Kansikuvassa on Laiskiainen, ehdottomasti mielieläimeni Korkeasaaressa! Sisältönä on kollektiivinen kooste tekstejä, joita kukaan ei kehtaa ottaa omiin nimiinsä. Kymmenen porukassa joku on voinut tehdä eniten, toinen vähiten, kolmas on ehkä vain keulakuva, neljäs aivot, viides äänekkäimpien ilmavaivojen päräyttäjä.
.
7112. Kankila, Anna (ym): Työstäkieltäytyjän käsikirja.
25.7.2019 (2019) Into 2019 N 304 s. H42 lk.353.1
.
Näyttelijä Anna Kankilan lisäksi kirjoittajiksi luetellaan rankinglistana (ei aakkosjärjestyksessä): tohtori Eetu Viren, Harry Salmenniemi, Heidi Meriläinen, Joel Kilpi, Johannes Ekholm, Klaus Lumi Maunuksela, Lasse Poser, Mia Haglund ja toimittaja Pontus Purokuru. Kolme naista ja 7 miestä.
.
Haastateltuina esiintyvät apurahakirjailija Ossi Nyman, blogikirjoittaja Latteäiti, muutamia nimimerkkejä, eräs ammattimainen prostituoitu, sekä jostakin syystä erikseen myös jo kirjoittajakunnankin hännillä mainittu Mia Haglund.
.
Yhteenvetoni kirjasta: Systeemi ottaa päähän, ketäpä ei. Kokonaisratkaisua ongelmiin ei ole esittää. Mutta jos olisi perustulo, ei tarvitsisi tehdä työtä, ainakaan paskaduuneja.
.
Teoksesta on syntynyt pelkkä parodia. Tai kaunokirjallinen utopia: "Jos taivaalta sataisi rahaa". Carl Barks kertoi jo mitä seuraisi: Valtava inflaatio.
.
Jos painettaisiin lisää rahaa, jotta kaikki saisivat entisten tulojensa päälle 1500 euroa kuussa ilmaiseksi perustuloa, hintojen ja maksujen täytyisi nousta moninkertaisiksi. Jotta jotakin tekevät tai jotakin myyvät saisivat vaivanpalkkaa.
.
***
Filosofinen välikysymys:
Onko tärkeämpi
systeemi (eli järjestelmä) vai
prosessi (eli tapahtumakulku)?
.
Miksi Amerikasta tuli niin yrityskeskeinen? Koska ihmiset tulivat tyhjin käsin preerialle ja alkoivat tehdä. Mitään rakenteita ei ollut valmiina. Kaikki aloitettiin alusta. Syntyi PROSESSI pyrkiä luomaan jotakin uutta ja rikastumaan. Syntyi Carl Barks.
.
Vastakohtana valmiiksi täysi Eurooppa. Kaikki rakenteet paikallaan, pelto, talo, tehdas, virasto. Jokainen ihminen jonkin luokan jäsen, osa SYSTEEMIÄ. Syntyi Karl Marx järjestelemään hierarkian palikoita.
.
***
Työstäkieltäytyjän kirjassa Anna Kankila (tai joku muu) kehuu opiskelleensa kuusi vuotta tullakseen Akateemiseksi! Ja sitten valmista työtöntä TE-toimisto käskee etanapostitse tiedotustilaisuuteen huomenna klo 8, tai muuten loppuu työttömyyskorvauksen maksu siihen päivään!
.
Vaikka Annalla olisi huomisaamuna terapiakin, eikä terapiaa ehdi enää peruuttaakaan, niin että saisi maksun takaisin! Yksi esimerkki kirjan murheista, joista tulee mieleen Andersenin sadun "Todellinen Prinsessa" herne patjan alla! Törmäys kovaan maailmaan ihanien opiskeluvuosien jälkeen!
.
TE-toimisto tuntuu todellakin kiusaavan työttömiä. Jottei työttömyys tuntuisi liian helpolta. Jottei työssä olijoiden tarvitsisi kadehtia työttömiä.
.
Uhreiksi joutuvat herkimmät, terapian tarvitsijat. Entisessä yhtenäiskulttuurissa poikkeus- tai erityis-ihmisiä oli niin vähän, että ongelma voitiin maksaa pois myöntämällä jo 19-vuotiaalle eläke loppuiäksi. (Tunsin erään, joka eli siten 66-vuotiaaksi. Ennen kuolemaa Terhokodissa hän oli onnellinen ehdittyään varhaiseläkkeen jälkeen saavuttaa aivan "normaalin" vanhuuseläkeiän!)
.
***
Rakentavampaa kuin "Työstä kieltäytyminen" VOISI olla keskittyminen erityisten ihmisten ongelmiin. Mitä parempaa työttömien hyväksi voitaisiin tehdä kuin vain laiskojen "käskyttäminen" armeijahierarkian eli systeemin ehdoilla?
.
Työttömiä määrätään kurssifirmojen järjestämiin "Työnhakuvalmennuksiin", jotka ovat kuin lasten peruskoulutunteja kalvosulkeisineen (kerrataan aikuisen jo tietämiä asioita) tai "Uravalmennuksiin", joissa valmentaja kaivaa tietokoneelta esiin sopivia työharjoittelupaikkoja, joihin kehottaa hakemaan.
.
Entäpä jos työnhakuvalmennusta käytettäisiin konkreettisemmin työpaikkoihin tutustuttamisena ja kuukauden pituisena työhaastatteluna ja soveltuvuuskokeena, yhteistyössä yritysten kanssa?
.
1) Järjestettäisiin tutustumiskäyntejä työvoimapulan vaivaamille aloille, päiväkoteihin, vanhainkoteihin, teollisuuteen, kauppaan, jollei sentään puhelinmyyntifirmoihin? Syttyykö ehkä kävijällä kipinä vai ei?
.
2) Järjestettäisiin kurssin puitteissa parin viikon "työelämään tutustumisen jaksoja" oikeilla työpaikolla (aivan kuten peruskoululaisten TET)? Työkokeilut toimisivat soveltuvuustesteinä ja portteina harjoittelujaksoille tai palkkatukityöhön. Samalla kokonaisuutena helpottaisivat työvoimapulaa.
.
3) Järjestettäisiin lyhyitä täsmäkoulutuksia kurssittajan ja työnantajien yhteistyönä. Joku opiskelija suorittaisi "hygieniapassin", toinen parin viikon "vartijakurssin", jne. oman valinnan mukaan. Paljon valinnanvaraa!
.
***
"Työstäkieltäytyjän käsikirjassa" kauhein kammotus on, että joku toinen (yrityksen omistaja ja veronmaksaja) saattaisi hyötyä toisen eli sinun työstäsi!
.
Joel Lehtosen klassikko "Putkinotko" on tarina "laiskan viinatrokarin elämästä". Juutas Käkriäinen kieltäytyy pikkusormellakaan korjaamasta monilapsisen perheensä asumaa talorähjää.
.
Perustelu: Koska talon omistaja apteekkari Muttilainen voisi jotenkin hyötyä Juutaksen työstä! Hänhän voisi myydä korjatun talon tai nostaa vuokraa! Kun tähän asti hän on antanut sukulaistensa Käkriäisten asua Putkinotkossa aivan ilmaiseksi!
.
Luovutetulla Karjalalla lienee ollut Putkinotkon kohtalo. Toisten taloihin siirretyt uudet asukkaat eivät korjanneet mitään, koska pelkäsivät, että heidät voidaan valtionsa käskyllä jonain päivänä siirtää poiskin. Nyt vanhuksinakin he odottavat turhaan yhteiskuntaa korjaamaan.
.
***
"Työstäkieltäytyjän käsikirjassa" ehdotetaan: Sabotoikaa työtänne, tehkää sutta, hidastelkaa tahallanne, istukaa työaika vessassa, ottakaa palkkarahat ja varastakaa työpaikalta mitä voitte, älkääkä nähkö vaivaa tuottaaksenne mitään toisten (koko yhteiskunnan) hyväksi.
.
Onko kirjoittajaporukan ihannemaa entinen Neuvostoliitto, josta sanottiin: "Ihmiset olivat tekevinään töitä ja valtio oli maksavinaan palkkaa?" Neukut olivat poissa työstä jonottamassa kaupoissa, jos jotakin tavaraa joskus oli tullut saataville. Työpaikan hehkulamputkin varastettiin, vaihdettiin palaneisiin.
.
***
Anarkistia pelottaa, että joku toinen voisi määräillä häntä, jos kävisi töissä? (Monelta anarkistilta puuttuu armeijakokemus?)Mielestäni työelämän hierarkia vaikuttaa pelottavimmalta työnhaussa ja työhaastattelussa. Silloin työnhakija on heikoimmillaan ja työhönottaja mahtavimmillaan!
.
Jos työpaikan onnistuu saamaan, kokemukset esimiehistä ja työtovereista muuttuvat heti positiivisemmiksi. Työhaastattelun jälkeen pahin voi olla ohi.
.
Kaikki työtoverit eivät varmasti ole pitäneet minusta, mutta Suomen kulttuurissa ihmiset käyttäytyvät kokemusteni mukaan hyvin asiakeskeisesti. Olen kokenut saaneeni paljon vapautta olla omalla tavallani. Tärkeintähän on, että työtehtävät tulee hoidettua. Työntekijän on saatava aikaan tulosta. Prosessi on tärkeä eikä hierarkia.
.
***
"Työstäkieltäytyjän käsikirjassa" ei pohdita prosessina, kuinka tuloja tai vaurautta luodaan ja miten töiden tuloksia verotetaan jaettavaksi koko yhteiskunnan hyödyksi. Kirjoittajaporukalle systeemi pyörii itsestään ja tuottaa automaattisesti jaettavaa.
.
Samanlaisella näkemyksellä itsenäistyneet kehitysmaat kurjistuivat. Hallituspaikat jaettiin uudelleen. Hierarkian palikoita vain järjesteltiin. Sosialisoitiin tehtaat, muttei osattu niitä pyörittää hyvin. Vallattiin pellot, korjattiin kerran hyvä sato, sitten jätettiin vähälle hoidolle, hunningolle.
.
Aasialaiset toimivat kauppiaina Afrikassa, koska osaavat prosessina ostaa, myydä ja pitää kirjaa liiketoimista. Jos afrikkalainen perustaa kaupan, hänen serkkunsa näkevät varaston rikkauden ja odottavat tavaraa riittävän jaettavaksi ilmaiseksi sukulaisille, kertoo afrikkalainen.
.
***
Nimettömiksi jäävät Työstäkieltäytyjät eivät malta olla kehumatta, jos heillä on Akateemisia opintosaavutuksia. Mieleeni tulee vitsi:
Mies putosi ikkunasta kadulle ja kuoli. Silminnäkijä:
"Kauheaa, se on meidän talon insinööri, 6. kerroksesta!"
Loukkaantunut liikutti huuliaan, joku kumartui kuuntelemaan.
"Mitä se kuiskasi?"
"Diplomi-insinööri!"
.
***
Systeemin ja prosessin erosta tulee mieleeni, miten Grace Kelly onnistui Hitchcockin filmissä "Takaikkuna"! Hän oli tähti elokuvien työprosessissa! Sitten suuteli prinssiä ja sai osan Monacon ruhtinaskunnan systeemissä. Kumpi rooli tärkeämpi? Mielestäni näyttelijän työ!
.
Naistenlehdet arvostavat liikaa Systeemiä, hierarkian pönötysrooleja, prinssejä ja Linnan juhlien mallinukkeja, vaikkakin jo entistä enemmän Prosessia, eli naisia, jotka tekevät enemmän kuin vain ovat joku.
.
Filmitähti Gloria Swansonin äiti sai Amerikkaan sähkeen Pariisista ja soitti hädissään asianajajalleen kysyäkseen:
"Mikä semmoinen "markiisi" oikein on?"
"Ulkokaihdin, joka suojaa ovensuussa teatterivieraita sateelta."
"Hyvä Jumala! Sellaisen on minun tyttäreni Ranskassa nainut!
.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2019
289. Ydinvoima vihkossani 1978
SOTA ja väkivalta. Kaikki lapset ja aikuiset kirjoittavat pikkusiskoni ystäväkirjaan "inhoavansa eniten" sotaa. Paitsi isämme kirjoitti poikkeuksellisesti inhoavansa kieroutta. Liekö jo vanhuudenhöperö Mika Waltari sanoo: "Nuorison tärkein tehtävä on estää sota."
.
Rauha ja sota asetetaan väärin vastakohdiksi. Ihan kuin jokin Idi Aminin Uganda olisi rauhan tyyssija, jos ei käy sotaa. Kidutus on tappamistakin pahempaa. Eläimetkin tapetaan, etteivät jäisi kitumaan.
.
Oikea vastakkainasettelu on rauha vs. väkivalta, kuten Aleksandr Solzhenitsyn sanoo kirjassaan "Kirje Neuvostoliiton johtajille". Inhottavinta on väkivalta kaikissa muodoissaan. Tässäpä olisi aihe "Hyde Park Corneriin" (Speaker's Corneriin) Runebergin patsaalle Helsinki-päivänä 12.6.1978.
.
YDINVOIMA on epäinhimillistä ja luonnotonta. Kolme vuotta ovat ydinkysymykset varsinaisesti kiinnostaneet minua, herätys oli Suomen Luonto -lehti 3/1975, vaikka vanhempiakin HS-artikkeleita minulla on tallessa. Muistanpa vielä kaukaisen ajan, jolloin atomivoima oli aivan tuntematon, kylmä, outo ja uhkaava käsite. Vähän pelotti, se oli se venäläinen, Loviisaan rakennettava.
.
Sitten, syksystä 1975 alkaen, kirjoitin Vapaaniemen Yhteiskoulun VII ja VIII luokalla kolmesti ydinvoimasta, viimeksi preliminäärissä luokan parhaan aineen, jolloin Timo K. Saarniemi kehui minua ympäri opettajainhuonetta. Aineeni oli silloin hyvin tasapuolinen, siinä sen ansio, vaikka olin jo atomivoiman vastustaja. Kaikki puolustelut ovat pinnallisia perimmäisten kysymysten äärellä: ydinvoima on kovinta tekniikkaa, yli-inhimillistä, tavalliselle ihmiselle vierasta.
.
Iso, uhkaava laitos, täynnä tekniikan hienouksia, ja radioaktiivisuus, jonka kanssa ei saa leikkiä. Jäteongelmaa ei ole ratkaistu, eikä voidakaan - tuhansien vuosien ajaksi. Tuhon siementä, sukuoikeutta syöpään, ei saa jättää jälkeläisillemme. Ei meillä ole oikeutta päättää heidän puolestaan, että heidän on selviytyäkseen pakko polkea teknologian polkumyllyä ja kehittää kovaa tekniikkaa.
.
Toivotonta. Liityin EVYyn, mutta mitä tehdä? Uusia voimaloita ei saa alkaa rakentaa, se on estettävä. Entä kolme rakenteilla olevaa, niihin on uhrattu rahaa. On kerättävä vetoomus kaikille voimalan hyväksi työskenteleville, ei vain ministeri Eero Rantalalle, ettei hän antaisi lupaa Olkiluodolle. Pitäisikö Teollisuuden Voimalle kerätä kolehti peittämään hukkainvestoinnit? Mutta ne summathan on hirvittäviä, siinäkin tämän harha-askelen kaameus.
.
RADIKAALI ja konservatiivi. Eivätkö luontoradikaalit itse asiassa ole konservatiiveja ja vanhoilliset talouskasvun intoilijat radikaaleja maailman muuttajia? Konservatiiviksi itseään sanova Kari Suomalainen haluaisi hävittää vanhat rakennukset pois uuden tieltä. Minä ainakin olen konservatiivi, joka vastustaa nopeaa ja äkkimuutosta. (22.6.1978)
.
SOFT Energy Paths on ihana kirja, joka julistaa, ei vihaa, luokkaristiriitoja ja etutaisteluja, vaan rakkautta ja kaikkien parasta, Jeesuksen oppia. Pehmeä teknologia tarjoaa kaikille jotain hyvää, konservatiiveille, radikaaleille, isänmaallisille, globalisteille, elinkeinoelämälle... Kaikkien puolesta eikä ketään vastaan. Pehmeä energiantuotanto toteuttaa Amerikkalaisen Unelman. Pystyin jo lukemaan Amory B. Lovinsin kirjan englanniksi tuoreena ja ostamaan 1/3 hinnalla mahdolliseen käännöskirjaan verrattuna. Alan Mooreheadin "The White Nile" avasi minulle portit Penguin- ja Pelican-taskukirjojen maailmaan.
.
SOLZHENITSYN on aikamme suuria kirjailijoita. Hänellä on väkevää tietoa, erilaista tietoa maasta, jota emme tunne. Tavalliset nykykirjailijat kaivelevat hyvinvointiyhteiskunnan muutamia kauneusvirheitä. Syntyy pikkusievää realismia ja vedetään tikusta asiaa. Luen mieluiten klassikoita.
.
Mitä kerrottavaa tavallisella kotimaisella kirjailijalla on? Hän on ehkä ollut joskus telakalla tai tehtaalla töissä. Monen elämä on paljolti kapakkaryyppäilyn ja sukupuolielämän vatvomista. Enemmän mielikuvitusta kaivattaisiin. Ahmin kiinnostuneena afrikkalaisia nykykertojia, heillä on uutta sanottavaa. Harrastaisin uusia aasialaisiakin, jos niitä olisi enemmän tarjolla. (1.7.1978)
.
ROUSSEAU. Ihailenko suurmiehiä kuin kurja Kurjensaari (entinen Salonen)? Minä vain menneisyyden merkkihenkilöitä. Kaikki ihmiset ovat pikkusieluja eikä vielä elinaikana tiedä, kenestä historia tekee tärkeän. Jo keskikoulussa HuK Lauri Aarnikan historiantunneilta jäi mieleeni valistusfilosofien kolmikko Montesquieu, Voltaire ja Rousseau. Luin nyt Jean-Jacquesin Tunnustukset ja oli hyvä, eläköön rousseaulaisuus! Rakastan yksilöllisyyttäni kuin Roussseau, en haluaisi muuttua muiden kaltaiseksi. (22.7.1978)
.
VÄESTÖNKASVU on taas Väestöliiton Jouko Hulkon huolenaiheena. Tekisi mieleni minunkin kommentoida (aikoinaan ensimmäinen mielipidekirjoitukseni oli "Väestönkasvu seis!" Suomen Kuvalehdessä kesällä 1975).
.
Mutta Reijo Hietanen, Vaasa, kuin minun suustani, Suomen Kuvalehdessä 31/1978:
"Eläkeläisten elintaso riippuu luonnonvaroista pikemminkin kuin lastensa lukumäärästä. Vanhalla ja köyhällä intialaisella on paljon lapsia, mutta onko hänen elintasonsa siis korkea?"
.
Minä lisäisin vielä, että jos Suomessa olisi kamelinkasvattajien yhdistys, se vaatisi valtion tukea kamelikannan kasvattamiseksi Suomessa.
.
Hesari ei ole julkaissut mielipiteitäni puolustusvoimista, ekologiasta eikä ydinvoimasta. Viestintä kulkee yksisuuntaisesti ylhäältä alas. Vaikuttaakseen pitäisi juntata itsensä tavallisten pulliaisten edustajaksi ja johtajaksi.
.
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla samat vaikutusmahdollisuudet. Siksi tarvitaan kevyttä, pehmeää teknologiaa ja vallan hajautusta. Hierarkiapyramidia tai kekoa on litistettävä! Suunnittelu-johtaminen ja toteuttaminen ovat aivan liikaa erillään. Ihanne olisi, jos jokaisella ihmisellä olisi yhtä suuri pala kaikkea, jolla tehdä mitä haluaa. Jokaisen ihmisen pitäisi pystyä periaatteessa ymmärtämään kaikki inhimillinen tietous, ainakin vähän kaikesta, ei saisi erikoistua liikaa. Kauhea mielikuva: Saharov valmistaa ydinpommin ja antaa sen Stalinin käytettäväksi. Miksi joillakuilla on sellainen ylimaallinen päätösvalta. 7.8.1978.
.
En ymmärrä erään koulutoverini elämänfilosofiaa sikäli kuin olen sen oikein ymmärtänyt. Hän haluaisi vain olla muita parempi, arvostettu Filosofian kandidaatti ja tietojenkäsittelyn asiantuntija voidakseen katsoa halveksien alas tavallisia työläisiä. Hän haluaa paljon rahaa voidakseen ostaa kivoja kestokulutushyödykkeitä ja ehkä ennen kaikkea statussymboleja. Jaguar-urheiluauto, Hammond-urut, seinänkokoinen televisio!! Maailman parantaminen ei kiinnosta häntä.
.
Minusta ihmisten pitäisi olla tasa-arvoisia ja ammattien yhtä hyviä. Valta ja vastuu olisi jaettava pieniksi palasiksi, niin kuin suurtilat maareformissa palstoiksi. Kaikkien pitäisi elää täysipainoista, mahdollisimman monipuolista elämää. Tehdä monia töitä, saada osansa kaikesta, koko elämän värikylläisyydestä. Erikoistumista vain rahallisesti, esim. 25 % energiasta päärehtävään ja loput satoihin eri töihin. Kauheaa, miten paljon vapaa-aikana nykyään nautitaan ammattiviihdyttäjien palveluksista. Ajattelu on suurin nautinto ja luonnonharrastus aidoin huvi.
.
IHMISIÄ on hitosti liikaa. Nisäkkäistä vain rottia on enemmän. Suomessa on vain 200 karhua ja 4,7 miljoonaa ihmistä. Syrjäseutuja olisi autioitettava ja erämaiden annettava laajentua. Maapallo ei ole vain ihmisiä varten vaan eläimiä ja kasvejakin. Puolet pallon maa-alasta pitäisi olla erämaita. Koska tiheään asutuissa maissa on vaikea laajentaa erämaita, olisi Suomen kaltaisten maiden oltava lähes kokonaan luonnontilassa. Suomen lounaiskulma saisi riittää ihmisille. (11.8.1978)
.
ILTA-LEHTI. Maa tarvitsisi rautaisen Iltalehden, joka olisi tosiaan ajan tasalla, iskisi hermoon, keskustelisi, sykkisi, räväyttäisi maailman päin silmiämme. Miljoonia pikku-uutisia, ei pitkää lässytystä vaan joka lause tulta, toimintaa, act now. Oleellisia asioita, elämää ja kuolemaa, verta, hikeä ja kyyneleitä, ei julkkisten valemaailmaa, tai näistä vain lyhyesti.
.
Laadi lista sadasta vetävimmästä julkkiksesta ja seuraa heitä päivä päivältä. Vain 1-2 lausetta päivässä, nimet vaikka aakkosjärjestyksessä. Tällaista voi olla hauskaa lukea, esim. Suomen Kuvalehden listat "100 vaikuttajaa".
.
Katson Hufvudstadsbladetin Today's Newsia, vain 1/4 sivusta riittää kertomaan oleellisimman ulkomailta. Miten raivostuttavasti paperia tuhlataankaan isoihin otsikoihin, valkoisiin tyhjiin alueisiin, sivujen taiton keventämiseen.
.
Kaukaisimmistakin Afrikan maista pitäisi kertoa. Eiköhän erikoislehdistä ja uutistoimistojen tarjonnasta löytyisi, alkupätkiä joka jutusta. Ongelma niiden asenteet, naurettavat epäolennaisuudet ja vääristelyt ja tietämättömyys. Suomesta kerrotaan ulkomailla vaikkapa Aku Ankan kieltäminen siveettömyyden eli housuttomuuden tähden, selittämättä, että kuse oli vain poliitikon vitsailusta, Matti Holopaisen, lib. Thaimaassa tiedetään Suomesta vain sirkustaiteilija Aimo Leikaksen kuolema epäonnistuneessa Venäläisen ruletin esittämisessä.
.
Suomalaisia matkustelee joka maassa, voisivat kertoa kokemuksistaan, mutta vain lyhyesti ja nasevasti. Entäpä ulkomailla asuvat. Jaana-lehti raportoi aikoinaan Afrikkaan avioituneista. Tuollaiset avustajat sopisivat mainiosti pienillekin maaseutulehdille
.
Nykylehdet on liian paksuja, byrokraattisia, tehdasmaisia, persoonattomia. Puuttuu henki. Yksi toimittaja ei pysty enää luomaan ja hallitsemaan koko lehteä, paitsi pienintä paikallishehteä, jollaisesta jokainen toimittaja haaveileekin. Päätoimittajan olisi luotava lehden linja ja tehtävä lehdestä yksilö. Ehkä jokainen toimittaja voisi vuorollaan olla toimitussihteerinä. I.F. Stone Weekly ja Ernesti Hentusen Totuuden Torvi olivat yhden miehen lehtiä.
.
Etusivun olisi selkeästi kerrottava koko lehden sisältö. Päätoimittajan olisi tehtävä yhteenvero, mitä merkittävää eilen tapahtui, mitä hän itse oppi siitä. Lehdestä tulisi Hot -viestin eikä Cool, kuten Marshall McLuhan väitti.
.
Olisi synnytettävä keskustelua ja saatava aikaan voimakas kaksisuuntainen vuorovaikutus. Kukkikoon kymmenen tuhannet kukat. Toimittaja puheenjohtajana, ohjaajana, juontajana, haastajana, vastaväittäjänä, tosiasioiden tarkastajana. Jokaisen oikeus sanoa mielipiteensä olisi demokratian laajentumista. (13.8.1978)
.
Voi surkeus. En pysty kommunikoimaan ihmisten kanssa, en osaa keskustella, en saa sanaa suustani, en keksi sanottavaa, en tiedä miten sanoisin. Jos minulta kysytään jotakin, on pääni tyhjä, en kykene ajattelemaan, sanon mitä päähän pälkähtää, vastaan mitä mielettömimmin. Voihan Dostojevskin Kellariloukko. En kai aivan tyhmä ole, jos "annetaan miettimisaikaa", jos voin rauhassa ajatella, tai jälkeenpäin. (19.9.1978)
.
Ydinvoiman kannattajille aine on tärkeämpää kuin henki. He ovat materialisteja. Elämmekö töllöttääksemme televisiota vai ylläpitääksemme elämää luonnon tai Luojan järjestelmässä. Ydinvoima suo lyhytaikaista mukavuutta, mutta jättää perinnöksi radioaktiivisuuden ja "sukuoikeuden syöpään sekä epämuodostumiin". Lyhytaikaiset hyödyt, mutta loputtomat vaarat. (29.9.1978)
.
ENERGIAVIIKKO 9.-15.10,1978 alkoi. Osallistuisinko, katsoisinko filmit, menisinkö mielenosoitukseen ja Pehmeän Teknologian Symposiumiin. Pelkkä ajatuskin on lisännyt omaa energiaani! Kun toivoton pessimismi ja passiivisuus oli pidentänyt untani helposti yli 8 tai 9 tuntiin (klo 24-10, niin nyt nukuin klo 3-9 tai 1:30-8, eli 6-6,5 tuntia. Luen matematiikkaa ja tilastotiedettä ja englanniksi Nevil Shuten kirjaa "Round the Bend".
.
Vastustan ydinvoimaa, koska en pidä materiaalisesti ahneista, rajoittuneista, yksisilmäisistä teknokraateista, jotka pitävät tietynlaista kehitystä välttämättömänä näkemättä useampaa vaihtoehtoa, kun "kehitystä ei voi pysäyttää". Mutta voihan energialiikekin muuttua typeräksi ylhäältä ohjatuksi laumaksi, joka vain määkyy: "Neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa paha" (Orwellin Eläinten vallankumous).
.
PENTTI Poukan mielestä (Uusi Suomi 15.10.1978) ei saa vastustaa ydinvoimaa, jos ei ole asiantuntija. Voiko sitten vastustaa sosialismiakaan, jos ei ole käynyt Sirola-opistoa tai opiskellut perin pohjin marxilaista dialektiikkaa?
.
Ihmettelen, kuka päättää ken on asiantuntija, kun tieteilijät ja tieteenhaarat ovat erimielisiä. Kuulutetaanko oikea ratkaisu Taivaasta vai päättävätkö ihmiset itse mihin uskovat? Miten ihmisillä olisi edellytyksiä valita kaupunginvaltuutettujakaan. Nämä olisivat asiantuntevampia valitsemaan itse itsensä.
.
Onko joukossamme yli-ihmisiä, jotka tietävät mitä haluamme paremmin kuin me itse? Näiden täytyy valita "mitä asioita voidaan antaa kansalaisten päätettäväksi", sillä tämä on "demokratian sisintä sisältöä ja olemusta koskeva kysymys" ja muu on "demokratian pilkkaamista demokratian omin keinoin".
.
Moniarvoisessa Kokoomuksessa luulisi esiintyvän monenlaisia mielipiteitä ydinvoimasta eikä fanaattista yksisilmäisyyttä ja radikaalia ydinvoiman kannattamista. Ydinvoimakysymyksessä tarvittaisiin puolueessa enemmän malttia.
.
Helsingin seurun voimalan mielekkyydestä on järkevämpää keskustella ennen kuin sen suunnitteluun on uhrattu verorahoja. Jos Energiaviikko on jäänyt Uuden Suomen lukijoilta huomaamatta, olisi toimituksen mietittävä, miksi näin on käynyt. Odotettu mielenosoitus nähtiin Helsingissä lauantaina 14.10.1978.
.
SPEKTAAKKELEITA. Helsingissä on fantastisia näkymiä, panoraamoja, maisemia, spektaakkeleita. Kerään niitä! Lauantaina matkalla mielenosoitukseen poikkesin Katajannokalle ja kävelin monesti tyhjiä, kivisiä, kumisevia, talomuurien ympäröimiä katuja. Kuljin siksakkia minkä ehdin, vangitsin näkymiä aivoihini. Tyhjät urbaaniset kadut ovat ihania. Vielä jäi Pormestarinrinnettä katsomatta.
.
Sunnuntain Symposiumin väliajalla kiersin 40 minuuttia Kruununhakaa Säätytalolta Hakaniemen sillalle ja takaisin. Nautittavia korkeuseroja, mäkiä, nousuja, laskuja, kiviasutuksen sydämessä. Jyrkkä kallioseinämä, jota kiipesivät jyrkät portaat. Katu joka painui mäen takana näkymättömiin, mutta kohosi taas esiin ja painui uudelleen. Merihaan rumat sosialidemokraattiset talot ja tietysti meri ja Katajanokan siintävä ranta.
.
Vielä muistan kesästä Kaivopuiston Ehrenströmin rantatien, kirkkaan auringonpaisteen, sinitaivaan, tyynen meren hajun, tuulen, aution tien, vihreän kasvillisuuden ja kauniit talot maan puolella, ja näkymät Suomenlinnaan, Klippanille ja muille saarille.
.
KATSOIN Energianäyttelyn ruotsinkielisten työväenopistossa Arbiksessa, melkein yksin, mitä nyt pari älykkään ja viehättävän tuntuista koulutyttöä poikkesi. Sitten menin Svenska Gårdeniin, jossa parveili kaikennäköistä pitkätukkaa ja army-asuista, joillakin rinkka selässä ja aurinkotarroja. Katsoin filmin "Lisää ydinvoimaa?"
.
Kuuntelin paneelin, jota johti aikamme innokas osallistuja, Enemmistö ry:n puheenjohtajana tunnetuksi tullut, myös Amnestyssa ja luonnonsuojeluliikkeessä toimiva Ville Komsi (lib). Paneelissa oli myös Panu Toivonen (per), Matti Louekoski (sd), Espoon Sähkön toimitusjohtaja Veli Rautoja (kok), Pekka Vennamo (maas) ja Matts Roos (EVY).
.
Yleisön joukossa havaitsin seuraavat: Seppo Hannus (Phtirius), Esko Joutsamo, Kerttu Kauniskangas ("toimittaja Helsingistä", Kansan Uutiset), Eero Vuohula (sd), M.J Olavi Holmström (lib), Kai Vaara ja Pekka Haavisto, mustapartainen ekomies, Sven Pettersson, Rainer Lahti, väärin ymmärretty nero, herra Puha Anjalankoskelta, maanviljelijä Virolainen, sekä hieman erikoisesti "käveleväksi atomipommiksi" itseään sanonut ministeri Tyko Reinikan iäkäs tytär. Osallistujamääräksi arvioitiin 200. Kansan Uutiset julkaisi valokuvan, josta löysin itseni.
.
MIELENOSOITUS lauantaina 14.10.1978, noin 550 osallistujaa. Mukana marssin, huusin iskulauseita ja lauloin. Ihan kivaa! Sunnuntaina olin klo 11-19:45 Pehmeän Energian Symposiumissa. Kiinnitin huomiotani monien ihmisten aika pieneen kokoon, esim. Pekka Suominen (ilmiömäisen nopea puhuja), Seppo Hannus, Rainer Lahti, levottomasti monesti poistuva ja palaava Olli Tammilehto. Kokouksen jälkipuoliskon puheenjohtaja E. Juhani Tenhunen ilmehti kummallisesti, melkein kuin olisi vaikuttanut olleen päissään?
.
Ville Komsi puhui, miten törkeää, moukkamaista ja häpeällistä on, että ihminen, joka ei osaa valokuvata omistaa hienon järjestelmäkameran ja epämusikaalinen stereosoittimen. Miten tällainen loukkaa esi-isiemme muistoa, kun suhtaudumme kevytmielisesti kapineisiin, joista yksikin olisi ollut heille korvaamattoman kallis. (15.10.1978)
.
POUKKA jatkaa käsittämätöntä yksilöiden ihmisoikeuksien poljentaa ja teknokratian ihannointia (Uusi Suomi 29.10.1978). Hän ei soisi ihmisten keskustelevan ja hankkivan itse tietoja tärkeistä, kaikkia koskettelevista ongelmista kuten ydinvoimasta, vaan tällaiset asiat pitäisi vaikeasti ymmärrettävinä sulkea vain poliitikkojen ja teknokraattien keskuuteen.
.
Poukka ei sallisi ydinvoiman käytöstä kuin sitä kannattavia mielipiteitä. Mihin tällainen johtaa? Kohta kai kaduilla kävelevät keskuudessamme klooni-ihmiset ja kuuden vuoden sisällä otetaan käyttöön Orwellin Kaukovarjostin -isoveli tukahduttamaan viimeisetkin kriittiset ajatukset, joiden mukaan ihminen saisi ajatella itse.
.
Sitä ennen: Moniarvoisessa yhteiskunnassa ihmisen olisi saatava päättää mahdollisimman paljon omista asioistaan ja mahdollisimman vähän toisten asioista. Tiede kohdistuu vain keinoihin saavuttaa jokin tavoite, eikä voi määrätä ihmisille päämäärää. Porvarin olettaisi suosivan pienyrittäjä-läheisiä vaihtoehtoisia energian tuotantotapoja eikä valtiomonopolistista ydinvoiman suurtuotantoa.
.
Jos jokaista teknologista muutosta vastaan nousee kriittinen oppositio ja sekä kannattajat että vastustajat perustelevat kantansa yksinkertaisesti, voi maallikkokin tehdä päätöksiä. Näin uskoo mm. Nigel Calder (Teknopolis - tieteen ja tekniikan yhteiskunnallinen valvonta, Wsoy 1971). Jos nykyteknologia on vaikeatajuista, onkin kehitettävä jokaisen ymmärrettävissä olevaa luonnonläheistä, pienimuotoista, pehmeää teknologiaa. Avoimen ja vapaan yhteiskunnan on säilyttävä, poliitikkojen ja teknokraattien salaliitto on torjuttava! (Mielipide-kirjoituksen luonnos Uuteen Suomeen). (29.10.1978)
.
Kirjoittaessani äskeistä ja kiehuessani Pentti Poukan kolumnin äärellä tein uuden valvomisennätykseni: klo 4:30 asti. Nukuin 4,5 tuntia ja heräsin kutakuinkin virkeänä klo 9 joutuakseni klo 10:ksi Pentti Woivalinin matematiikan luennolle.
.
UUSI SUOMI julkaisi toisen vastalauseeni Poukalle isänpäivänä 12.11.1978, kaksi viikkoa Poukan artikkelin jälkeen. Kaikkea nekin julkaisee, en olisi uskonut, kirjoitin vain kiusalla, ettei Poukka saisi viimeistä sanaa, ettei vaikuttaisi kuin hän olisi tyrmännyt vastaväitteet. Minun olisi pitänyt muokata käsikirjoitustani paremmaksi, mutta ajattelin, ettei helmiä sioille, kun eivät julkaise kumminkaan. Alkulauseeni oli aika tyly ja tavaton, ei tuollaista viitsisi yhdistää allekirjoitukseeni omalla nimelläni.
.
Vertailuksi tuli mieleeni TV:stä "Archie Bunker ja Ku-klux-klan", jossa liberaali läskipää vävypoika Mike Stivic kirjoitti lehden yleisönosastoon, että miksi puhutaan vain ryöstelevistä mustista, kun suuryhtiöt riistävät joka päivä... Allekirjoitus Mike Stivic ja sen alla osoite. Klaani luki lehden, huomasivat sosialistista kiihotusta, totesivat että Bunkerin vävy on kommunisti ja radikaali, soittivat pienet uhkailut puhelimitse ja aikoivat lähteä Archien kanssa yöllä kummittelemaan ja polttamaan ristin Stivicin pihaan, ellei Archie saa perhettään kuriin ja vävyn suuta suppuun. Archie yritti ensin saada läskipään perumaan kirjoituksensa (turhaan), mutta teki sitten välinsä selviksi klaanin kanssa ja sanoi, ettei tosi amerikkalainen (kuten hän itse) hiippaile öisin kujilla valkoinen lakana yllään kummittelemassa! Archie uhkasi paljastaa koko sakin nimet, jos vielä häiritsevät hänen tyttärensä perhettä. (Perhe on pahin).
.
KIRJOITUKSEENI (5) ei tullut palautetta, Poukkakaan ei vaivautunut.
.
Edelliset mielipidekirjoitukseni:
4) Suomen Kuvalehti 13/31.3.1978 Luonnonpuistot (kauppat.yo)
3) Talouselämä, syksyllä /1976, Ydinvoima (Matti L.)
2) Eeva-lehti, toukokuu 1976, s.46 (Outo lintu)
1) Suomen Kuvalehti 29/1975 "Väestönkasvu seis!" (Matti L.)
.
.
Rauha ja sota asetetaan väärin vastakohdiksi. Ihan kuin jokin Idi Aminin Uganda olisi rauhan tyyssija, jos ei käy sotaa. Kidutus on tappamistakin pahempaa. Eläimetkin tapetaan, etteivät jäisi kitumaan.
.
Oikea vastakkainasettelu on rauha vs. väkivalta, kuten Aleksandr Solzhenitsyn sanoo kirjassaan "Kirje Neuvostoliiton johtajille". Inhottavinta on väkivalta kaikissa muodoissaan. Tässäpä olisi aihe "Hyde Park Corneriin" (Speaker's Corneriin) Runebergin patsaalle Helsinki-päivänä 12.6.1978.
.
YDINVOIMA on epäinhimillistä ja luonnotonta. Kolme vuotta ovat ydinkysymykset varsinaisesti kiinnostaneet minua, herätys oli Suomen Luonto -lehti 3/1975, vaikka vanhempiakin HS-artikkeleita minulla on tallessa. Muistanpa vielä kaukaisen ajan, jolloin atomivoima oli aivan tuntematon, kylmä, outo ja uhkaava käsite. Vähän pelotti, se oli se venäläinen, Loviisaan rakennettava.
.
Sitten, syksystä 1975 alkaen, kirjoitin Vapaaniemen Yhteiskoulun VII ja VIII luokalla kolmesti ydinvoimasta, viimeksi preliminäärissä luokan parhaan aineen, jolloin Timo K. Saarniemi kehui minua ympäri opettajainhuonetta. Aineeni oli silloin hyvin tasapuolinen, siinä sen ansio, vaikka olin jo atomivoiman vastustaja. Kaikki puolustelut ovat pinnallisia perimmäisten kysymysten äärellä: ydinvoima on kovinta tekniikkaa, yli-inhimillistä, tavalliselle ihmiselle vierasta.
.
Iso, uhkaava laitos, täynnä tekniikan hienouksia, ja radioaktiivisuus, jonka kanssa ei saa leikkiä. Jäteongelmaa ei ole ratkaistu, eikä voidakaan - tuhansien vuosien ajaksi. Tuhon siementä, sukuoikeutta syöpään, ei saa jättää jälkeläisillemme. Ei meillä ole oikeutta päättää heidän puolestaan, että heidän on selviytyäkseen pakko polkea teknologian polkumyllyä ja kehittää kovaa tekniikkaa.
.
Toivotonta. Liityin EVYyn, mutta mitä tehdä? Uusia voimaloita ei saa alkaa rakentaa, se on estettävä. Entä kolme rakenteilla olevaa, niihin on uhrattu rahaa. On kerättävä vetoomus kaikille voimalan hyväksi työskenteleville, ei vain ministeri Eero Rantalalle, ettei hän antaisi lupaa Olkiluodolle. Pitäisikö Teollisuuden Voimalle kerätä kolehti peittämään hukkainvestoinnit? Mutta ne summathan on hirvittäviä, siinäkin tämän harha-askelen kaameus.
.
RADIKAALI ja konservatiivi. Eivätkö luontoradikaalit itse asiassa ole konservatiiveja ja vanhoilliset talouskasvun intoilijat radikaaleja maailman muuttajia? Konservatiiviksi itseään sanova Kari Suomalainen haluaisi hävittää vanhat rakennukset pois uuden tieltä. Minä ainakin olen konservatiivi, joka vastustaa nopeaa ja äkkimuutosta. (22.6.1978)
.
SOFT Energy Paths on ihana kirja, joka julistaa, ei vihaa, luokkaristiriitoja ja etutaisteluja, vaan rakkautta ja kaikkien parasta, Jeesuksen oppia. Pehmeä teknologia tarjoaa kaikille jotain hyvää, konservatiiveille, radikaaleille, isänmaallisille, globalisteille, elinkeinoelämälle... Kaikkien puolesta eikä ketään vastaan. Pehmeä energiantuotanto toteuttaa Amerikkalaisen Unelman. Pystyin jo lukemaan Amory B. Lovinsin kirjan englanniksi tuoreena ja ostamaan 1/3 hinnalla mahdolliseen käännöskirjaan verrattuna. Alan Mooreheadin "The White Nile" avasi minulle portit Penguin- ja Pelican-taskukirjojen maailmaan.
.
SOLZHENITSYN on aikamme suuria kirjailijoita. Hänellä on väkevää tietoa, erilaista tietoa maasta, jota emme tunne. Tavalliset nykykirjailijat kaivelevat hyvinvointiyhteiskunnan muutamia kauneusvirheitä. Syntyy pikkusievää realismia ja vedetään tikusta asiaa. Luen mieluiten klassikoita.
.
Mitä kerrottavaa tavallisella kotimaisella kirjailijalla on? Hän on ehkä ollut joskus telakalla tai tehtaalla töissä. Monen elämä on paljolti kapakkaryyppäilyn ja sukupuolielämän vatvomista. Enemmän mielikuvitusta kaivattaisiin. Ahmin kiinnostuneena afrikkalaisia nykykertojia, heillä on uutta sanottavaa. Harrastaisin uusia aasialaisiakin, jos niitä olisi enemmän tarjolla. (1.7.1978)
.
ROUSSEAU. Ihailenko suurmiehiä kuin kurja Kurjensaari (entinen Salonen)? Minä vain menneisyyden merkkihenkilöitä. Kaikki ihmiset ovat pikkusieluja eikä vielä elinaikana tiedä, kenestä historia tekee tärkeän. Jo keskikoulussa HuK Lauri Aarnikan historiantunneilta jäi mieleeni valistusfilosofien kolmikko Montesquieu, Voltaire ja Rousseau. Luin nyt Jean-Jacquesin Tunnustukset ja oli hyvä, eläköön rousseaulaisuus! Rakastan yksilöllisyyttäni kuin Roussseau, en haluaisi muuttua muiden kaltaiseksi. (22.7.1978)
.
VÄESTÖNKASVU on taas Väestöliiton Jouko Hulkon huolenaiheena. Tekisi mieleni minunkin kommentoida (aikoinaan ensimmäinen mielipidekirjoitukseni oli "Väestönkasvu seis!" Suomen Kuvalehdessä kesällä 1975).
.
Mutta Reijo Hietanen, Vaasa, kuin minun suustani, Suomen Kuvalehdessä 31/1978:
"Eläkeläisten elintaso riippuu luonnonvaroista pikemminkin kuin lastensa lukumäärästä. Vanhalla ja köyhällä intialaisella on paljon lapsia, mutta onko hänen elintasonsa siis korkea?"
.
Minä lisäisin vielä, että jos Suomessa olisi kamelinkasvattajien yhdistys, se vaatisi valtion tukea kamelikannan kasvattamiseksi Suomessa.
.
Hesari ei ole julkaissut mielipiteitäni puolustusvoimista, ekologiasta eikä ydinvoimasta. Viestintä kulkee yksisuuntaisesti ylhäältä alas. Vaikuttaakseen pitäisi juntata itsensä tavallisten pulliaisten edustajaksi ja johtajaksi.
.
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla samat vaikutusmahdollisuudet. Siksi tarvitaan kevyttä, pehmeää teknologiaa ja vallan hajautusta. Hierarkiapyramidia tai kekoa on litistettävä! Suunnittelu-johtaminen ja toteuttaminen ovat aivan liikaa erillään. Ihanne olisi, jos jokaisella ihmisellä olisi yhtä suuri pala kaikkea, jolla tehdä mitä haluaa. Jokaisen ihmisen pitäisi pystyä periaatteessa ymmärtämään kaikki inhimillinen tietous, ainakin vähän kaikesta, ei saisi erikoistua liikaa. Kauhea mielikuva: Saharov valmistaa ydinpommin ja antaa sen Stalinin käytettäväksi. Miksi joillakuilla on sellainen ylimaallinen päätösvalta. 7.8.1978.
.
En ymmärrä erään koulutoverini elämänfilosofiaa sikäli kuin olen sen oikein ymmärtänyt. Hän haluaisi vain olla muita parempi, arvostettu Filosofian kandidaatti ja tietojenkäsittelyn asiantuntija voidakseen katsoa halveksien alas tavallisia työläisiä. Hän haluaa paljon rahaa voidakseen ostaa kivoja kestokulutushyödykkeitä ja ehkä ennen kaikkea statussymboleja. Jaguar-urheiluauto, Hammond-urut, seinänkokoinen televisio!! Maailman parantaminen ei kiinnosta häntä.
.
Minusta ihmisten pitäisi olla tasa-arvoisia ja ammattien yhtä hyviä. Valta ja vastuu olisi jaettava pieniksi palasiksi, niin kuin suurtilat maareformissa palstoiksi. Kaikkien pitäisi elää täysipainoista, mahdollisimman monipuolista elämää. Tehdä monia töitä, saada osansa kaikesta, koko elämän värikylläisyydestä. Erikoistumista vain rahallisesti, esim. 25 % energiasta päärehtävään ja loput satoihin eri töihin. Kauheaa, miten paljon vapaa-aikana nykyään nautitaan ammattiviihdyttäjien palveluksista. Ajattelu on suurin nautinto ja luonnonharrastus aidoin huvi.
.
IHMISIÄ on hitosti liikaa. Nisäkkäistä vain rottia on enemmän. Suomessa on vain 200 karhua ja 4,7 miljoonaa ihmistä. Syrjäseutuja olisi autioitettava ja erämaiden annettava laajentua. Maapallo ei ole vain ihmisiä varten vaan eläimiä ja kasvejakin. Puolet pallon maa-alasta pitäisi olla erämaita. Koska tiheään asutuissa maissa on vaikea laajentaa erämaita, olisi Suomen kaltaisten maiden oltava lähes kokonaan luonnontilassa. Suomen lounaiskulma saisi riittää ihmisille. (11.8.1978)
.
ILTA-LEHTI. Maa tarvitsisi rautaisen Iltalehden, joka olisi tosiaan ajan tasalla, iskisi hermoon, keskustelisi, sykkisi, räväyttäisi maailman päin silmiämme. Miljoonia pikku-uutisia, ei pitkää lässytystä vaan joka lause tulta, toimintaa, act now. Oleellisia asioita, elämää ja kuolemaa, verta, hikeä ja kyyneleitä, ei julkkisten valemaailmaa, tai näistä vain lyhyesti.
.
Laadi lista sadasta vetävimmästä julkkiksesta ja seuraa heitä päivä päivältä. Vain 1-2 lausetta päivässä, nimet vaikka aakkosjärjestyksessä. Tällaista voi olla hauskaa lukea, esim. Suomen Kuvalehden listat "100 vaikuttajaa".
.
Katson Hufvudstadsbladetin Today's Newsia, vain 1/4 sivusta riittää kertomaan oleellisimman ulkomailta. Miten raivostuttavasti paperia tuhlataankaan isoihin otsikoihin, valkoisiin tyhjiin alueisiin, sivujen taiton keventämiseen.
.
Kaukaisimmistakin Afrikan maista pitäisi kertoa. Eiköhän erikoislehdistä ja uutistoimistojen tarjonnasta löytyisi, alkupätkiä joka jutusta. Ongelma niiden asenteet, naurettavat epäolennaisuudet ja vääristelyt ja tietämättömyys. Suomesta kerrotaan ulkomailla vaikkapa Aku Ankan kieltäminen siveettömyyden eli housuttomuuden tähden, selittämättä, että kuse oli vain poliitikon vitsailusta, Matti Holopaisen, lib. Thaimaassa tiedetään Suomesta vain sirkustaiteilija Aimo Leikaksen kuolema epäonnistuneessa Venäläisen ruletin esittämisessä.
.
Suomalaisia matkustelee joka maassa, voisivat kertoa kokemuksistaan, mutta vain lyhyesti ja nasevasti. Entäpä ulkomailla asuvat. Jaana-lehti raportoi aikoinaan Afrikkaan avioituneista. Tuollaiset avustajat sopisivat mainiosti pienillekin maaseutulehdille
.
Nykylehdet on liian paksuja, byrokraattisia, tehdasmaisia, persoonattomia. Puuttuu henki. Yksi toimittaja ei pysty enää luomaan ja hallitsemaan koko lehteä, paitsi pienintä paikallishehteä, jollaisesta jokainen toimittaja haaveileekin. Päätoimittajan olisi luotava lehden linja ja tehtävä lehdestä yksilö. Ehkä jokainen toimittaja voisi vuorollaan olla toimitussihteerinä. I.F. Stone Weekly ja Ernesti Hentusen Totuuden Torvi olivat yhden miehen lehtiä.
.
Etusivun olisi selkeästi kerrottava koko lehden sisältö. Päätoimittajan olisi tehtävä yhteenvero, mitä merkittävää eilen tapahtui, mitä hän itse oppi siitä. Lehdestä tulisi Hot -viestin eikä Cool, kuten Marshall McLuhan väitti.
.
Olisi synnytettävä keskustelua ja saatava aikaan voimakas kaksisuuntainen vuorovaikutus. Kukkikoon kymmenen tuhannet kukat. Toimittaja puheenjohtajana, ohjaajana, juontajana, haastajana, vastaväittäjänä, tosiasioiden tarkastajana. Jokaisen oikeus sanoa mielipiteensä olisi demokratian laajentumista. (13.8.1978)
.
Voi surkeus. En pysty kommunikoimaan ihmisten kanssa, en osaa keskustella, en saa sanaa suustani, en keksi sanottavaa, en tiedä miten sanoisin. Jos minulta kysytään jotakin, on pääni tyhjä, en kykene ajattelemaan, sanon mitä päähän pälkähtää, vastaan mitä mielettömimmin. Voihan Dostojevskin Kellariloukko. En kai aivan tyhmä ole, jos "annetaan miettimisaikaa", jos voin rauhassa ajatella, tai jälkeenpäin. (19.9.1978)
.
Ydinvoiman kannattajille aine on tärkeämpää kuin henki. He ovat materialisteja. Elämmekö töllöttääksemme televisiota vai ylläpitääksemme elämää luonnon tai Luojan järjestelmässä. Ydinvoima suo lyhytaikaista mukavuutta, mutta jättää perinnöksi radioaktiivisuuden ja "sukuoikeuden syöpään sekä epämuodostumiin". Lyhytaikaiset hyödyt, mutta loputtomat vaarat. (29.9.1978)
.
ENERGIAVIIKKO 9.-15.10,1978 alkoi. Osallistuisinko, katsoisinko filmit, menisinkö mielenosoitukseen ja Pehmeän Teknologian Symposiumiin. Pelkkä ajatuskin on lisännyt omaa energiaani! Kun toivoton pessimismi ja passiivisuus oli pidentänyt untani helposti yli 8 tai 9 tuntiin (klo 24-10, niin nyt nukuin klo 3-9 tai 1:30-8, eli 6-6,5 tuntia. Luen matematiikkaa ja tilastotiedettä ja englanniksi Nevil Shuten kirjaa "Round the Bend".
.
Vastustan ydinvoimaa, koska en pidä materiaalisesti ahneista, rajoittuneista, yksisilmäisistä teknokraateista, jotka pitävät tietynlaista kehitystä välttämättömänä näkemättä useampaa vaihtoehtoa, kun "kehitystä ei voi pysäyttää". Mutta voihan energialiikekin muuttua typeräksi ylhäältä ohjatuksi laumaksi, joka vain määkyy: "Neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa paha" (Orwellin Eläinten vallankumous).
.
PENTTI Poukan mielestä (Uusi Suomi 15.10.1978) ei saa vastustaa ydinvoimaa, jos ei ole asiantuntija. Voiko sitten vastustaa sosialismiakaan, jos ei ole käynyt Sirola-opistoa tai opiskellut perin pohjin marxilaista dialektiikkaa?
.
Ihmettelen, kuka päättää ken on asiantuntija, kun tieteilijät ja tieteenhaarat ovat erimielisiä. Kuulutetaanko oikea ratkaisu Taivaasta vai päättävätkö ihmiset itse mihin uskovat? Miten ihmisillä olisi edellytyksiä valita kaupunginvaltuutettujakaan. Nämä olisivat asiantuntevampia valitsemaan itse itsensä.
.
Onko joukossamme yli-ihmisiä, jotka tietävät mitä haluamme paremmin kuin me itse? Näiden täytyy valita "mitä asioita voidaan antaa kansalaisten päätettäväksi", sillä tämä on "demokratian sisintä sisältöä ja olemusta koskeva kysymys" ja muu on "demokratian pilkkaamista demokratian omin keinoin".
.
Moniarvoisessa Kokoomuksessa luulisi esiintyvän monenlaisia mielipiteitä ydinvoimasta eikä fanaattista yksisilmäisyyttä ja radikaalia ydinvoiman kannattamista. Ydinvoimakysymyksessä tarvittaisiin puolueessa enemmän malttia.
.
Helsingin seurun voimalan mielekkyydestä on järkevämpää keskustella ennen kuin sen suunnitteluun on uhrattu verorahoja. Jos Energiaviikko on jäänyt Uuden Suomen lukijoilta huomaamatta, olisi toimituksen mietittävä, miksi näin on käynyt. Odotettu mielenosoitus nähtiin Helsingissä lauantaina 14.10.1978.
.
SPEKTAAKKELEITA. Helsingissä on fantastisia näkymiä, panoraamoja, maisemia, spektaakkeleita. Kerään niitä! Lauantaina matkalla mielenosoitukseen poikkesin Katajannokalle ja kävelin monesti tyhjiä, kivisiä, kumisevia, talomuurien ympäröimiä katuja. Kuljin siksakkia minkä ehdin, vangitsin näkymiä aivoihini. Tyhjät urbaaniset kadut ovat ihania. Vielä jäi Pormestarinrinnettä katsomatta.
.
Sunnuntain Symposiumin väliajalla kiersin 40 minuuttia Kruununhakaa Säätytalolta Hakaniemen sillalle ja takaisin. Nautittavia korkeuseroja, mäkiä, nousuja, laskuja, kiviasutuksen sydämessä. Jyrkkä kallioseinämä, jota kiipesivät jyrkät portaat. Katu joka painui mäen takana näkymättömiin, mutta kohosi taas esiin ja painui uudelleen. Merihaan rumat sosialidemokraattiset talot ja tietysti meri ja Katajanokan siintävä ranta.
.
Vielä muistan kesästä Kaivopuiston Ehrenströmin rantatien, kirkkaan auringonpaisteen, sinitaivaan, tyynen meren hajun, tuulen, aution tien, vihreän kasvillisuuden ja kauniit talot maan puolella, ja näkymät Suomenlinnaan, Klippanille ja muille saarille.
.
KATSOIN Energianäyttelyn ruotsinkielisten työväenopistossa Arbiksessa, melkein yksin, mitä nyt pari älykkään ja viehättävän tuntuista koulutyttöä poikkesi. Sitten menin Svenska Gårdeniin, jossa parveili kaikennäköistä pitkätukkaa ja army-asuista, joillakin rinkka selässä ja aurinkotarroja. Katsoin filmin "Lisää ydinvoimaa?"
.
Kuuntelin paneelin, jota johti aikamme innokas osallistuja, Enemmistö ry:n puheenjohtajana tunnetuksi tullut, myös Amnestyssa ja luonnonsuojeluliikkeessä toimiva Ville Komsi (lib). Paneelissa oli myös Panu Toivonen (per), Matti Louekoski (sd), Espoon Sähkön toimitusjohtaja Veli Rautoja (kok), Pekka Vennamo (maas) ja Matts Roos (EVY).
.
Yleisön joukossa havaitsin seuraavat: Seppo Hannus (Phtirius), Esko Joutsamo, Kerttu Kauniskangas ("toimittaja Helsingistä", Kansan Uutiset), Eero Vuohula (sd), M.J Olavi Holmström (lib), Kai Vaara ja Pekka Haavisto, mustapartainen ekomies, Sven Pettersson, Rainer Lahti, väärin ymmärretty nero, herra Puha Anjalankoskelta, maanviljelijä Virolainen, sekä hieman erikoisesti "käveleväksi atomipommiksi" itseään sanonut ministeri Tyko Reinikan iäkäs tytär. Osallistujamääräksi arvioitiin 200. Kansan Uutiset julkaisi valokuvan, josta löysin itseni.
.
MIELENOSOITUS lauantaina 14.10.1978, noin 550 osallistujaa. Mukana marssin, huusin iskulauseita ja lauloin. Ihan kivaa! Sunnuntaina olin klo 11-19:45 Pehmeän Energian Symposiumissa. Kiinnitin huomiotani monien ihmisten aika pieneen kokoon, esim. Pekka Suominen (ilmiömäisen nopea puhuja), Seppo Hannus, Rainer Lahti, levottomasti monesti poistuva ja palaava Olli Tammilehto. Kokouksen jälkipuoliskon puheenjohtaja E. Juhani Tenhunen ilmehti kummallisesti, melkein kuin olisi vaikuttanut olleen päissään?
.
Ville Komsi puhui, miten törkeää, moukkamaista ja häpeällistä on, että ihminen, joka ei osaa valokuvata omistaa hienon järjestelmäkameran ja epämusikaalinen stereosoittimen. Miten tällainen loukkaa esi-isiemme muistoa, kun suhtaudumme kevytmielisesti kapineisiin, joista yksikin olisi ollut heille korvaamattoman kallis. (15.10.1978)
.
POUKKA jatkaa käsittämätöntä yksilöiden ihmisoikeuksien poljentaa ja teknokratian ihannointia (Uusi Suomi 29.10.1978). Hän ei soisi ihmisten keskustelevan ja hankkivan itse tietoja tärkeistä, kaikkia koskettelevista ongelmista kuten ydinvoimasta, vaan tällaiset asiat pitäisi vaikeasti ymmärrettävinä sulkea vain poliitikkojen ja teknokraattien keskuuteen.
.
Poukka ei sallisi ydinvoiman käytöstä kuin sitä kannattavia mielipiteitä. Mihin tällainen johtaa? Kohta kai kaduilla kävelevät keskuudessamme klooni-ihmiset ja kuuden vuoden sisällä otetaan käyttöön Orwellin Kaukovarjostin -isoveli tukahduttamaan viimeisetkin kriittiset ajatukset, joiden mukaan ihminen saisi ajatella itse.
.
Sitä ennen: Moniarvoisessa yhteiskunnassa ihmisen olisi saatava päättää mahdollisimman paljon omista asioistaan ja mahdollisimman vähän toisten asioista. Tiede kohdistuu vain keinoihin saavuttaa jokin tavoite, eikä voi määrätä ihmisille päämäärää. Porvarin olettaisi suosivan pienyrittäjä-läheisiä vaihtoehtoisia energian tuotantotapoja eikä valtiomonopolistista ydinvoiman suurtuotantoa.
.
Jos jokaista teknologista muutosta vastaan nousee kriittinen oppositio ja sekä kannattajat että vastustajat perustelevat kantansa yksinkertaisesti, voi maallikkokin tehdä päätöksiä. Näin uskoo mm. Nigel Calder (Teknopolis - tieteen ja tekniikan yhteiskunnallinen valvonta, Wsoy 1971). Jos nykyteknologia on vaikeatajuista, onkin kehitettävä jokaisen ymmärrettävissä olevaa luonnonläheistä, pienimuotoista, pehmeää teknologiaa. Avoimen ja vapaan yhteiskunnan on säilyttävä, poliitikkojen ja teknokraattien salaliitto on torjuttava! (Mielipide-kirjoituksen luonnos Uuteen Suomeen). (29.10.1978)
.
Kirjoittaessani äskeistä ja kiehuessani Pentti Poukan kolumnin äärellä tein uuden valvomisennätykseni: klo 4:30 asti. Nukuin 4,5 tuntia ja heräsin kutakuinkin virkeänä klo 9 joutuakseni klo 10:ksi Pentti Woivalinin matematiikan luennolle.
.
UUSI SUOMI julkaisi toisen vastalauseeni Poukalle isänpäivänä 12.11.1978, kaksi viikkoa Poukan artikkelin jälkeen. Kaikkea nekin julkaisee, en olisi uskonut, kirjoitin vain kiusalla, ettei Poukka saisi viimeistä sanaa, ettei vaikuttaisi kuin hän olisi tyrmännyt vastaväitteet. Minun olisi pitänyt muokata käsikirjoitustani paremmaksi, mutta ajattelin, ettei helmiä sioille, kun eivät julkaise kumminkaan. Alkulauseeni oli aika tyly ja tavaton, ei tuollaista viitsisi yhdistää allekirjoitukseeni omalla nimelläni.
.
Vertailuksi tuli mieleeni TV:stä "Archie Bunker ja Ku-klux-klan", jossa liberaali läskipää vävypoika Mike Stivic kirjoitti lehden yleisönosastoon, että miksi puhutaan vain ryöstelevistä mustista, kun suuryhtiöt riistävät joka päivä... Allekirjoitus Mike Stivic ja sen alla osoite. Klaani luki lehden, huomasivat sosialistista kiihotusta, totesivat että Bunkerin vävy on kommunisti ja radikaali, soittivat pienet uhkailut puhelimitse ja aikoivat lähteä Archien kanssa yöllä kummittelemaan ja polttamaan ristin Stivicin pihaan, ellei Archie saa perhettään kuriin ja vävyn suuta suppuun. Archie yritti ensin saada läskipään perumaan kirjoituksensa (turhaan), mutta teki sitten välinsä selviksi klaanin kanssa ja sanoi, ettei tosi amerikkalainen (kuten hän itse) hiippaile öisin kujilla valkoinen lakana yllään kummittelemassa! Archie uhkasi paljastaa koko sakin nimet, jos vielä häiritsevät hänen tyttärensä perhettä. (Perhe on pahin).
.
KIRJOITUKSEENI (5) ei tullut palautetta, Poukkakaan ei vaivautunut.
.
Edelliset mielipidekirjoitukseni:
4) Suomen Kuvalehti 13/31.3.1978 Luonnonpuistot (kauppat.yo)
3) Talouselämä, syksyllä /1976, Ydinvoima (Matti L.)
2) Eeva-lehti, toukokuu 1976, s.46 (Outo lintu)
1) Suomen Kuvalehti 29/1975 "Väestönkasvu seis!" (Matti L.)
.
maanantai 29. heinäkuuta 2019
288. Päiväkirjaan talvella 1978
"Ihmisten puhe ei ole heidän ajatustensa tasalla" (Doris Lessing.) Usein VAIKENEVA vaikuttaa puhuvaa viisaammalta! (Esim. isääni pidän fiksumpana, jos pysyy hiljaa.)
.
Päiväkirjavihko. Jokaisen pitäisi kirjoittaa ylös ajatuksiaan. Haluaisin ainakin itse lukea toisten päiväkirjoja! Siksikö vain, etten puhu tarpeeksi ihmisten kanssa?
.
Ihmiset puhuvat enimmäkseen roskaa, eivätkä tärkeitä asioita. Kirjoitettu on mietitympää ja muotoillumpaa kuin puhe. Eikä samaa tarvitse toistaa erikseen eri ihmisille. Lukeminen käy nopeammin kuin kuunteleminen!
.
"Ihminen ei omista omaisuuttaan vaan omaisuus hänet." (Ja koirat ulkoiluttavat ihmisiä.) Lehti-, leike- ja kirjakokoelmani paisuvat! Parasta olisi painaa asiat vain päähänsä, pieneen tilaan, RAM-muistiin, helposti haettaviksi.
.
KERÄILIJÄ olen sydämestäni. Ilman luettujen kirjojen luetteloa ja päiväkirjaa elämässä olisi vähemmän mieltä. Inhoaisin pelkkää olemista ja kuluttamista, jos ei saisi nähdä mitään tuloksia, luomuksia, mustetta paperilla.
.
PETTYMYS. Jos odottaa paljon, pettyykin pahasti. Minä en enää odota hyvää. Vuotuiset juhlapäivät eivät merkitse mitään. En odota edes loman alkamista. Pelkään ajan kulumista, Yritän elää nykyhetkeä.
.
Pienenä odotin jouluaattoa, kun ahnehdin lahjoja. Halusin pitkittää odottamisen nautintoa. Sitten ne muutamat, nopeasti kuluvat hetket paketteja availlen, kunnes kaikki kama on esillä ja isä rutistaa lahjapapereita roskalaatikkoon, etteivät jäisi ajelehtimaan. Ilo on taas ohi, pettymys käsillä. Seuraavaan jouluun on vuosi.
.
MUSIIKKI. Olen 19-vuotiaana viimein oppinut nauttimaan korkealuokkaisesta eli klassisesta musiikista pantuani kerran soimaan Mozartin 26. pianokonserton. "Kruunajaiskonsertto" oli niin iskevä, jytäävä ja mahtipontinen, että täytyi heti soittaa pari kertaa uudelleenkin. Toinen hyvä löytöni oli Tshaikovskin 2. pianokonsertto.
.
Miksei kulttuuria mainosteta ja myydä paremmin? Ooppera käy kaupaksi, kun vedetään oikeasta narusta ja esitetään keskiaikaisessa linnassa. Entäpä muitakin konsertteja? Klassikkojakin stadion-konsertteina?
.
***
Jehovan todistaja Jyrki A, entinen luokkatoverini, istui viereeni Tyllilän bussissa torstaina 9.3.1978. Hän toivoi minun tulevan heidän kokoukseensa. Hän kysyi, miksi arvelen hänen aina puhuvan näistä asioista, ja laukaisi heti alkuun ilmoille uskonsa syvimmän perustotuuden: 144'000 ihmistä tulee hallitsemaan maata taivaasta käsin! Hän puhui raamatun merkittävyydestä, Pyhän Hengen ohjailusta raamatunkirjoja valittaessa, sekä uskonnon varjolla tehdyistä rikoksista.
.
Epäilin ystävällisessä hengessä, vetosin eriäviin käsityksiin ja helluntailaiseen luokkatoveriimme Tapaniin, joka toimii Siiloan-seurakunnassa. Kehotin kompromissiin: ei kukaan voi olla täysin oikeassa. Mihin Jyrki: "Ei, ei, täytyy olla Totuus, tämä on Totuus, tämä usko on Jumalan usko. Tapani on väärässä, "hedelmistään puu tunnetaan!" Hän käytti samaa hedelmä-vertausta kuin Tapanikin.
.
Kuinkahan suurella osalla ihmisistä on lukkoja aivoissaan? Miten vähän jää jäljelle täysijärkisiä, jotka hekin erimielisiä ja vajavaisia.
.
***
Sopusointuun, tasapainoon, harmoniaan, talouselämäkin... Kapitalismissa vallitsee aggressiivisuus: lyö tuote läpi jollakin keinolla. Iske mainoksilla. Lähtökohtana voi olla markkinatutkimus, mitä ihmiset haluavat, mutta sitten enemmistön mielipide naulataan totuudeksi. Vaikka ihmisiä pitäisi kasvattaa parempaan suuntaan, filosofisempaan elämännäkemykseen.
.
Ei pitäisi vedota alhaisimpiin tunteisiin. Väitetään, että koskaan ei voi asiakasta aliarvioida liikaa. Mitä mauttomampaa ja ala-arvoisempaa, sen parempi myyntimenestys. Syynä ihmisten kilpailu ja pyrkyryys itsekkyys.
.
Tuotetta valmistettaessa olisi ensiksi ajateltava ihmiskuntaa ja koko maapalloa, sitten vasta asiakasta ja omia etuja. Pienemmät mainokset saisivat riittää, mitä järkeä on huutaa kilpaa äänensä käheiksi. Mainonnan tulisi olla asiallisempaa, tuotemerkin todellista painotuseroa korostavaa. Esim. jokin tuote on kauniimpi, toinen käytännöllisempi.
.
Joku on sanonut, että tarvitaan kuviteltuja, mainonnan keksimiä eroja tuotteille, koska muuten markkinoille jäisi vain yksi objektiivisesti "paras" tuotemerkki. Uskon todellisiin painotuseroihin tuotteissa, jolloin kuluttajalla on valinnanvaraa.
.
Voimakkaasti rummutettu uusi tuotemerkki johtaa usein vanhan vetämiseen pois markkinoilta, jolloin valinnanvara ei lisäänny. Uusien tuotteiden pitäisi tulla varovasti, pikku hiljaa markkinoille, vanhan merkin osuuden supistuessa. Tai, joskus uusi on ratkaisevasti parempi, jolloin vanhasta tulee heti huono.
.
***
YKSIN on ihana olla, olen monesti kokenut, hiljaisuudessa, rauhassa, pimeydessä, kätkössä. Kävellessä lumisateessa talven pimeydessä Mannerheimintiellä klo 21:05 elokuvista palatessa tai Soukasta palatessa valoisana kesäyönä klo 2, kun jänis voi juosta vastaan, tai kotonakin. Pitäisikö ruveta erakoksi?
.
TAJUAMINEN on tärkeää. Tajuta olemassaolonsa. Siksi kaivelen menneisyyttänikin, positiivisessa, rakentavassa, filosofisessa hengessä. Torjun ikävät asiat, niillä itsensä kiduttaminen on mieletöntä, sillä perusteella Bertrand Russell tuomitsi typerät päiväkirjat. Mutta ajattelu kuluu hukkaan, ellei kirjoita muistiin.
.
Tärkeintä on elämän säilyminen, suvun jatkuminen ja hengen kehittäminen (Alexis Carrel). Tärkeintä olisi olla hyödyllinen, muille ja maailmalle.
.
Kun ei USKO mihinkään ja epäilee kaikkea, on aina puoliksi oikeassa eikä koskaan väärässä.
.
PSYKOLOGIAN luennot kauppiksessa olivat aika mielenkiintoisia, mutta en ihan usko kaikkeen väitettyyn. Ei kai ensivaikutelma voi niin ratkaiseva olla, sillä minä ainakin minä muutan käsitystäni aikaa myöten. Rakkautta ensi silmäyksellä kai on, mutta säilyykö sellainen varmasti? Kun ihminen kääntyy vanhetessaan entistä enemmän sisäänpäin, mikä onkaan minun kauhea tulevaisuuteni? Muistissa pitäisi olla tilaa riittämiin, miksi sitten en muista lapsuuttani paremmin - oliko se niin torjuttavan kurja, muka? Miksi en tajua kunnolla itseäni ja elämääni?
.
LAPSENA tajusin eräänä päivänä olevani vasta lapsi. Elämä oli edessäpäin, ensin lapsuus, sitten vielä jäljellä aikuisikä kokonaisena. Olin pahoillani vanhempien ihmisten puolesta siitä, miten paljon he olivat jo menettäneet elämästään. He olivat jo köyhiä, minä rikas. Muistiketjuni alkaa katkeamattomana kuuden vuoden iästä, sitä ennen pätkiä.
.
Varhaisempiakin muistikuvia palasi mieleen odottamattoman paljon. Vanhin on kai äidin liukastuminen ja kaatuminen Paatsamatie 8:n rakennustyömaalla Haagassa.
.
Seksi kiinnosti jo kuusivuotiasta leikkikoululaista. Tyttöjen sukkahousut olivat seksikkäät. Ja televisiossa Saapasjalkakissaa näyttelevä tyttö (vrt. aikuisten Playboyn "puputyttö") kiihotti enemmän kuin Grimmin satu kiinnosti.
.
Olin lapsena pikkuvanha, tiesin paljon enemmän kuin muut ikäiseni, olin aikuismaisempi, paitsi arempi, varovaisempi. Ahmin jo lapsena tietoa. Sitten muut menivät ohi. Taloustietokilpailun voitto jäi huipennukseksi eräälle vaiheelle elämässä.
.
RATKIRIEMUKASTA. Suomen Kuvalehden "Jyvissä ja akanoissa" takavuosien numerossa 41/1971: Betorniraudoittaja Vaito Samulilla oli harmia etu- ja sukunimistään armeijassa. "Eräs vääpeli oli menettää hermonsa kokonaan ja sanoi, ettei hänen kohdalleen ole tuollaista nimeä sattunut toista eikä toivottavasti enää koskaan satukaan!"
.
Hauskaa kuvitella vääpelin epätoivoa, kun nimien kaava vaikuttaa sekoavan: "Saarinen Kalevi, Salonen Seppo, Samuli Vaito, ei tämähän on mieletöntä, etunimi ja sukunimi menevät sekaisin.
.
ÄLYKKÄÄT ihmiset keksivät koneita ja tietävät, miten niitä pitäisi käyttää oikein. Mutta väärän demokratian nimessä laitteita saavat käyttöönsä myös törpöt ja vähä-älyiset ja mopoilevat "pärinäpojat", jotka osaamatta käyttäytyä oikein saavat suuren vallan luonnon alistamiseen.
.
EESTISSÄ kävivät lähiomaiset, Viron Tallinnassa toukokuussa 1978. Ruma kaupunki, varsinkin uudet asuinalueet. Puolet asukkaista venäläisiä, jotka ovat tärkeimmissä tehtävissä ja joilla on etuoikeus parhaisiin asuntoihin. Asuntopula, pienet kopperot asuntoina, iljettävä haju, wc yhteinen käytävässä. Kahvin hinta sata markkaa kilolta, jos sitä saa, puolenkin vuoden taukoja välillä saatavuudessa. Kirjakaupat ovat täynnä venäläisiä, kyrillisiä kirjaimia. Vironkielisiä kirjoja painetaan vain vähän, kun on paperipula, joka johtuu sodasta 35 vuotta sitten. Kirjastossa voi jonottaa yönkin yli! Synkät, kurjat ihmiset. Viron kansa tuhotaan.
.
.
Päiväkirjavihko. Jokaisen pitäisi kirjoittaa ylös ajatuksiaan. Haluaisin ainakin itse lukea toisten päiväkirjoja! Siksikö vain, etten puhu tarpeeksi ihmisten kanssa?
.
Ihmiset puhuvat enimmäkseen roskaa, eivätkä tärkeitä asioita. Kirjoitettu on mietitympää ja muotoillumpaa kuin puhe. Eikä samaa tarvitse toistaa erikseen eri ihmisille. Lukeminen käy nopeammin kuin kuunteleminen!
.
"Ihminen ei omista omaisuuttaan vaan omaisuus hänet." (Ja koirat ulkoiluttavat ihmisiä.) Lehti-, leike- ja kirjakokoelmani paisuvat! Parasta olisi painaa asiat vain päähänsä, pieneen tilaan, RAM-muistiin, helposti haettaviksi.
.
KERÄILIJÄ olen sydämestäni. Ilman luettujen kirjojen luetteloa ja päiväkirjaa elämässä olisi vähemmän mieltä. Inhoaisin pelkkää olemista ja kuluttamista, jos ei saisi nähdä mitään tuloksia, luomuksia, mustetta paperilla.
.
PETTYMYS. Jos odottaa paljon, pettyykin pahasti. Minä en enää odota hyvää. Vuotuiset juhlapäivät eivät merkitse mitään. En odota edes loman alkamista. Pelkään ajan kulumista, Yritän elää nykyhetkeä.
.
Pienenä odotin jouluaattoa, kun ahnehdin lahjoja. Halusin pitkittää odottamisen nautintoa. Sitten ne muutamat, nopeasti kuluvat hetket paketteja availlen, kunnes kaikki kama on esillä ja isä rutistaa lahjapapereita roskalaatikkoon, etteivät jäisi ajelehtimaan. Ilo on taas ohi, pettymys käsillä. Seuraavaan jouluun on vuosi.
.
MUSIIKKI. Olen 19-vuotiaana viimein oppinut nauttimaan korkealuokkaisesta eli klassisesta musiikista pantuani kerran soimaan Mozartin 26. pianokonserton. "Kruunajaiskonsertto" oli niin iskevä, jytäävä ja mahtipontinen, että täytyi heti soittaa pari kertaa uudelleenkin. Toinen hyvä löytöni oli Tshaikovskin 2. pianokonsertto.
.
Miksei kulttuuria mainosteta ja myydä paremmin? Ooppera käy kaupaksi, kun vedetään oikeasta narusta ja esitetään keskiaikaisessa linnassa. Entäpä muitakin konsertteja? Klassikkojakin stadion-konsertteina?
.
***
Jehovan todistaja Jyrki A, entinen luokkatoverini, istui viereeni Tyllilän bussissa torstaina 9.3.1978. Hän toivoi minun tulevan heidän kokoukseensa. Hän kysyi, miksi arvelen hänen aina puhuvan näistä asioista, ja laukaisi heti alkuun ilmoille uskonsa syvimmän perustotuuden: 144'000 ihmistä tulee hallitsemaan maata taivaasta käsin! Hän puhui raamatun merkittävyydestä, Pyhän Hengen ohjailusta raamatunkirjoja valittaessa, sekä uskonnon varjolla tehdyistä rikoksista.
.
Epäilin ystävällisessä hengessä, vetosin eriäviin käsityksiin ja helluntailaiseen luokkatoveriimme Tapaniin, joka toimii Siiloan-seurakunnassa. Kehotin kompromissiin: ei kukaan voi olla täysin oikeassa. Mihin Jyrki: "Ei, ei, täytyy olla Totuus, tämä on Totuus, tämä usko on Jumalan usko. Tapani on väärässä, "hedelmistään puu tunnetaan!" Hän käytti samaa hedelmä-vertausta kuin Tapanikin.
.
Kuinkahan suurella osalla ihmisistä on lukkoja aivoissaan? Miten vähän jää jäljelle täysijärkisiä, jotka hekin erimielisiä ja vajavaisia.
.
***
Sopusointuun, tasapainoon, harmoniaan, talouselämäkin... Kapitalismissa vallitsee aggressiivisuus: lyö tuote läpi jollakin keinolla. Iske mainoksilla. Lähtökohtana voi olla markkinatutkimus, mitä ihmiset haluavat, mutta sitten enemmistön mielipide naulataan totuudeksi. Vaikka ihmisiä pitäisi kasvattaa parempaan suuntaan, filosofisempaan elämännäkemykseen.
.
Ei pitäisi vedota alhaisimpiin tunteisiin. Väitetään, että koskaan ei voi asiakasta aliarvioida liikaa. Mitä mauttomampaa ja ala-arvoisempaa, sen parempi myyntimenestys. Syynä ihmisten kilpailu ja pyrkyryys itsekkyys.
.
Tuotetta valmistettaessa olisi ensiksi ajateltava ihmiskuntaa ja koko maapalloa, sitten vasta asiakasta ja omia etuja. Pienemmät mainokset saisivat riittää, mitä järkeä on huutaa kilpaa äänensä käheiksi. Mainonnan tulisi olla asiallisempaa, tuotemerkin todellista painotuseroa korostavaa. Esim. jokin tuote on kauniimpi, toinen käytännöllisempi.
.
Joku on sanonut, että tarvitaan kuviteltuja, mainonnan keksimiä eroja tuotteille, koska muuten markkinoille jäisi vain yksi objektiivisesti "paras" tuotemerkki. Uskon todellisiin painotuseroihin tuotteissa, jolloin kuluttajalla on valinnanvaraa.
.
Voimakkaasti rummutettu uusi tuotemerkki johtaa usein vanhan vetämiseen pois markkinoilta, jolloin valinnanvara ei lisäänny. Uusien tuotteiden pitäisi tulla varovasti, pikku hiljaa markkinoille, vanhan merkin osuuden supistuessa. Tai, joskus uusi on ratkaisevasti parempi, jolloin vanhasta tulee heti huono.
.
***
YKSIN on ihana olla, olen monesti kokenut, hiljaisuudessa, rauhassa, pimeydessä, kätkössä. Kävellessä lumisateessa talven pimeydessä Mannerheimintiellä klo 21:05 elokuvista palatessa tai Soukasta palatessa valoisana kesäyönä klo 2, kun jänis voi juosta vastaan, tai kotonakin. Pitäisikö ruveta erakoksi?
.
TAJUAMINEN on tärkeää. Tajuta olemassaolonsa. Siksi kaivelen menneisyyttänikin, positiivisessa, rakentavassa, filosofisessa hengessä. Torjun ikävät asiat, niillä itsensä kiduttaminen on mieletöntä, sillä perusteella Bertrand Russell tuomitsi typerät päiväkirjat. Mutta ajattelu kuluu hukkaan, ellei kirjoita muistiin.
.
Tärkeintä on elämän säilyminen, suvun jatkuminen ja hengen kehittäminen (Alexis Carrel). Tärkeintä olisi olla hyödyllinen, muille ja maailmalle.
.
Kun ei USKO mihinkään ja epäilee kaikkea, on aina puoliksi oikeassa eikä koskaan väärässä.
.
PSYKOLOGIAN luennot kauppiksessa olivat aika mielenkiintoisia, mutta en ihan usko kaikkeen väitettyyn. Ei kai ensivaikutelma voi niin ratkaiseva olla, sillä minä ainakin minä muutan käsitystäni aikaa myöten. Rakkautta ensi silmäyksellä kai on, mutta säilyykö sellainen varmasti? Kun ihminen kääntyy vanhetessaan entistä enemmän sisäänpäin, mikä onkaan minun kauhea tulevaisuuteni? Muistissa pitäisi olla tilaa riittämiin, miksi sitten en muista lapsuuttani paremmin - oliko se niin torjuttavan kurja, muka? Miksi en tajua kunnolla itseäni ja elämääni?
.
LAPSENA tajusin eräänä päivänä olevani vasta lapsi. Elämä oli edessäpäin, ensin lapsuus, sitten vielä jäljellä aikuisikä kokonaisena. Olin pahoillani vanhempien ihmisten puolesta siitä, miten paljon he olivat jo menettäneet elämästään. He olivat jo köyhiä, minä rikas. Muistiketjuni alkaa katkeamattomana kuuden vuoden iästä, sitä ennen pätkiä.
.
Varhaisempiakin muistikuvia palasi mieleen odottamattoman paljon. Vanhin on kai äidin liukastuminen ja kaatuminen Paatsamatie 8:n rakennustyömaalla Haagassa.
.
Seksi kiinnosti jo kuusivuotiasta leikkikoululaista. Tyttöjen sukkahousut olivat seksikkäät. Ja televisiossa Saapasjalkakissaa näyttelevä tyttö (vrt. aikuisten Playboyn "puputyttö") kiihotti enemmän kuin Grimmin satu kiinnosti.
.
Olin lapsena pikkuvanha, tiesin paljon enemmän kuin muut ikäiseni, olin aikuismaisempi, paitsi arempi, varovaisempi. Ahmin jo lapsena tietoa. Sitten muut menivät ohi. Taloustietokilpailun voitto jäi huipennukseksi eräälle vaiheelle elämässä.
.
RATKIRIEMUKASTA. Suomen Kuvalehden "Jyvissä ja akanoissa" takavuosien numerossa 41/1971: Betorniraudoittaja Vaito Samulilla oli harmia etu- ja sukunimistään armeijassa. "Eräs vääpeli oli menettää hermonsa kokonaan ja sanoi, ettei hänen kohdalleen ole tuollaista nimeä sattunut toista eikä toivottavasti enää koskaan satukaan!"
.
Hauskaa kuvitella vääpelin epätoivoa, kun nimien kaava vaikuttaa sekoavan: "Saarinen Kalevi, Salonen Seppo, Samuli Vaito, ei tämähän on mieletöntä, etunimi ja sukunimi menevät sekaisin.
.
ÄLYKKÄÄT ihmiset keksivät koneita ja tietävät, miten niitä pitäisi käyttää oikein. Mutta väärän demokratian nimessä laitteita saavat käyttöönsä myös törpöt ja vähä-älyiset ja mopoilevat "pärinäpojat", jotka osaamatta käyttäytyä oikein saavat suuren vallan luonnon alistamiseen.
.
EESTISSÄ kävivät lähiomaiset, Viron Tallinnassa toukokuussa 1978. Ruma kaupunki, varsinkin uudet asuinalueet. Puolet asukkaista venäläisiä, jotka ovat tärkeimmissä tehtävissä ja joilla on etuoikeus parhaisiin asuntoihin. Asuntopula, pienet kopperot asuntoina, iljettävä haju, wc yhteinen käytävässä. Kahvin hinta sata markkaa kilolta, jos sitä saa, puolenkin vuoden taukoja välillä saatavuudessa. Kirjakaupat ovat täynnä venäläisiä, kyrillisiä kirjaimia. Vironkielisiä kirjoja painetaan vain vähän, kun on paperipula, joka johtuu sodasta 35 vuotta sitten. Kirjastossa voi jonottaa yönkin yli! Synkät, kurjat ihmiset. Viron kansa tuhotaan.
.
287. Luetuista paperille 1978
Luin 19-vuotiaana (vuonna 1978) George Meredithin klassikko-romaanin "Nuoren Feverelin tulikoe" (jonka olin aiemmin jotenkin sotkenut "Flashmanin seikkailuihin", joka taas on George
McDonald Fraserin vasta 1969 tekemä jatko-kehitelmä katalasta Harry Flashmanista, joka Thomas Hughesin (1822-96) klassikkoromaanissa "Tom Brownin kouluvuodet" (Tom Brown's School Days, 1857) erotettiin Rugbyn sisäoppilaitoksesta).
.
FEVEREL. Sir Austinin muistikirja ja aforismit oli mainio idea, joka innosti minua ensisivulta lähtien. Muuten hyperromanttinen rakkaustarina, jossa kaksi maailman ihaninta ja enkelimäisintä nuorta neitosta kuoli rakkaudesta nuoreen Rikhardiin, josta puolestaan tämän iskun jälkeen ei koskaan tulisi sitä, mikä hänestä piti tuleman.
.
Sikamainen kirjailija, kun hän surmasi nuo ihanat niin typerästi, ja miten mielisairas oli näiden jumaloiva fanaattinen (ah-oih-sydämeni pakahtuu) -rakkaus, ainoa asia heidän elämässään. En samaistunut Richardiin vaan tarinan koomiseen pellehahmoon, Riptoniin. Olisipa hänelle suotu lopussa onni (kuin elokuvissa mainiolle Harold Lloydille) tappamalla Richard Lucyn sijasta ja sitten vähän järjestelemällä.
.
Romaaneja on siksi ikävä lukea, kun niistä huomaa, miten lyhyt ja kurja ihmisen elämä on, ja kuinka se aina menee pieleen.
.
George Meredith (1828-1909) "pohtiva ja analysoiva romaanikirjailija, usein varsin vaikeatajuinen sanankäyttäjä. Erityisesti hänen naiskuvauksensa ovat psykologisesti merkittäviä, eivätkä vailla yhteiskuntakriittistä sävyä. Luonne- ja ympäristökuvaajana taidokas, usein ironinen ja virkistävän epätunteellinen." (MMM - Maailman kirjailijat, Otava 1972).
.
745 -78 Meredith, George: Nuoren Feverelin tulikoe
(The Ordeal of Richard Feverel, 1859)
---- ---- Hughes, Thomas: Tom Brownin kouluvuodet I-II
851 -79 Fraser, George MacDonald: Flashmanin seikkailut
.
Sadut ja roskaromaanit päättyvät onnellisesti, mutta taiteelta edellytetään realistista pessimismiä? Olen viime aikoina lukenut klassikkoja. "Islannin kello" ja "Eugenie Grandet", joissa molemmissa rakkauden haaveet vaihtuivat pettymykseen. Laxnessin sankaritar "Snoefridur" lumineito on unohtumaton hahmo, joka ylevästi tyytyy tosiasioihin ja yrittää kestää pettymyksen. Samoin Balzacin sankaritar Eugenie'kin.
.
711 -78 Laxness, Halldor: Islannin kello
715 -78 Balzac, Honore de: Eugenie Grandet
.
VIHKOKIRJAT. Miksi oikeat kirjat ovat niin kalliita, kovia, painavia tiiliskiviä? Roskaviihde pakataan miellyttävään, keveään vihkomuotoon ja houkuttelevampiin kansiinkin. Ilo ottaa käteen, vain yhteenkin käteen!
.Kansipaperien kiiltävä sileys ja sisälehtien ohut keveys. Tekisi mieli ottaa vaikka koko syli täyteen ohuita sarjakuvalehtiä, kioskidekkareita, jerry-cottoneita, zorroja, naisten romanttisia linna-sarjoja, ei heikon ajatussisällön vaan houkuttelevan ulkomuodon takia!
.
MASSAKÄSITYS. Oikeustieteen prof. K.A. Telaranta kyselee luennoillaan 1978 kaikenlaista ja tekee yleistäviä johtopäätöksiä. "Waltaria ei enää uusi polvi taida lukea", arveli, käytettyään esimerkkinä Mikael Karvajalan ja Eevan vihintää (Mikael Hakim).
.
723 -78 Waltari, Mika: Mikael Hakim
576 -76 Waltari, Mika: Sinuhe egyptiläinen
.
EKOLOGIA. Aatevirtaukset tempaavat mukaansa. Nuori älymystö harrastaa nykyään vuonna 1978 ekologiaa, Ja sehän minuakin kiinnostaa. Mistä liike saa alkunsa? Mikä johtaa monet samaan suuntaan?
.
Minä luin herättäviä kirjoja. Ensimmäiseksi Ehrensvärdin "Ennen - jälkeen" 25.2.1973, sitten Mishanin 11.7.1973 ja Kasvun rajat 23.4.1974. (Viimeistä jaettiin palkintona parhaasta ryhmätyöstä Taloustietokilpailun loppukilpailussa Jyväskylässä toukokuussa 1974, mutta olin kirjan jo lukenut.)
.
Sen jälkeen seurasi pari Borgströmiä ja Pentti Linkolan vs. Raimo Ilaskiven TV-keskustelu. Barry Commonerin kirja 6.9.1974 oli myös tärkeä käännekohta, samoin "Vielä voimme pelastua" 10.11.1974. Entäpä muut?
.
128 -73 Ehrensvärd, Gösta: Ennen - jälkeen
178 -73 Mishan, E.J: Taloudellisen kasvun hinta
265 -74 Meadows, Dennis & Randers & Behrens: Kasvun rajat
272 -74 Borgström, Georg: Polttopisteitä - 70-luku ihmisk. kohtalon
290 -74 Borgström, Georg: Riittääkö maapallo
303 -74 Commoner, Barry: Ympyrä sulkeutuu
321 -74 Ecologist-lehti: Vielä voimme pelastua - tiedemiesten manifesti
395 -75 Skoog, Perarvid: Ekologia
470 -76 Linkola, Pentti: Unelmat paremmasta maailmasta
565 -76 Schumacher, E.F: Pieni on kaunista
743 -78 Sisula, Heikki: Ekologian perusteet
770 -78 Kormondy, Edward J: Ekologia
.
EKOLOGIAA. Hesarissa joku Perttula yhdistelee ekologian ja suunnitelmataloutta. Väärin! Keskitetyt suunnitelmat mahdollistavat totaaliset virheet! Pieni on kaunista. Eko-ongelmien syynä on juuri se, että ihminen on niin kaiken-kattavasti hallitseva teknologioineen ja yhteenliittymineen. Ihmisen toimien täytyisi olla heikompia ja hajanaisempia, jotta vastavaikutukset kumoaisivat toisiaan. Tarvitaan pieniä, riippumattomia yksiköitä, jotka suunnittelevat itse ja sopeuttavat toimintansa luontoon.
.
Lähetin seuraavan pätkän Helsingin Sanomien mielipideosastolle (ei julkaistu):
.
EKOLOGIA ja suunnitelmatalous.
Ekologinen tasapaino edellyttää monimutkaista ravintoverkkoa eli useita vaihtoehtoisia energian ja aineen kulkureittejä, lukuisia lajeja ja yksilöitä, joista kukin voi vaikuttaa kokonaisuuteen vain vähän. Ihmistenkin taloudellisten yksiköiden on oltava mahdollisimman pieniä ja yksityisiä, niiden on suunniteltava itse ja sopeuduttava luontoon.
.
Suunnitelmatalous merkitsee keskittämistä, monokulttuuria, harvainvaltaa ja vieraantumista. Se mahdollistaa totaaliset virheet ja katastrofit, sillä vain luonnossa on täydellinen järjestelmä, ihminen ei pysty sellaista luomaan.
.
McDonald Fraserin vasta 1969 tekemä jatko-kehitelmä katalasta Harry Flashmanista, joka Thomas Hughesin (1822-96) klassikkoromaanissa "Tom Brownin kouluvuodet" (Tom Brown's School Days, 1857) erotettiin Rugbyn sisäoppilaitoksesta).
.
FEVEREL. Sir Austinin muistikirja ja aforismit oli mainio idea, joka innosti minua ensisivulta lähtien. Muuten hyperromanttinen rakkaustarina, jossa kaksi maailman ihaninta ja enkelimäisintä nuorta neitosta kuoli rakkaudesta nuoreen Rikhardiin, josta puolestaan tämän iskun jälkeen ei koskaan tulisi sitä, mikä hänestä piti tuleman.
.
Sikamainen kirjailija, kun hän surmasi nuo ihanat niin typerästi, ja miten mielisairas oli näiden jumaloiva fanaattinen (ah-oih-sydämeni pakahtuu) -rakkaus, ainoa asia heidän elämässään. En samaistunut Richardiin vaan tarinan koomiseen pellehahmoon, Riptoniin. Olisipa hänelle suotu lopussa onni (kuin elokuvissa mainiolle Harold Lloydille) tappamalla Richard Lucyn sijasta ja sitten vähän järjestelemällä.
.
Romaaneja on siksi ikävä lukea, kun niistä huomaa, miten lyhyt ja kurja ihmisen elämä on, ja kuinka se aina menee pieleen.
.
George Meredith (1828-1909) "pohtiva ja analysoiva romaanikirjailija, usein varsin vaikeatajuinen sanankäyttäjä. Erityisesti hänen naiskuvauksensa ovat psykologisesti merkittäviä, eivätkä vailla yhteiskuntakriittistä sävyä. Luonne- ja ympäristökuvaajana taidokas, usein ironinen ja virkistävän epätunteellinen." (MMM - Maailman kirjailijat, Otava 1972).
.
745 -78 Meredith, George: Nuoren Feverelin tulikoe
(The Ordeal of Richard Feverel, 1859)
---- ---- Hughes, Thomas: Tom Brownin kouluvuodet I-II
851 -79 Fraser, George MacDonald: Flashmanin seikkailut
.
Sadut ja roskaromaanit päättyvät onnellisesti, mutta taiteelta edellytetään realistista pessimismiä? Olen viime aikoina lukenut klassikkoja. "Islannin kello" ja "Eugenie Grandet", joissa molemmissa rakkauden haaveet vaihtuivat pettymykseen. Laxnessin sankaritar "Snoefridur" lumineito on unohtumaton hahmo, joka ylevästi tyytyy tosiasioihin ja yrittää kestää pettymyksen. Samoin Balzacin sankaritar Eugenie'kin.
.
711 -78 Laxness, Halldor: Islannin kello
715 -78 Balzac, Honore de: Eugenie Grandet
.
VIHKOKIRJAT. Miksi oikeat kirjat ovat niin kalliita, kovia, painavia tiiliskiviä? Roskaviihde pakataan miellyttävään, keveään vihkomuotoon ja houkuttelevampiin kansiinkin. Ilo ottaa käteen, vain yhteenkin käteen!
.Kansipaperien kiiltävä sileys ja sisälehtien ohut keveys. Tekisi mieli ottaa vaikka koko syli täyteen ohuita sarjakuvalehtiä, kioskidekkareita, jerry-cottoneita, zorroja, naisten romanttisia linna-sarjoja, ei heikon ajatussisällön vaan houkuttelevan ulkomuodon takia!
.
MASSAKÄSITYS. Oikeustieteen prof. K.A. Telaranta kyselee luennoillaan 1978 kaikenlaista ja tekee yleistäviä johtopäätöksiä. "Waltaria ei enää uusi polvi taida lukea", arveli, käytettyään esimerkkinä Mikael Karvajalan ja Eevan vihintää (Mikael Hakim).
.
723 -78 Waltari, Mika: Mikael Hakim
576 -76 Waltari, Mika: Sinuhe egyptiläinen
.
EKOLOGIA. Aatevirtaukset tempaavat mukaansa. Nuori älymystö harrastaa nykyään vuonna 1978 ekologiaa, Ja sehän minuakin kiinnostaa. Mistä liike saa alkunsa? Mikä johtaa monet samaan suuntaan?
.
Minä luin herättäviä kirjoja. Ensimmäiseksi Ehrensvärdin "Ennen - jälkeen" 25.2.1973, sitten Mishanin 11.7.1973 ja Kasvun rajat 23.4.1974. (Viimeistä jaettiin palkintona parhaasta ryhmätyöstä Taloustietokilpailun loppukilpailussa Jyväskylässä toukokuussa 1974, mutta olin kirjan jo lukenut.)
.
Sen jälkeen seurasi pari Borgströmiä ja Pentti Linkolan vs. Raimo Ilaskiven TV-keskustelu. Barry Commonerin kirja 6.9.1974 oli myös tärkeä käännekohta, samoin "Vielä voimme pelastua" 10.11.1974. Entäpä muut?
.
128 -73 Ehrensvärd, Gösta: Ennen - jälkeen
178 -73 Mishan, E.J: Taloudellisen kasvun hinta
265 -74 Meadows, Dennis & Randers & Behrens: Kasvun rajat
272 -74 Borgström, Georg: Polttopisteitä - 70-luku ihmisk. kohtalon
290 -74 Borgström, Georg: Riittääkö maapallo
303 -74 Commoner, Barry: Ympyrä sulkeutuu
321 -74 Ecologist-lehti: Vielä voimme pelastua - tiedemiesten manifesti
395 -75 Skoog, Perarvid: Ekologia
470 -76 Linkola, Pentti: Unelmat paremmasta maailmasta
565 -76 Schumacher, E.F: Pieni on kaunista
743 -78 Sisula, Heikki: Ekologian perusteet
770 -78 Kormondy, Edward J: Ekologia
.
EKOLOGIAA. Hesarissa joku Perttula yhdistelee ekologian ja suunnitelmataloutta. Väärin! Keskitetyt suunnitelmat mahdollistavat totaaliset virheet! Pieni on kaunista. Eko-ongelmien syynä on juuri se, että ihminen on niin kaiken-kattavasti hallitseva teknologioineen ja yhteenliittymineen. Ihmisen toimien täytyisi olla heikompia ja hajanaisempia, jotta vastavaikutukset kumoaisivat toisiaan. Tarvitaan pieniä, riippumattomia yksiköitä, jotka suunnittelevat itse ja sopeuttavat toimintansa luontoon.
.
Lähetin seuraavan pätkän Helsingin Sanomien mielipideosastolle (ei julkaistu):
.
EKOLOGIA ja suunnitelmatalous.
Ekologinen tasapaino edellyttää monimutkaista ravintoverkkoa eli useita vaihtoehtoisia energian ja aineen kulkureittejä, lukuisia lajeja ja yksilöitä, joista kukin voi vaikuttaa kokonaisuuteen vain vähän. Ihmistenkin taloudellisten yksiköiden on oltava mahdollisimman pieniä ja yksityisiä, niiden on suunniteltava itse ja sopeuduttava luontoon.
.
Suunnitelmatalous merkitsee keskittämistä, monokulttuuria, harvainvaltaa ja vieraantumista. Se mahdollistaa totaaliset virheet ja katastrofit, sillä vain luonnossa on täydellinen järjestelmä, ihminen ei pysty sellaista luomaan.
.
perjantai 26. heinäkuuta 2019
286. Konttorissa taas kesä 1979
Kesätyössä toisen kerran Finnkartongissa, perjantaista 1.6.1979. Etenin kotimaisista pankkitileistä ulkomaisiin ja vieraskielisiin. Palkkani nousi 200 markkaa (12,5 %). Tulen lomittamaan merkonomi Henningiä ulkomaiseen pankkireskontraan liittyvissä tehtävissä, kuten kirjauksissa ja tilien täsmäytyksissä.
.
Kaija ryntäsi kohta herra Hemmingin huoneeseen katsomaan minua: "No tulithan sä takaisin!" Viime syksynä, porukan kysellessä tulenko taas ensi kesänä, olin arvellut hakevani kai vaihteeksi muuta paikkaa...
.
Kartongin väki luulee, että olen kolmivuotista vanhaa kurssia, vuotta vaille valmis. Korjaan, että nelivuotista, puolivälissä. Tunnustanpa Kaijalle jopa opintojen sujuneen edellisvuotta hitaammin. "Ootsä ollu laiska, hä!"
.
Olisi kai pitänyt taas ekana päivänä kierrellä kaikki huoneet tervehtimässä. Mutta tullessani sisään kohtasin Taiston jo eteisessä ja menin suoraan osastopäällikkö Hakulisen kanssa keskustelemaan. Rauno kutsui kolmanneksi Henningin ja tämä rupesi heti selittämään minulle töitäni.
.
Mitäpä minä olisin väliajalla mennyt ihmisten seuraan hakeutumaan, siihen en kyennyt. Joitakuita näin päivän mittaan muutenkin ja osaa väestä tervehdin ja loppu menee huonon käytöksen tiliin.
.
Tulikin vaativampi työ, en selviä tänä kesänä stressittä? Ehdinköhän ollenkaan työajalla lukea tai opiskella? Viime kesänä tuntui, että saan kohtuuttomasti palkkaa, etten mitenkään saa aikaiseksi 80 markan edestä päivässä.
.
Nyt pitikin saada kunnon palkankorotus, kun elämänlaatuni huononee! Tuloerojen tasoitus: koulunkäynti, opiskelu ja eteneminen ei välttämättä kannata? Toisaalta, olisihan ollut kurjaa suorittaa viime kesää uudelleen, polkien paikallaan.
.
Viime kesän paikkani on saanut Kati, ensimmäisen vuosikurssin opintojen jälkeen Hankenista (Svenska Handelshögskolan). Vuosi sitten samana päivänä kanssani tullut ruotsinkielisen tyttölyseon ylioppilas Maarit on Pirjon äitiysloman sijaisena.
.
Herra Henning harmitteli minulle, ettei ole prokuristi, vaikka oikeastaan hänellä pitäisi olla prokura-oikeudet. Joten joudumme toisinaan hakemaan sopimuksiin toista allekirjoittajaa, eikä hän voi yksin allekirjoittaa.
.
Merkonomi Henning ei koskaan kirjaa tietokoneelle. Hän ei itse koske tietokonepäätteeseen, vaan antaa kävin kirjoittamansa laput konttorin naisten syötettäviksi. Hän odottaa minun tekevän samoin, tehden itse "vaikeat" päätökset (osaanko? opinko?) ja teetättäen rutiinit henkilökunnalla, mikäli heillä on enemmän aikaa kuin minulla?
.
Muistelen rohkaisuksi viime kesältä, miten Hemminkiä aina muut haukkuivat hitaaksi. Että se vähiä töitään tuhertaa koko pitkän päivän, esiintyen kiireisenä koko ajan, mutta siirtelee vain papereita eestaas pinosta toiseen työpöydällään, että syntyisi enemmän puuhattavaa.
.
Jo ensimmäisenä työpäivänäni perjantaina Henning aloitti rästiin jääneiden töidensä purkamisen, saatuaan avukseen minut hoitamaan rutiinitöitään, ulkomaisia pankkitilejä useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Opinkohan hommani?
.
Perjantaina myimme kiireesti pois Tanskan kruunut. Lauantaina Hesari kertoi kruunun putoamisesta ja devalvaatiohuhuista Tanskassa. Pistettiin salaista koodia ulkomaiselle pankille annettavaan määräykseen. Koodin avain haettiin kassakaapista. Vietiin itse lappu pääkonttoriin telexiin, kun lähetti kuppaili jossakin ja kello läheni uhkaavasti jo 12:ta.
.
"Yleensä me emme juoksentele tällä tavoin, vaan lähetti!" kertoi Henning minulle Unioninkadulla. Vanhuuseläke-ikäinen Jaska on edelleen lähettinä.
.
Muistan miten viime kesänä Jaska sanoi: "Kaikki täällä kirjanpito-osastolla on niin mukavia ihmisiä! Paitsi Henning on paska!" Johon Pirjo: "Täytyyhän joka paikassa joku sellainen ollakin."
.
Ulkomaiset pankit Henning täsmäyttää (vain) kuukausittain... Minä yritän ensiksi rästiin jäänyttä Hambroa helmikuulta(!), ja paha periköön! tulos menee päin metsää! Lähdin meidän saldosta, plussasin kreditit, vähensin debetit, sekä meillä että niillä, lisäsin tai vähensin tammikuun jämät, eikä tulokseni osu lähellekään pankin saldoa?
.
Mokasinkohan jossakin pahasti? Henning ei vielä pahasti hermostunut minuun, vaan aikoo laskea maanantaina itse, hm. Saa nähdä meneekö hän kohta valittamaan minusta Raunolle, kuten viime kesänä edeltäjästäni Pekasta.
.
Henningille minä olen "Te" ja työtoverimme ovat ekonomi Hakulinen, rouva Solitander, rouva Kononen, maisteri Schildt jne. Kun mainitsin yhdellä sanalla "Stenbäckin", Henning korjasi: "Konttoripäällikkö Stenbäck!"
.
Jo ensimmäisenä päivänä selvisi viime kesänä Kaijaa naurattanut "vihreiden pisteiden arvoitus". Niillä merkatuista suorituksista on tosite tullut, "vaikka Greta väittäisi vastaan!"
.
Opin käyttämään kopiokonetta. Kun ekonomi Hakulinen kirjoittaa ohjeita paksulle Tako-kortille, Henning ottaa kortista kaksi kopiota. Jos osastopäällikkö voisi kirjoittaa paperille kortin sijasta (vaikkapa värikoodatulle, että erottuisi muista papereista), riittäisi yksi kopio sekä alkuperäinen talteen tositteeksi. Takon kartonki lentää liian paksuna roskakoriin!
.
Paperin ja sähkön tuhlaus on mieletöntä! ATK-liuskoista revin roskiin arkit, joissa on pelkät nollat sekä debetissä että kreditissä. Miksei tietokoneohjelma poista listasta pankkeja, joissa ei ole tapahtumia? Pitäisi tehdä aloitteita, viime kesänäkin olin aluksi innokas, mutta turruin.
.
Istun ikkunattoman seinän äärellä Henningin ja Petterin jakamassa huoneessa. Mitähän kaikkea tulee tehtäväkseni? Lainojen uudistamista, nuolia paperiarkille kohti eräpäivää, joka ei ole koskaan lauantaina eikä sunnuntaina, eikä Iranissa perjantaina.
.
Jokin pankki laskee luottorajaa siellä olevien vekselien tai muiden meidän asiakasvastuiden summalla vähennettynä. "Sitä en vuosiin tiennyt!" tunnusti Henning, valistaessaan minua.
.
Joudun kirjoittamaan kirjeitä ulkomaille englanniksi ja saksaksi, mutta mallit on yleensä olemassa kansiossa. Ihan kiinnostavaa yhdeksi kesäksi, jos opin. Viime kesänä jännittävintä oli saatavien karhuaminen puhelimitse. Karhuamiskirjeiden kirjoittaminenkin menetteli.
.
Pian saan nähdä, tuleeko Henning edelleen säännöllisesti tasan klo 9 töihin? Jos itse tulisin vaikkapa 7:50, saisin olla yli tunnin yksin, paitsi en tiedä Petteristä. Mutta onnistuisiko minun lähteä klo 15:50, jos Henning viipyisi klo 17:ään?
.
"Hän on kamreeri Stugu, kuka nauraa!" valisti Henning minua, kun valtava hohotus täytti taas talon, jo ensimmäisenä työpäivänäni. Muistinhan minä sen viime vuodelta.
.
***
.
Board/Acc. Henning kehotti minua tekemään kuten hän: antamaan täyttämäni paperit rouva Konoselle tai kesäapulainen Katille, jotta nämä naputtelevat ne tietokoneelle. Mutta rouva Kononen tyrmäsi kovaäänisesti selaisen suunnitelman. Osaan jo viime kesältä syöttää tietokonepäätettämme.
.
Kaija pyysi joskus Taistolta, että saisi opettaa Henninginkin syöttämään lukuja ATK-päätteelle. "Miksi toisilla on erivapauksia?"
.
Petteri: "No tiedät kyllä miksi. Kun se osaa vaatia ja marista ja pitää puolensa."
.
Kaija: "Kuulosuojaimet pitäisi kyllä hankkia, jos se joutuisi tuohon nurkkaan murisemaan. Ja eihän se läskipää enää mitään uutta opi."
.
Kiireet hellittivät Henningillä ja hän päätti rentoutua kahvikupin ääressä. Sitten se kahvi kaatui työpöydälle, hänen vuoden alusta asti laatimansa vekselitilaston päälle. Joten Henningille tuli taas tuhertamista kello viiteen kynän, ruutupaperin ja huolellisen käsialansa kanssa.
.
Pari päivää aiemmin Henning oli selvinnyt vastenmielisellä siivouksella kaadettuaan kupillisensa tyhjälle työpöydälle. Ja levisihän sokeripussikin kerran lattialle, jolloin Henningille tuli siitä siivoamista. Oli minulla naurussa pitelemistä.
.
Kaija tunnusti kirjanneensa saman erän kahdesti paperista ja Henning alkoi tuhista hyvin tyytymättömänä ja harmistuneena, jolloin Kaijaakin alkoi naurattaa, kun hän huomasi minun pidättelevän nauruani Henningin marinalle.
.
Yhtenä päivänä minun olisi oikeastaan pitänyt sanoa kynnyksissä kompuroivalle osastopäällikölle Hakuliselle: "Anteeksi, mutta jalkasi on tainnut nyt kietoutua laskukoneen sähköjohtoon!" Mutta olen liian hidas reagoimaan! Tai olen lukenut niin paljon Masi-sarjakuvia, että halusin nähdä mitä tapahtuu.
.
Ei Hakulinen sentään nenälleen lentänyt, mutta suuronnettomuuden mahdollisuudesta järkyttynyt Henning syöksyi etsimään eristenauhaa tai muuta teippiä ja liimasi johdon tästedes tiukasti kiinni lattiaan.
.
Mietin eräitä työtovereitani, heidän koulutustaan ja palkkaansa? Rabbe ja Peter katselivat ikkunasta kateellisina Tediä, joka ajoi sisäpihalle. Autonsa maalausta oli Ted ehkä itse paikannut väärän sävyisellä keltaisella, ja sitä ihmettä kutsuttiin muitakin ikkunasta katsomaan. "Jaha, nyt johtaja nousee Fiat-600-autostaan." sanoi Peter vähän ivallisesti. Ihmettelin syytä.
.
Ranskalainen pankki ilmoitti, että rahansiirto-teleximme koodi oli väärä! Eipä ollutkaan minun syyni (kuten ensimmäiseksi pelkäsin), vaan telex-osasto oli kirjoittanut 9:n paikalle 8! Henning soitti telexiin ja haukkui kesäapulais-tytön!
.
"Ja miksi tästä ei ollut heti paikalla ilmoitettu minulle? ... Nyt täytyy korjata... voitteko ottaa puhelimitse...? Osaatteko englannin taikka saksan kieltä!"
.
Linjalta kuului epävarmaa soperrusta ja tilalle vaihtui toinen tyttö. Sitten Henning saneli, ja korjasi uudelleen useat virheet, joita tyttö teki.
.
Henning on luonnehtinut minulle "naapureitamme" viereisistä työhuoneista: "Maisteri Schildt on laiska ja unohtaa tärkeät asiat hyvin nopeasti!" Rouva Greta puolestaan, "Hän hosuu, hosuu!"
.
Greta on asunut Englannissa puolisonsa työkomennuksen vuoksi ja kertoo vuolaasti Lontoon-vuosistaan. Minä pidän matkakertomuksista, kaikki eivät.
.
Vastasin toisen puhelimeen tämän ollessa poissa: "Lindholmin puhelin, Nieminen."
.
"No tuota, täällä on Kunttu... terve! öö... saisinko herra Niemistä puhelimeen...? Eikun tuota... saisinko herra Lindholmia puhelimeen?"
.
Rationalisoin vähän työtäni. Jolloin Henning katseli närkästyneenä olkani yli ja huomautti: "Minä en tekisi noin!"
.
Leimasin firmamme nimen vekseliin vahingossa väärinpäin. Leimasin heti perään toisen kerran, oikein päin... Henning tuijotti sellaista työn jälkeä hyvin, hyvin tyytymättömän näköisenä, vaikkei sanonutkaan ääneen.
.
Viime kesänä oli ehkä hauskempaa, kun soittelin hitaille maksajille, ja he soittelivat minulle, kun meillä jäi myyntijohtaja lomalle (karhumakirjeissä luki hänen ja minun nimet). Joku ehdotti minulle: "Unohdetaan tämä korkolasku ja tehdään kauppoja toistekin?" Toinen pyysi kaksi viikkoa maksuaikaa, mutta sovin varovaisemmin yhdestä viikosta, kun en tiennyt valtuuksiani.
.
Hemminki söi perjantaina lounaalla valtavasti, mm. kuusi voileipää. Oli kuulemma sanonut Taistolle, että "täytyy varautua viikonloppua varten". Kaikki naiset sen jälkeen ihmettelivät, mitä pihi poikamies Henning mahtaa syödä kotioloissaan?
.
Heinäkuuksi työpaikkaravintolamme Etelä-Espa kakkosessa sulkeutui. Sitä sai tuurata Rauta-Grilli Kluuvikadulla, Alvar Aallon Rautatalossa. Sinne oli katettu ja kyltein meille varattu erityinen "Suomi-pöytä", kuten englanninkielisen tekstin käänsivät vientiyhtiöstämme tietämättömät sivulliset asiakkaat.
.
Henning jäi kesälomalle. Hän oli kuitenkin törmännyt kadulla Kaijaan ja uhannut käväistä työpaikalla. Ei onneksi tullut.
.
Fortune -talouslehti lähetti Henningille kirjeen työpaikalle: "Teitä on todella vaikea löytää - noin tärkeä henkilö, ettekä ole vielä lehtemme subscriber!"
.
Muistin kesäkuun alusta ja viime kesältä, miten kuun vaihduttua Kaija tai Pirjo ravasivat monena päivänä Henningin huoneessa kysymässä, olisiko tämä jo vihdoin saanut valmiiksi kuukausitilaston ulkomaisista pankkitileistä? Naisten tarvitsi yhdistää se kotimaisiin pankkeihin. Henning tuhersi paperille lukuja kynä savuten, kiire kiire, ja pyysi lisäaikaa: "Hetkinen, teen juuri sitä, kesken vielä."
.
Päätin tehdä kepposen. Voittaa Hemmingin nopeudessa aivan ylivoimaisesti. Luonnostelin kuukausitilaston huolellisesti etukäteen mahdollisimman valmiiksi. Kuukauden ensimmäiselle päivälle jätin vain välttämättömimmän.
.
Niinpä tilasto valmistui minulta ensimmäisen päivän aamutunnilla ja kävin heti viemässä sen Kaijalle. Tämä oli ensin pelkkänä kysymysmerkkinä, sanattoman epäuskoisen ihmeissään? Voiko tilasto olla nyt jo valmis? Hän tutki sen verraten edelliskuuhun ja tilisiirtoihin kotimaan pankkeihin ym. ja luvut täsmäsivät!
.
Sitten kuulin päivän puheenaiheen kovaäänisenä päivittelynä kotimaisten pankkien huoneesta: "Mikä IHME Henningillä siinä aina kestää? Henning kuppaa neljä työpäivää sellaiseen minkä Heikki tekee tunnissa?!! En voi käsittää Hemminkiä, miten se voi olla niin järjettömän hidas?!
.
Jäin kuvitelmissani odottamaan tilannetta syksyllä, kun taas monena päivänä pyydetään tilastoa Henningiltä ja tämä hosuu papereittensa kanssa: "Minä juuri parasta aikaa teen, vielä kesken!" Ehkä muistetaan kesäapulaisen nopeusennätys.
.
Eräänä päivänä melkein ehkä aiheutin 1500 markan korkotappion (neljän miljoonan frangin talletuksesta), kun en omatoimisesti huomannut käydä viemässä lähetin sijasta sähkösanomaani telexiin ennen puolta päivää. Sitten telex mokasi. "The corrected testkey is..."
.
Toisella kertaa ohitin myöhässä olleen lähetin ja kävin viemässä itse viestin Esplanadin puolelle. Olin huomannut Raunon ravaavan jo ihan hermostuksissaan katsomassa "lähtevien lokeroa" kellon käydessä kohti 12:ta.
.
Hankenista tulleelle Katille ei kelvannut minun lyömäni leima hänen kellokorttiinsa. Hän oli mukava työtoveri. Söimme Kauppatorilta ostettuja mansikoita yhdessä. Hän huomasi minun käyneen parturissa. Hän soitteli puheluita poikaystävälleen. Välitin Katille hänen äitinsä puhelinviestejä, yhtiön toiselta osastolta.
.
Allgemeine Bank didn't agree with our testkey, but we still thought it was correct.
.
Kirjoitin saksankielisen kirjeen pyytäen diskonttausta. Muistellen pinnistin saksan kielioppia, mutta raadoin turhaan, koska selvisi että Deutsche Bankiin oli lomakkeitakin, valmiiksi sopivin tekstein. Toisella kertaa käänsin ranskan kieltä.
.
Danske Bank International, Luxemburgista, lähetti koodin, kamreeri Stugun mielestä tarpeettomasti:
.
"Pistä Heikki se vaan Henningin laatikkoon päällimmäiseksi! Saa nähdä kun se tulee lomalta ja huomaa ja säikähtää. Mikä tämä on, mikä on, ruuhka, ruuhka!" Hemminki jäykistyy, aivot raksuttaa: "Erittäin salainen, erittäin luottamuksellinen, erittäin kiireinen!!!" Hoh hoh hoh hoh hoo!"
.
Kamreeri Stugu oli lukenut Hymylehdestä Kekkosen omaisuudesta: "Sehän on Suomen Somoza! Sill'on ne kaks poikaa, toisella pää kuin biljardipallo. Hoh hoh hoh hoh hoo!"
.
Henning palasi lomalta ja nuuski kaikki tekemiseni. Löysi jonkin puutteen: "Te ette ole muistanut tätä... minen tiedä, kun minä olin poissa!"
.
Sitten minulla alkoi työpaikalla palkallinen työttömyys ja ahkera omien kirjojen lukeminen. Kunnes rupesin auttamaan Gretaa ja sitten sain eläköityvän Birgit "Brigitte Bardotin" reskontran.
.
Elokuun ensimmäisenä Gustav oli lähtenyt lomalle ja Greta raivosi: "Voi helskutin helskutti sitä miestä... se ei tee mitän! Mine tulen lomalta, kaikki on sekaisin, sähkeitä löytyy laatikon pohjalta!!"
.
Suomeen tuli venepakolaisia Vietnamista. Henning kertoi kahvitauolla: "Minäkin näin heidät! Kuljin Tallbergin kartanon ohi (väliaikainen vastaanottokeskus). Oli vähän kuin olisin tullut eläintarhaan. Ihmiset töllistelivät heitä rautalangan läpi (verkkoaidan). Muut maat taisivat ottaa vain akateemisia?"
.
Taisto: "Ne meinas hypätä takaisin veneeseen heti, kun kuuli että Suomessakin on kommunisteja!"
.
Viimeinen työpäivä oli hitsin kiireinen: Greta toi mulle Hambroa kuin hullu, vaikka Allgemeineakin oli vielä sotkuna. Käytävällä oli vanhojen mappien muuttopäivä, kyllä sinne tulikin tyhjän näköistä!
.
Kun Eila pyysi Katia tuomaan hänellekin kaupasta pullaa, arvelin olevan ajan minun luvata tarjota jotakin kaikille - iltapäivän kahvitauolla. Työtovereitten pullatilaukset lykkääntyivät saman tien huomiseen.
.
Kassarouva muistutti minua ravintolassa nähdessämme, että käyn hakemassa elokuun palkkani konttorista, ja hämmästeli, miten hipoen alitin verorajan. Kerroin laskeneeni sen etukäteen. "Monet eivät osaa laskea, vaan joutuvat maksamaan vahingossa", sanoi hän.
.
Palkkani vaihtoehtolaskelmista toteutui optimistisin. Elokuun 10 työpäivältä 1116 markkaa, mukaan laskettuna lomarahaa 4 pv x 72 markkaa. Kesä- ja heinäkuulta 1800 markkaa. Ruskeisiin kirjekuoriin pakattuina käteisinä seteleinä yhtiön kassakaapista.
.
Menin ruokatunnilla Kluuvikadun Fazerille. Mustikkapiirakka yli 30 markkaa, iso kinuskikakku ja iso mansikkakakku yli 60 markkaa. Ostin kivannäköisen rommikakun 28,50 markkaa. Mikseivät hinnat olleet esillä?
.
Työpöydälläni odotti yllätys: kukkia ja sveitsiläistä pähkinäsuklaata 370 grammaa. "Kiitos Heikki! Eila, Greta, Maarit, Kati, Kaija ja Henning." Kortti oli Kaijan aloittama.
.
Mielessäni kuvittelin ehkä edeltänyttä keräystä: "Henning, annatko x markkaa Heikin läksiäislahjaan?" "Äh, äh, hm, mine katson..."
.
Heinäkuussa, kun Auli kysyi minulta, osallistunko eläkkeelle jäävän Brigitten lahjakeräykseen, hän aprikoi samalla ääneen, uskaltaisikohan ottaa riskin ja maksaa lomalla olevan Henningin puolesta?
.
Laitoin kakun esille kello 14:20. Ihmiset tuntuivat tykkäävän. "Mikä ihana kakku täällä on? Kuka tarjoo? Meille ei oo kerrottu mitään? huusi Marja, kävijä kaukaisimmista huoneista. "Kauheen hyvää!" sanoi Ansku, toinen kaukaisin. Taisto kyseli kakun nimeä. Kaiken kakkiaan hyvä kakku ja vähän erilainen, kannatti maksaa.
.
Kello 15:35 lähdin viimeisen kerran. Kaija jäi jatkamaan Hambron kirjaamista minun jälkeeni. Kellokorttini saldo päättyi 20 minuuttia plussan puolelle.
.
Muistelin kaikenlaisia sattumuksia viime ajoilta. Kun Greta oli jäädä käytävällä mappivyöryn alle! Silloin kuului hirveä rysäys: Henning oli kaatunut Kaijan portaissa päin hyllyjä.
.
Entä kun kerran Kyriiri, kuriiri ja kursiivi sotkettiin keskenään?
.
Kun Kaija huomasi elokuussa, että Hemminki edelleenkin teititteli minua, kuten minäkin vastaavasti häntä.
.
Kun Rauno toi kerran papereita Gretalle, joka aloitti hirveän pitkän selityksen ja valituksen ja pälpätyksen joistakin paperisotkuista. Sitä jatkui ja jatkui ja Rauno kärsimättömänä vaihtoi jalkaa ja yritti päästä lähtemään ja yritti kömpelösti keskeyttää saamatta tuskin sanaa väliin... "Joo... niin varmaan... varmaan niin... tota noin... tota noin..." ja oli hyvin kiireisen näköinen.
.
Sitten Gretalle tuli sekunnin tauko, kun hän kääntyi etsimään jotakin paperia pöydältään, jolloin Rauno - viuh - viuh - otti nopeat pitkät askeleet ulos huoneesta. Greta jäi perään huutamaan: "Rauno! - Joko se meni?" Greta juoksi ovelleen, muttei nähnyt enää kulman taakse ehtinyttä Raunoa. "On se sitten liukasliikkeinen mies!"
.
Saamani työtodistus: "Suorittanut hänelle uskotut tehtävät huolellisesti ja ollut työssään ahkera." Allekirjoitukset Rauno ja Taisto. Viime vuonna sain hiukan paremman: "Suorittanut hänelle uskotut tehtävät kiitettävästi ja ollut työssään ahkera". Hemminki oli saattanut vetää alemmas liikoja kiitoksia?
.
.
Kaija ryntäsi kohta herra Hemmingin huoneeseen katsomaan minua: "No tulithan sä takaisin!" Viime syksynä, porukan kysellessä tulenko taas ensi kesänä, olin arvellut hakevani kai vaihteeksi muuta paikkaa...
.
Kartongin väki luulee, että olen kolmivuotista vanhaa kurssia, vuotta vaille valmis. Korjaan, että nelivuotista, puolivälissä. Tunnustanpa Kaijalle jopa opintojen sujuneen edellisvuotta hitaammin. "Ootsä ollu laiska, hä!"
.
Olisi kai pitänyt taas ekana päivänä kierrellä kaikki huoneet tervehtimässä. Mutta tullessani sisään kohtasin Taiston jo eteisessä ja menin suoraan osastopäällikkö Hakulisen kanssa keskustelemaan. Rauno kutsui kolmanneksi Henningin ja tämä rupesi heti selittämään minulle töitäni.
.
Mitäpä minä olisin väliajalla mennyt ihmisten seuraan hakeutumaan, siihen en kyennyt. Joitakuita näin päivän mittaan muutenkin ja osaa väestä tervehdin ja loppu menee huonon käytöksen tiliin.
.
Tulikin vaativampi työ, en selviä tänä kesänä stressittä? Ehdinköhän ollenkaan työajalla lukea tai opiskella? Viime kesänä tuntui, että saan kohtuuttomasti palkkaa, etten mitenkään saa aikaiseksi 80 markan edestä päivässä.
.
Nyt pitikin saada kunnon palkankorotus, kun elämänlaatuni huononee! Tuloerojen tasoitus: koulunkäynti, opiskelu ja eteneminen ei välttämättä kannata? Toisaalta, olisihan ollut kurjaa suorittaa viime kesää uudelleen, polkien paikallaan.
.
Viime kesän paikkani on saanut Kati, ensimmäisen vuosikurssin opintojen jälkeen Hankenista (Svenska Handelshögskolan). Vuosi sitten samana päivänä kanssani tullut ruotsinkielisen tyttölyseon ylioppilas Maarit on Pirjon äitiysloman sijaisena.
.
Herra Henning harmitteli minulle, ettei ole prokuristi, vaikka oikeastaan hänellä pitäisi olla prokura-oikeudet. Joten joudumme toisinaan hakemaan sopimuksiin toista allekirjoittajaa, eikä hän voi yksin allekirjoittaa.
.
Merkonomi Henning ei koskaan kirjaa tietokoneelle. Hän ei itse koske tietokonepäätteeseen, vaan antaa kävin kirjoittamansa laput konttorin naisten syötettäviksi. Hän odottaa minun tekevän samoin, tehden itse "vaikeat" päätökset (osaanko? opinko?) ja teetättäen rutiinit henkilökunnalla, mikäli heillä on enemmän aikaa kuin minulla?
.
Muistelen rohkaisuksi viime kesältä, miten Hemminkiä aina muut haukkuivat hitaaksi. Että se vähiä töitään tuhertaa koko pitkän päivän, esiintyen kiireisenä koko ajan, mutta siirtelee vain papereita eestaas pinosta toiseen työpöydällään, että syntyisi enemmän puuhattavaa.
.
Jo ensimmäisenä työpäivänäni perjantaina Henning aloitti rästiin jääneiden töidensä purkamisen, saatuaan avukseen minut hoitamaan rutiinitöitään, ulkomaisia pankkitilejä useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Opinkohan hommani?
.
Perjantaina myimme kiireesti pois Tanskan kruunut. Lauantaina Hesari kertoi kruunun putoamisesta ja devalvaatiohuhuista Tanskassa. Pistettiin salaista koodia ulkomaiselle pankille annettavaan määräykseen. Koodin avain haettiin kassakaapista. Vietiin itse lappu pääkonttoriin telexiin, kun lähetti kuppaili jossakin ja kello läheni uhkaavasti jo 12:ta.
.
"Yleensä me emme juoksentele tällä tavoin, vaan lähetti!" kertoi Henning minulle Unioninkadulla. Vanhuuseläke-ikäinen Jaska on edelleen lähettinä.
.
Muistan miten viime kesänä Jaska sanoi: "Kaikki täällä kirjanpito-osastolla on niin mukavia ihmisiä! Paitsi Henning on paska!" Johon Pirjo: "Täytyyhän joka paikassa joku sellainen ollakin."
.
Ulkomaiset pankit Henning täsmäyttää (vain) kuukausittain... Minä yritän ensiksi rästiin jäänyttä Hambroa helmikuulta(!), ja paha periköön! tulos menee päin metsää! Lähdin meidän saldosta, plussasin kreditit, vähensin debetit, sekä meillä että niillä, lisäsin tai vähensin tammikuun jämät, eikä tulokseni osu lähellekään pankin saldoa?
.
Mokasinkohan jossakin pahasti? Henning ei vielä pahasti hermostunut minuun, vaan aikoo laskea maanantaina itse, hm. Saa nähdä meneekö hän kohta valittamaan minusta Raunolle, kuten viime kesänä edeltäjästäni Pekasta.
.
Henningille minä olen "Te" ja työtoverimme ovat ekonomi Hakulinen, rouva Solitander, rouva Kononen, maisteri Schildt jne. Kun mainitsin yhdellä sanalla "Stenbäckin", Henning korjasi: "Konttoripäällikkö Stenbäck!"
.
Jo ensimmäisenä päivänä selvisi viime kesänä Kaijaa naurattanut "vihreiden pisteiden arvoitus". Niillä merkatuista suorituksista on tosite tullut, "vaikka Greta väittäisi vastaan!"
.
Opin käyttämään kopiokonetta. Kun ekonomi Hakulinen kirjoittaa ohjeita paksulle Tako-kortille, Henning ottaa kortista kaksi kopiota. Jos osastopäällikkö voisi kirjoittaa paperille kortin sijasta (vaikkapa värikoodatulle, että erottuisi muista papereista), riittäisi yksi kopio sekä alkuperäinen talteen tositteeksi. Takon kartonki lentää liian paksuna roskakoriin!
.
Paperin ja sähkön tuhlaus on mieletöntä! ATK-liuskoista revin roskiin arkit, joissa on pelkät nollat sekä debetissä että kreditissä. Miksei tietokoneohjelma poista listasta pankkeja, joissa ei ole tapahtumia? Pitäisi tehdä aloitteita, viime kesänäkin olin aluksi innokas, mutta turruin.
.
Istun ikkunattoman seinän äärellä Henningin ja Petterin jakamassa huoneessa. Mitähän kaikkea tulee tehtäväkseni? Lainojen uudistamista, nuolia paperiarkille kohti eräpäivää, joka ei ole koskaan lauantaina eikä sunnuntaina, eikä Iranissa perjantaina.
.
Jokin pankki laskee luottorajaa siellä olevien vekselien tai muiden meidän asiakasvastuiden summalla vähennettynä. "Sitä en vuosiin tiennyt!" tunnusti Henning, valistaessaan minua.
.
Joudun kirjoittamaan kirjeitä ulkomaille englanniksi ja saksaksi, mutta mallit on yleensä olemassa kansiossa. Ihan kiinnostavaa yhdeksi kesäksi, jos opin. Viime kesänä jännittävintä oli saatavien karhuaminen puhelimitse. Karhuamiskirjeiden kirjoittaminenkin menetteli.
.
Pian saan nähdä, tuleeko Henning edelleen säännöllisesti tasan klo 9 töihin? Jos itse tulisin vaikkapa 7:50, saisin olla yli tunnin yksin, paitsi en tiedä Petteristä. Mutta onnistuisiko minun lähteä klo 15:50, jos Henning viipyisi klo 17:ään?
.
"Hän on kamreeri Stugu, kuka nauraa!" valisti Henning minua, kun valtava hohotus täytti taas talon, jo ensimmäisenä työpäivänäni. Muistinhan minä sen viime vuodelta.
.
***
.
Board/Acc. Henning kehotti minua tekemään kuten hän: antamaan täyttämäni paperit rouva Konoselle tai kesäapulainen Katille, jotta nämä naputtelevat ne tietokoneelle. Mutta rouva Kononen tyrmäsi kovaäänisesti selaisen suunnitelman. Osaan jo viime kesältä syöttää tietokonepäätettämme.
.
Kaija pyysi joskus Taistolta, että saisi opettaa Henninginkin syöttämään lukuja ATK-päätteelle. "Miksi toisilla on erivapauksia?"
.
Petteri: "No tiedät kyllä miksi. Kun se osaa vaatia ja marista ja pitää puolensa."
.
Kaija: "Kuulosuojaimet pitäisi kyllä hankkia, jos se joutuisi tuohon nurkkaan murisemaan. Ja eihän se läskipää enää mitään uutta opi."
.
Kiireet hellittivät Henningillä ja hän päätti rentoutua kahvikupin ääressä. Sitten se kahvi kaatui työpöydälle, hänen vuoden alusta asti laatimansa vekselitilaston päälle. Joten Henningille tuli taas tuhertamista kello viiteen kynän, ruutupaperin ja huolellisen käsialansa kanssa.
.
Pari päivää aiemmin Henning oli selvinnyt vastenmielisellä siivouksella kaadettuaan kupillisensa tyhjälle työpöydälle. Ja levisihän sokeripussikin kerran lattialle, jolloin Henningille tuli siitä siivoamista. Oli minulla naurussa pitelemistä.
.
Kaija tunnusti kirjanneensa saman erän kahdesti paperista ja Henning alkoi tuhista hyvin tyytymättömänä ja harmistuneena, jolloin Kaijaakin alkoi naurattaa, kun hän huomasi minun pidättelevän nauruani Henningin marinalle.
.
Yhtenä päivänä minun olisi oikeastaan pitänyt sanoa kynnyksissä kompuroivalle osastopäällikölle Hakuliselle: "Anteeksi, mutta jalkasi on tainnut nyt kietoutua laskukoneen sähköjohtoon!" Mutta olen liian hidas reagoimaan! Tai olen lukenut niin paljon Masi-sarjakuvia, että halusin nähdä mitä tapahtuu.
.
Ei Hakulinen sentään nenälleen lentänyt, mutta suuronnettomuuden mahdollisuudesta järkyttynyt Henning syöksyi etsimään eristenauhaa tai muuta teippiä ja liimasi johdon tästedes tiukasti kiinni lattiaan.
.
Mietin eräitä työtovereitani, heidän koulutustaan ja palkkaansa? Rabbe ja Peter katselivat ikkunasta kateellisina Tediä, joka ajoi sisäpihalle. Autonsa maalausta oli Ted ehkä itse paikannut väärän sävyisellä keltaisella, ja sitä ihmettä kutsuttiin muitakin ikkunasta katsomaan. "Jaha, nyt johtaja nousee Fiat-600-autostaan." sanoi Peter vähän ivallisesti. Ihmettelin syytä.
.
Ranskalainen pankki ilmoitti, että rahansiirto-teleximme koodi oli väärä! Eipä ollutkaan minun syyni (kuten ensimmäiseksi pelkäsin), vaan telex-osasto oli kirjoittanut 9:n paikalle 8! Henning soitti telexiin ja haukkui kesäapulais-tytön!
.
"Ja miksi tästä ei ollut heti paikalla ilmoitettu minulle? ... Nyt täytyy korjata... voitteko ottaa puhelimitse...? Osaatteko englannin taikka saksan kieltä!"
.
Linjalta kuului epävarmaa soperrusta ja tilalle vaihtui toinen tyttö. Sitten Henning saneli, ja korjasi uudelleen useat virheet, joita tyttö teki.
.
Henning on luonnehtinut minulle "naapureitamme" viereisistä työhuoneista: "Maisteri Schildt on laiska ja unohtaa tärkeät asiat hyvin nopeasti!" Rouva Greta puolestaan, "Hän hosuu, hosuu!"
.
Greta on asunut Englannissa puolisonsa työkomennuksen vuoksi ja kertoo vuolaasti Lontoon-vuosistaan. Minä pidän matkakertomuksista, kaikki eivät.
.
Vastasin toisen puhelimeen tämän ollessa poissa: "Lindholmin puhelin, Nieminen."
.
"No tuota, täällä on Kunttu... terve! öö... saisinko herra Niemistä puhelimeen...? Eikun tuota... saisinko herra Lindholmia puhelimeen?"
.
Rationalisoin vähän työtäni. Jolloin Henning katseli närkästyneenä olkani yli ja huomautti: "Minä en tekisi noin!"
.
Leimasin firmamme nimen vekseliin vahingossa väärinpäin. Leimasin heti perään toisen kerran, oikein päin... Henning tuijotti sellaista työn jälkeä hyvin, hyvin tyytymättömän näköisenä, vaikkei sanonutkaan ääneen.
.
Viime kesänä oli ehkä hauskempaa, kun soittelin hitaille maksajille, ja he soittelivat minulle, kun meillä jäi myyntijohtaja lomalle (karhumakirjeissä luki hänen ja minun nimet). Joku ehdotti minulle: "Unohdetaan tämä korkolasku ja tehdään kauppoja toistekin?" Toinen pyysi kaksi viikkoa maksuaikaa, mutta sovin varovaisemmin yhdestä viikosta, kun en tiennyt valtuuksiani.
.
Hemminki söi perjantaina lounaalla valtavasti, mm. kuusi voileipää. Oli kuulemma sanonut Taistolle, että "täytyy varautua viikonloppua varten". Kaikki naiset sen jälkeen ihmettelivät, mitä pihi poikamies Henning mahtaa syödä kotioloissaan?
.
Heinäkuuksi työpaikkaravintolamme Etelä-Espa kakkosessa sulkeutui. Sitä sai tuurata Rauta-Grilli Kluuvikadulla, Alvar Aallon Rautatalossa. Sinne oli katettu ja kyltein meille varattu erityinen "Suomi-pöytä", kuten englanninkielisen tekstin käänsivät vientiyhtiöstämme tietämättömät sivulliset asiakkaat.
.
Henning jäi kesälomalle. Hän oli kuitenkin törmännyt kadulla Kaijaan ja uhannut käväistä työpaikalla. Ei onneksi tullut.
.
Fortune -talouslehti lähetti Henningille kirjeen työpaikalle: "Teitä on todella vaikea löytää - noin tärkeä henkilö, ettekä ole vielä lehtemme subscriber!"
.
Muistin kesäkuun alusta ja viime kesältä, miten kuun vaihduttua Kaija tai Pirjo ravasivat monena päivänä Henningin huoneessa kysymässä, olisiko tämä jo vihdoin saanut valmiiksi kuukausitilaston ulkomaisista pankkitileistä? Naisten tarvitsi yhdistää se kotimaisiin pankkeihin. Henning tuhersi paperille lukuja kynä savuten, kiire kiire, ja pyysi lisäaikaa: "Hetkinen, teen juuri sitä, kesken vielä."
.
Päätin tehdä kepposen. Voittaa Hemmingin nopeudessa aivan ylivoimaisesti. Luonnostelin kuukausitilaston huolellisesti etukäteen mahdollisimman valmiiksi. Kuukauden ensimmäiselle päivälle jätin vain välttämättömimmän.
.
Niinpä tilasto valmistui minulta ensimmäisen päivän aamutunnilla ja kävin heti viemässä sen Kaijalle. Tämä oli ensin pelkkänä kysymysmerkkinä, sanattoman epäuskoisen ihmeissään? Voiko tilasto olla nyt jo valmis? Hän tutki sen verraten edelliskuuhun ja tilisiirtoihin kotimaan pankkeihin ym. ja luvut täsmäsivät!
.
Sitten kuulin päivän puheenaiheen kovaäänisenä päivittelynä kotimaisten pankkien huoneesta: "Mikä IHME Henningillä siinä aina kestää? Henning kuppaa neljä työpäivää sellaiseen minkä Heikki tekee tunnissa?!! En voi käsittää Hemminkiä, miten se voi olla niin järjettömän hidas?!
.
Jäin kuvitelmissani odottamaan tilannetta syksyllä, kun taas monena päivänä pyydetään tilastoa Henningiltä ja tämä hosuu papereittensa kanssa: "Minä juuri parasta aikaa teen, vielä kesken!" Ehkä muistetaan kesäapulaisen nopeusennätys.
.
Eräänä päivänä melkein ehkä aiheutin 1500 markan korkotappion (neljän miljoonan frangin talletuksesta), kun en omatoimisesti huomannut käydä viemässä lähetin sijasta sähkösanomaani telexiin ennen puolta päivää. Sitten telex mokasi. "The corrected testkey is..."
.
Toisella kertaa ohitin myöhässä olleen lähetin ja kävin viemässä itse viestin Esplanadin puolelle. Olin huomannut Raunon ravaavan jo ihan hermostuksissaan katsomassa "lähtevien lokeroa" kellon käydessä kohti 12:ta.
.
Hankenista tulleelle Katille ei kelvannut minun lyömäni leima hänen kellokorttiinsa. Hän oli mukava työtoveri. Söimme Kauppatorilta ostettuja mansikoita yhdessä. Hän huomasi minun käyneen parturissa. Hän soitteli puheluita poikaystävälleen. Välitin Katille hänen äitinsä puhelinviestejä, yhtiön toiselta osastolta.
.
Allgemeine Bank didn't agree with our testkey, but we still thought it was correct.
.
Kirjoitin saksankielisen kirjeen pyytäen diskonttausta. Muistellen pinnistin saksan kielioppia, mutta raadoin turhaan, koska selvisi että Deutsche Bankiin oli lomakkeitakin, valmiiksi sopivin tekstein. Toisella kertaa käänsin ranskan kieltä.
.
Danske Bank International, Luxemburgista, lähetti koodin, kamreeri Stugun mielestä tarpeettomasti:
.
"Pistä Heikki se vaan Henningin laatikkoon päällimmäiseksi! Saa nähdä kun se tulee lomalta ja huomaa ja säikähtää. Mikä tämä on, mikä on, ruuhka, ruuhka!" Hemminki jäykistyy, aivot raksuttaa: "Erittäin salainen, erittäin luottamuksellinen, erittäin kiireinen!!!" Hoh hoh hoh hoh hoo!"
.
Kamreeri Stugu oli lukenut Hymylehdestä Kekkosen omaisuudesta: "Sehän on Suomen Somoza! Sill'on ne kaks poikaa, toisella pää kuin biljardipallo. Hoh hoh hoh hoh hoo!"
.
Henning palasi lomalta ja nuuski kaikki tekemiseni. Löysi jonkin puutteen: "Te ette ole muistanut tätä... minen tiedä, kun minä olin poissa!"
.
Sitten minulla alkoi työpaikalla palkallinen työttömyys ja ahkera omien kirjojen lukeminen. Kunnes rupesin auttamaan Gretaa ja sitten sain eläköityvän Birgit "Brigitte Bardotin" reskontran.
.
Elokuun ensimmäisenä Gustav oli lähtenyt lomalle ja Greta raivosi: "Voi helskutin helskutti sitä miestä... se ei tee mitän! Mine tulen lomalta, kaikki on sekaisin, sähkeitä löytyy laatikon pohjalta!!"
.
Suomeen tuli venepakolaisia Vietnamista. Henning kertoi kahvitauolla: "Minäkin näin heidät! Kuljin Tallbergin kartanon ohi (väliaikainen vastaanottokeskus). Oli vähän kuin olisin tullut eläintarhaan. Ihmiset töllistelivät heitä rautalangan läpi (verkkoaidan). Muut maat taisivat ottaa vain akateemisia?"
.
Taisto: "Ne meinas hypätä takaisin veneeseen heti, kun kuuli että Suomessakin on kommunisteja!"
.
Viimeinen työpäivä oli hitsin kiireinen: Greta toi mulle Hambroa kuin hullu, vaikka Allgemeineakin oli vielä sotkuna. Käytävällä oli vanhojen mappien muuttopäivä, kyllä sinne tulikin tyhjän näköistä!
.
Kun Eila pyysi Katia tuomaan hänellekin kaupasta pullaa, arvelin olevan ajan minun luvata tarjota jotakin kaikille - iltapäivän kahvitauolla. Työtovereitten pullatilaukset lykkääntyivät saman tien huomiseen.
.
Kassarouva muistutti minua ravintolassa nähdessämme, että käyn hakemassa elokuun palkkani konttorista, ja hämmästeli, miten hipoen alitin verorajan. Kerroin laskeneeni sen etukäteen. "Monet eivät osaa laskea, vaan joutuvat maksamaan vahingossa", sanoi hän.
.
Palkkani vaihtoehtolaskelmista toteutui optimistisin. Elokuun 10 työpäivältä 1116 markkaa, mukaan laskettuna lomarahaa 4 pv x 72 markkaa. Kesä- ja heinäkuulta 1800 markkaa. Ruskeisiin kirjekuoriin pakattuina käteisinä seteleinä yhtiön kassakaapista.
.
Menin ruokatunnilla Kluuvikadun Fazerille. Mustikkapiirakka yli 30 markkaa, iso kinuskikakku ja iso mansikkakakku yli 60 markkaa. Ostin kivannäköisen rommikakun 28,50 markkaa. Mikseivät hinnat olleet esillä?
.
Työpöydälläni odotti yllätys: kukkia ja sveitsiläistä pähkinäsuklaata 370 grammaa. "Kiitos Heikki! Eila, Greta, Maarit, Kati, Kaija ja Henning." Kortti oli Kaijan aloittama.
.
Mielessäni kuvittelin ehkä edeltänyttä keräystä: "Henning, annatko x markkaa Heikin läksiäislahjaan?" "Äh, äh, hm, mine katson..."
.
Heinäkuussa, kun Auli kysyi minulta, osallistunko eläkkeelle jäävän Brigitten lahjakeräykseen, hän aprikoi samalla ääneen, uskaltaisikohan ottaa riskin ja maksaa lomalla olevan Henningin puolesta?
.
Laitoin kakun esille kello 14:20. Ihmiset tuntuivat tykkäävän. "Mikä ihana kakku täällä on? Kuka tarjoo? Meille ei oo kerrottu mitään? huusi Marja, kävijä kaukaisimmista huoneista. "Kauheen hyvää!" sanoi Ansku, toinen kaukaisin. Taisto kyseli kakun nimeä. Kaiken kakkiaan hyvä kakku ja vähän erilainen, kannatti maksaa.
.
Kello 15:35 lähdin viimeisen kerran. Kaija jäi jatkamaan Hambron kirjaamista minun jälkeeni. Kellokorttini saldo päättyi 20 minuuttia plussan puolelle.
.
Muistelin kaikenlaisia sattumuksia viime ajoilta. Kun Greta oli jäädä käytävällä mappivyöryn alle! Silloin kuului hirveä rysäys: Henning oli kaatunut Kaijan portaissa päin hyllyjä.
.
Entä kun kerran Kyriiri, kuriiri ja kursiivi sotkettiin keskenään?
.
Kun Kaija huomasi elokuussa, että Hemminki edelleenkin teititteli minua, kuten minäkin vastaavasti häntä.
.
Kun Rauno toi kerran papereita Gretalle, joka aloitti hirveän pitkän selityksen ja valituksen ja pälpätyksen joistakin paperisotkuista. Sitä jatkui ja jatkui ja Rauno kärsimättömänä vaihtoi jalkaa ja yritti päästä lähtemään ja yritti kömpelösti keskeyttää saamatta tuskin sanaa väliin... "Joo... niin varmaan... varmaan niin... tota noin... tota noin..." ja oli hyvin kiireisen näköinen.
.
Sitten Gretalle tuli sekunnin tauko, kun hän kääntyi etsimään jotakin paperia pöydältään, jolloin Rauno - viuh - viuh - otti nopeat pitkät askeleet ulos huoneesta. Greta jäi perään huutamaan: "Rauno! - Joko se meni?" Greta juoksi ovelleen, muttei nähnyt enää kulman taakse ehtinyttä Raunoa. "On se sitten liukasliikkeinen mies!"
.
Saamani työtodistus: "Suorittanut hänelle uskotut tehtävät huolellisesti ja ollut työssään ahkera." Allekirjoitukset Rauno ja Taisto. Viime vuonna sain hiukan paremman: "Suorittanut hänelle uskotut tehtävät kiitettävästi ja ollut työssään ahkera". Hemminki oli saattanut vetää alemmas liikoja kiitoksia?
.
285. Kesätyö päiväkirjassa 1978
Sain 2.2.1978 kesätyöpaikan Finnkartongista ajalle kesäkuu-elokuu. Olin ensin erittäin innostunut ja sitten toisaalta taas... Näkemäni tylsä toimistohuoneisto henkilöstöpäälliköineen, vahtimestareineen, sihteereineen, konttoristeineen. Minusta tulee organisaation hierarkian osanen, ratas systeemin koneistoon.
.
Saan palkkaa noin 1600-1700 markkaa kuukaudessa (eli noin 10 markkaa tunnissa, 80 markkaa päivässä). Ekonomi henkilöstöpäällikkö pahoitteli, ettei voi enempää maksaa, kun monet vakituisetkaan eivät paljon enempää saa.
.
Bussimatkat Espoosta Helsinkiin syövät päivittäin noin 7,5 % tuloistani, yhteensä 400 markkaa. Ruokailusta en vielä tiedä. Kesässä kertynee 5000 markkaa, miinus 400 markkaa. Mitä sillä teen, kulutanko opiskeluun, tuhlaanko kirjoihin, säästänkö asuntoa, lahjoittaisinko hyväntekeväisyyteen osan?
.
TÖISSÄ. Ensimmäinen työpäivä sujui psykologian yliopistolehtorin Kalevi Takalan luonnehdintojen mukaisesti, tai ehkä sentään positiivisemmin.
.
Kirjanpito-osastolla on vain parikymmentä ihmistä, eikä uusia nimiä tullut opeteltavaksi aivan kauheasti, varsinkin kun meillä sinutellaan. Osasto on Fennia-talossa, Unioninkatu 15, erillään pääkonttorista ja ilman vahtimestaria.
.
Torstai-aamuna 1.6. meitä kesäapulaisia tuli kaksi yhtä aikaa osastopäällikkö Raunon puheille. Maarit oli tuore ylioppilas ruotsinkielisestä tyttölyseosta. Henkilöstö vaikutti olevan tasan puoliksi ruotsinkielisiä ja suomenkielisiä!
.
Kolmas "suviuuno" Pekka oli aloittanut jo toukokuussa ja hänen kanssaan menin ruokatunnilla työpaikkaravintolaamme Etelä-Espa kakkosessa. Hän oli yhtä vuosikurssia ylempänä (3 vuotta minua vanhempi) ja ihmetteli ensimmäiseksi, ettei muistanut nähneensä minua koskaan koulussamme! Paljonhan siellä oli väkeä.
.
Eka päivä sujui pitkästyttävästi ilman töitä, kuten psykologi Takalan tarinassakin, muttei sen sijaan päinvastaista, "kaikenlaisen teetättämistä" esiintynyt. Muillekaan ei nyt riitä tarpeeksi tehtävää, vaan tuntikaupalla istutaan koossa vitsailemassa, juoruamassa ja syömässä lihapiirakoita tai munkkeja.
.
Puolen tunnin ruokatunti on venytetty kaksinkertaiseksi, kellokortti leimataan vain aamuin illoin, työaika on liukuva. Ihmiset on oikeastaan aika mukavia, en tunne toistaiseksi sulkeutuneeni jengistä pois, jos toisaalta minua ei ole siihen liikaa painostettu liittymäänkään.
.
Kritiikkiä: Kyllä työaika olisi saatava parempaan käyttöön, ettei tarvitsisi aikaa tappaa. Vähemmän työntekijöitä ja urakkatyö, ehkä joku vuorollaan aina päivystämässä. Monipuolisemmat työtehtävät joustavuuden lisäämiseksi ja vuorottelua.
.
Sähkövalotkin aina palavat ja tietokonepääte on käynnissä turhaan ja paperia tuhlataan hirveästi. En tiedä uskaltaisinko tyhjentää paperikorin salkkuuni, käyttääkseni kotona tyhjät toiset puolet.
.
Työpaikalla on kiva opiskella väliaikoina, siis palkallisella ajalla. Olen käännellyt englantia tähän asti. Ensin yritin lukea kirjanpitoa, mutta siihen oli vaikeampi keskittyä. Kielissä ei haittaa, jos tulee tankattua samaa lausetta moneen kertaan. Bussimatkat pitäisi myös aina hyödyntää.
.
Vakituiset siellä työssä vain lueskelee lehtiä, syö, juo ja lässyttää. Esim: "Ostin Hymylehden heti kiireesti, kun se lupasi paljastaa TV-kuuluttaja Tuula Rosenqvistin salaiset paheet. Mutta siitä lehdestä ilmenikin, ettei hänellä ole paheita lainkaan, ainoastaan hyveitä!" Keskustelun aihe oli lehtimainosten ylisanat.
.
Perjantaisin puoliltapäivin sotilasparaati marssii soitellen Unioninkatua ikkunoittemme alla. Naiset ryntäävät ikkunoihin katselemaan. Maanantaisin TV:n Levyraati ja sen suosituin jäsen Pirkko Liinamaa on tyhjentymätön keskustelunaihe. Bitco on naisten suosima sisustuskauppa.
.
Romaniasuun pukeutunut rouva vieraili konttorimme ovella kauppaamassa sinnikkäästi pitsiliinoja ja minun saamani tehtävä oli käydä kieltäytymässä kaupoista, jotta hän lähtisi.
.
Työtäni on: kotimaisen asiakasreskontran hoito ja kotimaisten pankkitilien seuraaminen. Mapitan invoicet, kasaan pinoon jäljennökset, niittaan asiakkaiden maksujen pankkisiirtokuitit A4-arkeille, koodaan paperiin pankin numeron, asnon (asiakasnumeron), tilnon, erän, laskun juoksevan numeron, mahdollisen nootan "j-no:n" sekä maksun; monta riviä, jos monta maksua. Leimaan paperiin järjestysnumeron ja toisaalta päivämäärän.
.
Sitten kirjoitan tietokonepäätteelle: soe enter asma, eer, 1 tai muut, tek, 12 ja kirjoitan koneelle kunkin paperin tiedot. Sitten leima paperiin ja koneelle lopuksi ter. Yhdelle tietokonepäätteelle jonottaa moni vuoroaan. Joskus kone "kaatuu" ja pitää kirjoittaa samat tekstit uudelleen, seuraavana päivänä.
.
Tarkastan edellispäivän vientini ja toimitan eilisen paperit vanhalle Hellstenille mapitettaviksi. Kirjoitan neljänä kopiona listaa saaduista maksuista.
.
Myöhemmin alan kirjoittaa myös karhuamiskirjeitä, Reposen loma-sijaisena. Jos karhumakirjeet eivät tepsi, saan karhuta saataviamme puhelimitse. Vain yksityisiltä karhutaan. Valtio ja julkiset yhteisöt ovat hitaita, mutta niiden luotetaan aina maksavan.
.
Kotimaisten maksujen lisäksi hoidan pankkireskontraa niistä, Konosen loma-sijaisena. Tarkastan pankkien tiliotteet ja meidän kirjaukset, ja huomautan virheistä ("pahuksen tohelot", demonstroi Kononen) sekä kirjaan pankkikulut.
.
Ensimmäinen huomautus-soittoni hitaalle maksajalle jännitti minua, mutta vastaajan päässä kenties enemmän. Vastapäätäni istuva Reponen häipyi huomaavaisesti hetkeksi, niin minun oli helpompi keskittyä soittamaan.
.
Ja sitten asiakkaat alkoivat soitella minulle, kun meillä jäi myyntijohtaja lomalle (karhuamiskirjeissä luki sekä hänen että minun nimet), ja he toivoivat, että minä voisin helpottaa maksuehtoja.
.
Joku asiakas ehdotti minulle: "Unohdetaan tämä korkolasku ja tehdään kauppoja toistekin?" Eipä unohdettu, kun se oli jo niinkin kauan ollut maksamatta kuin 46 päivää yli erääntymisen. (Ei minulla ollut valtuuksia unohtaa tai en ollut valtuuksistani kysynyt.)
.
Toinen asiakas pyysi minulta vielä kahta viikkoa maksuaikaa, mutta sovimme yhdestä viikosta. En paljastanut, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin ennen myyntijohtajan paluuta lomaltaan.
.
Eräs huolestunut paperikauppias soitti minulle hyvissä ajoin etukäteen kertoen maksunsa vähän myöhästyvän. Myönsin hövelisti lisää maksuaikaa. Kesäaikana henkilökuntaa on poissa, sekä asiakkailla että meillä, joten velkominen tehostuu vasta syksyllä. Maksua myöhässä kovasti lupaillut paperikauppias ei maksanut jälkikäteenkään minun aikanani.
.
Kuukausipalkkani on 1600 markkaa ja maksetaan kuukauden 15. päivänä ruskeassa kuoressa seteleinä pääkonttorin kassakaapista. Liikennöitsijä Pauli Tyllilän 50 bussimatkan sarjalippu maksaa 136,50 markkaa, eli 5,46 markkaa päivässä. Työpaikan ruokaliput 45 markkaa / 10 kpl eli 4,50 mk joka päivä.
.
Mozart soi kauniisti, kun vain mielentila on oikea, että jaksaa rentoutua, uppoutua sohvalla maaten musiikin maailmaan, nukahtaa sekunniksi herätäkseen samassa viulukonserton kirkkaaseen sointiin. Miten puhdasta ja raikasta tuo soitto on. Voisiko tunnelman verrata kävelyyn vanhassa, kauniissa, isossa, hyvin hoidetussa kartanon puistossa. Siihen verrattuna paraskin pop-musiikki on kuin istumista ahtaasti pienessä rivitalon pikku puutarhassa ympärillä urbanisaatiota ja ummehtunutta ilmaa.
.
Töissä sanoi tiine nainen, ettei ymmärrä jatsia. "Ja sinfonioita ymmärrän yhtä vähän, täytyy myöntää." Siihen toinen, jo harmaatukkainen: "Kyllähän nyt toki sentään, jatsia enemmän kuin sinfonioita." Nämä ihmiset tekevät tätä työtä ikänsä keskikoulupohjalta.
.
Kävelen aamuin illoin linja-autoasemalta Esplanadille ja Unioninkadulle, enkä aja raitiovaunulla Kauppatorille. Tunnin ruokatunnilla kävelen syötyäni usein puistoon Tähtitorninmäelle.
.
Kauppatorilla törmäsin sattumalta opiskelutoveriini Martti Niiroseen (1955-2013), joka vietti kesälomaa 1978 ja oli lähdössä veneilemään.
.
Tykkään kävellä Helsingin katuja. Hassua lähteä matkoille, jos ei tunne vielä edes kotikaupunkiaan. Puistot on virkistäviä, ilman niitä kaupunki olisi kurja loukko. Kävelen pelkkiä katujakin, sillä tärkeintä ei ole päästä itse puistoon vaan että niitä yleensä on. Tämä on vapauden aate, jota materialisti kommunisti ei ymmärrä (esim. muutto-oikeus, vaikkei haluaisikaan muuttaa), mutta jonka Rolf Oinonen oivaltaa kirjoittaessaan Suomen Luonnossa hupenevista erämaista (joissa itse en ole käynyt).
.
Lukiossani rinnakkaisluokalla opiskeli muuan Jukka Partinen, jota kutsuttiin "Lalliksi" kuuluisan jääkiekkoilijan mukaan. Kirjanpito-osastollakin käväisee toisinaan työtoveri eri osastolta, merkonomi Partinen, jota kutsutaan Lalliksi. Ystävällinen, leppoisa, nallekarhumainen iso mies.
.
Sain joskus välittää Rabbelle tai Petterille Partisen jättämät terveiset, kun nämä olivat olleet ruokatunnilla. He aina kohisivat: "Mitä, käviks' Lalli? Mitä Lalli sanoi?" Lalli ja Lalli, minä kutsuin asiallisesti Partiseksi. Kunnes opin, että tämä olikin se aito ja alkuperäinen, ennätysmäärän jäähyjä istunut jääkiekkoilija.
.
Merkonomi Henning on mielenkiintoinen tyyppi, josta ei kovasti pidetä kirjanpito-osastolla. Kun tulin töihin, Taisto kierrätti kaikki paikat, mutta sivuutti Henningin huoneen, jossa olisi ollut pari muutakin ihmistä.
.
Kun Henningillä oli asiaa kotimaisista pankeista, hän kääntyi Kaijan puoleen. Tämä vastasi: "Niitä hoitaa nyt herra Nieminen". Ja minulle Kaija: "Meille muille olet Heikki, mutta Henningille täytyy sanoa herra Nieminen, sillä sellainen on tuo meidän herra Hemminki!"
.
Viikkoja myöhemmin Pirjo sanoi: "Nyt se Hemmingin hölmö on taas tuonut nää tänne. Eikö se ny vieläkään oo saanu päähänsä, että nää menee Heikille."
.
Henning harmitteli ääneen Kaijan lähtöä töistä jo puoli neljältä. Kaija sanoi tulevansa joka aamu jo ennen klo 7:30. Henning totesi siihen: "Sivistyneet ihmiset nukkuvat vielä sellaiseen aikaan!"
.
Hemminki työskentelee säännöllisesti tasan klo 9-17. Kuten virkamiehet ennen. Joskus hän onnettomuudekseen myöhästyy minuutin aamulla ja kellokorttiin tulee punainen leima, jota hän menee harmistuneena selvittämään Taistolle.
.
Tietokoneyhteys suljettiin tavallista aikaisemmin perjantaina 30.6. Henning tuli viime tipassa ja liian myöhään tietokonepäätteen luo (johon hän ei itse koske):
.
"Minä haluaisin... tämä pitäisi välttämättömästi saada vietyä tässä kuussa!" Hän meni valittamaan Taistolle, joka soitti lojaalisti, mutta turhaan, konehuoneeseen.
.
Pirjon kommentti: "Johan se Hemminki on niitä huhtikuusta asti vitkutellut, kai ne joutaa vielä taas yhden kuukauden myöhästymään!"
.
Pirjo toiselle kesäapulaiselle, kauppatieteiden ylioppilas Pekalle: "Nyt Hemminki aikoo mennä valittamaan susta Raunolle (osastopäällikkö). Se hokee kaikille, että sä oot kyllä nopea, mutta kirjanpidossa on tärkeintä tarkkuus! Itsehän se on niin mielettömän hidas tuhertaja!"
.
Kun istuin juuri vessassa, satuin seinän läpi kuulemaan, mitä asiaa Henningillä oli osastopäällikön huoneeseen: "Hän on hyvin nopea, paljon nopeampi kuin minä... mutta! Kirjanpidossahan tärkeintä on ennen kaikkea: tarkkuus!"
.
Pirjo kertoi, että pikkujoulun jälkeinen työpäivä oli mennyt vähän lauleluksi ja kaljan juonniksi, mutta onneksi Hemminki ei ollut paikalla!
.
Pekka: "Hemminki olisi soittanut Grönhagenille ja sanonut, että tilanne on täällä tällä hetkellä katastrofaalisesti luisumassa herra toimitusjohtajan hallinnasta."
.
Birgitkin huokaisi "tuota meidän Härmania", kun tämä oli yrittänyt vaihdattaa shekkinsä huoltokonttorin rahoihin... "ja Eilalta vaihtoi seteleitä kolikkoihinsa, kun Eila on niin kiltti."
.
Hemmingin ollessa kesälomalla 12.7. Taisto huomasi: "Onkin meidän Hermannin nimipäivä, pitäisikö lähettää sähke, he?"
.
Pirjo Pekalle, odoteltaessa Hemmingin paluuta lomalta: "Jotkut tykkää kun saa toisen kiinni jostakin virheestä ja saa haukkua ja tehdä valituksen. Kai se on jokin ilo. Hemminki kyllä nuuskii jokaisen täyttämäsi paperin lomansa ajalta."
.
Kerran päivässä käyvä pääkonttorin lähetti Jaska oli ulkonäöstä päätellen vanhuuseläkeiän 65 vuotta kai jo ylittänyt paksu ja iloinen ukkeli. Hän kehui kirjanpito-osastoa: "Kaikki täällä on oikeastaan niin mukavia ihmisiä! Paitsi Hemminki on paska." Mihin Pirjo: "Täytyyhän joka paikassa joku sellainen ollakin."
.
(Tuo sai minut miettimään, tulisiko minusta sellainen, josta ei pidetä. Olen kai sellainen aina ollutkin.)
.
Pirjo: "Se mua ärsyttää Hemmingissä, kun se on olevinaan itse niin hirveän hyvin käyttäytyvä ja älykäs ja kuitenkaan sillä ei oo alkeellisintakaan käytöstä."
.
"Kyllähän Hemmingillä töitä riittää, kun se siirtelee papereita pöydällään paikasta toiseen. Kyllä se sitten hermostuu, jos siltä menee vaikkapa pyytämään jotain tiliotetta - missä pinossa se nyt onkaan, missä, missä, hosu, hosu..."
.
Kaija: "Hemminki opetti mulle töitään... selitti sitten sellaisenkin uuden asian, että... sellaisen luvun perään merkitään pieni vihreä piste... En ollut ennen tiennytkään... että Pieni Vihreä Piste. Kyllä mua sitten nauratti."
.
Stugu on budjettipäällikkö, HTM ja Espoon tilintarkastaja, joka vetelehtii joka kesäpäivä jonkin aikaa Taiston huoneessa, ja tärisyttää koko taloa räjähtelevällä naurunremakallaan.
.
Stugu poikkesi taas yhtenä päivänä osastolle maha edellä ja sanomalehti kainalossa: "Huomenta kaikki hoh hoh hoo! Nyt ois Paavin paikka vapaana. Hoh hoh hoh hoh hoo!"
.
Helsingin Sanomat otsikoi seuraavana päivänä: "Koko maailma suri paavia." Paavali VI, syntynyt 1897, paavina vuodesta 1963, kuoli 6.8.1978. Hänen seuraajansa Johannes Paavali I ehtii olla paavina vain 34 päivää, kuollen jo 28.9.1978.
.
Raskaana oleva konttoristi pohti: "Yleensä ruskeat silmät jotenkin periytyy paremmin..." Kaikki eivät taida muistaa Gregor Mendeliä tai tiedä dominoivista ja resistenteistä perintötekijöistä, ajattelin - vasta vuodentakaisena ylioppilaana.
.
Elokuussa, kun viimeisetkin lomalaiset olivat palanneet töihin, turhiksi jääneitä "suviuunoja" alettiin hätistellä häipymään jo vähitellen. Olin luullut voivani tienata 1600 myös koko elokuulta, mutta sain 15.8. enää 1376 markkaa (sisältäen 6 päivän lomakorvauksen 384 markkaa, joka laskettiin 6x1600/25). Ruokalippuja olin ostanut 5x10+6 = 56 kpl, sen verran kertyi työpäiviä.
.
Viimeisenä kesätyöpäivänäni perjantaina 18.8. maksoin opiskelutoverini Pekan kanssa puoliksi (18/2= 9 markkaa) yhteisen läksiäistarjoilumme. Sitä puolukkapiirakkaa kävivät kiittelemässä eräät minulle varsin vieraiksi jääneet ja minua kohtaan nyreiltäkin vaikuttaneet etäisten huoneiden Marjat ja Anskut.
.
Saamani työtodistus: "Hän on suorittanut hänelle uskotut tehtävät kiitettävästi ja ollut työssään ahkera." Allekirjoitukset Rauno ja Taisto.
.
.
Saan palkkaa noin 1600-1700 markkaa kuukaudessa (eli noin 10 markkaa tunnissa, 80 markkaa päivässä). Ekonomi henkilöstöpäällikkö pahoitteli, ettei voi enempää maksaa, kun monet vakituisetkaan eivät paljon enempää saa.
.
Bussimatkat Espoosta Helsinkiin syövät päivittäin noin 7,5 % tuloistani, yhteensä 400 markkaa. Ruokailusta en vielä tiedä. Kesässä kertynee 5000 markkaa, miinus 400 markkaa. Mitä sillä teen, kulutanko opiskeluun, tuhlaanko kirjoihin, säästänkö asuntoa, lahjoittaisinko hyväntekeväisyyteen osan?
.
TÖISSÄ. Ensimmäinen työpäivä sujui psykologian yliopistolehtorin Kalevi Takalan luonnehdintojen mukaisesti, tai ehkä sentään positiivisemmin.
.
Kirjanpito-osastolla on vain parikymmentä ihmistä, eikä uusia nimiä tullut opeteltavaksi aivan kauheasti, varsinkin kun meillä sinutellaan. Osasto on Fennia-talossa, Unioninkatu 15, erillään pääkonttorista ja ilman vahtimestaria.
.
Torstai-aamuna 1.6. meitä kesäapulaisia tuli kaksi yhtä aikaa osastopäällikkö Raunon puheille. Maarit oli tuore ylioppilas ruotsinkielisestä tyttölyseosta. Henkilöstö vaikutti olevan tasan puoliksi ruotsinkielisiä ja suomenkielisiä!
.
Kolmas "suviuuno" Pekka oli aloittanut jo toukokuussa ja hänen kanssaan menin ruokatunnilla työpaikkaravintolaamme Etelä-Espa kakkosessa. Hän oli yhtä vuosikurssia ylempänä (3 vuotta minua vanhempi) ja ihmetteli ensimmäiseksi, ettei muistanut nähneensä minua koskaan koulussamme! Paljonhan siellä oli väkeä.
.
Eka päivä sujui pitkästyttävästi ilman töitä, kuten psykologi Takalan tarinassakin, muttei sen sijaan päinvastaista, "kaikenlaisen teetättämistä" esiintynyt. Muillekaan ei nyt riitä tarpeeksi tehtävää, vaan tuntikaupalla istutaan koossa vitsailemassa, juoruamassa ja syömässä lihapiirakoita tai munkkeja.
.
Puolen tunnin ruokatunti on venytetty kaksinkertaiseksi, kellokortti leimataan vain aamuin illoin, työaika on liukuva. Ihmiset on oikeastaan aika mukavia, en tunne toistaiseksi sulkeutuneeni jengistä pois, jos toisaalta minua ei ole siihen liikaa painostettu liittymäänkään.
.
Kritiikkiä: Kyllä työaika olisi saatava parempaan käyttöön, ettei tarvitsisi aikaa tappaa. Vähemmän työntekijöitä ja urakkatyö, ehkä joku vuorollaan aina päivystämässä. Monipuolisemmat työtehtävät joustavuuden lisäämiseksi ja vuorottelua.
.
Sähkövalotkin aina palavat ja tietokonepääte on käynnissä turhaan ja paperia tuhlataan hirveästi. En tiedä uskaltaisinko tyhjentää paperikorin salkkuuni, käyttääkseni kotona tyhjät toiset puolet.
.
Työpaikalla on kiva opiskella väliaikoina, siis palkallisella ajalla. Olen käännellyt englantia tähän asti. Ensin yritin lukea kirjanpitoa, mutta siihen oli vaikeampi keskittyä. Kielissä ei haittaa, jos tulee tankattua samaa lausetta moneen kertaan. Bussimatkat pitäisi myös aina hyödyntää.
.
Vakituiset siellä työssä vain lueskelee lehtiä, syö, juo ja lässyttää. Esim: "Ostin Hymylehden heti kiireesti, kun se lupasi paljastaa TV-kuuluttaja Tuula Rosenqvistin salaiset paheet. Mutta siitä lehdestä ilmenikin, ettei hänellä ole paheita lainkaan, ainoastaan hyveitä!" Keskustelun aihe oli lehtimainosten ylisanat.
.
Perjantaisin puoliltapäivin sotilasparaati marssii soitellen Unioninkatua ikkunoittemme alla. Naiset ryntäävät ikkunoihin katselemaan. Maanantaisin TV:n Levyraati ja sen suosituin jäsen Pirkko Liinamaa on tyhjentymätön keskustelunaihe. Bitco on naisten suosima sisustuskauppa.
.
Romaniasuun pukeutunut rouva vieraili konttorimme ovella kauppaamassa sinnikkäästi pitsiliinoja ja minun saamani tehtävä oli käydä kieltäytymässä kaupoista, jotta hän lähtisi.
.
Työtäni on: kotimaisen asiakasreskontran hoito ja kotimaisten pankkitilien seuraaminen. Mapitan invoicet, kasaan pinoon jäljennökset, niittaan asiakkaiden maksujen pankkisiirtokuitit A4-arkeille, koodaan paperiin pankin numeron, asnon (asiakasnumeron), tilnon, erän, laskun juoksevan numeron, mahdollisen nootan "j-no:n" sekä maksun; monta riviä, jos monta maksua. Leimaan paperiin järjestysnumeron ja toisaalta päivämäärän.
.
Sitten kirjoitan tietokonepäätteelle: soe enter asma, eer, 1 tai muut, tek, 12 ja kirjoitan koneelle kunkin paperin tiedot. Sitten leima paperiin ja koneelle lopuksi ter. Yhdelle tietokonepäätteelle jonottaa moni vuoroaan. Joskus kone "kaatuu" ja pitää kirjoittaa samat tekstit uudelleen, seuraavana päivänä.
.
Tarkastan edellispäivän vientini ja toimitan eilisen paperit vanhalle Hellstenille mapitettaviksi. Kirjoitan neljänä kopiona listaa saaduista maksuista.
.
Myöhemmin alan kirjoittaa myös karhuamiskirjeitä, Reposen loma-sijaisena. Jos karhumakirjeet eivät tepsi, saan karhuta saataviamme puhelimitse. Vain yksityisiltä karhutaan. Valtio ja julkiset yhteisöt ovat hitaita, mutta niiden luotetaan aina maksavan.
.
Kotimaisten maksujen lisäksi hoidan pankkireskontraa niistä, Konosen loma-sijaisena. Tarkastan pankkien tiliotteet ja meidän kirjaukset, ja huomautan virheistä ("pahuksen tohelot", demonstroi Kononen) sekä kirjaan pankkikulut.
.
Ensimmäinen huomautus-soittoni hitaalle maksajalle jännitti minua, mutta vastaajan päässä kenties enemmän. Vastapäätäni istuva Reponen häipyi huomaavaisesti hetkeksi, niin minun oli helpompi keskittyä soittamaan.
.
Ja sitten asiakkaat alkoivat soitella minulle, kun meillä jäi myyntijohtaja lomalle (karhuamiskirjeissä luki sekä hänen että minun nimet), ja he toivoivat, että minä voisin helpottaa maksuehtoja.
.
Joku asiakas ehdotti minulle: "Unohdetaan tämä korkolasku ja tehdään kauppoja toistekin?" Eipä unohdettu, kun se oli jo niinkin kauan ollut maksamatta kuin 46 päivää yli erääntymisen. (Ei minulla ollut valtuuksia unohtaa tai en ollut valtuuksistani kysynyt.)
.
Toinen asiakas pyysi minulta vielä kahta viikkoa maksuaikaa, mutta sovimme yhdestä viikosta. En paljastanut, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin ennen myyntijohtajan paluuta lomaltaan.
.
Eräs huolestunut paperikauppias soitti minulle hyvissä ajoin etukäteen kertoen maksunsa vähän myöhästyvän. Myönsin hövelisti lisää maksuaikaa. Kesäaikana henkilökuntaa on poissa, sekä asiakkailla että meillä, joten velkominen tehostuu vasta syksyllä. Maksua myöhässä kovasti lupaillut paperikauppias ei maksanut jälkikäteenkään minun aikanani.
.
Kuukausipalkkani on 1600 markkaa ja maksetaan kuukauden 15. päivänä ruskeassa kuoressa seteleinä pääkonttorin kassakaapista. Liikennöitsijä Pauli Tyllilän 50 bussimatkan sarjalippu maksaa 136,50 markkaa, eli 5,46 markkaa päivässä. Työpaikan ruokaliput 45 markkaa / 10 kpl eli 4,50 mk joka päivä.
.
Mozart soi kauniisti, kun vain mielentila on oikea, että jaksaa rentoutua, uppoutua sohvalla maaten musiikin maailmaan, nukahtaa sekunniksi herätäkseen samassa viulukonserton kirkkaaseen sointiin. Miten puhdasta ja raikasta tuo soitto on. Voisiko tunnelman verrata kävelyyn vanhassa, kauniissa, isossa, hyvin hoidetussa kartanon puistossa. Siihen verrattuna paraskin pop-musiikki on kuin istumista ahtaasti pienessä rivitalon pikku puutarhassa ympärillä urbanisaatiota ja ummehtunutta ilmaa.
.
Töissä sanoi tiine nainen, ettei ymmärrä jatsia. "Ja sinfonioita ymmärrän yhtä vähän, täytyy myöntää." Siihen toinen, jo harmaatukkainen: "Kyllähän nyt toki sentään, jatsia enemmän kuin sinfonioita." Nämä ihmiset tekevät tätä työtä ikänsä keskikoulupohjalta.
.
Kävelen aamuin illoin linja-autoasemalta Esplanadille ja Unioninkadulle, enkä aja raitiovaunulla Kauppatorille. Tunnin ruokatunnilla kävelen syötyäni usein puistoon Tähtitorninmäelle.
.
Kauppatorilla törmäsin sattumalta opiskelutoveriini Martti Niiroseen (1955-2013), joka vietti kesälomaa 1978 ja oli lähdössä veneilemään.
.
Tykkään kävellä Helsingin katuja. Hassua lähteä matkoille, jos ei tunne vielä edes kotikaupunkiaan. Puistot on virkistäviä, ilman niitä kaupunki olisi kurja loukko. Kävelen pelkkiä katujakin, sillä tärkeintä ei ole päästä itse puistoon vaan että niitä yleensä on. Tämä on vapauden aate, jota materialisti kommunisti ei ymmärrä (esim. muutto-oikeus, vaikkei haluaisikaan muuttaa), mutta jonka Rolf Oinonen oivaltaa kirjoittaessaan Suomen Luonnossa hupenevista erämaista (joissa itse en ole käynyt).
.
Lukiossani rinnakkaisluokalla opiskeli muuan Jukka Partinen, jota kutsuttiin "Lalliksi" kuuluisan jääkiekkoilijan mukaan. Kirjanpito-osastollakin käväisee toisinaan työtoveri eri osastolta, merkonomi Partinen, jota kutsutaan Lalliksi. Ystävällinen, leppoisa, nallekarhumainen iso mies.
.
Sain joskus välittää Rabbelle tai Petterille Partisen jättämät terveiset, kun nämä olivat olleet ruokatunnilla. He aina kohisivat: "Mitä, käviks' Lalli? Mitä Lalli sanoi?" Lalli ja Lalli, minä kutsuin asiallisesti Partiseksi. Kunnes opin, että tämä olikin se aito ja alkuperäinen, ennätysmäärän jäähyjä istunut jääkiekkoilija.
.
Merkonomi Henning on mielenkiintoinen tyyppi, josta ei kovasti pidetä kirjanpito-osastolla. Kun tulin töihin, Taisto kierrätti kaikki paikat, mutta sivuutti Henningin huoneen, jossa olisi ollut pari muutakin ihmistä.
.
Kun Henningillä oli asiaa kotimaisista pankeista, hän kääntyi Kaijan puoleen. Tämä vastasi: "Niitä hoitaa nyt herra Nieminen". Ja minulle Kaija: "Meille muille olet Heikki, mutta Henningille täytyy sanoa herra Nieminen, sillä sellainen on tuo meidän herra Hemminki!"
.
Viikkoja myöhemmin Pirjo sanoi: "Nyt se Hemmingin hölmö on taas tuonut nää tänne. Eikö se ny vieläkään oo saanu päähänsä, että nää menee Heikille."
.
Henning harmitteli ääneen Kaijan lähtöä töistä jo puoli neljältä. Kaija sanoi tulevansa joka aamu jo ennen klo 7:30. Henning totesi siihen: "Sivistyneet ihmiset nukkuvat vielä sellaiseen aikaan!"
.
Hemminki työskentelee säännöllisesti tasan klo 9-17. Kuten virkamiehet ennen. Joskus hän onnettomuudekseen myöhästyy minuutin aamulla ja kellokorttiin tulee punainen leima, jota hän menee harmistuneena selvittämään Taistolle.
.
Tietokoneyhteys suljettiin tavallista aikaisemmin perjantaina 30.6. Henning tuli viime tipassa ja liian myöhään tietokonepäätteen luo (johon hän ei itse koske):
.
"Minä haluaisin... tämä pitäisi välttämättömästi saada vietyä tässä kuussa!" Hän meni valittamaan Taistolle, joka soitti lojaalisti, mutta turhaan, konehuoneeseen.
.
Pirjon kommentti: "Johan se Hemminki on niitä huhtikuusta asti vitkutellut, kai ne joutaa vielä taas yhden kuukauden myöhästymään!"
.
Pirjo toiselle kesäapulaiselle, kauppatieteiden ylioppilas Pekalle: "Nyt Hemminki aikoo mennä valittamaan susta Raunolle (osastopäällikkö). Se hokee kaikille, että sä oot kyllä nopea, mutta kirjanpidossa on tärkeintä tarkkuus! Itsehän se on niin mielettömän hidas tuhertaja!"
.
Kun istuin juuri vessassa, satuin seinän läpi kuulemaan, mitä asiaa Henningillä oli osastopäällikön huoneeseen: "Hän on hyvin nopea, paljon nopeampi kuin minä... mutta! Kirjanpidossahan tärkeintä on ennen kaikkea: tarkkuus!"
.
Pirjo kertoi, että pikkujoulun jälkeinen työpäivä oli mennyt vähän lauleluksi ja kaljan juonniksi, mutta onneksi Hemminki ei ollut paikalla!
.
Pekka: "Hemminki olisi soittanut Grönhagenille ja sanonut, että tilanne on täällä tällä hetkellä katastrofaalisesti luisumassa herra toimitusjohtajan hallinnasta."
.
Birgitkin huokaisi "tuota meidän Härmania", kun tämä oli yrittänyt vaihdattaa shekkinsä huoltokonttorin rahoihin... "ja Eilalta vaihtoi seteleitä kolikkoihinsa, kun Eila on niin kiltti."
.
Hemmingin ollessa kesälomalla 12.7. Taisto huomasi: "Onkin meidän Hermannin nimipäivä, pitäisikö lähettää sähke, he?"
.
Pirjo Pekalle, odoteltaessa Hemmingin paluuta lomalta: "Jotkut tykkää kun saa toisen kiinni jostakin virheestä ja saa haukkua ja tehdä valituksen. Kai se on jokin ilo. Hemminki kyllä nuuskii jokaisen täyttämäsi paperin lomansa ajalta."
.
Kerran päivässä käyvä pääkonttorin lähetti Jaska oli ulkonäöstä päätellen vanhuuseläkeiän 65 vuotta kai jo ylittänyt paksu ja iloinen ukkeli. Hän kehui kirjanpito-osastoa: "Kaikki täällä on oikeastaan niin mukavia ihmisiä! Paitsi Hemminki on paska." Mihin Pirjo: "Täytyyhän joka paikassa joku sellainen ollakin."
.
(Tuo sai minut miettimään, tulisiko minusta sellainen, josta ei pidetä. Olen kai sellainen aina ollutkin.)
.
Pirjo: "Se mua ärsyttää Hemmingissä, kun se on olevinaan itse niin hirveän hyvin käyttäytyvä ja älykäs ja kuitenkaan sillä ei oo alkeellisintakaan käytöstä."
.
"Kyllähän Hemmingillä töitä riittää, kun se siirtelee papereita pöydällään paikasta toiseen. Kyllä se sitten hermostuu, jos siltä menee vaikkapa pyytämään jotain tiliotetta - missä pinossa se nyt onkaan, missä, missä, hosu, hosu..."
.
Kaija: "Hemminki opetti mulle töitään... selitti sitten sellaisenkin uuden asian, että... sellaisen luvun perään merkitään pieni vihreä piste... En ollut ennen tiennytkään... että Pieni Vihreä Piste. Kyllä mua sitten nauratti."
.
Stugu on budjettipäällikkö, HTM ja Espoon tilintarkastaja, joka vetelehtii joka kesäpäivä jonkin aikaa Taiston huoneessa, ja tärisyttää koko taloa räjähtelevällä naurunremakallaan.
.
Stugu poikkesi taas yhtenä päivänä osastolle maha edellä ja sanomalehti kainalossa: "Huomenta kaikki hoh hoh hoo! Nyt ois Paavin paikka vapaana. Hoh hoh hoh hoh hoo!"
.
Helsingin Sanomat otsikoi seuraavana päivänä: "Koko maailma suri paavia." Paavali VI, syntynyt 1897, paavina vuodesta 1963, kuoli 6.8.1978. Hänen seuraajansa Johannes Paavali I ehtii olla paavina vain 34 päivää, kuollen jo 28.9.1978.
.
Raskaana oleva konttoristi pohti: "Yleensä ruskeat silmät jotenkin periytyy paremmin..." Kaikki eivät taida muistaa Gregor Mendeliä tai tiedä dominoivista ja resistenteistä perintötekijöistä, ajattelin - vasta vuodentakaisena ylioppilaana.
.
Elokuussa, kun viimeisetkin lomalaiset olivat palanneet töihin, turhiksi jääneitä "suviuunoja" alettiin hätistellä häipymään jo vähitellen. Olin luullut voivani tienata 1600 myös koko elokuulta, mutta sain 15.8. enää 1376 markkaa (sisältäen 6 päivän lomakorvauksen 384 markkaa, joka laskettiin 6x1600/25). Ruokalippuja olin ostanut 5x10+6 = 56 kpl, sen verran kertyi työpäiviä.
.
Viimeisenä kesätyöpäivänäni perjantaina 18.8. maksoin opiskelutoverini Pekan kanssa puoliksi (18/2= 9 markkaa) yhteisen läksiäistarjoilumme. Sitä puolukkapiirakkaa kävivät kiittelemässä eräät minulle varsin vieraiksi jääneet ja minua kohtaan nyreiltäkin vaikuttaneet etäisten huoneiden Marjat ja Anskut.
.
Saamani työtodistus: "Hän on suorittanut hänelle uskotut tehtävät kiitettävästi ja ollut työssään ahkera." Allekirjoitukset Rauno ja Taisto.
.
maanantai 8. heinäkuuta 2019
284. Viidennen luokan talvi 1973-74
Vapaaniemen Yhteiskoulun 15-vuotiaan koululaisen päiväkirjamerkintöjä.
.
Keskiviikkona 28.11.1973
Ruotsinkoe oli viime perjantaina ja palautettiin jo maanantaina. Sain 8+, Sami sai 7½ ja Arino 7. Arino on alkanut pingottaa ja teki nyt kiertokyselyn jokaiselle sormella osoittaen: "Mitä sait? "8+" "Hyvä!" "Mitä sait? "7½" "Hyvä!". Kyyrö sai 3 ja Rappio 3-. "Aiotko lukioon?" kysyi Itkonen Rauniolta.
.
Ussakoe meni tiistaina tavalliseen tapaan. Terveysopin monivalintakokeessa tänään oli sama moniste kuin oli ollut jo viime vuonnakin viidensillä. Nummela ja Raunio opiskelivat juuri niistä viimevuotisista papruista!
.
Maanantaina saimme fyssan työtunnit vapaaksi, koska tytöt menivät röntgeniin Finnån vanhalle ruotsalaiselle puukoululle. Tiistaina saimme kolme tuntia vapaata, kun pojat menivät sinne röntgeniin. Tattari käveli kanssamme.
.
Kouluhökkelin edessä jouduimme odottamaan, mutta ei se mitään, oli hauskaa katsottavaa. Toinen toistaan hassumpia aikuisia landepaukkuja käveli sisään ja ulos. Kaikilla maalaisvaatteet, kumma kun kukaan ei ajanut traktorillaan.
.
Koulumme talonmies Sakari Savolainen saapui autollaan - ja toi kyydissään luokkatoverimme Talasjoen ja Lars Sandbergin! Rivitalonaapurini, Espoon kaupungin virkamies Haulivuori tuli henkilöautollaan keskellä päivää.
.
Pihalle hissutteli menninkäisen näköinen pitkäpartainen vanha ukkeli, kun samaan aikaan sisältä tuli pilakuva-vahtimestarin tyyppinen vanha mies, joka sanoi ukkelille: "Nee leikka parran pois! Heh heh heh hee!" Minuakin nauratti, kun vaksityyppi muistutti naurun-irvistyksessään välimuotoa huutavasta Hitleristä ja brittiläisen TV-sarjan kouluvahtimestari Potterista.
.
Lopulta pääsi poikaluokkamme sisään. Riisuimme yläruumiimme toisessa mädässä puisessa luokkahuoneessa ja siirryimme toiseen, jossa oli ihmeellinen keltainen koppi, jonka ovi sulkeutui koneellisesti. Lääkäri sanoi jokaiselle vuorollaan rutiininomaisesti: "R-a-u-hal-li-ses-ti..." Hän nykäisi kuvattavan kädet alas ja sulki kopin oven hetkeksi. "Seu-raa-va!"
.
Paluumatkalla kävelin Samin ja Kyrtsin kanssa Kokoojatietä länteen seuraavalle Länsiväylän moottoritien ylittävälle sillalle, josta pääsee etelään Hannuksen omakotialueelle. Revin pylväistä vanhoja Ei-EEC-lappuja.
.
Pikkutien varrella oli myös moderni, asiakkaista tyhjä Elannon myymälä. Myöhemmin kuulin, että Jyrki oli poikennut sinne - varkaisiin! Jykä oli vain mennyt karkkihyllylle... Juuri kun hän astui ulos maksamatta tuli myyjä paikalle ja alkoi huutaa! Naismyyjä juoksi ulkona Jyrkin perässä, jolloin Jyrki heitti maahan suklaapatukan ja huusi: "Siinon sitt akka!". Sen jälkeen Jykä käveli vain rauhallisesti Maisalan luo, taskut yhä täynnä suklaapatukoita!
.
Kävelimme hiekkatietä myös Österin talon ohitse. Se oli ihan hyvän näköinen ulkoa katsottuna, mutta Sami väitti: "Jos sinne pääsis sisälle, niin varmasti siel olis jotain ihan hassua?" Kyyrö luonnehti naapuriensa Österien olevan hyvin amerikkalaismallinen perhe.
.
Menimme Kyrtsin omakotitalolle. Se oli hänen isänsä 1950-luvulla itse rakentama jostakin levyistä, mutta tuoksui vahvasti maaseudun puutalolle. Kyyrö näytti minulle 1950-luvun Aku Ankkojaan ja soitteli äänilevyjään.
.
Maanantaina 31.12.1973
Joululoma on lopuillaan ja vuosikin vaihtuu. Joulutodistukseni oli huonompi kuin koskaan. Keskiarvo painui lähes kahdeksan pintaan. Suomen-eukko antoi ainekirjoituksesta vain kasin, vaikka saamani numerot aineista olivat sentään olleet 9, 8½ ja 8½. Ja kieliopista hän antoi seiskan, vaikka kokeesta olin saanut 8½!
.
Kuuselan Matti antoi fysiikasta vain seiskan, vaikka kokeista sain 7 ja 9! Tuo jälkimmäinen koe tosin palautettiinkin vasta arvostelukokouksen päivänä!
.
Yrjö Oikarinen antoi 10 uskonnosta ja Marita Munkki enkusta 8 eikä seiskaa. Maarit Rintamäki antoi Maantiedosta tismalleen oikein: Yhdeksän. Muut numerot olivat tasaisesti kahdeksikkoja - jopa Kaalikorvan Terveysoppikin!!
.
Järjestys lukuaineissa oli varsin tuttu: Pirkko Siltaloppi, Inari Mattinen, Jaana Turunen, mutta kaikissa aineissa Siltaloppi, Turunen, Mattinen. Aarnikka: "Poikia oli muutama siellä kahdeksan tuntumassa."
.
Ennen todistustenjakoa oli Jumalanpalvelus juhla-voimistelusalissa. Riparilta tuttu pappi Pentti Hölsä saarnasi ja Kanttori veisasi. Mielellään kevyttä vitsikkyyttä yrittävä Hölsä käski meitä joulupukeiksi, jos pukki on pettänyt, vaikka pitikin olla luotettava, raitis, reipas...
.
Edellisenä päivänä, torstaina, meillä oli maallinen juhla ruokasalissa klo 19 illalla. Istuimme keittiöpuolen ovikulmassa: Kyyrö, Sami, minä, Repo, Jokke ja pari muuta V-luokkalaistani, sekä kolme lukiolaista VIII-luokkalaista abiturienttia.
.
Alaluokkalaiset, joilla oli ollut oma juhla aikaisemmin, esittivät meille näytelmän salin toisessa päässä. Me emme nähneet paljon mitään, paitsi vähän kömpelyyttä lukion matematiikanopettajan tapaan:
.
Hanski tuli Anneli Itkosen ja parin muun naisopettajan kanssa seisoskelemaan ruokaluukun eteen. Koska opettajien pöydässä oli vapaita tuoleja, Hannu haki sieltä itselleen istuimen. Mutta sitten hän ei kehdannutkaan yksin istua, kun naiset hänen vierellään seisoivat. Eikä kukaan rouvistakaan istuutunut, joten tuoli jäi orpona tyhjilleen. Sitten naiset lähtivät Itkosen johdolla ulos vaihtamatta sanaakaan ja Hanski taapersi viimeisenä heidän perässään.
.
Nuutti-näytelmän jälkeen meille tarjottiin riisipuuroa. Jokke ahmi sitä, minä otin vähän, Sami ei ottanut yhtään ja VIII-luokan abi Veikko Kyytsönen liian paljon. Kaikki muut olivat jo syöneet, kun Veikko pyöritteli vielä lusikkaansa. Vanhojen päivänä frakissa esiintynyt tumma, pitkätukkainen ja mustapartainen abi sanoi: "Veikko tais ottaa vähän liikaa."
.
Syönnin jälkeen rexi Reino IV Nieminen piti puheen ja sen jälkeen VIII-luokka kaappasi mikrofonin. Jytämusiikki alkoi soida ja joku kehotti: "Kaikki tanssimaan, kuka hakee ensiksi rehtoria...?" Englannin Irmeli Nurmi haki. "Hannua pyydetään lavalle... tuuhanny Vieteri-Hanski". Hanskia ei näkynyt.
.
Rehtori lopetti juhlat pian. Kypä ja Sami sekoilivat vielä tyhjässä luokassamme, tyhjässä koulussamme. Oli tosiaan aika kiva fiilis, kun käveli ulkona ihan pimeässä joulukuun illassa Iivisniemessä. Kyyrö meni R-kioskille ostamaan Musa-lehden ja Jymy-lehden.
.
Joululahjaksi sain tyhjän Basf-C-90-kasetin, 2 Lucky Luke -albumia, Erich von Dänikenin kirjan "Tulimmeko tähtien takaa", palalaatikon, vaatteita, suklaata sekä kummeilta paketin espanjalaisia postimerkkejä. Lisäksi isä oli tilannut minulle Zoom-sarjakuvalehden vuosikerran 1974 (39 markkaa).
.
Tapanina olivat meillä kylässä Irma-täti ja Antti-serkkuni, sekä Laina-täti ja Anne-serkkuni. Uutenavuotena Konkoloitten sairastuttua Nyrenit.
.
Keskiviikkona 2.1.1974
Rehtori Reino Ilmari Vilhelm Nieminen piti aluksi puheen voikkasalissa. Jouduimme taas istumaan kovalla lattialla, paitsi ne jotka eivät mahtuneet. Sen jälkeen Aarnikka keräsi luokassa meiltä todistusvihot holhoojien nimikirjoituksilla ja kertoi reksin keksimistä uudistuksista.
.
Järjestäjä joutuu hommiin kahdeksi viikoksi kerrallaan. Siispä mä joudun kai duuniin juuri vikoiksi viikoiksi keväällä, keräileen luokkaretkirahoja yms.
.
Ruokailun systeeminkin I.V. on taas myllännyt. Paikat on järjestetty uudelleen, huomenna näemme miten. Rehtorin pää-äänenkannattaja, tiedotuslehtemme VAPIS, ilmestyy nyt joka viikko eikä joka vain toinen viikko.
.
Järjestimme tänään luokkakokouksen ja valitsimme pysyvästi puheenjohtajan (Kauppalan ehdotus: Mattinen) sekä varapuheenjohtajan (Mattisen ehdotus Kauppala ei mennytkään läpi). Kinnunen esitti Kauppalalle vastaehdokkaaksi Helmijokea, joka voitti äänin 14-13, minun ääneni siis ratkaisi. Sihteeriksi yksimielisesti Siltaloppi. Pöytäkirjan tarkastajiksi Kauppala ja Tattari.
.
Ryhdyimme pohtimaan opetuksen epäkohtia. Kauppalan mielestä meidän pitäisi saada uusi fysiikanopettaja, kun nykyinen (Kuusela) ei pysy asiassa. Kinnunen protestoi heti: "Olen keskustellut tämän opettajan kanssa siitä ja vika on kirjoissa, kun ne ei mene kohdalleen."
.
Sitten Kauppala arvosteli englannin-opettajaa Munkkia "epäpäteväksi". Kinnunen moitti puolestaan ruotsin-opettajaa Itkosta: "kun se aina masentaa haukkumalla meitä!" Kauppala protestoi: "Eihän me mitään tehtäis, jossei se painostais meitä! Ja se nainen osaa opettaa! Sen opetus on sellasta selkeän suoraviivaista!"
.
Talasjoki ja urheilijapoika Nummela valittivat voimistelunopettaja Salkolasta. Kimmoilta kuulimme, että köksämaikka on tainnut tulla yhä hullummaksi. Se oli tytöille laittanut kokeen kirjasta, jota ei pitänyt edes ostaa. Tuloksena oli vain pari yläarvoista numeroa. (Poikien vapaaehtoiseen kotitalouteen ei osallistu enää kuin kokiksi haluava Repo.)
.
Maanantaina 11.2.1974
Hiihtopäivä. Satoi vettä. Puolet luokasta oli Salmen retkeilyalueella hiihtämässä, loput opiskelivat koulussa pari tuntia ja lähtivät sitten kiertämään kävellen Soukanniemeä. Mattinen käveli Kuron kanssa Soukanniemellä ohitsemme, mutta Yläkartanontiellä näimme heidät takanamme, sillä sen verran olimme saaneet oikaistua reittiämme. Muut lintsasivat pahasti, Tattarikin kävi vain Soukan kirjastossa.
.
Torstaina 14.2.1974
Saimme takaisin enkun tasokokeen. Numeroni 7, Samilla 7+, Kyyröllä 7½, mutta Maisala ja monet muut ottivat kiitettäviä! Tattari sai 8, Lars Sandberg 9, Raunio ja Öster 7, Nummela ja Helmijoki 6, Kivimäki 5-. Talasjokea ei arvosteltu ollenkaan, koska Munkki epäili hänen luntanneen Lasselta.
.
Ruotsin tasokoe meni paremmin, sain 8½, mutta kiitettäviä oli helvetisti. Kyyrö sai 8+ ja Sami 7½.
.
Eilen palautettiin suomen koe, josta sain 8 ja Sami 7, sekä matikankoe josta sain 8- ja Sami 8+.
.
Teknisen työn tunnilla purimme ja kokosimme moottorisahan moottoria ryhmittäin, kuten edelliselläkin tunnilla. Tattari, Sami ja minä muodostamme yhden ryhmän, jossa Tattari tekee työn. Kyyrö, Kuro ja Helmijoki muodostavat toisen ryhmän, jossa Kuro ja Helmari tekevät työt. Kyyrö, Sami ja minä muodostamme keskustelupiirin, jossa ei tehdä työtä.
.
Ollessamme lähdössä pajasta Talasjoki huomasi seinällä J-E- taulukon, jossa J:n alla oli iso plussa ja E:n alla vain tyhjää. Tapi kysyi Fagerlundilta paperin tarkoitusta?
"Se on Esan ja Jarin kiista-taulukko".
"Mistä teillä on kiistoja?"
"Vähän joka asiasta".
"Kumpi on tavallisesti oikeassa?"
"Minä."
.
Talasjoki sai siten jälleen nauraa Esalle (Kommalle eli Pajapellelle). Muuten Tapilla meneekin ikävästi - kokeet ala-arvoisia. Ainoa lohtu hänelle ovat Ponipään kokeet, mutta Ponillakin on mennyt paremmin, paitsi algebrankoe. Viime vuonna Tapi oli iloinnut kun "Nasu veti jälleen pohjat" silloisilla kolmosillaan.
.
Tattari ja Talasjoki kiistelivät taas politiikasta ja Kivimäki nauroi. Venäläinen kirjailija Solzhenitsyn karkotettiin nimittäin Neuvostoliitosta eilen. Ponipää taas koettaa välttää porvarillista aivopesua syvässä vakaumuksessaan, että "USA ulostaa muun maailman kasvoille".
.
Voikkatunnilla Kinnunen, Muuri, Kyyrö, Sami ja minä saimme lähteä lenkille Meritien päähän merelle asti. Kävelimme vain koulun urheilukentälle asti, missä liikuskelimme sulalla jäällä. Kyrtsin laukku kastui.
.
Jokin aika sitten mitattiin pituudet ja painot. Painoin 53 kg ja pituus 163,5 cm. Tattari oli ilman korkokenkiä 163, Kyyrö 167, Sami 170.
.
Eilen olimme vähällä joutua pelaamaan lentopalloa V C -luokkaa vastaan. Voimistelunopettaja Reino IV Nieminen oli paikalla ja möyrysi: "Koululiikunnan ensisijaisena tarkoituksena on saada KAIKKI liikkumaan!"
.
Niemisen vararehtori Kuminapa pelasti tilanteemme kysymällä tutulta viisikolta: "Kuka ei halua pelata?" Viisi kättä nousi pystyyn.
.
"Heikki ja Sauli tulkaa mukaani, Jari jää tänne." Laitoimme päällysvaatteet yllemme ja Kumin luvalla saapastelimme voikkasalin läpi. Kaalikorva kulki 10 metriä edellä ja pääovi ehti paukahtaa kiinni ennen Saulia, mutta IV oli paikalla ja avasi oven. IV piti ovea auki vain kunnes Sauli oli parin metrin päässä, jolloin Saulin piti juosta loppumatka.
.
Kuminapa kulki eteenpäin vihellellen ja taakseen katsahtamatta. Menimme kellariin. Jouduimme järjestämään autonrenkaita, suksia, rumpuja ja pulpetteja. Kumi oli perustamassa tänne terveysopin luokkaa!
.
Kun kaikki oli kunnossa Kaalikorva meinas jättää takkimme lukkojen taakse. Oli vielä heitellyt ne jonkin pulsan päälle kasaan. Paukautin oven kiinni Kumin edestä.
.
Perjantaina 15.2.1974
Saimme vapaatunnin enkusta. Munkki poistui alkupuolella tuntia lähes itkien, koska hänen opetustaan oli arvosteltu. Arvostelija oli Kaija Aunio.
.
Turusesta on tullut vähän tajuton sekopää viime aikoina. Joka päivä kysyy jotakin hölmöä. Öster ei ole pitkiin aikoihin tehnyt muuta kuin kerran oksentanut ruokapöydässä, mistä hän sai uuden nimen George-setä. Talasjoki on kateellinen vähän kaikille.
.
Olen saanut lisää postimerkkejä, sillä Hesarissa merkkien vaihtamisesta ilmoitellut Jouni Rimminen lähetti aika kivoja afrikkalaisia. Hän pyysi lisääkin merkkejäni ja lupasi vastata pikemmin. Kirjoitin hänelle jo 16.11.1973. Välillä hän oli joulukortissa pahoitellut vastauksensa viipymistä.
.
On meinannut unohtua Kuminavan taannoinen temppu. Me viisi halutonta lentopallon pelaajaa Kinnunen, Muuri, Kyyrö, Sami ja minä olimme viime viikkoina viettäneet monia lentis-tunteja voikkasalin eteisessä.
.
No, taaskin Tapi, Sami ja minä viivyttelimme melkein koko tunnin pukuhuoneessa, koska Kumi harjoitutti hyppyjä näyttämöllä. Vasta lopputunnilla menimme istumaan näyttämön reunalle verhon taakse eli esiripun eteen.
.
Kuulimme rysähdyksen: Kuminapa oli istunut tuolille ja tuoli oli hajonnut! Monet silminnäkijät kävivät verhon takana nauramassa ja me muut kävimme verhon toisella puolella katsomassa tapahtunutta. Kumi näki ja kysyi: "Missä olette olleet? Te olette myöhästyneet puoli tuntia ja merkitsen teidät poissaolleiksi tunniltani, samoin Talasjoen."
.
Onneksi myös Lars Sandberg ja pari muuta oli merkitty myöhästyneiksi osaksi tunnista, niin että luokanvalvoja Aarnikka ihmetteli: "Mitä sotkua päiväkirjassa on? Mitä nämä kaikki myöhästymiset tarkoittavat?" Talasjoki selitti, ettemme silloin löytäneet heti opettajaa ja opetuspaikkaa.
.
Lauantaina 24.4.1974
Olipa paneeli tänään lauantaina, keskusteli välituntien vietosta ja tupakanpoltosta koulussa. Kuusela oli kerännyt jo aiemmin tilastoja, jotka osoittivat, että mitä ylemmille luokille mennään, sitä enemmän polttajia.
.
Rehtori Kuovi oli puheenjohtajana ja keskustelijoina kouluneuvokset Tuominen ja Nikkonen, opettajat Kuusela, Timo K. Saarniemi ja Anja Viitanen, vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Granlund sekä joku III luokan Jussi.
.
Kuusela heijasti käyriä seinälle ja puhui ainoastaan koululääkärin suuna ilman omaa mielipidettään. Keskusteluun osallistui myös yleisö eli koulumme poliitikko Antti Komulainen, joka kohotteli kynäänsä korkealle ja luki pikku vihkostaan.
.
Loppupuolella tuli uutta väriä tapahtumiin. "Kolme minuuttia aikaa, joku saa vielä puheenvuoron... Jaaha Eero Salkola!... Eero Juoksi takaovesta salin läpi lavalle ja ehdotti Tupakatonta Maanantaita! Sitten hän poistui - juosten.
.
Komma sai sanoa viimeiset painavat sanat, kuuluvasti takaovelta asti: "Lakko päättyy aina, paras siis lopettaa tupakanpoltto kokonaan!" Seurasi runsasta naurua sukkeluudelle, mutta vain Esan omalla äänellä ja naamalla, ei muiden.
.
Torstaina 18.4. oli ruotsin tasokoe voikkatunnilla. Kuminapa valvoi. Monisteen ensimmäinen rivi oli täysin epäselvä. Joku oppilas kysyi miten se kuuluu. Johon Eero painavat epäilyksensä: "Eiköhän tämä ole ihan tahallaan häivytetty tämä teksti."
.
Keskiviikkona 24.4.1974
Lintsasin II viikon keskiviikon ekan tunnin ammatinvalinnan kuten viimeksikin. Syy on kyllä Aarnikan antamien harhaanjohtavien tietojen.
.
Kolmannella tunnilla oli historiaa. Keskustelimme luokkaretkestä. Aarnikka oli ottanut selvää lentomatkan hinnoista. Halukkaita lähtijöitä löytyisi huomattavasti enemmän kuin Lappeenrannan bussimatkan hyväksyjiä. Kyyrö ja minäkin viittasimme. Lentomatka maksaisi noin 50 markkaa, mikä ei tunnu niin paljolta bussimaksujenkin noustua.
.
Mutta varsinaisen uutispommin Aarnikka pamautti tunnin lopussa: "Minulla on hyvin liikuttavia uutisia." Ajatukset vilahtelivat päässäni: onko joku kuollut? Tai voittaisiko joku? Taloustietokilpailun? Minä?
.
Lauri jatkoi: "Minulle soitettiin eilen illalla! Heikki on päässyt loppukilpailuun Jyväskylään Uudenmaan läänin parhaana!" Kaikki taputtivat. "Hyvä Heikki!"
.
Tunnin jälkeen Aarnikka puristi kättäni: "Voimme lähteä siitä, että voitat myös loppukilpailun! Isäsihän on myös talousmies, oletko puhunut hänen kanssaan?" Aarnikka kehotti lukemaan Hesarin taloussivuja. "Vaikka niinhän varmaan jo teetkin?"
.
Perjantaina tulee KOP:n pankkimiehiä keskustelemaan Jyväskylän matkastani. Saapi nähdä paljonko saan palkintoja ja tunkeeko rehtori IV Nieminen mukaan kuvaan.
.
.
Keskiviikkona 28.11.1973
Ruotsinkoe oli viime perjantaina ja palautettiin jo maanantaina. Sain 8+, Sami sai 7½ ja Arino 7. Arino on alkanut pingottaa ja teki nyt kiertokyselyn jokaiselle sormella osoittaen: "Mitä sait? "8+" "Hyvä!" "Mitä sait? "7½" "Hyvä!". Kyyrö sai 3 ja Rappio 3-. "Aiotko lukioon?" kysyi Itkonen Rauniolta.
.
Ussakoe meni tiistaina tavalliseen tapaan. Terveysopin monivalintakokeessa tänään oli sama moniste kuin oli ollut jo viime vuonnakin viidensillä. Nummela ja Raunio opiskelivat juuri niistä viimevuotisista papruista!
.
Maanantaina saimme fyssan työtunnit vapaaksi, koska tytöt menivät röntgeniin Finnån vanhalle ruotsalaiselle puukoululle. Tiistaina saimme kolme tuntia vapaata, kun pojat menivät sinne röntgeniin. Tattari käveli kanssamme.
.
Kouluhökkelin edessä jouduimme odottamaan, mutta ei se mitään, oli hauskaa katsottavaa. Toinen toistaan hassumpia aikuisia landepaukkuja käveli sisään ja ulos. Kaikilla maalaisvaatteet, kumma kun kukaan ei ajanut traktorillaan.
.
Koulumme talonmies Sakari Savolainen saapui autollaan - ja toi kyydissään luokkatoverimme Talasjoen ja Lars Sandbergin! Rivitalonaapurini, Espoon kaupungin virkamies Haulivuori tuli henkilöautollaan keskellä päivää.
.
Pihalle hissutteli menninkäisen näköinen pitkäpartainen vanha ukkeli, kun samaan aikaan sisältä tuli pilakuva-vahtimestarin tyyppinen vanha mies, joka sanoi ukkelille: "Nee leikka parran pois! Heh heh heh hee!" Minuakin nauratti, kun vaksityyppi muistutti naurun-irvistyksessään välimuotoa huutavasta Hitleristä ja brittiläisen TV-sarjan kouluvahtimestari Potterista.
.
Lopulta pääsi poikaluokkamme sisään. Riisuimme yläruumiimme toisessa mädässä puisessa luokkahuoneessa ja siirryimme toiseen, jossa oli ihmeellinen keltainen koppi, jonka ovi sulkeutui koneellisesti. Lääkäri sanoi jokaiselle vuorollaan rutiininomaisesti: "R-a-u-hal-li-ses-ti..." Hän nykäisi kuvattavan kädet alas ja sulki kopin oven hetkeksi. "Seu-raa-va!"
.
Paluumatkalla kävelin Samin ja Kyrtsin kanssa Kokoojatietä länteen seuraavalle Länsiväylän moottoritien ylittävälle sillalle, josta pääsee etelään Hannuksen omakotialueelle. Revin pylväistä vanhoja Ei-EEC-lappuja.
.
Pikkutien varrella oli myös moderni, asiakkaista tyhjä Elannon myymälä. Myöhemmin kuulin, että Jyrki oli poikennut sinne - varkaisiin! Jykä oli vain mennyt karkkihyllylle... Juuri kun hän astui ulos maksamatta tuli myyjä paikalle ja alkoi huutaa! Naismyyjä juoksi ulkona Jyrkin perässä, jolloin Jyrki heitti maahan suklaapatukan ja huusi: "Siinon sitt akka!". Sen jälkeen Jykä käveli vain rauhallisesti Maisalan luo, taskut yhä täynnä suklaapatukoita!
.
Kävelimme hiekkatietä myös Österin talon ohitse. Se oli ihan hyvän näköinen ulkoa katsottuna, mutta Sami väitti: "Jos sinne pääsis sisälle, niin varmasti siel olis jotain ihan hassua?" Kyyrö luonnehti naapuriensa Österien olevan hyvin amerikkalaismallinen perhe.
.
Menimme Kyrtsin omakotitalolle. Se oli hänen isänsä 1950-luvulla itse rakentama jostakin levyistä, mutta tuoksui vahvasti maaseudun puutalolle. Kyyrö näytti minulle 1950-luvun Aku Ankkojaan ja soitteli äänilevyjään.
.
Maanantaina 31.12.1973
Joululoma on lopuillaan ja vuosikin vaihtuu. Joulutodistukseni oli huonompi kuin koskaan. Keskiarvo painui lähes kahdeksan pintaan. Suomen-eukko antoi ainekirjoituksesta vain kasin, vaikka saamani numerot aineista olivat sentään olleet 9, 8½ ja 8½. Ja kieliopista hän antoi seiskan, vaikka kokeesta olin saanut 8½!
.
Kuuselan Matti antoi fysiikasta vain seiskan, vaikka kokeista sain 7 ja 9! Tuo jälkimmäinen koe tosin palautettiinkin vasta arvostelukokouksen päivänä!
.
Yrjö Oikarinen antoi 10 uskonnosta ja Marita Munkki enkusta 8 eikä seiskaa. Maarit Rintamäki antoi Maantiedosta tismalleen oikein: Yhdeksän. Muut numerot olivat tasaisesti kahdeksikkoja - jopa Kaalikorvan Terveysoppikin!!
.
Järjestys lukuaineissa oli varsin tuttu: Pirkko Siltaloppi, Inari Mattinen, Jaana Turunen, mutta kaikissa aineissa Siltaloppi, Turunen, Mattinen. Aarnikka: "Poikia oli muutama siellä kahdeksan tuntumassa."
.
Ennen todistustenjakoa oli Jumalanpalvelus juhla-voimistelusalissa. Riparilta tuttu pappi Pentti Hölsä saarnasi ja Kanttori veisasi. Mielellään kevyttä vitsikkyyttä yrittävä Hölsä käski meitä joulupukeiksi, jos pukki on pettänyt, vaikka pitikin olla luotettava, raitis, reipas...
.
Edellisenä päivänä, torstaina, meillä oli maallinen juhla ruokasalissa klo 19 illalla. Istuimme keittiöpuolen ovikulmassa: Kyyrö, Sami, minä, Repo, Jokke ja pari muuta V-luokkalaistani, sekä kolme lukiolaista VIII-luokkalaista abiturienttia.
.
Alaluokkalaiset, joilla oli ollut oma juhla aikaisemmin, esittivät meille näytelmän salin toisessa päässä. Me emme nähneet paljon mitään, paitsi vähän kömpelyyttä lukion matematiikanopettajan tapaan:
.
Hanski tuli Anneli Itkosen ja parin muun naisopettajan kanssa seisoskelemaan ruokaluukun eteen. Koska opettajien pöydässä oli vapaita tuoleja, Hannu haki sieltä itselleen istuimen. Mutta sitten hän ei kehdannutkaan yksin istua, kun naiset hänen vierellään seisoivat. Eikä kukaan rouvistakaan istuutunut, joten tuoli jäi orpona tyhjilleen. Sitten naiset lähtivät Itkosen johdolla ulos vaihtamatta sanaakaan ja Hanski taapersi viimeisenä heidän perässään.
.
Nuutti-näytelmän jälkeen meille tarjottiin riisipuuroa. Jokke ahmi sitä, minä otin vähän, Sami ei ottanut yhtään ja VIII-luokan abi Veikko Kyytsönen liian paljon. Kaikki muut olivat jo syöneet, kun Veikko pyöritteli vielä lusikkaansa. Vanhojen päivänä frakissa esiintynyt tumma, pitkätukkainen ja mustapartainen abi sanoi: "Veikko tais ottaa vähän liikaa."
.
Syönnin jälkeen rexi Reino IV Nieminen piti puheen ja sen jälkeen VIII-luokka kaappasi mikrofonin. Jytämusiikki alkoi soida ja joku kehotti: "Kaikki tanssimaan, kuka hakee ensiksi rehtoria...?" Englannin Irmeli Nurmi haki. "Hannua pyydetään lavalle... tuuhanny Vieteri-Hanski". Hanskia ei näkynyt.
.
Rehtori lopetti juhlat pian. Kypä ja Sami sekoilivat vielä tyhjässä luokassamme, tyhjässä koulussamme. Oli tosiaan aika kiva fiilis, kun käveli ulkona ihan pimeässä joulukuun illassa Iivisniemessä. Kyyrö meni R-kioskille ostamaan Musa-lehden ja Jymy-lehden.
.
Joululahjaksi sain tyhjän Basf-C-90-kasetin, 2 Lucky Luke -albumia, Erich von Dänikenin kirjan "Tulimmeko tähtien takaa", palalaatikon, vaatteita, suklaata sekä kummeilta paketin espanjalaisia postimerkkejä. Lisäksi isä oli tilannut minulle Zoom-sarjakuvalehden vuosikerran 1974 (39 markkaa).
.
Tapanina olivat meillä kylässä Irma-täti ja Antti-serkkuni, sekä Laina-täti ja Anne-serkkuni. Uutenavuotena Konkoloitten sairastuttua Nyrenit.
.
Keskiviikkona 2.1.1974
Rehtori Reino Ilmari Vilhelm Nieminen piti aluksi puheen voikkasalissa. Jouduimme taas istumaan kovalla lattialla, paitsi ne jotka eivät mahtuneet. Sen jälkeen Aarnikka keräsi luokassa meiltä todistusvihot holhoojien nimikirjoituksilla ja kertoi reksin keksimistä uudistuksista.
.
Järjestäjä joutuu hommiin kahdeksi viikoksi kerrallaan. Siispä mä joudun kai duuniin juuri vikoiksi viikoiksi keväällä, keräileen luokkaretkirahoja yms.
.
Ruokailun systeeminkin I.V. on taas myllännyt. Paikat on järjestetty uudelleen, huomenna näemme miten. Rehtorin pää-äänenkannattaja, tiedotuslehtemme VAPIS, ilmestyy nyt joka viikko eikä joka vain toinen viikko.
.
Järjestimme tänään luokkakokouksen ja valitsimme pysyvästi puheenjohtajan (Kauppalan ehdotus: Mattinen) sekä varapuheenjohtajan (Mattisen ehdotus Kauppala ei mennytkään läpi). Kinnunen esitti Kauppalalle vastaehdokkaaksi Helmijokea, joka voitti äänin 14-13, minun ääneni siis ratkaisi. Sihteeriksi yksimielisesti Siltaloppi. Pöytäkirjan tarkastajiksi Kauppala ja Tattari.
.
Ryhdyimme pohtimaan opetuksen epäkohtia. Kauppalan mielestä meidän pitäisi saada uusi fysiikanopettaja, kun nykyinen (Kuusela) ei pysy asiassa. Kinnunen protestoi heti: "Olen keskustellut tämän opettajan kanssa siitä ja vika on kirjoissa, kun ne ei mene kohdalleen."
.
Sitten Kauppala arvosteli englannin-opettajaa Munkkia "epäpäteväksi". Kinnunen moitti puolestaan ruotsin-opettajaa Itkosta: "kun se aina masentaa haukkumalla meitä!" Kauppala protestoi: "Eihän me mitään tehtäis, jossei se painostais meitä! Ja se nainen osaa opettaa! Sen opetus on sellasta selkeän suoraviivaista!"
.
Talasjoki ja urheilijapoika Nummela valittivat voimistelunopettaja Salkolasta. Kimmoilta kuulimme, että köksämaikka on tainnut tulla yhä hullummaksi. Se oli tytöille laittanut kokeen kirjasta, jota ei pitänyt edes ostaa. Tuloksena oli vain pari yläarvoista numeroa. (Poikien vapaaehtoiseen kotitalouteen ei osallistu enää kuin kokiksi haluava Repo.)
.
Maanantaina 11.2.1974
Hiihtopäivä. Satoi vettä. Puolet luokasta oli Salmen retkeilyalueella hiihtämässä, loput opiskelivat koulussa pari tuntia ja lähtivät sitten kiertämään kävellen Soukanniemeä. Mattinen käveli Kuron kanssa Soukanniemellä ohitsemme, mutta Yläkartanontiellä näimme heidät takanamme, sillä sen verran olimme saaneet oikaistua reittiämme. Muut lintsasivat pahasti, Tattarikin kävi vain Soukan kirjastossa.
.
Torstaina 14.2.1974
Saimme takaisin enkun tasokokeen. Numeroni 7, Samilla 7+, Kyyröllä 7½, mutta Maisala ja monet muut ottivat kiitettäviä! Tattari sai 8, Lars Sandberg 9, Raunio ja Öster 7, Nummela ja Helmijoki 6, Kivimäki 5-. Talasjokea ei arvosteltu ollenkaan, koska Munkki epäili hänen luntanneen Lasselta.
.
Ruotsin tasokoe meni paremmin, sain 8½, mutta kiitettäviä oli helvetisti. Kyyrö sai 8+ ja Sami 7½.
.
Eilen palautettiin suomen koe, josta sain 8 ja Sami 7, sekä matikankoe josta sain 8- ja Sami 8+.
.
Teknisen työn tunnilla purimme ja kokosimme moottorisahan moottoria ryhmittäin, kuten edelliselläkin tunnilla. Tattari, Sami ja minä muodostamme yhden ryhmän, jossa Tattari tekee työn. Kyyrö, Kuro ja Helmijoki muodostavat toisen ryhmän, jossa Kuro ja Helmari tekevät työt. Kyyrö, Sami ja minä muodostamme keskustelupiirin, jossa ei tehdä työtä.
.
Ollessamme lähdössä pajasta Talasjoki huomasi seinällä J-E- taulukon, jossa J:n alla oli iso plussa ja E:n alla vain tyhjää. Tapi kysyi Fagerlundilta paperin tarkoitusta?
"Se on Esan ja Jarin kiista-taulukko".
"Mistä teillä on kiistoja?"
"Vähän joka asiasta".
"Kumpi on tavallisesti oikeassa?"
"Minä."
.
Talasjoki sai siten jälleen nauraa Esalle (Kommalle eli Pajapellelle). Muuten Tapilla meneekin ikävästi - kokeet ala-arvoisia. Ainoa lohtu hänelle ovat Ponipään kokeet, mutta Ponillakin on mennyt paremmin, paitsi algebrankoe. Viime vuonna Tapi oli iloinnut kun "Nasu veti jälleen pohjat" silloisilla kolmosillaan.
.
Tattari ja Talasjoki kiistelivät taas politiikasta ja Kivimäki nauroi. Venäläinen kirjailija Solzhenitsyn karkotettiin nimittäin Neuvostoliitosta eilen. Ponipää taas koettaa välttää porvarillista aivopesua syvässä vakaumuksessaan, että "USA ulostaa muun maailman kasvoille".
.
Voikkatunnilla Kinnunen, Muuri, Kyyrö, Sami ja minä saimme lähteä lenkille Meritien päähän merelle asti. Kävelimme vain koulun urheilukentälle asti, missä liikuskelimme sulalla jäällä. Kyrtsin laukku kastui.
.
Jokin aika sitten mitattiin pituudet ja painot. Painoin 53 kg ja pituus 163,5 cm. Tattari oli ilman korkokenkiä 163, Kyyrö 167, Sami 170.
.
Eilen olimme vähällä joutua pelaamaan lentopalloa V C -luokkaa vastaan. Voimistelunopettaja Reino IV Nieminen oli paikalla ja möyrysi: "Koululiikunnan ensisijaisena tarkoituksena on saada KAIKKI liikkumaan!"
.
Niemisen vararehtori Kuminapa pelasti tilanteemme kysymällä tutulta viisikolta: "Kuka ei halua pelata?" Viisi kättä nousi pystyyn.
.
"Heikki ja Sauli tulkaa mukaani, Jari jää tänne." Laitoimme päällysvaatteet yllemme ja Kumin luvalla saapastelimme voikkasalin läpi. Kaalikorva kulki 10 metriä edellä ja pääovi ehti paukahtaa kiinni ennen Saulia, mutta IV oli paikalla ja avasi oven. IV piti ovea auki vain kunnes Sauli oli parin metrin päässä, jolloin Saulin piti juosta loppumatka.
.
Kuminapa kulki eteenpäin vihellellen ja taakseen katsahtamatta. Menimme kellariin. Jouduimme järjestämään autonrenkaita, suksia, rumpuja ja pulpetteja. Kumi oli perustamassa tänne terveysopin luokkaa!
.
Kun kaikki oli kunnossa Kaalikorva meinas jättää takkimme lukkojen taakse. Oli vielä heitellyt ne jonkin pulsan päälle kasaan. Paukautin oven kiinni Kumin edestä.
.
Perjantaina 15.2.1974
Saimme vapaatunnin enkusta. Munkki poistui alkupuolella tuntia lähes itkien, koska hänen opetustaan oli arvosteltu. Arvostelija oli Kaija Aunio.
.
Turusesta on tullut vähän tajuton sekopää viime aikoina. Joka päivä kysyy jotakin hölmöä. Öster ei ole pitkiin aikoihin tehnyt muuta kuin kerran oksentanut ruokapöydässä, mistä hän sai uuden nimen George-setä. Talasjoki on kateellinen vähän kaikille.
.
Olen saanut lisää postimerkkejä, sillä Hesarissa merkkien vaihtamisesta ilmoitellut Jouni Rimminen lähetti aika kivoja afrikkalaisia. Hän pyysi lisääkin merkkejäni ja lupasi vastata pikemmin. Kirjoitin hänelle jo 16.11.1973. Välillä hän oli joulukortissa pahoitellut vastauksensa viipymistä.
.
On meinannut unohtua Kuminavan taannoinen temppu. Me viisi halutonta lentopallon pelaajaa Kinnunen, Muuri, Kyyrö, Sami ja minä olimme viime viikkoina viettäneet monia lentis-tunteja voikkasalin eteisessä.
.
No, taaskin Tapi, Sami ja minä viivyttelimme melkein koko tunnin pukuhuoneessa, koska Kumi harjoitutti hyppyjä näyttämöllä. Vasta lopputunnilla menimme istumaan näyttämön reunalle verhon taakse eli esiripun eteen.
.
Kuulimme rysähdyksen: Kuminapa oli istunut tuolille ja tuoli oli hajonnut! Monet silminnäkijät kävivät verhon takana nauramassa ja me muut kävimme verhon toisella puolella katsomassa tapahtunutta. Kumi näki ja kysyi: "Missä olette olleet? Te olette myöhästyneet puoli tuntia ja merkitsen teidät poissaolleiksi tunniltani, samoin Talasjoen."
.
Onneksi myös Lars Sandberg ja pari muuta oli merkitty myöhästyneiksi osaksi tunnista, niin että luokanvalvoja Aarnikka ihmetteli: "Mitä sotkua päiväkirjassa on? Mitä nämä kaikki myöhästymiset tarkoittavat?" Talasjoki selitti, ettemme silloin löytäneet heti opettajaa ja opetuspaikkaa.
.
Lauantaina 24.4.1974
Olipa paneeli tänään lauantaina, keskusteli välituntien vietosta ja tupakanpoltosta koulussa. Kuusela oli kerännyt jo aiemmin tilastoja, jotka osoittivat, että mitä ylemmille luokille mennään, sitä enemmän polttajia.
.
Rehtori Kuovi oli puheenjohtajana ja keskustelijoina kouluneuvokset Tuominen ja Nikkonen, opettajat Kuusela, Timo K. Saarniemi ja Anja Viitanen, vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Granlund sekä joku III luokan Jussi.
.
Kuusela heijasti käyriä seinälle ja puhui ainoastaan koululääkärin suuna ilman omaa mielipidettään. Keskusteluun osallistui myös yleisö eli koulumme poliitikko Antti Komulainen, joka kohotteli kynäänsä korkealle ja luki pikku vihkostaan.
.
Loppupuolella tuli uutta väriä tapahtumiin. "Kolme minuuttia aikaa, joku saa vielä puheenvuoron... Jaaha Eero Salkola!... Eero Juoksi takaovesta salin läpi lavalle ja ehdotti Tupakatonta Maanantaita! Sitten hän poistui - juosten.
.
Komma sai sanoa viimeiset painavat sanat, kuuluvasti takaovelta asti: "Lakko päättyy aina, paras siis lopettaa tupakanpoltto kokonaan!" Seurasi runsasta naurua sukkeluudelle, mutta vain Esan omalla äänellä ja naamalla, ei muiden.
.
Torstaina 18.4. oli ruotsin tasokoe voikkatunnilla. Kuminapa valvoi. Monisteen ensimmäinen rivi oli täysin epäselvä. Joku oppilas kysyi miten se kuuluu. Johon Eero painavat epäilyksensä: "Eiköhän tämä ole ihan tahallaan häivytetty tämä teksti."
.
Keskiviikkona 24.4.1974
Lintsasin II viikon keskiviikon ekan tunnin ammatinvalinnan kuten viimeksikin. Syy on kyllä Aarnikan antamien harhaanjohtavien tietojen.
.
Kolmannella tunnilla oli historiaa. Keskustelimme luokkaretkestä. Aarnikka oli ottanut selvää lentomatkan hinnoista. Halukkaita lähtijöitä löytyisi huomattavasti enemmän kuin Lappeenrannan bussimatkan hyväksyjiä. Kyyrö ja minäkin viittasimme. Lentomatka maksaisi noin 50 markkaa, mikä ei tunnu niin paljolta bussimaksujenkin noustua.
.
Mutta varsinaisen uutispommin Aarnikka pamautti tunnin lopussa: "Minulla on hyvin liikuttavia uutisia." Ajatukset vilahtelivat päässäni: onko joku kuollut? Tai voittaisiko joku? Taloustietokilpailun? Minä?
.
Lauri jatkoi: "Minulle soitettiin eilen illalla! Heikki on päässyt loppukilpailuun Jyväskylään Uudenmaan läänin parhaana!" Kaikki taputtivat. "Hyvä Heikki!"
.
Tunnin jälkeen Aarnikka puristi kättäni: "Voimme lähteä siitä, että voitat myös loppukilpailun! Isäsihän on myös talousmies, oletko puhunut hänen kanssaan?" Aarnikka kehotti lukemaan Hesarin taloussivuja. "Vaikka niinhän varmaan jo teetkin?"
.
Perjantaina tulee KOP:n pankkimiehiä keskustelemaan Jyväskylän matkastani. Saapi nähdä paljonko saan palkintoja ja tunkeeko rehtori IV Nieminen mukaan kuvaan.
.
283. Viidennen luokan syksy 1973
Koululaisen päiväkirja syksyllä 1973.
.
Lauantaina 18.8.1973
Kesä on lopussa. Maanantaina aloitan viidennen luokan. Sami on käynyt kesällä vielä kolme kertaa äänittämässä pop-musaa Grundig- ja Basf-nauhoille. Lisäksi hän äänitti viidellä markalla isobroidinsa levyjä kasetille, kun olin saanut rippilahjaksi radionauhurin.
.
Isä oli ehdottanut kasettinauhuria. Minusta se tuntui ensin turhalta, kun oli jo magnetofoni, johon Sami ehdotti vain paremman kaiuttimen hankintaa. Mietin parempaa matkaradiota, kun Standard on niin huono.
.
Instrumentarium tarjosi kaitafilmipakettia (kaikki välineet) hintaan 545 markkaa. Ajattelin kuitenkin, että filmit ovat kalliita ja toisaalta, mitäpä voisin kuvata muuta kuin animaatiota.
.
Niinpä sitten leikkelin Hesarista radionauhureitten mainoksia. Ajattelin jotakin halpaa. Anttila tarjosi 495 markan radionauhuria 395:n hintaan. Eka-Market tarjosi Toshibaa 395 markkaa.
.
Eräänä heinäkuun perjantaina lähdimme isän kanssa kaupungille. Kävimme ensin Hirvoxilla. Kiipesimme sen toiseen kerrokseen, jossa oli hyllykkö täynnä radionauhureita. Kohta tuli myyjäkin ja täällä oli paras palvelu. Miesmyyjä kehui Grundigia: "Ja halvemmassa päässä on suosituin Finlux." Faija kysyi Philipsiä, jolloin myyjä: "Kyllä meillä sitäkin on, mutta sehän ei ole ollenkaan näin hyvä. Siinä on heikko tekniikka. Muovia kaikki." Samalla hän koputteli Philipsiä.
.
Otimme Hirvoxista esitteitä (Grundig ja National) ja lähdimme Forumiin Radio-Laternaan. Sen kellarissa myyjä oli välinpitämätön: "Onko niinku joku merkki?"
.
Kävimme välillä Fazerilla syömässä ja poikkesimme Musiikki-Fazerillakin.
.
Neljänneksi menimme Radio-Lahteen. Faija kysyi Finluxia. Fazerilla hän oli lopullisesti päättänyt, että radionauhuri otetaan. Myyjä sanoi Finluxiin "eioo" ja tarjosi Nationalia hintaan 575 markkaa.
.
Faija sanoi minulle: "Otetaan vaan tämä elletsä nyt välttämättä sitä Finluxia halua. Onhan tämä varmaan parempikin." Myyjä: "Ehdottomasti!" Niinpä faija maksoi käsirahan ja antoi luottotietojaan.
.
Nationalin mukana ei tullut kuin sähköjohto ja C-30 kasetti. Paristotkin täytyi ostaa, 6 kpl 8 markalla, kestävät vain 8 tuntia.
.
Kirjastossa olen käynyt muutaman kerran. Elokuussa olen kuitenkin lukenut pääasiassa isän kirjoja.
.
Kesälomalla olimme ainoastaan kaksi päivää Aulangolla. Hotelli oli varsin upea ja täynnä ulkomaalaisia. Kävimme näkötornissa. Kauhean matalat kaiteet, en uskaltanut mennä lähellekään reunaa.
.
Televisiosta on tullut Spede-filmejä ja nyt on meneillään italialainen kummitusjuttu "Käskijän merkki", 7-osainen jatkojännäri. Äiti katsoo Peyton Placea ja Coronation Streetiä. Markeria seuraamme kaikki.
.
Sunnuntaina 19.8.1973
Tänään täytin leikekirjaani. Kuuntelin myös radion pop-musiikki-ohjelmia, mutten saanut nauhalle mitään. Perjantaina sain "Stereoviihdettä"-ohjelmasta yllättäen Deep Purplea ja lauantaina Status Quo:n musaa Ruisrockista.
.
Postimerkkeily ei ole erityisemmin innostanut viime aikoina. Tilasin toukokuun viimeisenä merkkejä LaPe:lta, mutta ne tulivat vasta heinäkuussa. Olin jo ehtinyt tilata uudelleen, nyt kilotavaraa, puoli kiloa "kaukomaita" postiennakolla. Se tuli elokuussa ja sisälsi 250 grammaa Aasiaa (haisevia, likaisia) ja 250 grammaa USA:ta, sekä täytteenä lehdet Hangö Tidningen ja Västra Nyland. Lehdet okei, mutta merkeissä ei yhtään Afrikkaa ja hintakin kohosi lähes 27 markkaan. Mukana tilasin tosin myös 5 Kenia-Uganda-Tansania -merkkiä hintaan 4,40, mutta olivat pettymys.
.
Torstaina 23.8.1973
Viime maanantaina 20.8. menin yhdeksäksi kouluun. Pihamaalla olivatkin jo melkein kaikki V-luokkamme pojat kokoontuneina yhteen. Uusi rehtori Reino I.V. Nieminen kuulutti, minne minkin luokan piti järjestäytyä. Meidän piti jäädä pihalle, josta luokanvalvoja Aarnikka haki meidät ja vei keskisiiven alakerran ensimmäiseen luokkaan.
.
Saimme 1-viikon lukujärjestyksen. Voimistelua (ja terveysoppia) on nyt 6 tuntia (viime vuonna 7). Kuusela opettaa meille nyt myös fysiikkaa.
.
Biologiaa opettaa Mirja Helskeen sijainen Maarit Rintamäki, kun Helske opettaa IV B:tä Leena Ahon tilalla. Aho on nimittäin siirtynyt opettamaan Joensuun Yliopistoon. Teknisiä töitä opettaa myös uusi tyyppi Pajapellen sijasta. Alkoi myös uusi aine: Ammatinvalinta.
.
Järjestäytymisen jälkeen siirryimme juhlasaliin, jossa uusi voimistelunopettaja-rehtori Nieminen piti puheen. Toinen voimistelunopettaja, vararehtori Salkola korjaili taas mikrofoneja. Vanha Rexi, Nils Mattsen, joka onkin jäänyt kouluumme englannin-opettajaksi, sai kukkia toiselta vararehtorilta, Maija Seiskarilta. Äidinkielenopettaja Pekka Piirto soitti 2 Sibeliusta pianolla, taas. Sitten pääsimme kotiin.
.
Tiistaina 21.8. tulimme klo 8:10 ussatunnille. Yrjö Oikarinen yritti soittaa nauhalta ortodoksien musiikkia, mutta laite ei toiminut. Samoin kävi diojenkin kanssa! Uusi reksi on Temppeli-Elviksen mukaan tiukka järjestys-asioista, kuten määrätyistä ulko-ovista, joita kukin luokka vain saa käyttää!
.
Koulussamme on nyt yli tuhat oppilasta, 28 luokkaa ja noin 50 opettajaa. Huippulukuja. Luokista 9 kpl on kiertäviä, näistä 2: VII lk, 2: VI lk, 2: V lk ja 3: IV lk. Viidensistä vain minun luokallani V A on oma pysyvä luokkahuone!
.
Luokallamme on 38 oppilasta: 17 poikaa ja 21 tyttöä. Uusia oppilaita tuli kaksi poikaa: Jouko Tattari ja Lars Sandberg sekä kolme tyttöä: Kaija Aunio ja Nina Wessman. Kaikki luokalle jääneitä. Margit Hyyryläinen ei selvinnyt ehdoista ja jäi neljännelle.
.
Ruotsin opettaja Itkonen kauhisteli, että on vain 4 tuntia ruotsia 10 päivässä. Ja ihmetteli, miksi V A sai oman luokkahuoneen, mutta hänen valvomansa V C joutuu kiertämään.
.
Kuusela tuli tunnille taas touhuissaan ja myöhässä: oli pitänyt järjestellä ruokailua. Siellä on nyt sellainen systeemi, että jokaisella luokalla on määrätyt pöydät ja jokaisella oppilaalla näissä määrätyt istumapaikat. Ruoka odottaa pöydän päässä valmiina ja lautanen jokaisen edessä.
.
Suomen Seiskari kysyi taas tutut kysymyksensä: Onko kenellekään tapahtunut lomalla jotain erikoista? Onko kukaan matkustellut ulkomailla? Eikö kenellekään ole tapahtunut mitään? No, onko kukaan lukenut yhtään kirjaa kesällä? Jne.
.
Aarnikka on ruvennut kasvattamaan partaa. Englantia opettaa edelleen Munkki.
.
Keskiviikkona 22.8. meillä oli kaksi tuntia liikuntaa. Kuminapa tuli taas 10 minuuttia myöhässä ja piti 20 minuutin välitunnin. Vielä hän jaksoi jauhaa verkkareistakin. Ja puukengistä, kuten Talasjoella, tulee pitkä, pitkä miinus! Urheiluhullu Nummela kysyi, koska menemme uimaan? Kun viime vuonna ei käyty yhtään kertaa!
.
Torstaina 23.8. oli teknisiä töitä. Uusi nuori mukava opettaja Jari Fagerlund puhui sähköstä ja laskimme siihen liittyviä laskuja. Eipä opettajakaan ollut osata. Hän valitteli usein puuttuvia pedagogisia taitojaan, kun oli opinnoiltaan nuoriso-ohjaaja.
.
Kuminapa ei tänään puhunut verkkareista, joita ei ollut kuin urheilijapoika Nummelalla, sekä Rauniolla ja Helmijoella.
.
Torstaina 30.8.1973
Tänään meidän piti mennä Uspenskin katedraaliin koulutuntien jälkeen, mutta reissu peruuntui, kun kaikilla ei ollut matkarahoja. Ussamaikka oli antanut liian hataraa infoa.
.
Kuusela laskettaa järjestyksessä riveittäin. Tiistaina jäi vuoro minuun, mutta kun torstaina olimmekin fyssaluokassa, vuoroni siirtyi. Fysiikassa olin Talasjoen parina ja Sami väärään ryhmään loikanneen Kyyrön.
.
Käytävävalvonta on taas aloitettu. Viidennet joutuvat valvomaan eteläsiipeä. Kotiluokkamme on keskisiivessä.
.
Ammatinvalinnassa joudumme tekemään ammattihaastattelun. Viime tunnilla tehtiin kolmen ryhmissä testi, millaisena kukin pitää itseään, rasteja ruutuihin.
.
Öster on huolehtinut taas päivän parhaista piloista. Eilen kun jaettiin Suomen historian esitelmän aiheita (oli pressoja, kunkkuja ja kausia), minä valitsin Kivikauden. Österillä ei ollut aihetta, mutta hän ehdotti Aarnikalle juttua "vaikka Suomen rippeistä". Aarnikka hämmästeli, että mitä ihmettä, onko sinulla jokin sen niminen kirja vai kuinka? Öster selvensi: "No niinku jutun millainen Suomi on nykyään."
.
Tänään Aarnikka kysyi, laatiessaan tilastoa, ketkä ovat luokalle jääneitä. Öster viittasi! Mutta korjasi sitten ymmärtäneensä väärin.
.
Torstaina 6.9.1973
Olin tänään käytävävalvoja (huomenna on Samin vuoro). Lähdin siksi ajoissa kouluun. Laukussa minulla oli heinäkuun Valitut Palat (Samilta), ja sotakirja "Hyppyarkku". Kotiluokassani istui joku vieras luokka ja oma pulpettinikin oli varattu, mutta otin takaa yhden ylimääräisen pulpetin ja hiissasin sen A-siipeen Teknisen työn luokan viereen, jossa luokallamme olikin kaksi ekaa tuntia.
.
Ensimmäisen tunnin ajan oli käytävässä paljon liikennettä. Puoleen väliin tuntia saapui myöhästelijöitä ja välittömästi sen jälkeen alkoi tulla seuraavalle tunnille liian aikaisia! Talonmies Sakari Savolainen korjaili lukkoja. Seuraavien tuntien aikana oli rauhallisia hetkiä, jolloin saatoin lueskella. Välillä keittiön emännät kuljettivat ohitseni jätteitä.
.
Välitunnit olivat jotain muuta, vilkkaita! Ekaluokkalaiset tappelivat keskenään ja törmäilivät pulpettiini. Kaksi jätkää halusivat lainata yhdeltä rahaa, mutta tämä ei antanut, vaan huusi käytävävalvojaa!
.
Ruokatunnilla pienet 11-v pojat ja tytöt heittelivät toisiaan märillä taulusienillä ja availivat toistensa vessojen ovia. Kaksi tyttöä kävi pyytämässä, että minä kieltäisin poikia heittelemästä heitä. Vahtimestari antoi minulle paketin toimitettavaksi musiikinopettajalle. Kyyrö ja Sami kävivät ruokatunnilla tervehtimässä minua. Ekaluokkalaiset tunsivat heti poninhäntäpäisen Kyyrön, joka oli ollut aikaisemmin valvojana! Häntä oli tavattoman pitkän punaisen tukan takia luultu tytöksi.
.
Keskiviikkona 12.9.1973
Nyt on sitten se viikko, jonka vanhemmat ovat Budapestissa. Malevin lento oli sunnuntaina. Matkalaukkuja oli kertynyt neljä ja risat, vaikka isä oli puhunut kahdesta. Sunnuntai-aamuna isä näytti minulle missä ovat testamentti, vakuutukset ym. tärkeitä papereita. "Kaiken varalta."
.
Helmi-täti (Rimppi), äidin entinen työtoveri, tuli puolilta päivin. Hän jäi hoitamaan Liisaa. Illalla äiti soitti kaksi kertaa lentoasemalta, kun lentokone oli myöhässä.
.
Maanantaina kun tulin koulusta, kotona oli myös Rimpin pojanvaimo ja lapsenlapset. Illalla Helmi paistoi omenapiirakan, kun olimme ensin etsineet uunin käyttöohjeet. Tiistaina Helmi ja Liisa kävivät Iivisniemessä Helmin pojan luona.
.
Tänään kotiin tullessani Helmi-täti oli lukemassa Ville Vallatonta Liisalle. Helmi on seurannut televisiosta kaikki urheiluohjelmat, samoin uutisia ja dokumentteja ja vähän viihdettäkin.
.
Maanantaina minulla oli turhaan voikka-kamat mukana koulussa (en minä niitä aikonut käyttää), sillä Kuminapa pitikin terveysopin tunnin. Oikein naurutunti taas. Kaalikorva katsoi kaiken kirjasta, mutta kun tuli kysymys vatsahaavasta, Eero sai loistaa omin sanoin: "Khöm, uusimmat tutkimukset osoittavat..."
.
Ussantunnilla Yrjö puhui katolilaisuudesta ja kertoi, että pilapiirtäjä Kari Suomalainen on kääntynyt tähän uskontoon. - Äskettäin Kari oli yllätettävänä tv-ohjelmassa "Yllätys, yllätys". Hänen vuotavan veneensä nimi oli Zavidovo. Ystäviä ja kollegoita kävi studiossa, mm. pilapiirtäjä Olavi Hurmerinta. Isoin yllätys oli filmi, jossa terveisiä lähettivät Yhdysvalloista Karin ystävät Mort Walker (Masi) ja Dik Browne!
.
Historiantunnilla kirjoiteltiin ylös viime torstain Kansallismuseossa käynnin aikaansaannokset. Menimme museoon tilausbussilla. Perillä joutuivat ryhmät etsimään tietoja esihistorialliseen aikaan liittyvistä asioista. Paluumatka piti tehdä tavallisella bussilla. Sami ja Kyyrö lähtivät Lippupalveluun.
.
Fyssan työtunneilla Talasjoki naureskeli kysyneensä Siltalopilta, uskooko tämä Jumalaan ja Pirkko oli sanonut uskovansa. Sitten Tapi vähän vakavoitui ja sanoi itsekin "tavallaan uskovansa", sillä "mitä varten me muuten elettäis." Ja hitlerien pitäisi Tapin mielestä saada rangaistus.
.
Tiistaina oli teknisiä töitä. Nuori opettaja Fagerlund oli aiemmin kehunut miten paljon ja nopeasti hän pystyy juomaan sittistä, mutta nyt hän ei suostunutkaan tyhjentämään korillista, vaikka Talasjoki oli jo kerännyt tarvittavat varat 1,30 markkaa /oppilas. Sen sijaan Fagerlund kyseli, enkä minä osannut vastata.
.
Tänään keskiviikkona Munkki oli sairas. Ammatinvalinnassa pohdittiin koulumenestystä. En antanut vielä Aarnikalle haastattelua, jonka tein isän ammatista.
.
Menimme ruokalan eteen jo klo 10:50, että ehtisimme bussiin ja Helsingin kaupungintalon Engel-näyttelyyn, mutta vaksi ei päästänyt ruokalan ovesta. Menimme etuovelle, jossa Mattinen selvitti asian Kuuselalle. Keittiöhenkilökunta lupasi päästää sisään sitä mukaa kuin paikkoja vapautuisi. Mutta silloin ryntäsi paikalle rehtori Reino IV. Nieminen ja huudahti: "Sori-sori-sori, voitte yrittää uudelleen seuraavassa vuorossa!" sekä paiskasi oven kiinni! Juttu selvisi sittenkin ja pääsimme bussille ajoissa.
.
Helsingissä Pänttäjä ryhtyi keskellä pahinta jalankulkuruuhkaa solmimaan tennistossujensa nauhoja. Pyllyillessään ihmisten tiellä Maritta oli jäänyt paljon jälkeen Mattisesta ja Siltalopista ja lähti sitten juoksemaan kuin henkensä edestä näiden perään!
.
Kaupungintalossa näin vaikuttavan sormimonumentin, joka alla ja päällä olevien peilien takia näytti loputtomalta. Seinät oli täytetty talojen pohjapiirroksilla ja kuvilla. Jouduimme piirtämään paperille jonkin taloista.
.
Sitten Kyyrö, Talasjoki, Sami ja minä lähdimme etsimään intiaani-näyttelyä, johon myös piti mennä. Ohjeet olivat hatarat: Kluuvin Galleria, Unioninkatu, emmekä löytäneet sitä, varsinkin kun muut kuin minä koettivat etsiä sitä Kluuvikadun Elanto-tavaratalosta, eikä Unioninkadulta. Ulkona oli kylmä, vain 4-6 astetta ja räntäsadetta.
.
Lähdin yksin bussiasemalle. Vanhalla Ylioppilastalolla jaettiin kovasti monisteita: "Tue Chilen kansaa! Liity Suomi-Chile-Seuraan." Armeijan upseerit tekivät eilen tiistaina 11.9.1973 vallankaappauksen Chilessä, minkä johdosta maan marxilainen pressa, demokraattisesti vaaleilla 3 vuotta sitten valittu Salvador Allende teki itsemurhan. Järkyttävä juttu, täytyy sanoa.
.
Perjantaina 19.10.1973
Parina viime viikkona on ollut kiirettä. Englannin, ruotsin ja algebran kokeet on pidetty. Enkusta sain 7½ (Sami 7). Ruotsi meni toivottavasti paremmin, mutta algebra ihan penkin alle. Onneksi sain kuitenkin edellisistä aljankokeista 9+ (Sami 6-7). Ruotsin pistareista olen saanut 6- ja 7½. Enkustakin 7½. Hissassa olen saanut kiitettäviä.
.
Päättyneellä viikolla olin järjestäjänä Ulla Koljosen kanssa. Näytimme kumpikin yhden kerran läksyn. Kuminavan tunneilla on ollut sisävoikkaa.
.
Tällä viikolla valittiin myös luokkasormus. Luokkakokous pidetään 28.5.1982 koululla.
.
Tänään oli taas fysiikkaa. Kuusela puhui ja teki kokeita, eikä kukaan oppinut mitään. Kuusela on taas saanut raivokohtauksia. Eilen hän oli huutanut IV A:ssa kahdelle myöhästyneelle: "Senkin hunsvotit! En sano mitä se merkitsee, tai sanonpa sittenkin. Se on saksaa ja tarkoittaa hevosenvittua!"
.
Tiistaina 23.10.1973
Kävin silmälääkärissä (tohtori Tauno Larmi). Näkö oli vähän heikentynyt 2 vuodessa, mutta laseja ei tarvinnut vaihtaa. - Olin Helsingissä jo hyvissä ajoin ennen neljää ja näin Aleksilla Kieli-Muurin! Ajankulukseni seurasin häntä. Päädyimme Senaatintorille, jossa Muuri tapasi pari pienempää poikaa ja kapusi heidän kanssaan portaat kohti Tuomiokirkkoa, Cantores Minores -kuoron harjoituksiin.
.
Tiistaina 6.11.1973
Åke Skiöldin piirustuskurssin ensimmäinen kirje saapui minulle Oy Estin Ab:ltä, maksaén noin 14 markkaa. Lokakuussa kirjekurssia alettiin mainostaa juuri kun olin muistellut ja katunut, etten kaksi vuotta sitten tilannut. Yritän näet piirrellä sarjakuvia. Lähetin jo suomalaiselle Sarjis-lehdelle 8 strippiä (2 sivua) "Sahara"-sarjakuvaani.
.
Tilasin aiemmin syksyllä Epe's postimyynnistä (Samin yllytyksestä) Uriah Heepin kasetin "Look at Yourself", joka maksoi postikuluineen 22,70 markkaa.
.
Keskiviikkona 14.11.1973
Kaksi ekaa tuntia klo 9-11 oli voimistelua ja menimme uimahalliin. Normaalisti olisin lähtenyt kotoa klo 8:50 ja olisin ollut koulussa klo 9:00, mutta nyt sain lähteä 8:30 ehtiäkseni Soukkaan Tapiolan bussin päätepysäkille klo 8:50. Sami tuli vähän minua myöhemmin, mutta ehti bussiin. Olimme Tapiolassa klo 9:10 ja arvelimme - aivan oikein - että muut olivat tulleet jo aiemmilla busseilla.
.
Kiersimme Tapiolan hotellin rakennustyömaan ja tulimme uimahallin luo. Katsoimme ulkoa lasin läpi ja näimme Talasjoen, Tattarin, Sandbergin, Muurin ja Kinnusen olevan päällysvaatteissaan katsomossa. Talasjoki juoksi ovelle vastaan ja sanoi: "Kuminapa ei oo tullu vielä!"
.
Mekin menimme sitten istumaan katsomoon jätettyämme kengät pois jaloista. Tapi puhui: "Kyl Kumi on sika äijä. Se lähettää meiät tänne ja jää itte kahville. Se luottaa että me uidaan täällä!"
.
Uskoin jo, että saisimme vapaatunnin, mutta tuttu punainen urheilutakki ilmestyi sittenkin näkyviin. Kohta Kaalikorva kutsui meitä katsojiakin sisääntuloaulaan. Petsku ja Muuri lähtivät heti, ja kohta Jokkekin. Me muut, Tapi, Lasse, Sami ja minä, jäimme istumaan katsomon kaukaisimpaan päähän, josta Tattari lähetettiin meitä hakemaan.
.
Luulin Kumin tekevän virheen, kun hän sanoi: "Laittakaa päällysvaatteet ylle" Mutta hän jatkoi: "Menkää tuosta ja tuosta Otaniemeen päin. Kierrätte pururadan ja sitten takaisin!"
.
Kinnunen ja Muuri juoksivat ja me muut laahustimme. Lasse osti matkan varrelta karkkia. Kävelimme Kino Tapiolan ohi. 20 minuutin päästä juoksivat "eläinystävät" Kinnunen ja Muuri vastaamme. Lasse antoi heille karkkia, jotta he kertoivat meille, millainen pururata on.
.
Palasimme uimahallille hakemaan koululaukut. Sami ja minä lähdimme heti autoasemalle ehtiäksemme klo 10:10 lähtevään bussiin, mutta Tapi ja kumppanit joutuivat vielä Kaalikorvan tenttiin: "Khöm! Kuinka pitkä rata oli?" "Noin 1 km!" "Saatte mennä!" Hekin ehtivät vielä bussiin, samoin Kyyrö. Lähes kaikki muut (siis kaikki mopottomat) myöhästyivät seuraavalta suomen tunnilta.
.
Torstaina 15.11.1973
Sain paljon aikaan teknisessä työssä: kuparilevyn leikattua ja hiottua. Pengottuani kaappia löysin tarviketilin pankkisiirtolomakkeen. Pyhä Jari oli toisessa päässä. Aamuhartauden piti rippikoulun opettajamme Kauko Helenius.
.
Kaalikorva piti terveysopin tunnin tavalliseen tapaan - luki kaiken kirjasta. Yhtäkkiä kurkistivat koulutarkastajat sisään! Kuminapa istui aivan hiljaa pöydän laidalla. Mutta pahus! Kaalikorva varmaan helpottui, kun tarkastajat sulkivat heti oven ja häipyivät viereiseen laboratorioon.
.
Aarnikka on kaksi viikkoa sairauslomalla ja meillä on sijaisena 20-vuotias atk-opiskelija Jaska Vehkaoja, jonka sisko on toimittaja Helena Vehkaoja.
.
Kirjoitimme kolmannen ja viimeisen ainekirjoituksen. Aiheista en oikein löytänyt mitään kivaa. Sain aikaan 1,5 sivua siitä, miksi on hyvä asua Suomessa. Kirjoitin kaiken tokalla tunnilla.
.
Perjantaina 16.11.1973
Kuusela jakoikin fyssatunnilla yllättäen paperit ja pisti kovia kysymyksiä. En osannut paljon mitään. Onneksi Matti ei viitsinyt lisätä työtaakkaansa pistarien korjauksella eikä ollenkaan kerännytkään papereita!
.
Koulun jälkeen lähdin kirjastoon klo 12. Kyyrö ja Sami jäivät soittamaan. Kävelin hiekkapolkua Toivosen kaupalle, jossa olivat Nummela ja Raunio ajelemassa polkupyörillä jäätyneen lammikon ympäri. Kävelin Sommaröntien ja Vesiniityntien kautta.
.
Pistin postiin kirjeen Jouni Rimmiselle, jolla oli Helsingin Sanomissa ilmoitus "postimerkkejä vaihdetaan!" Aamulla olin antanut isälle postitettavaksi Sarjis-lehdelle piirtämiäni sarjakuvia.
.
Kirjasto oli melko tyhjä. Luin Kauppalehteä, Uutta Suomea, Demaria ja Suomen Kuvalehteä. Löysin lainattavaksi 3 kirjaa. Noin 13:15 kävi kirjastossa osa Soukan jengiä. Lähtiessäni 13:30 oli sakki oven ulkopuolella terassilla pulloineen. Kävelin Soukanraittia ostoskeskukselle Suomalaiseen Kirjakauppaan.
.
Löysin peremmältä oppikirjat, mutten fysiikan työkirjaa. Kysyin tympääntyneeltä myyjältä, joka arveli: "Eiköhän ne loppuneet jo." Hän siirsi hyllyä kiskoilla ja löysi takaa kirjan. (Vasta kotona huomasin, että se oli "Suppeampi laitos".)
.
Ostin myös lehtihyllystä ZOOMin, uuden eurooppalaisen sarjakuvalehden ensimmäisen numeron! Kassamuija pyysi ensin fyssakirjasta mk 13,15. Minä korjasin: 3,15! "Aivan oikein." Sitten hän pyysi Zoomista 1,50. Minä sanoin: 75 penniä! Tarjoushinta.
.
Sanoman Zoom osoittautui hyväksi. Asterix, Tintti, Um-pah-pah ym. sarjoja. Suuri koko, upeat värit, siisti taitto, pitkiä monisivuisia jatkosarjan osia, näiltä osin kilpailijaansa Yhtyneiden Kuvalehtien "Ruutua" parempi. Harkitsen tilausta!
.
Eduskunta vahvisti viimeinkin EEC-vapaakauppasopimuksen. Koulumme K-kavereilla (kom) oli suruja: Kauppala, Kivimäki, Komulainen, Kujala ja Kuparinen.
.
Maanantaina 19.11.1973
Kouluneuvostovaalit. Porvareilla on 3x4 ehdokasta, Demareilla 4 (mm. Eeva Nikkonen ja Seppo Rantanen), Yleisdemokraateilla 4: Anita Kujala, Antti Komulainen, Eeva Kauppala ja Mervi Kivimäki.
.
Ajattelin etukäteen äänestää n:oa 20 Markku Teerioja, sekä apujäseneksi n:oa 40 Mika Airinen. Ristiinäänestystä ei tällä kertaa ole, vaan opettajat äänestävät keskenään opettajia.
.
Meidän luokkamme äänesti Terveysopin tunnin alussa. Toimihenkilöinä olivat Tuominen, Nikkonen, Rantanen ja Kuusela. Äänestin sittenkin varsinaiseksi jäseneksi Kinnusta enkä Teeriojaa. Sami äänesti (kai) Tuomista ja Airista, Kyyrö (kai) Palanderia tai Tiina Alannetta tai jotain sitoutumatonta tai porvaria.
.
Kakkosryhmä fyssa/bilsa (minun ryhmäni) joutui tänään rehtori Reino IV Niemisen puhutteluun. Menimme nimittäin jo välitunnilla bilsaluokkaan. Helske ajoi ulos, mutta Raunio sanoi, että meillä on lupa. Kohta ryntäsi sisään biologi Osmo Osmoosi Kontturi ja sanoi meidän johtaneen harhaan, ja sanoi kutsuvansa rehtorin.
.
Tunnin kuluttua saimme mennä opettajainhuoneen eteen ja siitä lähiluokkaan. Odotellessani etsin pulpetista liberaalien lehden Punikin luettavakseni. Kun Repo huomasi sen, hän kertoi Reino IV:n olevan liberaali, Tapiolan liberaalien puheenjohtaja, ja ehdotti: "Luetaan kaikki Punikkia!" Lehtiä löytyi enemmän ja kaikki pääsivät lukemaan. Nieminen tuli, ei piitannut lehdistä, puhui 5 minuuttia ja sitten pääsimme pois. Minä heitin Punikin rehtorin kanslian oven eteen, he hee.
.
Tiistaina 20.11.1973
Jo eilen illalla kerrottiin TV-uutisissa vaalituloksia: "Sitoutumattomille tappio, demarit ja keskusta voittivat." Se oli sitä TV:n politiikkaa taas: tulokset Teiniliiton sylttytehtaalta. Teiniliiton mukaan Kokoomus sai noin 41 % äänistä, Kokoomuksen mukaan 50 %.
.
Hesarin pääsivu aamulla: "Kokoomus ja Sdp voittivat!" Tuloksia kerrottiin lähes kolmella sivulla. "Teiniliiton linjalle tappio."
.
Vapaaniemen Yhteiskoulun tulos: Kokoomus (3): Tuominen, Ahtokari ja Levo, Sdp (1): Nikkonen. Porvareille lähes 400 ääntä, Sdp:lle 250, taistolais-kommunisteille 69 (Antti Komulainen 43, Anita Kujala 15, Eeva Kauppala 7 ja Mervi Kivimäki vain 4!)
.
Luokkatoverimme Mervi oli koko päivän murheen murtama. Pia Andersson, joka sanoi itse äänestäneensä Nils Tuomista, lohdutti ystäväänsä: "Tuleehan niitä vaaleja vielä!" "Vasta vuoden päästä", murehti Mervi, joka oli jo keskikoulun viimeisellä luokalla. Anita Kujala jaksoi yhä hymyillä. Anita jatkaisi lukioon ja yrittäisi uudelleen?
.
Aluksi myös kouluneuvoston kokoomus-veteraanin Nils Tuomisen pikkusisko Karin Tuominen oli houkuteltu taistolaisten ehdokkaaksi, mutta isoveli haki hänet pois listoilta. Nils epäili Anitaa kepposesta, mutta politiikasta paljon ymmärtämättömän oli värvännyt luokkatoveri Mervi.
.
.
Lauantaina 18.8.1973
Kesä on lopussa. Maanantaina aloitan viidennen luokan. Sami on käynyt kesällä vielä kolme kertaa äänittämässä pop-musaa Grundig- ja Basf-nauhoille. Lisäksi hän äänitti viidellä markalla isobroidinsa levyjä kasetille, kun olin saanut rippilahjaksi radionauhurin.
.
Isä oli ehdottanut kasettinauhuria. Minusta se tuntui ensin turhalta, kun oli jo magnetofoni, johon Sami ehdotti vain paremman kaiuttimen hankintaa. Mietin parempaa matkaradiota, kun Standard on niin huono.
.
Instrumentarium tarjosi kaitafilmipakettia (kaikki välineet) hintaan 545 markkaa. Ajattelin kuitenkin, että filmit ovat kalliita ja toisaalta, mitäpä voisin kuvata muuta kuin animaatiota.
.
Niinpä sitten leikkelin Hesarista radionauhureitten mainoksia. Ajattelin jotakin halpaa. Anttila tarjosi 495 markan radionauhuria 395:n hintaan. Eka-Market tarjosi Toshibaa 395 markkaa.
.
Eräänä heinäkuun perjantaina lähdimme isän kanssa kaupungille. Kävimme ensin Hirvoxilla. Kiipesimme sen toiseen kerrokseen, jossa oli hyllykkö täynnä radionauhureita. Kohta tuli myyjäkin ja täällä oli paras palvelu. Miesmyyjä kehui Grundigia: "Ja halvemmassa päässä on suosituin Finlux." Faija kysyi Philipsiä, jolloin myyjä: "Kyllä meillä sitäkin on, mutta sehän ei ole ollenkaan näin hyvä. Siinä on heikko tekniikka. Muovia kaikki." Samalla hän koputteli Philipsiä.
.
Otimme Hirvoxista esitteitä (Grundig ja National) ja lähdimme Forumiin Radio-Laternaan. Sen kellarissa myyjä oli välinpitämätön: "Onko niinku joku merkki?"
.
Kävimme välillä Fazerilla syömässä ja poikkesimme Musiikki-Fazerillakin.
.
Neljänneksi menimme Radio-Lahteen. Faija kysyi Finluxia. Fazerilla hän oli lopullisesti päättänyt, että radionauhuri otetaan. Myyjä sanoi Finluxiin "eioo" ja tarjosi Nationalia hintaan 575 markkaa.
.
Faija sanoi minulle: "Otetaan vaan tämä elletsä nyt välttämättä sitä Finluxia halua. Onhan tämä varmaan parempikin." Myyjä: "Ehdottomasti!" Niinpä faija maksoi käsirahan ja antoi luottotietojaan.
.
Nationalin mukana ei tullut kuin sähköjohto ja C-30 kasetti. Paristotkin täytyi ostaa, 6 kpl 8 markalla, kestävät vain 8 tuntia.
.
Kirjastossa olen käynyt muutaman kerran. Elokuussa olen kuitenkin lukenut pääasiassa isän kirjoja.
.
Kesälomalla olimme ainoastaan kaksi päivää Aulangolla. Hotelli oli varsin upea ja täynnä ulkomaalaisia. Kävimme näkötornissa. Kauhean matalat kaiteet, en uskaltanut mennä lähellekään reunaa.
.
Televisiosta on tullut Spede-filmejä ja nyt on meneillään italialainen kummitusjuttu "Käskijän merkki", 7-osainen jatkojännäri. Äiti katsoo Peyton Placea ja Coronation Streetiä. Markeria seuraamme kaikki.
.
Sunnuntaina 19.8.1973
Tänään täytin leikekirjaani. Kuuntelin myös radion pop-musiikki-ohjelmia, mutten saanut nauhalle mitään. Perjantaina sain "Stereoviihdettä"-ohjelmasta yllättäen Deep Purplea ja lauantaina Status Quo:n musaa Ruisrockista.
.
Postimerkkeily ei ole erityisemmin innostanut viime aikoina. Tilasin toukokuun viimeisenä merkkejä LaPe:lta, mutta ne tulivat vasta heinäkuussa. Olin jo ehtinyt tilata uudelleen, nyt kilotavaraa, puoli kiloa "kaukomaita" postiennakolla. Se tuli elokuussa ja sisälsi 250 grammaa Aasiaa (haisevia, likaisia) ja 250 grammaa USA:ta, sekä täytteenä lehdet Hangö Tidningen ja Västra Nyland. Lehdet okei, mutta merkeissä ei yhtään Afrikkaa ja hintakin kohosi lähes 27 markkaan. Mukana tilasin tosin myös 5 Kenia-Uganda-Tansania -merkkiä hintaan 4,40, mutta olivat pettymys.
.
Torstaina 23.8.1973
Viime maanantaina 20.8. menin yhdeksäksi kouluun. Pihamaalla olivatkin jo melkein kaikki V-luokkamme pojat kokoontuneina yhteen. Uusi rehtori Reino I.V. Nieminen kuulutti, minne minkin luokan piti järjestäytyä. Meidän piti jäädä pihalle, josta luokanvalvoja Aarnikka haki meidät ja vei keskisiiven alakerran ensimmäiseen luokkaan.
.
Saimme 1-viikon lukujärjestyksen. Voimistelua (ja terveysoppia) on nyt 6 tuntia (viime vuonna 7). Kuusela opettaa meille nyt myös fysiikkaa.
.
Biologiaa opettaa Mirja Helskeen sijainen Maarit Rintamäki, kun Helske opettaa IV B:tä Leena Ahon tilalla. Aho on nimittäin siirtynyt opettamaan Joensuun Yliopistoon. Teknisiä töitä opettaa myös uusi tyyppi Pajapellen sijasta. Alkoi myös uusi aine: Ammatinvalinta.
.
Järjestäytymisen jälkeen siirryimme juhlasaliin, jossa uusi voimistelunopettaja-rehtori Nieminen piti puheen. Toinen voimistelunopettaja, vararehtori Salkola korjaili taas mikrofoneja. Vanha Rexi, Nils Mattsen, joka onkin jäänyt kouluumme englannin-opettajaksi, sai kukkia toiselta vararehtorilta, Maija Seiskarilta. Äidinkielenopettaja Pekka Piirto soitti 2 Sibeliusta pianolla, taas. Sitten pääsimme kotiin.
.
Tiistaina 21.8. tulimme klo 8:10 ussatunnille. Yrjö Oikarinen yritti soittaa nauhalta ortodoksien musiikkia, mutta laite ei toiminut. Samoin kävi diojenkin kanssa! Uusi reksi on Temppeli-Elviksen mukaan tiukka järjestys-asioista, kuten määrätyistä ulko-ovista, joita kukin luokka vain saa käyttää!
.
Koulussamme on nyt yli tuhat oppilasta, 28 luokkaa ja noin 50 opettajaa. Huippulukuja. Luokista 9 kpl on kiertäviä, näistä 2: VII lk, 2: VI lk, 2: V lk ja 3: IV lk. Viidensistä vain minun luokallani V A on oma pysyvä luokkahuone!
.
Luokallamme on 38 oppilasta: 17 poikaa ja 21 tyttöä. Uusia oppilaita tuli kaksi poikaa: Jouko Tattari ja Lars Sandberg sekä kolme tyttöä: Kaija Aunio ja Nina Wessman. Kaikki luokalle jääneitä. Margit Hyyryläinen ei selvinnyt ehdoista ja jäi neljännelle.
.
Ruotsin opettaja Itkonen kauhisteli, että on vain 4 tuntia ruotsia 10 päivässä. Ja ihmetteli, miksi V A sai oman luokkahuoneen, mutta hänen valvomansa V C joutuu kiertämään.
.
Kuusela tuli tunnille taas touhuissaan ja myöhässä: oli pitänyt järjestellä ruokailua. Siellä on nyt sellainen systeemi, että jokaisella luokalla on määrätyt pöydät ja jokaisella oppilaalla näissä määrätyt istumapaikat. Ruoka odottaa pöydän päässä valmiina ja lautanen jokaisen edessä.
.
Suomen Seiskari kysyi taas tutut kysymyksensä: Onko kenellekään tapahtunut lomalla jotain erikoista? Onko kukaan matkustellut ulkomailla? Eikö kenellekään ole tapahtunut mitään? No, onko kukaan lukenut yhtään kirjaa kesällä? Jne.
.
Aarnikka on ruvennut kasvattamaan partaa. Englantia opettaa edelleen Munkki.
.
Keskiviikkona 22.8. meillä oli kaksi tuntia liikuntaa. Kuminapa tuli taas 10 minuuttia myöhässä ja piti 20 minuutin välitunnin. Vielä hän jaksoi jauhaa verkkareistakin. Ja puukengistä, kuten Talasjoella, tulee pitkä, pitkä miinus! Urheiluhullu Nummela kysyi, koska menemme uimaan? Kun viime vuonna ei käyty yhtään kertaa!
.
Torstaina 23.8. oli teknisiä töitä. Uusi nuori mukava opettaja Jari Fagerlund puhui sähköstä ja laskimme siihen liittyviä laskuja. Eipä opettajakaan ollut osata. Hän valitteli usein puuttuvia pedagogisia taitojaan, kun oli opinnoiltaan nuoriso-ohjaaja.
.
Kuminapa ei tänään puhunut verkkareista, joita ei ollut kuin urheilijapoika Nummelalla, sekä Rauniolla ja Helmijoella.
.
Torstaina 30.8.1973
Tänään meidän piti mennä Uspenskin katedraaliin koulutuntien jälkeen, mutta reissu peruuntui, kun kaikilla ei ollut matkarahoja. Ussamaikka oli antanut liian hataraa infoa.
.
Kuusela laskettaa järjestyksessä riveittäin. Tiistaina jäi vuoro minuun, mutta kun torstaina olimmekin fyssaluokassa, vuoroni siirtyi. Fysiikassa olin Talasjoen parina ja Sami väärään ryhmään loikanneen Kyyrön.
.
Käytävävalvonta on taas aloitettu. Viidennet joutuvat valvomaan eteläsiipeä. Kotiluokkamme on keskisiivessä.
.
Ammatinvalinnassa joudumme tekemään ammattihaastattelun. Viime tunnilla tehtiin kolmen ryhmissä testi, millaisena kukin pitää itseään, rasteja ruutuihin.
.
Öster on huolehtinut taas päivän parhaista piloista. Eilen kun jaettiin Suomen historian esitelmän aiheita (oli pressoja, kunkkuja ja kausia), minä valitsin Kivikauden. Österillä ei ollut aihetta, mutta hän ehdotti Aarnikalle juttua "vaikka Suomen rippeistä". Aarnikka hämmästeli, että mitä ihmettä, onko sinulla jokin sen niminen kirja vai kuinka? Öster selvensi: "No niinku jutun millainen Suomi on nykyään."
.
Tänään Aarnikka kysyi, laatiessaan tilastoa, ketkä ovat luokalle jääneitä. Öster viittasi! Mutta korjasi sitten ymmärtäneensä väärin.
.
Torstaina 6.9.1973
Olin tänään käytävävalvoja (huomenna on Samin vuoro). Lähdin siksi ajoissa kouluun. Laukussa minulla oli heinäkuun Valitut Palat (Samilta), ja sotakirja "Hyppyarkku". Kotiluokassani istui joku vieras luokka ja oma pulpettinikin oli varattu, mutta otin takaa yhden ylimääräisen pulpetin ja hiissasin sen A-siipeen Teknisen työn luokan viereen, jossa luokallamme olikin kaksi ekaa tuntia.
.
Ensimmäisen tunnin ajan oli käytävässä paljon liikennettä. Puoleen väliin tuntia saapui myöhästelijöitä ja välittömästi sen jälkeen alkoi tulla seuraavalle tunnille liian aikaisia! Talonmies Sakari Savolainen korjaili lukkoja. Seuraavien tuntien aikana oli rauhallisia hetkiä, jolloin saatoin lueskella. Välillä keittiön emännät kuljettivat ohitseni jätteitä.
.
Välitunnit olivat jotain muuta, vilkkaita! Ekaluokkalaiset tappelivat keskenään ja törmäilivät pulpettiini. Kaksi jätkää halusivat lainata yhdeltä rahaa, mutta tämä ei antanut, vaan huusi käytävävalvojaa!
.
Ruokatunnilla pienet 11-v pojat ja tytöt heittelivät toisiaan märillä taulusienillä ja availivat toistensa vessojen ovia. Kaksi tyttöä kävi pyytämässä, että minä kieltäisin poikia heittelemästä heitä. Vahtimestari antoi minulle paketin toimitettavaksi musiikinopettajalle. Kyyrö ja Sami kävivät ruokatunnilla tervehtimässä minua. Ekaluokkalaiset tunsivat heti poninhäntäpäisen Kyyrön, joka oli ollut aikaisemmin valvojana! Häntä oli tavattoman pitkän punaisen tukan takia luultu tytöksi.
.
Keskiviikkona 12.9.1973
Nyt on sitten se viikko, jonka vanhemmat ovat Budapestissa. Malevin lento oli sunnuntaina. Matkalaukkuja oli kertynyt neljä ja risat, vaikka isä oli puhunut kahdesta. Sunnuntai-aamuna isä näytti minulle missä ovat testamentti, vakuutukset ym. tärkeitä papereita. "Kaiken varalta."
.
Helmi-täti (Rimppi), äidin entinen työtoveri, tuli puolilta päivin. Hän jäi hoitamaan Liisaa. Illalla äiti soitti kaksi kertaa lentoasemalta, kun lentokone oli myöhässä.
.
Maanantaina kun tulin koulusta, kotona oli myös Rimpin pojanvaimo ja lapsenlapset. Illalla Helmi paistoi omenapiirakan, kun olimme ensin etsineet uunin käyttöohjeet. Tiistaina Helmi ja Liisa kävivät Iivisniemessä Helmin pojan luona.
.
Tänään kotiin tullessani Helmi-täti oli lukemassa Ville Vallatonta Liisalle. Helmi on seurannut televisiosta kaikki urheiluohjelmat, samoin uutisia ja dokumentteja ja vähän viihdettäkin.
.
Maanantaina minulla oli turhaan voikka-kamat mukana koulussa (en minä niitä aikonut käyttää), sillä Kuminapa pitikin terveysopin tunnin. Oikein naurutunti taas. Kaalikorva katsoi kaiken kirjasta, mutta kun tuli kysymys vatsahaavasta, Eero sai loistaa omin sanoin: "Khöm, uusimmat tutkimukset osoittavat..."
.
Ussantunnilla Yrjö puhui katolilaisuudesta ja kertoi, että pilapiirtäjä Kari Suomalainen on kääntynyt tähän uskontoon. - Äskettäin Kari oli yllätettävänä tv-ohjelmassa "Yllätys, yllätys". Hänen vuotavan veneensä nimi oli Zavidovo. Ystäviä ja kollegoita kävi studiossa, mm. pilapiirtäjä Olavi Hurmerinta. Isoin yllätys oli filmi, jossa terveisiä lähettivät Yhdysvalloista Karin ystävät Mort Walker (Masi) ja Dik Browne!
.
Historiantunnilla kirjoiteltiin ylös viime torstain Kansallismuseossa käynnin aikaansaannokset. Menimme museoon tilausbussilla. Perillä joutuivat ryhmät etsimään tietoja esihistorialliseen aikaan liittyvistä asioista. Paluumatka piti tehdä tavallisella bussilla. Sami ja Kyyrö lähtivät Lippupalveluun.
.
Fyssan työtunneilla Talasjoki naureskeli kysyneensä Siltalopilta, uskooko tämä Jumalaan ja Pirkko oli sanonut uskovansa. Sitten Tapi vähän vakavoitui ja sanoi itsekin "tavallaan uskovansa", sillä "mitä varten me muuten elettäis." Ja hitlerien pitäisi Tapin mielestä saada rangaistus.
.
Tiistaina oli teknisiä töitä. Nuori opettaja Fagerlund oli aiemmin kehunut miten paljon ja nopeasti hän pystyy juomaan sittistä, mutta nyt hän ei suostunutkaan tyhjentämään korillista, vaikka Talasjoki oli jo kerännyt tarvittavat varat 1,30 markkaa /oppilas. Sen sijaan Fagerlund kyseli, enkä minä osannut vastata.
.
Tänään keskiviikkona Munkki oli sairas. Ammatinvalinnassa pohdittiin koulumenestystä. En antanut vielä Aarnikalle haastattelua, jonka tein isän ammatista.
.
Menimme ruokalan eteen jo klo 10:50, että ehtisimme bussiin ja Helsingin kaupungintalon Engel-näyttelyyn, mutta vaksi ei päästänyt ruokalan ovesta. Menimme etuovelle, jossa Mattinen selvitti asian Kuuselalle. Keittiöhenkilökunta lupasi päästää sisään sitä mukaa kuin paikkoja vapautuisi. Mutta silloin ryntäsi paikalle rehtori Reino IV. Nieminen ja huudahti: "Sori-sori-sori, voitte yrittää uudelleen seuraavassa vuorossa!" sekä paiskasi oven kiinni! Juttu selvisi sittenkin ja pääsimme bussille ajoissa.
.
Helsingissä Pänttäjä ryhtyi keskellä pahinta jalankulkuruuhkaa solmimaan tennistossujensa nauhoja. Pyllyillessään ihmisten tiellä Maritta oli jäänyt paljon jälkeen Mattisesta ja Siltalopista ja lähti sitten juoksemaan kuin henkensä edestä näiden perään!
.
Kaupungintalossa näin vaikuttavan sormimonumentin, joka alla ja päällä olevien peilien takia näytti loputtomalta. Seinät oli täytetty talojen pohjapiirroksilla ja kuvilla. Jouduimme piirtämään paperille jonkin taloista.
.
Sitten Kyyrö, Talasjoki, Sami ja minä lähdimme etsimään intiaani-näyttelyä, johon myös piti mennä. Ohjeet olivat hatarat: Kluuvin Galleria, Unioninkatu, emmekä löytäneet sitä, varsinkin kun muut kuin minä koettivat etsiä sitä Kluuvikadun Elanto-tavaratalosta, eikä Unioninkadulta. Ulkona oli kylmä, vain 4-6 astetta ja räntäsadetta.
.
Lähdin yksin bussiasemalle. Vanhalla Ylioppilastalolla jaettiin kovasti monisteita: "Tue Chilen kansaa! Liity Suomi-Chile-Seuraan." Armeijan upseerit tekivät eilen tiistaina 11.9.1973 vallankaappauksen Chilessä, minkä johdosta maan marxilainen pressa, demokraattisesti vaaleilla 3 vuotta sitten valittu Salvador Allende teki itsemurhan. Järkyttävä juttu, täytyy sanoa.
.
Perjantaina 19.10.1973
Parina viime viikkona on ollut kiirettä. Englannin, ruotsin ja algebran kokeet on pidetty. Enkusta sain 7½ (Sami 7). Ruotsi meni toivottavasti paremmin, mutta algebra ihan penkin alle. Onneksi sain kuitenkin edellisistä aljankokeista 9+ (Sami 6-7). Ruotsin pistareista olen saanut 6- ja 7½. Enkustakin 7½. Hissassa olen saanut kiitettäviä.
.
Päättyneellä viikolla olin järjestäjänä Ulla Koljosen kanssa. Näytimme kumpikin yhden kerran läksyn. Kuminavan tunneilla on ollut sisävoikkaa.
.
Tällä viikolla valittiin myös luokkasormus. Luokkakokous pidetään 28.5.1982 koululla.
.
Tänään oli taas fysiikkaa. Kuusela puhui ja teki kokeita, eikä kukaan oppinut mitään. Kuusela on taas saanut raivokohtauksia. Eilen hän oli huutanut IV A:ssa kahdelle myöhästyneelle: "Senkin hunsvotit! En sano mitä se merkitsee, tai sanonpa sittenkin. Se on saksaa ja tarkoittaa hevosenvittua!"
.
Tiistaina 23.10.1973
Kävin silmälääkärissä (tohtori Tauno Larmi). Näkö oli vähän heikentynyt 2 vuodessa, mutta laseja ei tarvinnut vaihtaa. - Olin Helsingissä jo hyvissä ajoin ennen neljää ja näin Aleksilla Kieli-Muurin! Ajankulukseni seurasin häntä. Päädyimme Senaatintorille, jossa Muuri tapasi pari pienempää poikaa ja kapusi heidän kanssaan portaat kohti Tuomiokirkkoa, Cantores Minores -kuoron harjoituksiin.
.
Tiistaina 6.11.1973
Åke Skiöldin piirustuskurssin ensimmäinen kirje saapui minulle Oy Estin Ab:ltä, maksaén noin 14 markkaa. Lokakuussa kirjekurssia alettiin mainostaa juuri kun olin muistellut ja katunut, etten kaksi vuotta sitten tilannut. Yritän näet piirrellä sarjakuvia. Lähetin jo suomalaiselle Sarjis-lehdelle 8 strippiä (2 sivua) "Sahara"-sarjakuvaani.
.
Tilasin aiemmin syksyllä Epe's postimyynnistä (Samin yllytyksestä) Uriah Heepin kasetin "Look at Yourself", joka maksoi postikuluineen 22,70 markkaa.
.
Keskiviikkona 14.11.1973
Kaksi ekaa tuntia klo 9-11 oli voimistelua ja menimme uimahalliin. Normaalisti olisin lähtenyt kotoa klo 8:50 ja olisin ollut koulussa klo 9:00, mutta nyt sain lähteä 8:30 ehtiäkseni Soukkaan Tapiolan bussin päätepysäkille klo 8:50. Sami tuli vähän minua myöhemmin, mutta ehti bussiin. Olimme Tapiolassa klo 9:10 ja arvelimme - aivan oikein - että muut olivat tulleet jo aiemmilla busseilla.
.
Kiersimme Tapiolan hotellin rakennustyömaan ja tulimme uimahallin luo. Katsoimme ulkoa lasin läpi ja näimme Talasjoen, Tattarin, Sandbergin, Muurin ja Kinnusen olevan päällysvaatteissaan katsomossa. Talasjoki juoksi ovelle vastaan ja sanoi: "Kuminapa ei oo tullu vielä!"
.
Mekin menimme sitten istumaan katsomoon jätettyämme kengät pois jaloista. Tapi puhui: "Kyl Kumi on sika äijä. Se lähettää meiät tänne ja jää itte kahville. Se luottaa että me uidaan täällä!"
.
Uskoin jo, että saisimme vapaatunnin, mutta tuttu punainen urheilutakki ilmestyi sittenkin näkyviin. Kohta Kaalikorva kutsui meitä katsojiakin sisääntuloaulaan. Petsku ja Muuri lähtivät heti, ja kohta Jokkekin. Me muut, Tapi, Lasse, Sami ja minä, jäimme istumaan katsomon kaukaisimpaan päähän, josta Tattari lähetettiin meitä hakemaan.
.
Luulin Kumin tekevän virheen, kun hän sanoi: "Laittakaa päällysvaatteet ylle" Mutta hän jatkoi: "Menkää tuosta ja tuosta Otaniemeen päin. Kierrätte pururadan ja sitten takaisin!"
.
Kinnunen ja Muuri juoksivat ja me muut laahustimme. Lasse osti matkan varrelta karkkia. Kävelimme Kino Tapiolan ohi. 20 minuutin päästä juoksivat "eläinystävät" Kinnunen ja Muuri vastaamme. Lasse antoi heille karkkia, jotta he kertoivat meille, millainen pururata on.
.
Palasimme uimahallille hakemaan koululaukut. Sami ja minä lähdimme heti autoasemalle ehtiäksemme klo 10:10 lähtevään bussiin, mutta Tapi ja kumppanit joutuivat vielä Kaalikorvan tenttiin: "Khöm! Kuinka pitkä rata oli?" "Noin 1 km!" "Saatte mennä!" Hekin ehtivät vielä bussiin, samoin Kyyrö. Lähes kaikki muut (siis kaikki mopottomat) myöhästyivät seuraavalta suomen tunnilta.
.
Torstaina 15.11.1973
Sain paljon aikaan teknisessä työssä: kuparilevyn leikattua ja hiottua. Pengottuani kaappia löysin tarviketilin pankkisiirtolomakkeen. Pyhä Jari oli toisessa päässä. Aamuhartauden piti rippikoulun opettajamme Kauko Helenius.
.
Kaalikorva piti terveysopin tunnin tavalliseen tapaan - luki kaiken kirjasta. Yhtäkkiä kurkistivat koulutarkastajat sisään! Kuminapa istui aivan hiljaa pöydän laidalla. Mutta pahus! Kaalikorva varmaan helpottui, kun tarkastajat sulkivat heti oven ja häipyivät viereiseen laboratorioon.
.
Aarnikka on kaksi viikkoa sairauslomalla ja meillä on sijaisena 20-vuotias atk-opiskelija Jaska Vehkaoja, jonka sisko on toimittaja Helena Vehkaoja.
.
Kirjoitimme kolmannen ja viimeisen ainekirjoituksen. Aiheista en oikein löytänyt mitään kivaa. Sain aikaan 1,5 sivua siitä, miksi on hyvä asua Suomessa. Kirjoitin kaiken tokalla tunnilla.
.
Perjantaina 16.11.1973
Kuusela jakoikin fyssatunnilla yllättäen paperit ja pisti kovia kysymyksiä. En osannut paljon mitään. Onneksi Matti ei viitsinyt lisätä työtaakkaansa pistarien korjauksella eikä ollenkaan kerännytkään papereita!
.
Koulun jälkeen lähdin kirjastoon klo 12. Kyyrö ja Sami jäivät soittamaan. Kävelin hiekkapolkua Toivosen kaupalle, jossa olivat Nummela ja Raunio ajelemassa polkupyörillä jäätyneen lammikon ympäri. Kävelin Sommaröntien ja Vesiniityntien kautta.
.
Pistin postiin kirjeen Jouni Rimmiselle, jolla oli Helsingin Sanomissa ilmoitus "postimerkkejä vaihdetaan!" Aamulla olin antanut isälle postitettavaksi Sarjis-lehdelle piirtämiäni sarjakuvia.
.
Kirjasto oli melko tyhjä. Luin Kauppalehteä, Uutta Suomea, Demaria ja Suomen Kuvalehteä. Löysin lainattavaksi 3 kirjaa. Noin 13:15 kävi kirjastossa osa Soukan jengiä. Lähtiessäni 13:30 oli sakki oven ulkopuolella terassilla pulloineen. Kävelin Soukanraittia ostoskeskukselle Suomalaiseen Kirjakauppaan.
.
Löysin peremmältä oppikirjat, mutten fysiikan työkirjaa. Kysyin tympääntyneeltä myyjältä, joka arveli: "Eiköhän ne loppuneet jo." Hän siirsi hyllyä kiskoilla ja löysi takaa kirjan. (Vasta kotona huomasin, että se oli "Suppeampi laitos".)
.
Ostin myös lehtihyllystä ZOOMin, uuden eurooppalaisen sarjakuvalehden ensimmäisen numeron! Kassamuija pyysi ensin fyssakirjasta mk 13,15. Minä korjasin: 3,15! "Aivan oikein." Sitten hän pyysi Zoomista 1,50. Minä sanoin: 75 penniä! Tarjoushinta.
.
Sanoman Zoom osoittautui hyväksi. Asterix, Tintti, Um-pah-pah ym. sarjoja. Suuri koko, upeat värit, siisti taitto, pitkiä monisivuisia jatkosarjan osia, näiltä osin kilpailijaansa Yhtyneiden Kuvalehtien "Ruutua" parempi. Harkitsen tilausta!
.
Eduskunta vahvisti viimeinkin EEC-vapaakauppasopimuksen. Koulumme K-kavereilla (kom) oli suruja: Kauppala, Kivimäki, Komulainen, Kujala ja Kuparinen.
.
Maanantaina 19.11.1973
Kouluneuvostovaalit. Porvareilla on 3x4 ehdokasta, Demareilla 4 (mm. Eeva Nikkonen ja Seppo Rantanen), Yleisdemokraateilla 4: Anita Kujala, Antti Komulainen, Eeva Kauppala ja Mervi Kivimäki.
.
Ajattelin etukäteen äänestää n:oa 20 Markku Teerioja, sekä apujäseneksi n:oa 40 Mika Airinen. Ristiinäänestystä ei tällä kertaa ole, vaan opettajat äänestävät keskenään opettajia.
.
Meidän luokkamme äänesti Terveysopin tunnin alussa. Toimihenkilöinä olivat Tuominen, Nikkonen, Rantanen ja Kuusela. Äänestin sittenkin varsinaiseksi jäseneksi Kinnusta enkä Teeriojaa. Sami äänesti (kai) Tuomista ja Airista, Kyyrö (kai) Palanderia tai Tiina Alannetta tai jotain sitoutumatonta tai porvaria.
.
Kakkosryhmä fyssa/bilsa (minun ryhmäni) joutui tänään rehtori Reino IV Niemisen puhutteluun. Menimme nimittäin jo välitunnilla bilsaluokkaan. Helske ajoi ulos, mutta Raunio sanoi, että meillä on lupa. Kohta ryntäsi sisään biologi Osmo Osmoosi Kontturi ja sanoi meidän johtaneen harhaan, ja sanoi kutsuvansa rehtorin.
.
Tunnin kuluttua saimme mennä opettajainhuoneen eteen ja siitä lähiluokkaan. Odotellessani etsin pulpetista liberaalien lehden Punikin luettavakseni. Kun Repo huomasi sen, hän kertoi Reino IV:n olevan liberaali, Tapiolan liberaalien puheenjohtaja, ja ehdotti: "Luetaan kaikki Punikkia!" Lehtiä löytyi enemmän ja kaikki pääsivät lukemaan. Nieminen tuli, ei piitannut lehdistä, puhui 5 minuuttia ja sitten pääsimme pois. Minä heitin Punikin rehtorin kanslian oven eteen, he hee.
.
Tiistaina 20.11.1973
Jo eilen illalla kerrottiin TV-uutisissa vaalituloksia: "Sitoutumattomille tappio, demarit ja keskusta voittivat." Se oli sitä TV:n politiikkaa taas: tulokset Teiniliiton sylttytehtaalta. Teiniliiton mukaan Kokoomus sai noin 41 % äänistä, Kokoomuksen mukaan 50 %.
.
Hesarin pääsivu aamulla: "Kokoomus ja Sdp voittivat!" Tuloksia kerrottiin lähes kolmella sivulla. "Teiniliiton linjalle tappio."
.
Vapaaniemen Yhteiskoulun tulos: Kokoomus (3): Tuominen, Ahtokari ja Levo, Sdp (1): Nikkonen. Porvareille lähes 400 ääntä, Sdp:lle 250, taistolais-kommunisteille 69 (Antti Komulainen 43, Anita Kujala 15, Eeva Kauppala 7 ja Mervi Kivimäki vain 4!)
.
Luokkatoverimme Mervi oli koko päivän murheen murtama. Pia Andersson, joka sanoi itse äänestäneensä Nils Tuomista, lohdutti ystäväänsä: "Tuleehan niitä vaaleja vielä!" "Vasta vuoden päästä", murehti Mervi, joka oli jo keskikoulun viimeisellä luokalla. Anita Kujala jaksoi yhä hymyillä. Anita jatkaisi lukioon ja yrittäisi uudelleen?
.
Aluksi myös kouluneuvoston kokoomus-veteraanin Nils Tuomisen pikkusisko Karin Tuominen oli houkuteltu taistolaisten ehdokkaaksi, mutta isoveli haki hänet pois listoilta. Nils epäili Anitaa kepposesta, mutta politiikasta paljon ymmärtämättömän oli värvännyt luokkatoveri Mervi.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)