288. Päiväkirjaan talvella 1978

"Ihmisten puhe ei ole heidän ajatustensa tasalla" (Doris Lessing.) Usein VAIKENEVA vaikuttaa puhuvaa viisaammalta! (Esim. isääni pidän fiksumpana, jos pysyy hiljaa.)
.
Päiväkirjavihko. Jokaisen pitäisi kirjoittaa ylös ajatuksiaan. Haluaisin ainakin itse lukea toisten päiväkirjoja! Siksikö vain, etten puhu tarpeeksi ihmisten kanssa?
.
Ihmiset puhuvat enimmäkseen roskaa, eivätkä tärkeitä asioita. Kirjoitettu on mietitympää ja muotoillumpaa kuin puhe. Eikä samaa tarvitse toistaa erikseen eri ihmisille. Lukeminen käy nopeammin kuin kuunteleminen!
.
"Ihminen ei omista omaisuuttaan vaan omaisuus hänet." (Ja koirat ulkoiluttavat ihmisiä.) Lehti-, leike- ja kirjakokoelmani paisuvat! Parasta olisi painaa asiat vain päähänsä, pieneen tilaan, RAM-muistiin, helposti haettaviksi.
.
KERÄILIJÄ olen sydämestäni. Ilman luettujen kirjojen luetteloa ja päiväkirjaa elämässä olisi vähemmän mieltä. Inhoaisin pelkkää olemista ja kuluttamista, jos ei saisi nähdä mitään tuloksia, luomuksia, mustetta paperilla.
.
PETTYMYS. Jos odottaa paljon, pettyykin pahasti. Minä en enää odota hyvää. Vuotuiset juhlapäivät eivät merkitse mitään. En odota edes loman alkamista. Pelkään ajan kulumista, Yritän elää nykyhetkeä.
.
Pienenä odotin jouluaattoa, kun ahnehdin lahjoja. Halusin pitkittää odottamisen nautintoa. Sitten ne muutamat, nopeasti kuluvat hetket paketteja availlen, kunnes kaikki kama on esillä ja isä rutistaa lahjapapereita roskalaatikkoon, etteivät jäisi ajelehtimaan. Ilo on taas ohi, pettymys käsillä. Seuraavaan jouluun on vuosi.
.
MUSIIKKI. Olen 19-vuotiaana viimein oppinut nauttimaan korkealuokkaisesta eli klassisesta musiikista pantuani kerran soimaan Mozartin 26. pianokonserton. "Kruunajaiskonsertto" oli niin iskevä, jytäävä ja mahtipontinen, että täytyi heti soittaa pari kertaa uudelleenkin. Toinen hyvä löytöni oli Tshaikovskin 2. pianokonsertto.
.
Miksei kulttuuria mainosteta ja myydä paremmin? Ooppera käy kaupaksi, kun vedetään oikeasta narusta ja esitetään keskiaikaisessa linnassa. Entäpä muitakin konsertteja? Klassikkojakin stadion-konsertteina?
.
***
Jehovan todistaja Jyrki A, entinen luokkatoverini, istui viereeni Tyllilän bussissa torstaina 9.3.1978. Hän toivoi minun tulevan heidän kokoukseensa. Hän kysyi, miksi arvelen hänen aina puhuvan näistä asioista, ja laukaisi heti alkuun ilmoille uskonsa syvimmän perustotuuden: 144'000 ihmistä tulee hallitsemaan maata taivaasta käsin! Hän puhui raamatun merkittävyydestä, Pyhän Hengen ohjailusta raamatunkirjoja valittaessa, sekä uskonnon varjolla tehdyistä rikoksista.
.
Epäilin ystävällisessä hengessä, vetosin eriäviin käsityksiin ja helluntailaiseen luokkatoveriimme Tapaniin, joka toimii Siiloan-seurakunnassa. Kehotin kompromissiin: ei kukaan voi olla täysin oikeassa. Mihin Jyrki: "Ei, ei, täytyy olla Totuus, tämä on Totuus, tämä usko on Jumalan usko. Tapani on väärässä, "hedelmistään puu tunnetaan!" Hän käytti samaa hedelmä-vertausta kuin Tapanikin.
.
Kuinkahan suurella osalla ihmisistä on lukkoja aivoissaan? Miten vähän jää jäljelle täysijärkisiä, jotka hekin erimielisiä ja vajavaisia.
.
***
Sopusointuun, tasapainoon, harmoniaan, talouselämäkin... Kapitalismissa vallitsee aggressiivisuus: lyö tuote läpi jollakin keinolla. Iske mainoksilla. Lähtökohtana voi olla markkinatutkimus, mitä ihmiset haluavat, mutta sitten enemmistön mielipide naulataan totuudeksi. Vaikka ihmisiä pitäisi kasvattaa parempaan suuntaan, filosofisempaan elämännäkemykseen.
.
Ei pitäisi vedota alhaisimpiin tunteisiin. Väitetään, että koskaan ei voi asiakasta aliarvioida liikaa. Mitä mauttomampaa ja ala-arvoisempaa, sen parempi myyntimenestys. Syynä ihmisten kilpailu ja pyrkyryys itsekkyys.
.
Tuotetta valmistettaessa olisi ensiksi ajateltava ihmiskuntaa ja koko maapalloa, sitten vasta asiakasta ja omia etuja. Pienemmät mainokset saisivat riittää, mitä järkeä on huutaa kilpaa äänensä käheiksi. Mainonnan tulisi olla asiallisempaa, tuotemerkin todellista painotuseroa korostavaa. Esim. jokin tuote on kauniimpi, toinen käytännöllisempi.
.
Joku on sanonut, että tarvitaan kuviteltuja, mainonnan keksimiä eroja tuotteille, koska muuten markkinoille jäisi vain yksi objektiivisesti "paras" tuotemerkki. Uskon todellisiin painotuseroihin tuotteissa, jolloin kuluttajalla on valinnanvaraa.
.
Voimakkaasti rummutettu uusi tuotemerkki johtaa usein vanhan vetämiseen pois markkinoilta, jolloin valinnanvara ei lisäänny. Uusien tuotteiden pitäisi tulla varovasti, pikku hiljaa markkinoille, vanhan merkin osuuden supistuessa. Tai, joskus uusi on ratkaisevasti parempi, jolloin vanhasta tulee heti huono.
.
***
YKSIN on ihana olla, olen monesti kokenut, hiljaisuudessa, rauhassa, pimeydessä, kätkössä. Kävellessä lumisateessa talven pimeydessä Mannerheimintiellä klo 21:05 elokuvista palatessa tai Soukasta palatessa valoisana kesäyönä klo 2, kun jänis voi juosta vastaan, tai kotonakin. Pitäisikö ruveta erakoksi?
.
TAJUAMINEN on tärkeää. Tajuta olemassaolonsa. Siksi kaivelen menneisyyttänikin, positiivisessa, rakentavassa, filosofisessa hengessä. Torjun ikävät asiat, niillä itsensä kiduttaminen on mieletöntä, sillä perusteella Bertrand Russell tuomitsi typerät päiväkirjat. Mutta ajattelu kuluu hukkaan, ellei kirjoita muistiin.
.
Tärkeintä on elämän säilyminen, suvun jatkuminen ja hengen kehittäminen (Alexis Carrel). Tärkeintä olisi olla hyödyllinen, muille ja maailmalle.
.
Kun ei USKO mihinkään ja epäilee kaikkea, on aina puoliksi oikeassa eikä koskaan väärässä.
.
PSYKOLOGIAN luennot kauppiksessa olivat aika mielenkiintoisia, mutta en ihan usko kaikkeen väitettyyn. Ei kai ensivaikutelma voi niin ratkaiseva olla, sillä minä ainakin minä muutan käsitystäni aikaa myöten. Rakkautta ensi silmäyksellä kai on, mutta säilyykö sellainen varmasti? Kun ihminen kääntyy vanhetessaan entistä enemmän sisäänpäin, mikä onkaan minun kauhea tulevaisuuteni? Muistissa pitäisi olla tilaa riittämiin, miksi sitten en muista lapsuuttani paremmin - oliko se niin torjuttavan kurja, muka? Miksi en tajua kunnolla itseäni ja elämääni?
.
LAPSENA tajusin eräänä päivänä olevani vasta lapsi. Elämä oli edessäpäin, ensin lapsuus, sitten vielä jäljellä aikuisikä kokonaisena. Olin pahoillani vanhempien ihmisten puolesta siitä, miten paljon he olivat jo menettäneet elämästään. He olivat jo köyhiä, minä rikas. Muistiketjuni alkaa katkeamattomana kuuden vuoden iästä, sitä ennen pätkiä.
.
Varhaisempiakin muistikuvia palasi mieleen odottamattoman paljon. Vanhin on kai äidin liukastuminen ja kaatuminen Paatsamatie 8:n rakennustyömaalla Haagassa.
.
Seksi kiinnosti jo kuusivuotiasta leikkikoululaista. Tyttöjen sukkahousut olivat seksikkäät. Ja televisiossa Saapasjalkakissaa näyttelevä tyttö (vrt. aikuisten Playboyn "puputyttö") kiihotti enemmän kuin Grimmin satu kiinnosti.
.
Olin lapsena pikkuvanha, tiesin paljon enemmän kuin muut ikäiseni, olin aikuismaisempi, paitsi arempi, varovaisempi. Ahmin jo lapsena tietoa. Sitten muut menivät ohi. Taloustietokilpailun voitto jäi huipennukseksi eräälle vaiheelle elämässä.
.
RATKIRIEMUKASTA. Suomen Kuvalehden "Jyvissä ja akanoissa" takavuosien numerossa 41/1971: Betorniraudoittaja Vaito Samulilla oli harmia etu- ja sukunimistään armeijassa. "Eräs vääpeli oli menettää hermonsa kokonaan ja sanoi, ettei hänen kohdalleen ole tuollaista nimeä sattunut toista eikä toivottavasti enää koskaan satukaan!"
.
Hauskaa kuvitella vääpelin epätoivoa, kun nimien kaava vaikuttaa sekoavan: "Saarinen Kalevi, Salonen Seppo, Samuli Vaito, ei tämähän on mieletöntä, etunimi ja sukunimi menevät sekaisin.
.
ÄLYKKÄÄT ihmiset keksivät koneita ja tietävät, miten niitä pitäisi käyttää oikein. Mutta väärän demokratian nimessä laitteita saavat käyttöönsä myös törpöt ja vähä-älyiset ja mopoilevat "pärinäpojat", jotka osaamatta käyttäytyä oikein saavat suuren vallan luonnon alistamiseen.
.
EESTISSÄ kävivät lähiomaiset, Viron Tallinnassa toukokuussa 1978. Ruma kaupunki, varsinkin uudet asuinalueet. Puolet asukkaista venäläisiä, jotka ovat tärkeimmissä tehtävissä ja joilla on etuoikeus parhaisiin asuntoihin. Asuntopula, pienet kopperot asuntoina, iljettävä haju, wc yhteinen käytävässä. Kahvin hinta sata markkaa kilolta, jos sitä saa, puolenkin vuoden taukoja välillä saatavuudessa. Kirjakaupat ovat täynnä venäläisiä, kyrillisiä kirjaimia. Vironkielisiä kirjoja painetaan vain vähän, kun on paperipula, joka johtuu sodasta 35 vuotta sitten. Kirjastossa voi jonottaa yönkin yli! Synkät, kurjat ihmiset. Viron kansa tuhotaan.
.