torstai 28. tammikuuta 2010

33. Maailmanperintöopas - 878 parasta paikkaa!

Unescon "Maailmanperinnön" luetteloon viitataan mielellään Suomessakin, Vanhan Rauman, Suomenlinnan, Verlan paperitehtaan tai Petäjäveden puukirkon yhteydessä. Kuinkahan pitkä lista jo onkaan, tuhattako lähestytään?

Kustantaja Collins sekä YK:n Kasvatus-, Tiede- ja Kulttuurijärjestö UNESCO ovat vuonna 2009 julkaisseet liitupaperisen, parikiloisen, yli 800-sivuisen liimaselkänidoksen, joka esittelee kartoin, värikuvin ja sanoin 31 vuoden aikana 1978-2008 valitut ensimmäiset 878 kärkikohdetta. Kiinassa painetun kirjan pitkä nimi kuuluu:

"The World's Heritage. A complete guide to the most extraordinary places"

Luonnonnähtävyyksiä luetteloidaan laskujeni mukaan 195 kpl eli 22 % ja ihmisten luomaa kulttuuria kalliomaalauksista, muistomerkeistä ja temppeleistä linnoituksiin ja kaupunkeihin asti 683 kpl eli 78 prosenttia. Lisäyksiä on tehty keskimäärin 28 vuosittain.

Huippukohteille, kuten Stonehengelle tai Yellowstonelle, on varattu oma aukeama: tekstisivu ja viereinen kokosivun kuva. Tallinnalle tai Suomenlinnalle riittää yksi sivu, josta puolet haukkaa värikuva. Vähäisimmät paikat, esimerkiksi "Petäjävesi Evangelical Lutheran Old Church" saavat vain puoli tekstisivua valokuvatta, jolloin kuvitusta on pelkkä punainen sijaintitäplä peukalon kokoisella valtionkartalla.

Suomennanpa näytteeksi Petäjäveden puukirkon esittelytekstin, sillä Suomi-kuvahan suomalaista kiinnostaa enemmän kuin jokin Taj Mahal:

"Huomattava globaali merkitys esimerkkinä Pohjolan puukirkkoarkkitehtuurista ja talonpoikaisväestön taidoista. Euroopan arkkitehtuuritrendit ovat vaikuttaneet ulkomuotoon ja pohjakaavaan, mutta mestarillisesti sovellettuina perinteiseen hirsirakenteeseen. Renessanssin keskeiskirkon kaava on yhdistetty vanhempiin goottilaisiin ristikattomuotoihin. Kirkko kärsi laiminlyönnistä 1879-1920, mikä osoittautuikin siunaukseksi, sillä restaurointia aloitettaessa tajuttiin jo kirkon merkitys, joten ymmärrettiin käyttää vain perinteisiä aineita ja - tekniikoita. Lopputulos on poikkeuksellisen autenttinen.

"Uniikki hirsikirkko rakennettiin 1763-65 kahden järven, Petäjä- ja Jämsänveden väliselle niemelle, jotta seurakuntalaisten oli helppo saapua kirkkoon joko veneillä tai jäätä pitkin."

Maailmanperintökohteita on valittu vuosittain varsin vaihtelevia määriä, keskimäärin 28 kpl. Aloitusvuonna varovaisesti 12, seuraavana 45, vuonna 1989 vähiten, vain seitsemän, mutta Millenniumin innossa v. 2000 huikeat 60, vuonna 2002 vain yhdeksän, kunnes 27 kappaletta vuonna 2008. Eri valtioita on mukana jo 145 runsaasta 200 mahdollisesta, jopa Pohjois-Korea.

Matkustellutta lukijaa alkaa äkkiä kiinnostaa monessako kohteessa on tullut vuosien varrella itse käyneeksi? Minun tulokseni on 41 katsottua 878:sta eli 5 % kaikista. (Kokonaisella aukeamalla esitellyistä "parhaan luokan" kohteista olen nähnyt 14 prosenttia eli 13 kpl 95:stä.)

Suomessa olen nähnyt 5/7: Suomenlinnan, Merenkurkun (merentutkimusalukselta), Vanhan Rauman, Verlan paperitehtaan sekä Petäjäveden kirkon. (En ole nähnyt Sammallahdenmäen pronssikautista hautaa. Unescon kirjasta ei löydy tarkempia osoitteittakaan, paikkakuntaa).

"Struven geodeettinen kaari" (kolmiomittaustorneja ja niiden muistomerkkejä) on jaettu 10 maan osalle: Suomeen, Ruotsiin, Norjaan, Viroon, Latviaan, Liettuaan, Venäjälle, Valko-Venäjälle, Ukrainaan ja Moldovaan, mutta laskin sen lähimmän maan eli Suomen tilille. Moldovassa se tosin olisi ainoa kohde!

Ruotsista olen nähnyt vain 2/13: Öölannin ja Tukholman metsähautausmaan, Skogskyrkogårdenin. (Puutelistalleni jäävät yhä mm. Visby, Drottningholm, Birka, Luulaja, Korkearannikko, Falun ja Karlskrona.)

Paljonko olen katsellut muita maita?

Kreikka 5/17: Ateenan Akropolis, Delfoi, Epidauros, Mykene, Rhodos
Britannia 5/27: Tower, Westminster, Greenwich, Edinburgh, Cornwall

Italia 4/43: Rooma, Firenze, Pisa, Venetsia
Saksa 3/33: Lyypekki, Kölnin katedraali, Bremen

Portugali 2/13: Lissabonin Belem, Porto
Puola 2/13: Vanha Varsova, Malborkin linna
Ranska 2/32: Bordeaux, Pariisi

Viro 1/1: Vanha Tallinna
Latvia1/1: Vanha Riika
Venäjä 1/22: Vanha Pietari
Espanja 1/40: Barcelona
Israel 1/7 Jerusalem
Itävalta 1/8: Vanha Wien
Luxemburg 1/1: Vanha Luxemburg
San Marino 1/1: Vanha San Marino
Sveitsi 1/9: Vanha Bern
Tanska 1/4: Kronborgin linna Helsingörissä
Vatikaani 1/1: Vatikaani Pietarinkirkkoineen

Maita, joissa käydessäni en ole katsonut "oikeita" Unescon kohteita:

Belgia 0/9 (miksei kahdesti (1983 ja -89) katsomani Namur kelpaisi?)
Hollanti 0/7(miksi Amsterdamista on vain puolustuslinja?)
Irlanti 0/2 (miksei Dublinista ole mitään?)
Norja: 0/6 (kävin Altassa, mutta katsomatta kalliomaalauksia!)

Monacoa ja Liechtensteinia ei lista tunne vielä lainkaan.

Mielestäni kirjan olisi voinut taittaa hakuteosmaisemmin. Avainsanoja ja faktoja voisi korostaa voimakkaasti jopa ranskalaisilla viivoilla tai pallukoilla ja lyhyemmällä, iskevällä kappalejaolla. Sanaosuudet on hieman mekaanisesti jaettu leipätekstiin ja pieneen kuvatekstimäisempään kainalojuttuun.

Kuvateosten teksti taitetaan kovin usein, kuten nytkin, yhdeksi harmaaksi massaksi, pelkäksi pintaelementiksi, jotta se häiritsisi mahdollisimman vähän kuvien loistoa. Minä haluaisin kirjan säkenöivän tehokkaasti tietoa lukijalleen. Graafikoilla ja kuvataiteilijoilla on toiset kriteerit.

Kuvien oikeudenomistajat listataan tarkasti viimeisellä aukeamalla (Suomenlinnan kuva: Juha Sompinmäki), mutta teksteistä kiitetään vain nimettömästi henkilökuntaa ja vapaita toimittajia. Lyhyet alkusanat on allekirjoittanut Unescon pääjohtaja Koichiro Matsuura.

Parhaimmillaan Maailmanperintöopas olisi kenties selailtavana kaikenlaisissa odotustiloissa tai odotushetkinä: lähes tuhat toisistaan irrallista, enemmän tai vähemmän yllättävää tekstinpätkää ja yli 650 pirteää värikuvaa. Mainio "kahvipöytäkirja".

lauantai 23. tammikuuta 2010

32. Vapautettu-palveluksesta-Andersson

Vasemmistolaisen ruotsinkielisen 60-lukulaisen partaradikalismin perikuva on julkaissut (uudet) värikkäät muistelmansa. Hän oli kulttuuriministeri, puoluejohtaja, runoilija, ylilääkäri, jazz-muusikko, psykiatri, jalkapalloilija, lääkintäkapteeni, sinuttelija, Stadin Rööperin kundi, uhkapeluri, terapeutti, television perjantai-aamujen mömisevä Jälkiviisastelija, presidenttiehdokas, näytelmäkirjailija, Lilla Teaternin alaston kabareenäyttelijä, monen roolin ihminen.

Claes Anderssonin "Kirjoittamisen vimma ja vastus" oli aikoinaan (2002) niin mainiota luettavaa, että nyt oli pakko tarttua vuoden 2009 muistelmiin: "Jokainen sydämeni lyönti" (suomentanut Liisa Ryömä).

Runoilija CA ei kirjoita turhan pitkästi, vaan kuten nuortenkirjailija, 162-175 sivua, ihmisen pituuden verran. Jo kirjojen otsikoissa on runollista potkua, eikä mitään litteää sorsamaista "Ihmisiä ja ilmiöitä".

Muistelmien keskimäärin nelisivuiset 38 numeroitua lukua syöksyvät suoraan elämänvaiheiden kuohuihin ilman aasinsiltoja ja kohtaukset voi lukea kiinnostavimmassa epäjärjestyksessä.

"Sandemose aloitti sanomalla: Nyt minä kerron kaiken!" CA aloittaa: "Muistatko kun olimme lapsia?" "Olin mielisairaalassa 5 vuotta töissä" "En ollut lapsena erityisen pelokas" "Eräänä aamuna heräsin krapulaan ja totesin tulleeni valituksi eduskuntaan" "Äidin kanssa oli vaikea olla tekemisissä" "Syksyllä 1967 perustettiin Marraskuun liike". (Gallia jakaantuu kahteen osaan, sen uutisoikin jo Caesar.)

Poliitikko kertoo dramaattisimmillaan: Minut on yritetty kolmesti tappaa. Kerran singottiin veitsellä, joka ei osunut. Kerran mielisairas tarttui rattiin ja yritti ohjata päin kallioseinämää. Kerran minun piti puhua Vietnam-mielenosoituksessa, kun äiti soitti: "Isä sai raivokohtauksen lukiessaan että pidät kiihotuspuheen Ylioppilastalolla. Hän otti pistoolin laatikosta ja lähti ulos sanoen ampuvansa kommunistipojan." ("Vaara ohi. Isä palannut jo kotiin läpimärkänä sateesta ja lukinnut pistoolin takaisin laatikkoon") - Lainaan ulkomuistista, ja jos tarina muuntuisi jännittävämmäksi, sen parempi tarinalle.

Lääkärin kohdalla johtuu mieleen kysellä, olisiko hän itse tappanut joskus jonkun, tietämättään tai melkein, väärällä diagnoosilla? Lapsena Claes kuului myös Slatter-kaartiin, jonka jäseneksi ei päässyt helposti. Niinpä hän tuuppasi laiturilta veteen Ruthin, jonka kädet oli sidottu. Ruth upposi eikä noussut ylös. Jengi häipyi tiehensä. Joku sivullinen pelasti Ruthin, joka ei kuollut, mutta joutui sairaalaan ja sai "hermovaurion", sanottiin.

Jazz-muusikko ja jalkapalloilija on siittänyt uutta elämää kuuden lapsen verran. Taiteilijan matkaan sattuu runsaasti ihmissuhteita. (Perhesuunnittelemattomuus on tuhonnut maapallomme kantokyvyn.)

Psykoterapeutti sairastui luulosairauteen alkuperäisen aids-hysterian aikaan. Hän vertaili oppikirjojen kuvia Akateemisessa kirjakaupassa. Kaikki täsmäsi, kuten täplät kämmenselässä. Hän hankki viinaa, tabletteja sekä huoneen töölöläisen hotellin ylimmästä kerroksesta ja avasi ikkunan. Jokin kuitenkin pidätteli pientä hyppyä.

Esiintyjä sairastaa paniikkikohtauksia. Joskus hänen on täytynyt lopettaa ennen kuin on aikonut, jopa kesken lauseen. Hän on tärissyt hermostuksesta. Ahdistuskohtaukset liittyvät kuulemma suuruudenhulluuteen. Niin kuin maailma muka menisi nurin yhden ihmisen epäonnistumisesta. (Rohkaisevaa kuulla, miten monilla ihmisillä on samoja ongelmia.)

Lääkintäkapteeni evp. on ylpeä sotilasarvostaan. Sairasloman hakijoiden määrä kymmenkertaistui Dragsvikin varuskunnassa, kun siellä oli aikoinaan "pehmo ja mamis" lääkäri, joka antoi sairaslomaa silloinkin, kun potilas ei vielä tehnyt kuolemaa. "Vapautettu-palveluksesta-Andersson" joutui lopettamaan.

Poliitikon luulin eronneen eduskunnasta syksyllä 2008 vakavien sydänvaivojen tähden. Eihän parlamentin jäsenyydestä vapauteta pois kuin terveyssyillä?

Vaan kirjaa lukemalla syy kuulostaisi olevan pettymys: - Tuomioja juoni multa pois Pohjoismaiden Neuvoston puheenjohtajuuden. Väheni ulkomaanmatkat. - Petyin melkoisesti Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään. - Pidin itsestään selvänä että tuemme EU:n Lissabonin sopimusta, mutta vain 5 Vasemmistoliiton edustajaa tuki. Eurooppalaisen yhteistyön sabotointi on taantumuksellista, nationalistista ja nihilististä politiikkaa, se on pelkoa haasteiden edessä, vastahakoisuutta avautua tulevaisuudelle. - Päätin luopua kansanedustajan paikasta. (Jälleen seuraava Suvi-Anne Siimeksen jälkeen sai porukastaan kyllikseen.)

Eläkeläisen kummallinen pahe on uhkapeli. Hän on hävinnyt jo summan jota ei uskalla laskeakaan. Hän ei ole hakenut porttikieltoa Rautatientorin Casinoon, jossa viihtyy neljä tuntiakin kerrallaan, koska uskoo pystyvänsä halutessaan lopettamaan. Pelatessa unohtuu kaikki muu, sokeritauti, sydänvaivat ja kuolema, vaikkei kuolema pelotakaan monien nukutusten jälkeen. (Kannattaisiko pelaamisneuvo painaa mieleen siltä varalta, että sairastuu nopeasti etenevään sairauteen?)

Peluri valitsi sijoitusrahastokseenkin jonkin "Europa Aggressiven", jonka piti tuottaa mahdollisimman suurta voittoa! Parissa vuodessa hän menetti puolet pääomastaan. Hän on ollut hyväpalkkaisissa töissä, mutta soittaen tullut on viheltäen mennyt. Rahat ovat riittäneet, mutta mitään ei ole koskaan jäänyt yli, riippumatta tulojen määrästä. Suhde rahaan on pulmallinen, ehkä protestina kansakoulupohjalta ponnistelleen sotaveteraani-isän pakon sanelemaa säästäväisyyttä ja nuukuutta vastaan.

Monenlaista voi ruotsinkielinen ehtiäkin punaviinin, runoilun, parrankasvattamisen, tupakoinnin, pallonpotkimisen, siuntiolaisen kesämökkielämän, juomalaulujen, rapujuhlien, krapuloiden ja jatsin pimputuksen lomassa. Keitä kaikkia heitä Suomessa onkaan...

Åke Lindman oli muuten nuoren jalkapalloilijan idoli ja varaisä. Nuorten jalkapallojoukkue meni jo ensi-iltaan Bio Rexiin katsomaan "Tuntemattoman sotilaan". Kun sotamies Lehto työnsi kiväärin suuhunsa ampuakseen itsensä, joku heistä huusi: "Älä filmaa, Åke!" Tämä loppukevennyksenä.