Frankfurtissa syntynyt herrasmies H.S. Aynor toimi Israeliin muutettuaan 1960-luvulla Israelin suurlähettiläänä Senegalissa ja Gambiassa sekä asiainhoitajana Kongon Leopoldvillessä (nyk. Kinshasa). Diplomaatin vuonna 1969 julkaisema kertomus kokemuksistaan, 'Notes from Africa', oli kulkeutunut, Suomen Addis Abeban suurlähetystön leimalla lyötynä, antikvaarisen kirjakauppiaan varastoon Nummelaan.
Etsin hakukoneella teoksen muita kappaleita: nähtävästi nyt vain Antiqbook.com / "Robinson Street Books" voisi myydä yhden 26 dollarilla. Kirjoittaja H S Aynor eli ennen Internetin läpimurtoa. "Aynor High School" (HS) löytyy Etelä-Carolinan Aynorista.
Keskikoulun maantiedon oppikirja (Tapana & Saviranta: Värikäs maailma, Tammi 1969) aloitettiin I luokalla "yksinkertaisista alueista ja asioista" eli Napaseuduista ja Afrikasta, ennen kehittyneempien maanosien 'monisäikeisempää kulttuuri- ja talousmaantiedettä'. Arktis, Antarktis, sademetsät, savannit, Sahara ja Atlas-vuoristo... Yhä aloitan usein 'The Economist' -viikkolehdenkin lukemisen osastosta 'Afrikka ja Lähi-itä', ennen Etelä-Amerikkaa.
Aynorin kirjassa kertojana on nimetön "Ambassador", suurlähettiläs, jolla on tapana kirjoittaa päiväkirjaa iltaisin. Raskaana työtehtävänä hänen täytyisi valmistella kotimaahansa virallinen raportti Afrikan talousongelmista. Mies päätyykin kirjoittamaan kaunokirjallisesti näkemästään ja kokemastaan arkielämästä.
Kirjan luvut ovat: 1) Coctail Party. 2) The Working Session. 3) The African Intellectual.
4) Afrique and Africa. 5) The Ambassador's Diary. 6) Postscript: The Ambassador's Economic Report.
*
Tyypillisessä Afrikan yksipuoluevaltiossa informaatio on tiukasti kontrolloitua tai sensuroitua. Harvat tietävät asioista luotettavasti, ellei vain valtionpäämies itse. Niin Afrikassa kuin Putinin Venäjällä. Diplomaattien tehtävä on olla informoituja. He kokoontuvat kutsuille juoruilemaan keskenään mitä kukin on kuullut. Afrikkalaiset kansalaiset kyselevät ulkomaisilta diplomaateilta mitä Afrikassa tapahtuu, What's going on? Onko rajaseudulla koleraa? Myönnetäänkö apteekkitavaroille tuontilupia? Osoittivatko ylioppilaat mieltään hallitusta vai Vietnamin sotaa vastaan?
Diplomaattien ja ulkomaisten teknisten neuvonantajien välillä on kitkaa. Teiden, tehtaiden, patojen ja siltojen rakentajat eivät ymmärrä Afrikan muuttuvia poliittisia tilanteita. "He yrittävät juosta maassa, jossa jo käveleminenkin on ponnistus."
Jos maatalousministeri vaihtuu toisen heimon tai ilmansuunnan mieheen, prioriteetit menevät uusiksi. Karjatalouden kehittäminen ei kiinnostakaan suoalueelta tulevaa ministeriä, vaan riisinviljelyn edistäminen. Länsimaiset teknikot lomailevat turhan pantteina odottaen luvattuja resursseja, vaikkapa maastoautoja, joita ei heille tulekaan.
Hadzi Umar kertoo, miksi karjan lukumäärän laskemista pidetään huonona enteenä hänen maakunnassaan. Kun viime sodan aikana karja laskettiin, sotilaat veivät mukanaan suuret määrät eläimiä muka maksamatta jääneinä veroina.
Puolitoista vuotta sitten maatalousministeri oli pyytänyt Yhdysvalloilta lahjaksi 35 jeeppiä maatalousneuvonnan kehittämiseksi. Uutuuttaan kiiltävät autot saapuivat aikanaan satamaan ja niitä juhlittiin pitkästi: seitsemän isoa kihoa piti kukin juhlapuheensa, jotka filmattiin ja esitettiin elokuvateattereissa ja painettiin sanomalehtiin. Kolmen kuukauden päästä autot seisoivat edelleen satamassa hieman jo rapistuneina ja lähetystölle tuli 235'000 dollarin lasku maksamattomasta tullista. Asiasta neuvoteltiin, suurlähettiläs kieltäytyi maksamasta, mutta "Duty is duty" ja pitää maksaa, samoin pitkäaikaiset varastointikulut satamassa.
Ongelman syyksi arveltiin, että jotkut hallinnon haarat tukevat Ranskan autoteollisuuden monopolia maassa ja sen vuoksi tekevät kaikkensa estääkseen autotuonnin muista maista. Ministeriä suututti pikkuasian vatvominen ja hän kehotti USA:n suurlähettilästä esittämään kutsun presidentille vierailla USA:ssa samalla kun presidentti vierailee Meksikossa, mutta tulliasia pitäisi sitä ennen saada järjestettyä. Jälkeenpäin ministeri valitti ulkopuolisille, että "anglosaksit ovat sitten pikkumaisia!"
Eurooppalaisten kehitysapuna rakennettiin suuri sairaala itään, tiheään asutulle seudulle 300 kilometrin päähän pääkaupungista, köyhyyden, sairauksien, lukutaidottomuuden ja fanaattisen islaminuskon alueelle. Osoittautui mahdottomaksi saada sairaalaan afrikkalaisia lääkäreitä, hoitajia tai henkilökuntaa. Tohtori Madenga saattoi vain kehottaa, että länsimaat tuottavat sairaalaan eurooppalaisen henkilökunnan, ainakin kahdeksaksi ensimmäiseksi vuodeksi.
- Koulutetut afrikkalaiset hakeutuvat hallinnollisiin virkoihin pääkaupunkiin. He maleksivat ministeriöiden käytävillä hakemassa virkoja itselle. Ministerin tehtävä on palkata sukulaisiaan ja heimolaisiaan. Afrikkalainen lukeneisto voi hoitaa hallintoa, kouluja, poliisia ja oikeusistuimia, mutta heimokulttuurien perinteinen hallitseva luokka on vahvempi.
**
Aynor kertoo kehitysapuhankkeesta, jossa rakennettiin kanaloita. Afrikkalaiset haluavat mieluiten "avaimet käteen"-ratkaisuja, joissa eurooppalaiset rakentavat kaiken alusta loppuun valmiiksi. Afrikkalaiset eivät halua itse sitoutua omalla osuudellaan kehityshankkeisiin. Epäonnistumisissa mikään ei ole sitten afrikkalaisten syytä. Lopputuloksesta riippumatta mikä tahansa rakennushanke tuottaa ainakin rakennusvaiheessa tuloja monille afrikkalaisille välikäsille.
Vasta kanaloiden valmistuttua kävi ilmi, että paikalliset eivät suostu syömään kananmunia, koska perinteen mukaan niiden uskotaan aiheuttavan impotenssia. Munilla voitiin ravita vain eurooppalaista väestönosaa.
(Suomessa presidentti Kekkonen puhui "ahneudesta työlle" hyvänä esikuvana ihmisille. Kainuulainen metsätyömies Kalle Päätalo on valtavan pitkässä elämäkerrassaan kuvannut omaa sisuaan ja näyttämisen haluaan. Hänelle oli kunnia-asia olla kova työmies. Jos huono sää hidasti päiväurakan toteutumista, Kalle jatkoi yksinään puiden kaatamista vaikka keskiyöhön asti, periksi antamatta.)
Afrikkalainen mies pyrkii kuuman ilmastonkin takia välttämään ruumiillisen työn tekemistä, varsinkin yksinään. Vaimot kuokkivat maata, miehet vartioivat varjossa ympäristöä ja oluttuoppejaan. Isolla porukalla afrikkalaiset ryhtyvät töihin - yhdessä laulaen - suggeroiden kuorolaululla pois mielestään työn raskautta.
"No African can live alone, no age group can exist apart from its elders or juniors." Eurooppalaiset eivät ymmärrä sosiaalisten suhteiden tärkeyttä Afrikassa.
Siemen-projektissa eurooppalaiset lähettivät Afrikkaan 50'000 tonnia laadukkaita jyviä ja siemeniä kylvettäviksi, kun kuivuus oli pakottanut paikalliset syömään omat siemenjyvänsä. Mutta valtavat määrät siemeniä katosivat kuljetuksissa, kun ihmiset käyttivät ne ruoakseen ennen kylvämistä. Kuljetukset ovat hankalia ja sadekaudet eristävät alueita toisistaan. Eurooppalaiset tarkkailijat saavat aikaan perheriitoja tai kyläsotia.
***
Maaseudulla suurlähettiläs tapaa sattumalta parin vuoden takaisen afrikkalaisen ystävänsä Aliunen, ulkoministerin avustajan, joka kutsuu vierailulle kotiinsa. Suurlähettiläs muistaa myös Marien, Aliunen vaimon, älykkään uranaisen - pariskunta oli tutustunut ja avioitunut Pariisissa, kummankin puolison opiskellessa Sorbonnen yliopistossa.
Mutta kotona Aliune esitteleekin Aminatan, 14-vuotiaan aran ja lukutaidottoman maalaistytön "uutena vaimonaan"! Aliunen äiti ei ollut hyväksynyt Marieta, koska äiti oli itse valinnut nuoren maalaistytön pojalleen vaimoksi - ja itselle palvelevaksi miniäksi! Äiti oli paikallista aristokraattista sukua ja isän kuoltua hän oli käskenyt poikansa palata kotiin. Poika oli palannut vanhoihin tapoihin ja rooleihin, koska suku ja perinne olivat tärkeintä elämässä.
Aliune pitää paheiden juurena ja sosiaalisena ongelmana morsiamen hintaa ja sukujuhlia. Kun jokainen poliisi ja pikkuvirkamies vaatii lahjuksia, se johtuu erityisesti siitä, että pelkästä palkasta ei pysty säästämään morsiamen hintaa! Appiukko haluaa tyttärestään niin paljon rahaa, että voi itse lopettaa työnteon! Toinen käyttö morsiamen hinnalle on mahtailevien sukujuhlien järjestäminen, jolloin monet saavat yllin kyllin syödäkseen.
Aliunen kuski, 30-vuotias Moussa, saa hyvää kuukausipalkkaa 80$. Moussa on maksanut jo yli puolet morsiamensa hinnasta 600$. Mutta Moussan isä sairastui ja työtön pikkuveli muutti Moussan elätettäväksi, joten nyt hän on jäänyt jälkeen maksuissa morsiamen isälle. Tuleva appi on jo uhannut naittaa tyttärensä maksukykyisemmälle, jolloin Moussa ei saisi mitään palautusta aiemmin maksamistaan osamaksuista, joista ei ole kuitteja eikä todistajanlausuntoja!
(Suomessa vanhemmilla on ollut tapana tukea jälkikasvuaan. Perinteisesti maalaistila pyrittiin jättämään lapsille paremmassa kunnossa kuin se oli itse peritty. Aikuisten ponnistuksilla lapsille haluttiin helpompi elämä kuin vanhemmilla oli. Afrikassa päinvastoin lapsia tehdään mahdollisimman paljon, jotta vanhemmat rikastuisivat lastensa raatamisen kustannuksella?)
****
Ranskalaisten ja englantilaisten siirtomaahallinto oli erilaista. Ranskalaiset hyökkäsivät siirtomaihin verisesti, murskasivat entisen hallinnon ja loivat oman keskushallinnon, johon myös fiksuimpia afrikkalaisia koulutettiin ja sulautettiin mukaan osallistumaan. Ranskalaisia muutti paljon siirtomaihin ja sulautui väestöön.
Englantilaiset eivät halunneet sulauttaa afrikkalaisia joukkoonsa. Seka-avioliitot olivat mahdottomuus. Brittien siirtomaahallinto pidettiin minimissä vain korkeimmalla upseeritasolla. Alempi valta hajautettiin afrikkalaisille heimopäälliköille, jotka olivat taantumuksellisia, rappeutuneita, kouluttamattomia ja korruptoituneita. Säilyttääkseen valtansa heimopäälliköt sabotoivat koulutusta ja modernisaatiota. Britit eivät välittäneet luoda alkuasukkaista paikallista älymystöä ja eliittiä.
Aynorilla on ollut mahdollisuus vertailla ranskalaisten Senegalia ja brittien Gambiaa. Suurlähettiläänä yhtä aikaa molempiin naapurimaihin hän matkusti laivalla joen yli kahden pääkaupungin väliä. Aynor on tavannut englanninkielisen kuvernöörin ja ranskankielisen presidentin audiensseilla ja hän kuvaa (Leopold Senghorin nimeä mainitsematta) presidentin hänelle esittämiä ajatuksia.
*****
Suurlähettiläs tiivistää Afrikan ongelmiksi kolme tukahduttavaa tuhon kierrettä:
1) raaka-aineiden ja siirtomaatuotteiden maailmanmarkkinahintojen alamäen,
2) teollisuustuotteiden maailmanmarkkinahintojen nousun,
3) Afrikan räjähdysmäinen väestönkasvun!
Afrikan itsenäistymisestä on kulunut vuosikymmeniä ilman kummoista edistystä?
******
7805. Aynor, H.S: Notes from Africa. Israelin Ambassador Senegal + Gambia. /3.8.2022 (1969) Pall Mall Press (London), USA 1969 Sid 163 sivua Oma lk.9
.
