167. Tuli lueskeltua

...eikä sitten kirjoiteltua... miksi nähdä vaiva kirjoittaa kirja, kun antikvariaatista voi ostaa sellaisen kympillä tai markalla?
*
Maltan lähteä lähikirjastosta 3-6 kirjan kanssa, mutta jos tulee palauttaneeksi niistä välillä 1-2 luettua, tilalle kertyy helposti taas 3-4 uutta. Entäpä jos etsin Minna Canthin "Murtovarkauden" toisesta kirjastosta? Samalla mukaan Erkka Lehtolan (k.16.3.1995 Pyhäjärven tiellä Lapissa - onko siitäkin jo niin kauan?) Lehtolan:"Missä on lehdistön paikat?" - hyvän journalistin juttuja!
*
Entä jos käy kolmannessa kirjastossa Teuvo Pakkalan "Oulua soutamassa" hakemassa - niin mukaan tarttuu Juha Kuisman "Tuli leivän antaa - Suomen ekohistoria" (selaten katsoen: erinomaisen mielenkiintoinen! - en ollut vielä kuullutkaan tai lukenut arvosteluja) ja "Rakkaudesta lukemiseen - suomalaisen kirjallisuusharrastuksen kehityksestä", toim. Juhani Niemi.
*
Jos hakee neljännestä Volter Kilven "Kansallista itsetutkistelua", mukaan Thoreaun "Kävelemisen taito", Haavikon "Prospero" ja "Suuri keinottelu". Jne.
*
Etsin kirjoista itselleni tämän ympäröivän maailman ymmärtämistä. Etsin maailman selittymistä, pienin paloin. Utelias eläin. Kuten sokkeloon laitettu rotta tutkii heti kaikki sen loukot, vaikkei olisi vielä nälkäinen tai hädässä: se vain selvittää asioita etukäteen, hankkii tietämystä tulevia tarpeita varten.
*
Selailen moderneja yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteidenkin kirjoja... lueskelen pintapuolisesti, koska ne on usein kovin vaativia - tieteet pirstaloituvat, kukin tutkija tietää yhä enemmän yhä suppeammalta alalta.
*
Uusia sanoja: "Topofilia: voimakas paikkaan kuulumisen tunne, jolloin paikka koetaan omaksi. Topofobia: paikkaan liittyvät negatiiviset tunteet."
*
"Maantieteen juuret ovat kolonialismissa ja nationalismissa. Haltuunottaminen ja hallinta edellyttivät episteemis-representantiivisia innovaatioita: visualisaatiota, kartoittamista, luokittelua ja tilastointia. Niiden avulla oli mahdollista muuttaa maailma keskitetysti katseen kohteeksi ja siihen oli mahdollista projisoida myös tulevaisuuteen suuntautuvia tahdonilmauksia" (Tuukka Haarni et al. 1997)
*
Maailman pirstaloitumisessa kokonaiskuva hämärtyy. Silloin auttaa palaaminen vanhempiin kirjoihin! Palaaminen umpikujien sokkeloista vanhalle pääväylälle... (Rooman-tielle. Turun-tielle). Adam Smithin Kansojen varallisuuteen.
*
Olikohan Hämeen härkätie Turku - Vanaja (Hämeenlinna) Suomen vanhin tie... Pariisissa kiehtoi vuonna 1983 yöpymiseni Rue St. Jacquesin varressa, kun se tie juuri vei aikoinaan kohti Roomaa.
*
Myös Vantaanjoki vei Vanajalle, kuten myös Suomen ensimmäinen rautatie 1862. Hämeenlinna
ei ollut turha paikka. Vasta Toijalan takana ei ole mitään.
*
Arvostelun ärsyttävä piirre: tekeepä arvosteltava mitä tahansa, aina se on muka väärin! Kirja-arvostelija tekee itsensä tarpeelliseksi sanomalla, että "tekstin lomassa pilkistävät kuvat olisi kannattanut keskittää yhteen liitteeseen kirjan loppuun!" Paitsi jos juuri näin onkin tehty, niin silloin: "Kuvat olisi kannattanut sijoittaa oikeisiin kohtiin tekstin lomaan". Kummin vain voi olla oikein, mutta arvostelija väittää, että HÄN olisi tehnyt paremmin...
*
***
*
V.S. Naipaulin "A Way in the World" (1994) olen aloittamassa (1998). Pidän trinidadilaisen (s.1932) kielestä ja ilmaisutavasta, mielikirjailijoitteni ensimmäisiä... (muita sellaisia britit Malcolm Bradbury & David Lodge... älyllistä satiiria yliopistoälymystöstä...)
*
Naipaulilla on yksinäisen miehen älyllisesti oivaltava ja taloudellisen tarkka ohikulkijan näkemys maailmasta. Hän on ollut ulkopuolinen aina? Naipaulin yksinäisyyteen eläydyn, missä hän sitten onkaan. Ihastelen miten joku osaa kiteyttää kokonaisen maailman tai suuren ajatuksen pieneen tilaan. Osaa tehdä onnistuneen yhteenvedon. Kuten aforismeissa joskus: Samuel Johnson:
"Emme elä nautinnosta nautintoon, vaan toiveesta toiveeseen."
*
(Kirjeestäni vuodelta 1998)