tiistai 27. tammikuuta 2015

188. Hesarin päätoimittajat

Antti Blåfield: Loistavat Erkot. Patruunat ja heidän päätoimittajansa. Otava 2014. 395 sivua.
*
Tuore kirja kertoo Helsingin Sanomien ensimmäisistä 18:sta päätoimittajasta:
Eero Erkko, Santeri Ivalo,
Paavo Waren, Heikki Renvall, Severi Nuormaa.
Eljas Erkko, Yrjö Niiniluoto
Aatos Erkko, Teo Mertanen, Heikki Tikkanen,
Keijo Kylävaara, Simopekka Nortamo,
Seppo Kievari, Keijo Kulha, Janne Virkkunen,
Reetta Meriläinen ja Heleena Savela
*
Tuntuu epämiellyttävältä lukea miten aatteellisessa hengessä joukolla perustettu vapaamielinen sanomalehti kaapattin vuosisadaksi yhden sukudynastian omaisuudeksi. Vaikkakin Eero Erkko (1860-1927), Eljas Erkko (1895-1965), ja Aatos Erkko tekivät kukin joitakin erittäin hyviä ratkaisuja, sukudynastian yksinvaltaisina, roope-ankkamaisina patruunoina. Ehkä parempaa vaihtoehtoa ei todellisuudessa olisi tullut.
*
Aatos Erkon (1932-2012) muistelen useassa haastattelussa valittaneen, miten olemattoman vähän Helsingin Sanomat kuuntelee hänen mielipiteitään, miten vähän hän voi vaikuttaa omistamaansa lehteen.
*
Niin kai - verrattuna hänen isäänsä, todelliseen tahtoihmiseen ja despoottiin, Eljas Erkkoon, joka kiukunpuuskissaan erotti alaisiaan suoralta kädeltä: "Similä voi mennä kassan kautta" ja yhtä mielivaltaisesti perui erottamisiaan hetken perästä. Kuten amerikkalaisissa sarjakuvissa, joita Eljas mielellään luki, johtaja Tiitinen erottaa äkisti ja pestaa taas takaisin Heikki Heikkisen eli Touhulan perheen Akselin.
*
Kun Helsingin Sanomat juhli ensimmäistä 100 vuottaan 1889-1989, juhtatoimikunta ehdotti muistettavan neljää perustajaa, kuten ensimmäistä toimitussihteeriä E.O. Sjöbergiä, mutta Aatos Erkko kelpuutti 'Päivälehden' perustajiksi vain 3 nimekkäämpää: Eero Erkon, Juhani Ahon ja Arvid Järnefeltin (sivu 284). Päivälehden piiriin kuuluivat myös veljekset Kasimir ja Eino Leino, Ahon ja Järnefeltin veljet, Alkio, Sibelius, Halonen, Gallen-Kallela, Merikanto ym. (sivu 27).
*
Varhainen naispuolinen ulkomaantoimittaja lehdessä oli Tekla Hultin jo vuodesta 1893. Hän myös väitteli ensimmäisenä naisena filosofian tohtoriksi vuonna 1896. Hän oli Suomen toinen naistohtori, vain kolme päivää aiemmin väitelleen lääketieteen tohtori Karolina Eskelinin jälkeen.
*
Historiallisista romaaneistaan kuten 'Juho Vesaisesta' (1894) muistettu filosofian maisteri Santeri Ivalo tuli lehteen toiseksi päätoimittajaksi, ylioppilas Eero Erkon varamieheksi, ja toimi lehdessä eri tehtävissä 47 vuotta. - Vaihtoehtoisen historian mukaan Eero Erkko ei olisikaan kerännyt salaa halvalla lehden osakkeiden enemmistöä perheelleen, vaan hänen sijastaan Ivalo, ja Suomen rikkaimpana perheenä olisi aikanaan tunnettu Ivalot eikä Erkot.
*
Kun Venäjän kesäkuussa 1904 ikuisiksi ajoiksi lakkauttaman Päivälehden korvaajaksi perustettiin syyskuussa Helsingin Sanomat, sen päätomittajiksi tulivat Liikemiesten kauppaopiston saksan ja ranskan lehtori Paavo Waren sekä asianajaja, lakitieteen tohtori Heikki Renvall, jonka puoliso oli Savonlinnan oopperajuhlien perustaja, oopperalaulajatar Aino Acte. Kansalaissodan aikana Renvallista tuli Vaasassa senaatin puheenjohtaja ja valkoisen Suomen vt. pääministeri.
*
(Aino Acte esiintyi 6 vuotta Pariisin oopperassa ja hän on Tintti-sarjakuvan oopperalaulaja Madame Castafioren esikuva, paljastaa englantilainen painos sarjakuvasta 'Ottokarin valtikka',)
*
Renvallin erottua seuraavaksi päätoimittajaksi tuli Tampereen Sanomien päätomittaja ja Tampereen Työväenopiston rehtorina toiminut Severi Nuormaa, jonka tytär Sirkka Ruotsalainen (toimitussihteeri Jopi Ruotsalaisen vaimo) muistetaan Aku Ankka -lehden ensimmäisenä päätoimittajana.
*
Uusi Suomi ja Helsingin Sanomat olivat kovia kilpailijoita. Vuonna 1911 HS ohitti Uuden Suomettaren levikissä, joka 1918 oli HS:llä jo 65'000 ja US:llä 20'000. Sitten Uuden Suomen levikki nousi 30'000:een ja HS:n laski 39'000:een. Uuden Suomen ulkoasu oli moderni, kun taas HS käytti vaikeita fraktuurakirjaimia vuoteen 1925.
*
Uusi Suomi hankki piiriinsä taiteilijoita kuten Armas ja Eero Järnefeltin, Sibeliuksen ja Gallen-Kallelan, joka piirsi US:n logon. Uudessa Suomessa musiikkia arvosteli Heikki Klemetti ja kirjallisuutta V.A. Koskenniemi, HS:ssä kirjallisuutta Anna-Maria Tallgren ja Lauri Viljanen. US:n kuuluisa pakinoitsija oli Olli eli Väinö Nuorteva, HS:n Tiitus eli Ilmari Kivinen.
*
Kumpi onkaan vanhempi, Iltalehti vai Ilta-Sanomat? Uuden Suomen Iltalehti ilmestyi jo vuosina 1919-1930, kun taas Eljas Erkko perusti Ilta-Sanomat vasta 1932.
*
Vuonna 1917 HS:n päätoimittajana aloitti juristi Valto Vihtori eli W.W. Tuomioja, nykypoliitikon Erkki Tuomiojan (sd) isoisä. Eero Erkon kuoltua uusi omistaja, juristi ja diplomaatti Eljas Erkko ryhtyi itse päätoimittajaksi ja erotti Tuomiojan, joka pian kuoli sydänkohtaukseen vain 43-vuotiaana.
*
Kun Eljas Erkko ryhtyi 1938 ulkoministeriksi, lehden päätomittajaksi valittiin artikkelitoimittaja FM Yrjö Niiniluoto, jonka pojasta, filosofi Ilkka Niiniluodosta tuli aikanaan Helsingin Yliopiston rehtori ja kansleri, tyttärestä populaarimusiikin tuntija, toimittaja Maarit Niiniluoto.
*
Kari Suomalainen piirsi 1959 tunnelmakuvan 70 vuotta täyttävän HeSa:n toimituksesta. Eljas Erkko myhäilee sikaristaan tuhkaa tiputellen. Rikostoimittaja Mauri Sariola tutkii lattialta löytyviä tuhkahippuja suurennuslasilla ja päättelee: "Haa, pomo on lähistöllä!" Yrjö Niiniluoto etsii Lääkärikirjasta neuvoa Yleisönosaston nimimerkille "Vettä polvessa". Urheilutoimittaja Moni opiskelee sivistyssanakirjaa. Pakinoitsija Arijoutsin turkki on aitoa kamelinkarvaa toisin kuin koiransa. Kriitikko Vuorenjuuri tutkii, juomalaseja pirstomalla, elektronimusiikkia. Kriitikot Toini Havu ja Timo Tiusanen saavat kukkatervehdyksen Väinö Linnalta, kaktuksen. Seere Salminen viskoo Serp-entiinejä Itu Pillisen eli Taimi Torvisen päälle.
*
Lisää: Ulkomaanosasto nukkuu pöydän alla: "Ei saa herättää ennen klo 18!" Ryyppäävä huippureportteri Arvo Ääri viettää cocktail-partya klo 12-24 o'clock. Missikisatuomari, toimituspäällikkö Juha Nevalainen muotoilee käsipeilin ääressä viiksiään. Toimitussihteerit Jopi Ruotsalainen ja Ape Uimonen tai 'Penninen'. Viljakoiden piirittämä Lauri Viljanen ja pitkä imuke. Okoulkijat takahuoneessa, korj. 'Oikolukijat'. Mutta "poliittiseen kauhukabinettiin" on suljettu Frankensteinin hirviö Seppo Valjakka, kreivi Dracula Heikki Tikkanen sekä myrkkypullon noita KARI. - Joskus yksi kuva vastaisi tuhatta sanaa tai ainakin 140:aa sanaa, miinus 60 Karinkin piirrokseensa  kirjoittamaa, eli siis 80:aa sanaa, joka pyöristettäköön sataan sanaan.
*
Yrjö Niiniluodon kuoltua 1961 työmatkalla Etelä-Afrikassa HS:n vastaavaksi päätoimittajaksi nimitettiin 36-v. ylioppilas Teo Mertanen (1925-1992) ja hallinnolliseksi päätomittajaksi oppikoulun keskeyttänyt, Columbian Yliopiston journalismikoulussa vuoden opiskellut, Viikko-Sanomien päätoimittajana ansioitunut 29-v. Aatos Erkko.
*
Vuonna 1966 kolmanneksi päätoimittajaksi nimitettiin Ilta-Sanomien päätoimittaja, ylioppilas Heikki Tikkanen (1930-2012). Hänen isoisänsä setä oli sanomalehti Suomettaren perustaja Paavo Tikkanen ja isänsä Uuden Suomen toimitussihteeri Eino Tikkanen, joka kuoli tapaturmaisesti yöllä työpaikkansa portaikossa. Myös taiteilija Henrik Tikkanen oli sukua.
*
Kun Erkko luopui 1970 päätoimittajan virastaan, 3. päätomittajaksi nimitettiin ylioppilas Keijo Kylävaara (1921-1994), jonka poika on kirjailija Ilkka Kylävaara. Kulttuurista kiinnostunut "Kyylävaara" oli lehden johdon älykkö, tuittupäinen ja helposti proppunsa polttava.
Kirjapainonjohtaja Risto Kavanteen futuristista, synkkää dekkaria 'Viimeinen uutinen' (1970) kutsutaan Keijo Kylävaara -dekkariksi, jota "systemaattinen, analyyttinen ja vähäeleinen" päähenkilö 'Reijo Vaaja' muistuttaa. Olen lukenut tuonkin.
*
Vuonna 1976 ylioppilas Simopekka Nortamosta (1927- 2003) tuli lehden uutistoiminnasta vastaava päätoimittaja. Häntä pidettiin huippulahjakkaana mutta narsistisena henkilönä, kun taas Heikki Tikkanen oli kuulemma pidetty, hienotunteinen herrasmies.
*
Pilapiirtäjä Kari Suomalaisella oli tapana ensin jutella ajankohtaisista asioista Heikki Tikkasen huoneessa, kunnes keksi hyvän idean ja meni piirtämään päivän piirroksen. Kerran Tikkasen ollessa lomalla Kari erehtyi menemään päätoimittaja Simopekka Nortamon huoneeseen, mutta siitä tuli katastrofi. Kari joutui kuuntelemaan tunnin Nortamoa, kun taas Tikkanen oli kuunnellut tuntikausia Karia. (sivu 239).
*
Kylävaaran jäädessä eläkkeelle kutsuttiin 1982 päätoimittajaksi Turun Sanomien päätoimittaja, tohtori Keijo Kalevi Kulha (s.1937), joka jäi 15 vuoden kuluessakin Hesarissa ulkopuoliseksi.
*
Vuonna 1967 oli perustettu Sanomain toimittajakoulu. Ensimmäisen kurssin priimus oli ahkera ja innokas Seppo Kievari (s.1943), joka jäi Aatos Erkon mieleen. Vuonna 1984 ylioppilas Kievari nimitettiin päätoimittajaksi ja häntä pidettiin Erkon sanansaattajana.
*
Heikki Tikkasen jäädessä eläkkeelle 1990 kutsuttiin vastaavaksi päätoimittajaksi ylioppilas Janne Virkkunen (s.1948), joka on Järnefeltin taiteilijaveljesten sukua. Toiseksi päätoimittajaksi Aatos Erkko valitsi urheilutoimittaja, ylioppilas Reetta Meriläisen (s.1950) - VTM Olli Kivinen (1939-2012) oli kieltäytynyt päätoimittajan virasta!
*
Erkko pettyi, kun ei saanut Meriläisestä toivomaansa luottohenkilöä ja viestinviejää (sivu 342), ja yritti uudelleen nimittämällä 1997 päätoimittajaksi myös YTM Heleena Savelan (s.1950). Savela siirtyi HS:n Säätiön yliasiamieheksi 2005, Virkkunen ja Meriläinen eläkkeelle 2010 ja 2011. Heidän seuraajikseen valittiin Mikael Pentikäinen (erotettu 2013) ja Riikka Venäläinen (eronnut 2014).
*
Vuodesta 2013 päätoimittajia ovat Kaius Niemi sekä (vuodesta 2014) Päivi Anttikoski ja Antero Mukka.
*
Lehden parhaan huippukauden päätoimittajaksi ja positiivisimmaksi sankariksi viimeisimmiltä vuosikymmeniltä tuntuu nousevan Heikki Tikkanen, joka piti sanomalehden, järjen, vapauden ja vakauden puolta Aatos Erkon tunteiden joskus melkein hysteerisiä ailahteluja vastaan? Eljaksen suomettunut poika Aatos olisi hädissään vaaran vuosina ennen mädääntyneen kommunismin romahdusta jopa ryhtynyt tukemaan alkoholisoituneen marionetin valintaa tasavallan presidentiksi?
*
***
*
Erkoista aiemmin blogikirjoituksissa:
#116. Ministeri Eljas Erkko ja Hesarin sarjakuvat
#3. Eero Erkko 1860-1927 (toukokuussa 2009)

tiistai 20. tammikuuta 2015

187. Vanhan Englannin edistys


Hannu Leinonen ja Eino Lyytinen:
Iso-Britannia. Imperiumista Euroopan reunalle.
Kleio ja nykypäivä -sarja, 262 sivua.
Valtion Painatuskeskus 1993.
*
Opinpa uutta Britanniasta (vuonna 1996 lueskellessani):
*
Minulla oli kouluhistoriasta käsitys, että suursota 1914-18
(ensimmäiseksi maailmansodaksi myöhemmin nimetty)
tarvitsi niin paljon sotamiehiä, että naiset tarvittiin siviilitöihin
-> Naiset osoittivat pärjäävänsä miestenkin töissä
-> Naisten työssäkäynti jäi sitten pysyväksi
-> Naiset ansaitsivat äänioikeuden yhteisössä
*
Mutta naisilla oli ollutkin KUNNALLISVAALEISSA
äänioikeus Englannissa jo vuodesta 1869!
Koululautakuntien jäseniksi valittiin naisia jo 1870!
Köyhäinhoito ja sosiaaliset kysymykset olivat asioita,
joissa naisten asiantuntemus hyväksyttiin jo varhain.
*
Sen sijaan valtiolliset kysymykset: Sodat. Ulkomaankauppa?
 "Eivät kai naiset sellaisista ymmärtäneet tai välittäneet?"
*
Entäpä nykyaikamme? Valistuneet 1960-luku, 1970-luku?
Naisministerit olivat opetus- ja sosiaaliministereitä.
Ei naista ulkoministerinä, Ei pääministerinä,
Ei naista puolustusministerinä, Ei kauppaministerinä.
Maailma ei mullistunutkaan kuin vasta hiljattain!
*
Maailman ensimmäinen naispuolinen pääministeri oli
Ceylonin (Sri Lanka) Sirimawo Bandaranaike 1960-1965,
uudelleen 1970-1977 ja 1994-2000 (elinvuodet 1916-2000).
Hän peri murhatun miehensä Salomon B:n vaikutusvallan.
*
Intiassa pääministerinä oli Nehrun tytär Indira Gandhi
1966-1977, 1980-84 (murhattiin, elinvuodet 1917-1984).
*
Britanniassa: Margaret Thatcher pääministeri 1979-1990.
Hänkin aloitti aiemmin opetusministerinä 1970-1974.
Suomessa puolustusministerinä Elisabet Rehn 1990-1995.
*
Kirjan alun politiikka oli yllättävän KIINNOSTAVAA!
Luotiinkin brittiläistä hyvinvointivaltiota jo ennen I m.sotaa.
Liberaalipuolueen hallitus, valtiovarainministeri
David Lloyd George, paketoi budjettiin sosiaalipoliitisia
uudistuksia YHDESSÄ oikeiston toivomien sotalaivojen
kanssa, kun näiden varjolla voitiin tehdä suuria korotuksia
perintö- ja tuloveroon sekä alettiin verottaa maan
ansiotonta arvonnousua, luotiin auto- ja polttoainevero,
sekä lisävero suurituloisille. Vuonna 1909!
Mukavaa ja kiinnostavaa luettavaa!
Nykymaailma on liberaalien kannalla!
Puolustusmenot ovat toimivin syy korottaa veroja!!
*
Ylähuoneen valta lopetettiin, kun se yritti vastustella:
pääministeri H.H. Asquith (lib) ilmoitti, että
ylähuoneeseen nimitetään niin monta UUTTA pääriä,
jopa 249, kunnes sinne kertyy uudistusmielinen enemmistö!
Ei tarvitse, ei uusia, ne vanhat mieluummin perääntyivät
ja taipuivat. Eleganttia taktikointia... jälkikäteen katsottuna.
*
Parlamentin alahuone, vuoden 1923 vaalit:
konservatiivit häviävät 87 paikkaa, saavat 260,
liberaalitkin häviävät, saavat 159,
työväenpuolue voittaa, saa 191 paikkaa
ja muodostaa ensimmäistä kertaa hallituksen,
mutta kuten luvuista näkyy, se on riippuvainen
liberaalien tuesta saadakseen enemmistön,
eikä voi toteuttaa radikaalia sosialistista ohjelmaansa...
*
Englanti on ollut lähellä, että siitä olisi tullut sosialistinen valtio! Olisiko siitä tullut positiivisempi malli kuin mitä siperialainen, maaorjien ruoskimisen raa'istama Neuvostoliitto saattoi olla? George Orwell kuvitteli 1948 hirvittävän sosialistisen Britannian "Vuonna 1984".
*
Britanniassa oli toimivaa parlamentarismia! Samaan aikaan kun
Venäjällä, Saksassa; ja Italiassa hautuivat julmat
stalinit, leninit, hitlerit ja mussolinit.
*
Yhteyksiä nykyaikaan: 1925 valtiovarainministeri Churchill
(konservatiivi, aiemmin liberaali) sitoi punnan arvon dollariin
vuoden 1914 tasolla -> eli tapahtui siirtyminen kultakantaan
-> brittituotteiden hinnat nousivat, vienti vaikeutui
-> hiilikaivokset joutuivat vaikeuksiin, omistajat vaativat
palkanalennuksia ja pidempiä työpäiviä! (joustoja).
Ay-liike vastasi lakoilla, yleislakolla...
- tulipa mieleen 1990-luvun ERMit ja EMU-tavoitteet...
Suomen markan puolustus liian korkean kurssin
*
****
*
Jatkoksi pätkä vanhan iloisen Englannin runokieltä:
*
If all be true that I do think,
There are five reasons we should drink:
Good wine, a friend, or being dry,
Or lest we should be, by and by,
Or any other reason why.
 - Dr. Henry Aldrich (1647 - 1710)
*
*
So, Nat'ralists observe, a Flea
Hath smaller fleas that on him prey,
And these have smaller fleas to bite 'em,
And so proceed ad infinitum.
- Jonathan Swift
*
(Siis kirpullakin havaitaan
pienemmät kirput kimpussaan;
taas näillä kirppuloiset on,
ja niin käy ketju loputon.)
- suom. Ritva ja Tapio Tuomi. Teoksessa:
Murray Gell-Mann: Kvarkki ja jaguaari (1996)
*
*
Big whorls have little whorls,
Which feed on their velocity;
And little whorls have lesser whorls,
And so on to viscosity.
- Fyysikko L.F.Richardson
*
(Liikettä suuren pyörteen syö
vähäisempien kitkatyö;
näin pyörteet yhä pienemmät
viskositeettiin päätyvät.)

186. Puolalainen Kapuscinski


Ryszard Kapuscinskin "Imperiumi" -kirja oli kiehtovan hyvä!
Puolalaiset ovat mainioita kirjailijoita hankaline nimineen,
esim. Cheslaw Milosz "Vangittu mieli",
nobelisti Henryk Sienkiewicz: "Quo Vadis", "Anielka".
("Zbigniew Brzezinski ampuu nopeammin kuin lausuu
nimensä" ja Zyskowiczin voi kirjoittaa 199 tavalla väärin.)
*
Rikhard Ryszardin taustaa on, että 7-vuotiaana hän heräsi yöllä ja näki isänsä viimeisen kerran! Tämä oli karannut venäläisiltä, tuli hyvästelemään, hävisi. Seuraavana yönä Pikku-Riku heräsi, kun venäläiset tulivat pahoinpitelemään äitiä, kysymään isää?
*
Sellainen oli Puola 1939 (joku muistaa vain Saksan miehityksen, unohtaen että Hitler sopi Stalinin kanssa Puolan jakamisesta. Venäjän piti saada jaossa Suomi, Baltia ja Itä-Puola yms.
*
Rikun koulussa alkoi vuonna 1939 heti venäjän-tunti.
Aloitettiin kirjaimista: ensin S!
"Miksei ensin A?" kysyi joku lapsi.
Kuka arvaa ensimmäisenä?
Oppikirjana oli teos "Stalin: Voprosy leninizma".
Ensimmäiseksi opeteltiin Stalinin nimi (suom. "Teräsmies")
*
Lapset tavasivat: "Läh-ti-es-sään luo-tam-me
to-ve-ri LE-NIN käs-ki mei-dän..."
Jos sarkasmista eli purevasta ivasta tykkää,
niin Kapuscinski osaa olla pilkallinen.
*
Moskovassa Ryszard kävi aina katsomassa Hrustshevin rakentamaa maauimalaa. Paikalla oli historiansa: Keisari Aleksanteri I, kiitollisena siitä ettei hävinnyt Napoleonille, alkoi pystyttää jättimäistä Kristus Vapahtajan kirkkoa. Kun Aleksanteri kuoli, kirkkoa yhä rakennettiin Nikolai I:n aikana; kun Nikolai I kuoli, rakentamista jatkettiin Aleksanteri II:n aikana; kun tämä kuoli, yhä jatkettiin Aleksanteri III:n aikana, kunnes sitten valmistui!
*
45 vuotta kesti rakentaminen keskeytymättä. 30 kerroksen korkuinen kirkko. Ikonostaasin kultaukseen käytettiin 422 kg kultaa jne. jne. Upea, upea kirkko!
*
Vuonna 1931 Pravdassa julkaistiin pieni uutismaininta, että Neuvostojen Palatsi rakennetaan. Osoitekin sille mainittiin, täsmälleen sama kuin tuolla Moskovan upeimmalla kirkolla. Kukaan ei luonnollisesti uskaltanut vastustaa hanketta.
*
Oliko pulaa tonteista, ei ei. Stalin vain päätti, että rakennetaan se tuohon. Puretaanpa entinen tarpeeton tönö pois. Ryszard pysähtelee kuvittelemaan, että Mussolini päättäisi purkaa Pietarinkirkon - mutta eihän nyt Mussolinikaan niin moukka ole... Ryszard kuvittelee muutamille muille vastaavaa, mutta ei, ei, ei Stalinille ole vertaista -.
*
Peräti vain neljässä kuukaudessa Stalin onnistui purattamaan kirkon jonka rakentamiseen meni sentään 45 vuotta, Ryszard Kapuscinski kehuu saavutusta! Ensin ryöstettiin jalokivet ja kulta...
*
Stalinin luovuus oli sitä luokkaa, ettei hän mitään kovin taiteellista keksinyt... Kun hän halusi tehdä jotakin hienoa, hän katsoi kuvista millaista USA:ssa oli ja määräsi: tuollainen pilvenpiirtäjä kuin New Yorkissa, mutta kuusi kertaa isompi massaltaan kuin tämä tämmöinen Empire State Building ja kerroksia 150, kun esikuvassa oli vain 102. Ja sen huipulle pystytetään sitten Leninin patsas, jonka tulee olla 3 kertaa suurempi kuin Vapauden patsas USA:ssa!
*
Samaan aikaan Stalinille sattuu muitakin kiireitä: Siperiaan pitää rakennuttaa vankileirejä 10 miljoonalle ihmiselle, Ukrainassa pitää johtaa 20 miljoonan ihmisen näännyttämistä nälkään. - Tehtävä on vaativa koska kaasukammiota ei ole vielä keksitty! Jne.
*
Stalin ei juuri poistu Kremlistä. Niinpä käy, ettei Stalin ehdi tarpeeksi valvoakaan palatsin rakentamista, ja se ei oikein edisty. Stalinin kuollessa paikalla on vähän perustuksia ja monttu täynnä vettä. Hrustshev rakennuttaa paikalle maauimalan. Kommunismin romahdettua Venäjä on rakennuttanut kirkon takaisin.
*
Ryszard Kapuscinskilta on käännetty useita matkakirjoja eri kielille. Aikoinaan Puolan radion ulkomaantoimittajana hän pääsi matkustamaan Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, tehden juttuja niin Etiopian Haile Selassiesta kuin Hondurasin ja Salvadorin jalkapallosodasta.
*
Olen lukenut seuraavat:
"Keisari" (Like 2006)
"Fotbollskriget." (Bonniers 1998)
"En dag till att leva" - Angola 1975 (Alba 1987)
"The Shadow of the Sun." Africa does not Exist. (A.A.Knopf 2001)

185. Pyramidi-teoriat

1) 7-TEORIA
*
Miksi on juuri 7 kääpiötä, 7 samuraita, 7 veljestä?
Ihminen tajuaa lukumäärän laskematta 7:ään asti.
"Varis osaa laskea 7:ään", sanoi alakoulunopettaja
Se on suurin määrä minkä eläinkin aistii, laskematta!
Kahdeksas unohtuisi, kirjailija ei voisi työskennellä.
*
Vanhan ajan Seitsemän Ihmettä? - Muistitietoa!
Kymmenen käskyä kirjoitettiin. Pänttäys tai sormilasku.
Mutta niitähän rikotaan, olisiko 7 ollut parempi määrä?
*
Jankutus "joo-joo-joo-joo-joo-joo-joo" ei jatku 7:ää
pitemmälle, olen testanut sen käytännössä.
Toiston määrää ei lasketa, se vain aistitaan.
Ryhmässä ei pitäisi olla seitsemää useampaa.
Menestysopissa voi olla 7 pykälää.
*
***
*
2) PYRAMIDI
*
Klassinen tietokilpailukysymys:
"Montako kiveä on pyramidissa?"
(2'300'000 vastaa jokin saksalainen kirja)
*
Jos Kheopsin korkeus 137, leveydet 230 metriä,
kaavalla ala * korkeus /3 tulee n. 2,4 milj. kuutiometriä.
Valokuvissa ihminen on kahta lohkaretta pienempi,
joten kivikuutiot voisivat olla ehkä kuutiometrisiä?
Tein mallikuvan, jossa kerroksia 14, alimmassa 23*23 kiveä,
sitten 21, 19,...5,4,3,2,1, jolloin päädyin lukuun 2320
(*1000). Sisällä joitakin käytäviä, kammioita, umpikiveä.
*
Aku Ankassa n:o 14 / 1964 (ss. 15-18) Tony Stroblin piirtämä Taavi Ankka kilpaili "kaikkitietävän", huoneen kokoisen tietokoneen eli ajan kielellä "sähköaivojen" kanssa.
*
Kysymykseen: "Montako kiveä tarvittiin pyramideihin?" Taavi vastasi: "Yhdeksän tuhatta kuusi. En ota huomioon sitä kiveä, jonka eräs faaraoista heitti Niiliin." (Tietokone antoi saman vastauksen hitaammin ja mainitsematta ylimääräistä kiveä.)
*
***
*
3) KIRJAIN d, D.
*
Suomen historian ja kielen tutkija, senaatin kielenkääntäjä Reinhold von Becker (1788-1858) laati suomen kieliopin ja yritti poistaa d-kirjaimen suomen kielestä, siitä kuulin jo oppikoulussa. Hän suosi itämurteita asuinpaikassaan Turussa, koska ne olivat kauniimpia kuin Turun seudun liikaa ruotsista vaikutteita saanut kieli! Jonkin aikaa Becker julkaisi lehteään ilman d:tä, mutta joutui sitten palaamaan d:n käyttöön.)
*
Luin Reinhold von Beckerin "Turun Wiikko-Sanomia" 1820-1822. Siitä artikkeli historiasta:
*
"Kristiina-kuningatar vallankin kun mieltyi johonkin hoviherraan, antoi tälle kepeästi aatelisarvon ja palasen Suomenmaata. Sitten tämä herra matkusti Suomeen saamilleen maille ja siellä asuvien talonpoikien piti häntä passata ja vuokrilla ja veroilla elättää ja tuli liian monista tämmöisistä herroista sangen raskas taakka kansalle."
Muistinvaraista siteeraamista... Eipä sattunut pätkään yhtään d-kirjainta?
*
***
*
4) MENESTYSTEORIA
*
Joulun alla 1996 luin noin sivut 250-360 Jari Sarasvuon uunituoreesta 'Sisäisestä sankarista' Akateemisen Kirjakaupan menekkikirjojen pöydän ääressä, lähellä Esplanadin puoleista ulko-ovea.
*
Tasaiseen tahtiin tunki joku kainalooni poimimaan yhden Sarasvuon jostakin monista kyynärpäitteni alle jääneistä pinoista, lähteäkseen sen kanssa kassalle. 'No täällähän se on!' tuhahti turski ukko etsiskeltyään; itsekö lie keksinyt vai vaimo neuvonut, mitä tarvitaan elämänohjeeksi jälkikasvulle.
*
Vastaavia ulkomaisia Miten Menestyt -kirjoja oli pinoin pimein, mutta vain Sarasvuo oli keksinyt silloin markkinaraon Kotimaiselle! Ja istui siihen aikaan viikottain omana mainoksenaan TV:ssä, joidenkin mielestä kuulemma yhä röyhkeämmän ja omahyväisemmän näköisenä. Olin itsekin joskus vilkaissut, keitä oli vieraina perjantaina.
*
Sarasvuon ohjeet olivat muualta tuttuja, nopea kertaus:
Tärkein yhden sanan vihje menestykseen on GOALS!
Päämäärät. Pitää pyrkiä johonkin,
ja sitten on mitattava osatavoitteita.
Pitää kirjoittaa ylös mikä on minun elämäni päämäärä.
Sarasvuo painottaa myös itsekuria: kun hän tulee kotiin
oluttaan odotellen, jos koti on sekaisin, hän siivoaa ensin,
ja vasta sitten nauttii oluensa.
Siirretty nautinto on suurempi! hän vakuuttaa.
('Delayed Gratification' on nyt uusi hitaan journalismin lehti.)
*
Ylioppilas Sarasvuon TV-evankelistamaista tyyliä
kenties älyllisempiä menestysoppeja tarjoaa
yrityskonsultti, maisteri Tero J. Kauppinen, joka on useita
vuosia lupaillut väitöskirjansakin olevan tulossa,
mutten ole huomannut siitä vielä hakukonehavaintoja.
*
Kauppinen vaikuttaa tajuavan, ettei esimerkiksi tehokkuuden
tarvitse olla mikään uskonto ihmiselle, vaan pelkkä väline.
*
Ihminen voi olla tehokas sellaisina pävinä ja tunteina kuin
haluaa, sellaisissa asioissa jotka tahtoo suorittaa tehokkaasti.
Vapaalla ajallaan voi vaikka mietiskellä ja uneksia.

torstai 15. tammikuuta 2015

184. Lautapelien historiaa 1950-1970


Rick Polizzi ja Fred Schaefer: "Spin Again:
Board Games from the Fifties and Sixties".
(Chronicle Books, San Francisco 1991). 119 siv.
*
Löysin vuonna 1997 silloin uudesta ja nykyään edesmenneestä kahvila-kirjakauppa Kirja-Pörssistä Helsingin City-Pasaasista, vanhalta kauppakujalta korttelin läpi, Aleksin ja Espan välistä, mitä kiehtovimman merikkalaisen kirjan (16,95 dollaria, tarjous 59 mk), johon en voinut olla ihastumatta!
*
Isohko, lähes neliömuotoinen, kokonaan nelivärinen, liitupaperinen, painava nidos esittelee värikuvin lähes parisataa (laskujeni mukaan 186) erilaista amerikkalaista lautapeliä 1950-1960-luvuilta.
*
MISTÄ kaikesta pelejä tehtiinkään:
elokuvat, TV-sarjat, suosikkiyhtyeet:
*
Beatles-peli: "Flip your Wig!",
Monkees-peli, Barbie-peli,
My Fair Lady -peli! (elokuvan mukaan),
"Nancy Drew Mystery Game" (Neiti Etsivä-peli),
James Bond-peli + Goldfinger-peli.
Route 66-peli, ajo Amerikan halki,
Virginialainen, Rin-Tin-Tin, Wagon Train.
Bat Masterson, Gunsmoke, Doc Holliday.
Zorro, Disneyland, Davy Crockett.
Philip Marlowe, Sunset Strip, FBI-Game.
Lie Detector, Clue, Peter Gunn, Dragnet.
Lost in Space, Captain Video, Buck Rogers.
Star Trek, Rocket to the Moon, Space Pilot.
Mystery Date game - sokkoteffipeli tytöille.
Scoop, Publish your own newspaper -game.
Captain America, Batman, Teräsmies, Kippari-Kalle.
Ohukainen ja Paksukainen, Mustanaamio, Felix-kissa.
Atomi-Muurahainen, Jogi-karhu ja Hakki-koira.
"Miten menestyä liike-elämässä edes yrittämättä"!
King Kong, Godzilla, The Twilight Zone.
Around the World in 80 Days! Monopoly -tietenkin.
*
Miten hykerryttävää lähihistoriaa:
lapsille tehtiin pienoismalleja 'elämästä'...
Aika ennen tietokonepelejä ei siis ollut PELITÖN!
*
Kommissar, The Peoples Game, kommunismi-peli,
(yksikin erehdys niin pakkotyöhön suolakaivokseen!)
*
Presidentti Kennedy-pelin (1962) kannessa on vuoreen
hakattu kiveen kuin Mt. Rushmoreen seuraavat:
John, Robert, Edward, Carolyn, John-John ja Jackie,
eli kolme veljestä, Johnin tytär, poika ja vaimo.
*
Monopolin lisäksi 'Perry Mason' oli ainoa kirjan peli,
jota olin itse lapsena pelannut, olin ostanut Perryn
suomenkielisen painoksen Stockmannilta.
*
En ehtisi enkä viitsisikään oikeasti pelata läpi tuntikausia noita lautapelejä, mutta nautin katsella niiden mielikuvituksellisia yksityiskohtia ja kuvitella joitakin hetkiä, miten kullakin niillä on leikitty. Se on hauskempaa kuin lelumuseossa, hauskempaa kuin vanhat sarjakuvat...

183. Miehiä puuhissaan


Mika Waltari: "Siellä missä miehiä tehdään".
*
Uusi painos osui käteen. Miten tuttua MW:n tyyli, sama
kuin "Suuressa illusionissa" tai "Yksinäisen miehen junassa",
jotka hän oli jo julkaissut ennen armeijaan menoa (1931,
24-vuotias, fil.maist.). Alkupalat maistuivat, loppupuoli meni
pakkopullana. Inttikuvauksissa on aina tuttu kaava pienine
variaatioineen, vuosikymmenistä toisiin. Kirjoitin itsekin
oman kertomukseni. Waltari näköjään sopeutui, ei ollut
pasifisti eikä militaristi.
*
***
*
Jari Tervo: 'Pohjan hovi'
*
- kuvaus humalaisten taksimatkasta
m/p Rovaniemi - Sodankylä. 19 lukua,
joista jokainen vain 1 kappale tajunnanvirtaa
- raskas lukea, toisaalta saa vaikuttamaan runsaalta.
Tästä joko pitää tai ei pidä. Luin 1. luvun, pidin,
toisessa luvussa jo väsyin: en pidä tarpeeksi Tervosta,
että jaksaisin myötäelää. Kuitenkin kahlasin /harpoin
koko kirjan. (Television Suomen Tietoviisas-ohjelmassa
Tervo eteni kohti loppuottelua. Löytyi sentään jokin
kysymys, jonka mä tiesin, ja Tervo yllättäen ei.)
*
Teknisesti tajunnavirta houkuttelee kuvitellulla
helppoudella kirjoittaa: ei tarvitse miettiä niin
tarkasti MITÄ just on sanomassa, kun pulputtaa tekstiä
tekstin perään, mitä päähän pälkähtää.
*
Voisipa itsekukin harjoitella kirjoittaa "kouluaineita"
otsikoilla vaikkapa: "Lapsuuteni", "Kouluni", "Kesä 1997"...
*
***
*
Seppo Sillanpää: Tämä on ryöstö!
*
Konnien kootut kommellukset. Vie kaiken gloorian roistoilta.
Hauskaa kahden konnan yhteistyössä on, että se ainoa toinen,
jonka voi saada kumppaniksi, on aina joku maailman tyhmimmistä
ihmisistä... (kumpi vai kampi?)
*
Eräskin ryöstäjä ampui pankissa ryöstökaveriaan käteen,
toinen pelotteli pankissa tyhjentämällä katkaistun haulikkonsa
molemmat piiput...
*
Eräälle pankkiryöstäjälle kesäapulainen sanoi, ettei hän saa
antaa rahaa ilman ryöstäjän tilinumeroa ja sotu-tunnusta,
jolloin tämä sitten lateli ne muististaan kiukusta sähisten...
*
***
*
Mauri Sariola: "Lavean tien laki"
*
Onko paras suomalainen dekkari tämä, jossa tilanomistaja Patamaa on sotkeentunut rakkauskirjeisiinsä ja pyytää apua keltanokka-lakimieheltä Matti Viimalta (johon on helppo samaistua, niin osaamaton hän on aluksi jutun kanssa).
*
Pidän 'Lavean tien lain' tunnelmasta: alkaa ja päättyy vitsikkäästi... "juttu" on aluksi viattoman pieni, vain "kiusallinen ja nolottava", mutta juonen takana on enenmmän. Muutkin 1950-luvun Sariolat ovat mukavan tunnelmallisia, ruisleivän makuisia, maalais-suomalaisia. Myöhempinä vuosina taso laski.
*
***
*
Derisbourg: Herra Honda
*
Honda aloitti 'tyhjästä' männänrengastehtailun
30-luvun Japanissa, myi sen 1945 Toyotalle, vietti 2 vuotta
vain vaeltelemalla ympäri Japania soitellen huilua, sitten
aloitti polkupyörien varustamisen moottorilla -> syntyi mopo!
"Mukavat ihmiset ajavat Hondalla" mainos, vastakohtana sille
että Hell's Angels ajaa Harley-Davidsonilla).
*
***
*
Anders Ramsay: "Muistoja lapsen ja harmaahapsen".
*
Upea ystävyyskuvaus Anders Ramsayn muistelmateoksessa
"Muistoja lapsen ja harmaahapsen". Ramsay velkaantui ja
köyhtyi epäonnisissa liiketoimissa vuosisatojen 1800/1900
vaihteessa ja menetti ystävänsä.
*
Eräs nuoruudenystävä oli Pariisissa taidemaalarina.
Tämä palaa Suomeen vuosien päästä ja Ramsay mainitsee,
että tämä on edelleen hänen ystävänsä! Toisin kuin muut.
*
Niinpä, heppu oli ollut poissa ystävienmenetysvuodet.) -
Ystävyyden ei tarvitse olla kiinteää (tai muuten loppuu),
vaan... se uinuu joskus lepotilassa ja palautuu tilanteen
mukaan uudelleen.
*
***
*
"Ei ole hyvä pitää väkisin yllä ystävyyssuhteita. Se on
piinallista kummallekin. Tosiasia on, että ihmissuhteista
kasvaa ulos, niin se on." (Somerset Maugham (1874-1965).
*
"Jos joku ystävistäni sattuu kuolemaan, ajan St. Jamesin
kahvitupaan ja tuon kotiin uuden." (Horace Walpole (1717-97)
*
Kyynisyydessäänkin myös jotenkin viehättävä ajatus -
elämä jatkuu... vaikka "ystäväni kuollessa kuolee
samalla myös jotakin minusta itsestänikin"...
*
(Kirjeistä 1997)

182. Verotusta, järkevää ja tyhmää


1) Järkevää verotusta
*
Taloustietelijä Juhana Vartiaisen (sd) isän, oikeistolaisen (uusliberalistin? reaganistin?) taloustieteilijän Henri J. Vartiaisen mielestä (vuonna 1997) veroilmoituksessa pitäisi voida äänestää, mihin verorahat käytetään, esim. nuolilla ylös/alas kunkin budjettimomentin kohdalla.
*
Olen ajatellut samanlaista systeemiä, mutta nuolten sijasta prosentteja ilmoittamalla. Monimutkaisia systeeemejä molemmat. Nuolisysteemin voisi sinänsä asettaa tasobudjetoinnin kehykseen. Zero-base budgeting eli "nolla-pohja-budjetointi", tasobudjetointi, oli demokraatti Jimmy Carterin edistämiä ideoita USA:ssa 1970-luvulla. Tällöin määrärahaa esim. joko
a) vähennetään 10 %
b) pidetään ennallaan, tai
c) kasvatetaan 10 %).
*
Mutta jospa aloitettaisiin yksinkertaisemmin: veroilmoituksen lopussa saisi parilla rivillä ehdottaa, mihin 10 % itseltä perityistä tuloveroista valtion/kunnanverotuksessa pitäisi käyttää.
*
Kohteet vaihtelisivat eri ihmisillä, toiset kohteet suositumpia kuin toiset.
*
Julkistettaisiin sitten mikä osuus missäkin kohteessa on täyttynyt "vapaaehtoisesti", veronmaksajien itse HALUAMIIN kohteisiin. Tämä osa ei siis olisi ns. ryöstöverotusta!
*
Esim. Harald Hirmuinen -sarjakuvan veropopulismissa USA:nkin mataliksi kuviteltuja veroja pidetään ryöstönä. Mutta ne menevätkin etäisiin, epätoivottuihin kohteisiin, kuten suurvallan valtaviin sotilasmenoihin. Tai etäisen paikan vieraiden erinäköisten ihmisten sosiaaliturvaan.
*
Voitaisiinko lisätä "verorakkautta"? Tuoda kohteet lähemmäksi ihmisiä. Ihmiset antavat vapaaehtoisesti ja ostavat vapaaehtoisesti sitä sun tätä. Eikö esim. sairaanhoitomenoihin ole hyödyllistä siirtää veroissaan rahaa, sen sijaan että ottaisi kalliita vakuutuksia, kuten USA:ssa, tai joutuisi perikatoon sairastuttuaan.
*
Juttua voisi kehitellä, eikä se menetä ajankohtaisuuttaan.
*
***
*
2) Tyhmää "verotusta"
*
Maailman "suurimman" tenorin Helsingin-konsertti oli surkuhupainen marraskuussa 1997. Esitys tapahtui jääkiekkohallissa. Herra Pavarotti käytti apunaan mikrofonia ja vahvistimia kuin tavallinen karaoke-laulaja.
*
Vieraat viipyivät hörppimässä drinkkejään laulun jo alettua ja tömistelivät tuoleilleen kesken aarian. Taputuksiin yllyttiin, kun mestari alentui rallattelemaan iskelmiä.
*
Lisämaksusta sai nähdä illallisella muhkeamuotoisen miehen syömässä jälkiruokaansa. Hyväntuulinen laulaja kuittasi yhdestä illastaan 6-7 miljoonaa markkaa. Sitten sirkus jatkoi matkaa veroparatiisiin, mutta sen 12'000 pelleä jäivät - nolostelemaan tuhannen markan lipuillaan saamiaan "taide-elämyksiä".
*
Keisarilla ei ollut vaatteita - tarvitaanko H.C. Andersenin sadun pikkulapsi osoittamaan aikuisille moukille, että he maksavat tyhjästä? Samanlainen rahankasausoperaatio toistuu kuukausittain milloin minkin Bowien, Collinsin tai Eltonin laskuttaessa nuoria, jotka maksavat mitä vain nähdäkseen karismaattisen vapahtajan. Edes aikuiset voisivat miettiä hinta/laatu-suhdetta!
*
Raskauttavaa aikuisille on, että lippujen hinnat vähennetään verotuksessa, yritysten rahdattua Pavarottin sirkukseen kutsuvieraitaan. Joidenkin arvostelukyvyttömien "ilmainen viihde" jää suomalaisten yhteisesti maksettavaksi muussa verotuksessa ja hinnoissa tai leikataan pois jostakin hyödyllisestä.
*
Mikä mainonta saa miljoonat ihmiset alistumaan palvomaan muutamia superihmisiä? Entä miksi miljoona pienituloista kaivaa kupeestaan viikottain pari lanttia, voidakseen kasata ne yhdelle ainoalle viikon lottovoittajalle?
*
Miksi monet elävät yhä harvojen kautta, kuten ne menneisyyden ihmiset, jotka kuolivat yhtenä miehenä jumal-keisarinsa puolesta - vaikka nyky-ihmisillä olisi entistä tasavertaisemmat edellytykset luoda itse, vaihtaa ja nauttia kenen tahansa taiteesta, monien eikä harvojen.
*
(Kirjeestä 1997)

181. Käsi kättä pesee


Melko paljon itseään täynnä oleva Kouri kertoi elämäkerrassan mielenkiintoisia asioita liike-elämän mafiasta. Venäjällä käytetään mafia-sanaa sikäläisen liike-elämän ja rikollisuuden yhteenkietoutumisesta. Ajattelin ennen, että se on ehkä liioiteltua, mutta nyt (vuonna 1997), että oikeastaan se olisi hyvä sana jopa Suomeen?
*
Liike-elämän mafia? Kun näyttää kykyjä jossakin, kuten Pentti Kouri, pääsee piireihin. Piireissä tosi kovat kundit pääsee vielä sisempiin piireihin? Voi olla nero tai häikäilemätön tai taitava käyttämään muita hyväkseen? Muodostuu kaveripiirejä, mafiaperheitä, jotka auttaa toisiaan ja sotii toisia perheitä vastaan? Joku pettää perheensä ja liittyy toiseen? Mutta kerran pettäneen pelätään pettävän toistekin, toisetkin, siinä vaara.
*
Pohjolassa Pentti Talonen nujersi valtataistelussa Yrjö Niskasen, mutta Niskanen voitti toisen erän (Talonen lähti professoriksi Lappeenrantaan). Niskanen sitten eläköityessään järjesti (kykynsä näyttäneen) Iiro Viinasen seuraajakseen. Viinanen ei ollut kiitollinen, vaan saatuaan valtaa heitti Niskasen ulos tuoleilta, joilla tämä olisi vielä halunnut istua.
*
Jos haluaa vetää yhtäläisyyksiä mafia-kummisetiin, niin liike-elämän kovanaamat, Niskanen, Jukka Härmälä yms. harrastavat aina yhdessä metsästystä, kuten myös Kekkonen ja Neuvostoliiton kommunistijohtajat. Jonkinlainen veri-riitti - kaikki ovat tappajia... Sitten nämä toistensa veljet ja kummisedät ovat aina toistensa johtamien yhtiöiden hallituksissa ja siellä nostavat vurotellen aina toinen toisensa palkkoja.
*
Kun Uffe joutuu pulaan, niin Arja ja Paavo auttavat. Joskus joku mokaa liian pahasti, kuten Jaakko Lassila. Tämä yritti taistella vastaan, mutta liittolaisetkin katsoivat, että kyllä nyt täytyy Jaska uhrata, ja onkin hauskaa potkia Jaskaa, kun sitä on saanut pelätä ennen!
*
Jonkinlaista karua moraaliahan noissa mafioissa noudatetaan. Murhia ei tehdä. Tosin jos joku Kari Kairamo sattuu tekemään itsemurhan, niin onhan se joidenkin etu. Sitten jos joku kovis sattuu olemaan isänmaallinen (viihtyi RUK:ssa aikoinaan tai isä oli sotasankari tai muita syitä), niin hän ei tykkää hyvää, jos joku toinen koviksista "ei oo isänmaallinen!" On ollut pitkään pyhiä asioita, joita ei ole saanut myydä ulkomaalaisille.
*
Raha ei ole juuri kenellekään ainoa arvon mitta, vaan ihmiset ovat tunnekimppuja. - Vastaavasti KAIKKI ovat itse mielestään moraalisia. Pentti Kourikin todistelee, että hän itse on hyvä eikä ole koskaan mitään pahaa tehnyt, sen sijaan esim. Jaakko on tyhmä ja paha ihminen, puhumattakaan Hanneksesta, joka kieroilija, roisto, petollinen ja kateellinen ihminen?
*
Politiikassa samaten mafiat: Väyrynen järjesti, ettei Eeva Kuuskoskesta puoluejohtajaa, vaan "omasta pojasta" Esko Ahosta. Mutta Esko ei ole ollutkaan uskollinen Paavolle, vaan potki Paavoa ja Paavo yritti syrjäyttää Eskon.
*
Vihreässä Liitossa on puhuttu Helsingin "Pyhästä perheestä" eli miten jo teineistä asti toisensa tunteneet Haavisto, Hautala, Sauri ym. auttavat aina toinen toistaan?
*
Vänsterförbundetissa Claes Andersson ja Ralf Sund hoitivat asiat keskenään ruotsiksi. Pirstova valtataistelu käynnissä, Seppänen toivoi että hänelle jäisi tarpeeksi iso palanen? Seppänen oli mukana Oulun Kokoomusnuorissa, siirtyi liberaalien kautta vasemmalle Kauppakorkeakoulussa, jossa hänen muistetaan tehneen valituksen oikeustieteen prof. P.J. "Myy" Muukkosesta, kun tämä ei ollut vastaanottoaikana opiskelijoiden tavattavissa, vaan hoiteli yksityisiä bisneksiä.
*
Ilkka Kylävaara kertoi kirjassaan "Makea elämä" kapakkatappelustaan Mika Kaurismäen kanssa. "Kaurismäkiä harmittaa, kun olen paljastanut salaisuuden, että he eivät syntyneet työläiskotiin vaan kultalusikka suussa perheeseen, jossa isä oli suuren vaatetusalan konsernin Reima-Tutta Oy:n toimitusjohtaja Kankaanpäässä."
*
Neuvostoliiton politbyroossa vanhojen miesten kerho täydensi itse itseään, mutta keski-ikä kohosi ja kohosi: Brezhnev-vanhus kuoli, Andropov heti perään, Tshernenko-vanhus perään. Nuorempi Gorbatshov poimi suosikikseen Jeltsinin, mutta antoikin tälle potkut. Tämä päästyään valtaan antoi potkut Gorbatshoville. Venäjällä on palattu elinikäisen tsaarin valtaan.
*
Sveitsi on poikkeava kummajainen, kun kansanäänestyksiä järjestetään jatkuvasti. Valta hajaantuu. Presidenttikin on virassaan vain vuoden. Kukaan ei muista ketään huomattavaa sveitsiläistä poliitikkoa?
*
Havaintojen rönsyilyä, vuodelta 1997, vailla ratkaisuyritystä.

180. Kouriminen


Luin (1997) Pentti Kourin omaelämäkerran:
"Suomen omistaja ja elämäni muut roolit". Otava 1996.
*
Olipa sangen ärsyttävä omaa itseään täynnä oleva henkilö, mutta kertoi kuitenkin mielenkiintoisia asioita liike-elämän mafiasta.
*
Lahjakas kemijärveläinen lukiolainen Pentti Kouri sai v. 1966 ensimmäisenä Kulttuurirahaston stipendin 2 vuoden opiskeluun Atlantic College -nimisessä sisäoppilaitoksessa Walesissa. Toinen valittu Martti Salomaa päätyi myöhemmin TKK:n professoriksi. Seuraavana vuonna stipendin sai Jorma Ollila -niminen lahjakkuus - myöhemmin Nokian toimitusjohtaja.
*
Atlantic Collegen Pentti Kouri mainitsee suorittaneensa koulun historian parhaimmin arvosanoin! Papereillaan hän olisi kuulemma päässyt mihin tahansa maailman yliopistoista. Niistä hän valitsi: Helsingin Yliopiston kansantaloustieteen laitoksen!
*
Tällöin hänen eteensä nousi este. Nimittäin Herra X, Antero Manninen. Satukirjailija Anni Swanin ja runoilija Otto Mannisen poika, historiantutkija Ohto Mannisen isä. Syntynyt 1907. Täytti 90 vuotta 1997. Kuoli v. 2000. "Viisasten Kerhon" jäsen "Herra X", tietokilpailujen mestari.
*
Kourin kirjan hauskimpia kohtia on, kun itsetietoinen maailmanomistaja Pentti ilmoittautuu Helsingin Yliopistoon, mutta siellä onkin tukkona aktuaari Antero Manninen, joka toteaa, että nuorelta mieheltä on jäänyt suorittamatta suomalainen ylioppilas-tutkinto!
*
"Menkää ensin lukemaan yo-kirjoituksiin, niin myöhempinä vuosina voitte sitten ehkä yrittää tänne Helsingin Yliopistoon!"
*
On mieluisaa kuvitella Pentti Kouria noin näpäytettynä. Tietenkin Kouri otti yhteyttä Herra X:ää ylempiin tahoihin, kunnes hänet hyväksyttiin yliopistoon. Minkä neron Suomi olisikaan muuten menettänyt, Kourin mielestä varmaankin.
*
Kourin teoksen sävyä on joku arvostelija osuvasti kuvannut: "Pentti Kouri antaa anteeksi Suomelle!" - Kuten hän itse sanoo, hänen amerikkalainen vaimonsa on häntä kehottanut sovintoon Suomen kanssa:
*
"Pentti, sinun pitää antaa anteeksi synnyinmaasi ihmisille".
*
Kouri on niin monta yötä murehtinut amerikkalaisessa kartanossaan sitä, ettei Suomi ole koskaan tarpeeksi arvostanut häntä, ei ole ollut hänen veroisensa. Hän kun sentään järjesti rakennemuutoksen, hän kun omisti KOP:in, SYP:in, Pohjolan ja Sammon, ja hän otti palkaksi vain puoli miljardia.
*
Mutta kaikki olivat kai kateellisia Pentille, varsinkin kuulemma tekniikan tohtori Hannes Kulvik, jonka olisi mielestään pitänyt olla yhtä älykäs ja rikas kuin Pentin, ja niinhän kävikin, että Kulvik siirsi rahat Khotso-säätiölle Sveitsiin. (Nimeä on luettu takaperin "ostoHK" - Hannes Kulvik?). Verottaja on turhaan yrittänyt karhuta Kulvikilta 140 miljoonan markan veromätkyä, kun taas Pentti korostaa maksaneensa aina veronsa - USA:ssa.
*
Pentti menetti kartanonsa ja taidekokoelmansa, mutta Kulvik viipyilee rahoineen ulkomailla. "Hannes, olisit nyt rehellinen..." vetoaa Pentti. Muutama ystävä Pentillä vielä oli: Rakas ystävä Lenita Airisto, Läheinen ystävä Paavo Väyrynen sekä "Esa Saarinen, jonka kanssa juttelen puhelimessa joka päivä, joskus tunnin, parikin".
*
Yliopistossa 1968-70 Kouri politikoi Kepussa - tutustui Väyryseen.
*
"Minulle on yhä epäselvää, miten sain opiskelluksi kaikkien muiden puuhien ohessa. Joka tapauksessa suoritin kaikki tentit menestyksellä ja valmistuin ennätysmäisen lyhyessä ajassa!"
*
Vuonna 1970 Kouri,21, pääsi Kansainvälisen Valuuttarahaston palvelukseen Washingtoniin, nuorimpana ekonomistina, jonka se oli koskaan palkannut.
*
"Sain mainetta paitsi tutkijana myös itsenäisenä ihmisenä. Kun kaikkien pelkäämä itsevaltainen varajohtaja Fleming astui huoneeseeni ja sanoi: "Kouri, tässä on viimeinen tutkimusraporttini, ole hyvä ja ratkaise nämä matemaattiset yhtälöt", minä sanoin, että "ratkaise itse, ei mulla ole aikaa, mulla on omat tutkimukseni."
*
Kouri väitteli tohtoriksi MIT:ssä ja otti vastaan apulaisprofessuurin Stanfordin Yliopistossa... myöhemmin professuurin Yalessa! (Eivät siis mitään lehmäosavaltioiden yliopistoja tavallisille Korhosille, vaan USA:n parhaita!) Sitten Kouri ryhtyi yhtäaikaa sekä New Yorkin että Helsingin yliopiston professoriksi.
*
Sellainen kyky tuli Suomessa kuuluisaksi - pääsi kaikkiin piireihin mihin halusi (eli mafia otti jäsenekseen). Painava "Varttitonnari" Aatos Erkko kutsui ensiksi Sanoma Oy:n hallitukseen (mutta antoi myös ensimmäisenä potkut: Erkon tuntosarvet kertoivat aina pari vuotta etukäteen, että jossakin oli mätää! - Erkko ei pitänyt Kourin keinoista tehdä rahaa.)
*
Mutta sitten Mika Tiivola (SYP) käytti Kouria aseenaan Lassilaa (KOP) vastaan, ja Jaakko Lassila Tiivolaa vastaan (vain Kouri itse tiesi olevansa kaksoisagentti!) Tästä syntyi se perusasetelma, mikä teki Kourista hetkeksi - Suomen Omistajan!
*
"Pankkikriisi oli lähes yksinomaan säästöpankkien kriisi. Eikä Pentti Kourilla ollut mitään tekemistä säästöpankkien kanssa. -- Megaluokan skandaalista, raha-, valuutta- ja finanssipolitiikan täydellisestä epäonnistumisesta pääomamarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä ovat vastuussa Harri Holkeri, Erkki Liikanen, Rolf Kullberg, Markku Puntila ja Mauno Koivisto.
*
 (- - Pentti Kouri itse osoitti jo vuonna 1970 tutkimuksissaan, Kv. Valuuttarahastossa, että Suomen markan olisi pitänyt kellua, jolloin itsenäinen talouspolitiikka olisi ollut mahdollista, jolloin pankkikriisiä, pörssiromahdusta, valtion ylivelkaantumista ja suurtyöttömyyttä ei olisi koskaan tullutkaan.) -- Suomen kansa on maksanut hirvittävän hinnan valitsemiensa poliittisten johtajien tyhmyydestä.--"
*
allekirjoittaa:
Helsingissä 23.11.1996
Pentti Kouri, professori.
*
(Niin hän viimeisellä sivulla lopettaa vakuuttavasti kirjansa!)
*
Pentin anekdootteja toisista ihmisistä:
*
Hannu Seppälä myi Liisa-siskoineen Seppälät Stockmannille. Sitten hän tuli katumapäälle ja pyysi Kouria tutkimaan, miten voisi vallata koko Stockmannin saadakseen siinä samalla Seppälänsäkin takaisin. Kouri totesi, ettei onnistu, kun Stockmann on niin lujasti hurrien säätiöiden omistama.
*
Hannu ostikin sitten valtavan maa-alueen Portugalista rakentaakseen golfkentän ja hotellin, mutta tulikin huijatuksi: alue oli juoksuhiekkaa, jolle ei voinut rakentaa mitään! (Aivan kuin Aku Ankassa: Aku on useammin kuin kerran ostanut tuollaisen tontin!). Hannua nolotti niin paljon, että hän ampui itsensä v. 1991.
*
Pentti Kouri (s.12.2.1949-22.1.2009) eli 59-vuotiaksi.
*
Kouri eli ruutana (Carassius) on särkikalojen heimoon kuuluva suolattoman ja murtoveden pohjakala. Suurimmat painavat kilon. Erittäin sitkeähenkinen. Syö pikkueläimia ja kasviaineita. Kutee touko-heinäkuussa. (Otavan Iso Tietosanakirja)

179. Kirjoittamisesta vastaten luettuun


Muistan lukion ensimmäisen ainekirjoituksen. Käsittelin asiallisesti Kyproksen kriisiä 1974, sitä jossa kreikkalaiset kiihkoilijat Nikos Sampsonin johdolla yrittivät vallankaappausta, jolla saari olisi liitetty manner-Kreikkaan. Saaren turkkilaisväestö puolestaan irrottautui, muurin rakentamalla, kreikkalaisesta osasta saarta. Seurauksena Kreikan everstijuntta kaatui, mutta saari on edelleen jaettu, yhteydet poikki, seka-avioliittoperheet kärsivät.
*
Sain arvosanaksi 7+ "isolla plussalla", odotin 8-9, mihin olin tottunut. Huomasin, että kirjoittaminen on vaikeata! Jotakin oli tehtävä! Olin ainakin kirjoittanut niukasti, lyhyesti.
*
Omaksuin uuden tavan kirjoittaa pitkästi, runsaasti - kyllä asiaa ja sanottavaa löysin vaikka kuinka paljon, kunhan vain jaksaisin vääntää paperille asti monisanaisemmin, enkä vain muutamalla sanalla. Pääsin 9:n paremmalle puolelle lopullisesti.
*
Tapani on tenttikysymyksiin vastatessa ollut seuraava: katson ensin yhtä kysymystä kerrallaan, tai vaikkapa vain OSAA siitä, ja alan heti kirjoittaa mieleeni herääviä ajatuksia luonnos- eli suttupaperille... Heti aivan ensimmäisiä mielleyhtymiä, vaikka kuinka turhia ja kaukaisia - muistilistaksi, inspiraation lähteeksi... ettei jotakin unohtuisi pois, kaikista laajoista mahdollisuuksista ja asiayhteyksistä. Luovuusharjoitus!
*
Sitten vasta luen kysymyksen kokonaan, jolloin syntyy vieläkin lisää assosiaatioita... Ja sitten vasta (kuten suositellaan) luen yksi kerrallaan muutkin kysymykset läpi, toimien jokaisen kohdalla em. tavalla. Kaikki tuo ennen kuin alan todella vastata ensimmäiseenkään kysymykseen. Sillä myös toisista kysymyksistä voi tulla tukea ensimmäiseen kysymykseen - ehkä muistuttavat uusista ajatusyhteyksistä, jotka heti kirjoittan muistiin.
*
Muuten on vaara, että hetken päästä on unohtanut ensimmäiset ajatukset, jos ei reagoi niihin heti. Myöhemmät ajatukset tulevat kyllä, mutta mitä onkaan siinä vaiheessa unohtanut niiden
alta?
*
Yritän maksimoida eri tunnetilojen antamat virikkeet: kun näkee kysymyksestä ekat sanat, jännityksellä ajattelee Mitä, Mitä... Ajatus lentelee eri suuntiin, jotta mitä tässä voisi olla? Ajatus on vapaa! Nähtyäni koko kysymyksen ajatuksenjuoksuni kaavoittuu jonnekin yhteen suuntaan. Joitakin muita ulottuvuuksia jää pois. Yritän siis ensin luovuuden maksimointia?
*
Matematiikkaakin voi lukea. Kaavat ja selitykset eivät ole sanskritin kieltä, vaan niistä saa selvempää lukemalla hitaasti. Kannattaa opetella kaavat. Kaipasin monisanaisempia oppikirjoja: matematiikan ihanne on elegantti lyhyys, miksi jaaritella turhia, mutta opettamista voisi auttaa selittäminen hieman pitemmin, kädestä taluttaen.
*
Aiheista parhain on ajatukset, joista voi saada uusia omia ajatuksia.
*
Lukiessa minulla voi olla tapana lueskella ensin sieltä täältä silmäillen, vähän alkua, vähän ihan loppua, vähän sieltä täältä. Toisella tai jollain kerralla luen alusta loppuunkin, mutta muut uusinnat taas sieltä täältä... Järjestys ei ole niin tärkeä kuin systemaattisessa esseessä. Kirje hyppii aiheesta toiseen, se on kollaasi, jota voi katsella eri näkökulmista.
*
Vaikka kirjettä lukisi väärinkin - silloinkin se virittää uusia ajatuksia, erilaisia kuin kirjoittaja aikoi. Poimi sana sieltä, toinen täältä, keksi ihan oma yhdistelmä, oma ajatus. Luovuutta maksimoiden.
*
Joskus lukee lehtikirjoituksiakin hauskasti väärin: Vaikkapa arvostelu kahvilasta: "Se on myös kärpäsen ruokapaikka" (Ahaa, epäsiisti, kesäinen), ei vaan tekstissähään lukikin "Se on myös käypänen ruokapaikka".
*
Anagrammit ovat mukavaa kirjaimilla leikkimistä! Mitenkä sana muuttuukaan, kun kirjaimet järjestää eri tavoin? Kävellessäni pitkää matkaa voin samalla päässäni käännellä kirjaimia:
Lihava karmi (kemiläinen kiekonheittäjä),
Yyrvänen (epätoivoinen häviävä presidenttiehdokas),
maharatsia (mahtisaari).
*
Muistan aina nokkelan lehtiluettelon:
Rajalinnake, Nadjan tietoa, Kisu kosi, Uita helma.
Enemmät unohtuivat, keksin itse heti lisää:
Valkea, Lakki, Nana, Kukakana?
*
(Kirjeestä 1997)

178. Pettymys on passiivisuutta


Kun lukee vanhoja kirjeitä tapaamisen jälkeen, huomaa toisessa erilaisia piirteitä kuin ennen! Luemme kirjeitä rajallisten kehysten läpi, luullakseni. Ensivaikutelmana syntyy jokin käsitys toisesta ja jatkossa lukee kirjeitä sen vaikutelman vallassa, tulkitsee uudet asiat ensivaikutelman 'teorian' mukaisina.
*
Niin kuin tieteessä on vallitseva paradigma... Aikanaan tähtitiede luuli, että aurinko ja kiertotähdet kiertävät maapalloa. Kaikki havaittu ei oikein sopinut siihen teoriaan, mutta se sivuutettiin. Kunnes keksittiin uusi teoria: maa ja muut planeetat kiertävätkin aurinkoa.
*
Tavattuaan huomaa usein, että toinen onkin erilainen kuin mitä luuli. Sitten hämmästelee, että miten hän vaikutti toisenlaiselta. Lukee uudelleen kirjeitä ja näkee: sopivathan kirjeet sittenkin yhteen tämän tavatun ihmisen kanssa. Miten niitä lukikaan ennen toisenlaisella näkemyksellä.
*
Kirjeitä voi lukea eri tavoin. Kuten tavatakin voi eri tavoin. Ei toinen ihminen ole aina samanlainen vaan toinen ihminen kokee hänet eri tavoin. Tekee erilaisen tulkinnan. Omat asenteet vaikuttavat, oma vaihteleva mielentila vaikuttaa.
*
Teoreettista pohdintaa ei pidä vähätellä: "Hyvä teoria on myös loistavaa käytäntöä!" Ehkä joskus vaikeaselkoista, kenties ei minnekään johtavaa sanojen pyörittelyä. Jossa ei pääsekään pitemmälle, kuin "onhan se niin ja onhan se näinkin, ja elämä on monimutkaista..."
*
Mitä sitten on pettymys? - Sitä, että odottaa saavansa jotakin itsensä ulkopuolelta. Odottaa saavansa lahjan, tai odottaa saavansa onnen lahjaksi. Sanakirjan mukaan "pettyä" tarkoittaa sitä, että jonkun odotukset jäävät täyttymättä tai että jotakin toivottua jää toteutumatta.
*
Ihminen siis pettyy passiivisuuttaan! Kun joku toinen ei tee jotakin hyväkseni, petyn. Pettymyksen voi torjua tekemällä ITSE jotakin! (Voiko itseensä pettyä? Kai juoksija voi pettyä vaikkapa jalkaansa, joka pettää... kun kaatuu, vaikka mieli käski juosta. Mutta voineeko pettyä omaan henkiseen sisimpäänsä - sehän olen minä itse... Minä olen, mikä olen, parhaani mukaan. Yritän. Uudelleen.
*
Abraham Lincoln sanoi: "Loppujen lopuksi, minusta tuntuu, että ihminen on kutakuinkin niin onnellinen, kuin hän itse päättää olla." - Varmasti voi esittää vastaväitteitäkin. Mutta silti kannattaa testata: VOISINKO tässä tilanteessa sittenkin tehdä jotakin ITSE ollakseni onnellisempi? Vai olenko totaalisesti kohtalon armoilla?
*
Pettymisessä on sikäli jotakin lapsuuteen liittyvää, että lapsihan on paljolti riippuvainen. Hän ei voi mitään, jos muut pilaavat hänen elämäänsä.
*
Aikuinen sen sijaan voi tehdä jotakin. Vaikka fyysinen vapaus puuttuisi, hänellä on jo aika paljon henkistä pääomaa omissa aivoissaan.
*
Pettymisen välttää, kun ei odota itsensä ulkopuolelta mitään, vaan päättää tehdä itse. Ei usko joulupukkiin, joka tuo ilon ja onnen. Vaan ryhtyy joulupukiksi ITSE: "Yritän tehdä tuon ihmisen onnellisemmaksi".
*
Aktiivisuus tekee onnellisemmaksi. Vaikka epäonnistuisikin, tuntee kuitenkin yrittäneensä. Tekeminen on onnellista itsessään. Joskus on "matalapaine": ei huvittaisi tehdä mitään... (Odottaa passiiivisena, että ympäristön pitäisi huvittaa minua).
*
Silloin auttaa, jos TEKEE IHAN MITÄ VAIN, niin se piristää ainakin vähän. Tekee jonkin ikävän, lykätyn asian, tai jonkin ihan keveän, mitättömän asian. Alkaa puuhailla. Se voi viedä mukanaan ja kohta huomaa unohtaneensa masennuksensa.
*
Minua auttaa "älyllinen uteliaisuus" - muistuupa mieleeni aina jokin kiinnostava "ongelma", selvittämätön juttu - alan kaivata TIETOA - pakko ottaa selvää...
*
(Kirjeestä 1997)

177. Kirjoiteltua rakkaudesta


Jonakin päivänä keskellä nuoruutta huomasin, että kirjoitettuna rakkaus ym. vaikeat sanat ja asiat olivatkin kevyitä ja helppoja kirjoittaa.
*
Sanojahan ei määrää Totuusministeriö muualla kuin Orwellin tai Huxleyn anti-utopioissa, vaan sanat ovat ihan sitä mitä kirjoittaja haluaa Lewis Carrollin 'Liisan ihmemaan' anarkismin mukaisesti. Kieli elää ja muuttuu kansan suussa ja kieli-professorit joutuvat seuraamaan perässä.
*
Voin jollakin 1/5,5 miljoonaa osuudellani suomen taitoisten joukosta käyttää sanaa haluamallani tavalla, kuten erotella rakkaus / ihastuminen / pitäminen / ystävyys -sanoja.
*
Voinko tietää / muistaa rakastaneeni - vai onko tunne ollut jokin muu. Ajattelen, että kun on jotakuta rakastanut(?) ja hän myös on rakastanut(?), on syntynyt jonkinlainen systeemi, jossa on feedback/palaute. Uskon toisen antaman vastarakkauden osasyyksi ensimmäisen antaman rakkauden.
*
Esim. A vain kuvitteleekin B:n rakastavan häntä, ja se ei ole hänestä vastenmielistä, vaan päinvastoin hänkin alkaa rakastaa B:tä, koska tämä rakastaa häntä (kuten A. uskoo), ja A:n rakastaessa näin B:tä, B. vastaavasti herää rakastamaan A:ta entistä enemmän, jos on jo rakastanutkin ehkä, tai sitten nyt rakastuu samasta syystä kuin A. häneen.
*
Kun rakastan ja toinenkin tuntuu rakastavan minua, tämä kai on rakkautta... oma rakkaus heijastuu selvästi toisesta. Syntyy kierre, jossa toisen rakkaus ruokkii toisen rakkautta ja kiihdyttääkin sitä. Tai laimenee ja laimenee, puolin ja toisin. Tai vain toinen ihastuu, mutta toinen ei, jolloin ei synny palautetta ja vahvistusta, eikä synny yksipuolista ihastumista enempää.
*
Rakkautta jotkut vertaavat päihtymykseen tai vapaaehtoiseen hulluuteen. Kävelee käsikädessä, näkee vain lähinnä sen toisen. Rakastavaiset ovat kuin omassa maailmassaan. Sitä on mukavaa katsella sivustakin - rakastuneita pareja. Rakastuneet ovat herkkiä, seuraavat intensiivisesti toisiaan. Jokainen toisen teko on tärkeä. Toinen on maailman tärkein... Rakastunut elää koko ajan ainakin hieman toisen kaipuussa. Ja tuntee koko ajan toisen kaipaavan häntä. - Siinä nopeasti, lyhyesti muistikuvia hetkistä, tunnelmista. Vai onko se vain ihastumista - ei, kun MOLEMMAT ovat siinä tunnelmassa, molemmat ruokkivat sitä koko ajan toisissaan, omistautuvat toisilleen ja yhdessäololleen.
*
Tunteet aaltoilevat, joskus laimenevat, jopa kuolevat. Viikonloppuisin näkee kaupoissa paljon pareja (tai perheitä). Voi katsella niitä: tuollainen ja tuollainen! Joitakin kauniita, onnellisia pareja ja paljon outoja pareja: ei hyvä päivä tänään - tai näkee kiusaantuneita miehiä: tuon akan kanssa on joutunut yhteen, mikä lie seksin himo ajanut ja sen tarve pitää yhä yhdessä, tai lapset tai yhteinen talous. Paljon näkee myös fiksun ja upean näköisiä naisia paljon tympeämmän näköisten miesten kanssa. Ja näkee keskenään yhtä tympeitä pareja (siis näin sivullisen näkökulmasta).
*
Toisin sanoen: sivullisena näkee a) joitakin aivan upeita parisuhteita - jotka herättävät toiveen, että eläisi itsekin sellaisessa! b) myös parisuhteita, joita nähdessään onnittelee itseään, ettei ole ajautunut tuohon eikä tuohon suhteeseen!
*
Mikä yhdistää ihmisiä ja pitää yhdessä? Kyselen sitä ihmisiltä... Säännöllinen, varma seksuaalielämäkö / varma, vakiintunut kaveruus / yhteiset lapset, yhteiset tavarat, yhteiset muistotkin... / yhteiset harrastukset (parhaita syitä, mutta harvinaisempaa kuin voisi odottaa?) / ...
*
Jos olen joskus rakastunut... niin siinä on ollut jotakin kaiken entisen ylittävää... Se on ollut ylivoimaisen upea jollakin tavalla... kertakaikkiaan siinä on ollut maailman tärkein olento, elämän keskipiste ja merkittävin syy elää... jotakin sellaista... VALTAVASTI HYVIÄ PUOLIA! Kaikkea positiivista! Todellinen, uskomaton löytö... Maailman paras ihminen mulle.
*
Jean Cocteaulta kysyttiin, mitä on taide? Vastaus: "Hämmästyttäkää minut!" - Sellaista rakastuminenkin(?). Mielitietyn sanat ja ajatukset, ehkä ulkomuotokin hämmästyttävät upeudellaan. Kertakaikkiaan sitä arvostaa. Tai siinä on JOTAKIN hämmästyttävän upeaa, ja muut puolet kelvollisia tai helposti sivuutettavia.
*
Kun rakastuu tamperelaiseen teini-ikäiseen opiskelijatyttöön, hän on paitsi siro ja nätti, myös nokkela.
"Pispala ei ole kai koskaan palanut..." kysyin?
"Ei ollut piikoja", hän vastasi.
Sellaista keskustelimme. Joskus nokkelan lakonisesti ja välillä vuolaasti kaikkea.
Mitä tajusinkaan vuorosanoista? Porit ja Turut ja Vaasat paloivat, niistä on muistolaattoja tai historiakertomuksia:
"Palo sai alkunsa, kun paakari Strömbergin huolimaton piika unohti yöksi sammuttaa tulen". - syyt on vieritetty piikojen niskoille.
*
Pispala oli työläiskaupunginosa, vaikka nykyisin Tampereen halutuin asuinalue, jossa hän asui puutalon ylimmässä kerroksessa 3-/2-krs. rinnetalossa, näköala yli kattojen Pyhäjärvelle etelään. Hän näytti todistuksen keskiarvon 9,9, ja 5 laudaturia, ihailtavaa sekin.´Kaikki mikä Tampereella oli upeaa, oli minusta hänen ansiotaan...
*
Rakastaan arvostaa valtavasti, hänessä näkee 9 hyvää ja 10 kaunista? Hän tuntuu todella ainutlaatuisen harvinaiselta löydöltä? Tuntee löytäneensä AARTEEN tuhansien ja miljoonien vähemmän kiinnostavien ihmisten joukosta. Ainutlaatuisen mielenkiintoisia ominaisuuksia...
*
Muinoin oli madonnamyytit - kun naiset eivät vielä yleensä olleet sivistyneitä, olivat muka puhtaita, mutta nykyään arvostetaan henkistä rikkautta, käsittäen sekä tunteita että tiedonrakkautta.
*
Hän sai ansiokseen muittenkin "tamperelaiset" nokkeluudet:
Porraskäytävässä luki, että "muista jättää yöksi valo palamaan satunnaisten kulkijoiden iloksi". Koska huoneistoja oli vain 3, ja jokainen asukas varmasti tiesi, mistä katkaisijan löytää ulko-oven pielestä, ajatus oli kai käänteinen, päättelin, mutten tiedä?
*
Linja-autoaseman viereisen talon roskakorin (eli tyhjän kurkkupurkin) yläpuolella luki kielto:
"Ei roskia tänne!"
Arvatkaa, oliko katukäytävä pitkän matkaa siisti, ja juuri siinä purkissa kaikki karkkipaperit ja jäätelönkääreet, joista ohikulkevat olivat halunneet eroon.
*
(Kirjeestä 1997)

176. Naisnäkökulma 1990-luvulta


Raija Lemlin: "Pankkikriisin pelinappulat" on kuulemma ollut
myyntimenestys. Pankkivirkailijat ja niitä tuntevatko lukevat -
miten työ Kuopion Pohjois-Savon Säästöpankin atk-yhteyksien
henkilönä päättyy. Tosikertomus täynnä naisten kateellisuuksia
toisilleen ja kaksinaamaisia juonitteluja (vai näenkö valikoiden?)
kun he tappelevat jäljelle jäävistä työpaikoista.
*
Minua häiritsi sellainen subjektiivisuus, että jossain kohdassa
Lemlin valittaa, miksi YKSI pankkiryhmittymä, säästöpankit,
Skop, (vaikkakin kurjuudessaan omaa luokkaansa ja pankkikriisiin
johtaneen keinottelun nimenomainen aloittaja ja pahin syyllinen),
miksi juuri SE teurastetaan, pilkotaan osiksi muille pankeille,
eikä jaeta kurjuus tasapuolisesti kaikkien pankkiryhmien kesken?
*
Esim. osuuspankit eivät oikein ehtineet mukaan SKOP:ista muihin
pankkeihin levinneeseen keinotteluun, ja selvisivät parhaiten.
*
MUTTA muutama sivu tuon jälkeen Lemlin kertoo eräästä muita
surkeammasta säästöpankista ja NYT onkin tiukasti sitä mieltä,
että SE olisi pitänyt heti lopettaa! Että minkä hiivatin takia
meidän muiden parempien säästöpankkien piti tuosta meitä
huonommasta pankista kärsiä? - Omat kullat ja naapurin kakarat.
*
***
*
Taina Hyytiäisen "Kunnian kauppiaat" on aika hyvä! Se tuntuu
ensin hieman vaativalta: paljon eri henkilöitä eri paikoissa
tekemässä jotakin, mutta selkiytyy sitten, että miten kaikki
liittyy toisiinsa. Isoja sivuja 417 ja niillä paljon tekstiä!
Miten TH osaakaan pulista vuolasta tekstiään, kadehdin, kunpa
osaisin minäkin. Lopussa olen ihan tyytyväinen lukemaani.
Vaikka sen "maailma" eli Suomi onkin sellainen, jossa kaikkien
moraali on myytävänä. Dekkari, jonka kuolemantapaus sijoittuu
aika myöhäiseen vaiheeseen, mutta sopii sinne. Yksityisetsivä
Sirkkanen oli ihan onnistunut henkilöhahmo.
*
***
*
Kaarina Valoaallon runokirjoja keräilin
takavuosina divareista kirjahyllyyni.
Eivät kai kaikkein arvostetuimpia, pienet painokset,
divareista kymmenellä markalla (parilla eurolla).
Aalto oli aikoinaan Emmauksen lumpunkerääjä.
*
Minä haluaisin olla energisempi!
Siksi pidän energisistä runoista!!
Pian elämä on ohi - mitä ehti tehdä?
Napoleon valitti, ettei hänellä ollut montaa
onnellista hetkeä - olen monesti suunnitellut
omien onnellisten hetkieni listaamista,
todistaakseni saavani niitä kokoon SATOJA,
jos en tuhansia!
*
Valoaalto:
*
"mä sanon että ympyrätalon hissikin jäis toiseksi
kun minä alan kohota
siinä ei pysy hissit ei vintturit
ei nosturit ei kauhakuormaajat perässä
mun iloni on kuin torpedo
syöksylasit päässä kynttilänliekki
lehahtaa hameen poimuista ylös
syleilläkseen koko maailmaa
aina sen pienintä ja kurjinta esinettä
kivenkäkkänää sontakikkaretta myöten
mun rakkaus hehkuu kaikkeen ja kaikkiin
ja sillä hehkulla lämpenis jo monen insinöörin ja
kaupunginjohtajan saunat ilman sähköä
*
siinä ei tarvittais telaketjuja
ei vinttureita
jos tällä voimalla sais
rakentaa
sen mikä on pysyväistä"
***
Mulle tuo on unelmaa ENERGISYYDESTÄ!
Rakkaudesta kaikkeen ja kaikkiin jne.
Mikä lie olisi tyylisuunta? Futurismia?
Vai sosialistista realismia
(joka oli oikeasti idealismia)?
*
Ehkä puolestaan joku työn raskaimman raataja,
siivooja tai vaikkapa painija Pertti Ukkola,
haluaa löytää runoista unelmallisen rauhan.
*
(Kirjeistä 1997)

175. Unelmayhteiskunnan rakennusyritys


Ossi Hiisiö: Tapiola - parempien ihmisten kylä (Tammi 1970)!
Tuli 27 vuotta myöhässä v. 1997 luettua. Nythän kuvaus kiehtoi,
kun se dokumentoi Suomea, jossa olen elänyt, mutta en enää
kaikenaikaa muistakaan, mitä kaikkea nykyaikaan kuuluvaa
vailla siihen aikaan oltiinkaan!
*
Jouko Ylä-Liedenpohja piipahti 1997 talvella 5 sekunniksi TV:hen
kertomaan, että nykyisen työttömän elintaso on 4 kertaa
suurempi kuin keskimääräisen työtätekevän elintaso 40 vuotta
sitten. Jäi tilastolliseksi heitoksi, joka ei konkretisoitunut.
*
Hiisiön kirja auttaa nostalgiaan. Muistelemme, että sehän oli
hyvää aikaa, töitä riitti, ihmiset muuttivat uusiin koteihin,
hankkivat televisioita ja puhelimia. "Alkuun niitä laskettiin,
että kellä naapurilla on TV tai puhelin, mutta nyt niitä on
jo niin monella, ettei viitsi laskeakaan!"(sitaatti kirjasta).
*
Menneen maailman ihmiset paiskivat raskaita töitä ja kokivat
kieltäymyksiä ja vasta sitten saattoivat saavuttaa osia siitä
elintasosta, joka nyt näkyy lankeavan kuin manulle illallinen.
*
Perheet olivat onnellisia, kun olivat viimein päässeet jostain
omakotitalon yläkerrasta lapsineen kerrostaloon, jossa oli oma
kylpyhuone - "Kuin olisimme tulleet taivaaseen!" (sitaatti).
*
Minulla on omanlaiseni askeettinen filosofia. Ihannoin elämää,
jossa normaali kulutus ei ole suurta - koska oikeastaan
ihminen ei tarvitse paljon muuta kuin henkisiä virikkeitä.
Puhtauskin on kyllä sentään aika tärkeä juttu.
*
Utopiani on valinnanvaran yhteiskunta. Kaikkea tarjolla -
kaikki maailman ylellisyys, kunhan jokainen tekee valinnan,
mitä juuri hän haluaa, mikä on hänelle tärkeää.
*
Tai sen vastakohtana inhoan tuhlauksen yhteiskuntaa, jossa
kaikki haluaa saada kaiken, kun kerran muillakin on, vaikka
mikään siitä kaikesta ei sitten merkitse mitään. Inhoan
"Virtas-vaikutusta" ("Keeping up with the Jones'es"). Se on:
jos A hankkii auton, niin B:nkin täytyy hankkia,
jolloin taas A:n täytyy hankkia hienompi auto...
Ja sitten ihmiset on tyytymättömiä,
koska toisella on jotain enemmän tai parempaa, tai itselle
pitää hankkia jotain mikä on parempaa kuin toisella.
Tuohan on samalla irvikuva poliittisesta
vasemmistosta ja oikeistosta.
*
***
*
Jouko Kajanoja: Kommunikatiivinen yhteiskunta.
Kajanoja kertoo, että kun häneltä ovat unelmat murtuneet,
niin hänen on täytynyt etsiä uusia.
Ennen Neuvostoliitto oli hänen ihanteensa, nyt Ruotsi?
"Yhteisymmärrykseen pyrkivä hyvinvointivaltio",
vastakohtanaan välineellinen vastapelurien maailma.
Puolet kirjasta on Habermas-hämäryyksiä, jossa
suoritetaan käsitteiden haltuunottoja,
loppupuoli on operointia tilastoilla, jolla osoitetaan,
että hyvinvointivaltiot ovat menestyneet taloudellisesti
parhaiten. (Mutta kumpi on syy, kumpi seuraus?).
Arvioni: Nollatutkimus. Hyvinvointivaltio on itsestään
selvä päämäärä. Sen yksityiskohdista keskustellaan.
*
***
*
Jari Sarasvuo oli Timo Harakan "Musta laatikko"-ohjelmassa
1997 keskustelemassa Juha Siltalan kanssa. En ole aina pitänyt
Siltalan narinoista, mutta hänen luettelemansa kolme
ykkösarvoaan hyväksyin itsekin:
1) Vapaus 2) Sosiaalisuus 3) Armo.
*
Vapaus ja sosiaalinen yhteishyvä ovat joskus ristiriidassa.
Yhteiskunnan täytyy hillitä vapautta käyttää huumeita tai
vapautta anarkiaan, koska niistä koituu ongelmia toisille.
Mutta vapaus ... itsensä toteuttamiseen ... on ykkösarvo.
Armo ... edustaa kristillisen perinteen kauneimpia puolia.
*
Tarviiko sitä selittää? Kaikki ei ole vain omista teoista ja
ansioista kiinni... eikä kosteta toisten tekemiä virheitä...
On vaikeaa uskoa yliluonnolliseen - paitsi filosofiana.
*
***
*
Kävin hakemassa Kivenlahdesta Eero Paloheimon viimeisimmän,
"Syntymättömien sukupolvien Eurooppa", silmäiltyäni sitä vain
tuntia aiemmin ensikertaa Tapiolan Akateemisessa kirjakaupassa.
Kiinnostavan näköinenkin kirja! Kuukausia suunnitelmissa lukea.
*
Eero Paloheimon "Syntymättömien sukupolvien Eurooppa" on
parasta mitä olen talvella 1997 lukenut. Pitäisi ostaa se
ja lainata kaikille tuttaville. Mutta ihmiset haluavat
lukea eri kirjoja kukin. Ja katsoa eri filmejä.
*
(Kirjeistä 1997)

174. Siperia, Suomi, Skandinavia, Eurooppa


1) Siperia
*
Ulla-Lena Lundberg: Linnunsiivin Siperiaan.
*
Siperian rataa, Ussuria, Sahalinia... Linturetkillä!
Ennen ja nyt. Väistämättömät neukkubyrokraattityypit.
Esimerkiksi tyhjä hotelli oli muka "täynnä", jottei
sen työntekijöiden tarvitsisi liikauttaa eväänsäkään.
*
TAI nyt, on entinen politrukki, joka kieltää kaiken:
POIS! On kiellettyä kuvaaminen! POIS! On kiellettyä
ulkomaalaisten pääsy tähän kiellettyyn kaupunkiin!
Mutta kukaan ei enää tottele politrukkia, sille nauretaan:
"Kommunismi on kumottu!" Eikä kommunisti voi enää kuin
kihistä kiukusta ja huutaa!
*
***
*
2)  Suomi
*
"More Women Travel" ylisti Suomea parhaaksi paikaksi naiselle, joka haluaa matkustaa yksin, turvallisesti ja ollen rauhassa tungettelevilta miehiltä! Ylistävää tekstiä Suomesta!
*
Arvatkaapa missä kirjoittaja-nainen ja naiskumppaninsa (brittejä) yöpyivät Helsingissä? - Pystyttivät telttansa ensimmäiseksi yöksi metsäiseen puistoon Finlandia-talon viereen! Saivat olla aivan rauhassa!
*
Suomalaisilla on niin ihana "laissez-faire" -tapa (kuten hän kirjoittaa) antaa toisen olla rauhassa, kunhan tämä ei tee mitään vakavaa rikosta. Seuraavat yöt nämä naiset telttailivat metsässä "Seurasaari"-nimisessä saaressa - kenenkään häiritsemättä! Ainoa huono puoli Suomessa oli, että ruoka oli uskomattoman kallista (ennen EU:hun liittymistä). Naiset viipyivät kolmisen viikkoa liftaillen ym. ja telttaillen Helsingin jälkeen ympäri maata.
*
(Jokin muukin matkaopas on sanonut esipuheen loppuhuipennuksena Suomen parhaaksi puoleksi "ystävällisiä ihmisiä!". Portugalilaisissa on samaa kuin suomalaisissa, eivät tyrkytä mitään, mutta jos pyytää apua tai kysyy neuvoa, heräävät hyvin avuliaiksi, lähtevät vaikkapa opastamaan, olen kokenut Portugalissa.)
*
***
*
3) Skandinavia
*
Lonely Planet: Scandinavian & Baltic Europe...
Lista: "The Top 10 sights:
*
1) Geiranger-vuono, Norja
2) Frederiksborgin linna, Hilleröd, Tanska
3) Myvatn, Islanti
4) Gamla Stan, Tukholma (nähty)
5) Lofootit, Norja
6) Bygdöyn Viikinkilaivamuseo, Oslo (nähty)
7) Karelia & Saimaa lakes (nähty)
8) Tallinnan vanha kaupunki (nähty)
9) Vilnan vanha kaupunki
10) Abiskon kansallispuisto, Ruotsi"
*
"The Bottom 10 Sights:
1) Gröna Lund, Tukholma (nähty)
2) Joulupukinpaja, Rovaniemi
3) Pieni merenneito (liian pieni?), Kööp. (nähty)
*4) Tunnelbanan maalaukset, Tukholma (nähty)
5) Norwegian beaches
6) Seal clubbing display at Polar Museum (?)
7) Legoland without kids, Tanska
8) Blue Lagoon, Islanti
9) Mikä tahansa neukkuajan lähiö Baltiassa
10) Mikä tahansa kohde, jossa on turistibusseja
niin paljon ettei kohdetta näe."
*
***
*
4) Eurooppa
*
Hansson & Lindblad: Lifta i Europa. (1993)
(...från förberedelser till reseberättelser...)
Synnyttää + tyydyttää matkakuumeita.
*
Huvittavaa:
1) "billigt sätt att se sig om i världen":
kun 5000 kruunua kului Daniel Hanssonilta 12 päivän
Pariisin matkaan! Jos hän rekan kyydissä säästikin,
niin hän sen jossakin muussa monin verroin kulutti!
*
2) Matkalla tavattu tyhmä norjalainen(!),
joka oli tuhlannut Osloon-paluulentolippunsa rahat
ja oli yrittänyt iät-ajat saada peukalokyytiä
erittäin huonossa liftaus-paikassa.
*
Bo Lindblad oli norjalaiselle näin jalomielinen:
"En bil stannade för mig--, men jag min korkade
blödiga mes skickade vidare bilen till norrmannen.
Men den dumme tönten tackar nej och låter bilen
köra iväg! Det var så dumt så att man kan ha
mardrömmar om det." -- "Han fick bara en chans,
norrmannen, och det var ändå en för mycket".
Noin muistelee Bo vielä myöhemminkin, saatuaan vihdoin
itselleen kyydin, kun norjalainen jää, jää paikalleen.
*
(Luettuja 1997)

173. Hemanus ja Eskola, Toijalan takaa


Pertti Hemanuksen dekkarit ovat epädekkareita...
"Ruumiinkulttuuri" - dekkariharrastajien lehti -
arvosteli ala-arvoisiksi, - miten kustantaja "Pohjoinen"
kehtaa päästää julki jotain niin surkeaa!!
Mutta kun eka ilmestyi, sen tilaajaluettelo oli mitä
pisin kirjastoissa. Ehkä sitä vastaavasti myytiinkin.
*
Hemanus oli journalismin professoriksi päässyt. Pimeään
aikaan Tampereella, Toijalan takana. Luin oppikirjojaan
- olen vain aina ihastellut sanomalehtiä ja journalismia!
Hemanus oli aluksi tutkinut sanomalehtien rikosuutisia.
Kaunokirjailijana amatööri, sai esikoisen läpi julkkiksen
ja tietokirjailijan maineellaan? Hyvä esimerkki huonosta
kirjailijasta? Hemanus eli 78 vuotta, 1934-2012.
*
Minusta on kiinnostavaa lukea omakustanne-kirjailijoita:
he ovat niin hiomattomia! Niissä näkee kömpelyydet, näkee
mitä ovat yrittäneet... näkee puita metsältä!
Hyvä kirja voi olla niin valmis oma maailmansa, ettei lukija
huomaa, miten sen on joku kirjoittaja palasista luonut.
*
(Samallakin luin toista omakustannetta:
Klaus Viking: Ruotsin pääministerin murha. Nynäshamn 1988.
Tosin se oli ammattilais-tasoinen, Otava oli julkaissut
tekijältä aiemmin romaanin ja YLE esittänyt näytelmiään.)
*
Poliittisesti Hemanus oli kai kettu, repolainen.
"Repo-radion nousu ja tuho" eräs kirjansa. Kuten Eino S.
Repo (kepu), joka seurusteli äärivasemmiston kanssa,
myötäjuoksi, kun ilmeni opportunistisesti edulliseksi.
*
Politiikassa jotkut ihmiset omaksuvat aatteensa jostain
lapsuudesta, nuoruudesta - moraaliset periaatteet ja
viiteryhmän, jonka edustajaksi katsovat itsensä jne.
Esko Aho, maalaispoika Kannuksesta, Harri Holkeri,
poliisin poika Toijalasta, Aarne Saarinen, kivimies jne.
ovat uskottavasti mitä ovat? Toiset taas tilanteen
mukaan pyrkivät pinnalle?
*
Esimerkki 1) arvostettu Ranskan presidentti Mitterrand
pyrki 1940-luvun alussa lähelle natseja... myöhemmin
Ranskan vasemmiston kokoava hahmo. Jos historian kulku
olisi ollut toinen, hänestä olisi kai tullut vaikuttaja
Natsi-Ranskassa, napamies aina, kunkin tilanteen mukaan.
*
2) Laura Lodenius, ties minkä rauhanjärjestön pj, juoksi
lapsempana jokaikiseen mielenosoitukseen, "Ei sillä niin
väliä, tai ollut tietoa, mistä osoitettiin mieltä,
vaan sillä että oli itse mukana", hän kuvaili itse.
*
Ulkopuolisesta jotkut ihmiset tuntuvat luotettavilta
sen mukaan, että ovat aina sitä mitä heidän on tottunut
olevan. Toiset taas epäluotettavilta? Toisilla on selkeä,
moraalinen maailmankatsomus: ulkopuolinen kuvittelee
tietävänsä rajat, mitä parhaimmillaan / pahimmillaan.
Toisten moraali ja periaatteet venyvät kuin kumi.
*
Minäkin olin lukenut Hemanuksen 3 ensimmäistä, ja 4:nnestä,
mahdollisesti, etsisin samaa, mitä ennenkin. Juoruja
sisäpiireistä? Naamioituja todellisia henkilöitä?
Kirjoittajan värikkäitä omakohtaisia seikkailuja?
*
Timo Korpin "Miestenlehtien kustantajan" muistelmista,
"Lihaa säästämättä" (Johnny Kniga 2002) ilmeni, kuka
henkilö oli Suomen ahkerin lähettämään lukijakirjeitä
kokemuksistaan.
*
Päiväkahviyrittäjä kertoi suorastaan ylpeänä uudesta
asiakkaasta, joka oli ihan TV-tuttu "provessori-mies"!
Eronnut mies siihen aikaan ja kuulemma etsi uutta
vakiosuhdetta. Hän ei "väärinkäsityksensä vuoksi"
ollut edes varautunut maksamaan toisella kerralla, ja
suhde päättyi tähän väärinkäsityksen selviämiseen -
vaiko tekikökin "oharin" - kun kesällä "Lompakko
jäi pikkutakin taskuun ja se jäi autoon, haen sieltä!"
Sen jälkeen kuului enää ulkoa VROOMM! kun joku kaasutti
matkoihinsa, oli taas niin hajamielinen, että unohti...
Ellei vanha mies huijaamassa nuorta aloittelijaa.
*
Luin Hemanuksen haastattelun HS:ssä, eikä hän ollut
kääntänyt takkiaan. Pahoitteli yhteiskuntaamme, halusi
toisenlaisen. Ei uskonut Fukuyaman "Historian loppuun":
että länsimainen yhteiskunta olisi evoluution huippu,
kun sen kilpailijat ovat osoittautuneet huonommiksi.
*
Professorit saavat aikaan vain DDR:iä ja Kamputseoita,
kun alkavat utopioitaan kehitellä. Kriitikki tarpeen.
*
Carl Barksin sarjakuvaklassikossa "Aku Ankka ja
kultainen kypärä" eräs Simppu Sininen yrittää todistaa
itsensä koko Amerikan omistajaksi. Aku ja museonjohtaja
estävät aikeen, mutta sitten museonjohtajaan tarttuu
sama kuume, että HÄN itse ryhtyisi Amerikan omistajaksi:
*
"Rakennutan jokaiseen kadunkulmaan museon!
Joka päivä avataan uusia museoita!!
Kaikki kansalaiset velvoitetaan käymään vähintään
kahdesti päivässä museoissa!!!" Pilakuva sympaattisen
älykön yksipuolisesta henkilökohtaisesta utopiasta.
*
Joitakin vaaleja sitten (toinen prof.) Eskola oli jo niin
pettynyt yhteiskunnan kehitykseen, että vaikka hän aikoi
taaskin äänestää äärivasemmistoa, hän väitti, ettei ole
varma viitsiikö äänestää ollenkaan.
*
(Eräänlaista peliä kaksilla korteilla: varmastikin
äänestää, mutkun vaalitulosta olisi kiva selittää
aatetoverien viitsimättömyydellä, eli voidaan sitten
väittää tyhjiä nukkujia omiksi? Mutkun, mutkun.)
*
"Kun yksi ääni vaikuttaa niin häviävän vähän", Eskola
valitti. Olisi tehnyt mieli päästä kysymään:
"Entä jos Te saisitte käyttää 100 ääntä tai 1000 ääntä,
äänestäisittekö Te sitten?"
*
Eiköhän Eskola tai muukin yhden äänen valittaja sanoisi:
"No, siinä tapauksessa mä ehkä jo äänestäisinkin"...
*
Sitten vain jatkaisin pohtimalla, miten paljon lisätyötä
ääntenlaskijoille tulisi, kun ääniä tulisi 1000 kertaa
enemmän, kun JOKAISELLA olisi 1000 ääntä!
*
Haluaisin kuulla Eskolan parahtavan suustaan:
"Mitäh! Ettäkö Kaikilla, tyhmilläkin ihmisillä myös
olisi 1000 ääntä? Ymmärsin äsken että vain minulla?"
Tai hän melkein sanoisi niin, ennen kuin onnistuisi
kiireesti sulkemaan suunsa karkaavilta sammakoilta.
*
(Kirjettä 1997)

172. Suometar ja Uusi Suomi

Luin Jyrki Vesikansan teoksen "Sinivalkoiseen Suomeen.
Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia I 1847-1939".
Otava 1997.
*
Sanomalehtihistoriat kiehtovat. Lehti on niin keskeinen osa arkea. Jokapäiväinen ajatusten levittäjä. Miten näkymättömiäkin historian vaikuttajia ovat journalistit? Paavo Tikkanen, sekä Daniel Europaeus, Antero Warelius ja August Ahlqvist perustivat "Suomettaren" 1847.
*
Yleensä vain A. Ahlqvist muistetaan, hänkin vain yhdestä asiasta: "Seitsemän veljeksen" (1870) ja Aleksis Kiven arvostelijana ja murskaajana. Aikansa kriitikko Seppo Heikinheimona? Kivi ei koskaan kirjoittanut Suomettareen eikä Uuteen Suomettareen (nimi vuodesta 1869), koska A. Ahlqvist oli teilannut jo vuonna 1864 Kiven "Kullervon".
*
Lehtori Timo Saarniemi kertoi, että Aleksis Stenvall-Kivi inhosi suomalaisille sukunimille keksittyä Nen-päätettä. Lukiolainen Tapio Marjamäen välihuuto: "Johtuiko se A. Oksanen-Ahlqvistista?"
*
Tuon ajan tuottelias kirjailija oli Kaarle Jaakko eli K.J. Gummerus, joka perusti nimellään oman kustannusliikkeenkin. Ahlqvist tosin teilasi myös hänen romaaninsa! Mutta Gummerus kustantaa yhä, tosin omistajasuku on vaihtunut Salojärviksi.
*
Paavo Tikkasen jälkipolvea on kirjailija Henrik Tikkanen (1924-84), etäisempiä Uuden Suomen toimitussihteeri Eino Tikkanen, joka kuoli 1950-luvulla ollessaan yksin yövuorossa, liukastuttuaan toimituksen ja latomon portaissa, sekä tämän poika Heikki Tikkanen, Helsingin Sanomien päätoimittaja 1966-1990.
*
Tapaturma palauttaa mieleeni Jorma Cantellin dekkarin "Murha lehtitalossa" (Littera 1995), joka sijoittuu runsain paikallisvärein 1960-luvun alun Uuteen Suomeen, Cantellin entiseen työpaikkaan. Toimitussihteeri kuolee...
*
Suometar kehitti jo ensimmäisenä vuotenaan 1847 sivistyssuomea enemmän kuin mikään varhempi yritys. Paavo Tikkanen otti käyttöön mm. sanat asiantuntija, ilmiö, luento, mielipide, teollisuus, tilasto, uskonto, valtio ja väline. Antero Warelius loi mm. sanat arkisto, ilmakehä, itsekäs, kokoelma, ravintola ja varuste.
*
Ranskanmaan levottomuuksista 'Suometar' kertoo n:o 29/1848:
*
"Metelin nostajat pidettiin yleensä KOMMUNISTEINA (näin kutsutaan jotka luonnottomasti waativat kaiken tawaran yhteisyyttä), ja tämä nimi jaettiin yhtä runsaasti, kuin nimi KERETTILÄINEN jaetaan herkästi.
*
/ Kommunisteja ei suinkaan luulollemme olleet ne oikeat ja ensimmäiset metelin nostajat, sillä rehellinen työmies ei joudu niin wäleen kommunistiksi, kuin wähämieliset liian-oppineet, joilla nyt oli hywä tilaisuus työrahwaan kautta asiatansa ajamaan."
*
- Asioita ilmaistaan oudosti - ja samalla oudon selkeästikin ilmeikkäällä tavalla, eri sanoilla kuin mihin nykyään on kyllästymiseen astikin tottunut.
*
Into Konrad eli I.K. Inha muistetaan valokuvistaan. Hän oli Uuden Suomettaren ulkomaantoimittaja - hän matkusti ulkomaillakin mm. Balkanin sotaa seuraamaan paikan päältä. (Nykyään saatetaan inhottavaa kutsua inhaksi, mutta aikoinaan inhalla tarkoitettiin ihanaa.)
*
Sanomalehti "Työmies", myöhemmin "Suomen Sosialidemokraatti", "Demari", "Uutispäivä" ja "Demokraatti" sai alkunsa Uuden Suomettaren helmassa 1880-luvulla - lehden osastona, joka oli irtileikattavissa lehdestä lauantaisin. Sitä toimitti Helsingin Työväenyhdistyksen toimikunta. Uusi Suomi oikeistolaistui myöhempään maineeseensa vasta 1930-luvulla! Alkuunsa aatteena oli suomenkielisten etujen ajaminen. Helsinki oli ruotsinkielinen, Hufvudstadsbladet mahtilehti.
*
Uusi Suomi 1925. Toimitus: E.N. Setälä, Kaarlo Koskimies (päätoimittaja). Setälän muistamme lähinnä suomen kieliopista ja itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajajoukosta (Suomen senaatista). Esim. Lauri Ingmania en juuri muista lainkaan - pääkirjoitustoimittaja, poliitikko, Kokoomuksen puheenjohtaja, lopulta arkkipiispa... (Olihan Mikko Juvakin Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtaja 1960-luvulla, mutta myöhemmin arkkipiispa.)
*
Historiankirjat eivät ole mielilukemistani - vaikka kuinka koreasti kuvitettuja uusia ilmestyisi. Mutta sanomalehden historian kautta pääsee lähelle KAIKKIA suuria ajan tapahtumia - persoonallisesta näkökulmasta. Huomaan myös miten vaikea ahkerankin ja aikaansaavan vaikuttajahenkilön on päästä muistetuksi "historiaan" - mikä valtava valikoituminen tapahtuu.
*
Aiemmin olen lukenut mm. 'Ilkka' -sanomalehden historian (ilmestyi Vaasassa 1906-62, sen jälkeen keskempänä maaseutua Seinäjoella). Se kertoi kuvalla ja kirjelainauksella myös isoisästäni Aleksista, joka toimi Ilkan taloudenhoitajana 1912-14, kun Santeri Alkio oli päätoimittajana 1906-29.
*
(Luettua 1997)

maanantai 12. tammikuuta 2015

171. Kauppaneuvoksen härkä


Olen lukenut Teuvo Pakkalan (suppeahkon) kirjallisen tuotannon läpi (Aapista lukuunottamatta). Sanasta sanaan, en edes harpponut. Kannattaisiko kaikkien lukea samat klassikot? Tuskinpa. Voisi selailla ja valita jotakin, mikä herättäisi kiinnostuksen.
*
Mutta mitä minä olen saanut Pakkalalta? Elävää kuvaa yli sadan vuoden takaisesta Suomesta! Kuten peleissä: tämä monimutkainen maailma yksinkertaistuu. Peilautuu aikaan jolloin tavaraa
oli vähemmän ja elämä oli yksinkertaisempaa. Pienoismalli.
*
Pakkala saa jopa tunteelliseksi, itkemään. Ei tule äkkipäätä mieleen muuta vastaavaa suomalaista klassikkoa, ei oikein muilta mailtakaan. Vaan Pakkala aikaisemminkin, eri tekstit.
Pakkalahan on herkkä lapsikuvaaja. Siinäkö salaisuus.
*
Toisaalta Pakkala on tendenssi-kirjailija: hän kärjistää ja osoittaa sormellaan, joskus hauskastikin. Oulusta lähtevän junan ensimmäisessä vaunussa juhlitaan jotakuta täydellistä mänttiä, joka lähtee opiskelemaan papiksi. Mutta viimeisessä, vankivaunussa, viruu olosuhteiden uhrina unohdettu viaton hyvyys...
*
TOISAALTA on Pakkalan suruttoman hauskat kansannäytelmät
 -Tukkijoella: "Vielä niitä honkia humisee Suomen salomailla..."
Metsäradio. - Monipuolisuus!
*
Arvostelija Eino Leino haukkui kuin "turhapuroa" Tukkijoen
yleisömenestystä, - että jonotetaan täysiin näytäntöihin...
Mietin tykkäsikö Pakkala huonoa Leinon arvostelusta... Kaiketikin:
"Tyhjää, haihattelevaa ja mikä pahinta, epätodellista!"
sitä oli Leinon uusromantiikka puolestaan realistin, Pakkalan mielestä.
"- Ja Kasimir ... häneltä on kruuveja irti!" (Einon veljellä).
*
Pakkala-suosikkini on näytelmä "Kauppaneuvoksen härkä"... Ehkä se elää omaa elämäänsä mun mielessäni - mutta mikäpä sen parempi kuin jos toisen kertoma tarina jatkaa elämäänsä toisen mielessä! Sen syntyhistoria kiinnostaisi - miten paljon, mikä kaikki totta?
*
Kauppaneuvos (ja härkänsä) on jonkinlainen "Virtahepo olohuoneessa" (Tommy Hellsteniä en ole lukenut) keskisuomalaisessa pikkukaupungissa (Jyväskylä)... Sinne saapuu lehteen päätoimittaja, joka ei tiedä paikkakunnan tabuja. (Pakkala toimi "Keski-Suomen" päätoimittajana 1890).
*
Päätoimittaja tulee nostaneeksi pöydälle sellaisen asian, jota paikkakunnalla EI ole tapana ottaa tapetille... ASIA korjaantuu tämän ansiosta, MUTTA liian pätevälle päätoimittajalle kuitenkin järjestetään parempi virka muualta, ETTEI hän enää pistäisi nenäänsä asioihin joihin Jyväskylässä ei ole tapana puuttua. Ja korjattu ongelma jää kasvamaan uudestaan... aiemman härän vasikkana!
*
(Kirjeestäni vuodelta 1998)

170. Robinson Crusoen tavaralista


Ihmisen ensimmäiset kirjoitukset olivat kai tavaraluetteloita.
Kauppiaitten ja verottajan ja kuninkaan tarpeisiin.
Vainajien perunkirjoituksiin. Ja sukuluettelot Raamatussa.
*
Varhainen luetteloija oli Daniel Defoen 'Robinson Crusoe'.
Pitäisikö tutkia, luetteloivatko Jonathan Swiftin 'Gulliver'
tai Miguel Cervantesin 'Don Quijote' mitään? Robin Hood ei
tainnut kyetä kirjoittamaan veikkojensa miehistöluetteloa.
*
***
Robinson haki laivasta ainakin: laivakorppuja, rommia, köyttä,
merimiesarkkuja, leipää, riisiä, Hollannin juustoja, kuivattua
vuohenlihaa, eurooppalaisia jyviä, ohraa, riisiä, liköörejä,
arrakki-nassakoita, kaksi lintupyssyä, kaksi pistoolia, kaksi
miekkaa, seitsemän muskettia, ruutisarvia, haulipusseja,
kirveen, veistokirveitä, tahkon, kaksi sahaa, vasaran, nauloja,
rautakankia, purjeita, lautoja, lankkuja, hirsiä, sokeria,
jauhoja, kolme partaveistä, sakset, tusinan verran veitsiä ja
haarukoita, brasilialaisia kulta- ja hopearahoja, tynnyreitä,
rautapultteja, lyijylevyn palasia, paperia, kyniä, mustetta,
kolme kompassia, aurinkokelloja, matemaattisia kojeita,
kiikareita, karttoja, kirjoja.
*
Pian Robinson ryhtyi myös rakentamaan itselleen huonekaluja.
*
***
Veikko Huovisen 'Hamsterit' ei ole käsilläni, mutta missä
muissa kirjoissa luetteloidaan? Blytonin 'Viisikon' eväistä
ei kai sentään listana pitkää tullut?
*
***
Luettelointi laittaa asiat järjestykseen,
edes nimellisesti nominaaliasteikolla,
jos ei päästä järjestyslukuasteikolle,
välimatka-asteikolle tai suhdelukuasteikolle.
*
***
Lista seuraavakin, antamaan inspiraatiota?
Ilmo Massan perheen hiilidioksidipäästöt (1996), teoksessa
J.P. Roos ja Tommi Hoikkala: Elämänpolitiikka (1998), sivu 209.
*
Perheessä 4: tiedottaja, tutkija, tytär 11-v, tytär 9-v.
*
1) Auto: litra bensaa tuottaa 2,32 kg CO2,
auton kulutus 6,8 l/100 km,
ajoimme 10'000 km = 680 l,
päästöt: 1,57 tonnia CO2/annum
*
2) Lentokone: litra kerosiinia tuottaa 2,58 kg CO2
4 lyhyttä työlentoa, 1 hlö, 12'000 km Eurooppaan,
3,8 l/100 km/hlö = 456 l
1 pitkä lento USA, 13'300 km, 3,4 l... = 452 l
1 lomalento Kreikkaan, 4 hlö, 4800 km,
3 l/100km/hlö = 144/hlö = 576 l
CO2-päästöt: 1484 l x 2,52 kg = 3,73 tonnia
*
3) Juna: päästöt 6 kg CO2/100 km/hlö, jos sähkö
hiilivoimalasta
matkustimme 1h noin 3500 km/a, päästöt 0,21 tonnia
*
4) Sähkö: keskim. kulutus 1,09 MWh/hlö/vuosi
Helsingin Energian sähkön ominaispäästö 336 kg/MWh,
päästöt 1,46 tonnia
*
5) Lämpö: kaukolämpö 3,135 MWh/hlö/a (=12,541)
Helsingin Energian lämmön ominaispäästö 348 kg/MWh,
päästöt 4,36 tonnia (Länsi-Pasila,HKI, 88 m2 4h+k)
*
6) Ruoka, kulutustavarat: n 5 tonnia/hlö/a = 20 tonnia
*
7) Kokonaismäärä: Massan perhe 31,33 tonnia, 7,80/hlö
Saksassa keskim. 13,70 tn/hlö/a 1990, Italiassa 6,40,
USA:ssa 19,70, maailmassa 4,10, kehitysmaissa 0,90.
*
(Kirjeestäni vuodelta 1998)

169. Minna Canth ja Maiju Lassila


Minna Canthin "Roinilan talossa" oli ihan mukava
kansannäytelmä kertalukemiseksi... Kosiskeluja ja häiden
odotusta. Konna joka on puijannut perinnön joltakin ja
väärin saadulla omaisuudellaan on saamaisillaan morsiamen,
jonka rakastaman rengin lavastaa rikolliseksi. Koomisia
sivuhahmoja. Tunnelmallista kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Niinku joku lännenfilmi voi olla kotoinen kliseineen, tässä
suomalaiset maalaiskliseet... maistuu kesältä ja maaseudulta.
*
***
*
Lassilan "Tulitikkuja lainaamassa" oli hauskempi kuin odotin tai
muistin, lienen ainakin elokuvana nähnyt. Koomisia huippuhetkiä
mm. kun räätäli on jo pienentänyt kadonneen Antti Ihalaisen
puvun itselleen kosittuaan tämän "lesken" ja ovat muuttamassa...
ja Antti palaa, on mykkänä raivosta, ja kyläläiset kannustavat
Anttia, että niin kyllä hän vielä pukuunsakin sopii, kunhan vain
hiukan laihduttaa...
*
Tai kun Ihalainen ja Jussi Vatanen muistelevat Kiihtelysvaaran
miestä, miten se mahtaa voida kaupungin putkassa (heidän
sijastaan) - vielä päiväkausia myöhemmin.
*
Tai alun pohjustus, miten Antti ja Jussi kerran olivat olleet
humalassa ja tehneet semmoisia, että putkaan ja kipeästi sakkoja.
Nyt Jussin kosimajutun vuoksi kaivavat esiin samaisen pullon, joka
pitäisi tyhjentää, jotta häihin haettavalle viinalle ei tarvitsisi
uutta pulloa ostaa. Sitten hieman nousuhumalaa, kun Antti hihkaisi
kärryistä kyselijälle "Amerikkaan menevänsä ja uuden vaimon
siellä ottavansa..." Sitten Lassila malttaa jättää kertomatta, kunnes
uudessa luvussa kuvataan herääminen oudossa paikassa... ja kuinka
ollakaan: menneisyys on toistanut itseään.
*
Lassila/Untola/Tietäväinen malttaa antaa pikkuhiljaa tilanteen paljastua päähenkilöille...sanattomasti... siis henkilöiden vältellessä
asiasta puhumista, ja tavalla, jota ei voi toistaa elokuvassa,
vaan se vaatii kirjan...
*
Hauska on myös oikeudenkäyntikohtaus, jossa vastaajien ainoa
lausahdus tuomarin pitkiin puheisiin on "Elä siinä pölötä!",
mistä tulee lisää sakkoja, ja vielä putkassa Antti puolustelee
Jussille lakonisesti vain: "No kun pölötti!"
*
Tuosta tulikin mieleen Erkki Aurejärven kolumni Alueuutisissa "hyvästä tuomarista", joka kun vastaajalta kysyttiin tyytyykö tämä päätökseen ja tämä puuskahti siihen välinpitämättömästi vain että: "Haista sinä v...!", niin tuomari päätteli itse kuivasti: "Merkitään, että vastaaja ilmoitti tyytymättömyytensä päätökseen!"
*
***
*
Lassilan "Liikaviisas" taas liittyy hauskasti mm. Kylliäis-juttuun
(Antti Kylliäinen: Kaikki pääsevät taivaaseen -kirjasta):
aivan samalla tavalla siinäkin on harhaoppisuussyyte, josta yhtä
näppärästi selviää pastori Pöndinen...
*
Liika viisas (eli siis hullu) Sakari Kolistaja on innostunut Pöndisen saarnoista ja aikoo herättää ihmiset. "Ensin minä koputan, ja jos ei herätä, niin minä kolkutan, ja jos ei vieläkään herätä, niin sitten minä kolistan!" Sellaista on kolistealaisuus.
*
Sakarin kehut, ettei mm. politiikkaan pyrkivä vallesmanni "ainakaan liikaviisas ole" ymmärretään väärin ja luullaan tyhmäksi tarkoittaneen... Sattumien kautta Sakarista tulee naapurikunnan hullujenhuoneen johtajakin, ja häntä pidetään sitten auktoriteettina määrittämään muiden ihmisten järjen tilaa.
*
Pöndinen on hauska nimi kuvaamaan hienostelevaa pönttöä, joka haluaisi isompaan seurakuntaan. Hänellä on verokalenteri seurakuntien tuotoista, jota mielellään selailee. Ensin mainitaan sivumennen havittelemansa seurakunnan tuotot, esim. 11.800,- mutta myöhemmin keskeisesti numeroin: jopa 13.000:een hän laskee oikeasti seurakunnan tulojen voivan nousta.
*
Kolistealaisuudessa Sakarin asema on hänen itsensä mielestä vähän kuin Johannes Kastajan, että hänen jälkeensä toki tulee suurempi mestari, itse pastori Pöndinen...
*
Lassilaa täytyy lukea lisää!
*
(Kirjeestäni vuodelta 1998)

168. Liikuntaopas matkakuvauksena?


Jouko Kokkonen: Baltian liikuntaopas.
*
Kokkonen kommentoi Antero Leitzingerin Baltian matkaopasta: "Hyviä heittoja!" Sama pätee hänen omaan kirjaansakin! Jotensakin elävää kuvausta! Jos haluaa tulla luetuksi, kannattaa kirjoittaa aistillisesti!
*
"Liikuntatiloja on vaikea löytää. Neuvostoaikana niitä rakennettiin tarkoitukseen huonosti sopiviin tiloihin, joita uusi valta otti käyttöönsä mm. lakkautetuilta porvarillisilta järjestöiltä. Uusrakennukset tehtiin yhteisellä laatikkomallilla olipa kyseessä kauppa, koulu, kulttuuritalo tai uimahalli.
*
"Ulkoa ikävältä näyttävän, ränsistyneen betonikolossin sisältä löytyvät ehkä kelvolliset liikuntatilat. Ne eivät ole viimeistä huutoa, mutta yleensä niissä saa hien pintaan vaarantamatta terveyttään kehnon lattian tai kelvottomien välineiden takia.
*
-- Ensimmäisenä on vastassa eläkeikäinen täti, joka kysyy kävijän asiaa ja ohjaa eteenpäin. Pukuhuoneet löytyvät yleensä kaukaa liikuntatiloista sokkeloisten käytävien päästä, usein
eri kerroksestakin. Ne ovat kehnolla tasolla.
*
Kosteihin tiloihin sopimaton maali on rapistunut irti seinistä ja katosta. Suihkujen suuttimet ovat tukossa ja vesi puskee muutamasta reiästä kaikkiin muihin paitsi oikeaan suuntaan. Vaikutelmaa tehostavat ruosteisen veden lattiaan jättämät jäljet. Lämmintä vettä tulee lähes säännöllisesti. Kaappien ovet ja lukot ovat leikkikaluluokkaa, tavarat tulee ottaa salille mukaan ja pitää niitä silmällä.
*
Huippu-urheilukeskeisen liikuntaperinteen vuoksi Baltian saleilla ei ole totuttu näkemään (ja heitä ihmetellään) pelkän harrastuksen vuoksi liikunnasta nauttivia ihmisiä.
*
- Tallinna herää elävästi eloon mielessäni tuollaisesta kuvauksesta, jota en lainaa sanatarkasti vaan tarkoitushakuisemmin.
*
Liikuntavirastossa vierailu... on paljon henkilökuntaa yhdessä juoruilemassa, mutta häipyvät kun tulee vieras. Jokaisella pikkupäälliköllä on sihteeri, joka vie odottamaan, tärkeää esimiestä. - Ulkomaalainenko? No Siinä Tapauksessa voidaan ottaa vastaan hetikin! Odotuksen jälkeen päällikkö saapuu, - sitten aikaa riittääkin jo runsaasti, kahvituksiin, jutteluihin." - Byrokratiaa! Oleminen eikä tekeminen!! Virossakin yhä perintönä pysähtyneisyyden ajalta.
*
***
*
Romahtanut omistajaton järjestelmä on!
*
Omistaminen on vastuuseen liittyvä asia! Raivostuttavat metsänomistajat, jotka parturoivat puunsa (uhkaavan luonnonsuojelun tieltä!) - ei niin saa! Omistaa saa vastuullisesti! Sekä oma että kokonaisetu on otettava huomioon.
*
Rahaa saa omistaa, ja voi valita mitä sillä tekee, muttei saa polttaa seteleitään! Voi ostaa antiikkia, mutta ei saa öykkäri-hybriksessä tuhota sitä pullistellakseen omaa mahtiaan ja rikkautensa loppumattomuutta. Omaisuus on pyhää!
*
Omistamisen vastakohtana voi olla vastuuton yhteisomistaminen. Polkupyörät, jotka on kunnostettu kenen tahansa kulkijan vapaaseen käyttöön, heitellään mereen.
*
Upouusi, hohtava, kaunis kaupungin vuokratalo Espoon Nöykkiön Siperiankorvessa oli vain kaksi vuotta myöhemmin (pistäytyessäni uudelleen) jo "räjähtäneessä" kunnossa, puukoilla veistelty puuosat, pirstottu muoviosat, tuhrittu tusseilla seinät, lukot ja kahvat on väännetty irrallaan hölskyviksi... Puuttui enää Vantaan Koivukylän Havukoskella tornitalon rapussa lukemani suurikirjaiminen seinäkirjoitus: "Kiristääkö vanne päätäsi?"
*
(Kirjeestäni vuodelta 1998)

167. Tuli lueskeltua


...eikä sitten kirjoiteltua... miksi nähdä vaiva kirjoittaa kirja, kun antikvariaatista voi ostaa sellaisen kympillä tai markalla?
*
Maltan lähteä lähikirjastosta 3-6 kirjan kanssa, mutta jos tulee palauttaneeksi niistä välillä 1-2 luettua, tilalle kertyy helposti taas 3-4 uutta. Entäpä jos etsin Minna Canthin "Murtovarkauden" toisesta kirjastosta? Samalla mukaan Erkka Lehtolan (k.16.3.1995 Pyhäjärven tiellä Lapissa - onko siitäkin jo niin kauan?) Lehtolan:"Missä on lehdistön paikat?" - hyvän journalistin juttuja!
*
Entä jos käy kolmannessa kirjastossa Teuvo Pakkalan "Oulua soutamassa" hakemassa - niin mukaan tarttuu Juha Kuisman "Tuli leivän antaa - Suomen ekohistoria" (selaten katsoen: erinomaisen mielenkiintoinen! - en ollut vielä kuullutkaan tai lukenut arvosteluja) ja "Rakkaudesta lukemiseen - suomalaisen kirjallisuusharrastuksen kehityksestä", toim. Juhani Niemi.
*
Jos hakee neljännestä Volter Kilven "Kansallista itsetutkistelua", mukaan Thoreaun "Kävelemisen taito", Haavikon "Prospero" ja "Suuri keinottelu". Jne.
*
Etsin kirjoista itselleni tämän ympäröivän maailman ymmärtämistä. Etsin maailman selittymistä, pienin paloin. Utelias eläin. Kuten sokkeloon laitettu rotta tutkii heti kaikki sen loukot, vaikkei olisi vielä nälkäinen tai hädässä: se vain selvittää asioita etukäteen, hankkii tietämystä tulevia tarpeita varten.
*
Selailen moderneja yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteidenkin kirjoja... lueskelen pintapuolisesti, koska ne on usein kovin vaativia - tieteet pirstaloituvat, kukin tutkija tietää yhä enemmän yhä suppeammalta alalta.
*
Uusia sanoja: "Topofilia: voimakas paikkaan kuulumisen tunne, jolloin paikka koetaan omaksi. Topofobia: paikkaan liittyvät negatiiviset tunteet."
*
"Maantieteen juuret ovat kolonialismissa ja nationalismissa. Haltuunottaminen ja hallinta edellyttivät episteemis-representantiivisia innovaatioita: visualisaatiota, kartoittamista, luokittelua ja tilastointia. Niiden avulla oli mahdollista muuttaa maailma keskitetysti katseen kohteeksi ja siihen oli mahdollista projisoida myös tulevaisuuteen suuntautuvia tahdonilmauksia" (Tuukka Haarni et al. 1997)
*
Maailman pirstaloitumisessa kokonaiskuva hämärtyy. Silloin auttaa palaaminen vanhempiin kirjoihin! Palaaminen umpikujien sokkeloista vanhalle pääväylälle... (Rooman-tielle. Turun-tielle). Adam Smithin Kansojen varallisuuteen.
*
Olikohan Hämeen härkätie Turku - Vanaja (Hämeenlinna) Suomen vanhin tie... Pariisissa kiehtoi vuonna 1983 yöpymiseni Rue St. Jacquesin varressa, kun se tie juuri vei aikoinaan kohti Roomaa.
*
Myös Vantaanjoki vei Vanajalle, kuten myös Suomen ensimmäinen rautatie 1862. Hämeenlinna
ei ollut turha paikka. Vasta Toijalan takana ei ole mitään.
*
Arvostelun ärsyttävä piirre: tekeepä arvosteltava mitä tahansa, aina se on muka väärin! Kirja-arvostelija tekee itsensä tarpeelliseksi sanomalla, että "tekstin lomassa pilkistävät kuvat olisi kannattanut keskittää yhteen liitteeseen kirjan loppuun!" Paitsi jos juuri näin onkin tehty, niin silloin: "Kuvat olisi kannattanut sijoittaa oikeisiin kohtiin tekstin lomaan". Kummin vain voi olla oikein, mutta arvostelija väittää, että HÄN olisi tehnyt paremmin...
*
***
*
V.S. Naipaulin "A Way in the World" (1994) olen aloittamassa (1998). Pidän trinidadilaisen (s.1932) kielestä ja ilmaisutavasta, mielikirjailijoitteni ensimmäisiä... (muita sellaisia britit Malcolm Bradbury & David Lodge... älyllistä satiiria yliopistoälymystöstä...)
*
Naipaulilla on yksinäisen miehen älyllisesti oivaltava ja taloudellisen tarkka ohikulkijan näkemys maailmasta. Hän on ollut ulkopuolinen aina? Naipaulin yksinäisyyteen eläydyn, missä hän sitten onkaan. Ihastelen miten joku osaa kiteyttää kokonaisen maailman tai suuren ajatuksen pieneen tilaan. Osaa tehdä onnistuneen yhteenvedon. Kuten aforismeissa joskus: Samuel Johnson:
"Emme elä nautinnosta nautintoon, vaan toiveesta toiveeseen."
*
(Kirjeestäni vuodelta 1998)