perjantai 15. kesäkuuta 2012

97. Pyhiinvaelluksia ja Grand Toureja

Tutkin Kansalliskirjaston uskomattoman tyhjässä hiljaisuudessa, jonne voisi mielellään jäädä oleskelemaan kuin keitaalle,
a) keskiajan pyhiinvaelluksia Santiago de Compostelaan Espanjaan, sekä
b) brittien Grand Tour -opintomatkoja 1700-1800-luvuilla,
Molemmat olivat nykyaikaisen matkailun suoranaisia edeltäjiä!

Pyhiinvaelluksille lähdettiin myös velkoja pakoon tai ne olivat tekosyy kiertää huvikseen maailmaa vuosikausia. Pyhä Birgitta kävi Compostelassa ja monet (muut) kuninkaalliset, mm. Ferdinand ja Isabella. Jeanne D'Arcin äiti lähti kuolleen tyttärensä puolesta, Puy'hin asti.

Joku rikas palkkasi jopa 6 sijaispyhiinvaeltajaa, kun ei itse ehtinyt lähteä. Suuri lahjoitus St. Jacquesille pyhitetylle kirkolle korvasi kuulemma pyhiinvaelluksen, neuvoivat tällaisten kirkkojen papit. Viuhkamaiset reitit veivät eri puolilta Eurooppaa Compostelaan.

William Thomas Beckford of Fonthill (1759-1844) teki 20-vuotiaana Grand Tourin (kesäkuu - joulukuu 1780) Pompeijiin asti ja palasi Englantiin huhtikuussa 1781, Hollannin ja Saksan kautta. Pariisissa Beckford oli käynyt jo aiemmin ja matkaa varten opiskellut etukäteen vuoden. Beckfordin matkakertomus löytyi sata vuotta vanhana brittipainoksena Kansalliskirjastosta.

Aihe vei mukanaan. Luin Kansalliskirjaston "Borders and Travellers in Early Modern Europe", samoin vuoden 1911-painoksen Mark Twainin matkakirjasta "Innocents Abroad".

Twain osallistui amerikkalaisten loistoristeilyjen Ensimmäiselle edeltäjälle jo v. 1867. Laiva lastattiin täyteen ja purjehdittiin Atlantin yli Välimerelle, kohti Pyhää maata ja pyramideja, matkan varrella poiketen kohteisiin Espanja, Pariisi, Rooman Colosseum, Ateena, Constantinople...

Entäpä 1970-80-lukujen suomalaiset Grand Tourit, Interrailit? Onkohan näitä ja Grand Toureja tutkittu Suomessa väitöskirjoiksi asti? Tai olisiko niissä tutkittavaa, kysyttävää, opittavaa?
Olen lukenut monta kirjaa nykyaikaisista pyhiinvaelluksista Santiago de Compostelaan. Mielestäni aivan ylikorostunut reitti. Se kaipaisi ehdottomasti vaihtoehtoja, kilpailijoita.

Reitit Roomaan? Ei enää vain karua, vähäpuista Espanjan keskitasankoa. Toisaalta siellä on perinteisesti hyvät palvelut, jo vuosisataisella kokemuksella, halpoja ja ilmaisiakin majoituksia. Eräskin luostari tarjoaa pyhiinvaeltajille ilmaista punaviiniä ulkoseinässä olevasta hanasta, jäi mieleen kuriositeettina.

***

Mulla on pikalainoina myös 1) virolaisen Lauri Vahtren "Absurdin suurvalta - elämää neuvostojärjestelmässä" sekä 2) Carrin "Pinnalliset. Mitä internet tekee aivoille", jotka ajavat ohi kirjojen Harris: "Uskon loppu. Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus", tai Wodehouse: "Hiiop, Jeeves!" ym.

Vahtre: Neuvostoliitossa laskettiin 7 neliömetriä asuinpinta-alaa henkilöä kohti, eli 28 m2 oli sopiva nelihenkiselle perheelle, mutta Jos oli alle 3m2/hlö pääsi vuosiksi jonottamaan tilavampaa asuntoa. Tunnetusti neljän huoneen huoneistossa saattoi asua 4 perhettä, kukin perhe 1 huoneessa + yhteinen keittiö ja yhteinen wc, mutta joka perheellä oli oma vaihdettava wc-rengas, joka roikkui naulassa seinällä. Vuokra oli halpa, asunnoista pula.

- Jos kalastusaluksen ruuma tuli täyteen, kalastusta jatkettiin yhä, loput kalat heitettiin kuolleina takaisin mereen, sillä tuotantomäärä ja kasvavat tuotantoennätykset mitattiin kalastetun määrän mukaan. Sitä sanottiin suunnitelmataloudeksi. Tehokkuus ilman tuloksellisuutta. Tilastot ja todellisuus eriytyivät. Yhä näissä tositarinoissa löytyy uusia yllätyksiä, vaikka luuli jo kaiken kuulleensa.

Vahtre huomaa: Politbyroon jäsenten, Suslov, Gorbatshov, ym. naamakuvia kannettiin kommunistien vappumarsseilla aivan samoin kepin nokassa kuin ortodoksien kulkueissa pyhimysten kuvia!

Ortodoksikodin kotialttari ikoneineen korvattiin kommunistikodissa Punanurkalla, jossa oli palvottavana Leninin, Stalinin, Marxin ja Engelsin pyhät kuvat. Politiikka ja uskonto. Suomessa 1960-luvun Punanurkaksi sanottiin - Reporadion televisiota!

***

Harrisin kirja... Olen lukenut paljon uskontokritiikkiä, Hitchins, Dawkins ym. Se tuntuu pätevämmältä kuin uskonnon puolustelijoiden kirjat, joita luin rinnalla. Silti tulee mieleen puolueellisuus. Ihan kaikki epäkohdat laitetaan uskonnon syyksi, muttei yhtään parannusta uskonnon eduksi?! Tyyliin kuten "Kommunismia haluttiin arvostella sen 'ihanteiden' ja kapitalismia sen epäkohtien mukaan" - eikä päinvastoin: "Kapitalismi rikastutti lähes kaikkia, kommunismi riisti ja köyhdytti lähes jokaista".

Esim. jos Pohjois-Irlannista otetaan pois uskonnot, jää yhä kaksi luokkaa: alkuperäiset (katolilaiset) ja Skotlannista asutetut (protestantit), kuten venäläiset Virossa (jossa ei kai erotella: luterilaiset virolaiset vastaan ortodoksiset venäläiset).

Poista arabilta islam, niin jää silti yhä ylpeä arabi vastaan (koppava) länsimaalainen. Aatteeksi vaihtuisi arabinationalismi, arabisosialismi, baath-puolue, ties mikä. Islam on lähin ja kätevin keppihevonen.

96. Pamfletteja ja politiikkaa

Luin Into-pamfletteja. "Koheltajaksi" kutsutun tai itsekin itseään kutsuvan Jussi Förbomin "Hallan vaarasta" en ymmärtänyt paljon. Yksi puhuu puista, toinen metsästä.

Jussi Halla-ahon blogeja luin kerran vuosia sitten yhdeltä istumalta pitkän tovin, mutta en pitänyt niistä. Vaikka niissä olisi välistä oikeaakin asiaa, liian paljon oli ala-arvoista. Sotilasjuntan kaipaaminen Kreikkaan ja niskojen nakkelu Korkeimmalle Oikeudelle sai miehen lopultakin vaikuttamaan kuin joltain häntäpään lapualaiselta. Sääli sivistystä ja koulutusta.

Tuomas Martikaisen Suomi Remix oli asiallinen. Sen mukaan kaikki kansat vain sulautuvat? Huh! Yhdeksi spartalaisten maúttoman pahaksi mustaksi keitoksiko?.

Husain Muhammedin (vihr) "Yhdessä erilaiset" luin Espoon Leppävaaran kirjastosta: vuonna 1980 syntyneen kurdin ajatukset sattuivat vaalikoneessa lähimmäksi omiani, mutta en hevin täysin erilaisesta kulttuurista tulevaa ihmistä äänestä. Vaikka olisi 'voissapaistettu'. (Kari Suomalainen keksi aikoinaan että Jeltsin on ns. voissapaistettu ryssä.)

Pitäisikö lukea rinnakkain Husainin ja Halla-ahon nettiväittelyt, enkä tiedä etukäteen kummalle puolelle kallistuisin. Jussi Halla-ahon "Kirjoituksia uppoavasta lännestä" on vielä käsiini saamatta, kovin varattu, liianko vähän ostettu kirjastoihin, verrattuna vaikkapa Husainin kirjaan, jota on varmaan 6 kertaa enemmän, vaikka lukijakuntaa on hyvinkin 6 kertaa vähemmän.

Ennen 1970-luvulla pidin paljon eksoottisista ihmisistä, kun heitä oli niin vähän täällä SF-maassa, Sovjet-Finlandissa... Ensimmäinen tapaamani afrikkalainen/-amerikkalainen kysyi minulta 1978 Helsingin keskustassa tietäisinkö missä olisi Sex-Shop? En tiennyt.

Kerran harvinaisesti peräti kaksi eksoottisen-rotuista tuli toisiaan vastaan Nervanderinkadulla, kadun vastakkaisilla puolilla. Heilauttivat kättä toisilleen tervehdykseksi. kun eivät varmaankaan tunteneet, muuten kuin värillisestä ulkonäöstä, että rotuveljiä olivat. Rotunaisia ei ajassa näkynyt.

Nimi ei pilaa ihmistä vaan ihminen nimen, jonka jälkeen kaikki nimet muuttuvat vuorollaan loukkaaviksi, koska muistuttavat jostakin asiasta. Käykö Perjantai nimeksi henkilölle, jolle päivä on viikon tärkein perjantai-rukouksineen? Afrikassa lapsia nimetään syntymäpäivän mukaan, esim. YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan on etunimeltään Perjantai. Kuten Robinson Crusoen kumppani.
Monikulttuurisuus on kivaa mausteeksi. Käyn katsomassa eksoottisten maiden elokuvia, kun amerikkalaisia esitetään kyllästymiseen asti. Raja voi tulla vastaan. Ehkä puolalaiset eivät tarpeeksi piitanneet silloin kun natsit hävittivät kuusi miljoonaa juutalaista, koska näitä oli Itä-Euroopassa vielä niinkin paljon eli näkyvästi, paikoin kymmeniä prosentteja väestöstä. Lännempänä ja Suomessa oli tilanne toisin.

Ehkä uusia jugoslavioita ja pohjoisirlanteja ladataan juuri nyt.. Muiden katastrofien lisäksi.

***

Missään en ole nähnyt vertailua: suomalainen vs. ulkomaalainen kerjäläinen? Suomalainen tarvitsee pienen summan, jonka koottuaan ostaa "bussilipun" tai pullon. Tarve rajallinen. Mutta jos Romanian romanille antaisi vaikkapa 10 euroa, 50 euroa tai 100 euroa, lopettaisiko hän päiväurakkansa ja lähtisi iloisena ostamaan tarvitsemaansa? Ei, jos kerjääminen on bisnes, jonka tavoite on voiton maksimointi. Kotipuoleen voisi lähettää sata euroa, tuhat euroa tai satatuhatta euroa, vaikkapa talonostoon, jos liigan pomo ei veisi rahoja. Tasku on pohjaton.

Äärellinen vastaan ääretön, puut vastaan metsä. Rajalliset ja rajattavat ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta rajattomat eivät.

Siinä on myös kehitysavun ongelma. Jos tavoite olisi rajattavissa, jos maailmassa olisi pysyvä väkiluku, esim. 1 miljardi, kyse olisi vain jakamisesta ja kohtuullisuudesta, niin että kaikki saisivat osansa. Mutta kun näin ei ole. Monessako vuodessa viimeksi on tullut 1 miljardi ihmistä lisää, kymmenessäkö? Joka vuosi väkiluku kasvaa 100 miljoonaa. Joka kuukausi maailmassa on 1-2 Suomen verran lisää väkeä.

***

Luin ex-meppi Esko Seppäsen muistelmat. Sellaista venkoilua ja asioiden vääntelyä, että tuli aivan Paavo Väyrysen kirjat, kuten "On totuuden aika 1 ja 2" yms. mieleen. Joitakin hyviä - jälkiviisaita - ajatuksia.

Seikkailija Seppänen. "Kansanedustaja putosi katolta" (Ilta-Sanomien myydyin politiikkalööppi, aikoinaan.) Omakotitalonsa Pitäjänmäellä. Esko aloitti partiossa ja Oulun Kokoomusnuorissa. Liukui kauppakorkeakoulussa Liberaaleihin. Eskon ollessa matkoilla jotkut olivat piloillaan laittaneet hänet kommunistien ehdokkaaksi kauppasurkean ylioppilaskunnan vaaleissa ja Esko meni yllättävästi läpi.

Esko Aho, Esko-Juhani Tennilä ja Esko Seppänen tekivät kuulemma aikoinaan Eskojen liiton Esko Ahon nostamiseksi presidentiksi. Esko S:n vanhin poika Kaapo (1973-2010) teki kv. bisnesuraa Bertelsmannilla kuollessaan nopeasti edenneeseen syöpään. Eskolla on Parkinsonin-tauti. Taikuri-poikaa Iiroa ei kirjassa mainittu.

95. Valtaoja ja Pihkala

Luin Esko Valtaojan ja Juha Pihkalan kirjeenvaihdon: "Uskon tietäväni, tiedän uskovani". Petyin siihen, että en löytänyt Tampereen entiseltä piispalta yhtään viisasta ajatusta, agnostikko Valtaojalta kuitenkin paljonkin!

Pihkala ei mielestäni vastannut yhteenkään haasteeseen vaan kiersi kaiken olennaisen. Hän on vain uskonut aina ja hänelle yksinkertaisesti "kaikki" ihmeellinen maailmassa todistaa Jumalan olemassaoloa...

En halua uskoa yliluonnolliseen, koska maailmassa ei olisi mitään tolkkua, jos luonnonlakeja voisi kumota jokin yliluonnollinen olento.

Mutta toisaalta ihmisellä on luonnollinen tarve kuvitella Jumal-olentoa, luoda Jumala omaksi kuvakseen. "Jos Jumalaa ei olisi, hänet täytyisi keksiä", sanoi Voltaire, eli vihjasi ovelasti, peitellysti.

Kuva Jumalasta, jota mm. Raamattu tai Koraani välittää, ei ole usein kaunis. Mutta eri asia on se, että Jeesuksen opetuksia on yritetty eri tavoin seurata pari tuhatta vuotta. Hän oli oman aikansa viisas, hämmästyttävä filosofi oman aikansa tiedon rajoissa.

Ihmiset nimeävät selittämättömän Jumalaksi. Ja aika ajoin ihmisillä on tarvetta keksiä kuvitelmia Jumalasta, esim. sairastuttuaan tai pelätessään tai kamppaillessaan pahoja viettejä ja kiusauksia vastaan, pystyäkseen irrottautumaan alkoholismista, rikollisuudesta, pelosta, ties mistä.

Ajatukselle Jumalasta on tarvetta, en sitä väheksy - siksi kirjoitankin isolla alkukirjaimella.
Eräs Jeesuksen paradokseista kuului: "Jos teillä olisi edes sinapinsiemenen verran uskoa..." Varsin kohtuullista!

Ateismin pääguruihin kuuluva Dawkins esittikin kohtuullisesti, ettei hänkään ole 100-prosenttinen ateisti, vaan uskoo ehkä n. 2-5 %:n verran, vaikkei enempää. Minusta hieno ajatus! Kannatan.

Luen itseni joidenkin prosenttien "kulttuuri-kristityksi". On upeaa katsoa millaisten katedraalien rakentamiseen ihminen on esimerkiksi yltänyt...

Sata-prosenttinen vulgaari-ateismi on kammottavan nihilististä - todistella pakkomielteisesti, ettei vain kerta kaikkiaan ole yhtään mitään ihmistä ylevämpää. Tyhjästä on paha nyhjäistä. Ihmisellä on luonnollinen tarve luoda ja kuvitella joitakin uskomuksia. Jos heität uskonnon ulos ovesta niin ikkunoista tulee sisään uusia uskontoja, taikoja, noituutta?

94. Hovimestariko syyllinen?

Dekkarin "The Floating Admiral" (1931) kirjoittivat vuorotellen yhdessä The Detection Clubin jäsenet, mm. Agatha Christie, Dorothy Sayers, Freeman Wills Crofts, yhteensä 13 osallistujaa kukin luvun verran... (310 sivua).

Alku on varsin mukavaa Englannin maaseudun tunnelmaa: kalastaja löytää ajelehtivan veneen, jossa lojuu ruumis... On brittikylä asukkaineen. Nousuvesi ja laskuvesi ovat tärkeitä veneen liikkeiden selvittämisessä.

Lopulta Anthony Berkeley kokoaa 50 sivulla muiden vihjailut loppuratkaisuksi. Lisäksi kukin muista kirjoittajista oli tehnyt oman ehdotuksensa ja kehitelmänsä kuka olisi syyllinen - variaatioita riitti! Loppuosa oli silti tylsempi kuin alku- ja keskiosat.

Parhaimmillaan lopussa Ronald A. Knox teoretisoi dekkareita, mm. että "ensimmäisenä kirjassa esiintyvä henkilö on yleisin syyllinen". Hovimestari Emery erottui tyyppinä. Yksi kirjailija oli tehnyt jopa hänestä murhaajan, mutta hovimestarit tai kiinalaiset eivät kunnon dekkareissa sovi murhaajiksi.

***

Patricia Cornwellin kirjoista luin vihdoin edes ensimmäisen, mutta meni loppua kohti selailuksi. Ruumiinavaajat eivät mitenkään viihdytä minua, paljon mieluummin vaikkapa I maailmansodan sairaanhoitajatar Agatha Christie hyvine myrkkytietoineen...

Mieluummin luen dekkarin kuin katson mitään filmisovituksia. Christien teksteissä on hauskoja understatementeja, jotka katoavat käännöksistä ja sovituksista. Mm. Muumipappa on esitetty nautiskelunsa huipulla, kun hän lojui riippumatossa viinipullon ja Agatha Christien romaanin kanssa. Ja vastaavasti lukijan häirintä silloin, kun dekkarissa löytyi juuri toinen ruumis, ajoittuu onnettomasti, lukemisen huippuhetkelle.

Luin John Curranin toimittamat "Agatha Christien salaiset muistikirjat", jotka valottivat Christien dekkarien taustoja. Yllättävästi Christie punnitsi itse kauan, kuka näyttelijäjoukosta olisikaan lopulta murhaaja? Usein hänellä oli pitkään auki monia vaihtoehtoja eikä jokin tietty etukäteen päätetty.

***

Agatha Christien dekkareista on Ranskassa piirretty myös 46-sivuisia sarjakuvia. Luin pari, "The Secret of Chimneys" ja "Dumb Witness" - varsinkin jälkimmäinen oli iloinen yllätys! Nautin!
En oikein pidä TV- tai elokuvaversioista, mutta sarjakuvaversio toimii paremmin! Mielestäni arvoitusdekkaria on voitava seurata nautinnollisesti omaa tahtiaan, mietiskellen ja epäillen itse, kuka olisi syyllinen? Elokuvasssa on pakkotahti, joka on ainakin minulle toisinaan ehkä liian nopea? Sarjakuvaa lukee kukin tavallaan. - Molemmat dekkarit olin lukenut kirjoina, ekan englanniksi, tokan suomeksi. "Mykän todistajan" loppuratkaisua en ilokseni muistanut. Sarjakuva tyylitteli mukavasti henkilöitään ja miljöitään! Christien kirjoissa on tärkeällä sijalla komedia-näytelmien huumori ja virkkeiden understatementit.

Geo McManusin "Vihtori ja Klaara"-sarjakuvien kokoelma 1930-luvulta on visuaalisesti mainio, mutta vitsipuoli toistaa aika paljon itseään. Christie-sarjakuvista pidin nyt eniten!

***

Luin Mika Mölsän kirjan "Ullakko" Herlinin suvun perillisen sieppauksesta toukokuussa 2009. Saatan ymmärtää, ettei iltapäivälehden toimittaja Mölsä voinut jättää tuota tarinaa kertomatta, juoni eteni niin hyvin. Aineksista syntyisi elokuvakin. Siepattu oli kuulemma saanut lukea tekstin etukäteen ja hänen toivomuksensa oli huomioitu. Mölsä varoi tarkoin siepatun kärsimysten eksploitaatiota. Sen sijaan kuvattiin miten narsistinen psykopaatti hävisi "täydellisen rikoksen" yrityksensä poliisin laaja-alaiselle jalkatyölle. Vaara jää silti, opiskeleeko joku liikejuristi Turusen tekemistä virheistä yrittääkseen itse muka onnistua paremmin?

Poliisi selvitti prepaid-puhelinliittymistäkin, mistä ostettu (kuukausi sitten), onko ostohetkestä valvontakamerakuvaa, muistaako myyjä jne. Ja vaikkei poliisi suorastaan löytänyt rahasalkkua Turusen työpaikalta pöydän alta, huomasipa kuitenkin yllättävästi 3 irrallista 200 euron seteliä, jotka olivat leijuneet pakkauskiireessä jonnekin takaseinän ja lattialistan pimeyteen.

***

Hyvä rinnakkaisteos Mölsälle oli Janne Viljamaan "Pidä puolesi. Irti narsistin hampaista." Kriminologiassa narsisteja kutsutaan psykopaateiksi ja vankiloissa nämä ovatkin enemmistö. "Narsistille tavara on fetissi" - jäi mieleen. Tunnen kai itsekin jonkun narsistin.

Hauska TV-sarja parinkymmenen vuoden takaa (uusintoja kesällä 2012) "Pokka pitää /Keeping Up Appearance" kuvaa narsistia nimeltä Hyacinth Bucket ("Bukee", Bouquet), joka luulee mm. esinefetissiensä, kuten arvokkaiden huonekalujen, kohottavan hänet laajasta keskiluokastaan osaksi hienostopiirejä...

***

Tartuin myös 20 vuotta vankiloissa istuneen ja niistä ehkä useimmin karanneen rikollisen Jan Jalutsin eli aiemman Jan Stefan Moilasen omaelämäkertaan "Ammatti vankikarkuri", jonka Teos oli julkaissut. Yllättävän kelvollisesti kirjoitettu, muihin vastaaviin verrattuna, kustannustoimittajan tai haamukirjoittajan mahdollista osuutta ei ole ilmoitettu.

Kiinnostavaa myös ironia, tai vähättely, jota Moilanen osoitti vankiloissa tapaamiaan muita kuuluisia rikollisia kohtaan mm. "maailman suurinta polkupyörävarasta", joka tappoi kolme ruotsalaista käytetyn polkupyörän takia ja vieritti syyllisyyden tyttöystävän niskoille. Nimeltä mainitsematta: Juha Valjakkala eli Nikita Fouganthine. Tai Fred Högsten, joka palkkasi Ilpo Larhan tappamaan isänsä, saadakseen perinnön.

Yhteistä kirjoittaville rikollisille taitaa olla narsismi, psykopaattinen luonnehäiriö. Itsessä ei ole mitään vikaa, itse on olosuhteiden uhri. Sen sijaan kaikissa muissa riittää vikaa. Omaa valinnanvapautta yritetään aina korostaa. Jos ei ole onnistunut enää karkaamaan, esittää sen niin, ettei ole itse silloin halunnut karata. Välillä on rahaa 150'000 markkaa lompakossa, on se komeaa, vaikka poliisi ottaisikin sen huomenna pois.

Toisaalta elämän pienet asiat on arvossaan: jos vanki voi itse laittaa ruokaa vankilassa, tai omistaa siellä oman TV:n tai karkuteillä ollessaan voi värjötellä vaikkapa jollakin kesämökillä piilossa, niin sepä on sitten onnellista, vapaus, edes vähän aikaa.

Viranomaiset ovat muka aina tyhmiä, mutta niin ovat rikostoveritkin. Kaikkien kertojien nerokkaat suunnitelmat kariutuvat lopulta apurien ja kumppanien käsittämättömiin hölmöilyihin. Se tekee näistä kirjoista hauskoja! Koomiset sivuhenkilöt, jos kertoja itse tärkeilee. Tarinoiden aitouden osuus on kiinnostavampaa kuin loputtomat sepiteromaanit rikosaiheista.

Ja jos kirjalta kaipaa opetusta: miten paljon pieniä nautintoja normaaliarjen vapaudessa onkaan, jotka vangeilta puuttuvat, mutta joita vapaa ei huomaa arvostaa.

93. Ihmissuhdesääntöjä Amerikasta

Amerikkalaisessa deittailu-oppaassa 'The Rules for On-Line Dating' (Ellen Fein ja Sherrie Schneider) seurustelu tuntuu määrittyvän niin, että joka viikonloppu tavataan. Että mies kysyy viimeistään keskiviikkona sähköpostilla naiselta seuraavasta viikonlopusta.

Kirja teki myönnytyksiä pitkille välimatkoille, esim. eri osavaltiosta toiseen, jolloin viestittely ennen ensimmäisiä treffejä eli "nolla-tapaamista" voi jatkua 2 kertaa pitempään kuin samassa kaupungissa asuvien.

The Rules on suunnattu pelkästään naisille (sillä miehet vain hölmöilevät ajattelemattomasti miten vain, eivätkä edes lukisi Säännöistä tai pyrkisivät rikkomaan niitä) ja kirja ilmeisesti loppuu onnelliseen avioliittoon. Tekijät ovat sitä varten tehneet erillisen kirjan: "The Rules for Marriage: Time-Tested Secrets for Making Your Marriage Work".

Rakkaudenkin teoria, kaiken teoria kiinnostaa. The Rulesissa naiset laittoivat kuvallisen ilmoituksen ja saivat esim. 200 vastausta. Naiset odottivat passiivisesti, kuka mies on Kiinnostunein. Mieheltä odotettiin aloitetta ehdottaa tapaamista, ja melko pian.

Nainen hillitsi itseään, ettei saa vastata alle 24 tunnin kuluessa, ettei ole liian innokas. Eikä koskaan saa lähettää sähköpostiviestiä viikonlopun aikana perjantai-illasta sunnuntai-iltaan, ettei vaikuttaisi yksinäiseltä ja epäsuositulta - ikäänkuin ei olisi viikonloppuna muka parempaa tekemistä (esim. deittailua tai kutsuja) kuin istua kirjoittelemassa... Esittäminen, se miltä näyttää, on tärkeää amerikkalaisille ainakin.

Commitment eli sitoutuminen on Rulesissa hyvin tärkeää. Ehkä taustalla on se syvä geneettinen tarve, että nainen on oletettavasti joutunut ennen pitkää raskaaksi ja lapsivuoteeseen, ja silloin suuri tarve on ollut, että joku pitäisi huolta. Ehkä siitä jää tarve, että käyttökelpoisin mies olisi sellainen, joka olisi eniten 'hulluna' naiseen - kaikkein kiintynein ja rakastunein häneen, kaikkein kiinnostunein ja innostunein hänestä. Yhdessä rakastetaan Naista...

Kun mies sanoo naiselle: "Olet kaunis!" se viestii, että mies pitää naisesta sellaisena kuin tämä ON, passiivisenakin, lasta odottavana, tai sairaana. Naisen ei tarvitse TEHDÄ mitään, silloin kun hän ei voisi olla aktiivinen esim. lapsen odottamisen takia.

Kuulemma teinitytöt yrittävät jotenkin testata, pitääkö kundi 'oikeasti', olemalla vaikkapa hankalia tai vaikeasti saavutettavia. Tuollainen on vähän kuin 'kullanhuuhdontaa', jos olettaa, että esim. 200:n joukosta jäisi jäljelle joku paras, kaikkein innostunein, joka pitäisi naista arvokkaampana aarteena kuin kukaan muu.

Olemalla vaikea saa varmaan karisteltua ensiksikin kaikkein pinnallisimman tyypin, joka on tottunut kaikkein helpoimmalla menestymään - joka siirtyy viereiseen kukkaan. Samoin karisevat myös epävarmat tyypit, jotka luulevat, että tyttö haluaa päästä eroon heistä. Luonnonvalintaahan kaikki on. Toisaalta 'sitkeäkin' tytön piirittäjä voi olla hyvinkin 'peluri', joka haluaa sinnikkäästi voittaa tälläkin kertaa, vaikeankin haasteen. Tai sitten kaikkein kiinnostunein.

***

Luin kääntäjä Kyllikki Villan (1923-2010) kolme 'lokikirjaa', joissa hän kertoi itsenäisistä matkoistaan yksinään rahtilaivoilla Etelä-Amerikkaan, vanhoillakin päivillään, 75-vuotiaana. Hän oli hyvin 'naisellinen' ikäihmisenäkin, pyrki vaikuttamaan viehättävältä ja tavoitteli flirttiäkin tai huomiota vanhoilta miehiltä tai miksei nuoremmiltakin.

Varsinkin viimeisessä kirjassa reissaaminen omin päin Argentiinassa, Chilessä jne. tuntui Villasta 75-vuotiaana jo hieman raskaalta, ja monesti hän kaipasi teksteissään, että hänelläkin olisi mukanaan mies, ettei tarvitsisikaan yksin selvittää kaikkia ongelmia, vaan mies voisi hoitaakin hänelle sen hankalan lippuasian, hotellin löytämisen yms. "Toisilla on miehensä", hän kaipailee, itse ypöyksin. - Tuossa oli kiinnostavaa se ristiriita, että KUN hän kuitenkin oli itsenäinen ja reipas ja seikkaileva nainen, joka pärjäsi kaikkialla. SILTI hänelläkin esiintyi 'lapsivuoteelta' kumpuava haave voida saada olla myös passiivinen ja antaa toisen hoitaa.

Ja onhan niinkin, että äiti ryntää hoitamaan lasta, heti jos tälle tulee hätä, ja perheenäiti hoitaa miestäänkin ohessa, mutta saako perheenäiti itse hoivaa kun väsyttää tai tulee hätä? Pitäisihän hänen saada!

Pyörittelen elämän mysteereitä... Mitä ihminen haluaa? Ihminen haluaa kaikkea, kaikenlaista, mitä milloinkin. Kaiken minkä voi.

Elämisessä ja 'vanhenemisessa' on kiintoisaa oman ymmärryksen kasvu (ainakin itse kuviteltu). Muodostaa maailmankatsomuksia ja kokee löytäneensä joitakin ratkaisuja ikiaikaisiinkin arvoituksiin. Esim. Mika Waltarissa oli erikoista, miten nopeasti ja nuorena hän tuntui löytäneen vanhuuden viisauden (jo 21-vuotiaana paluumatkalla Istanbulista). Toisaalta hän ikääntyikin nopeasti ja kai osin alkoholisoitui.

"Älä pelkää, ei elämä ole sen arvoista!" sanio Waltari. Loppujen lopuksi kaikki oli "Yhdentekevää...", Waltarille ensin ja vasta myöhemmin Camus'n Sivulliselle.

Thackeray laittoi "Vanity Fair" -romaaniinsa onnellisen lopun, rakastavaiset saivat toisensa, mutta viimeisillä riveillä hän suhteutti tarinan: "Ah! Turhuuksien turhuus! Kuka meistä on onnellinen tässä maailmassa? - - Suljetaan nuket laatikkoon, sillä näytelmämme on lopussa." (The End).

Telkassa oli vuosia sitten ulkomaalaisissa avioliitoissa ongelmiin joutuneita naisia: "No Kun se niin Palvoi ja Jumaloi mua, niin Enhän mä Voinut olla Rakastumatta siihen!" selitti eräs.

Naiset on persoja palvonnalle. Siitä jatkoyhteys niihin yksityiskohtiin, miten naisesta olisi kivaa, jos mies 'osaisi arvata ajatuksia' eli tekisi asioita pyytämättä ja tilannetajulla. Onnelliseksi ja rakastetuksi itsensä tunteva nainen on kiitollinen ja antaumuksellinen ja kaipaava.

Oikeastaan rakastavaan vuorovaikutukseen olisi olemassa kaava: esim. mies osoittaa mahdollisimman paljon kiinnostusta naiseen (alkaen vaikkapa: "Olet kaunis!! Viisas! Hieno! Kaikista ihanin!!") ja JOS nainen kaipaa huomiota ja rakkautta, hän on vastaanottavainen ja ilmaisee tai vihjaa kaipaavansa huomiota. Tavallaan aivan mekaanisesti ihmiset voisivat vihjailla toisilleen: "Arvaatko mitä kaipaisin nyt?" mihin voi vastata mitä tahansa hienovaraisen positiivista: "Haluaisit että..." ("huomaisin miten kaunis olet tänään?" tms)... "Hm, no ei tai ehkä joo mutta entäpä mitä muuta??"

92. Hanna-Barberan sadat yritelmät

Luin teoksen Ted Sennett: "The Art of Hanna-Barbera. 50 years of creativity" (1989). Luulinpa pienenä, että Kivisiä ja Sorasia piirsi joku täti-ihminen Hanna-Barbara?

William (Bill) Hanna (14.7.1910 - 22.3.2001) ja Joseph (Joe) Barbera (1911 - 18.12.2006)
tulivat aluksi kuuluisiksi Tom & Jerry -filmeillä, mutta niiden tuotanto loppui MGM:ssä television rynnistykseen Amerikassa jo vuonna 1957.

Työttömät ikiystävät, Hanna lähinnä ohjaajana ja Barbera lähinnä kirjoittajana, alkoivat sitten ideoida halvemmin tehtäviä piirrossarjoja televisioon. He keksivät seuraavia hahmoja:

1) Ruff & Reddy, koiran ja kissan 1957, suom. Misse ja Murre
2) Huckleberry Houndin, suomeksi Hakki-koiran, muistan varhaislapsuuteni TV:stä,
3) Pixie ja Dixie -hiiret sekä Jinx-kissan (suom. Vekku, Jekku ja Niksu-kissa)
4) Yogi-Bearin (Jogi-karhu) (nimi pesäpalloilija Yogi Berran s. 1925 mukaan)
5) Snagglepuss-leijonan,
6) Yakky-ankanpojan
7) Loopy de Loop-suden (Hukki-Hukka ja Pikku-Luimu)
8) Salama-Santeri -hevosen.

Amerikassa maanantaisin tuli Huckleberry Hound-show, keskiviikkoisin Salama-Santeri ja perjantaisin Jogi-karhu, alkuillasta.

30.9.1960 käynnistyi **Kiviset ja Soraset, 166 alkuperäistä jaksoa vv. 1960-66. Flintstones (Piikivet) oli alunperin Flagstones (Kivilaatat tai Laattakivet), mutta samanniminen suku kielsi, kuten Suomessa kai Liekkeen suku pakotti Lieke-kustannuksen vaihtamaan nimensä Like'ksi (alunperin lyhennys Limeksen elokuvakerhosta)...

Sennett väittää melkein kaikkien 1960-luvulla eläneiden osaavan ulkoa tunnuslaulun:

"Flintstones, Meet the Flintstones, they're a
modern stone-age fam - i - ly...
From the town of Bedrock, they're a
page right out of his - to - ry....
Let's ride with the family down the street
through the cour - te - sy of Fred's two feet
When you are with the Flintstones ... have a
yabba dabba doo time, a dabba doo time!
We'll have a great - old - time
We'll have a great - old - time
(- YABBA DABBA DOO!)"

Vuonna 1961 aloitti **Topi-katti, Top-Cat, street-smart kujakissa New Yorkista.

Syyskuussa 1962 alkoi ABC esittää tulevaisuuden perhettä **Jetsoneita. samaan aikaan kun kilpailevilla CBS:llä ja NBC:llä pyörivät Walt Disneyn show ja Ville Vallaton, kovemmat kilpailijat.

Kiviset ja Jetsonit ja ehkäpä Topi-Katti ovat mielestäni parhaita keksintöjä, joihin olisin suonut Hannan ja Barberan keskittyneen myriadin keskinkertaisemman Missen ja Murren tai Vekun ja Jekun sijasta.

Uljas-Konna aloitti 1962 ja vuonna 1964 Magilla Gorilla. Jo 30 vuoden aikana 1960-70-80-luvuilla Hanna & Barbera aloittivat ainakin 138 erilaista piirrosfilmisarjaa. Jotenkin he juoksivat uutuudesta toiseen laatuun keskittymisen sijasta...

Teini-ikäisen Siru Kivisen äänenä oli hetken aikaa 1971 Sally Struthers, joka tuli sittemmin kuuluisaksi Perhe on pahin -sarjan tyttärenä Gloria Bunkerina. Archie Bunkerin kaveri Barney Hefner eli Allen Melvin oli puolestaan Magilla Gorillan ääni...

***

Vuosi sitten ostin sarjakuvakauppa "Kulkukatin pojasta", Helsingin Kalliosta, yhden vanhan suomalaisen Jetsonit-lehden 1960-luvun alkupuolelta (3/1965). Se oli OK, kohtuuhinnalla pari euroa, mutta en ole varma etsinkö enää muita... Kerään enemmän näytteitä kuin täysiä sarjoja.

Jetsoneita julkaistiin vain 5 numeroa, ennen kuin A-lehdet (Apu & Anna) yhdisti 1965 eri Hanna-Barbera -nimikkeet yhdeksi "Retu ja kumppanit"-viikkolehdeksi. joka oli säännöllisesti heikompi kuin kilpailijansa Aku Ankka tai Nakke Nakuttaja.

Tukholman mukavasta sarjakuvakaupasta 'Comics Heaven' (Stora Nygatan 23, Gamla Stan) löysin lehden "Familjen Flinta", julkaisupäivältä 25 dec. 1966, 5:e årg, nummer 26. Alkuperäinen hinta oli 1,30 kruunua, mutta vuonna 2012 käytetty maksoi 2 kruunua (0,22 euroa). Lehden sisällys: Kiviset-tarinat 10 sivua ja 1 sivu, Snooper ja Blabber 4 sivua, Topi-Katti 5 sivua, Mukulat (Kivikylän lapset) 4 s, Jetsonit 8 sivua. 32 sisäsivua ja 4 kansisivua. Sisältö näkyi olleen tuona vuonna vielä tyydyttävän hyvä.

Gamla Stanissa on lähistöllä toinenkin sarjakuvakauppa Serieboden, os. Västerlånggatan 26-28, tarkemmin Stora Nygatanilta tulevalla pikkukujalla S. Vintappare gränd. Toinen puoti vaikuttaa ensimmäistä hiljaisemmalta, ei näy asiakkaita.

(Löysin kirpputorilta myös 2,5 eurolla oikein onnistuneen 80-sivuisen ja 120-kuvaisen värikuvateoksen Luxemburgista (pääkaupungista), vuodelta 1981. Kävin siellä 1983 ja kuvien paikat ovat kiehtovan tuttuja. Ostin myös samanhintaisen kuvateoksen San Marinosta, sekin vuodelta 1981. Kävin maailman ehkä pienimmässä valtiossa v. 1998.)

91. Matkoja kauas

Löysin pokkarin Ffyona Campbell: "On foot through Africa" (1991-93). Lukuelämys. Devonissa 1967 syntynyt brittinainen on kävellyt muuallakin. "She has no permanent base anywhere".
25-vuotias brittinainen Ffyona käveli Kapkaupungista Tangeriin, parissa erässä eri vuosina. Huoltoauto ajoi kilometrin perässä tai edellä.

Kuvauksesta voisi poimia kaikki afrikkalaisuudet, kuten muukalaisia piruja kylien laidoilla kivittävät lapset, seksimaanikot ja korruptoituneet virkamiehet. Kyläläiset purkavat sillan autokelvottomaksi ja rakentavat uudelleen maksua vastaan auton saapuessa...

***

Luin Arktisen Banaanin sarjakuvakirjan "Aya, elämää Yop Cityssä" (Norsunluurannikon Abidjanissa 1978). Hienosti piirretty 96-sivuinen värisarjakuva. Olin vähän pettynyt, kun lopun tekijäesittelyssä piirtäjä Clement Oubrerie (s.1966) paljastui pesunkestäväksi ranskalaismieheksi, käsikirjoittaja Marguerite Abouet oli Norsunluurannikolla 1971 syntynyt musta nainen. Ehdin jo ajatella, että Afrikasta oli löytynyt ilmeikäs piirrossatiirikko! Tarina kertoi kolmen n. 19-v. tytön biletysseikkailuista, joku tuli raskaaksi, mutta pääsi rikkaisiin naimisiin - olutpanimoperheeseen. Lopussa oli pieni huvittava yllätys. Käsis oli OK, muttei mullistava - piirrosten tyylittely oli paljon vahvempaa!

Mietin miten tarkoituksellista oli sijoittaa tarina 30 vuoden taakse? Että voidaan esittää sovinismia, seksismiä, perheväkivaltaa, korruptiota, pysähtyneisyyttä, ym. Afrikan ongelmia ikään kuin menneisyyteen kuuluvina? Epäilen, onko muuttunut paremmaksi? Mm. Norsunluurannikolla ja Kongossa pahemmaksi.

***

Luin Maija Urposen kirjan "ylirajaisista avioliitoista", koska se kuvasi elävästi ja runsain valokuvin ihmiskontakteja Helsingin Olympialaisten 1952 ympärillä sekä Armi Kuuselan tapauksen. Miss Universumin 1952 maailmanympärimatka jäi hassusti kesken jo puolivälissä Filippiineillä, kun 18-19-vuotias Armi rakastui paikalliseen hurmuriin Virgilio Hilarioon ja avioitui kiireen kaupalla. Oli sitten lehdillä kertomista Suomessa - ja Filippiineilläkin. Yleisönosastotkin pullistelivat kansan kommenteista. Eläviä ajankuvia!

On hätkähdyttävää tajuta, että Armi Kuusela avioitui vuonna 1953 Filippiineille, jossa oli silloin vain 20 miljoonaa asukasta, kun asukkaita on n. 60 vuotta myöhemmin 60 miljoonaa enemmän, neljä kertaa enemmän, eli 80 miljoonaa. Muistan 1960-luvulta alkaen väkilukutietoja Keniasta... 6 miljoonaa, 9 miljoonaa, 18 miljoonaa, 36 miljoonaa... Väestönkasvu on maailman suurin ongelma!

***

Paul Theroux, pian (tai nyttemmin jo) 70-vuotias, näkyi matkustelleen taas, vieläkin, vuonna 2008. Oli lähtenyt omille jäljilleen, tekemään uudelleen Great Railway Bazaarin 1970-luvun alusta, 35 vuotta myöhemmin. Nähdäkseen mikä muuttunut ja miten on itse muuttunut. Venäjä oli kuulemma ihan samanlainen kuin ennenkin. Luin Siperian paluumatkan ensimmäiseksi, ja kirjan alkupäässä olin vasta Euroopassa, pian Turkissa, Intiassa, Kiinassa. "Ghost Train" on kirjan nimi.

***

Paul Smith "Twitchhiker" kokeilee, pääseekö Twiittaamalla ilmaiseksi matkustamaan Englannin Newcastlesta Uuteen Seelantiin, ja pääsee. Tarpeeksi löytyy Twiittaajien parista varakkaita ihmisiä lahjoittamaan lentolippuja Atlantin ja Tyynen meren yli, saati sitten bussi- tai junalippuja maaosuuksille, kun vain kehtaa pyytää, ensimmäisenä...

Geraldine Brooks: Islamin naisten salattu elämä. 2. painos, oli sujuvan vetävästi kirjoitettu.

90. Timo Saarniemen 70-vuotiskokoelma

Teksin kuolemasta 14.6.2005 on kulunut 7 vuotta ja syntymästä 27.7.1942 kohta 70 vuotta.
- Viittaan blogini osaan 70. "Timo Saarniemen elämä oli matka" (kesäkuu 2011).

Mielipidekirjoittaja, rock-antropologi, suomen kielen vanhempi lehtori, filosofian maisteri, valtiotieteen lisensiaatti Timo Kalevi Saarniemi (1942-2005) suunnitteli
50-vuotisjuhlakirjansa "Oman itsensä sankari" (1992)
ja 60-vuotisjuhlakirjansa "Eurooppalainen matkapäiväkirja" (2002)
jatkoksi kolmatta osaa, jonka oli tarkoitus mahdollisesti olla nimeltään
"Suomalainen matkapäiväkirja" (2012).

Korvikkeeksi ilmestymättä jäävälle 70-vuotiskirjalle(?) poimin Vapaaniemen Yhteiskoulun (myöhemmän Kaitaan Lukion) Vapis-lehdestä (1973-) otteita vanhimmista Timo K. Saarniemen koulussaan torstai-iltapäivisin kyhäämistä pikapakinoista, sekä otsikoita vihjeiksi muista hänen käsittelemistään aihepiireistä:

1) Sininen salonki, mikä se on?

Salonki on tyylikkäästi kalustettu seurusteluhuone, jossa seurapiirihenkilön on tapana pitää määräpäivinä vastaanottoja. Maailmanhistorian kuuluisin salonki oli Madame de Staelilla, jonka salonki oli tunnettujen valtiomiesten, kirjailijoiden ja taiteilijoiden kohtaamispaikka. Salonkikelpoisuus edellyttää salongin käyttäytymissääntöjen ja tapakulttuurin noudattamista Salongin ovet eivät avaudu kenelle tahansa, sinne tullaan hyväksytyksi. Suuryhteisön ihminen tarvitsee myös pienyhteisöjä. Sininen salonki on sitä mieltä, että nykynuoriso kiinnittää liian vähän huomiota tyylitajuun, käyttäytymiseen ja tapakulttuuriin. Perustakaa salonkeja ja tulkaa salonkikelpoisiksi.
- Sininen salonki 17.12.1973 Vapis-lehti numero 9 - aivan ensimmäinen pakina.

2) VY ja lehdistö. Vapis, Science-Info...

3) Me tummatukkaiset. - Oot sä suomalainen? - Puhut sä suomea? - Mee sinne mistä oot tullukki!
Tämäntapaisia vuorosanoja saa tummatukkainen suomalainen joskus kuulla, vaikka olisi ikänsä tässä maassa asunut. Mitä meidän tummatukkaisten "ulkomaalaisten" pitäisi tehdä? Värjätäkö hiuksemme vaaleiksi? Voisiko joku neuvoa? Sininen salonki ehdottaakin, että koulussamme VY:ssä perustettaisiin Tummatukkaisten yhdistys vastustamaan kaikkea hiuksiin tai muuhun ulkonäköön perustuvaa rotusyrjintää Espoossa, Suomessa ja koko maailmassa.
- Sininen salonki 11.1.1974, Vapis 12

4) Palaute. - - VY-läiset voisivat antaa enemmän palautetta opettajilleen - -

5) Paikallisuudet. Sininen salonki ja jotkut muutkin VY-läiset elävät kaksoiselämää. He viettävät osan päivästään Iivisniemen puolimaaseutulaisessa lähiympäristössä ja toisen osan kaupunkilaisessa asfalttiviidakossa, jollaisena nykyistä Lauttasaartakin jo voi pitää. Maaseutulaisuus eli ruralismi merkitsee luonnonläheisyyttä, saasteettomuutta ja väljyyttä. Kaupunkilaisuus eli urbanismi on ihmisen keinotekoisesti luoma ympäristö, jossa on virikkeiden runsautta, melua ja saastetta. Ruuhka-Suomen elämisen makua. - -
- Sininen salonki 25.1.1974, Wapis 14

6) Pukeutuminen
7) Luovuus
8) Vaihtoehdot
9) Loma
10) Jengi

11) Bussi. Haluatko pysähtyä hetkeksi? Voit tehdä sen bussissa. Sininen salonki pysähtyy kaksi kertaa päivässä, istuessaan työmatkallaan bussissa. Mikä on tuijotella Etelä-Espoon maisemia mitään ajattelematta ja hiljentymällä. Muista, että elämä ei ole yhtä jytää ja juhlaa. Joskus on pysähtymisen paikka.
- Sininen salonki 15.3.1974, Vapis 21

12) Kohteliaisuus
13) Ympäristösi

14) Opiskelijat. Pakinoitsijakollegani Tyhjö pisti viime Vapiksessa opiskelijoita halpaan, väittäen heidän kulkevan bileistä pirskeiden kautta bailuihin. Väärin! Vapaassa opiskelijamaailmassa on h-hetki saada uusia virikkeitä. Mitä on sellainen opiskelu, joka merkitsee kirjastossa istumista aamukahdeksasta iltayhdeksään. Se luo kaavamaisesti ajattelevan ja ihmisiä huonosti käsittelemään pystyvän nynnijän. Sääli myös opiskelijaa, joka tutkintonsa suoritettuaan luulee olevansa valmis ja täysin oppinut. Sininen salonki opiskelee yhä.
- Sininen salonki 19.4.1974 Vapis 25

15) Henki
19) Jäähyväiset

20) Ianus on kaksikasvo, joka aloittaa pakinansa Vapiksessa. Ianus on kuin ovi. Hän katsoo sisäänpäin huoneeseen ja ulospäin maailmaan... - Ianus 23.8.1974 Vapis 32

21) Kuvat. VY on suuri ja nuori yhteisö. Nuoruus merkitsee myös perinteettömyyttä. Ianus muistaa oman kouluaikansa, silloin jo 80-vuotiaan [Turun] "Klassikon" juhlasalin, jonka seiniltä tuijottelivat vanhojen harmaapartaisten herrojen muotokuvat, uhmaten aikaa ja sen muutoksia. Kuvat esittivät koulun entisiä rehtoreita. Rehtori luo aina koulun hengen - persoonallisuutensa mukaisen ja aina erilaisen. Jo tästä syystä jokaisen koulun rehtori ansaitsisi kuvansa johtamansa koulun seinälle. VY täyttää parin vuoden kuluttua kymmenen vuotta. Ehkä silloin voitaisiin paljastaa koulun tähänastisten rehtorien (*) muotokuvat. Olisivat ne sitten öljyvärimaalauksia tai karrikatyyrejä. Juhlallista ja perinteellistä - vai mitä?
- Ianus 30.8.1974 Vapis 33
(*) Rehtoreina olivat toimineet 1. Nils Mattsen, 2. Reino IV Nieminen

22) City of... Suomessa ei ole suurkaupunkeja, jos ei semmoiseksi lasketa Hesaa. - - Suurkaupungin tyly peli on haaste kenelle tahansa.

23) VY-Club.- - Sisäänpääsy olisi vapaa VY:n lukiolaiselle ja yhdelle seuralaiselle (avec!). Myös lukion opettajat voisivat pistäytyä paikalla. - - Diskomusa ja virvokkeet kuuluisivat asiaan. Samoin väritelevisio, jos koulu sitä vuokraisi, sekä oppilaiden pelit.
- Ianus 13.9.1974 Vapis 35

24) Viva kulttuuri!
25) Perustakaa VY:n Seniorit ry.
26) Ilta ahtaassa kerrostaloasunnossa.

27) Aika. Filosofi Thomas More on ehdottanut Utopia-teoksessaan, että ihmisten pitäisi vaihtaa keskenään asuntoja joka kymmenes vuosi. Ianuksen mielestä ihmisen pitäisi vaihtaa työpaikkaa joka viides vuosi. Eteenpäin, ylöspäin, vaativampiin tehtäviin ja parempaan asemaan!
- Ianus 11.10.1974 Vapis 39 (kirjoittaja pysyi samassa virassa 35 vuotta kuolemaansa asti)

28) Concordia

29) Luotettavat. Suomalaiset ovat kaikessa jääräpäisyydessään ja sisukkuudessaan luotettavia. He pitävät lupauksensa. Samaa ei voi sanoa kaikista täällä liikkuvista ulkomaalaisista, jotka lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta unohtavat jo seuraavana päivänä lupauksensa. -
- Ianus 25.10.1974 Vapis 41

30) Geneve. Ianus kävi viime kesänä Genevessä, Sveitsissä. Se on Alppien ympäröimä kaupunki, jossa menestyneitten ihmisten maailmat kohtaavat. Siellä pidetään kongressit ja sinne maailman raharuhtinaat tuovat rakkaan omaisuutensa. Geneve on rikkauden ja yltäkylläisyyden Mekka. Jylhät alppimaisemat, Rhone-joki ja Lac Leman -järvi ovat luonnonkauneutta. Kaupunki on myös hyvin siisti. Vain tunnelma puuttuu. Tukahduttaako yletön rikkaus tunteet?
- Ianus 1.11.1974 Vapis 42

31) Äly

32) Opettajatkin ovat tarpeellisia kouluissa. Miksi heitä jatkuvasti potkitaan päähän? Rullaisiko koulu byrokraattien laatimien opetussuunnitelmien ja oppilaiden opiskelun avulla. Hankitaan vielä monisteita jakava ja dioja näyttävä opetusrobotti. Tekniikka pelaa ja byrokratia kukkii!
- Ianus 15.11.1974 Vapis 44

33) Järjestys
34) Itsesuojelu
35) Ismit

36) Epikuros. Epikuros oli antiikin filosofi, joka piti ihmisen onnena mielenrauhaa ja kohtuullisia nautintoja. Ianus on epikurolainen, vaikkei olekaan mikään roomalainen ruhtinas vaan pikkuvirkamies. Ianus arvostaa kohtuullista määrää työtä - ei työhulluutta. Ihmiselle pitää jäädä riittävästi aikaa työn ulkopuoliseen toimintaan: vapaaseen keskusteluun, ympäristön havainnointiin, kulttuurinautintoihin, mietiskelyyn ja persoonallisuutensa jatkuvaan kehittämiseen. Ianus haluaa pitää oman maailmansa ulkopuolella ruuhkayhteiskunnassa temmeltävät laskelmoivat pyrkyrit, hössöttävät karrieristit ja tylyt pelurit. - -
- Ianus 20.12.1974 Vapis 49

37) VY nimi. Vapaaniemen Yhteiskoulu ei ole Vapaaniemessä vaan Iivisniemessä, jonka postiosoite on Suomenoja. - - On kyllä omaleimaisiakin koulujen nimiä, kuten Kulmakoulu tai Juhana Herttuan Yhteiskoulu. Sietäisi harkita persoonallista nimeä myös VY:lle!
- Ianus 10.1.1975 Vapis 51

38) Ianus opiskelee popkulttuuria ja uskoo, että popkulttuuri ja ns. korkeakulttuuri sulautuvat toisiinsa. Onko kyse tason laskusta vai entistä inhimillisemmästä suuntauksesta. Viva pop!
- Ianus 17.1.1975 Vapis 52

39) Alkoholi. Nykyään on liikaa tarpeetonta kilpailua ja omanvoitonpyyntiä. Ne ja ihmisten persoonallisuuden liika samankaltaistuminen aiheuttavat alkoholiongelman.

40) Hymy - - Osaatko olla myönteinen?

41) Wanhat maikat. - - Värikkäitä nuo 1800-luvulla syntyneet menneisyyden miehet!

42) Moi (abit)

43) Lontoo. Piccadilly Circus - Lontoon sydän. Oxford Street - valtaväylä. King's Road - muotikatu Chelseassa. Portobello Road - värikäs kirpputori Kensingtonin suunnalla. Tuo Portobello elää lauantaisin voimakkaimmillaan rihkamakauppiaineen, posetiivinsoittajineen, kolmannen luokan knallikoomikkoineen ja pubiensa viisulaulajineen. Lontoossa ei mikään ole liian erikoista. Kummat kuteet. Ihmisrodun kaikki lajit. Popparien Marques-klubilla yhtyeen solisti lauloi karhunaamio kasvoillaan. Entä sitten likainen East End? Sai kahlata kaduilla roskissa. Synkkiä kivitaloja. Rikkinäisiä ikkunoita. Hämäriä arabikapakoita. Itämaisten lehtien toimituksia. Outoa englantia liikkeiden mainosteksteissä. Se oli se toisenlainen Lontoo, jonka voi unohtaa vaikkapa krikettiottelua katsellen Ovalissa heinäkuun sunnuntaina tai puhujia kuunnellen Hyde Parkin Speaker's Cornerissa.
- Ianus 7.3.1975 Vapis 58

44) Arki. Ianuksen mielestä pitäisi olla kokoukseton viikko. - - Ruokatuntipalaverit veks!

45) Walwoja. Tylsimpiä tehtäviä on stuiduskabojen valvonta. - - Olisi perustettava uusi virka. Viva koulupoliisi.

46) Toros. Pääsylippu. Muisto menneiltä kesiltä, nuoruuden teiltä. - - Istuimme leveälieriset olkihatut päässämme härkätaisteluareenan aurinko-katsomossa. - - Alas eläinrääkkäys!

47) Pelurit. - - Olisipa Palloliitossa nuijalla töitä!

48) Metro. Pian hesalaisetkin saavat kiitää metrojunassa maan alla ikuisessa yössä. Vain asemien kelmeät valot. Ianuksen pääsylippu matkasta Pariisin alla. Vanha metrostoke kulkee kohti Pigallea. Matkustajat kirjavaa joukkoa. Toisten kasvoilta kuvastuu alkavan illan odotus. Toisilla arkipäivän tympeä ilme. Huvitteleva Pigalle on monelle myös työpaikka. - Kun ei näe maisemia, on katsottava ihmisiä. Heistä huomaa, ollaanko menossa rikkaiden vai köyhien kaupunginosaan. Vai jonnekin muualle? Ihmiset korvaavat puuttuvan maiseman.
- Ianus 9.5.1975 Vapis 65

49) Missä ystävät? - - Ensin vietiin järjestyksenpito-oikeudet. Sitten ruvettiin puuhailemaan virka-aikaa. - - Opettajilla on vähän ystäviä!

50) 32. Ianuksen 32. pakina. Ianus on saanut esitellä suurta rakkauttaan suurkaupunkikulttuuria eli urbanismia! - -

51) Huppari tulee! Huppari on muodikas vapaa-ajan asu! Voi vetää hupun silmille! Pistää kädet etutaskuun! Huppari on kuin lakana kummitukselle! Ei näy missään! Huppari on myös Vapiksen pakinoitsija! Huppari vetää hupun silmilleen joka toinen viikko...
- Huppari 22.8.1975 Vapis 69

52) Terveisiä maailmalta! Edinburghista, Glasgowista, Lontoosta, Köpiksestä, Malmöstä, Lundista, Göteborgista, Oslosta... Vaikutelmia ja vertailua. Oppii näkemään mikä Suomessa hyvää, kun käy maailmalla. Kokemusperäistä tietoa esimerkiksi siitä, että skotlantilaiset ovat ylitsevuotavan ystävällisiä. Kerrankin kun Glasgowin yliopiston takaisissa kaupunginosissa hortoillessani kysyin keski-ikäiseltä naiselta tietä Hillheadin maanalaisen asemalle... Hän lähti mukaani näyttämään tietä sinne, hihkaisi innoissaan Poroja, Poroja! kun kerroin olevani Suomesta ja maksoi vielä Hillheadin asemalle tultuamme maanalaisen lippumaksuni - estelyistäni huolimatta. Mukavia ihmisiä nuo skotlantilaiset, jotka pistävät klo 22 paikkansa kiinni ja lähtevät nukkumaan. Pitkä uni on kansakunnan salaisuus.
- Huppari 5.9.1975 Vapis 71

53) Enossa. Kulttuurimatkailija Huppari käväisi viime viikolla Pohjois-Karjalassa, Joensuun takana Enossa, Pielisen maisemissa. Asusteli syrjäisessä kansakoulussa, joka ei ole enää käytössä. Koulutalon vanhat kakluunit savuttivat. Kaasulamput oli sytytetty illan pimetessä. Korpimetsät humisivat ympärillä. Aamulla maitolaiturin luona päivän ainoaa kirkonkylään menevää bussia odottavat koululaiset tervehtivät Hupparia, jota eivät olleet koskaan tavanneet. Linja-auto kuljetti meidät kaikki 20 km nykyaikaan - Enon kirkonkylään.
- Huppari 19.9.1975 Vapis 73

54) Suomen parhaat duunit on jälleen jaettu. (*) Puhetaidon "200 kärjessä" -toplista on selvillä. Hallitukset ja eduskunnat vaihtuvat, mutta pikkuvirkamiehen osa on sama aina. Nykertää rutiinihommia ja maksaa huippukorkeita veroja. - - Asunnon säästämiseen kuluu vuosikymmeniä. Ja sitten ovat koulusuunnittelijoiden laumat tuomassa kouluun kokonaistyöajan peikkoa, sen edessä opintovapaan houkutuslintua heilutellen. - -
- Huppari 3.10.1975 Vapis 75
(*) Ennenaikaiset eduskuntavaalit 21.-22.9.1975, joissa huomattavinta oli, miten Veikko Vennamon perustama Maaseudun puolue hävisi 16 paikkaa 18:sta, jotka jakautuivat muille puolueilla.

55) Koe! Koe! Paljon on lukiossa kokeita. - - Sitten se koevarauslista. Vahvimman laki eli kuka ensimmäiseksi ehtii varaamaan paikat omille kokeilleen.
- Huppari 24.10.1975 Vapis 78

56) 10 vuotta sitten se alkoi - esiintymiseni julkisessa sanassa. Ensimmäinen juttuni käsitteli suomen kielen opiskelijan ongelmia. - - Sen jälkeen on tullut yli 100 eripituista ja -tasoista tekstiä. - -
Huppari 7.11.1975 Vapis 80

57) Sveesit, hurrit. - - [Suomenruotsalaisella tuttavallani] oli selvä kulttuuri-identiteetti, joka puuttuu niin monelta Espoon ruuhkasuomalaiselta. Tämä häpeää "maalaista" syntyperäänsä ja yrittää kaikin tavoin esittää "stadilaista".
- Huppari 21.11.1975 Vapis 82

58) Suomi Finland. Suomella on nuori ns. kulttuuri ja viime vuosikymmeninä heikentynyt kansallinen identiteetti etsii itseään vieraista kulttuureista. - - Hupparikin on tässä ulkomaisen ihannoimiskierteessä. Ostaa vieraista maista aina tekstitetyn ja kuvioidun t-paidan. - -
- Huppari 5.12.1975 Vapis 84

59) Moraali. - - Jos sinulla olisi moraalia, sanoisit asiasi kaikille samalla tavalla.
- Huppari 16.1.1976 Vapis 88

60) Tieto. - - Ylitiedottamisen vastakohta on huhu. - -

61) Falskisti. - - Vastustajasi on falski, jos hän on yleensä pystyvämpi kuin sinä tai joku muu.

62) Tyylitaju. - - Huppariakin on joskus arvosteltu liian suorasukaisten mielipiteiden tai pukeutumisen takia. Huppari puolestaan arvostelee abeja liian hätäisesti ja tyylittömästi tehtyjen penkkaripäivän laulujen takia. Ei henkilökohtaisista syistä vaan kielellisen ilmaisun asiantuntijana. Teksteissä oli mauttomia kohtia. Koululaiset eivät ehkä tule ajatelleeksi, ettei heidän opettajiensa koko persoonallisuus ole tarkoitettu koulukäyttöön.
- Huppari 5.3.1976 Vapis 94

63) Inkakulttuuri. - - Hupparin henki on lähtenyt seikkailuihin - - Rafael Karstenin teosten avulla. - -

64) Suunnittelu. - - Opettajat ovat kokemusperäisessä itseohjautuvuudessaan paljon viisaampia kuin koulusuunnittelijat luulevat. - -

65) Juhlapakina. Tulin ensimmäisen kerran Iivisniemeen kauniina toukokuun alun aamuna v. 1970. VY-taloa rakennettiin. Vasta yksi siipirakennus oli koulukäytössä. - - Oppilaita jonkin verran. Eräässä huoneessa oli rehtorin kirjoituspöytä ja opettajien iso työpöytä ahdettu samaan tilaan. Kannattaisiko täältä hakea töitä? Hain ja sain. Niin jätin vanhan ja arvokkaan turkulaisen keskikaupunkikulttuurini, turkulaisen yliopistomaailman täynnä omaa erinomaisuuttaan olevat professorit ja opiskelijamaailman yliampuvat radikaalit, ja lähdin tekemään työtä espoolaiseen lähiökultuuriin. 1970-luvun Iivisniemi ja Soukka oli villiä länttä. - - Oli alettu rakentaa metsien keskelle kivitaloja maalta muuttaneille, joiden työpanosta Helsinginseutu tarvitsi, mutta joille Helsinki ei kyennyt osoittamaan asuntoja. - - Vakiintumaton uusi kulttuurialue oli syntymässä - -
- Huppari 23.4.1976 Wapis 100 (Koulun kymmenvuotisjuhlanumero ja sadas Vapis)

66) Viimeinen pakina. Hupparin on aika kadota - - Vetää huppari silmille. - - Alas kirjailijoittemme harjoittama poliittinen hämäys sekä seksi- ja viinaprofetiat. Viva koululaitos, jossa vallitsee järjestys! Viva kulttuuri! jossa todellista aatteellisuutta ja ihanteellisuutta!
- Huppari 21.5.1976 Vapis 104

67) Yksi uusista pakinoitsijoista on FM Maisteri, jolta saimme seuraavan sähkeen: Kesäloma mennyt, sosiologian opintoja Helsingissä, kesäiltoja Pälkäneen ja Hartolan hämäläisissä järvimaisemissa, Lauttasaaren rantateillä ja puistokaduilla, Turun Ruissalon rantahuviloiden terasseilla tammimetsien katveessa, junamatkoilla halki Keski-Euroopan Franz Josefin Wieniin ja Tonavalle tai brittiläisellä kulttuuriretkellä Oxfordissa - muurien ja tornien suojaamilla viisauden sisäpihoilla.
- FM Maisteri 27.8.1976 Vapis 107

68) Hymyilemisen sosiologia

69) Omien asioiden hoiteleminen on tärkeää. Niin moni hoitelee liikaa toisten asioita. Älä sohnaa!

70) FM Maisteri on työntänyt toimituksen oven alta lapun, jossa hän kertoo käyneensä perustamassa ANTI-ATK-yhdistystä. Sinänsä tarpeellinen tietokone on tulossa kouluunkin. ATK rupeaa tekemään lukujärjestyksiä hierarkisen systeemin mukaisesti, ts. asiat ohjelmoidaan masinaan tietyssä arvojärjestyksessä.

Inhimillinen apulaisrehtorimme (*) on väsännyt parissa kuukaudessa niin oppilaille kuin opettajillekin oivat lukujärjestykset. Pian tunteeton ATK ajaa ne epäinhimillisesti muutamassa minuutissa. On mahdollista, että tunteeton ATK järkkää erityisesti opettajille kovin huonot lukujärjestykset, jolloin opettajien virka-aika toteutuu ATK-tietä.
(*) apulaisrehtorina toimi voimistelunopettaja Eero Salkola (lempinimeltään "Kuminapa")

Maisteri voivotteli, että taas inhimillisyys saa väistyä tehokkuuden tieltä. Onneksi sentään ATK ei ole pystynyt ohjelmoimaan koko ihmistä käyttäytymään ATK-tavalla. Tunteita on vielä hitu jäljellä, mutta ATK-kuolema väijyy koko ajan.
- FM Maisteri 1.10.1976 Vapis 112

71) Politiikkaa tarvitaan yhteisten asioiden hoitamiseksi.

72) FM Maisteri istui Hki - Iivisniemi -bussissa ja tervehti kohteliaasti.- - Jotkut oppilaat lopettavat tervehtimisen heti kun opettaja vaihtuu. Tervehtiminen ei vaikuta todistuksen arvosanaan. Kannattaa tervehtiä muutenkin!
- FM Maisteri 29.10.1976 Vapis 116

73) FM Maisteri oli ostanut uusia vaatteita - -

74) Johtajuuden ongelma. - - Teoreettiset johtajatyypit: 1. Humanisti 2. Matemaatikko 3. Juonittelija 4. Moralisti 5. Mukava tyyppi - -

75) FM Maisterin pitää lähiaikoina tempaista noin 200 oppilaalle noin 400 arvosanaa - -

76) Valvomassa jälki-istuntoa. 21.1.1977 Vapis 127

77) FM Maisteri kertoi toimittajallemme kieli-ihanteensa korjatessaan yo-aineita. Se on perusteelliseen asiatietoon rakentuva selkeä yksinkertaisuus, joka on tyylin kauneutta. Fiktiot ovat nekin nautittavia, mutta tiedoilla tätä yhteiskuntaa rakennetaan - ei sepitteellisellä kielen tekniikalla. Maisterin mielestä yo-aineen pitää olla asiatyylinen essee.
- FM Maisteri 17.2.1977 Vapis 131

- Viittaan jatkoksi vielä blogini osaan 70. "Timo Saarniemen elämä oli matka" (kesäkuu 2011).

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

89. Kreikka toistaa itseään

Luin teoksen "Matkaopas historiaan: Kreikka" (Timothy Boatswain & Colin Nicolson). (1992)
Kreikan kehitys sekä antiikissa että nykypäivänä. Teos jakautuu kahtia vuodessa 1493, Bysantin tuhoutuessa. Eri kirjoittajatkin uudella ja vanhalla ajalla.

Syy kiinnostukseen on Kreikan nykyinen talouskriisi. Ylipäänsä maan korruptoitunut politiikka parin viime vuosisadan aikana.

Sekapuljaa (Kari Suomalaisen mainio termi), sekoittunutta kansaahan nykyinen Kreikan väestö on, vähänpä heissä on ainesta antiikin kreikkalaisista, jos lainkaan.

Ei mitään uutta Kreikassa:

Yli sata vuotta sitten: "Vuoden 1897 tappion jälkeinen aika oli kreikkalaisille harhakuvitelmien haihtumisen aikaa, jolloin lasku lankesi maksettavaksi. Ulkomaanvelan hoito nieli kolmanneksen valtion tuloista, tuonti ylitti viennin 44 %:lla, ja korinttien (ainoa merkittävä vientituote!) hinnan romahtaminen söi valtion tulot ja heikensi valuuttaa. Heikkenevät elinolot ajoivat tuhansia kreikkalaisia vierastyöläisiksi. Vuonna 1893 pääministeri Trikoupis julisti Kreikan valtion konkurssiin."

Kirja on painettu 1992 ja se päättyy niihin aikoihin:

"Keväällä 1990 hallitus joutui kohtaamaan EY:n korkeimman inflaatiovauhdin (17,8 %), tasaisesti kasvavat valtion menot ja suuret ulkomaan velat." Hallitus aikoi tarttua ongelmiin leikkaamalla valtion menoja, nostamalla julkisten palvelujen hintoja, siirtymällä kohti markkinataloutta sekä julkista sektoria vähentämällä.

Kesäkuussa 1989 oli uusi yleislakkoaalto hallituksen talouspolitikkaa vastaan ja elokuussa 1990 inflaatio oli jo lähes 23 %. "Likipitäen päivittäin saatiin uusia paljastuksia edellisen hallinnon aikana tapahtuneista suurkavalluksista."

Vuoden 1992 budjettiin sisältyi useiden palkansaajien tulojen 3-4 %:n leikkaus. Joulukuussa 1990 Euroopan Yhteisön asettama komitea syytti Kreikkaa Euroopan surkeimmin hoidetuista ympäristöasioista. Tammikuussa 1991 EY:ltä saatujen suurten lainojen ehdoksi asetettiin jatkuvat säästötoimet.

Mitä on tapahtunut välivuosina, kun Kreikka ei ole ollut akuutissa kriisissä?

***

"Toinen Kreikka" Kypros voisi olla kiinnostava nähdä? Eihän kyproksenkreikkalaisia ole pitänyt erossa Kreikasta kuin saaren turkkilaisvähemmistö ja YK.

Sitten olisi kai kolmaskin Kreikka. FYR Makedonia (FYR = Former Yugoslavian Republic). Semmoisia kaupunkeja kuin Ohrid. Bysanttilaisia kreikkalaiskatolisia kirkkoja... ihan Kreikan näköistä...

Luin Marita Vihervuoren (Turun Sanomien sotakirjeenvaihtaja) kuvauksen Jugoslavian sisällissodasta 1990-luvulla. Makedonia välttyi tuolta hirveydeltä, kuten toisella laidalla Slovenia.
Jugoslavian raunioilla olisi monta maata, Slovenia, Kroatia, Makedonia, Montenegro (noihin on jo Aurinkomatkojakin järjestetty), sekä Bosnia, Hertsegovina, Serbia, jotka pahempia paikkoja.

Luin kiintoisan kirjan "Matkaopas Historiaan: Italia". Siinä erottui hyviä kaupunkivaltioita, Venetsian, Firenzen, Milanon, Genovan, Kirkkovaltio-Rooman ja Napolin lisäksi Lucca, jossa olen jo yöpynyt 2 yötä, mutta myös Mantova ja Ferrara ja Perugia, jotka herättivät kiinnostukseni. Tietenkin Siena, Bologna, Ravenna ja San Gimignano olisivat kiinnostavia.

Englannin prinssi Charles on erityisesti ylistänyt Sienaa. Mahtaako hän ehtiä koskaan kuninkaaksi, kun Elisabet ei aio eläkkeelle ja kuningatar-äitikin taisi elää 100-vuotiaaksi. Prinsessa Margaret eli 1930-2002. Eemeli Väyrynen eli yli 101-vuotiaaksi ja Paavo,65, pyrki puheenjohtajaksi, pääministeriksi ja presidentiksi. Paasikivi oli ehdolla 86-vuotiaana, mutta hävisi Kekkoselle, jonka 80-vuotiaana vielä voitti. Tanner palasi SDP:n puheenjohtajaksi 76-82-vuotiaana, eläen 85-vuotiaaksi.
Mutta ennen nuoret kunnioittivat vanhempiaan, eivätkä kilpailleet yhtä rajusti.

88. Bertie Wooster ja Jeeves

Olen huomannut Jeeves-näyttelijä Stephen Fryn kirjoja, mm. etsiessäni Cambridgestä kertovia teoksia, mutten ole vielä lukenut.

Sen sijaan luin taas P.G. WodehousenJeeves-tarinoita (suomeksi, Teos 2011) osan 3, kuten pari aiempaakin.

Huomasin, ettei Bertie Wooster olekaan seurapiirinsä pahin idiootti, vaan kukaties toiseksi älykkäin Jeevesin jälkeen? (jolla on huomattavan iso hatunnumero ja joka syö pelkkää kalaa kasvattaakseen järkeään, kuten Wooster selittää tuttavilleen).

"Mating Seasonissa" neljä kihlaparia oli sotkenut rakkauskuvionsa ja Woosterin piti järjestää ne äkkiä takaisin raiteilleen, aivan oman etunsa vuoksi! (Mm. konstaapeli Dobbs + sisäkkö Queenie.) Esim. näyttelijätär "Corky" pitää saada heti takaisin kihloihiin Esmond Haddockin kanssa, ettei hän kihlaudu sarvisankaisen, vesiliskonnäköisen ja vesiliskoja harrastavan Augustus "Gussie" Fink-Nottlen kanssa, jotta tämä palaa kihloihin Madeline Bassettin kanssa, sillä muuten Madeline palaisi entisen kihlattunsa Woosterin luokse!

Madeline Bassett oli se sinisuurisilmä, jonka mielestä "tähdet ovat Jumalan kauniita helminauhoja" ja joka hyvästelee puutarhasta lähtiessään kaikki kukat yksitellen: "Hei sitten päivänkakkarat! Näkemiin huomiseen narsissit!" jne. Lisäksi Wooster haluaa välttää appiukkoehdokasta Sir Watkyn Bassettia. Muistamme Gussien, Bassettit ja kaikki muut TV-sarjasta? (Pallopäinen "Bingo" Little oli tässä vaiheessa jo naimisissa erään menestyskirjailijattaren kanssa.)

Ihmiset Woosterin ympärillä ovat siis suistamassa maailmaa katastrofiin järjettömistä oikuistaan. Bertie tajuaa ulkopuolisena paljon paremmin mikä pala kuuluu mihinkin ja mitkä parit eivät sovi toisilleen. Kuten järkevät naiset Jane Austenin kirjoissa?

Toisinaan Bertien äkillinen pako on tarpeen, mutta onneksi Jeeves tuntee aikataulut: "Maitojuna Lontooseen lähtee klo 04:17 ja minä tuon matkatavaranne perästä huomenna!" Tai "Ehditte vielä täpärästi laivapikajunaan ja olen ottanut jo ennakolta vapauden tehdä ylihuomiseksi huonevarauksen hotelli Rivieraan Monte-Carlossa".

Lukiessani näen helposti mielessäni TV-sarjan näyttelijät lausumassa repliikkejään.
Syksyllä luin (englanniksi) Wodehousen ei-Jeeves-romaanin "Money for Nothing", jossa aatelishepulla oli rahaongelma, eikä hänen ollut sopivaa myydä omistamiaan perittyjä taide-esineitä, joten hän joutui lavastamaan omien tavaroidensa varkauden... yms.

87. Maat ja mannut

Luin taannoin Markus Lehtipuun kuvateoksen 'Karjalan tragedia', josta selvisi, miten isoja osia vaikkapa Uukuniemestä on nykyisin valtionrajan toisella puolella. Lehtipuu käyttää varsin väritettyä kieltä, joka vaivaannuttaa jopa kaltaistani lukijaa, joka sinänsä on paljolti samaakin mieltä kuin hän.

Kirjeiden yleinen aihe kautta vuosien lienee ollut luettujen kirjojen kommentointi. Vaikkakaan kukaan ei juuri koskaan lue samoja kirjoja kuin toinen.

***

Luin "Kotini on Linnainen" -kotiseutukirjan Kuninkaantien varrelta Espoon ja Vantaan rajalta (Linnaisten kartano, ent. Skinnars, hienompi nimi annettu 1800-luvulla Topeliuksen tarinan 'Linnaisten vihreästä kamarista' ilmestyttyä.)

***

Ryszard Kapuscinskin 'Fotbollskriget' oli taas loistava, kuten puolalaisen muutkin. Mm. yhdisti latinalaisamerikkalaisten kirjailijoiden tekstin rönsyävän runsauden sikäläiseen sisustystyyliin: kaikki paikat täynnä tavaraa ja yksityiskohtia - eli siis pohjoisen tai japanilaisen pelkistyneen tyylin vastakohta!

***

Henri Broms: 'Saudisamppanjaa'. Broms vietti pari vuotta Saudi-Arabiassa. Miten kiehtova kuvauskohde, niin erilainen maailma, kuin 1001 yötä... Lukuelämys!! Kuten Kauko Kivinen: 'Saudi-Arabian rahtarit' oli. Beduiinilogiikka vasta on kummallisempaa kuin (leikillisesti) mikään ns. "naisenlogiikka" konsanaan!

***

Olen lukenut nipun Varsova-matkaoppaita. "Puola on Euroopan epäystävällisin turistimaa". Hm, täsmää Leenan kertomukseen... Helena on ollut Vilnassa, ymmärtääkseni sekava paikka, jonne ei halua uudelleen.

***

Luin Päivi Laitisen omakustannetyyppisen matkakertomuksen "Myötätuuli mukanasi. Pyöräretkellä Irlannissa". Porvoon Julmapaino 2002. Näitä kirjoja, jotka turhia hienostelematta ja suurilla ajatuksilla briljeeraamatta päästävät toisen ihmisen matkaan mukaan, kuin itse lukija söisi jokaisen matkaevään ja itse astuisi jokaiseen retkeilymajaan yöpymään. Kiintoisa reitti hänelläkin, myötäpäivään saaren eteläpuolen rannikot.

Vuosia sitten parikin eri nuorukaista käveli Suomen päästä päähän, eri reittejä, toisistaan tietämättä, toinen aika läheltä itärajaa. Kiintoisa urheilusuorituksena... Katsomattakaan karttaa olen miettinyt, voisiko kiinnostaa kulkea Suomen poikki vaikkapa kapeimmalta vyötärön kohdalta (siis pienimmällä rasituksella).

Toisaalta ajattelen, että suomalaisena Suomi on jo vähän liiankin yllätyksetön. Että tuollaisilla matkoilla kohtaisi liian taajaan tuttuja paikkoja, ennestään nähtyjä matkaosuuksia. Latistaisiko reissun ainutlaatuisuutta? Kreeta tai Korfu päästä päähän on kokonaan eksotiikkaa. Paul Theroux käveli Brittein pääsaaren ympäri: "The Kingdom by the Sea". Suomalaiselle voisi sopia paremmin Ruotsin läpi kulku ja taas ruotsalaiselle Suomen halkivaellus, helppona ympäristönä, mutta kuitenkin lähes joka yksityiskohdaltaan uutena alueena.

***

Luin miten vähän Helsingissä onkaan ennen vuotta 1850 rakennettuja taloja: vain 83 kpl. Ja ennen vuotta 1900: 553 kpl. Puolet Helsingin 42'416 rakennuksesta on vuoden 1970 jälkeisiä!

Noista 83:sta voisi tehdä jonkin bongauslistankin... Kiinnostaneeko minua liikaakin tällainen maailman jäsentäminen...

Mietin joskus katu-kadulta -tyyppistä 'kaupunkiopasta'. Kätevää taskukirjaa kaupunkivaellukselle? Oletetaan, että kulkija haluaa kävellä umpimähkään, eikä seurata jotakin reittiä. Tällöinkin suunnistusmerkkeinä näkee vähän väliä kadunnimikylttejä risteyksissä. Aakkosluettelosta löytäisi helposti kunkin kadun ja voisi lukaista nopean yleiskuvan, mitä mielenkiintoista juuri sen varrella olisi... Aivan vastaavaa en muista nähneeni.

Helsinki pitäisi kyllä jakaa useampaan osaan. Katuja on niin paljon, vaikka monet niistä jäisivätkin lyhyisiin mainintoihin. Hesarin korttelikirjat ovat mielenkiintoisia, mutta 5 isoa tiiliskiveä, epäkäytännöllisiä: talvi-illan historiateoksia takkatulen ääreen, ei kaupungille mukaan otettavia.

***

Tallinnasta ostin kerran vironkielisen kaupunkitietosanakirjan neuvostoajalta. Aakkosjärjestyksessä käsiteltiin kaikenlaista kaupunkiin liittyvää, vaikkapa Vesilaitos (oletan). Neuvostomaailmahan oli tarkoitettu ikuisesti paikallaan jähmettyneenä pysyväksi, tuhatvuotiseksi valtakunnaksi, jossa vuosittaisiin muutoksiin ei olisi koskaan tarvetta. Kaubamajan tavaratalon osastot pysyisivät paikallaan, 1. ja 3. leipäkaupan sijainti samoin, niin vuonna 1955 kuin vuonna 2055.

Kävin talvella 4 tuntia lumisessa Tallinnassa, kävelin itään Piritan luostarin raunioita katsomaan. Mukava reitti meren rantaa myöten, kävelytie oli jopa aurattu. Meri oli avoin rannikolla, sorsat ja viisi joutsenta uivat siinä. Uskomattoman ruma Kain Tapperin tyylinen betonimuistomerkki rannassa neuvostoajalta. En saanut selvää, mitä se julistaa tai juhlistaa.

Kävin mm. Apollon kirjakaupassa upeassa Solaris-kauppa- ja elokuvateatterikeskuksessa. Yksityiset tilat ovat Virossa hienompia kuin Suomessa, mutta kaikille kuuluvat sosiaaliset tilat, kuten katujen jalkakäytävien auraus, ovat heikommassa kunnossa.. Virossa näkee siis amerikkalaisemman version yhteiskunnasta verrattuna pohjoismaiseen, sosiaalisempaan.

***

Kuntia on Suomessa yhdistetty runsaasti. 'Keräilyni' peruslista on EU-äänestyksen lista v. 1993. Ehkä olisi ollut mielekkäintä tutkia, minä vuonna kuntia oli eniten, jopa 550, ja käyttää sitä listaa, mutta nyt se vaatisi muutoksia ja tutkimustyötä. Vanhat kunnat olisi mielekästä säilyttää elossa muussa kuin hallinnollisessa mielessä esim. nimellä 'pitäjä', kuten on suositeltukin.

'Kaupunki'-nimi on kärsinyt inflaation. Kaupungeiksi pitäisi hyväksyä vain riittävän suuret tai historialliset kaupungit (Kaskinen 1500 asukasta kelpaa). Loput voisivat olla 'kauppaloita' erotuksena maalaiskunnista ja taajamista.

86. Leif Salmen Akropoliilla

Leif Salmenin päiväkirjoissa on varsin mukava tyyli, niin arkea Helsingin Töölöstä kuin ajatusta. Luin "Neljännen tasavallan" (1994) kertaistumalta!

Salmen on hyvin vasemmistolainen, yhäti iäti 'kävelyllä Lenininpuistossa', mutta hänen kanssaan voi pallotella ajatusten tennispalloja ja huomata uusia asioita. (Ehkä joskus kokea vahingoniloakin, kun hän on oikein tuohtunut...) Salmen kuvaa myös itseään: viikonloppuisän roolia ja rahapulaansa, jota pääsee ilmentämään vihanneskeiton syönti...!

***

Lukiessani Leif Salmenin 14 vuotta uudempaa esseekokoelmaa 'Alas Akropoliilta' (2008) herää hyväntahtoinen amerikkalainen kateus siitä, miten hän voikin asua kuukausia ja olla kotonaan sellaisissa kaupungeissa kuin Ateena tai Tunis.

Leif Salmen viettää kiintoisaa yksinäisen miehen elämää, puolet joka vuodesta ulkomailla, asuen kuukauden tai kuukausia kerrallaan eri puolilla Eurooppaa, vaikkapa Ateenassa, Triestessä, Tunisiassa ym. "jossa turhat ikävyydet (kylmyys, pimeys, kosteus, Helsingin Sanomien pääkirjoitukset jne.) eivät raskauta arkea." (Hän niin kovin kiivastuu muiden ihmisten tyhmyydestä).

Häntä kiinnostavat Montaigne, Robert Musil, Boswell ja tri Johnson, Chamfort, Richard Burton (Mekan kävijä), Carlyle, Greville, Gladstone, Spengler... joista ehkä muistakin lähteistä kuin Salmenilta voisimme lukea vastaavan hyvin...

Minulle kiinnostavinta on miten Salmen kulloisenakin aikana hahmottaa ja päivittää politiikkaansa, entisenä (kö?) kiihkeänä taistolaiskommunistina... Olen lukenut aiempansakin, "Kävelyllä Lenininpuistossa", ym.

Näyte AA (2008) s. 229 (suomentanut Arto Häilä).

"Kun aikoinani vastustin Suomen liittymistä EU:hun, tein suuren virheen, joka perustui varsin radikaaliin väärintulkintaan siitä, miltä maailma näyttäisi kymmenen vuoden kuluttua. Pidin jotakuinkin itsestään selvänä, että EU-projekti niin taloudellisesti kuin kulttuurisesti alistettaisiin käytännössä Yhdysvaltain hegemoniaan. - - en tajunnut, miten suuri kuilu - myös historiallisesti - levittäytyi 'reiniläisen' ja 'anglosaksisen' kapitalismin välillä. Uskoin, että integraatio johtaisi näiden kahden sulautumiseen - ja tämä visio herätti minussa hyvin pahoja aavistuksia niin demokratian kuin tasa-arvon ja kulttuurisen monimuotoisuuden kohtalosta.

"- - Demokratiaan kohdistunut uhka on - - torjuttu, koska laajentuminen 27 maan yhteisöksi on tehnyt keskitetyn liiittovaltion mahdottomaksi. EU on - - yhteistyöjärjestö, kansakuntien Eurooppa. Charles de Gaulle oli oikeassa ja Jean Monnet väärässä. Karolingien valtakunta ei palaa koskaan, sen enempää kuin Pyhä saksalais-roomalainen tai Napoleonin keisarikunta, natsien Tuhatvuotisesta valtakunnasta puhumattakaan.

"Vanhan Euroopan kunniaksi on sanottava, ettei anglosaksinen valtapiiri ole päässyt nielaisemaan sitä. - - Vaikka olenkin mieltynyt brittiläiseen kulttuuriin, näen - - myös sen heikkoudet."

(Salmenin 33 sanan virkkeitä kaikkine sivulauseineen ei jaksa kopioida lyhentelemättä - -)
Moni Salmenin virke on täpötäyteen ahdettu hänen laajaa tietämystään kaikesta mahdollisesta, historiasta, filosofiasta ja politiikasta.

Edellisestä Leif Salmenin kirjasta "Palatsi Bosporin rannalla" (2005) kirjasin ylös hänen yllättävän tunnustuksensa:

"Popper antoi 'tieteelliselle sosialismille' iskun, josta se ei toipunut."

Karl Raimund Popper (1902-1994) oli 1970-luvun Suomen 'porvariaatteen' guru. Minullakin on 1970-luvulla kirja-alesta ostamani "Avoin yhteiskunta ja sen viholliset" hyllyssäni, luettuna, (toisen samalla kertaa hankitun tiiliskivikirjan, Wilhelm Reichin 'Fasismin massapsykologian', vieressä).
Popperin mukaan tiede kehittyy yrityksen ja erehdyksen kautta.

"Tieteellinen tieto voi olla vain hypoteettista ja väliaikaista." - Popper.

***

Laitanpa ajatusten jatkoksi lainattuja mietelauseita päiväkirjani sisäkannesta:

"Neroja riivaa työhulluus". "Neroudessa on enimmäkseen kyse energiasta". Vrt. Edisonin "1 % inspiraatiota, 99 % perspiraatiota."

Jotkut keskittyvät hullun lailla yhteen asiaan, toiset säntäilevät hullun lailla hämmästyttävän moniin eri asioihin! Elämän ihanne olisi luova energisyys... Pistän vain ajatuksen kiertoon!

"Avioituminen vähentää yksilön luovuutta"... Uskottavaa: molemmat tasoittavat toistensa hulluimmat ideat?

85. Toivo Pekkanen, Seikko Eskola, Väinö Linna

Lueskelin Toivo Pekkasen: "Lapsuuteni". Jostain näin vihjeen, että se olisi hyvä lapsuuskuvaus. Olin vähän pettynyt kirjailijan (akateemikon!) epävarmuuteen: hän tekee paljon varaumia "muistaakseni" tai "en muista"... tavallisen muistelijan tavoin, eli ei kirjoita itsevarmaa, vahvaa fiktiota. Hän välttää esittämästä vahingossa epätosia väitteitä...?
Hyvin liikuttava, joskus jopa järkyttäväkin köyhyyskuvaus. Kotkan kaupunki on kuvattu varsin ohuesti. Ei täysin käy selväksi, miksi juuri (Pekkasten) kivityömiehen ja pyykkäri/ahtaaja-vaimon ehjä 4-lapsinen perhe elää Kaikkein suurimmassa kurjuudessa ja nälässä, verrattuna kaikkiin naapureihin (noin v. 1906-20).

***

Pekkasen rinnalla luin Seikko Eskolan "Historian kuolemaa ja kulttuurien taistelua" (viittaus Fukuyamaan ja Huntingtoniiin). Kirjassa on essee mm. "Täällä Pohjantähden alla" -teoksen tunnetuista historiallisista virheistä. Eli Linnahan kirjoitti vahvan teoksensa juuri päinvastoin kuin Pekkanen: vailla epävarmuutta esittäessään kirjailijan vapaudella aivan epätosiakin asioita.

Luin Pohjantähden Osmo Soininvaaran ylistyksen vuoksi joitakin vuosia sitten. Se kuului isänikin kirjakokoelmaan Pekkasten tavoin. Pohjantähtihän on erinomainen romaani minustakin, tasapuolinenkin, sitä ei vain silti pidä erehtyä pitämään pätevänä historiankirjoituksena. "Olisi Voinut Olla" -jossittelu on romaanin oikeus.

Pohjantähdessä kuvataan tunnetusti pappisperhettä, joka on taustaltaan ruotsinkielistä yläluokkaa, mutta tällaisia pappeja ei ajan todellisuudessa ollutkaan. Papeiksi kouluttautuneet tulivat kaikki köyhistä suomalaisista perheistä. Pohjantähden peruslähtökohta on se vääryys, miten pappila yrittää riistää suota kuokkineelta torppariltaan Koskelan Jussilta ne maat, jotka tämä on raivannut, mutta yhtään sellaista tapausta, että pappila olisi yrittänyt ottaa takaisin torpparinsa raivaamia maita, ei historiantutkimus ole Suomesta löytänyt. JNE.

Kuulin jonakin kesänä Radio Peilistä (tai sen seuraajasta Yle Puheesta, joka oli mieli-radiokanavani Mondon ohella ennen kuin alkoi lähettää urheiluselostuksia) mielenkiintoisen radioväittelyn Tuntemattomasta sotilaasta. sen ilmestymisen ajalta!! Kukaan, keskustelun upseeri-edustajakaan, ei kiistänyt, etteikö teos olisi erinomainen romaani. Siitä oltiin yksimielisiä! Vain siitä naristiin, että teos on OSAtotuus, joka on vaarassa tulla esitetyksi lopullisena KOKO totuutena, (eräänlaisena Pyhänä Raamattuna). Perusteita: esim. Linnan kirjan henkilöt ovat 20-vuotiaita nulikoita, (poikkeuksia Rokka ja naapurinsa Suen Tassu), kun todellisuudessa enemmän sotimassa oli 30-40-vuotiaita aikuisia perheellisiä miehiä, joiden katsomusmaailma oli erilainen.

Mieliimme iskostuu ja iskostetaan yksinkertaistuksia, joissa on selkeitä hyviä ja pahoja, vaikka asiat ovat monimutkaisempia.

84. Poliittista Suomen historiaa

Luin Kimmo Rentolan väitöskirjan Suomen kommunistisen puolueen toiminnasta 1937-48. Opinpa 'Terijoen hallituksen' kokoonpanon.
Moniin ristiriitaisiinkin dokumentteihin pohjautuva kirja on hankala... asiat jäävät epäselviksi, kaoottisiksi. Ehkäpä jokin yksilöön keskittyvä elämäkerta saa mutkia paremmin suoriksi. Kaipa sekavuus ja epäyhtenäisyys ja ristiriidat estivätkin, ettei Tshekkoslovakian tiestä tullut Suomen tie. Niin, tuon yhteyden vuoksi luin kirjan, koska kävin Tshekissä ja näin paikan, jossa oli maailman suurin Stalinin patsas vuonna 1960, ennen kuin se räjäytettiin pois.
***

Johan von Bonsdorff: Kun Vanha vallattiin. Elävä osanottajan kuvaus vuoden 1968 tapahtumista... Jotenkin viehättää se energia mitä ajan radikaalinuoriso pursusi, tai Ilkka Taipale, hassua hössötystä, mutta silti... Tricont: kehitysmaatutkimusta, Marraskuun liike pultsarien pelastamiseksi pakkasilta, jne. jne.

Huvittavuuksia 60-luvulta: Vasta yksi proffa oli niin edistyksellinen, että antoi polttaa tupakkaa seminaaritilaisuuksissa! Tai vaikka miten yhdellä Tshekkoslovakia-mielenosoituksella osoitettiin tasapuolisuus, jotta voitiin siitä ikuisuuteen keskittyä 'alas USA' -teemaan.

Semmoiset TV/radio-journalistit kuin Liisa Liimatainen (ent. Liisa Manninen) ja Raija Valta (ent. Raija Pelkonen) pistivät silmään joka paikan radikaaleista. Missähän lie Viveca Vickan Hedengren (Hertta Kuusisen sihteeri). Marianne Manne Laxen oivalsi kuulemma Tshekkoslovakian miehityksestä olevansa sittenkin demari eikä kommunisti!

***

Jukka Tarkka: Uhan alta unioniin. Asennemurros ja sen unilukkari EVA. Vaikutti ensin historiantutkijan-kuivalta, mutta olikin mainio edellisen JvB:n rinnalla luettavaksi!!

Evan ongelmia oli, että lehtiä ei kiinnostanut julkaista heidän artikkeleitaan, paitsi Aamulehteä, ja sekin niukasti. Mutta kunhan paperit lähetti kansliapäällikkö Bror Wahlroosille merkinnällä 'Ei julkisuuteen!', niin tämän vikkelä nuori Nalle-poika Björn Wahlroos pinkaisi vikkelästi viemään kopiot taistolaisten Tiedonantaja-lehteen, joka julkaisi skuuppinaan Evan viestit, ja sitten vasta muutkin lehdet viitsivät uutisoida niistä.

Mika Tiivola syytti Repo-radiota Ilkka-poikansa aivopesusta... Ilkan puoliso Tutteli Tiivola, erottuaan Hammermann, oli TV-kuuluttaja, joka riemastui jostakin Vietnam-elokuvasta niin totaalisesti, että luennoi alustukseksi ikioman pitkän esitelmän ja aiheutti jo myöhässä olleen elokuvan lisämyöhästymisen.

En muistanutkaan, että vuoden 1975 Suomen Euroviisukarsinnoissa ehdolla oli 'musikaalisesti huomattavan korkeatasoinen' (Tarkka) Agit-Prop, laulaen: "On jotain mikä yhdistää ja sysää syrjään muun / On velvoite ja viesti erään tietyn LOKAKUUN..." (sanat Pentti Saaritsa). - Muistan vain aikansa huonoimpana nolla-euroviisuna Kojon Nuku pommiin!

SEV-maiden talouteen erikoistunut Tauno Tiusanen sai öisin tappouhkauksia taistolaisilta 'valheiden levittämisestä', mutta päivisin Neuvostoliitto kyseli hänen asiantuntemustaan Puolan ongelmien ratkaisemiseksi.

Vastoin luuloja sivistyneistön / lukeneiston lapsia ei ollutkaan taistolaisopiskelijoissa suhteellista opiskelijaosuuttaan enempää, vaan taistolaisten rivijäsenet olivat uusopiskelijatulvan tuomia ensimmäisen polven ylioppilaita, jotka vailla suhteuttavaa sivistystaustaa juoksivat kuin varsat laitumelle minkä tahansa puolivillaisen, näennäisesti 'tieteellisen' aatteen perässä.

83. Mukan karu Lappi

Luin yhdellä kerralla puolet Timo K. Mukan "Kyyhkystä ja Unikosta". Tunnelma imi mukaansa hyvin. Jotenkin tunsin kuvatun elinpiirin karuuden. Huomaan, miten muutamia harvoja yksinkertaisia nautintoja kuvatuilla ihmisillä onkaan. Yksinkertaistettu maailma. Helsingissä olisi tuhat ilonlähdettä ja huvitusta siinä missä Lapissa kymmenen.

Lapissa: Voi polttaa savukkeen. Voi ottaa viinaryypyn. Voi joskus käydä kauppa-autolla. Voi katsella tyhjää järveä. Voi käydä kalassa. Voi sytyttää nuotion... Siinä ajassa helsinkiläinen hyppää raitiovaunuun ja menee vaikkapa johonkin parista tuhannesta erilaisesta huvituspaikasta. Lapissa on enemmän nautintoja kuin Saharassa, ja ehkä saman verran kuin merellä.

Sitten luin Mukan loppuun. Hm, proosaruno-osuus ei mua vetänyt yhtä hyvin kuin suora kerronta. Alkupuoli oli parempi. Runoudessa esim. Jarkko Laine on aina onnistunut puhuttelemaan minua. Kaarina Valoaallosta pidän myös.

Pieti ja Darja toivat mieleeni omista kokemuksistani jotain.

Vierailin kerran kesällä Seinäjoen naapurikunnassa. Aivan suuren tekojärven partaalla oli luhistuva, seinät joka suuntaan kallellaan oleva, satavuotta vanha punamultainen maalaistalo, 2-vooninkinen, perintötalo, puoliksi omistajan sisaruksen kanssa, joka halusi luopua toisesta luhistuvasta päädystä. Ympärillä omistajatar kasvatti mitä erilaisimpia hedelmäpuita.

Kun Mukka kertoi Lapin mökeistä, vertasin koko ajan tuohon monena yönä kokemaani Pohjanmaan taloon, vuonna 2007, kaikessa sen vuosisataisessa jylhyydessä ja luhistuneisuudessa, kaikessa sen kertyneessä ja säilyneessä vanhassa lahossa tai viimeisiä maaleja hilseilevässä tavarassa. Hajuissa, tuoksuissa, hiirissä, myyrissä. Tekojärven veden loiskiessa melkein kivijalkaan nukuimme patjoilla jyhkeällä lankkulattialla, kuitenkin ilman kolmansia henkilöitä kuten Pietulla ja Darjalla Paukun tai Kolströmin äijät.

Ajoin Seinäjoelle pikavuorolla ja kävelin sieltä reppuineni, tuomisineni, toisen kunnan kautta, kirkonkylien, hajakylien ja erämaametsän halki suunnistaen 25 km perille... (ja 20 km takaisin, oikopolkua, enemmän suometsää - isompi kohde Seinäjoki kun oli helpompi löytää kuin pieni kohdetalo). Se oli kivaa. Ihmettelin Mukan Kolströmin kysymystä kävellenkö tulit - 5 km? Minä tulin kävellen 25 km.

82. Jennings taas - Again!

"The Jennings books of Anthony Buckeridge span the years 1950-2000", kertoi niiden viimeisin brittikustantaja 'House of Stratus' vuonna 2003, kirjailijan (1912-2004) vielä eläessä 91-vuotiaana.
Suomessa Tammi lopetti kelta-vihreäkantisensa jo 1971, yhteentoista osaan 24:stä:

1) Jennings goes to School 1950 (Jennings koulussa 1, Tammi 1965)
2) Jennings follows a Clue 1951 (Jennings salapoliisina 2/1965 - 180 s.)
3) Jennings' Little Hut 1951 (Jenningsin maja 3/1966 - 195 s.)
4) Jennings & Darbishire 1952 (Jennings kiipelissä 4/1967 - 182 s, )
5) Jennings' Diary 1953 (Jenningsin päiväkirja 8/1969 - 171 s.)
6) According to J. 1954 (254 s./1961 p.) (Jennings oli sitä mieltä 5/1967 - 163 s.)
7) Our Friend Jennings 1955 (Ystävämme Jennings 7/1968 - 141 s.)
8) Thanks to Jennings 1957 (Kiitos Jenningsin 6/1968 - 146 s.)
9) Take Jennings for Instance 1958 (Jennings luonnontieteilijänä 9)
10) Jennings as Usual 1959 (Jennings kukapa muu 11/1971 - 179 s.) (viim. suom.)
11) The Trouble with Jennings 1960 (Jenningsin hyvät päätökset 10/1970 - 170 s.)
***
12) Just like Jennings 1961 (256 sivua vuoden 1965-painoksessa)
13) Leave it to Jennings 1963
14) Jennings of course 1964
15) Especially Jennings 1965
16) Jennings Abounding 1967
17) Jennings In Particular 1968 - 148 s.
18) Trust Jennings 1969
19) The Jennings Report 1970
20) Typically Jennings 1971
21) Speaking of Jennings 1973 - 158 s.
22) Jennings at Large 1977 (Jennings lomalla eikä koulussa)
23) Jennings Again 1991 - 116 s.
24) That's Jennings 1994 - n. 120 s.

Lisäksi kokoomateoksia:
A Bookful of Jennings 1966 (välivuosi, otteita 15 edellisestä kirjasta),
Jennings Unlimited 1993
Näytelmä: Jennings Abounding! 1978/1980

Näytelmässä on kohtauksia kirjoista 'Ystävämme Jennings' 1955 sekä 'Jenningsin hyvät päätökset' 1960, eikä romaanikaimasta 'Jennings Abounding' 1967. Näytelmän kantaesityksen New College Schoolissa, Oxfordissa, ohjasi Eileen Buckeridge. Pianoa soitti Corin Buckeridge. Mr Wilkinsiä esitti Anthony Buckeridge. Keskeisiä henkilöitä olivat John Jennings, Charles Darbishire, Graham Venables, Alan Temple, Mr Wilkins, Mr Carter, Matron sekä Headmaster.

***

Paljonko Linburyn maailma mahtoi muuttua vuosikymmenten vieriessä? Ostin mitä vuoden 2003 painoksista oli kustantajalta saatavissa Britanniasta ja luin toiseksi viimeisen kirjan vuodelta 1991.

"As usual, the organizer was Jennings, a lively 11-year-old whose plans to brighten up the routine of boarding-school life so often ended in disaster." - Kirjailija,77, esittelee ohuesti päähenkilönsä, ja samanlainen hauras luonnosmaisuus, kevyt hahmotus, voisi luonnehtia tekstiä yleisestikin.

Linbury goes green! Rehtori Pemberton-Oakes luennoi pojille otsonikadosta ja on innostunut kierrätyksestä, samoin kuin kylän innokas puuhanainen, neiti Thorpe.

Linburyn siivoustalkoissa Jenningsin ja Darbishiren tehtäväksi tulee jakaa kylän jokaiseen postilaatikkoon huokoiselle kierrätyspaperille heiveröisesti painettu kierrätykseen neuvova lentolehtinen. Darbishire ottaa kumilenksun 400 lappusen ympäriltä kengännauhakseen, jolloin tuulenpuuska lennättää monistelaput ympäristöön. Vihaiset omakotiasukkaat pakottavat vastuullisen opettajan Mr. Wilkinsin keräämään paperiroskan nurmikentiltään. Samaan aikaan neiti Thorpe kiittelee kahta koulupoikaa ripeästi suoritetusta urakasta ja tarjoilee heille palkaksi limonaatia ja täytekakkua. Neiti ei kallista korvaansa poikien selitysyrityksille, ettei jakelu onnistunut aivan suunnitelmien mukaan ja että opettaja oli käskenyt heidän hakea luokkatoverinsa avukseen papereita keräämään.

Toisessa mainiossa kohtauksessa Jennings onnistuu järjestämään kasvonsa kahteen paikkaan koulun ryhmävalokuvaan, sekä vasempaan että oikeaan laitaan. Oppilaita ei koulukuvassa olekaan tutut 79 vaan 80. Ajatus "Jenningsin kaksosista" luokassaan saa Mr Wilkinsin voihkimaan kauhusta opettajain huoneessa.

Varhaisissa kirjoissa oppilaat matkustivat lukukauden päätyttyä junalla Lontooseen ja sieltä edelleen kotikonnuilleen. Vuoden 1991 maailmassa Darbishire näkee koulun ikkunasta Jenningsin isän ajavan autollaan pihaan...

***

Näytelmässä 'Jennings Abounding!' luetellaan nimenhuudossa tavallista useampia koulun oppilaista, 53, vaikkakaan ei siis ihan kaikkia 79:ää:

"Archer, Arrowsmith, Atkinson, Barnet, Binns,
Blotwell, Bromwich, Bullard, Callaghan, Cobb,
Curran, Darbishire, Davis, Dodd, Elliot,
Fagan, Field, Foster, Gargery, Geldart,
Gregory, Hayward, Hemsley, Hibbert, Hill,
Isaac, Jennings..."

"Johnson, Kelly, Lewis, Lott, Manning,
Martin-Jones, Matthews, McKay, Mitchell, Neilson,
Nuttall, O'Connell, Parslow, Pettigrew, Pritchard,
Richardson, Rumbelow, Saunders, Smith, Temple,
Thompson, Thorpe, Venables, Walker, West,
White..."

Näytelmä tapahtuu yhteiskoulussa, jossa myös tyttöoppilaita: Christine Archer, Emma Walker, Rowena Binns...

Keitä luettelosta puuttuu? Nopealla pistokoe-selailulla löydän 12 oppilasta lisää:
Paterson, Brown vanhempi ja nuor, toinen Bromwich (Sr & Jr) (Jenningsin maja)
toinen Binns (Senior & Junior) (Jennings kiipelissä)
toinen Thompson (Sr & Jr) (Jenningsin päiväkirja)
Evans, Lewis (Jennings Again)
Ackroyd, Clayton, Cameron (pienimpiä oppilaita)
Marshall (päiväoppilas kuten Pettigrew)

Keskeisimmät koulun oppilaathan ovat JCT Jennings ja CEJ Darbishire,
heidän jälkeensä Venables, Temple ja Atkinson, sitten Bromwich.
Binns ja Blottwell ovat nuorimmat ja lapsellisimmat.
Martin-Jones, Nuttall, Rumbelow, Parslow, Thompson tulevat useasti vastaan.
Pettigrew - "Petterillä" on päiväoppilaana vapaus ajaa polkupyörällä kotiinsa öiksi.

Linbury Courtin valmistavan koulun ympäristöön kuuluvat maanviljelijä Arrowsmithin pellot, Linburyn kylä puolen mailin päässä sekä Dunhamburyn kaupunki 5 mailin päässä.

(Anthony Buckeridgesta aiemmin blogissa 4, toukokuussa 2009)