222. Gogolin Reviisori ja Kuolleet sielut

Löysinpä uuden mielikirjailijan, jolta onkin luettava koko tuotanto:
.
Gogol, Nikolai: Valitut teokset II: Reviisori, Kuolleet sielut I-II. suom. E+J. Kalima, J. Konkka 6613. luettu 10.11.2016 (1836,1842) Wsoy 1959 S 108+306+151=565 s. Oma lk.K
.
Gogol, Nikolai: Valitut teokset I: Jouluyö 60 sivua, Maahisten valtiatar 50, Taras Bulba 148, Vanhanajan tilanomistajat 32, Ivan Ivanovits 62, Nevan valtakatu - Nevski Prospekt 48, Mielipuolen päiväkirja 30, Vaunut 16, Nenä 32, Naimahankkeet 72, Päällysviitta 41 sivua. Esipuhe V. Kiparsky, suomentanut Juhani Konkka. 6618. luettu 18.11.2016 (Gogol eli 1809-52) Wsoy 1959 S 591 s. Oma lk.K
.
***
Ensiksi "Reviisori" (1836), satasivuinen näytelmä. Oikeastaan helppo lukea, kun näytelmäkirjailija antaa täsmällisen käyttöohjeen tekstilleen: henkilö on tällainen, esitettävä näin: "(keskeyttäen) (kauhuissaan)". Vielä osuvat repliikit kullekin!
.
Pikkukaupungin napamiehet, pormestari, piirituomari, sairaalan esimies, koulujen tarkastaja, poliisikomisarius ym. säikähtävät kuultuaan, että Pietarista on tulossa paikanpäälle Tarkastaja!
.
Ponsarit ovat eläneet vuodesta toiseen kuin pellossa, ryypänneet ja rällänneet. Uuden sairaalan rakentamiseen saivat Pietarista määrärahan 5 vuotta sitten, mutta kavalsivat rahat itselleen. "Nyt äkkiä raivaamaan aluksi edes risukko pois uuden sairaalan tontilta." "Mutta kun... ollaan käytetty sitä tonttia kaatopaikkana!" (muistinvarainen siteeraus).
.
Hankalaa valita näytteiksi lyhyitä repliikkejä...
.
"Ei ole hyvä, että potilaanne polttavat niin väkevää tupakkaa, että paikalla aivastaa kun astuu sisään."
.
Näytelmän ydinlauseen sanoo sairaalan esimies: "Kalliita lääkkeitä meillä ei käytetä. Ihminen on selvä kapine. Jos on kuollakseen niin kuolee. Jos taas on parantuakseen, niin paranee itsestäänkin."
.
Lukemattomissa kirjoissa on yritetty avata venäläistä ihmisluonnetta, "avaraa sielua". Olisiko kiteytys tuossa, toisin sanoin. "Jos on heikko niin kuolee. Jos on vahva niin pärjää. Jumalan ja luonnon laki."
.
Siitä suora yhteys kaikenlaiseen uhkapeliin, venäläiseen rulettiin! Joko on vahva ja onnistuu, tai on heikko ja tuhoutuu. Venäjän armeija on kuuluisa simputuksesta, jossa heikot kuolevat. Venäjällä eloon jäävät vanhukset ovat kasvimaita viljeleviä teräsmummoja, töissä käyviä kuolemaansa asti. Heikompi osa väestä kuolee varhain, keskimääräinen elinikä alhainen. Vuonna 2016 HIV-positiivisiakin on Venäjällä jo puolitoista miljoonaa, prosentti väestöstä, mutta sukupuolivalistusta pidetään tarpeettomana.
.
"Minä en salaa, että otan lahjuksia. Eihän synnitöntä ihmistä ole."
.
Avainasenteena on Vanhoillisuus. Mikään ei muutu, kaikki toistuu aivan kuin ennenkin. Vastakohta läntiselle kehitysidealismille, jossa "yritetään uudelleen pikkuisen entistä paremmin..."
.
Mietin miten paljon Gogolin lähtökohtaa "Kamalaa, Tarkastaja on tulossa!" voisi soveltaa kaikkiin erilaisiin kulttuureihin, eri puolilla maapalloa. Onko ideaa muuntelevia elokuvia tai näytelmiä tehty?
.
***
Seuraavaksi "Kuolleet sielut" (1842), Cervantesin "Don Quijotelta" mallia saanut pikareskiromaani. Jännittävä kuin salapoliisikertomus: Miksi ihmeessä salaileva liikemies Tsitsikov kiertää tilalta toiselle haluten tehdä kauppakirjoja äskettäin kuolleista, vielä henkikirjoista poistamattomista maaorjista??! Ovela liikeidea paljastetaan lukijalle vasta 300-sivuisen I osan viimeisillä sivuilla!
.
Seurapiiri pohtii millä pelillä Tshitshikov aikoo kuljettaa satojen orjien joukot toiselle puolelle maata? Mutta hehän ovatkin pelkkiä nimiä papereissa. Eikä maatilaakaan ole olemassa.
.
Myyjät ovat kirjavaa sorttia: joku on tyytyväinen päästessään kauppakirjan allekirjoituksella eroon vaivasta tehdä byrokraateille ilmoitus jokaisesta kuolemantapauksesta. Toinen tinkii ahneesti: "Haluan sata ruplaa hengeltä!" "Ajattelin tarjota 20 kopeekkaa!". "Mutta he ovat taitavia ammattimiehiä, seppiä, suutareita..." "Mutta hehän ovat kuolleita!!"
.
Kolmas myyjä on äärimmäisin kitupiikki. Neljäs on uhkapeluri, joka vaatii pelata orjista ja yrittää huijata jopa tammipelissä. Viides on leskirouva hämmennyksissään, koska hän ei ole ennen myynyt kuolleita maaorjiaan, ja haluaisi ensin tiedustella jostakin oikeasta kauppatavasta ja käyvästä hintatasosta? Rouva arkailee kokeilla uutta asiaa, johon ei vielä ole olemassa vakiintunutta tapaa ja muotia, jota kaikkien olisi noudatettava.
.
Nauhamainen eteneminen paikasta toiseen ja ihmisestä kolmanteen saa kolmiulotteisuutta, kun aiemmin tavatut henkilöt tulevat yllättäen vastaan uudestaan, häiritsemään ja hölisemään julki kaupan salaisuuksia. Sovinnainen leskirouva ei jälkeenpäin malta olla lähtemättä kaupunkiin tekemään tiedusteluja, millä hinnoilla kuolleita orjia on tapana myydä, ettei hän vain ole myynyt väärään hintaan?!
.
LOL! Luettuani "Reviisorin" ja "Kuolleet sielut" olin niin tohkeissani, että ryntäsin kerrankin etsimään tietoverkosta muilta lukijoilta ylistäviä blogikirjoituksia? Vaan sitten hieman laimeilta tuntuivatkin? Lukevatko bloggaajat kuin ikävästä velvollisuudesta, tai huolellisesti sana sanalta maistellen, eräskin "hampaidenpesukirjanaan" pätkittäin, toinen vuorotellen "Anna Kareninan" kanssa - voi, miksi vuorotellen sekaisin.
.
Minä luin Gogolin jutuissa kokonaista metsää enkä yksittäisiä puita. Näin leveällä pensselillä maalattuja huikeita aiheita. Olisiko Carl Barks keksinyt ideoita sarjakuviksi, jos olisi tuntenut Gogolia?
.
Koska tulin aloittaneeksi lukemisen näytelmästä "Reviisori", tulkitsin jatkossa romaanin ja kertomuksetkin farsseina ja komedioina! Suosittelen! Kuvitelkaapa hauskimpia muistamianne näyttelijöitä tulkitsemaan Gogolin keksimiä kirjavia henkilöhahmoja!
.
Yritän kuvitella uusia variaatioita: entä jos joku tarjoutuisi ostamaan toisten taskuista käytetyt elokuvaliput tai karamellipaperit... tai hollantilaiset eurokolikot? Miten monenlaisia reaktiot voisivat olla?
.
Rinnastan Gogolin muiden kulttuurien satiirikkoihin, joita suosittelen: Mark Twain! Anatole France! Henry Fielding! Heiltä luen kaiken. Venäläisistä mielikirjani ennestään Ivan Gontsharov: "Oblomov".
.
***
Gogolin "Nenä" (1836), 32 sivua - yhä huikeampaa! Parturi leikkaa vahingossa kollegiasessori Kovaljovin kasvoilta jotakin liikaa pois. Irronnut nenä (!) karkaa omille teilleen ja menestyy mm. Pietarin seuraelämässä sekä ajelee omilla hevosrattaillaan. Nenän hankittua itselleen jopa ulkomaanpassinkin syntyy vaara, että livistää Eurooppaan, ellei pian saada kiinni ja ommeltua takaisin Kovaljovin naamaan?
.
"Naimapuuhat" (1842) - puhemies ja naittajaeukko yrittävät yli kaikkensa saadakseen hovineuvoksen ja kauppiaan tyttären avioon, mutta onnistuuko sulhasista saamattomin karkaamaan ikkunasta?
.
"Miten Ivan ja Ivan riitaantuivat keskenään" (1834) tuo mieleeni Carl Barksin sarjakuvat Aku Ankan eripurasta tonttinaapurinsa herra Turskin eli Teppo Tulpun (Neighbor Jones) kanssa...
.
"Mielipuolen päiväkirja" (1835) käy sairauden edetessä yhä vain absurdimmaksi. Tarmo Manni esitti roolia yksin vuodesta toiseen Kansallisteatterissa.
.
"Päällysviitassa" (1842) päähenkilö ehtii jo kuolla, mutta siinä oli vasta valeloppu, tarina jatkuu.
.
"Taras Bulba" (1835/1842) on jotakin aivan muuta! Venäläisille mieluisin Gogolin teos. Raivoisa sotakertomus 1600-luvun kasakoista. Mahtipontinen veriooppera kaikkein järjettömintä venäläistä sotahulluutta. Kiihdyttävää luettavaa vaikkapa 8-vuotiaille pikkupojille, jos Santeri Ivalon ja Kyösti Wilkunan "Suomalaisia sankareita I-II" sisseineen on jo nautittu, tai kapeampaa korviketta Mika Waltarin "Mikael Karvajalkojen" jälkeen. Filmattukin, 2009 Venäjällä, 1936 Ranskassa, 1939 Englannissa ja 1962 Amerikassa - alkuperäisenimellä Taras Bulba, pääosassa julmistelemassa Yul Brynner, poikanaan Tony Curtis.
.
Pitkänenäinen Nikolai Gogol (1809-1852), syntyjään ukrainalainen, ehti elää vain 42-vuotiaaksi. Ylioppilas, virkamies, tyttökoulun historianopettaja, epäonnistui yliopiston professorina, sitten kirjailija. Naimaton, tiettävästi vailla yhtään hetero- tai homoseksuaalistakaan suhdetta. Enenevästi uskonnollinen. Pyhiinvaellus Jerusalemiin 1848. Matkusteli laajasti Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa, Italiassa. Asui 12 vuotta Roomassa, paossa venäläisten närkästystä Reviisorista. Läpäisi sensuurin Venäjällä, koska ei sentään arvostellut korruptiosta Pietarin isoja herroja, vaan pelkkiä syrjäseudun pikkuvirkamiehiä.