran antanut hänelle turkin kovassa pakkasessa. Grinevin rakastetun "Kapteenintyttären" kapteeni-isää ja alastomaksi riisuttuna pihalle raahattua äitiä ei kuitenkaan säästellä. Ihmisiä suljetaan latoihin ja poltetaan elävältä. Nenät ja korvat leikataan vangeilta. Erästä silvottua vankia kidutettiin, jotta hän puhuisi, kunnes huomattiin, että hänen kielensä oli jo leikattu pois, eikä hän pystynyt enää puhumaan.

Tsaari Iivana Julman ja hänen poikansa yhteinen mieliharrastus oli vankien kidutuksen seuraaminen! Iivanalla oli tapana huvikseen iskeä keihäänsä vieraidensa jalkaterän läpi nähdäkseen miten hyvin he kestivät tuskaa. Impulsiivisuudessaan Iivana tuli tappaneeksi oman poikansakin, mutta lohduttautui sillä, että Jumalakin oli murhannut poikansa Jeesuksen, joten hän oli Jumalan veroinen.

5) Väkivalta, Venäjällä vahvempi alistaa heikomman. Kaikki alkaa kotoa, äijät hakkaavat säännöllisesti muijansa, mukulansa ja orjansa. Pushkinin "Dubrovskijssa" isä Kirila Petrovitsh puhuu rakkaalle lapselleen: "Tunnusta kaikki, tai muuten ruoskin sinut niin, ettet tunne enää tuttujasikaan." "Minä vannon, rakas isä, minä, rakas isä... Ei Maria Kirilovna ole käskenyt minun mitään tehdä, rakas isä." "Mene, Stepan, ja leikkaa minulle sievä tuore koivuvitsa..." "Pankaa poika jonnekin lukon taakse ja katsokaa, ettei puiki pois, muuten nyljen koko talonväeltä selkänahan!" (Suomentaja J.A. Hollo).

Pienoisromaanissa on Robin Hoodin kaltainen nimihenkilö Dubrovskij. Suurtilallinen on vahvemman oikeudella riistänyt pientilalliselta maatilan. Venäjällä heikompi osapuoli häviää aina oikeudessa vahvemmalle. Dubrovskij pelastaa Marian-neidon liian myöhään: "Olette vapaa." "En ole, minut on vihitty, olen ruhtinas Vereiskin vaimo." "Ette ole, teidät on pakotettu." "Olen vannonut valan, ruhtinas on puolisoni, jättäkää minut hänen seuraansa. Odotin teitä viime hetkeen saakka... Mutta nyt on liian myöhäistä." - Isä oli myynyt tyttärensä rahasta vastenmieliselle vanhalle ukolle ja tytär alistuu.

Kirjailija F.M. Dostojevskin lääkäri-isä lähetti maaorjansa ruoskittavaksi, koska tämä ei ollut tarpeeksi nopeasti paljastanut päätään isännän edessä. Kerran isä-Dostojevski huomasi kolmen orjan puuttuvan työnjaosta, lähti yksinään nahkaruoskansa kanssa etsimään heitä, löysi heidät toikkaroimassa päihtyneinä kylänraitilla, alkoi raivoissaan lyödä. Mutta tällä kertaa orjat kävivätkin kolmen voimalla isäntänsä kimppuun, kuohitsivat ja silpoivat hänet. Niin kuoli Dostojevskin isä.

**

8133 -24 Pushkin, Aleksandr: Romaanit ja kertomukset. Pietari Suuren neekeri 45 sivua, Ivan Belkinin kertomukset (5 kpl) 82 s, Dubrovskij 90 s, hyvä! Patarouva 34, Egyptin öitä 24, Roslavlev 16, Kirdzali 10, Kapteenin tytär 136, hyvä! (Pushkin eli 1799-1837) suom. J.A. Hollo /2.3.24 () Wsoy 1962 sid 456/464+VIII sivua Oma lk.K

***

"Venäjällä kollektiivisuus jyrää yksilön, ja yksilön onnen, vihollisten mukana. Siksi taistelussa väkivalta ja julmuus on pidäkkeetöntä eikä säästä omiakaan, vaan uhraa ne säälittä sankareina mielikuvituksellisen kollektiivisen totuuden puolesta. (Jukka Korpela: Muinais-Venäjän myytti.)

"Venäläisten argumentaatiosta puuttuu rationalismi. Perustellaan mystisen retoriikan avulla. Puuttuu skolastiikka eli rationalismi, renessanssi ja valistus (Jukka Korpela, Joensuun Yliopisto)

8112 -24 Korpela, Jukka: Muinais-Venäjän myytti. Kiovan Rus, Ukraina ja Vanhan Venäjän historia /22.1.24 (2023) Gaudeamus 2023 -2.p Sid 261/318 sivua H41 lk.971.2

****

Inspiraation lähde: X:ssä harjoittelee päivittäin venäläistä retoriikkaa Salama-soturi Margit Borg-Sundmanin sukulainen, Lilliputin pulkkaa vetävä Poro-medborgare Petteri Punakuono, viimeinen taistolainen, joka toissakeväänä maksoi Tiedonantajaan kolme Vappu-tervehdystä nimellään. Hänen mielestään venäläinen kirjallisuus ilmentää suurta humanismia.

Viime vuosisadalla ihmettelin, miten ihmiset jaksoivat tehdä mitään 1930-luvulla, kun sen ajan Putler ja Puttolini hyökkäilivät ja sotivat? Oliko vuosisadan paras vuosi 1989, kun Itä-Eurooppa vapautui?

Tiede on mennyt vuosi vuodelta valtavasti eteenpäin, mutta politiikka ja uskonnot usein taaksepäin. Kiinassa on taas keisari, korkean puoluevirkailijan poika, jolla on ollut ambitio. Venäjällä on taas tsaari. Kuten Haavikko sanoi taistolaisista: "Fasismi käy hyvin kaupaksi", monissa maissa USAsta Unkariin.

Hyvinvointivaltio ja tasa-arvo on ollut lähinnä pohjois-eurooppalainen idea. Pienillä, yhtenäisillä kansoilla. Suuri osa maailman ihmisistä elää keisarien ja gurujen johtamina pomojensa kautta kansansa tai heimonsa oletettua suuruutta, Napoleoniensa suuruutta.

*****

Presidentinvaalien yhteydessä mietin, millaista henkistä tukea presidentit ovat saaneet puolisoiltaan? Yleensä puolisot ovat olleet ainakin muodollisesti eteviä, kuten tohtorit Haukio ja Arajärvi. Tellervo Koivisto ekonomi, Eeva Ahtisaari filosofian maisteri. Sylvia Salome Uino oli ylioppilas, kirjailija, virkailija Etsivässä keskuspoliisissa, jossa Kekkoseen tutustui. Alli (Valve) Paasikiveltä puuttui lukion viimeinen luokka, mutta pankissa nainen oli edennyt prokuristiksi, johtajan sijaiseksi. Kaisa Kallio oli Oulun läänin suurimman maatilan emäntä.

Mannerheim eli asumuserossa. Milloinkahan sanonta "presidentti-PARISTA" alkoi? Elisabet Rehn hävisi "Tuttu jutun", koska miehensä Ove vaikutti kulmikkaalta televisiossa, kai siksi, ettei pärjännyt tarpeeksi hyvin suomen kielellä (en katsonut TV-ohjelmaa). Matti Vanhasen "pääministerin morsian" Susan olisi kai ollut katastrofi. Kohukirjassaan (2006) morsian kertoi sokkotreffi-kirjeystävänsä vihjailleen "korkeasta yhteiskunnallisesta asemastaan" ja hän kuvitteli, että se olisi presidenttiehdokas Niinistö! (naimaton leskimies 2006, avioitui 2009), mutta se olikin vain Vanhanen.

Koulukaverini sanoi, ettei voi äänestää Haavistoa, koska ei hyväksy tämän paria, ecuadorilaista kampaajaa, pyörimässä ympärillä kuin hovimestari tai häiden bestman tai tv:n "Unelmien poikamiehen" miesjuontaja. Edellisen pariskunnan 29 vuoden ikäeroa on pilkattu hoitosuhteeksi (esim. 61+90-v), muttei 20,5 vuoden ikäeroa (esim. 66+87-v)?

Haavistolla on oppikoulusta ja toimittajana erinomainen yleissivistys, joka on Stubbilla heikko, varmasti siksi, että Stubb jossain ylimielisyyden puuskassaan jatkoi suomenkielistä keskikoulua ruotsinkielisellä lukiolla. Stubb ei tiennyt kuka maalasi "Taistelevat metsot" tai kirjoitti "Työmiehen vaimon" ja veikkasi, että 5 potenssiin 3 olisi 75! (125), Englannin kielellä Stubb oli varsin loistava BBC:n haastattelussa, ja Haavistokin aivan hyvä, vaikka hieman hitaampi (olen molempia kuullut BBC:ltä).

Mutta vain yhden vuoden opintosuoritukset valtiotieteellisestä tiedekunnasta on vielä vähemmän kuin Ahtisaaren kaksivuotinen kansakoulunopettajan tutkinto, joka oli nopein eli halvin tie "valmistua" joksikin. Eka yliopistovuosi saattaa olla vasta kouluvuosilta jääneiden aukkojen paikkailua, sekä kieliopintoja seuraavien vuosien tarpeisiin. Monet opintonsa keskeyttäneet ovat sattuneet pääsemään alansa töihin kolmen vuoden opinnoilla ja sivuuttaneet sitten työkiireiden takia gradu-urakan.

******

Rouva Sylvia Kekkonen kutsuttiin pääministerin puolisona 1953 johtamaan Kiinan valtion tarjoamaa 6 viikon ryhmämatkaa tutustumaan Kiinaan. Sylvin vaatimattomista päiväkirjamerkinnöistä on säätiön rahoituksella koottu kirja, jossa parasta antia ovat kirjailijoiden Matti Kurjensaari ja Pentti Haanpää muistiinpanot, vaikka kirjailijat olivat useina matkapäivinä päihtyneitä ilmaisen alkoholitarjoilun ansiosta.

Kustaa Vilkuna mielisteli kiinalaisia imelimmin, ehkä siksi, että oli sivutoimenaan jonkin vieraan maan vakoilija, mutta niin hölmö, että kuljetti matkalaukussaan paperia, johon oli listattu, mitä asioita hänen piti tarkkailla. Kiinalaiset kopioivat paperin myös venäläisille, jotka näyttivät sen Kekkoselle.

Puolet matkaseurueesta oli ay-liikkeestä tai muita kommunisteja, jotka valittivat kirjailijoiden "kurittomuudesta". Kun kiinalainen opas käski: "Katsokaa vasemmalle!", kommunistien mielestä piti totella, kun taas kirjailijat katsoivat oikealle, jossa näkyi silloin köyhyyttä, kurjuutta tai muuta isännille epäedullista.

Yksi seurueen jäsenistä oli maineikas kommunisti Mauri Ryömä. Sain kimmokkeen lukea yhteis-elämäkerran isästä ja pojasta: Hannes ja Mauri Ryömä. Hannes oli Uudellamaalla SDP:n ääniharava ja Mauri valittiin SDP:n listalta heti seuraavana, kuuluisan isänsä poikana.

Maurista olisi voinut tulla Suomen Xi Jinping. Isä Hannes oli lääkäri ja poikakin opiskeli lääkäriksi, mutta politiikka viivytti kandidaatin tutkinnon jatkamista lisensiaatiksi. Isä oli lähes Tannerin veroinen merkitykseltään, poika sai ambition tulla sitäkin suuremmaksi.

Muina suurmiesten pikkupoikina tulevat mieleen Erkki Tuomioja, Matti Kekkonen, Veikko Svinhufvud. Perinnöllinen aatelisto vetoaa moniin äänestäjiin!! Ainakin kahden sukupolven. Rafael ja Pertti ja Heli Paasio. Vennamot, Kari ja Jutta Urpilainen, Eero ja Eveliina Heinäluoma, Otto-Wille ja Hertta Kuusinen, Jyrki ja Johannes Yrttiaho, Jouko ja Ville Skinnari, Hassi ja Hernberg, Erkki, Kari ja Jyri Häkämies, Saara ja Merikukka Forsius, Harry ja Joel Harkimo, Jouni ja Kai Mykkänen, Reino ja Eeva Kuuskoski JNE. Joskus pelkkä nimi aateloi ilman sukuyhteyttä: Tampereen Tellervo M. Koivisto (EI Maunon vaimo), Elsi Hetemäki (EI Päiviön sukua). "Onko se Olli Rehn Elisabetin poika?" kysellään. Esko Aho ja Esko Ahonen... JNE.

Raoul Palmgren paljasti pääministeri Kekkoselle, että Mauri Ryömä aikoo Neuvosto-Suomen presidentiksi! Kekkonen kertoi presidentti Paasikivelle, joka kirjoitti päiväkirjaansa.

Toimittaja Jarno Pennanen (1906-69) saattoi olla Mauri Ryömän ja tämän puolison runoilija Elvi Sinervon (1912-86) pojan, suomentaja Ilkka Ryömän (1937-78) isä. Pennasella oli runsaasti rakkaussuhteita kommunistipiireissä. Ilkka Ryömä kääntyi kommunistista demariksi, isänsä oli tehnyt päinvastoin. Myös tytär Liisa Ryömä (1947-2017) oli suomentaja.

Kokematon autoilija Mauri Ryömä (1911-58) kuoli auto-onnettomuudessa Sipoossa matkalla Nikkilän mielisairaalaan. Hän ajautui marraskuun illassa huonolla kelillä väärälle kaistalle kohti vastaan tulevaa kuorma-autoa.

Ryömä-kirjassa mainittu Suomen Pankin johtaja Paavo Raittinen (1886-1961) oli myös tärkeä vaikuttaja SDP:ssä. Hän sai iäkkäänä pojat Paavo Juhani ja Eero Raittisen, joista Juhani "Jussi" (1943-2024) kuoli äskettäin 80-vuotiaana.

*

8125 -24 Soikkanen, Timo + Lohento, Henna + Lähteenkorva, Pekka: Sylvin matkassa. Yksityiset päiväkirjat Kiinasta (17.4.-12.6.1953) Kurjensaari, Haanpää, Ryömä, Arvelo, Vilkuna, Aimo Kanerva, Lkl Heikki Savolainen, Kalevi Kilpi, ym. /17.2.24 (2020 Otava 2020 Sid 155/160 aivua H37 lk.993.1

8126 -24 Kalemaa, Kalevi: Historian erottamat. Kertomus Hannes ja Mauri Ryömästä /18.2.24 () Into 2020 Nid 455/475 sivua H37 lk.993.1

.