165. Elokuvaohjaajasta

Luin 1998 Matti Kassilan muistelmia: "Mustaa ja valkoista", Otava 1995. Kertoisiko kirja jotakin hauskaa Palmujen teosta? Palmu-filmit tuntuvat kestävän aikaa paremmin kuin monet muut vanhat kotimaiset - vauhdikkaita kohtauksia, huumoria.
*
"Olimme samalla tasolla älyltämme, lahjoiltamme, elämänkäsityksiltämme, arvostuksiltamme. Oli riittävästi sitä kemiaa, josta vakituiset suhteet syntyvät. Meillä synkkasi."
*
Noin kuvaa Matti Kassila liittoaan Aino Mantsaksen kanssa (joka näyttelee Komisario Palmuissa: myrkytetään ensimmäisessä: "Mutta sehän maistuu aivan... mantelilta?! Hän on venakko-laulajatar toisessa ja murhayrityksen kohteena kolmannessa, Suitian kartanossa).
*
Kassilan muita mainioita töitä, esim. "Professori Masa"... Huvittavia kohtauksia, kun professori (Tauno Palo) sattuu kuulemaan, miten melkein-maisteri (Lasse Pöysti) naureskelee yliopiston käytävällä naisille miten 'se proffa' on täysin vieraantunut todellisesta elämästä... (Palo) ryhtyykin sitten "Masana vaan" tutkimaan todellisia olosuhteita satamassa.
*
Ja onhan 'Kissala' tehnyt ratkihauskan 'Hilman päivän' (Missä Palaa? MISSÄ Palaa!!) ja 'Elokuun' ym. Hän kertoo kirjassaan myös elämänsä synkemmistä puolista, maanis-depressiivisyydestä, alkoholismikausista.
*
Mielijohteestapa toiseen - tekee mieleni soveltaa teoriaani, "intensiivistä vuorovaikutusta", myös ns. "tuhoavaan rakkauteen" eli vaikeisiin, onnettomiin suhteisiin, joissa toinen osapuoli on esim. alkoholisoitunut tai väkivaltainen, mutta silti toinen(kin) jatkaa vaikeaa suhdetta.
*
Näitä suhteita on selitetty sillä, että 'uhri'-osapuoli kokee toisaalta olevansa ylivoimaisen TÄRKEÄ toiselle, koska tämä ei tilansa vuoksi löytäisi enää ketään muuta hänen tilalleen.
*
Toisin sanoen sellaisestakin muodostuu 'intensiivinen vuorovaikutussuhde', kun 'hirviö' vuoroin räyhää ja öykkäröi ja vuoroin on avuton: 'uhri' ei ehdi tuntea 'olemisen sietämätöntä eveyttä' eli 'elämän tyhjyyttä' kun 'hirviö' ja 'uhri' VAIKUTTAVAT toisiinsa niin voimakkaasti (ainoassa) ihmissuhteessaan?
*
Kassilan kirjassa, luettuani 74 sivua, kiinnostaa myös 40-luvun sodanjälkeinen työvoimapulan maailma... Jos Kassilan tavoin oli peräti ylioppilas, käynyt pari kurssia yliopistolla, näytellyt jossain Varkauden teatterissa mitättömimpiä täyterooleja, roikkunut tekemässä satunnaisia hanttihommia filmiyhtiössä, niin eipä huolta työttömänäkään: elämä on täynnä mahdollisuuksia ja onni voi tulla vastaan minkä tahansa kulman takaa.
*
Kulmasta törmää Edvin Laine, aina touhukkaana, ja sanoo: "Hei, SINÄ siinä! Minä olenkin etsinyt sinua! Nyt poiketaan tuohon kahvilaan puhumaan! Topo Leistelä on lähtenyt SF:stä ja jättänyt työpöytänsä sekaisin filminpätkiä! Sinä alat heti selvitellä ja leikata niitä - iltaisin, ettet ole siellä muiden tiellä!"
*
Jatkossa T.J. Särkkä siirsi Kassilan Laineen apulaisohjaajaksi, Laineen vastustuksesta huolimatta! Jokainen filmi tehtiin vain 6-8 viikossa... Laine alkoi viipyä juuri hankkimallaan kesämökillä ja ohjaustyö luisui Kassilan varaan...
*
Särkkä kutsuu: KASSILA! Kyllä minä olen nähnyt että te olettekin mennyt ohjaamaan koko filmin ("Aaltoska orkaniseeraa")! Kassila puolustautuu: E-en minä, kyllä Laine on valvonut ja hyväksynyt koko ajan, en ole luvatta...)
*
Särkkä: "KYLLÄ MINÄ OLEN NÄHNYT! Tässä on teille nyt oma filminaihe 'Isäntä soittaa hanuria', ja lähdette vielä tänä päivänä kuvaaja Osmo Harkimon kanssa etsimään kuvauspaikkoja Lopelta. Elokuvan pitää olla valmis 6 viikon kuluttua!"
*
Kassila: "Vuosi 1949: Ensimmäinen elokuvani, ensimmäinen lapseni, olin 25-vuotias."
*
Kirja on ollut lukemisen arvoinen, jos siitä jää mieleen joitakin juttuja, joiden avulla tuntee pystyvänsä selittämään maailmaa entistä enemmän... "Ahaa!" - ymmärrystä lisäävää tietoa... Pienoismalli maailmasta!
*
***
*
Rakastan teorioita, jotka selittävät mulle elämää, asioita, maailman historiaa. Teorioita, jotka kiteyttävät... Asioita, jotka toimivat siltoina yhdistäen asioita.
*
Esim. kuvatessani kesäkuussa Hietaniemen hautausmaan, toista tuhatta valitsemaani muistomerkkiä, mua kiehtoi se, millainen kiteytys hautausmaakin on... Erilaisten ihmisten viimeinen osoite. Entisaikojen vaikuttajien kokoelma - ja kaikkien yhteydet toisiinsa ja kaikkien yhteydet erilaisiin asioihin.
*
Kiertelin hautausmaata, jossa "kaikki", tai monet heistä, ovat koolla, tai siellä on Aspelin-Haapkylä, joka tunsi melkein kaikki. Se antaa yhden ulottuvuuden elämään: Elysium odottaa... siellä on jo yksi ja toinen, hyvää seuraa... (kuvitelma).
*
HENKILÖIMINEN on helppo oikotie moneen asiaan, koska luontaisesti ihminen kiinnostaa ihmistä, asia voi asiana jäädä kylmemmäksi ja etäisemmäksi. Hietaniemi antoi mulle toisenlaisen kuvakulman Suomen kulttuurihistoriaan.
*
(Kaikki jutut ovat lopulta sivuseikkoja "tärkeämpien" asioiden rinnalla ja ne voisi sulkea sulkujen sisään.)
*
Intensiivinen vuorovaikutus on onnistuessaan varmaankin joustavaa, myötäilevää, niin ettei se ole tukahduttavaa, päällekäyvää, liian vaativaa, vaan huomaavaisen hellävaraista, saapuvilla mahdollisuuksien mukaan, ei painostavasti.
*
Käytän paljon sanaa "innostunut", koska se on tunne, joka on minusta "elämän suola". Silloin elämä on parhaimmillaan, kun on innostunut jostakin! Välillä on innottomia hetkiä, jolloin voi odottaa uuden innostuksen tunteen putkahtamista. Muistakin, tuntemattomista ihmisistä, kiinnostavia ovat jostakin asiasta innostuneet... ja vähemmän kiinnostavia innottomat ihmiset.
*
"Hän oli niin innostunut siitä ...", on jo jonkinlainen kehu jostakin ihmisestä. (Ehkäpä liian pinnallista intoilla, herää mielessäni kritiikki.)
*
"Emme elä nautinnosta nautintoon, vaan toiveesta toiveeseen!" (Samuel Johnson), mielisitaattejani?
*
(Kirjeeni luonnosta vuodelta 1998)