285. Kesätyö päiväkirjassa 1978

Sain 2.2.1978 kesätyöpaikan Finnkartongista ajalle kesäkuu-elokuu. Olin ensin erittäin innostunut ja sitten toisaalta taas... Näkemäni tylsä toimistohuoneisto henkilöstöpäälliköineen, vahtimestareineen, sihteereineen, konttoristeineen. Minusta tulee organisaation hierarkian osanen, ratas systeemin koneistoon.
.
Saan palkkaa noin 1600-1700 markkaa kuukaudessa (eli noin 10 markkaa tunnissa, 80 markkaa päivässä). Ekonomi henkilöstöpäällikkö pahoitteli, ettei voi enempää maksaa, kun monet vakituisetkaan eivät paljon enempää saa.
.
Bussimatkat Espoosta Helsinkiin syövät päivittäin noin 7,5 % tuloistani, yhteensä 400 markkaa. Ruokailusta en vielä tiedä. Kesässä kertynee 5000 markkaa, miinus 400 markkaa. Mitä sillä teen, kulutanko opiskeluun, tuhlaanko kirjoihin, säästänkö asuntoa, lahjoittaisinko hyväntekeväisyyteen osan?
.
TÖISSÄ. Ensimmäinen työpäivä sujui psykologian yliopistolehtorin Kalevi Takalan luonnehdintojen mukaisesti, tai ehkä sentään positiivisemmin.
.
Kirjanpito-osastolla on vain parikymmentä ihmistä, eikä uusia nimiä tullut opeteltavaksi aivan kauheasti, varsinkin kun meillä sinutellaan. Osasto on Fennia-talossa, Unioninkatu 15, erillään pääkonttorista ja ilman vahtimestaria.
.
Torstai-aamuna 1.6. meitä kesäapulaisia tuli kaksi yhtä aikaa osastopäällikkö Raunon puheille. Maarit oli tuore ylioppilas ruotsinkielisestä tyttölyseosta. Henkilöstö vaikutti olevan tasan puoliksi ruotsinkielisiä ja suomenkielisiä!
.
Kolmas "suviuuno" Pekka oli aloittanut jo toukokuussa ja hänen kanssaan menin ruokatunnilla työpaikkaravintolaamme Etelä-Espa kakkosessa. Hän oli yhtä vuosikurssia ylempänä (3 vuotta minua vanhempi) ja ihmetteli ensimmäiseksi, ettei muistanut nähneensä minua koskaan koulussamme! Paljonhan siellä oli väkeä.
.
Eka päivä sujui pitkästyttävästi ilman töitä, kuten psykologi Takalan tarinassakin, muttei sen sijaan päinvastaista, "kaikenlaisen teetättämistä" esiintynyt. Muillekaan ei nyt riitä tarpeeksi tehtävää, vaan tuntikaupalla istutaan koossa vitsailemassa, juoruamassa ja syömässä lihapiirakoita tai munkkeja.
.
Puolen tunnin ruokatunti on venytetty kaksinkertaiseksi, kellokortti leimataan vain aamuin illoin, työaika on liukuva. Ihmiset on oikeastaan aika mukavia, en tunne toistaiseksi sulkeutuneeni jengistä pois, jos toisaalta minua ei ole siihen liikaa painostettu liittymäänkään.
.
Kritiikkiä: Kyllä työaika olisi saatava parempaan käyttöön, ettei tarvitsisi aikaa tappaa. Vähemmän työntekijöitä ja urakkatyö, ehkä joku vuorollaan aina päivystämässä. Monipuolisemmat työtehtävät joustavuuden lisäämiseksi ja vuorottelua.
.
Sähkövalotkin aina palavat ja tietokonepääte on käynnissä turhaan ja paperia tuhlataan hirveästi. En tiedä uskaltaisinko tyhjentää paperikorin salkkuuni, käyttääkseni kotona tyhjät toiset puolet.
.
Työpaikalla on kiva opiskella väliaikoina, siis palkallisella ajalla. Olen käännellyt englantia tähän asti. Ensin yritin lukea kirjanpitoa, mutta siihen oli vaikeampi keskittyä. Kielissä ei haittaa, jos tulee tankattua samaa lausetta moneen kertaan. Bussimatkat pitäisi myös aina hyödyntää.
.
Vakituiset siellä työssä vain lueskelee lehtiä, syö, juo ja lässyttää. Esim: "Ostin Hymylehden heti kiireesti, kun se lupasi paljastaa TV-kuuluttaja Tuula Rosenqvistin salaiset paheet. Mutta siitä lehdestä ilmenikin, ettei hänellä ole paheita lainkaan, ainoastaan hyveitä!" Keskustelun aihe oli lehtimainosten ylisanat.
.
Perjantaisin puoliltapäivin sotilasparaati marssii soitellen Unioninkatua ikkunoittemme alla. Naiset ryntäävät ikkunoihin katselemaan. Maanantaisin TV:n Levyraati ja sen suosituin jäsen Pirkko Liinamaa on tyhjentymätön keskustelunaihe. Bitco on naisten suosima sisustuskauppa.
.
Romaniasuun pukeutunut rouva vieraili konttorimme ovella kauppaamassa sinnikkäästi pitsiliinoja ja minun saamani tehtävä oli käydä kieltäytymässä kaupoista, jotta hän lähtisi.
.
Työtäni on: kotimaisen asiakasreskontran hoito ja kotimaisten pankkitilien seuraaminen. Mapitan invoicet, kasaan pinoon jäljennökset, niittaan asiakkaiden maksujen pankkisiirtokuitit A4-arkeille, koodaan paperiin pankin numeron, asnon (asiakasnumeron), tilnon, erän, laskun juoksevan numeron, mahdollisen nootan "j-no:n" sekä maksun; monta riviä, jos monta maksua. Leimaan paperiin järjestysnumeron ja toisaalta päivämäärän.
.
Sitten kirjoitan tietokonepäätteelle: soe enter asma, eer, 1 tai muut, tek, 12 ja kirjoitan koneelle kunkin paperin tiedot. Sitten leima paperiin ja koneelle lopuksi ter. Yhdelle tietokonepäätteelle jonottaa moni vuoroaan. Joskus kone "kaatuu" ja pitää kirjoittaa samat tekstit uudelleen, seuraavana päivänä.
.
Tarkastan edellispäivän vientini ja toimitan eilisen paperit vanhalle Hellstenille mapitettaviksi. Kirjoitan neljänä kopiona listaa saaduista maksuista.
.
Myöhemmin alan kirjoittaa myös karhuamiskirjeitä, Reposen loma-sijaisena. Jos karhumakirjeet eivät tepsi, saan karhuta saataviamme puhelimitse. Vain yksityisiltä karhutaan. Valtio ja julkiset yhteisöt ovat hitaita, mutta niiden luotetaan aina maksavan.
.
Kotimaisten maksujen lisäksi hoidan pankkireskontraa niistä, Konosen loma-sijaisena. Tarkastan pankkien tiliotteet ja meidän kirjaukset, ja huomautan virheistä ("pahuksen tohelot", demonstroi Kononen) sekä kirjaan pankkikulut.
.
Ensimmäinen huomautus-soittoni hitaalle maksajalle jännitti minua, mutta vastaajan päässä kenties enemmän. Vastapäätäni istuva Reponen häipyi huomaavaisesti hetkeksi, niin minun oli helpompi keskittyä soittamaan.
.
Ja sitten asiakkaat alkoivat soitella minulle, kun meillä jäi myyntijohtaja lomalle (karhuamiskirjeissä luki sekä hänen että minun nimet), ja he toivoivat, että minä voisin helpottaa maksuehtoja.
.
Joku asiakas ehdotti minulle: "Unohdetaan tämä korkolasku ja tehdään kauppoja toistekin?" Eipä unohdettu, kun se oli jo niinkin kauan ollut maksamatta kuin 46 päivää yli erääntymisen. (Ei minulla ollut valtuuksia unohtaa tai en ollut valtuuksistani kysynyt.)
.
Toinen asiakas pyysi minulta vielä kahta viikkoa maksuaikaa, mutta sovimme yhdestä viikosta. En paljastanut, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin ennen myyntijohtajan paluuta lomaltaan.
.
Eräs huolestunut paperikauppias soitti minulle hyvissä ajoin etukäteen kertoen maksunsa vähän myöhästyvän. Myönsin hövelisti lisää maksuaikaa. Kesäaikana henkilökuntaa on poissa, sekä asiakkailla että meillä, joten velkominen tehostuu vasta syksyllä. Maksua myöhässä kovasti lupaillut paperikauppias ei maksanut jälkikäteenkään minun aikanani.
.
Kuukausipalkkani on 1600 markkaa ja maksetaan kuukauden 15. päivänä ruskeassa kuoressa seteleinä pääkonttorin kassakaapista. Liikennöitsijä Pauli Tyllilän 50 bussimatkan sarjalippu maksaa 136,50 markkaa, eli 5,46 markkaa päivässä. Työpaikan ruokaliput 45 markkaa / 10 kpl eli 4,50 mk joka päivä.
.
Mozart soi kauniisti, kun vain mielentila on oikea, että jaksaa rentoutua, uppoutua sohvalla maaten musiikin maailmaan, nukahtaa sekunniksi herätäkseen samassa viulukonserton kirkkaaseen sointiin. Miten puhdasta ja raikasta tuo soitto on. Voisiko tunnelman verrata kävelyyn vanhassa, kauniissa, isossa, hyvin hoidetussa kartanon puistossa. Siihen verrattuna paraskin pop-musiikki on kuin istumista ahtaasti pienessä rivitalon pikku puutarhassa ympärillä urbanisaatiota ja ummehtunutta ilmaa.
.
Töissä sanoi tiine nainen, ettei ymmärrä jatsia. "Ja sinfonioita ymmärrän yhtä vähän, täytyy myöntää." Siihen toinen, jo harmaatukkainen: "Kyllähän nyt toki sentään, jatsia enemmän kuin sinfonioita." Nämä ihmiset tekevät tätä työtä ikänsä keskikoulupohjalta.
.
Kävelen aamuin illoin linja-autoasemalta Esplanadille ja Unioninkadulle, enkä aja raitiovaunulla Kauppatorille. Tunnin ruokatunnilla kävelen syötyäni usein puistoon Tähtitorninmäelle.
.
Kauppatorilla törmäsin sattumalta opiskelutoveriini Martti Niiroseen (1955-2013), joka vietti kesälomaa 1978 ja oli lähdössä veneilemään.
.
Tykkään kävellä Helsingin katuja. Hassua lähteä matkoille, jos ei tunne vielä edes kotikaupunkiaan. Puistot on virkistäviä, ilman niitä kaupunki olisi kurja loukko. Kävelen pelkkiä katujakin, sillä tärkeintä ei ole päästä itse puistoon vaan että niitä yleensä on. Tämä on vapauden aate, jota materialisti kommunisti ei ymmärrä (esim. muutto-oikeus, vaikkei haluaisikaan muuttaa), mutta jonka Rolf Oinonen oivaltaa kirjoittaessaan Suomen Luonnossa hupenevista erämaista (joissa itse en ole käynyt).
.
Lukiossani rinnakkaisluokalla opiskeli muuan Jukka Partinen, jota kutsuttiin "Lalliksi" kuuluisan jääkiekkoilijan mukaan. Kirjanpito-osastollakin käväisee toisinaan työtoveri eri osastolta, merkonomi Partinen, jota kutsutaan Lalliksi. Ystävällinen, leppoisa, nallekarhumainen iso mies.
.
Sain joskus välittää Rabbelle tai Petterille Partisen jättämät terveiset, kun nämä olivat olleet ruokatunnilla. He aina kohisivat: "Mitä, käviks' Lalli? Mitä Lalli sanoi?" Lalli ja Lalli, minä kutsuin asiallisesti Partiseksi. Kunnes opin, että tämä olikin se aito ja alkuperäinen, ennätysmäärän jäähyjä istunut jääkiekkoilija.
.
Merkonomi Henning on mielenkiintoinen tyyppi, josta ei kovasti pidetä kirjanpito-osastolla. Kun tulin töihin, Taisto kierrätti kaikki paikat, mutta sivuutti Henningin huoneen, jossa olisi ollut pari muutakin ihmistä.
.
Kun Henningillä oli asiaa kotimaisista pankeista, hän kääntyi Kaijan puoleen. Tämä vastasi: "Niitä hoitaa nyt herra Nieminen". Ja minulle Kaija: "Meille muille olet Heikki, mutta Henningille täytyy sanoa herra Nieminen, sillä sellainen on tuo meidän herra Hemminki!"
.
Viikkoja myöhemmin Pirjo sanoi: "Nyt se Hemmingin hölmö on taas tuonut nää tänne. Eikö se ny vieläkään oo saanu päähänsä, että nää menee Heikille."
.
Henning harmitteli ääneen Kaijan lähtöä töistä jo puoli neljältä. Kaija sanoi tulevansa joka aamu jo ennen klo 7:30. Henning totesi siihen: "Sivistyneet ihmiset nukkuvat vielä sellaiseen aikaan!"
.
Hemminki työskentelee säännöllisesti tasan klo 9-17. Kuten virkamiehet ennen. Joskus hän onnettomuudekseen myöhästyy minuutin aamulla ja kellokorttiin tulee punainen leima, jota hän menee harmistuneena selvittämään Taistolle.
.
Tietokoneyhteys suljettiin tavallista aikaisemmin perjantaina 30.6. Henning tuli viime tipassa ja liian myöhään tietokonepäätteen luo (johon hän ei itse koske):
.
"Minä haluaisin... tämä pitäisi välttämättömästi saada vietyä tässä kuussa!" Hän meni valittamaan Taistolle, joka soitti lojaalisti, mutta turhaan, konehuoneeseen.
.
Pirjon kommentti: "Johan se Hemminki on niitä huhtikuusta asti vitkutellut, kai ne joutaa vielä taas yhden kuukauden myöhästymään!"
.
Pirjo toiselle kesäapulaiselle, kauppatieteiden ylioppilas Pekalle: "Nyt Hemminki aikoo mennä valittamaan susta Raunolle (osastopäällikkö). Se hokee kaikille, että sä oot kyllä nopea, mutta kirjanpidossa on tärkeintä tarkkuus! Itsehän se on niin mielettömän hidas tuhertaja!"
.
Kun istuin juuri vessassa, satuin seinän läpi kuulemaan, mitä asiaa Henningillä oli osastopäällikön huoneeseen: "Hän on hyvin nopea, paljon nopeampi kuin minä... mutta! Kirjanpidossahan tärkeintä on ennen kaikkea: tarkkuus!"
.
Pirjo kertoi, että pikkujoulun jälkeinen työpäivä oli mennyt vähän lauleluksi ja kaljan juonniksi, mutta onneksi Hemminki ei ollut paikalla!
.
Pekka: "Hemminki olisi soittanut Grönhagenille ja sanonut, että tilanne on täällä tällä hetkellä katastrofaalisesti luisumassa herra toimitusjohtajan hallinnasta."
.
Birgitkin huokaisi "tuota meidän Härmania", kun tämä oli yrittänyt vaihdattaa shekkinsä huoltokonttorin rahoihin... "ja Eilalta vaihtoi seteleitä kolikkoihinsa, kun Eila on niin kiltti."
.
Hemmingin ollessa kesälomalla 12.7. Taisto huomasi: "Onkin meidän Hermannin nimipäivä, pitäisikö lähettää sähke, he?"
.
Pirjo Pekalle, odoteltaessa Hemmingin paluuta lomalta: "Jotkut tykkää kun saa toisen kiinni jostakin virheestä ja saa haukkua ja tehdä valituksen. Kai se on jokin ilo. Hemminki kyllä nuuskii jokaisen täyttämäsi paperin lomansa ajalta."
.
Kerran päivässä käyvä pääkonttorin lähetti Jaska oli ulkonäöstä päätellen vanhuuseläkeiän 65 vuotta kai jo ylittänyt paksu ja iloinen ukkeli. Hän kehui kirjanpito-osastoa: "Kaikki täällä on oikeastaan niin mukavia ihmisiä! Paitsi Hemminki on paska." Mihin Pirjo: "Täytyyhän joka paikassa joku sellainen ollakin."
.
(Tuo sai minut miettimään, tulisiko minusta sellainen, josta ei pidetä. Olen kai sellainen aina ollutkin.)
.
Pirjo: "Se mua ärsyttää Hemmingissä, kun se on olevinaan itse niin hirveän hyvin käyttäytyvä ja älykäs ja kuitenkaan sillä ei oo alkeellisintakaan käytöstä."
.
"Kyllähän Hemmingillä töitä riittää, kun se siirtelee papereita pöydällään paikasta toiseen. Kyllä se sitten hermostuu, jos siltä menee vaikkapa pyytämään jotain tiliotetta - missä pinossa se nyt onkaan, missä, missä, hosu, hosu..."
.
Kaija: "Hemminki opetti mulle töitään... selitti sitten sellaisenkin uuden asian, että... sellaisen luvun perään merkitään pieni vihreä piste... En ollut ennen tiennytkään... että Pieni Vihreä Piste. Kyllä mua sitten nauratti."
.
Stugu on budjettipäällikkö, HTM ja Espoon tilintarkastaja, joka vetelehtii joka kesäpäivä jonkin aikaa Taiston huoneessa, ja tärisyttää koko taloa räjähtelevällä naurunremakallaan.
.
Stugu poikkesi taas yhtenä päivänä osastolle maha edellä ja sanomalehti kainalossa: "Huomenta kaikki hoh hoh hoo! Nyt ois Paavin paikka vapaana. Hoh hoh hoh hoh hoo!"
.
Helsingin Sanomat otsikoi seuraavana päivänä: "Koko maailma suri paavia." Paavali VI, syntynyt 1897, paavina vuodesta 1963, kuoli 6.8.1978. Hänen seuraajansa Johannes Paavali I ehtii olla paavina vain 34 päivää, kuollen jo 28.9.1978.
.
Raskaana oleva konttoristi pohti: "Yleensä ruskeat silmät jotenkin periytyy paremmin..." Kaikki eivät taida muistaa Gregor Mendeliä tai tiedä dominoivista ja resistenteistä perintötekijöistä, ajattelin - vasta vuodentakaisena ylioppilaana.
.
Elokuussa, kun viimeisetkin lomalaiset olivat palanneet töihin, turhiksi jääneitä "suviuunoja" alettiin hätistellä häipymään jo vähitellen. Olin luullut voivani tienata 1600 myös koko elokuulta, mutta sain 15.8. enää 1376 markkaa (sisältäen 6 päivän lomakorvauksen 384 markkaa, joka laskettiin 6x1600/25). Ruokalippuja olin ostanut 5x10+6 = 56 kpl, sen verran kertyi työpäiviä.
.
Viimeisenä kesätyöpäivänäni perjantaina 18.8. maksoin opiskelutoverini Pekan kanssa puoliksi (18/2= 9 markkaa) yhteisen läksiäistarjoilumme. Sitä puolukkapiirakkaa kävivät kiittelemässä eräät minulle varsin vieraiksi jääneet ja minua kohtaan nyreiltäkin vaikuttaneet etäisten huoneiden Marjat ja Anskut.
.
Saamani työtodistus: "Hän on suorittanut hänelle uskotut tehtävät kiitettävästi ja ollut työssään ahkera." Allekirjoitukset Rauno ja Taisto.
.