torstai 1. joulukuuta 2016

224. Lin ja Zen, nonkonformistin 'sanaton kiitollisuus'

Lin Jutang (tai myös Lin Yu-tang) oli kevyesti filosofoiva amerikan-kiinalainen kirjailija (elinvuodet 1895-1976). Sellainen jonka kirjoitukset sopisivat hyvin Reader's Digestin Valittuihin Paloihin. Kristittyjen vanhempien lapsi, yliopiston opettaja, muutti Yhdysvaltoihin 1936, myöhemmin Singaporeen.
.
Tein omin sanoin lyhyitä muistiinpanoja Linin neuvoista "Miten kirjoittaa hyvin":
.
1) Nuku ensin hyvin ja nauti aamulla vaikkapa kupillinen kahvia. Vältä maanantai-masennusta. Ole toiveikas, innostunut, hilpeä, valmis valloittamaan maailmaa!
- Aluksi tarvitaan vain 1. ensimmäinen lause!
Tee kirjoittamisesta säännöllinen tapa. Istu määrätunnit, aamulla tai illalla.
.
2) Tunne itsesi tyytyväiseksi kirjoittaessasi. Vaikka savukkeen avulla. Kukaan ei pidä hapannaamaisesta kirjoittajasta! Kupli, pursua ja virtaa! Piristä itsesi vaikkapa aamukävelyllä.
.
3) Ilmaise itseäsi. Kirjoita tärkeää, omaa sanottavaasi!
.
4) Tee vaikutus lukijaan. Käytä vaikkapa sanoja, joita lukija ei vielä tunne! Herätä lukijassa kunnioitusta. Tyrmää lukija tiedoillasi omalta alaltasi.
.
5) Hengetön kirjoittaminen on pahasta. Siis sellainen mikä tuntuu tilaustyöltä, esimerkiksi tohtorin väitöskirjan kaavamainen jäsentely.
.
6) Lopeta kun väsyt. Lopeta äkillisesti. Äkkiloppu on hyvä.
.
***
Zen-buddhalaisuus on ollut minulle hieman hämärä käsite. Lin Jutang avaa zenin näin: sen sanattomana ytimenä on ihmisen "Sanaton kiitollisuus" omasta elämästään!
Ahaa! Koen ymmärtäväni Linin antaman idean.
.
***
Moneksi jakautuneen Kiinan sotalordien taistelut ennen Tshiang Kai-shekia ja Mao Tse-tungia ovat olleet minulle hiukan hämärää historiaa. Lin nimeää kaksi sotaherraa: Jen Shishan sekä Feng Et-saa. Pannaanpa korvan taakse muistiin ja tutkitaan myöhemmin.
.
***
Neuvostoliiton vahvojen miesten taistelut Stalinin kuoltua Lin kiteyttää seuraavasti:
.
1) Nikita Hrutshov liittoutui Malenkovin kanssa ja he kuristivat omin käsin Berijan.
2) Nikita, Molotov ja Kagenovitsh liittoutuivat nujertaakseen Malenkovin.
3) Nikita ja Zhukov liittoutuivat nujertaakseen Molotovin ja Kagenovitshin.
4) Nikita ja Bulganin liittoutuivat nujertaakseen Zhukovin.
5) Nikita kaatoi Stalinin kultin ja nujersi Voroshilovin.
.
Tulee mieleen Roomassa vähän ennen Kristusta vallasta taistelleet sotapäälliköt vaihtelevine kolmen miehen triumviraatteineen. Tai Goscinnyn ja Uderzon sarjakuvassa "Asterix ja gootit" vuoroin toinen toisensa tappavat germaanipäälliköt. Valta on raakojen ihmisten herkku.
.
Vuonna 1962 kirjoittaessaan ja pakinoidessaan Toisinajattelija eli Nonkonformisti Lin ei vielä tiennyt, miten Brezhnev, Kosygin ja Podgornyi liittoutuisivat nujertaakseen Nikitan. Sitten Brezhnev ja Kosygin nujertaisivat Podgornyin ja Brezhnev Kosyginin. Sitten kuolema nujertaisi Brezhnevin, Andropovin ja Tshernenkon. Janajev nujertaisi Gorbatshovin; Jeltsin Janajevin, Rutshkoin ja Hasbulatovin. Sitten Putin nujertaisi Jeltsinin, vangikseen kotiarestiin kuolemaan.
.
Diktatuuria kutsuttiin 'demokraattiseksi sentralismiksi', kun jokaista sosialistista maata, kuten Kuubaa, johti yksinvaltiaana ns. 'Vahva Mies', joka likvidoi kilpailijansa. Kansa hurrasi.
.
6622. Lin Jutang: Vastavirran ilot (The Pleasures of Nonconformist)
25.11.2016 (1962) Gummerus 1963 S 319 s. suom. Eija Palsbo. Oma lk.04
.
Olenpa lukenut Liniä ennenkin ja 'Maallinen onni' kannattaisi kerrata:
 996 -80 Lin Jutang: Maallinen onni (mietteitä, elämänohjeita)
 856 -79 Lin Jutang: Punainen portti (romaani Kiinasta)
.
***
Ensyklopedistina rakastan pieniä tiedon jyviä ja listoja pähkinän kuorissa.
.
Keksimättä nyt sopivampaa paikkaa liitän Ripleyn listan
Rikkaimmat miehet kautta aikojen,
(omaisuus nykyarvojen mukaan):
.
1) Rockefeller, toimiala öljy, 336 mrd dollaria.
2) Carnegie, toimiala teräs, 309 mrd
3) Vilhelm Valloittaja, vuodelta 1066, 209 mrd
4) Vanderbilt, toimiala rautatiet, 186 mrd
5) Alan Rufus, 1000-luvun normanni, 149 mrd
6) Gates, toimiala IT, 136 mrd
7) Astor, toimiala hotellit, 121 mrd.
Entäpä kansanherrojen rikkaus, Castro, Kim, Putin, ym?
.
Robert Ripleyn sarjakuva "Usko tai älä" aloitti jo vuonna 1918 "The New York Globessa".
.
Lapsena minua huvitti entisaikainen nopeusrajoitus autoille: enintään 4 mailia / 6 kilometriä tunnissa (kaupungissa vain puolet siitäkin!) ja auton edellä täytyi kävellä miehen heiluttamassa varoitukseksi punaista lippua. En tiennyt, että Britannian 'Locomotive Act' oli niinkin vanha kuin vuodelta 1865.
.
Kuulemma britti W.T. Stead kirjoitti v. 1886 kertomuksen aluksesta, joka joutuu merihätään, eikä pelastusveneitä riitä hukkuville. Vuonna 1890 hän kirjoitti romaanin laivasta, joka törmää Atlantilla jäävuoreen, ja matkustajat hukkuvat. Vuonna 1912 hän itse lähti merelle uutuusaluksella ja hukkui. Laivan nimi oli Titanic.
.
6617. Proud, James + Tibballs, Geoff: Ripley's Believe It or Not - Uskomattomia tositarinoita miehille (Unbelievable Stories for Guys) suom. Juhana Korhonen. Luettu 15.11.2016 (2012) ReadMe Bonnier 2013 S 255 s. H41 lk.041

tiistai 29. marraskuuta 2016

223. Kontaktikirjat 1970

Keskon (K-) "Kauppiaitten Kustannus" keksi 1960/1970-lukujen vaihteessa julkaista varhaisnuorten ja teini-ikäisten (11-18 v.) kirjoittamia novelleja. Erityisesti hämmästytti varhaiskypsä 11-vuotias Jussi-Pekka Toivonen "Sammakkoperspektiivillään". Toimittaja vieraili pojan kotona Turussa ja varmisti, että tämä todellakin oli henkisesti ja suullisesti tekstinsä tasolla, eikä kirjaa ollut kirjoittanut joku aikuinen.
.
Myöhemmin voimme nähdä, mitä varhaiskirjoittajista tuli isoina - ainakin kirjailijoita, toimittajia ja lääkäreitä. Olivat lahjakkaita nuoria:
.
Arto Melleri, 13-v. Lappajärvi: "Meno-paluu" (1970). 48-vuotiaaksi elänyt runoilija. Syntyi 7.9.1956, kuoli 13.5.2005. Sai Finlandia-palkinnon vuonna 1991. Teoksia mm. 'Liftarien yö', 'Schlaageriseppele', 'Pete Q', 'Ilmalaiva Italia', 'Mau-Mau', 'Elävien kirjoissa', 'Puukkobulevardi'.
.
Heikki Halila, 18-v. Helsinki: "60-luvun suomalaista tilitystä". - Tohtori, professori.
.
Pekka Hyvärinen, 18-v. Iisalmi: "Minä ja Lootin vaimo". - Toimittaja.
.
Esa Kero, 18-v. Savonlinna: "Asvalttihiiri". - Helsingin Sanomien toimittaja.
.
Reetta Nopola, 14-v. Tapiola (Espoo): "Pätkinä päiväkirjaa". - Kirjailija, ei vaan
sittenkin lääkäri, sotkin ensin Sinikka ja Tiina Nopolaan.
.
Ulla-Maija Paavilainen, 14-v. Honkilahti (Eura): "Valekierre". - Päätoimittaja
(Me Naiset -lehti), kirjailija.
.
***
Luin uudelleen Ulla-Maija Paavilaisen teoksen - vain 60 sivua - Kontaktien vakiomittainen. Teksti yllättää sujuvuudellaan! Erinomaista sanavalmiutta 14-vuotiaalta.
.
Tuiki tavallinen teinityttö Riitta, kastanjanruskeat olkapäille ulottuvat hiukset, asuu maalla. Ei kutsu koulutovereita käymään, häpeää punaista maalaistaloa ja tiilinavettaa, kun koulukavereilla on moderneja virkamieskoteja. Yhteiskoulu on naapurikunnassa, kahden kilometrin kävelyn ja 16 kilometrin bussimatkan päässä. (Kunnat Honkilahti ja Hinnerjoki on nykyään yhdistetty Euraan).
.
- Kuule, jos et nyt tänä iltana menisikään kirkolle. Televisiosta tulee kotimainen elokuva. Se voi olla aika hyvä, ehdottaa äiti, joka on tuvassa leipomassa pullaa.
.
- Se tulee kakkosverkosta, eikä meillä ole kakkosta, toteaa Riitta äänessään salattua iloa.
.
Baari on täynnä polttelevia ja purukumia mäyssääviä nuoria. Naistenhuoneessa Riitta kampaa hiuksiaan. - Vampyyri lähtee valloitusretkelle, nauraa Marjo, jolla on uusi Mini Vague. Pari tuntematonta poikaa on nostanut tyttöjen olkalaukut pöydille ja istunut heidän paikoilleen.
.
Poika tarjoaa harmistuneelle Riitalle tupakan ja juttelu käynnistyy verkalleen. Marjo lähtee, Riitta jää. Pekalla on vaalea, loivasti kihartuva tukka ja auto, punainen Mini. Riitta sanoo iäkseen 15. Seuraavina iltoina lähdetään ajelemaan.
.
Toisella ajelukerralla he käyvät Tampereella asti, kävelevät vain kaduilla ja nauttivat yhdessäolosta. Poika oli tyytynyt suudelmiin ja hyväilyihin, vaikkakin hänestä näkyi selvästi, että hän oli aina tottunut saamaan tytöiltä sen, mitä halusi. Kotiin kello kolme yöllä, vastaanotto on odotettua hurjempi.
.
Puolivälissä kirjaa Riitta yllättää Jyväskylään muka menneen Pekan elokuvateatterissa jonkun Millan kanssa. Sen jälkeen seurataan Riitan koulupäiviä 5B-luokalla. Nolla aljankokeesta, kakkonen ruotsista, itkuja Pekan muistelemisen takia. "Hon var sjuk... och olyckligt förälskad" Riitta jatkaa omiaan jopa ruotsintehtäviinsä.
.
Riitta on kierteessä, hänen on pakko ottaa yhteyttä Pekkaan. Hän haluaa saada selvyyden, pitikö hän Pekasta. Lokakuussa poika oli sanonut: Minä pidän sinusta. Kauanko "pikkununnaksi" kutsuttu oli saanut nauttia onnestaan, kuukauden, viikon, päivän, tunnin? Mutta lopulta Riitta päättää seistä itse omilla jaloillaan...
.
5167. Paavilainen, Ulla-Maija: Valekierre. (Keltainen Kontaktikirja, sarja 14-v.)
19.5.2009 () Kauppiaitten Kustannus 1970 N 60 s. O teiniromanssi lk.KN
.
***
.
Mitä sitten on 40-50 vuodessa tullut vähemmän julkisuudessa näkyneistä nuorista lahjakkuuksista? Internetin avulla ja lääkärimatrikkelista löytyy vaikkapa terveyskeskuslääkäri Satu Someri (s.1952). Liikkeenharjoittajan ja myyjän tytär. Ylioppilas 1971 Hankasalmelta. LL 1977 Oulusta.
.
6619. Someri, Satu: Luopiomainen ilta. (Sininen Kontaktikirja, 17-v, Hankasalmi)
22.11.2016 () Kauppiaitten Kustannus 1970 N 62 s. O lk.KN
.
Tässäpä toinenkin lukemisen kestävä Kontaktikirja! Nuorten porukka kuluttaa aikaa illalla koulun kellarissa (Jyväskylässä?) tekemällä grafiikantöitä ja juttelemalla vuolaasti. Aikuisiakin ihmisiä vilahtaa, siivooja ja opettaja Martti. Sarkastista huulenheittoa ja mielipiteitä:
.
Nuoret, osallistukaa! Tehtävänä on rönsyilyttää yhteiskuntaa, ei muuttaa sitä, tuumii päähenkilö Kaisa. Hän tuntuu ihailevan Heksaa, joka heiluu teinikunnassa ja ihan kaikissa osallistumispaikoissa.
.
Somerin teksti vaikuttaa yhä yllättävän pirteältä ja ajanmukaiselta! Sillä hän heittää koko ajan esille malleja ja tavaramerkkejä isoin alkukirjaimin. Francoise Hardy. Onko malli Miss Chatelainesta vai Seventeen'istä? Aito Kennedy-tuoli. Me Naisten värikuvasivut. Levysoittimessa Chopinin as-duuri poloneesi opus 53. Liberaceko soittaa? Joku bändi on popularisoinut Händeliä. Girl on huono merkki maskarassa, ainakin jos on kuuma.
.
Näytteeksi sanojen poimintoja sieltä täältä ja sitten muutamia nuoren ajatuksia 1969/1970:
.
Beatles-filmien jälkeen ensimmäiset pörröpäät pojat ilmestyivät kaduille. Oijee kun ois surffareita, kapoow! Oletsä oppinut tuonkin Amerikasta? Hagströmin mokkaa päällä ja rillit kuin Kulta-Könnistä. Keski-Suomen lääninlääkärin toimisto. Askon alennusmyynti. Töhriytynyt Sadankomitean merkki. Freedom for thinkers...
.
Lumi tuprutti Heksan koivistolaiseen ja pesiytyi kinokseksi reuhkan keskellä olevaan syvennykseen.
Näyteikkunat, valomainokset ja autonlyhtyjen valo. Kangaskassi täynnä negatiiveja. Martti selosti kaikki tekniikat taidegrafiikassa. Näitsä kuvatuksen - nahkasaappaat ja perspaikkahousut? Marimekon raitahaalarit. Progressiiviset puupalikat. Mokkaturkit. Ten Years After ja Alvin Lee.
.
Kinon edustalla seisoskeli myöhäisnäytöstä odottelevia miehiä, joitakin naisia ja laumoittain teini-ikäisiä poikia, joillakin kainalossaan minimekkoinen koulutyttö. Hippipariskunta ryntäili ympäriinsä nahkasuikaleet heiluen. Luultavasti joitakin opiskelijoita. Winning, kilparatojen voittaja. Paul Newman, Joanne Woodward. Robert Wagner. Kielletty.
.
Surrealistinen kuvatus, oikee himomurhaaja, Roman Polanski. Naa na na naa. Land of thousand dances. Ziuuuumb! Tämähän on America Fan-clubin kokoontumispaikka tänä iltana. Toisaalta tämä kurja kaupunki ei tarjoa muuta kuin Puutarhakadun marxilais-leninistit.
.
- Joo, hani, paras tapa vaikuttaa maailmaan on ruveta ala-asteen opettajaksi, tai kouluhallituksen oppiennätysten valiokunnan puheenjohtajaksi. En mäkään ole harkinnut lääkikseen tai muuhun muotitieteelliseen pyrkimistä, mikä takais vankkumattoman taloudellisen aseman.
.
- Mihin katoaa kaksi prosenttia koululaisista, eikä kukaan huomaa mitään. Joissakin koululaisille tarkoitetuissa stipendinhakukaavakkeissa kysytään, onko hakija ollut psykiatrin hoidossa. Milloin, kauanko, kenellä? Entä jos saataisiin koulupsykiatri, ja ne valtavat määrät koululaisia (joidenkin tutkimusten mukaan 25 prosenttia) ryntäisivät hänen toimistoonsa? Vieläkö kysyttäisiin?
.
- Tietenkin lievä sosialisointi on pakko Suomessakin, mutta tarvitseeko sitä varten muuttaa järjestelmää, eihän se kiellä menetelmän tarkoituksenmukaisuutta. Ainakin faijan puheiden mukaan koko ajan yritetään kuroa umpeen tuloluokkien välisiä eroja, sitä varten on sosiaalipolitiikka. Miksei otettais hindulaisuudesta esimerkkiä, napsien parhaat palat, tulivat ne sitten mistä tahansa.
.
Kirjan lopussa hämmentää lukijaa Pilven ja Merjan kehittyvä rakkaussuhde. En tekstin selailulla edestakaisinkaan vielä keksi, onko Pilvi tyttö vaiko poika? Jää hämäräksi kuin lapsena Taikatalven Tuutikki, josta ei saanut selvää, kumpaa sukupuolta.
.
***
Seuraava teos, Tuula Rantion kirjoittama, palauttaa mieleeni kouluajan kotiaineet. Vapaaniemen Yhteiskoulussa, Espoon Iivisniemessä, täytyi jokaisen pojan kirjoittaa esitelmä jostakin murrosikäisen terveyteen liittyvästä aiheesta voimistelunopettaja "Kuminavan" terveystiedon tunnille.
.
6620. Rantio, Tuula: Murros (Sininen Kontaktikirja, 18-v. Tuomarila, Espoo)
23.11.2016 () Kauppiaitten Kustannus 1970 N 55 s. O "viileän objektiivinen" lk.KN
.
Avaan kirjan sattumanvaraisesti, sivu 32: "Se että nuorilla ja heidän vanhemmillaan on erilainen tausta, aiheuttaa ristiriitoja. Eri sukupolvet ovat eri mieltä asioista, eivätkä aina ymmärrä toisiaan, mutta se vie kehitystä eteenpäin, sillä nuoret pystyvät omaksumaan uusia asenteita helpommin kuin vanhemmat, koska heidän harteillaan ei ole niin suurta vanhojen normien ja ajattelukaavojen painolastia kuin vanhemman väen."
.
Mutta onko kirjoittaja miettinyt mistä sylttytehtaalta "uudet" asenteet tulevat, kuka ne on keksinyt? Tarkoittaako, että nuoret saavat entistä monipuolisemman koulutuksen?
.
Mitähän kirjoittajalle kuuluu nykyisin? Etsin hakukoneella. Grave Site, Helsingin pitäjän kirkon hautausmaa, Vantaa. Tuula Parikka (Rantio). Elinvuodet 1951-2004.
.
***
Seuraavaa kirjaa selailen, mutta en jotenkin nyt pysty lukemaan ajatuksenjuoksusta enempää kuin takakannen yhteenvedon, pitkätukkaisen tytön mustavalkoisen kasvovalokuvan yläpuolelta:
.
Runo jättää kotinsa, muuttaa kaupunkiin, jossa tapaa Nallen. Rakastutaan ja rakastetaan. Tulee väistämätön ero, Runo jää yksin. - Teinitytön kitkeränmakuinen aikuistuminen ja itsensä löytäminen, vuoden mittaisen epätoivon kautta. Herkkä tarina, jonka alakuloisuudesta iloon siirtyvä tunnelma on tuttu aikamme voimakkaasti eläville nuorille.
.
Peltola, Riitta: Aikaa irtautua (Punainen Kontakti, 16-v. Ravijoki, Virolahti)
Kauppiaitten Kustannus 1970 N 61 s. O lk.KN. Ei luetun numeroa, kun en saanut luettua.
.
***
Kaksi vuoden 1972 uudemman sarjan kontaktikirjaa olen lukenut, mutta unohtanut:
.
6292. Virtanen, Hanna: Toukokuu. Irene, 14-v, Ypäjä, Metsäkulma
28.12.2014 () Kauppiaitten Kustannus 1972 Kontakti N 83 s. O lk.KN
.
6293. Malmio, Eija: Tavallinen lauantai. Anne, 17-v, + Mara, int. tanssip.
28.12.2014 () Kauppiaitten Kustannus 1972 Kontakti N 55 s. O lk.KN
.

tiistai 22. marraskuuta 2016

222. Gogolin Reviisori ja Kuolleet sielut

Löysinpä uuden mielikirjailijan, jolta onkin luettava koko tuotanto:
.
Gogol, Nikolai: Valitut teokset II: Reviisori, Kuolleet sielut I-II. suom. E+J. Kalima, J. Konkka 6613. luettu 10.11.2016 (1836,1842) Wsoy 1959 S 108+306+151=565 s. Oma lk.K
.
Gogol, Nikolai: Valitut teokset I: Jouluyö 60 sivua, Maahisten valtiatar 50, Taras Bulba 148, Vanhanajan tilanomistajat 32, Ivan Ivanovits 62, Nevan valtakatu - Nevski Prospekt 48, Mielipuolen päiväkirja 30, Vaunut 16, Nenä 32, Naimahankkeet 72, Päällysviitta 41 sivua. Esipuhe V. Kiparsky, suomentanut Juhani Konkka. 6618. luettu 18.11.2016 (Gogol eli 1809-52) Wsoy 1959 S 591 s. Oma lk.K
.
***
Ensiksi "Reviisori" (1836), satasivuinen näytelmä. Oikeastaan helppo lukea, kun näytelmäkirjailija antaa täsmällisen käyttöohjeen tekstilleen: henkilö on tällainen, esitettävä näin: "(keskeyttäen) (kauhuissaan)". Vielä osuvat repliikit kullekin!
.
Pikkukaupungin napamiehet, pormestari, piirituomari, sairaalan esimies, koulujen tarkastaja, poliisikomisarius ym. säikähtävät kuultuaan, että Pietarista on tulossa paikanpäälle Tarkastaja!
.
Ponsarit ovat eläneet vuodesta toiseen kuin pellossa, ryypänneet ja rällänneet. Uuden sairaalan rakentamiseen saivat Pietarista määrärahan 5 vuotta sitten, mutta kavalsivat rahat itselleen. "Nyt äkkiä raivaamaan aluksi edes risukko pois uuden sairaalan tontilta." "Mutta kun... ollaan käytetty sitä tonttia kaatopaikkana!" (muistinvarainen siteeraus).
.
Hankalaa valita näytteiksi lyhyitä repliikkejä...
.
"Ei ole hyvä, että potilaanne polttavat niin väkevää tupakkaa, että paikalla aivastaa kun astuu sisään."
.
Näytelmän ydinlauseen sanoo sairaalan esimies: "Kalliita lääkkeitä meillä ei käytetä. Ihminen on selvä kapine. Jos on kuollakseen niin kuolee. Jos taas on parantuakseen, niin paranee itsestäänkin."
.
Lukemattomissa kirjoissa on yritetty avata venäläistä ihmisluonnetta, "avaraa sielua". Olisiko kiteytys tuossa, toisin sanoin. "Jos on heikko niin kuolee. Jos on vahva niin pärjää. Jumalan ja luonnon laki."
.
Siitä suora yhteys kaikenlaiseen uhkapeliin, venäläiseen rulettiin! Joko on vahva ja onnistuu, tai on heikko ja tuhoutuu. Venäjän armeija on kuuluisa simputuksesta, jossa heikot kuolevat. Venäjällä eloon jäävät vanhukset ovat kasvimaita viljeleviä teräsmummoja, töissä käyviä kuolemaansa asti. Heikompi osa väestä kuolee varhain, keskimääräinen elinikä alhainen. Vuonna 2016 HIV-positiivisiakin on Venäjällä jo puolitoista miljoonaa, prosentti väestöstä, mutta sukupuolivalistusta pidetään tarpeettomana.
.
"Minä en salaa, että otan lahjuksia. Eihän synnitöntä ihmistä ole."
.
Avainasenteena on Vanhoillisuus. Mikään ei muutu, kaikki toistuu aivan kuin ennenkin. Vastakohta läntiselle kehitysidealismille, jossa "yritetään uudelleen pikkuisen entistä paremmin..."
.
Mietin miten paljon Gogolin lähtökohtaa "Kamalaa, Tarkastaja on tulossa!" voisi soveltaa kaikkiin erilaisiin kulttuureihin, eri puolilla maapalloa. Onko ideaa muuntelevia elokuvia tai näytelmiä tehty?
.
***
Seuraavaksi "Kuolleet sielut" (1842), Cervantesin "Don Quijotelta" mallia saanut pikareskiromaani. Jännittävä kuin salapoliisikertomus: Miksi ihmeessä salaileva liikemies Tsitsikov kiertää tilalta toiselle haluten tehdä kauppakirjoja äskettäin kuolleista, vielä henkikirjoista poistamattomista maaorjista??! Ovela liikeidea paljastetaan lukijalle vasta 300-sivuisen I osan viimeisillä sivuilla!
.
Seurapiiri pohtii millä pelillä Tshitshikov aikoo kuljettaa satojen orjien joukot toiselle puolelle maata? Mutta hehän ovatkin pelkkiä nimiä papereissa. Eikä maatilaakaan ole olemassa.
.
Myyjät ovat kirjavaa sorttia: joku on tyytyväinen päästessään kauppakirjan allekirjoituksella eroon vaivasta tehdä byrokraateille ilmoitus jokaisesta kuolemantapauksesta. Toinen tinkii ahneesti: "Haluan sata ruplaa hengeltä!" "Ajattelin tarjota 20 kopeekkaa!". "Mutta he ovat taitavia ammattimiehiä, seppiä, suutareita..." "Mutta hehän ovat kuolleita!!"
.
Kolmas myyjä on äärimmäisin kitupiikki. Neljäs on uhkapeluri, joka vaatii pelata orjista ja yrittää huijata jopa tammipelissä. Viides on leskirouva hämmennyksissään, koska hän ei ole ennen myynyt kuolleita maaorjiaan, ja haluaisi ensin tiedustella jostakin oikeasta kauppatavasta ja käyvästä hintatasosta? Rouva arkailee kokeilla uutta asiaa, johon ei vielä ole olemassa vakiintunutta tapaa ja muotia, jota kaikkien olisi noudatettava.
.
Nauhamainen eteneminen paikasta toiseen ja ihmisestä kolmanteen saa kolmiulotteisuutta, kun aiemmin tavatut henkilöt tulevat yllättäen vastaan uudestaan, häiritsemään ja hölisemään julki kaupan salaisuuksia. Sovinnainen leskirouva ei jälkeenpäin malta olla lähtemättä kaupunkiin tekemään tiedusteluja, millä hinnoilla kuolleita orjia on tapana myydä, ettei hän vain ole myynyt väärään hintaan?!
.
LOL! Luettuani "Reviisorin" ja "Kuolleet sielut" olin niin tohkeissani, että ryntäsin kerrankin etsimään tietoverkosta muilta lukijoilta ylistäviä blogikirjoituksia? Vaan sitten hieman laimeilta tuntuivatkin? Lukevatko bloggaajat kuin ikävästä velvollisuudesta, tai huolellisesti sana sanalta maistellen, eräskin "hampaidenpesukirjanaan" pätkittäin, toinen vuorotellen "Anna Kareninan" kanssa - voi, miksi vuorotellen sekaisin.
.
Minä luin Gogolin jutuissa kokonaista metsää enkä yksittäisiä puita. Näin leveällä pensselillä maalattuja huikeita aiheita. Olisiko Carl Barks keksinyt ideoita sarjakuviksi, jos olisi tuntenut Gogolia?
.
Koska tulin aloittaneeksi lukemisen näytelmästä "Reviisori", tulkitsin jatkossa romaanin ja kertomuksetkin farsseina ja komedioina! Suosittelen! Kuvitelkaapa hauskimpia muistamianne näyttelijöitä tulkitsemaan Gogolin keksimiä kirjavia henkilöhahmoja!
.
Yritän kuvitella uusia variaatioita: entä jos joku tarjoutuisi ostamaan toisten taskuista käytetyt elokuvaliput tai karamellipaperit... tai hollantilaiset eurokolikot? Miten monenlaisia reaktiot voisivat olla?
.
Rinnastan Gogolin muiden kulttuurien satiirikkoihin, joita suosittelen: Mark Twain! Anatole France! Henry Fielding! Heiltä luen kaiken. Venäläisistä mielikirjani ennestään Ivan Gontsharov: "Oblomov".
.
***
Gogolin "Nenä" (1836), 32 sivua - yhä huikeampaa! Parturi leikkaa vahingossa kollegiasessori Kovaljovin kasvoilta jotakin liikaa pois. Irronnut nenä (!) karkaa omille teilleen ja menestyy mm. Pietarin seuraelämässä sekä ajelee omilla hevosrattaillaan. Nenän hankittua itselleen jopa ulkomaanpassinkin syntyy vaara, että livistää Eurooppaan, ellei pian saada kiinni ja ommeltua takaisin Kovaljovin naamaan?
.
"Naimapuuhat" (1842) - puhemies ja naittajaeukko yrittävät yli kaikkensa saadakseen hovineuvoksen ja kauppiaan tyttären avioon, mutta onnistuuko sulhasista saamattomin karkaamaan ikkunasta?
.
"Miten Ivan ja Ivan riitaantuivat keskenään" (1834) tuo mieleeni Carl Barksin sarjakuvat Aku Ankan eripurasta tonttinaapurinsa herra Turskin eli Teppo Tulpun (Neighbor Jones) kanssa...
.
"Mielipuolen päiväkirja" (1835) käy sairauden edetessä yhä vain absurdimmaksi. Tarmo Manni esitti roolia yksin vuodesta toiseen Kansallisteatterissa.
.
"Päällysviitassa" (1842) päähenkilö ehtii jo kuolla, mutta siinä oli vasta valeloppu, tarina jatkuu.
.
"Taras Bulba" (1835/1842) on jotakin aivan muuta! Venäläisille mieluisin Gogolin teos. Raivoisa sotakertomus 1600-luvun kasakoista. Mahtipontinen veriooppera kaikkein järjettömintä venäläistä sotahulluutta. Kiihdyttävää luettavaa vaikkapa 8-vuotiaille pikkupojille, jos Santeri Ivalon ja Kyösti Wilkunan "Suomalaisia sankareita I-II" sisseineen on jo nautittu, tai kapeampaa korviketta Mika Waltarin "Mikael Karvajalkojen" jälkeen. Filmattukin, 2009 Venäjällä, 1936 Ranskassa, 1939 Englannissa ja 1962 Amerikassa - alkuperäisenimellä Taras Bulba, pääosassa julmistelemassa Yul Brynner, poikanaan Tony Curtis.
.
Pitkänenäinen Nikolai Gogol (1809-1852), syntyjään ukrainalainen, ehti elää vain 42-vuotiaaksi. Ylioppilas, virkamies, tyttökoulun historianopettaja, epäonnistui yliopiston professorina, sitten kirjailija. Naimaton, tiettävästi vailla yhtään hetero- tai homoseksuaalistakaan suhdetta. Enenevästi uskonnollinen. Pyhiinvaellus Jerusalemiin 1848. Matkusteli laajasti Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa, Italiassa. Asui 12 vuotta Roomassa, paossa venäläisten närkästystä Reviisorista. Läpäisi sensuurin Venäjällä, koska ei sentään arvostellut korruptiosta Pietarin isoja herroja, vaan pelkkiä syrjäseudun pikkuvirkamiehiä.

221. Agentti 007 James Bond taulukoituna

Englantilainen lehtimies, pörssimeklari ja sodan aikainen tiedustelija Ian Fleming (1909-1964) kirjoitti 12 pitkää ja 5 lyhyttä kertomusta Britannian salaisesta agentista numero 007, James Bond. Olen lukenut vain yhden, Flemingin toiseksi viimeisen (luettujeni n:o 1682, tiistaina 9.10.1984):
.
"Elät vain kahdesti" (You Only Live Twice, 1964): "Blofelt ja Irma Blunt ovat luoneet kuoleman puutarhan Japanin Fukuokaan. Bond jää muistinsa menettäneenä Kuron saarelle Kissy Suzukin luo." 268 sivua. Gummerus 1984 -6. painos. Suomentanut Erkki Savolainen.
.
Annoin välttävän kouluarvosanan 5/6, kun nelosia harvoin jaoin. Muistaakseni (32 vuoden takaa!) yksinkertainen, lapsellinen ja epäuskottavat tarina. Hämmästyin miten vaatimaton sarjatuote voi olla kuuluisa. Heikkotasoinen seikkailukirja nuorille pojille? Ei kannattanut aloittaa toista.
.
"James Bond on nykyaikaisen miehen käyttökelpoinen toiveminä. Bond-kirjat ovat täynnä elintasohyödykkeitä ja naisia ja tekniikan uusimpia keksintöjä," kuvailee hakuteos MMM - Maailman kirjailijat, toimittanut Salla Hirvinen ym. Otava 1972.
.
Olen vieraillut jo lähes 600 kertaa elokuvateatterissa, mutta yksikään katsomani filmi ei ole ollut James Bond. Jossakin vaiheessa Bondeja alettiin esittää mainoskanavilla televisiossa, ensin kertaalleen ja sitten uusintoina vuodesta toiseen, ties monestiko? Suotta jotkut videoivat kotifilmistöönsä.
.
Yritin televisiosta katsoa sarjan ensimmäisiä nostalgiana 1960-luvun alusta, mutta en yhtään jaksanut seurata loppuun asti. Typeriä, epäuskottavia ja pitkästyttäviä. Olen yrittänyt yhä uudelleen ja uudelleen, mutta jääneet kesken, kuin Garcian romaani "Sadan vuoden yksinäisyys", jonka kuitenkin loppujen lopuksi selvitin.
.
Olisiko poikkeus sentään filmeistä paras: "On Her Majesty's Secret Service" (1969), jossa Alpeilla pääosassa välivaiheen näyttelijä George Lazenby. Häntä oli Suomen lehtien (HS:n) arvosteluissa tapana vähätellä, koska pääosassa ei ollut enää Sean Connery, eikä vielä Roger Moore.
.
Leonard Maltin's Movie Guide (2009) antaa filmille kuitenkin puolta tähteä vaille maksimipisteet ja lausuu: "Some 007 fans consider this the best of the series." Ohjaaja Peter R. Hunt. Paljon nuoria naisia Bondin lisäksi. "Lazenby is OK, but incredible action sequences take first chair."
.
Jatkuvan suuren tyrkytyksen jälkeen minulle jäi tunne, kuin sivistyksessäni olisi aukko, koska en tunne Bondeja kuten tavalliset ihmiset. Olen sentään lukenut pohjasivistyksen vuoksi ensimmäisen Harry Potterinkin, vaikken enempää, saati Potter-filmejä. Olen myös lukenut Flemingin matkakertomuksen:
.
Fleming, Ian: Syntiset kaupungit (Thrilling cities, 1963) Gummerus 1965 (luettu n:o 1387, vuonna 1983), 247 sivua, "Sunday Timesin" kirjoitussarjasta vv. 1959-60, 30 päivässä maailman ympäri, 3 päivää kussakin paikassa. Hongkong, Macao, Tokio, Honolulu, Los Angeles, Las Vegas, Chicago, New York, Hampuri, Berliini, Wien, Geneve, Napoli, Monacon Monte Carlo. Suomentanut Erkki Savolainen. 82 mustavalkoista valokuvaa. Minulta kouluarvosana 7/7.
.
Vaan löytyipä sitten yhdessä kirjassa (50 vuoden takaa) kokonaiskatsaus Bond-tuotantoon:
.
Amis, Kingsley: Raportti James Bondista 007 (The James Bond Dossier)
Luettu n:o 6570. 13.8.2016 (1965) Gummerus 1966 S 203 s. suom. Matti Salo O lk.K
.
***
Kaikki Bond-kirjat on taulukoitu suunnilleen seuraavasti, mutta olen lyhentänyt tietoja itselleni varsin riittäviksi, ehkä toisellekin lukijalle. - Nimi, tapahtumapaikka, Bond-tyttö, ystävä, roisto, liiga, juoni, lyhyt luonnehdinta. Eivätköhän kirjat ala erottua toisistaan:
.
1) Casino Royale (1953) Ranska, tyttönä Vesper Lynd, ystävänä Mathis Leiter, roistona Le Chiffre, liigana Smersh, juonena uhkapeli, sieppaus, kidutus. Väkivaltaisin kirjoista.
.
2) Live and Let Die (1954) NY, FL, Jamaika, nti Yksinäinen, Leiter, Quarrel
roisto Hra Iso, liiga Smersh, merirosvoaarre, uinti, korallilaguuni. Hitain kirjoista.
.
3) Moonraker (1955) Kuuraketti. Lontoo - Kent, tyttö Gala Brand,
paras roistoista Hugo Drax, Neuvostoliitto, juoni: Lontoon ydintuho.
.
4) Diamonds are Forever (1956) Guinea, London, NY, Vegas. tyttö Tiffany Case.
roistot Jack ja Seraffino Spang, syndikaatti. Timanttien salakuljetus. Osittain hyvä.
.
5) From Russia with Love (1957) NL, Istanbul, Orient Express, tyttö Tatjana Romanova. Ystävä Kerim. Roistot Rosa Klebb, Grant (Nash). Neuvostoliitto. Salamurha. Hyvä.
.
6) Dr No (1958) Lontoo, Jamaika. Viehättävä tyttö: Honeychile Ryder. Quarrel.
Roisto Dr No, Neuvostoliitto. Ohjusten häiritseminen väärillä ohjeilla.
.
7) Goldfinger (1959) Fort Knox. Tyttö Pussy Galore. Ystävä Leiter.
Roistot Goldfinger, Oddjob B. Ring. Kultavarkaus. Epäuskottavin.
- Oikea Ernö Goldfinger (1902-87) oli unkarilais-brittiläinen arkkitehti,
jonka betonibrutalistisia taloja Fleming vastusti. Äksy arkkitehti haastoi
kirjailijan oikeuteen Kultasormi-nimensä käyttämisestä, mutta tyytyi
siihen, että kustantaja maksoi hänen oikeuskulunsa (Wikipedia).
.
8 a) From a View to a Kill (1960) Pariisi, Mary Ann Russell
Roistot venäläisvakoojaryhmä. Moottoripyörälähettien väijyminen. Tiivis
.
8 b) For Your Eyes Only (1960) Jamaika, Ottawa, Vermont. Judy Havelock.
Roistot von Hammerstein, majuri Gonzales. Jousipyssytaistelu.
.
8 c) Quantum of Solace (1960) Bermuda. Kertomus.
.
8 d) Risico (1960) Rooma, Venetsia. Tyttö Lisl Daum. Colombo.
Roisto Kristatos. Huumeiden salakuljetus. Hyvä uhkakohtaus Lidolla.
.
8 e) Hildebrand Rarity (1960) Chagrin-saari, Intian valtameri. Liz Krest.
Roisto Milton Krest. Harvinaisen kalan pyydystäminen.
.
9) Thunderball (1961) Sussex, Bahama. Domino Vitali (Patricia Fearing). Leiter.
Roistot Blofeld, Spectre. Kiristys, kaapatut ydinpommit, konekaappaus. Hyvä!
.
10) 007, rakastettuni (1961) Adirondacs, Lontoo, Pariisi. Vivienne Michel.
Roistot Horror Sluggsy. Motellin polttaminen, vakuutuspetos. Naisnäkökulma.
.
11) On Her Majesty's Secret Service (1963) Alpit. Tracy Vicenzo. Draco.
Roistot Blofeld, Irma Blunt, Spectre. Saastutus vilja- ja karjaruttoon. Suksipako.
.
12) You Only Live Twice (1964) Tokio, Fukuoka - Kuron saari. Kissy Suzuki.
Roistot Blofeld, Irma Blunt. Itsemurhalaitos myrkkypuutarhassa.
.
13) The Man with the Golden Gun (1965) Lontoo, Jamaika. Mary Goodnight.
Roisto Scaramanga, Hendriks. Kuuba ja NL. Lännen sokerin turmeleminen.
.
***
.
Yksinkertaisuudessaan ja visuaalisuudessaan Ian Flemingin tarinat voisivatkin toimia sarjakuvina, vaikkapa kaistaleena (strippinä) päivästä päivään sanomalehdessä. Ajatus toteutettiin jo 1950-luvulla! Löysin Espoon kirjastosta seuraavanlaisen kokoelma-kirjan:
.
Fleming, Ian + McLusky, John: The James Bond Omnibus 1. Casino
Royale, Live and Let Die, Moonraker, Diamonds, From Russia, Dr No,
Goldfinger, Risico, From a View to a Kill, For your Eyes, Thunderball (11 kpl)
Luettu n:o 6578. 24.8.2016 (1953-61) Titan Books 2009 N 303 s. E23 lk.SK
.
Viihdyin kohtalaisen hyvin 1950-luvun huolellisen ja tyylikkään mustavalkosarjakuvan parissa. Hieman rankaksi iso ja paksu kooste kävi (yksissä kansissa) "kerralla luettavaksi", parin viikon tai kuukauden kuluessakin, oikeiden muunlaisten kirjojen ohessa. Ehkä jossakin vaiheessa ensi vuonna etsin Sarjakuva-Bondien kakkos-osan, kolmannenkin, luettavakseni.
.
***
Bond-elokuvista on paljon myöhemmin tehty 48/52-sivuisia värillisiä sarjakuva-albumeita. Muistelin, että koti-kokoelmassani olisi ainakin "Octopussy" - Mustekala. En tähän hätään löydäkään sitä, mutta yllätyksekseni heti kaksi muuta:
.
1) James Bond (Agentti 007) vuosialbumi 1985: Tappava juoni. Teksti Jack Sutter, kuvitus Sarompas, käännös Metsänen, kustantaja Semic, Tampere 1984.
.
2) James Bond (007) Vaaran vyöhykkeellä (The Living Daylights) - sarjakuvaversio. Pääosassa Timothy Dalton. Kustannus-Oy Semic 1987.
.
Albumit näyttävät äkkiä vilkaistuina varsin houkuttelevilta, vaikka en ole vielä koskaan löytänyt aikaa lukea niitä!

perjantai 4. marraskuuta 2016

220. Tukholman erikoisuuksia, 37 sadasta

Poimintoja ja huomioita Valle Westessonin listalta "100 balla ställen i Stockholm" (2014-15). Turistikohteita joita ei ole tavallisimmissa matkaoppaissa.
Aluksi SÖDERMALM:
*
1) Carl Antonin hissitupa 75 metrin korkeudessa kallioseinämällä. (Muistuttaa Tampereen Pispalan haulitornia.)
.
Henkilöhissi Stadsgårdskajenilta ylös Katarinavägenille (1907-1971) purettiin turhana, 64-vuotiaana, kun alas satamalaiturien kylkeen oli rakennettu uusi autotie Stadsgårdslejden. Taiteilija Carl Anton Axelsson sai kuitenkin yläpään hissihuoneen ateljeekseen.
.
Viking Linen autolautoilta Gamla Staniin kävelevät näkevät hissimökin kalliorinteessä Valokuvamuseon (Fotografiska) kohdalla. Rinnalla on käytössä kiviportaat, joita usein laskeudun kiiruhtaessani laivalle ja jotkut kiipeävät ylöskin, viimeksi jopa lastenrattaiden kanssa.
.
**
2) Industrispåret. Rautatie Södra stationilta Stadsgårdeniin (Viking Linen satama) ja tunneli Södersjukhusetin luona. (Muistuttaa pyörätie Baanan paikalla Helsingin ydinniemeä kiertänyttä, Kauppatorille ja Katajanokalle ulottunutta teollisuusrataa, jolla järjestettiin joskus Lättähattujunan ajelu Ullanlinnan Merisatamaan asti.)
.
Ratakiskot tulevat kävelijää vastaan kivetyllä rantareitillä Danviksbronilta lounaaseen. Jos Vikingin terminaalista lähtee bussilaiturien poikki Fåfänganin kukkulaa kohti kaakkoon, pääsee kiviportaita Folkungagatanin alitse Tegelviksgatanille, jonka länsilaidalla ovat yhdistetyt * Lelumuseo ja * Raitiotiemuseo (Spårvägsmuseet). Itäpuolen kujilta tai kadun päästä pääsee rantareitille, jolla hauskinta on Ilmainen * lautta (Lisen / Lotten) triangelireitillä Hammarby sjön yli, 20 minuutin väliajoin (vain Emelie-lautta Nybrohamniin asti on maksullinen).
.
En ole vielä seurannut rautatietä Skansbronin ja Skanstullsbronin alitse länteen, halki siirtolapuutarhan ja tunneleiden suille, mutta teenpä niin - säästä riippuen - tulevaisuudessa. Rata on merkitty karttaani vuodelta 1975, muttei enää tuoreisiin laivalla jaettaviin ilmaiskarttoihin.
.
***
3) Skatteskrapan (1959), nyk. Studentskrapan. Götgatan / Bondegatan. Söderin taivasta pimentävä Verottajan pilvenpiirtäjä on muutettu opiskelija-asuntolaksi ja pohjakerroksessa on kauppakeskus, huipulla Sky-baari. (Valtiovarainministerinä lähes iäti 1955-1976 toimineen Gunnar Strängin (sd) verokarhunkouraa voi verrata Espoon Otaniemen "Raaden hampaaseen". Strängin puolue hävisi vaalit vasta Astrid Lindgrenin (ks. *11) kirjoitettua 102 prosentin marginaaliverostaan sadun Pomperipossa.)
.
****
4) Björns Trädgårdin maanalainen pysäköintihalli (ovi). Götgatan / Medborgarplatsen. - Omat muistoni Kansalaisaukiolta ovat Medborgarhusin kirjastosta ja Hotelli Malmenista (1949-51), 3 yötä 4 hengen perhehuoneessa kesällä 1976 Töölön Matkatoimiston seuramatkalla. (Espoon Leppävaaran Sellon kauppakeskuksessa on myös valtava parkkihalli).
.
*****
5) Bo på båt-projekti eli Asuntolaivat, Söder Mälarstrand, Södermalmin pohjoisranta. Alusrivistöt viehättävät monillakin Tukholman rannoilla. Niissä on myös hotelleja ja retkeilymajoja. - Itse olen yöpynyt Skeppsholmenin "af Chapman" -laivassa 2 yötä maaliskuussa 2001.
.
******
6) Miniparken vid Monteliusvägen, Bastugatan, Lilla Skinnarviksgränd. Söderin pohjoisrannan yläpuolella Slussenista länteen on ihastuttava vanha rakennusmiljöö jyrkkine mukulakivikujineen ja upeita näköaloja Riddarfjärdenin yli kohti Kaupungintaloa ja liikekeskustaa. Parasta Gamla Stanin rinnalla!
.
********
7) Terrassen vid Reimersholme, Hornstull. Puisto, hauskalla pikkusaarella kerrostaloineen ja portteineen, Södermalmin länsikärjessä.
.
********
8) Paperilennokkipatsas (1994), JAS-kraschenstället, LÅNGHOLMEN. Långholmenin vankilasaarella Södermalmin luoteiskulmassa on nykyisin retkeilymaja-hotelli vankiselleissä (kuten Helsingin Katajanokalla), uimarantoja, puisto, venetelakka ja - hävittäjälentokoneen pakkolaskun muistomerkki!
.
*********
9) Västerbronille ripustetut rakkaudenlukot. Silta välillä Långholmen-Kungsholmen. (Helsingissä pariskuntien riippulukkoja on ainakin Katajanokan kävelysillalla). - Västerbronin silta on mahtava näköaloineen, olen kävellyt.
.
**********
10) Kollektivhuset (1935), John Ericssonsgatan 6, KUNGSHOLMEN. 7 kerrosta yksiöitä ja kaksioita ja pikkuparvekkeita. Jotta virkanaisille jäi aikaa käydä töissä, kuljetti ruokahissi ateriat kotiin pohjakerroksen ravintolasta ja likapyykit heitettiin pyykkikuilua pitkin alas pesulaan. (Helsingissä on vastaavanlainen talo Arkadiankadulla). - Kungsholmenille rakennettiin yksin asuville naisille myös 14-kerroksinen Kvinnohemmet (1947), Welandersväg 8-14, sekä 7-kerroksinen Kvinnornas hus (1938), Kungsklippan 11.
.
*
11) Astrid Lindgrenin kotitalo 61 vuotta 1941-2002! VASASTADEN, Dalagatan 46. Peppi Pitkätossun, Vaahteramäen Eemelin, Mestarietsivä Kalle Blomkvistin, Poikani Mion ja Veljeni Leijonamielen kirjoittajalla oli näköala länteen Vasaparkenin suureen, vilkkaaseen puistoon. Asunto on pohjakerroksen markiisikankaan yläpuolella. (Helsingissä Tunturikatu 13 oli kirjailija Mika Waltarin kotitalo 1932-1979.)
.
**
12) Olof Palmen murhapaikka (28.2.1986), Sveavägen / Tunnelgatan, NORRMALM, sekä hänen hautansa Adolf Fredrikin kirkkomaalla, jonne vie lyhyt Olofsgatan - Olof Palmen kadulta. Palmen pariskunta oli juuri katsonut elokuvan "Bröderna Mozart" Bio Grandissa, Sveavägen 45. Murhaaja pakeni itään ylös Tunnelgatanin portaita. Portaiden vaihtoehtona harjun alitse kulkee Tunnel, pitkä, kiinnostava, vanha kävelytunneli. - Adolf Fredrikin kirkossa on Sergelin tekemä Descartesin muistomerkki, ja Olofinkadun kulmassa iso hyväntekeväisyyskirpputori, jossa poikkean ohi kulkiessani. (Helsingissä on Nervanderinkadulla sisäministeri Heikki Ritavuoren murhapaikka (1922).
.
***
13) Biologiska museet (1893) DJURGÅRDEN. Kansallisromanttisessa rakennuksessa Skansenin vieressä on täytettyjä villieläimiä taustamaisemallisissa lasivitriineissä. (Turussa on samanlainen.)
.
****
14) Beckholmen, pikisaari, tervasaari, Djurgårdenin etelä-lounaispuolella. Historiallinen miljöö vanhan laivatelakan ympärillä, kävelytie ja paras näköala Saltsjön-meren yli Vikingin lautalle.
.
*****
15) Berwaldhallen (1979), ÖSTERMALM. Konserttitalo, Sveriges Radios symfoniorkester och Radiokören. Pääosin maanalainen, kallioon räjäytetty rakennus. Nobelpuiston takana, Strandvägenin sisämaahan kääntyvässä loppupäässä. - Tämän ohi kävelen matkallani Etnografiseen tai Merimuseoon, silloin kun en Nobelpuiston rantaa.
.
******
16) Japanilainen Teehuone, Etnografisen museon puistossa. LADUGÅRDSGÄRDET. (Vantaalla on vastaavanlainen sisätiloissa, Viherpajan puutarhaliikkeen Japanilaisessa puutarhassa).
.
*******
17) Bonnier-kustantamon Villa Nedre Manilla, Djurgårdenilla? jossa muitakin huviloita. - Minulta vielä etsimättä...
.
********
18) Årstan tori. ÅRSTA oli Tukholman ensimmäinen esikaupunkikeskus (1953). Aikansa miljöö (kuten Helsingissä Pohjois-Haaga Thalian aukioineen).
.
*********
19) Blockriket, lasten teemapuisto, Årstabronin lähellä. - Årstan sillan yli olen kävellyt ja Årstan metsän rantoja vaellellut.
.
**********
20) Danvikens ödekyrkogård ja Danvikshem (1915), NACKA. Valtava punatiilinen kartano rannalla, korkean tornin ympärillä, on vanhainkoti, joka hämmästyttää Viking Linen matkustajia heti laivan lähdettyä Suomea kohti. Vieressä on myös autio, käytöstä poistettu kirkkomaa vanhoine hautoineen.
.
*
21) Nyponet (1958) "Ruusunmarja" on peräti 21-kerroksinen asuintalo Körsbärsvägenillä / Valhallavägenillä, Östra stationilta luoteeseen.
.
**
22) Vintervikens trädgård, LILJEHOLMEN. Alfred Nobel osti 1865 Vintervikenin dynamiittitehdastaan varten. Nykyään siellä on siirtolapuutarha. Myrkyllistä maata?
.
***
23) Näyttelijättären hauta: Greta Garbo (1905-1990), alunperin Greta Lovisa Gustafsson, Skogskyrkogården. ENSKEDE. Nynäsvägeniä etelään 4 km Skanstullista. - Tunnelbanan Farstan suunnan junalla olen käynyt kuuluisalla hautausmaalla vuonna 2001.
.
****
24) Vällingby Centrum. VÄLLINGBY oli 1952 Tukholman "esikaupunki numero 1" (kuten Espoossa samanaikainen Tapiolan puutarhakaupunki). Keskustorilla elokuvateatteri ja kaikki tarvittava, sairauskassa, sosiaalitoimisto, nuorisotalo, kansalaistalo, kirjasto, ravintola, poliisiasema, kirkko. Olen käynyt ihailemassa historiallista tunnelmaa. Kuuluisan pääministerin leski asuu kuulemma edelleen Tornedalsgatan 33:ssa.
.
*****
25) Per Albin Hanssonin kotitalo (1933-46) Ålstensgatan 40, ÅLSTEN. Nockebybanan varrella. Pääministeri Hanssonia pidetään "ruotsalaisen kansankodin" luojana. Suomea Hansson varoi 1939 puolustamasta Neuvostoliitolta. - Alvikista Nockebyhyn ajoin v. 2001 kapealla vanhanaikaisella raitiovaunulla, joka on nykyään korvattu modernilla junalla.
.
******
26) Haga slottsgrund, SOLNA. Linna, jonka rakentamisen Kustaa III:n murha (1792) keskeytti. - Hagan alueella (Vasastadenista Uppsalavägeniä pohjoiseen) olen v. 2001 katsellut useita erikoisia rakennuksia, kuten Kupariteltan ja Kaikutemppelin. (Helsingin kylkeen perustettu Haagan kauppala sai Hagasta nimensä. Linnan korvikkeeksi Helsingin Haagassa on I maailmansodan linnoitusrakennelmia.)
.
*******
27) Markuskyrkan (1960), BJÖRKHAGEN. Kaunis, epäsäännöllisen muotoinen tiilikirkko sijaitsee Skanstullista 3 km kaakkoon, enkä ole vielä käynyt sitä katsomassa kuin kuvista.
.
********
28) Tukholman Observatorio, Observatoriebacken, SALTSJÖBADEN. - Slussenista itään lähtevällä Saltsjöbanan-junalla olen v. 1999 käynyt alueella.
.
*********
29) Mörbyn linnanraunio. MÖRBY on keskustasta n. 7 km pohjoiseen Danderydin ja Norrtäljen suuntaan, enkä ole siellä käynyt.
.
**********
30-37) Muita Valle Westessonin ehdotuksia tutustumiskohteiksi:
Cedergrenska tornet,
Wallenbergin mausoleumi,
Sundbybergin Marabouparken,
Lundbyborg - kivettynyttä rautakautta,
Örbyn elokuvateatteri Park-Bio 1920-luvulta,
Abba-muusikko Björn Ulvaeuksen (s.1945) huvila,
Matkailuyrittäjä Simon Spiesin (1921-1984) huvila Villa Fjolle,
Palmen murhasta epäillyn Christer Petterssonin (1947-2004) kotitalo.
.
*
(6606.) Westesson, Valle: 100 balla ställen i Stockholm, 2014-15.
29.10.2016 (2014) Roos & Tegner, Malmö 2014 N 266 s. Grani lk.43.11

maanantai 1. elokuuta 2016

219. Vailla vakinaista asuntoa, Englannissa

Kiinnostava kertomus kulkurielämästä, 2010-luvun Britanniassa:
.
(6554.) Carroll, Charlie: No Fixed Abode. A journey through Homelessness from Cornwall to London. (2011-12) Preamble (johdanto), Cornish coast, Devonshire roads, Bristol streets, Wessex waterways, London streets, tent, Occupy London. 29.7.2016 (2013) Summersdale 2013 N 283 s. V60 lk.45.1
.
Cornwallilainen opettaja ja aviomies Charlie Carroll lähtee kotoaan pariksi kuukaudeksi kävelymatkalle. Hän miettii ensiksi suuntaa - no tietenkin Lontooseen! - jäädäkseen asumaan kadulle ja telttailemaan Occupy London -protestiliikkeen kanssa. Esikuvina ovat George Orwell ja Jack London.
.
Kuten matkakirjoissa monesti käy, kohdatut erilaiset ihmiset varastavat lukijan huomion maisemahavainnoilta. Maaseudulla Carroll telttailee piilopaikoissa, mutta kaupungeissa hän yrittää etsiä toisten asunnottomien seuraa.
.
Vaarana matkan varrella ovat juopottelevat nuorisojengit, jotka saattavat pahoin aikein seurata huonoihin lumppuihin asunnottomaksi kulkuriksi pukeutunutta opettajamiestä, joka ei ole isokokoinen. Rannalla kolme jätkää yrittää 'ostaa' ja ryöstää häneltä keittimen. Toisaalla lukijan hengitys tihenee kuin trillerissä Carrollin paetessa kanavan varrella jäljessään seuraavaa väkivallan vaaraa, josta ei lopulta tiedä, oliko se todellinen. Alikulkutunnelissa Carrollia uhkaillaan tarjouksella, josta on vaikea saada kieltäydyttyä, huumekaupasta velaksi.
.
Kaupungeissa Carroll tutustuu katujen kerjäläisiin ja 'Big Issuen' myyjiin. Hänen ongelmansa on sivistynyt aksentti, jota koulujakäymättömät vierastavat. Hän on tehnyt päätöksen myöntää avoimesti aikovansa kirjoittaa kirjan kulkurielämästä.
.
Osa kulkureista on vihamielisiä, muutamat ystävällisiä ryyppytovereita, mutta jälkimmäisetkin mieleltään tasapainottomia. Carroll kuulee avomielisiä kertomuksia ihmiskohtaloista, mutta kaikki kertojat myös haluavat salata osan elämästään. Ja jos joku paljastaa peittelemiään tekemisiään, kuullaan veritekoja ja hirveyksiä, joita ei haluaisi kuulla.
.
Alkoholismi ja polttaminen ovat kulkurielämän sisältö. Kuntoutumiseen tarjotut mahdollisuudet eivät kelpaa, koska ne veisivät elämän sisällön: vapauden juoda ja polttaa aamusta iltaan tarvitsematta tehdä työtä! Järjestöt jakavat ilmaista ruokaa kolmekin ateriaa päivässä ja kirkon vessassa voi käydä peseytymässä.
.
Lontoossa nuori kerjäläispariskunta Rudy ja Rolly ansaitsevat jopa 80 puntaa päivässä nuppia kohti, kumpikin erikseen, sillä yhdessä kerjääviä tyttöä ja poikaa pidetään liian onnekkaina. Rudy-tyttö jää kiinni vasta 15-vuotiaana sijaiskoti-karkulaisena ja Rolly-poika häipyy maisemista pedofiliasta etsittynä.
.
Poliisin ja vartijoiden kanssa Carrollilla ei synny ongelmia, johtuen hyvinkin hänen kohteliaista tavoistaan ja sivistyneestä kielenkäytöstään. Epävirallisesti virkavalta suostuu antamaan neuvoja, missä Lontoossa kannattaa yöpyä kadulla: Fleet Street ja The Strand ovat hyviä osoitteita. Toisaalta Parliament Squarella ja St. Paulin katedraalin luona telttaillaan noihin aikoihin.
.
Ryysyläinen Kulkuri-Carroll onnistuu ulkoilmatilaisuudessa tapaamaan myös Britannian pääministerin David Cameronin ja Lontoon pormestarin Boris Johnsonin (konservatiiveja). Poliisi neuvoo Carrollia kysymään neuvoa näiltä:
.
"Doubt you will get to Cameron, but I hear Boris is very approachable. And if you can't get to him here, just follow him. He walks everywhere."
.
Asettumalla sopivaan paikkaan Carroll onnistuu tosiaankin esittämään Boris Johnsonille muutaman kysymyksen ja saa tältä muutaman valmiin vastauksenkin, sillä Etonin huippukoulua käynyt entinen lehtimies Boris ei ole tietämätön kodittomuuden ongelmista.
.
Lontoossa oli vuosina 2011-2012 (olympialaisten takia) käynnissä sosiaalinen ohjelma 'No Second Night Out', joka etsi kaduilta kodittomia ja tarjosi heille yömajapaikkoja - joita myös Charlie Carroll kävi katsomassa, eikä niiden laatua moittinut.
.
(Myöhemmin vuonna 2016 Jukolan Juhanilta näyttävä "Brexit-Boris" Johnson aiheutti Britannialle katastrofin yllyttämällä vaalikarjaa onnettomaan EU-eroon.)
.
***
.
Charlie Carrollin kirjan mainion Orwell-esikuvan, "Puilla paljailla" ("Down and Out in Paris and London") olen - vuonna 1984 (!) - lukenut ruotsiksi:
1677 -84 Orwell, George: Nere för räkning i Paris och London.
(Orwellin pääteoshan on "Vuonna 1984" ja paras "Eläinten vallankumous".)
.
Myös joissakin nuorison Interrail-matkaoppaissa on suositeltu Euroopan eri kaupunkien kohdalla sopivia paikkoja yöpyä ulkona, jos ei mahdu retkeilymajaan tai rahat eivät riitä.
.
Mietin omia yksittäisiä kokemuksiani yöpymisestä ulkona. Ainakin luontoretkillä teltoissa tai pelkässä makuupussissa laavun tai muun katoksen tai paljaan taivaan alla. Mutta kukapa ei joskus olisi jäänyt yöksi ulos suunnittelemattomastikin?
.
Olen - edellisellä vuosisadalla - yöpynyt Helsingissä jonkin kerrostalon rappukäytävässä. Ainoa häiriö oli lehdenjakajan käynti. Olen nukkunut toisen talon kellarikäytävässä, arvasin etten kohtaisi siellä ketään pikkutunneilla. Jyväskylässä asetuin yöksi erään ylioppilasasuntolan käytävään. Haminassa olin katsonut väärin bussiaikataulut, enkä päässyt kuin Kotkaan, jossa vietin yön luonnossa kalliolla. Haagassa olen yöpynyt kesäyön kalliolla nukkuen, heräsin varhaiseen aamuiseen koiranulkoilutukseen. Turussa olen kuluttanut leudon talviyön Lausteen lähellä metsässä. Pariisissa olen jäänyt yöksi Tuileries'n puistoon, eivätkä yölliset läpikulkijat häirinneet tai huomanneet minua. Puolikkaita öitä ulkona ei kannata mainita.
.
Toisaalta olen Britanniassa vuonna 1988 kuluttanut yön tunteja rautatieasemilla yöjunia odotellen ja tällöin tehnyt havaintoja sikäläisistä asunnottomista - mutta niistä tulisi oma pitkä juttunsa, jonka sijoitan toiste blogiini Kuntabongari.
.

218. Kymmenen heinäkuussa luetuista

Lyhyesti kymmeniköstä:
.
(6553.) Harlen, Hans: Stockholmskuriosa - med allt du inte behöver veta om Stockholm. 28.7.2016 () Trafik-Nostalgiska Förlaget 2013 NTF153 S 132 s. V60 lk.43.11
.
Ilmakuvia ja muita isoja värikuvia, sekä historiallisia uutiskuvia, kuten päiviltä ennen kuin Ruotsin liikenne muuttui vasemmanpuoleisesta oikeakätiseksi (syksyllä 1967).
.
Tukholman kirkkojen tunnistamisopas, eli niiden valokuvia vierekkäin! Olen käynyt (melkein) jokaisessa sisälläkin.
.
Tukholmassa on kirjan mukaan 4500 eri katua. Historiallisten henkilöiden mukaan on nimetty 500 katua, joista 400 miesten ja 100 naisten.
.
Kirjoitin muistiin suurimpia katujen pituuksia: Djurgårdsvägen 3700 metriä, Valhallavägen 3400, Roslagsvägen 2850, Ringvägen 2800, Lidingövägen 2550, Karlavägen, Sveavägen ja Söder Mälarstrand kukin 2400 metriä, Birger Jarlsgatan 2370, Sankt Eriksgatan 2350, Hornsgatan 2300 metriä. Lisäksi Folkungagatan 1900, Odengatan 1850, Norr Mälarstrand 1800, Hantverkargatan 1620, Strandvägen 1550, Götgatan 1520, Fleminggatan 1400.
.
Nybohovshissen kulkee 230 metrin matkan nousten 37 metriä ylöspäin. Matka kestää yhden minuutin. Hissi valmistui vuonna 1964 ja matkasta piti maksaa 25 äyriä vuoteen 1970 asti. Linjan numero on 200, mutta toimintahäiriöiden aikana hissiä korvaa bussilinja 131, jonka kulkema matka, vain 700 metriä, on Tukholman lyhin. - Olen käynyt tuolla hissillä ajamassa Liljeholmenin (T)-metroasemalta.
.
Akallan lähiön nimistön teemana on Suomen maantiede. Siellä ovat mm. suuret asuinkorttelit nimiltään Pargas, Sveaborg, Nyslott ja Porkala.
.
***
.
(6552.) Donner, Jörn: Ruotsi. Matkoja vieraassa maassa. suom. Kari Koski
27.7.2016 (2015) Wsoy 2015 N 272 s. Natoon1995! Hanna,Harriet V60 lk.K
.
Donner kuljeksii siellä täällä, vaikkapa bussilla Haaparannasta etelään, mutta minkäänlaista yhteenvetoa tai kokonaiskuvaa en vaikutelmista onnistunut saamaan. Parhaimmillaan Donner tykittää erittäin lyhyitä muistiinpanoja, vaikkapa tapaamisesta Carl Bildtin kanssa. Mietin voisiko kokonaisen kirjan tehdäkin sillä tavalla, purkaen suoraan muistikirjasta?
.
Teoksessa on ylimääräisenä mukana kirjeenvaihtoa ja muistelua jostakusta Italiassa asuvasta entisestä salarakastetusta Hannasta, joka yllättäen vuosien jälkeen ottaa yhteyttä, mutta Donner ei halua enää vanhana tavata. Donner muistelee myös omaa ja Ingmar Bergmanin rakastettua, näyttelijätär Harriet Anderssonia.
.
Ajankohtaisena mielipiteenä Donner toteaa, että Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon hyvissä ajoin jo vuonna 1995, ja itse hän toteaa olleensa nuorena kovin naiivi, kuten aikoinaan suorittaessaan aseetonta palvelusta "Terveenä sairaalassa".
.
***
.
(6533.) Tarkka, Jukka: Venäjän vieressä. Suomen turvallisuusilmasto.
la 2.7.2016 (2015) Otava 2015 S 350 s. H41 1990-2012. lk.325.1
.
Merkitsin muistiin täsmällisiä määrityksiä: "Sotilaallis-teollinen kompleksi, jossa sotateollisuus on talouden veturi." (s.247)
.
- Tuollaistahan väitettiin joskus Amerikan Yhdysvalloista, mutta sopinee paremmin Venäjään ja Neuvostoliittoon, joka menestyi lähinnä vain keskittyessään tuottamaan raskasta sotakalustoa - jolla ylsi avaruuteen asti, vaikka hävisikin kuukilpailun.
.
Neuvostoliitto: sotilasdiktatuuri. Venäjä: kansalliskiihkoinen poliisivaltio. (s.317). Maan asevoimia käytetään kansalaisia, liittolaisia ja naapurimaita vastaan.
.
***
.
(6534.) Sipilä, Jarkko: Prikaatin kosto. Jännitysromaani.
5.7.2016 () Otava 2010 -3.p N 340 s. Omani lk.KD
.
Tapahtumat on tehokkaasti ajoitettu tiistaista tiistaihin 20.-27.10.2009. Jengin varapresidentti Tapani Larsson vapautuu vankilasta, kerhotilat Konalassa, Salmela maksaa velkansa siivoamalla tiloja.
.
Hyvä dekkari on mielestäni palapeli, joka sijoittuu suljetulle tai rajatulle alueelle, kuten vaikkapa junaan, laivaan, lentokoneeseen, kylään, pikkukaupunkiin, jne. Sipilän taustapahvina ja karttapohjana toiminnalle on Helsinki, josta erottuu mukavasti helsinkiläiselle tuttuja paikkoja, ja tästä pidän!
.
***
.
(6541.) Rohde, Vera: Vainajista viis... (De döde til graven... de levende til gildet) eläk.rva kuolee Torremolinos, II Tanskassa (naapurinp. käväisi) 15.7.2016 (1970) Karisto 1973 S 201 s. suom. A-M Helminen Omani lk.KD
.
Tanskalainen kirjailijatar oli elänyt vuosia Espanjassa, joten odotin mainiota miljöökuvausta, mutta turhaan. Ajankuvaus vuoden 1970 turistimatkoista jäi myös ohuen heikoksi. Odotukseni dekkari-palapelistä ei täyttynyt. Pettymys.
.
***
.
(6535.) Henty, G. A: Pyhän Markuksen leijona. suom. Helmi Krohn
11.7.2016 () Otava 1957 -3.p MPN S 362 s. Omani lk.KN
.
Kirjailijan nimi oli jäänyt mieleeni vain sarjakuvasta Kuvitettuja Klassikkoja n:o 32 "Terrorin kourissa" (G. A. Henty). Nyt tulin opiskelleeksi, että lehtimies ja sotakirjeenvaihtaja George Alfred Henty (1832-1902) kirjoitti ainakin 80 ellei 120 poikakirjaa, joissa sankarilliset brittinuorukaiset on sijoitettu erilaisiin historiallisiin aikohin ja kohtaloihin eri maissa. Tällä kertaa kirjassa oltiin 1300-luvun Venetsiassa, josta lähdettiin kauppamatkoille ja merisotaseikkailuihin.
.
Kuulostaa kiinnostavalta ihan kerrontateknisesti, miten historian todellisista tapahtumista kehitetään seikkailukertomuksia. Ihailen erityisesti Jules Verneä, joka oli erityisesti maantieteellinen kirjailija, jonka teokset saattoivat tapahtua aivan missä päin maapalloa tahansa. Hän eli kuin kaikkialla kaikkien kanssa kaiken aikaa, mikä taas minusta oli huikea utopia matkapuhelinmainoksessa.
.
***
.
(6546.) Hardy, Thomas: Paluu nummelle (The Return of the Native)
18.7.2016 (1878) Wsoy 1971 -2.p S 472 s. suom. Harry Forsblom O lk.K
.
Kirjailija Hardyn nimen on painanut mieleeni erityisesti Roman Polanskin kauniisti kuvittama elokuva "Tessin tarina". Surulliset loput taisivat olla Hardylle ominaisia. Paluu nummellekin julkaistiin alunperin jatkokertomuksena. Päähenkilöinä on 2 nuorta naista ja 3 nuorta miestä, joista 1 nainen ja 1 mies pitää poistaa elävien kirjoista, jotta lopuille voidaan järjestää onnellinen kohtalo. Alussa olin odottava, että tuleeko mitään tapahtumaan, mutta nautin kertomuksen loppuun asti.
.
***
.
(6551.) Scott, Walter: Mid-Lothianin sydän I-II (The Heart of Midlothian) 26.7.2016 (1818) ExLibris 1972 S 379+386 s. suom. J.A.Hollo O lk.K
.
Kirjan alussa on ihailemani kulttuurihistorioitsijan Yrjö Hirnin esipuhe, joka selventää romaanin juonta, joka tuntui minusta jossakin vaiheessa aivan mahdottomalta lukea, olin jättää kesken ensimmäisen osan puolivälissä, kun olin hukannut punaisen langan.
.
Kirjailija Scott oli koulutukseltaan lakimies, ja tarinan pääaiheena olikin oikeudenkäynti nuorta naista vastaan, joka oli synnyttänyt aviottoman lapsen, ja jota epäiltiin vieläpä lapsensa surmaamisesta, koska vauva oli kadonnut jäljettömiin. Tarinaa kerrottiin pahimmillaan oikeudenkäyntikertomuksen tyylilajilla, jota oli raskasta lukea. Kuitenkin kerronta selkeni myöhemmin loppua kohti ja luin kokonaan.
.
Mielenkiintoisinta kuvauksessa oli tavallaan oikeudenkäynnin järkevyys tai rationalisuus jo satoja vuosia sitten. Kuolemaantuomitun sisaren kanssa tehdään pitkä matka, osittain kävellen, Skotlannista Lontooseen, anomaan kuninkaalta armoa.
.
***
.
6536. Crick, Bernard: George Orwell. A Life. (Kirsti Simonsuuri entinen omistaja)
12.7.2016 (1980) Secker + Warburg 1980 S xxx+473 s. Omani lk.993
.
Eric Blair (1903-1950), joka otti miehekkään salanimensä George Orwell, jottei nolaisi sukulaisiaan ensimmäisellä kirjallaan kulkurielämästään, on kuulunut mielikirjailijoihini.
.
Paksussa elämäkerrassa kiinnostavin lisä entisiin tietoihini oli kuvaus kuuluisasta Etonin sisäoppilaitoksesta, sen ruumiillisista kurituksista ja miten nuorimpien poikien piti toimia vanhimman ikäluokan opiskelijoiden orjina.
.
***
.
(6538.) Ashe, Penelope: Tulit luokseni alasti (Naked came the Stranger) 14.7.2016 (1969) Otava 1971 S 261 s. suom. Jarkko Laine Oma lk.K
.
Kirja oli pelkkä kansi (kuten Susan Ruususen "Pääministerin morsian"). Kirjailijatar Penny Ashea ei ollutkaan, vaan 14 toimittajaa oli kirjoittanut kukin luvun jatkokertomukseen seksuaaliterapeutin seikkailuista. Kannen mustavalkoinen peppupuolen alastonkuva oli jäänyt muistiini jo lapsena kummittelemaan ja vasta aikuisena pääsin käsiksi sisältöön, mutta turhaan. Kansipaperilla voisikin kenties päällystää jonkin kansikuvattoman muun kirjan.
.
***
.
(6542.) Gros, Frederic: Kävelyn filosofiaa (Marcher, une philosophie) suom. Aki Räsänen.
Nietzsche, Rimbaud, Rousseau, Thoreau, Nerval, Kant, Gandhi.
16.7.2016 (2009) Basam Books 2015 N 252 s. H41 lk.108.6
.
Pidän paljon patikoinnista, jopa 50 km, ja siksi luen mielelläni muista samanlaisista, kuuluisammista kävelijöistä. Suomeksikin on jo julkaistu suorastaan kävelykirjastoa, mutta mitään huippuelämystä en lukemistani muista, en tästäkään. Kävelleitä henkilöitä kuitenkin esitellään.



torstai 7. heinäkuuta 2016

217. Raportti naapurista

Brexit-masennuksen juhannuksena, englantilaisten ammuttua itseään jalkaan, aloin kerrata historiaa 25 vuoden takaa, syyskuussa 1991 päivätystä kirjasta, joka osoittautui, pelkkien vanhojen muistojen sijasta, profeetalliseksi? Maailma ei valitettavasti muutukaan, neljännesvuosisadassakaan?
.
6531. Hosia, Martti: Raportti Moskovasta. (Vallankaappaus 19.8.1991)
27.6.2016 (1991) Gummerus 1991 Sid. 242 s. Omani lk.361
.
Yleisradion toimittaja kertoo ydinasevaltiosta, jossa on arviolta 4500-6000 kenraalia (Suomessa n. 37) ja ainakin yhtä monta halukasta maailmanjohtajaa.
.
Joka vuosi ainakin 4000 nuorta neuvostoliittolaista kuolee armeijansa palveluksessa itsemurhiin ja simputukseen, toistakymmentä jokaista vuorokautta kohti. - Kirkkonummella kävin ihmettelemässä Porkkalan 1940-50-luvun neuvostotukikohdan punatähtistä sotilashautausmaata: tyrmistyttävä määrä nuorten miesten kuolleisuutta rauhan oloissa!
.
Yksi jos toinenkin neuvostokenraali pääsee Hosian kokoelmassa kuvailemaan näkemyksiään Venäjän tarvitsemasta uudesta Tsaarista ominaisuuksineen, ja jos tällaista kykyä alettaisiin etsiä, täsmällisesti vaatimuksia vastaisi juuri kyseinen generalissimus itse!
.
Mieleeni tulee Goscinnyn ja Uderzon sarjakuva 'Asterix ja Gootit', jonka yhdellä sivulla kymmenet goottipäälliköt väijyttivät ja vaanivat ja iskivät tilaisuutensa tullen kukin vuorollaan edeltäjäänsä nuijalla päähän kaapatakseen sotilasvallan itselleen.
.
Neuvostomaa: spartalainen sotilasvaltio, jossa yli puolet valtion varoista käytetään armeijan varustamiseen. Primitiivinen heimo on loputtomassa sodassa sivistynyttä maailmaa vastaan; imperiumia on laajennettava, vieraita ja omia kansoja riistettävä ja valloitettuja saaliita puolustettava.
.
Presidentti Mihail Gorbatshovin ponnistelut sosialismi-aatteensa pelastamiseksi osoittautuvat surkuhupaisiksi kerta toisensa jälkeen. Vodkan myyntiä yritetään turhaan rajoittaa. Satasen ja viidenkympin setelit muutetaan arvottomiksi, jotta ihmiset menettävät kuvittelemansa säästöt tuloista, joita he eivät koskaan olekaan oikeasti ansainneet, kun työaikoinaan olivat jonottamassa tavaroita, joista pula.
.
Koska Venäjällä valmistettujen kulutustavaroiden laatu oli osoittautunut heikoksi, Gorbatshov keksi lähettää tehtaisiin armeijan tarkastajia, jotka poimisivat eroon ja hävittäisivät kaikki virheelliset kappaleet. Mutta tehtävä oli toivoton, koska peräti puolet tuotannosta oli kelvotonta. Liian vähän jäisi jäljelle, ellei myytäisi ja käytettäisi viallisiakin tuotteita.
.
Toreilla myytiin ruplalla rikkinäisiä, mustiksi palaneita hehkulamppuja ja kaupaksi kävivät! Miksikö? Koska rikkinäisen lampun saattoi vaihtaa työpaikalla vaivihkaa ehjän lampun tilalle ja viedä ehjän lampun omaan kotiin!
.
Hosian kirjan mukaan Gorbatshov oli ottanut varapresidentikseen Gennadi Janajevin juuri siitä syystä, että vanha nuorisopoliitikko oli pelkkä tollo (kuten maisteri Tollo Koskivuo tai kuhnuri-klubin Bertie Wooster.) Eihän kukaan haluaisi syrjäyttää Gorbatshovia, jos seuraajaksi tulisi Janajev!
.
Suomessa nuorisopoliitikot olivat nimittäneet tuttuaan Janajevia "Janatuiseksi". USA:ssa Ronald Reaganilla oli varapresidenttinä tomppeli Dan Quayle ja Donald Trumpille samanlaiseksi pyrkii Alaskan vanha missi Sarah Palin. Boris Jeltsinkin taisi aikanaan ottaa seuraajakseen jonkun lilliputin, jottei jäisi ainakaan perijänsä varjoon.
.
Sittenkin kommunistiministerien juntta kaappasi 19.8.1991 vallan Gorbatshovilta. Varapresidentti Janajev työnnettiin Neuvostoliiton uutena johtajana TV-ruutuun puhumaan paperista, mutta hän hermoili kädet vapisten ja sortui kohta ottamaan neuvoa-antavia vodkapullosta. Samaan aikaan tarmokas ja uhmakas Boris Jeltsin kiipesi panssarivaunun päälle ja kysyi kansalta, haluavatko nämä demokratiaa vai takaisin kommunismin mielivallan, yölliset koputtelijat ja kyyditykset Siperiaan?
.
Erehdyin pahasti nuorena 1990-luvulla. Uskoin Venäjän kansan valinneen vihdoinkin demokratian. Olin jo 1970-luvun lopulla intoillut kirjasta "Kestääkö Neuvostoliitto vuoteen 1984", mutta muistanut vuosiluvun väärin 1992:ksi, ja uskonut, että Ei kestä! Viimeistään maagiseen vuoteen 2000 mennessä kommunismi olisi hävinnyt, lupasin aloittamalleni päiväkirjalle vuonna 1977.
.
Todellisuudessa venäläiset kaipasivat syksyllä 1991 vain seuraavaa vahvaa johtajaa ja tsaaria maalleen. Janajev näyttikin heikolta ja Jeltsin vahvalta.
.
Venäjä on suossa rämpivä maa. Kun ajaa 200 km Moskovasta, tiet muuttuvat mutavelliksi. Mutta Venäjä on onnistunut kahdessa asiassa: alueiden valloituksessa ja sotimisessa. Venäjä on valloittanut suurimman pinta-alan maailman maista ja sen päälle, kosmonautteineen, avaruutta. Venäjä on saanut ainakin Pyrhoksen voittoja sodissaan, koska oli liian iso haukkapala Napoleonille ja Hitlerille.
.
Venäjän menestystarina on sotiminen ja valloittaminen. Tärkeintä on vahva valtio, jolla on vahva johtaja Teräsmies. Silloin vähävaraisinkin oikeauskoinen ortodoksi ja oikearotuinen valkoihoinen 'kaukasialainen' on parempi yli-ihminen kuin rappeutuneen ulkomaailman barbaari, joka ei edes puhu venäjää.
.
Venäjän perinteisen ajattelun mukaan vaihtoehtoina ovat diktatuuri tai kaaos (sekasorron aika), eikä diktatuuri tai demokratia.
.
"Kansanedustaja Galina Starovoitovan mukaan maa on yksinkertaisesti liian suuri. Suuruudellaan se pakottaa kaikki hallitsijansa Iivana Julman suuntaan." (Martti Hosia 1991, s.232)
.
"Venäläisten imperiumiinsa kohdistaman mielialan voi kuvitella muistuttavan Englantia tai Ranskaa 1950- ja 1960-luvuilla. - - Englanti veti viimeisen rajan Pohjois-Irlantiin, Ranska teki saman Korsikassa. Mutta mihin Venäjä voisi vetää oman viimeisen rajansa?" (Hosia s.233-34)
.
"Itsenäistyessään Ukraina menettäisi ainakin Krimin, jonka väestön pääosa on venäläisiä sekä mahdollisesti Itä-Ukrainan venäläiset hiilialueet. Gruusia (Georgia) menettäisi Ossetian, jonka asukkaat kuuluvat mieluummin Venäjään. Kazakstanista irrotettaisiin Ural-joen kasakka-alueet sekä idän kaivoskaupungit. Moldovassa itsenäiseksi julistautunut Dnestrin tasavalta liittyisi joko Ukrainaan tai Venäjään." (s.234, kirjoitettu jo syyskuussa 1991!)
.
- Riittäisikö mikään? Mitä opittiin 1930-luvun myönnytyksistä diktaattoreille?
.
"Venäjän pitäisi turvata pääsynsä merelle. Kulku Puolan rajalla olevaan Kaliningradin satamaan on turvattava Valko-Venäjän ja Liettuan kautta. Tallinnan uuden merisataman käytöstä on samoin tehtävä sopimus. Mustalla merellä Venäjän laivasto tarvitsisi Krimin tukikohdat." (s. 234, syyskuussa 1991!)
.
- Miksi tarvitsisi? Jonathan Swiftin sankari Lemuel Gulliver ihmetteli Lilliputin maan pöyhistelevää sotalaivastoa jo vuonna 1726.
.
"Venäjän olisi myös valvottava, ettei Venäjän ulkopuolelle jääneitä kymmeniä miljoonia venäläisiä kohdeltaisi huonosti. Aikaa myöten siteet heikkenisivät ja kansakuntana venäläisille kävisi kuin englantilaisille. Syntyisi uusia venäjänkielisiä kansakuntia esimerkiksi Baltiaan, Kaukasiaan ja Keski-Aasiaan." (s.234)
.
"Venäjän edun mukaista on, että Suomi ei liity mihinkään Venäjälle vihamieliseen liittoutumaan." (s.235) - Mutta kuka kulloinkin olisi vihamielinen, vainoharhaisen potilaan mielestä? Isis olisi?
.
"Yksinkin jääneen Venäjän sisälle jäisi 16 autonomista tasavaltaa: Bashkiirien; Burjaattien, Dagestanin; Kabardiinien ja balkaarien; Kalmukkien; Karjalan; Komin; Marin; Mordvalaisten; Pohjois-Ossetian; Tataarien; Tuvan; Udmurttien; Tshetsheenien ja inguushien; Tshuvassien ja Jakutian autonominen tasavalta." - Huh huh, olisipa nimissä vielä opeteltavaa!
.
"Pitäisikö kaikkien noiden alueiden saada halutessaan erota Venäjästä? -- Tataareilla on öljyä, jakuuteilla kultaa ja timantteja, Karjalassa rikkaat metsävarat." Lisäksi on vielä autonomisia alueita, mm. juutalaisillakin omansa, ja autonomisia piirikuntia.
.
"Venäjä ei ole mikään Yhdysvallat tai EY (EU), joka rikkaudellaan pystyisi houkuttelemaan kansoja puoleensa. Jaettavana on pelkkää köyhyyttä. Etäisyydet ovat aivan liian pitkät. Moskovasta ei tarvitse matkustaa kuin 200 km pohjoiseen Jaroslaviin, kun näkee miten sadat kuorma-autot matavat rikkinäisiä teitä paikoin akseleitaan myöten kurassa. Samaa kuraa riittää joka suuntaan tuhansia kilometrejä." (s.235)
.
Jeltsiniä vastustava eversti Alksnis ennustaa 1991, että valtaa Venäjällä eivät ota vanhoilliset (kommunistit) tai demokraatit, vaan kolmas voima. Kysymykseen, onko tämä kolmas voima fasismi (eli kansallissosialismi), Alksnis vastaa: Ehkä.
.
Venäjän naapurit elivät tulivuoren juurella vuonna 1991. Kenraalien ja salaisen palvelun mafian maa, kuin jättikokoinen Pohjois-Korea.

216. Göbbels Krimillä ja kiusaamisyhteiskunta

Melkein aina kun saan palautettua paljon kirjoja kirjastoon, tulen ottaneeksi uusia tilalle, kuten palkitun tietokirjan "Putinin väkeä" jatko-osan "Krim on meidän - imperiumin paluu". Sydsvenska Dagbladetin toimittaja Kalle Kniivilä on entinen kommunistien pää-äänenkannattajan 'Kansan Uutisten' Moskovan kirjeenvaihtaja, mutta hänen selvä kantansa asioihin on yhteinen länsimainen, tietävien, hyvien.
.
6519. Kniivilä, Kalle: Krim on meidän. Imperiumin paluu.
10.6.2016 (2015) Into 2015 N 248 s. V51 lk.97.1
.
Kirjaan haastateltujen henkinen pimeys on kauhistuttava. "Tarvitaan puolue tai ihminen, jolla on luja tahto johdattaa meidät jonnekin", sanoo Igor rakennusmies, Jalta, Krim. "Fasistit tulee Ukrainasta ja tappaa minut", pelkää Tatjana Fominyh, joka on Anatomian Laitoksen Johtaja Krimillä. "Niin Venäjän teeveessä sanottiin!"
.
Tatjana: "Putinista minä kyllä todella pidän. Minusta hän on koko ihmiskunnan historian paras johtaja. Hän on rehellinen ihminen, luotan häneen täysin. Kaikki hänen päätöksensä ovat oikeita, pidän siitä miten hän toimii. Hänellä on itsekunnioitusta, hänellä on omat käsityksensä asioista, eikä hän koskaan teeskentele mitään muuta. Minä pidän kaikista hänen päätöksistään, hän tekee aina juuri niin kuin on paras. Hän on suuri strategi. Jos hän pitää tauon, koko maailma odottaa ja ihmettelee: Miksi Putin vaikenee? Niinhän oli silloinkin, kun hän ei viiteen päivään sanonut mitään, kun kaikki odottivat että hän sanoisi jotain Ukrainasta. Kaikki muut olivat ihan hysteerisinä, mutta hän oli hiljaa, aivan kuin teatterin näyttämöllä. Hän on todella viisas, harkitsee sanansa ja tekonsa aina tarkkaan. Ja vielä yksi tosi tärkeä asia: hänhän on pätevä melkein kaikilla elämän alueilla. Hän yrittää perehtyä miten asiat oikeasti ovat. Hän käy katsomassa armeijaa, ajaa panssarilaivalla, hän ui... Hän on nuori ja vahva, hän ei juo, ei polta. Hän on myös palauttanut GTO:n (aseharjoitukset) kouluihin (kuten ammunta sotilasaseilla ja kranaatinheitto). Minä kerta kaikkiaan ihailen häntä. Jos jokin asia on väärin, ajattelen aina miten Putin sen korjaisi, jos hän vain tietäisi. Ihan kuin Stalin aikoinaan. Minä kunnioitan myös Stalinia, en siksi että hän olisi ollut julma, ei hän ollut. Hän ei rohmunnut mitään itselleen, palveli vain maata. Mutta Stalin ei tietenkään ollut yhtä täydellinen kuin Putin."
.
Tatjana: "Krimin kansanäänestys oli laillinen ja kaikki tehtiin oikein. Putinhan on niin viisas mies, ei hän voi sallia mitään juridisia virheitä. Täällä oli kansainvälisiä tarkkailijoita, oli joku Suomestakin."
(=dosentti Johan Bäckman, joka sanoo olevansa "Donetskin kansantasavallan virallinen edustaja Suomessa" ja että Suomessa on meneillään venäläisiin kohdistuva kansanmurha.)
.
Tatjana: "Minulla on suuret odotukset. Ainoa asia mitä pelkään on että joku voisi murhata Putinin. Mutta jos hän jatkaa linjallaan, uskon että kaikki käy hyvin." - Tatjana soittaa myöhemmin ja pyytää haastattelijaa palaamaan takaisin: hän oli unohtanut sanoa tärkeimmän: "Minun isovanhempani taistelivat fasisteja vastaan Suuressa Isänmaallisessa Sodassa. Siksi Krimin on kuuluttava Venäjään!" (Kniivilä sivuilla 57-61 ja 65.)
.
Haastattelusta tulee mieleen ryhmälle etelä- ja pohjoiskorealaisia pari vuotta sitten sallittu sukulaistapaaminen rajalla, yli 60 vuoden eristyksen jälkeen. Kaivattu vanha setä (eli serkku) pohjoisesta ei ehtinyt kuunnella eikä kertoa elämästään mitään, kun hän koko ajan suureen ääneen toitotti sukulaisilleen pelkästään iskulauseita rakkaan johtajansa Kim Jong-unin kunniaksi ja ulkomaiden imperialismia vastaan.
.
Paavo Haavikko lausui 40 vuotta sitten, että "fasismi menee hyvin kaupaksi", tarkoittaen kommunistipomo Taisto Sinisalon sinipaitaisia nuorisoliittolaisia.
.
Ylipäätään, ympäri maailman, on kauhistuttavaa nähdä, tietokoneiden ja internetin aikana, lukutaidon levittyä maailmanlaajuiseksi, ihmisten yksinkertaisuus. Toitotettava propaganda vaikuttaa uppoavan yhtä hyvin kuin 80-100 vuotta sitten kansallissosialisti Goebbelsin radiopuheiden aikaan. TV, radio, imaamit jne.
.
"Kutakin sosialistista kansandemokratiaa johtaa ns. Vahva mies", pelkisti 1960-luvun tietosanakirja. Naureskelemme entisaikojen kuninkaille, mutta edelleenkin ihmiset juoksentelevat suurimpien kansanjohtajien ja idolien perässä! Paitsi Sveitsissä, kukaanhan ei muista nimeltä yhtään sveitsiläistä valtiomiestä.
.
Kansallissosialistisessa kiusaamisyhteiskunnassa ihmiset asettuvat paikalleen hierarkiaan, jossa heikompia saa simputtaa, kunhan puolestaan itse tottelee itseään ylempiä ja ylintä johtajaa.
.
Moottoripyöräjengin 'Yön sudet' voivat terrorisoida Venäjän katuja, koska he kunnioittavat ylimpää johtajaansa, Putinia. Venäjän aatteen ydin on väkivalta, vahvemman valta, jossa voimakkaamman pitää aina voittaa heikompi. Pohjimmaisiksi painetaan normista poikkeavat, ulkomaalaiset, vierasrotuiset, homoseksualistit ja muut vähemmistöt. Joskus muuallakin maailmassa.
.
"Trump's Triumph - American Tragedy!" kauhisteli kannessaan viikkolehti 'The Economist' (Lontoo, perustettu 1843). Pilapiirretty Trump marssii nokka pystyssä alastomana virkatalon kupoli kruununaan. Viittaus Andersenin satuun vaatteista. Talouslehden mukaan Donald Trumpin valinta olisi valtava vahinko Yhdysvalloille ja koko maailmalle. Löisin edelleen vetoa Hillary Clintonin voitosta - mutta vain pienestä summasta, niin hullu ihmiskuntamme on.
.
Krimin tataarit arvostavat suuresti presidentti Ronald Reagania, koska tämä pyysi Mihail Gorbatshovia sallimaan satojentuhansien tataarien palata Stalinin karkotuksesta 50 vuoden jälkeen takaisin kotimaahansa Krimille! Krimin venäläiset pelkäsivät tataarien palaavan "veitsi hihassa" - kostamaan tulokkaille, jotka olivat ryöstäneet heidän kotinsa ja omaisuutensa itselleen. Nyt Krimin tataarit ovat taas uhanalaisia ja pakenevat itsenäisen Ukrainan alueelle.
.
Puna-armeija osallistutettiin 1940-luvulla ryöstämään ja raiskaamaan valloitetut maat ja kansat. Venäläisille jäi kollektiivinen syyllisyys ja takertuminen suureen sotaansa ja julmaan johtajaansa.
.
Joel Lehtosen kuvaamalla laiskalla punikilla Juutas Käkriäisellä on veruke olla kunnostamatta Säämingin "Putkinotkon" tilan luhistuvia rakennuksia, koska savonlinnalainen vuokraisäntä apteekkari Muttilainen voisi häätää perheen pois, jos huomaisi rappiotilan rakennuksilla olevan mitään arvoa. Vastaavasti Karjalan venäläiset miehittäjät ovat eläneet ikuista väliaikaa, tietämättä saavatko lopullisesti pitää ryöstämänsä talot, vai siirtääkö Stalin heidät taas jonnekin muualle. Joten he ovat eläneet vaikka kuin läävissä ja antaneet rakennusten rapistua. Ei kannata korjata ilmaiseksi otettua.
.
Kävin talvella (7.3.2016) Vuosaaren Vuotalossa katsomassa venäläisen elokuvan 'Leviathan' (2014), joka oli valaiseva kuvaus kiusaamisyhteiskunnasta. Jäämeren kalatehtaan kaupungissa venäläinen machomies korjasi autoja, ryyppäsi vodkaa, hakkasi vaimoaan ja pikkupoikaansa, ja kävi samanlaisten kaveriensa kanssa metsässä ammuskelemassa, ryyppäämässä, räiskimässä pyssyllään. Mutta arvojärjestyksessä ylempi puoluepamppu, pormestari, halusi perheenisän rantatontin ja pientalon, vain rähjäisen kerrostaloyksiön hinnalla, ja ajeli vodkaa ryypättyään virka-autollaan kuljettajineen uhkailemaan mekaanikkoa.
.
Päähenkilöllä oli moskovalainen juristikaveri, joka matkusti paikalle lukemaan neuvostolakia pormestarille. Mutta palkatut huligaanit hakkasivat lakimiehen henkihieveriin ja tämä pakeni vikkelästi kotiinsa Moskovaan.
.
Kalatehtaalla työskennellyt mekaanikon vaimo löytyi työmatkansa varrelta surmattuna ja tuomarit, tupeeratut tuimat neuvostoblondit, tuomitsivat murhattua vaimoaan lohduttomasti itkevän päähenkilön 20 vuodeksi pakkotyöhön. Näin ollen pormestari sai haluamansa talon. Naapuri tarjoutui ottamaan katkeran orpopojan holhotikseen saadakseen valtiolta pientä korvausta huutolaislapsesta.
.
Rasittunut pormestari-parka kävi valittamassa huoliaan, painajaisiaan ja unettomuuttaan ortodoksipiispalle, joka kiitokseksi lahjukseksi saamastaan kultakäädystä pirskotteli pyhää vettä ja posmotti synninpäästön. Heikkona vastavoimana elokuvassa vilahti hurskas nuori munkkikokelas, jonka rooli tarjosi ehkä ainoan näytetyn pakotien kansallissosialistisesta kiusaamisyhteiskunnasta.
.
Stoppi kiusaamiselle, mutta miten? Kunpa pienen perheen avuksi tulisi edes hyvä käly tai nato eli lapsen sukulaistäti.

215. Kolme naisen, kaksi miehen

Muutamallapa sanalla eräistä kirjoista (5 kpl), joita olen kaikkiaan lukenut pian 7000 kpl, kun numeroituihin lisään sadat numeroimattomat nuortenkirjat lapsuudestani.
.
6529. Tervo, Kati: Kesäpäiväkirja. 1.5.-15.9.2007. os. Anttila-54, sosionomi, FK, keskikoulu, Suomenoja, Olari-Skatta, kirjastonhoitaja, Kalle-98, kotiäiti. Luettu 22.6.2016 () Wsoy 2008 -2.p S 195 s. kirjastosta H01 lk.K
.
Tarjoaako vaimon päiväkirja mahdollisuuden kurkistaa menestyskirjailija Jarin elämään, ennen tämän omaelämäkertaa? (Kuten Lippe Suomalainen kertoi Karistaan, josta ei liene elämäkertaa laadittu, paitsi tutkielma pilapiirroksista.)
.
Yllättävänkin sujuvasti kirjoitettu, ei mikään 'pääministerin morsiamen' tuotos, tosin paljon ei jätä muistiini. Muutama runollinen hetki, kun aviomies katsoo järveä ja suuri ajatus näyttää täyttävän miehen mielen. Normaalin sopuisaa ja pikkuriitaista perhe-elämää. Joskus mies tulee kapakasta liian päissään ja laittaa stereot pikkutunneilla huutamaan nuorisomusiikkia.
.
Vaimolla, omaa sukuaan Anttila, on muisteltavaa omastakin takaa. Isä kuului panttipataljoonaan, lähti vapaaehtoisena Natsi-Saksaan SS-joukkoihin. Minua olisi kiinnostanut kuulla Katin nuoruudesta Espoon Suomenojalla, jossa minäkin, ehkäpä vuosia myöhemmin. Jokin ulkomaanmatkakin tehdään, kaltevan tornin Pisaan, jossa olen käynyt, samana vuonna 2007.
.
*
.
6530. Meriläinen, Reetta: Tytön tie. os. Pirhonen-50, Polvijärvi-Kitee-Joensuu 23.6.2016 (2015) Kirjapaja 2015 -2.p S 207 s. H01 lk.993.1
.
Miksi suuren sanomalehden päätoimittaja tytöttelee itse itseään? No, kertoo enimmäkseen lapsuudestaan, aisteihin hienosti vetoavin kuvauksin! Maasta pienetkin ponnistavat. Maaseudun elämää 1950-luvun Pohjois-Karjalasta.
.
Suomi on ollut sosiaalisen nousun maa. Piirtäjä Kari pilkkasi, että espajalainen kerskuu aatelissukulaisillaan, mutta suomalainen kilpailee kuka on pienimpään savupirttiin syntynyt. Maalaisliittolaiset retusoivat savupiipun pois Uunonsa synnyinkodin kuvista, ettei äveriäisyys herättäisi kateutta, samoin kuin Urho Turhapuron törkyturpa oli yliammuttu, ettei vain kukaan katsojista olisi huonomman näköinen. Pitkäaikaisin pyrkyri jopa väärensi kotitalon, jonka toinen pääty oli valokuvattavissa torpaksi ja toinen ökykartanoksi, erilaisille äänestäjille, puhumattakaan perheen vakituisesta asumisesta jalasmökissä Lapissa matkarahojen keplottelemiseksi eduskunnalta. Vääryys ja kierous synnyttää Väyryyden, sanottiin silloin.
.
Aikoinaan sorakeisari Tauno Valon vaalimainoksessa kirjoitettiin köyhästä lapsuudesta, mutta yhtäkkiä hypättiin rikkaan yrittäjän elämään. Miten muutos onnistui? Se jäi loka-laitisten heiniksi: juottiko mies juoppoja maalaisia saadakseen ostetuksi soramaat halvalla? Tarjotessaan äidilleen kyydin kuorma-autossa, laskuttiko Tauno markan kyytimaksuksi?
.
Reetta Pirhonen eli Meriläinen ei muistaakseni kerro koulumenestyksestään, aktiivisuudestaan teinikunnassa mainitsee. MITEN niin monista juuri hän pääsi Sanomien Toimittajakurssille? Kiinnostavin asia jää kertomatta!
.
Vieläkin ratkaisevampi huippuhetki: miten juuri hänet valittiin päätoimittajaksi? Jää arvailtavaksi tai muualta luettavaksi: kustantaja Aatos Erkko yritti alati etsiä itselleen luotettua agenttia tai etäispäätettä toimituksen sisälle, siksi poimi urheilutoimittajan, ylioppilaan, naisen. Erkko halusi luottohenkilön ja viestinviejän (katso aiempi blogikirjoitukseni #188, Hesarin päätoimittajat).
.
Muistelmista etsitään mehukkaita kertomuksia kohdatuista ihmisistä, kuten vihamiesten haukkumista? Väriläikäksi nousee lahjakas musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo, joka oli soittanut jo useita eri kertoja itsemurhauhkailujaan naispäätoimittajalle ennen viimeistä kertaansa. Ja muita Sepon tempauksia, eipä juuri muiden.
.
*
.
6528. Guareschi, Giovanni: Toveri Don Camillo (Il Compagno Don Camillo) suom. Ulla-K. Jokinen. eka-52:8.p53'000 sen.Peppone+10 kom. NL:ään. 19.6.2016 (1963) Wsoy 1965 -7.p (5.p22'000) S 291 s. Oma lk.K
.
Iloinen löytö kierrätyskirjoista, enkä havaitse myynnissä missään: Isä Camillo-kirjojen (alkaen vuodesta 1952) viides (toiseksiko viimeinen) vuodelta 1963 (suomennettu 1965). (Myöhemmin ilmestyi "Ne nykynuoret" 1969.)
.
"Toveri Don Camillo" onkin hauskempi ja kiinnostavampi kuin ainoa aiemmin lukemani valikoimateos. Mustavalkoisina vuosina televisiosta elokuvasarjana, jolloin pääosassa nokkelana katolisena pappina hevosnaamainen näyttelijä Fernandel ja vastavoimana italialaisen kylän paksupäinen kommunistinen pormestari Peppone.
.
Isä Camillo oli saanut selville Pepponen voittaneen salanimellä raha-arpajaisissa, ja kiristi tiedollaan Pepponen ottamaan hänet 10. jäseneksi italialaisten kommunistien tutustumismatkalle Nikita Hrustshovin ajan Neuvostoliittoon. Kohdattavat epäkohdat ja ongelmat ovat toki varsin tuttuja muista kirjoista, ei mullistavaa oivallusta. Hauskojen juonittelujen lomassa on myös pari traagista historiallista muistutusta puna-armeijan julmuuksista italialaisia sotavankeja kohtaan. Takakannen mukaan Camilloista on otettu huikeita painoksia Suomessa aikoinaan. Silti Toveria ei näy yhtään Huutonetissä myynnissä, mikä harvinaista suomalaiselle kirjalle.
.
*
.
6527. Paretti, Sandra: Lumottu laiva (Das Zauberschiff) suom. Margit Salmenoja. 1914 saksalainen Cecilie-laiva - Bar Harbor, Maine kapteeni Charly Polack, 2.perämies Vandermarkt,32, + Gloria,36, Anne,19. 19.6.2016 (1977) UKK/Karisto 1979 S 301 s. Omani lk.K
.
Yllättävän toimiva "lukuromaani" oli saksalais-sveitsiläisen Sandra Parettin (n. 1935-1995, syöpä ja itsemurha) (neverheard, googlasin) kirja, jossa saksalainen Atlantin yli kulkeva matkustajalaiva palaa I maailmansodan takia turvaan USA:n Maineen ja jää pieneen kylään jumiin pitkiksi ajoiksi, muuttuen osaksi yhteisön sosiaalista elämää, mm. rakkaustarinoin. Aioin kursorisesti vilkaista ja ehkä hylätä kesken, mutta kiinnostus kesti sittenkin. Hiukan suljetun paikan ja robinsonadin viehätystä ja taustalla sodan jännitystä.
.
*
.
6525. Niklander, Hannu: Öinen kävely. Lyhytproosaa. 17 kpl.
19.6.2016 (1989) Kustannus-Mäkelä 1989 S 111 s. Omani lk.K
.
Mainittakoon vielä nimikirjainkaimanikin, n. 1950 syntynyt diplomaatin puoliso, Raken kauppaneuvoksen jälkipolvia, Ylioppilaslehdessä paljon 1970-luvulla esiintynyt, aikansa taistolaisuuteen hurahtaneita, vihtiläinen, runojakin, mutta enimmäkseen matkakertomuksia ja erityisesti junista kirjoittanut, ja ne kaikki kirjansa olen lukenut.
.
Hän on ollut jotenkin leimallisesti B-sarjan kirjailija, mutta vaatimaton rosoisuus on joskus kiinnostavampaa luettavaa kuin liian sujuva menestyskirjallisuus. Tämäkin oli kierrätyskirja, jonka aioin selata ja hylätä nopeasti, mutta luinkin. Siis aiheiden kirjavuus oli hyväksi. Joku parempi kirjailija, vaikkapa dipl.ins. Antti Hyry, jonka uuninrakentamisista en ole lukenut, olisi keskittynyt yhteen aiheista aivan liian perusteellisesti...
.
Napakoita, yllättäviä kertomuksia 17 eri aiheesta, mm:
Ampumarata: uhkaava tilanne armeijan aseharjoituksissa.
Turistin kenkä häviää turistibussiajelulla Funchaliin Madeirassa.
Täti antaa nolon Wartburg-auton ylioppilaslahjaksi.
Hirviporukassa tulee ammuttua yksi hirvi liikaa.
"Mieluisa vävy" on, vaan meneekö tyttö pahemmalle?
Naiselle sattuu iso 'vahinko' linja-autossa.
Sonnin kokemuksia lehmän kanssa. Mallisikala.
Koulukiusaamiskokemuksia. Isän kanssa soutamassa.
Luontoretki. Yö piikamurjussa.
Öinen kävely, runoilija löytää muusan. - Ei syyttä otsikkona.
.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

214. Lapsuuden merirosvolaivat



Niin hyvin Matti Klinge kehui muistelmissaan Gösta Attorpsin kirjaa "Nuoruuden purret", että minunkin täytyi käväistä Pasilan kirjaston kellarivarastosta hakemassa sellainen luettavakseni.
.
(Gösta Attorps (1944): Ungdomsskeppen, suomentanut Sole Uexküll, Wsoy 1958, 141 sivua).
.
Svenska Dagbladetin toimittaja, fil.tri Karl Gösta Bruno Attorps (1899-1976) kuvailee "12 kuolematonta nuortenkirjaa" (kymmeneltä kirjailijalta), haluten siten lisätä klassillisen kirjallisuuden harrastusta.
.
Kirjoja mainitaan enemmänkin kuin 12, mutta 10 kirjailijaa ovat Mark Twain, Arthur Conan Doyle, Jules Verne, Kapteeni Frederick Marryat, R.D. Blackmore, James Fenimore Cooper, Z. Topelius (2 kirjaesittelyä), Rudyard Kipling, Robert Louis Stevenson (2 kirjaesittelyä), sekä Alexandre Dumas vanhempi.
.
Juhlallisesti sanoen: Kuinka suuri merkitys onkaan sillä, mitä nuoriso lukee 10-15 vuoden iässä. Ken vastaanottavaisena ikäkautenaan ihastuu R.L. Stevensoniin tai ystävystyy Huckleberry Finnin kanssa, lienee iäkseen turvassa joutavalta ja epäaidolta kirjallisuudelta, eikä lankea huonoimman tai edes huononkaan kirjallisuuden pauloihin.
.
Aientaisinpa ikävuosiksi 8-13: minulle luettiin ääneen Tom Sawyer ollessani 7-v, ja Huckleberryn luin itse useampaan kertaan 8-10-vuotiaana. Sepä olikin mielikirjani, johon halusin pätkittäin palata uudelleen. Muistan varhaiset sunnuntain heräämiset lapsuuteni Haagassa, jolloin hain Twainin kirjan hyllystä vuoteeseeni. Yrjö Kivimiehen suomennokset, painetut 1930- ja 1940-luvulla (Huckleberry Finn, "10 markan romaanien" sarjassa.)
.
Attorps aloittaakin kirjansa parhaasta päästä Mississippi-virralta, jonka valkoinen mies näki ensimmäisen kerran 1542 ja asutti vuodesta 1750. Uudisasukkaiden yhteiskunnassa varttunut Mark Twain (1835-1910) kuvasi jokiseutua kolmessa teoksessa: Mississippi-virralla, Tom Sawyerin seikkailut sekä pääteoksessaan Huckleberry Finnin seikkailut.
.
Kirjoittaessaan matkasta, jonka "kaupungin pahimman juopporatin poika" Huck Finn tekee virtaa pitkin, Twain tulee samalla kirjoittaneeksi kappaleen Amerikan historiaa. Huckleberry Finn on aivoituksiltaan paljon rikkaampi, syvempi ja itsenäisempi kuin luonteeltaan sovinnainen "vaeltava ritari" Tom Sawyer. Mutta loppujen lopuksi kirjojen päähenkilönä on - joki.
.
Mainio keksintö on antaa nuoren Huckin itsensä olla kertojana. Hän sopii havainnoitsijaksi ennen kaikkea asiallisuutensa takia. Alentuvaisuus on aivan vierasta hänelle; hän ei koskaan edellytä, että joku olisi huono tai mitätön tai vailla mielenkiintoa. Ainoa mahdollinen puute on, että tämä maailma on hänen ainoansa: hän ei koskaan vertaa sitä mihinkään muuhun. Mutta selväsanainen hän on.
.
"Kirjan parhaiten piirretty henkilökuva on vanha Finn, Huckin isä, tuo juopporatti ja ikuinen riitapukari. Tässä hän jankuttaa neekereistä, jotka ovat saaneet vapauden ja oppineet lukemaan ja kirjoittamaan: "Miksi tätä neekeriä ei ole pistetty huutokauppaan ja myyty?" Hän on ihmistyyppinä ikuinen. Koskaan ei puutu inhottavia nykyajan muoteja, joista hänellä on sanansa sanottavanaan, ja hän tietää alati olevansa oikeassa." (Le Pen, Putin, Trump ja Paavo saavat kaltaisiltaan kannatusta.)
.
***
.
Toiseksi Attorps poimii Arthur Conan Doylen salapoliisin. Sherlock Holmes oli alkuaikoinaan sietämättömän opettavainen ja erikoisalansa ulkopuolella iloton kylmä kala, mutta ajan myötä hän muuttui hieman inhimillisemmäksi, saaden silloin tällöin jopa itsekritiikin puuskia.
.
"Muiden yläpuolelle kohoaa "Baskervillen koira". Siinä on parhaat tyypit, ja dialogi, suurenmoinen kertomataito ja lostavat nummen ja ikivanhan linnan miljöökuvaukset, jotka tekevät siitä "oikean" romaanin.
.
- Muutama vuosi(kymmen) sitten pidettiin E.C. Bentleyn (1875-1956) "Trent's last case'a" (1913) yleisesti parhaana salapoliisiromaanina - onpa se suomennettukin Sapo-sarjaan: "Trentin viimeinen juttu". - Mutta jos kilpailemaan aletaan, Baskervillen koirakin on varmaan mukana...
.
Mainittu Edmund Clerihew Bentley keksi muuten luoda myös "Clerihewin", elämäkerrallisen, humoristisen värssyn, esimerkiksi:
.
"Sir Cristopher Wren
Said "I'm going to dine with some men
If anyone calls
Say I'm designing St. Paul's."
.
***
.
Kolmanneksi tulee Jules Verne, joka oli Jonathan Swiftiltä oppinut miten mielikuvitustarina on pantava kokoon: jos esittää luontevasti kaikki sivuseikat, voi pääasiassa lasketella luikuria miten vapaasti tahansa.
.
Puutteena Vernellä oli lapsen tai koulupojan elämänkatsomus. R.L. Stevenson huomautti: ihmisluonteesta Verne ei tiennyt rahtusen vertaa. Hänen sankarittarensa olivat mitä jaloimpia olentoja. Sankarien sieluissa ei koskaan mikään alhainen tunne saanut sijaa. Phileas Foggista ("Maailman ympäri 80 päivässä") tuli Intiassa maailmankirjallisuuden puhtaimman ja nuhteettomimman rakkaustarinan toinen päähenkilö, kun hän kohtasi intialaisen lesken Audan. Jokaisen käskyläisen rinnassa sykkii järkkymättömän uskollinen sydän. Intiaanit ja eskimot
osoittavat mitä suurinta mielenjaloutta. Henkilöhahmot ovat pelkkiä marionetteja.
.
"Se joka on lukenut "Maasta kuuhun", on melkeinpä lukenut Vernen kootut teokset." Tässä matkakuvauksessa Verne käyttää koko hallitsemaansa asteikkoa. Hän on taitava luonnontieteiden kansanomaistaja ja keksii havainnollisia, luonteenomaisia yksityiskohtia. Hänen kertojanilonsa pulppuaa ehtymättömästä lähteestä.
.
Luonteenkuvauksen yritys tavataan vain "Kapteeni Grantin lapsissa", jossa majuri McNabbs sanoo perämies Ayrtonista: "Tuosta roistosta olisi voinut tulla miesten mies". Ayrton on Vernen henkilögalleriassa ainoa, jossa lukijaa ei kiinnosta vain se, mitä hän tekee, vaan myös mikä hän on. Ayrton on arvoituksellinen ja kiehtova, koska vastakkaiset voimat liikehtivät hänen sisimmässään. - Aivan saman voi sanoa myös R.L. Stevensonin parhaasta hahmosta, "Aarresaaren" jalkapuolesta laivakokista Pitkä-John Silveristä. Stevenson olikin innokas Vernen lukija.
.
"Jules Vernellä oli homerosmaista, lapsenomaista esineiden tajua; hän ymmärsi työkaluja ja niiden käyttöä, siirtolaiselämää ja siihen kuuluvia varusteita. Jo senkin vuoksi hän oli erinomainen poikien kertoja." "Kahden vuoden loma-ajassa" Verne seuraa Defoen jälkiä: karille ajautuneen laivan 15 koulupoikaa saavat tulla toimeen autiolla saarella. "Turkisten maassa" autiona saarena onkin ajelehtiva jäälautta.
.
Yhden asian muistamme Verneltä aina: jos matkustaa maailman ympäri 80 päivässä lännestä itään, voittaa matkallaan yhden vuorokauden.
.
***
.
Neljäs: Kapteeni Frederick Marryat sai romaaniensa aiheet Napoleonin aikaisista merikokemuksistaan. Kertomuksissa, kuten "Nuori kadetti Simple" tai "Merikadetti Easy", yleensä joku noin 15-vuotias poika lähetetään merille. Marryatilla ei ole aatteita eikä tyyliä, ja hänen henkilönsä ovat tyyppejä eivätkä luonteita. Marryat iloitsee pilapuheista ja poikamaisuuksista. Hän oli kertoja, hänellä oli kekseliäisyyttä ja hyvää tuulta. Hän oli Britannian laivaston verraton kronikoitsija. Englantilaisten merkillinen itseluottamus ei ehkä kenenkään muun teoksissa tule niin selvästi ja tahattomasti esille.
.
***
.
Viides: R.D. Blackmore: "Rosvolaakson tytär" (Lorna Doone, 1869).
Kirjan kertoja John Ridd tuntuu luonnostaan päätyneen samaan tulokseen kuin Homeros: että lukija haluaa tietää mahdollisimman paljon asioista ja esineistä, ja että on väärin salata lukijakunnalta tärkeitä yksityiskohtia. Ridd on lujasti kiintynyt todellisuuteen. Hänen mielikuvituksensa ei koskaan karkaa omille teilleen. Hän käsittelee asiat kunkin vuorollaan hyvässä järjestyksessä. Mutta viehättävintä on hänen itseironiansa.
.
***
.
Kuudes: J.F. Cooperin intiaaniromaanit, joista "Viimeistä mohikaania" pidetään parhaana. Siitä kohoavat juhlalliset, surumieliset soinnut, jotka kertovat rohkean elämän muuttumisesta muistoksi, kuoleman uneksi tähtien alla. Usein Cooperin kekseliäisyydessä on jotain konemaista: kuin hän liittäisi kohtauksen toiseen kuin pujottamalla helmiä rihmaan.
.
***
.
Seitsemäs: Z. Topeliuksen "Välskärin kertomukset". Välskäri on syntynyt samana päivänä kuin Napoleon, mutta hänen kertomuksensa alkavat Kustaa II Adolfin ajasta vuodesta 1631 vuoteen 1772 asti. Psykologinen näkemys ja aateliston kuvaus eivät ole kehuttavia. "Jälkimmäinen kreivi Bernhard on suoranainen jäljennös sedästään Torstenista - välskäri on häntä luodessaan plagioinut omaa itseään, ja se on ainoa plagiaatti, jota kirjailijalle ei voi antaa anteeksi!" sanoo Attorps.
.
- Välskäri ei todellakaan tuntenut kreivejä. Kun hän sitä vastoin pääsee kuvaamaan tavallisia yksinkertaisia ihmisiä, hän tekee hyvää ja vankkaa työtä. Suurin ja paras osa vuoden 1721 jälkeisistä tapahtumista on kertomuksessa sijoitettu Pohjanmaalle. Suurenmoisia ovat kohtaukset Kajaanin linnassa. Paras episodi on kuvaus Aadolf Fredrikin Vaasan-vierailusta. Tähän välskäri olisikin mainiosti voinut panna pisteen.
.
(Luin lapsena Välskärin n. 1100-sivuisesta lyhennelmästä ensin pätkiä kiinnostavimmilta sotavuosilta, enkä kokonaan järjestyksessä ennen kuin aikuisena. Lyhentämätöntä, moniosaista, kooltaan moninkertaista laitosta en ole lukenut vieläkään. Attorpsin toisessa Topelius-artikkelissa esiteltyä "Tähtien turvatit" en ole lukenut ollenkaan, joten enpä osaa seurailla Attorpsin näkemyksiä siitä.)
.
***
.
Kahdeksas: Rudyard Kipling: Intian viidakoista (Jungle Book). Kiplingit ovat minulta jääneet lukematta, joten sivuutan arvioivan kuvailun. Disneyn "Viidakkokirja"-elokuvaakaan en ole nähnyt.
.
Attorps innostuu tässä kohdin sivulla 93 kertomaan mikä hänestä oli kai huonointa nuortenkirjallisuutta: "25 vuotta sitten (1944-25=1919?) olivat Örebron Karolinska läroverketin kirjastossa lainaajain suosikkeja Buffalo Billin, Texas Jackin ja Sitting Bullin (Istuvan Härän) seikkailuista sepustetut vihkoset, jotka kuuluivat poikakirjallisuuden pohjasakkaan. Kun saa käsiinsä jonkin varhaisten vuosiensa lempikirjan, on useimmiten oikein surullista todeta millaisia silloisen kiintymyksen kohteet olivat."
.
(Niin, Blytonin Viisikko! Yritin kerran yhtä niistä lukea uudestaan, mutta tuntui vastenmielisen lukukelvottomalta!)
.
***
.
Yhdeksäs: R.L. Stevensonin "Aarresaari", maailman paras seikkailukertomus? Toiminta alkaa ensi riveiltä kuin yhdellä nykäyksellä, kun vanha merimies saapuu majatalon ovelle, tähyilee lahdelle, ja virittää merimieslaulun: "15 kuollutta arkulla vainaan, huh hah hei, ja rommia pullo!"
.
Stevenson maalaa rikkain näkökuvin. Yksi väritäplä loistaa kirkkaammin kuin kaksi ja kepeä kuvaustapa ajan mittaan johtaa parhaaseen tulokseen. Ulkonäköä kuvataan vähän: kirkkaat mustat silmät, eivätkä henkilöt puhu paljon, mutta saamme tietää kaiken tietämisen arvoisen.
.
Stevensonilta kuvataan myös Skotlannin 1700-luvun alun historiaan ja nummille sijoittuva "Ryöstölapsi" (Kidnapped, 1886) eli "David Balfourin seikkailut". Muistan siitä piiloutumisen erääseen luolaonkaloon.
.
***
.
Kymmenes: Alexandre Dumasin "Kolme muskettisoturia", ainaisine kaksintaisteluineen. Dumas on luonut henkilönsä aivan naiivisti ja vilpittömästi; hänellä ei ollut juuri lainkaan mielenkiintoa psykologiseen erittelyyn. Kerran toisensa jälkeen täytyy pysähtyä ihmettelemään, miten nerokkaan varmasti Dumas vie juonta eteenpäin.
.
Päähenkilö d'Artagnan ehtii eniten, miekkailee parhaiten ja ottaa päällikkyyden. Hän on kuiva, kärkkyvä kiipijä ja etujen tavoittelija. Ystävät ovat hänelle välikappaleita. Ylevämielinen Athos ja tyhmä Porthos eivät näe hänen lävitseen.
.
Aramis on myös kiipijätyyppi, vaikkakin hienompaa laatua kuin Gascognen kalvankalistaja, kohtelias esiintymiseltään, tyhjä sydämeltään ja yksinäinen.
.
Athos on aristokraatti koko olemukseltaan, kaikessa mitä hän sanoo, ajattelee ja tekee.
.
Porthos on suunnilleen samanlainen kuin tekijänsäkin (Dumas); hän viihtyy hyvin ja kukoistaa, pysähtyy joka peilin eteen, herkuttelee onnessaan; hän on mies, jolla on loistava ruokahalu ja sangen vähän syvällisyyttä, lapsekkaan hyväsydäminen ja itsekäs. Hänellä on luonteessaan enemmän harrasta uskollisuutta kuin muilla. Hän on heistä kaikista inhimillisin. - Kaskun mukaan Alexandre Dumas tuli kerran itkien ystävänsä luo: "Porthos on kuollut!" Kenenpä muun takia hän olisi itkenyt.