97. Pyhiinvaelluksia ja Grand Toureja

Tutkin Kansalliskirjaston uskomattoman tyhjässä hiljaisuudessa, jonne voisi mielellään jäädä oleskelemaan kuin keitaalle,
a) keskiajan pyhiinvaelluksia Santiago de Compostelaan Espanjaan, sekä
b) brittien Grand Tour -opintomatkoja 1700-1800-luvuilla,
Molemmat olivat nykyaikaisen matkailun suoranaisia edeltäjiä!

Pyhiinvaelluksille lähdettiin myös velkoja pakoon tai ne olivat tekosyy kiertää huvikseen maailmaa vuosikausia. Pyhä Birgitta kävi Compostelassa ja monet (muut) kuninkaalliset, mm. Ferdinand ja Isabella. Jeanne D'Arcin äiti lähti kuolleen tyttärensä puolesta, Puy'hin asti.

Joku rikas palkkasi jopa 6 sijaispyhiinvaeltajaa, kun ei itse ehtinyt lähteä. Suuri lahjoitus St. Jacquesille pyhitetylle kirkolle korvasi kuulemma pyhiinvaelluksen, neuvoivat tällaisten kirkkojen papit. Viuhkamaiset reitit veivät eri puolilta Eurooppaa Compostelaan.

William Thomas Beckford of Fonthill (1759-1844) teki 20-vuotiaana Grand Tourin (kesäkuu - joulukuu 1780) Pompeijiin asti ja palasi Englantiin huhtikuussa 1781, Hollannin ja Saksan kautta. Pariisissa Beckford oli käynyt jo aiemmin ja matkaa varten opiskellut etukäteen vuoden. Beckfordin matkakertomus löytyi sata vuotta vanhana brittipainoksena Kansalliskirjastosta.

Aihe vei mukanaan. Luin Kansalliskirjaston "Borders and Travellers in Early Modern Europe", samoin vuoden 1911-painoksen Mark Twainin matkakirjasta "Innocents Abroad".

Twain osallistui amerikkalaisten loistoristeilyjen Ensimmäiselle edeltäjälle jo v. 1867. Laiva lastattiin täyteen ja purjehdittiin Atlantin yli Välimerelle, kohti Pyhää maata ja pyramideja, matkan varrella poiketen kohteisiin Espanja, Pariisi, Rooman Colosseum, Ateena, Constantinople...

Entäpä 1970-80-lukujen suomalaiset Grand Tourit, Interrailit? Onkohan näitä ja Grand Toureja tutkittu Suomessa väitöskirjoiksi asti? Tai olisiko niissä tutkittavaa, kysyttävää, opittavaa?
Olen lukenut monta kirjaa nykyaikaisista pyhiinvaelluksista Santiago de Compostelaan. Mielestäni aivan ylikorostunut reitti. Se kaipaisi ehdottomasti vaihtoehtoja, kilpailijoita.

Reitit Roomaan? Ei enää vain karua, vähäpuista Espanjan keskitasankoa. Toisaalta siellä on perinteisesti hyvät palvelut, jo vuosisataisella kokemuksella, halpoja ja ilmaisiakin majoituksia. Eräskin luostari tarjoaa pyhiinvaeltajille ilmaista punaviiniä ulkoseinässä olevasta hanasta, jäi mieleen kuriositeettina.

***

Mulla on pikalainoina myös 1) virolaisen Lauri Vahtren "Absurdin suurvalta - elämää neuvostojärjestelmässä" sekä 2) Carrin "Pinnalliset. Mitä internet tekee aivoille", jotka ajavat ohi kirjojen Harris: "Uskon loppu. Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus", tai Wodehouse: "Hiiop, Jeeves!" ym.

Vahtre: Neuvostoliitossa laskettiin 7 neliömetriä asuinpinta-alaa henkilöä kohti, eli 28 m2 oli sopiva nelihenkiselle perheelle, mutta Jos oli alle 3m2/hlö pääsi vuosiksi jonottamaan tilavampaa asuntoa. Tunnetusti neljän huoneen huoneistossa saattoi asua 4 perhettä, kukin perhe 1 huoneessa + yhteinen keittiö ja yhteinen wc, mutta joka perheellä oli oma vaihdettava wc-rengas, joka roikkui naulassa seinällä. Vuokra oli halpa, asunnoista pula.

- Jos kalastusaluksen ruuma tuli täyteen, kalastusta jatkettiin yhä, loput kalat heitettiin kuolleina takaisin mereen, sillä tuotantomäärä ja kasvavat tuotantoennätykset mitattiin kalastetun määrän mukaan. Sitä sanottiin suunnitelmataloudeksi. Tehokkuus ilman tuloksellisuutta. Tilastot ja todellisuus eriytyivät. Yhä näissä tositarinoissa löytyy uusia yllätyksiä, vaikka luuli jo kaiken kuulleensa.

Vahtre huomaa: Politbyroon jäsenten, Suslov, Gorbatshov, ym. naamakuvia kannettiin kommunistien vappumarsseilla aivan samoin kepin nokassa kuin ortodoksien kulkueissa pyhimysten kuvia!

Ortodoksikodin kotialttari ikoneineen korvattiin kommunistikodissa Punanurkalla, jossa oli palvottavana Leninin, Stalinin, Marxin ja Engelsin pyhät kuvat. Politiikka ja uskonto. Suomessa 1960-luvun Punanurkaksi sanottiin - Reporadion televisiota!

***

Harrisin kirja... Olen lukenut paljon uskontokritiikkiä, Hitchins, Dawkins ym. Se tuntuu pätevämmältä kuin uskonnon puolustelijoiden kirjat, joita luin rinnalla. Silti tulee mieleen puolueellisuus. Ihan kaikki epäkohdat laitetaan uskonnon syyksi, muttei yhtään parannusta uskonnon eduksi?! Tyyliin kuten "Kommunismia haluttiin arvostella sen 'ihanteiden' ja kapitalismia sen epäkohtien mukaan" - eikä päinvastoin: "Kapitalismi rikastutti lähes kaikkia, kommunismi riisti ja köyhdytti lähes jokaista".

Esim. jos Pohjois-Irlannista otetaan pois uskonnot, jää yhä kaksi luokkaa: alkuperäiset (katolilaiset) ja Skotlannista asutetut (protestantit), kuten venäläiset Virossa (jossa ei kai erotella: luterilaiset virolaiset vastaan ortodoksiset venäläiset).

Poista arabilta islam, niin jää silti yhä ylpeä arabi vastaan (koppava) länsimaalainen. Aatteeksi vaihtuisi arabinationalismi, arabisosialismi, baath-puolue, ties mikä. Islam on lähin ja kätevin keppihevonen.