162. Viestintätulvaa

Miten valitsen luettavaa: Selailen kirjoja. Etsin jotakin täkyä.
*
Torjun kirjoja, joissa kannet painavat enemmän kuin "muutaman sivun" sisältönsä. Tai joissa pituutta venytetään vippaskeinoin, tyhjillä välisivuilla, alkamalla uusi luku sivun alalaidasta, ym. Niin, runokirjoista odottelen vasta "Koottuja runoja".
*
'Siistit' kirjaimet ja tekstin oma voima vetää. Ulkoasun suunnittelijat pilaavat monia teoksia. Timo Pusan kiinnostavaan romaaniin oli joku keksinyt vetää lukujen alkusivuille paksun mustan viivan ylälaidasta tekstin alkuun. Rumaa! Tympeää! Kas jos naiskirjailijan lukujen alkuun olisi piirretty koristekukka, niin olisipa kitschiä. Karkottaisi mieslukijan! (Poikkeus ehkä ironinen koriste jossakin satiirissa?
*
Esimerkki täysin pilatusta kirjasarjasta WSOY:n matkaopassarja, jossa suomalaisia kulttuurimatkakirjoja esim. Irlanti. Painettu paksulle, painavalle paperille, että sitä sitä vihaisi kantaa matkalla mukana. Tehostevärinä mustaa, mustaa, mustia sivuja, mustavalkokuvia, ja korostetut nimet (paikat, pääsanat) ovat valkoisia mustalla pohjalla (leikitäänkö tietokoneen ruudun sanavärjäyksiä). Tekstityyppi isoa, mustaa, groteskiakin vielä. Kieltäydyn lukemasta!
*
Mikä nykyihmisten raivoisan vilkkaan, mutta tyhjänpäiväisen viestinnän tarkoitus?
*
Sanotaan, että pojalle kännykkä antaa voimantunteen vaikutusvallasta maailmassa: "saadaan tarvittaessa äkkiä jengi kasaan". Tyttöä voi kiinnostaa tunne: "Saan paljon soittoja - minusta ollaan kiinnostuneita - olen suosittu!" (Kärjistys jakaa vaihtoehdot sukupuolittain).
*
"Helppo tapa viestiä MONILLE ihmisille, teen itsestäni tärkeän!" JA: "Saan paljon viestejä, olen siis olemassa, hyvin pidetty, jonkun rakastama/monien suosima!"
*
Päädytään Maslowiin: rakkauden tarve, arvostuksen tarve... tai Allardtiin: having, loving, being... Paras viesti toiselle on lopultakin pelkkä 'Pidän susta! Rakastan sinua!'
*
On myös sanottu, että kirjallisuus on entistä huonompaa nykyisin, kun teknisesti on entistä helpompaa editoida isoja tekstimassoja. Lehtiä lukiessa huvittaa jatkuvasti korjata virkkeitä, joita toimittaja on muuttanut jostain kohdasta, mutta toisaalle on unohtunut väärä muoto aiemmasta versiosta, ja virkkeestä on tullut virheellinen. Mihin vielä päädytään?
*
Kari Suomalainen piirsi apinaihmisten ensimmäisen keskustelun:
- Öh! - Öh! - Öh!
Yksinkertaistuuko viesti Pidän/en pidä -jakoon, kyllä/ei, binääriseksi...
*
Je suis Charlie Suomalainen.
*
Kielen köyhtyminen ärsyttää. Sanat menettävät vivahteensa. Kriitikko kehui uutta Orwell-uomennosta, että siinä on tavoitettu viehättävä vanhanaikainen sävy: "Viheliäistä!"
- Kuulosti hyvältä!
*
Rahvaan kielenkäyttöä: "Jos jokin oli likainen, se oli juntista aina 'paskanen'!" Lapsuuden navetta Rääkkylästä ikuisesti mukana? Painumista hyvin matalalle (+/-) mieltymystasolle. Patoutunut tunne, jolle ei löydy sanoja, purkautuu sähinäksi: V.v!
*
Norjalaiset arvostelivat Sairaan kaunis maailma -elokuvaa laskien siinä esiintyvän 400 kertaa suomen kielen yleisimmän sanan ja opettaen sen lausumistavan... Norjalaisten vinoilu suomalaisille ei loukkaa, niihin ei ole samanlaista kompleksia kuin ruotsalaisten ylimielisyyteen!
*
"Norjalaisen onnettomin hetki maalla: ulkona sataa räntää ja televisio esittää suomalaista kokoillan elokuvaa." Nauran norjalaisten mukana.
*
Mille nauran? HS-Nyt-liite: "Mikko Alatalo järkyttyi Jamppa Tuomisen kuolemasta niin, että hänen oli kuivattava kyyneleensä iltapäivälehden sivuihin". Alatalo taas kerran julkisuutta hakemassa + Jampalle löytyi taas jo tuhannes ystävä post mortem.
*
(Kirjeeni luonnosta vuodelta 1998)