tiistai 29. marraskuuta 2016

223. Kontaktikirjat 1970

Keskon (K-) "Kauppiaitten Kustannus" keksi 1960/1970-lukujen vaihteessa julkaista varhaisnuorten ja teini-ikäisten (11-18 v.) kirjoittamia novelleja. Erityisesti hämmästytti varhaiskypsä 11-vuotias Jussi-Pekka Toivonen "Sammakkoperspektiivillään". Toimittaja vieraili pojan kotona Turussa ja varmisti, että tämä todellakin oli henkisesti ja suullisesti tekstinsä tasolla, eikä kirjaa ollut kirjoittanut joku aikuinen.
.
Myöhemmin voimme nähdä, mitä varhaiskirjoittajista tuli isoina - ainakin kirjailijoita, toimittajia ja lääkäreitä. Olivat lahjakkaita nuoria:
.
Arto Melleri, 13-v. Lappajärvi: "Meno-paluu" (1970). 48-vuotiaaksi elänyt runoilija. Syntyi 7.9.1956, kuoli 13.5.2005. Sai Finlandia-palkinnon vuonna 1991. Teoksia mm. 'Liftarien yö', 'Schlaageriseppele', 'Pete Q', 'Ilmalaiva Italia', 'Mau-Mau', 'Elävien kirjoissa', 'Puukkobulevardi'.
.
Heikki Halila, 18-v. Helsinki: "60-luvun suomalaista tilitystä". - Tohtori, professori.
.
Pekka Hyvärinen, 18-v. Iisalmi: "Minä ja Lootin vaimo". - Toimittaja.
.
Esa Kero, 18-v. Savonlinna: "Asvalttihiiri". - Helsingin Sanomien toimittaja.
.
Reetta Nopola, 14-v. Tapiola (Espoo): "Pätkinä päiväkirjaa". - Kirjailija, ei vaan
sittenkin lääkäri, sotkin ensin Sinikka ja Tiina Nopolaan.
.
Ulla-Maija Paavilainen, 14-v. Honkilahti (Eura): "Valekierre". - Päätoimittaja
(Me Naiset -lehti), kirjailija.
.
***
Luin uudelleen Ulla-Maija Paavilaisen teoksen - vain 60 sivua - Kontaktien vakiomittainen. Teksti yllättää sujuvuudellaan! Erinomaista sanavalmiutta 14-vuotiaalta.
.
Tuiki tavallinen teinityttö Riitta, kastanjanruskeat olkapäille ulottuvat hiukset, asuu maalla. Ei kutsu koulutovereita käymään, häpeää punaista maalaistaloa ja tiilinavettaa, kun koulukavereilla on moderneja virkamieskoteja. Yhteiskoulu on naapurikunnassa, kahden kilometrin kävelyn ja 16 kilometrin bussimatkan päässä. (Kunnat Honkilahti ja Hinnerjoki on nykyään yhdistetty Euraan).
.
- Kuule, jos et nyt tänä iltana menisikään kirkolle. Televisiosta tulee kotimainen elokuva. Se voi olla aika hyvä, ehdottaa äiti, joka on tuvassa leipomassa pullaa.
.
- Se tulee kakkosverkosta, eikä meillä ole kakkosta, toteaa Riitta äänessään salattua iloa.
.
Baari on täynnä polttelevia ja purukumia mäyssääviä nuoria. Naistenhuoneessa Riitta kampaa hiuksiaan. - Vampyyri lähtee valloitusretkelle, nauraa Marjo, jolla on uusi Mini Vague. Pari tuntematonta poikaa on nostanut tyttöjen olkalaukut pöydille ja istunut heidän paikoilleen.
.
Poika tarjoaa harmistuneelle Riitalle tupakan ja juttelu käynnistyy verkalleen. Marjo lähtee, Riitta jää. Pekalla on vaalea, loivasti kihartuva tukka ja auto, punainen Mini. Riitta sanoo iäkseen 15. Seuraavina iltoina lähdetään ajelemaan.
.
Toisella ajelukerralla he käyvät Tampereella asti, kävelevät vain kaduilla ja nauttivat yhdessäolosta. Poika oli tyytynyt suudelmiin ja hyväilyihin, vaikkakin hänestä näkyi selvästi, että hän oli aina tottunut saamaan tytöiltä sen, mitä halusi. Kotiin kello kolme yöllä, vastaanotto on odotettua hurjempi.
.
Puolivälissä kirjaa Riitta yllättää Jyväskylään muka menneen Pekan elokuvateatterissa jonkun Millan kanssa. Sen jälkeen seurataan Riitan koulupäiviä 5B-luokalla. Nolla aljankokeesta, kakkonen ruotsista, itkuja Pekan muistelemisen takia. "Hon var sjuk... och olyckligt förälskad" Riitta jatkaa omiaan jopa ruotsintehtäviinsä.
.
Riitta on kierteessä, hänen on pakko ottaa yhteyttä Pekkaan. Hän haluaa saada selvyyden, pitikö hän Pekasta. Lokakuussa poika oli sanonut: Minä pidän sinusta. Kauanko "pikkununnaksi" kutsuttu oli saanut nauttia onnestaan, kuukauden, viikon, päivän, tunnin? Mutta lopulta Riitta päättää seistä itse omilla jaloillaan...
.
5167. Paavilainen, Ulla-Maija: Valekierre. (Keltainen Kontaktikirja, sarja 14-v.)
19.5.2009 () Kauppiaitten Kustannus 1970 N 60 s. O teiniromanssi lk.KN
.
***
.
Mitä sitten on 40-50 vuodessa tullut vähemmän julkisuudessa näkyneistä nuorista lahjakkuuksista? Internetin avulla ja lääkärimatrikkelista löytyy vaikkapa terveyskeskuslääkäri Satu Someri (s.1952). Liikkeenharjoittajan ja myyjän tytär. Ylioppilas 1971 Hankasalmelta. LL 1977 Oulusta.
.
6619. Someri, Satu: Luopiomainen ilta. (Sininen Kontaktikirja, 17-v, Hankasalmi)
22.11.2016 () Kauppiaitten Kustannus 1970 N 62 s. O lk.KN
.
Tässäpä toinenkin lukemisen kestävä Kontaktikirja! Nuorten porukka kuluttaa aikaa illalla koulun kellarissa (Jyväskylässä?) tekemällä grafiikantöitä ja juttelemalla vuolaasti. Aikuisiakin ihmisiä vilahtaa, siivooja ja opettaja Martti. Sarkastista huulenheittoa ja mielipiteitä:
.
Nuoret, osallistukaa! Tehtävänä on rönsyilyttää yhteiskuntaa, ei muuttaa sitä, tuumii päähenkilö Kaisa. Hän tuntuu ihailevan Heksaa, joka heiluu teinikunnassa ja ihan kaikissa osallistumispaikoissa.
.
Somerin teksti vaikuttaa yhä yllättävän pirteältä ja ajanmukaiselta! Sillä hän heittää koko ajan esille malleja ja tavaramerkkejä isoin alkukirjaimin. Francoise Hardy. Onko malli Miss Chatelainesta vai Seventeen'istä? Aito Kennedy-tuoli. Me Naisten värikuvasivut. Levysoittimessa Chopinin as-duuri poloneesi opus 53. Liberaceko soittaa? Joku bändi on popularisoinut Händeliä. Girl on huono merkki maskarassa, ainakin jos on kuuma.
.
Näytteeksi sanojen poimintoja sieltä täältä ja sitten muutamia nuoren ajatuksia 1969/1970:
.
Beatles-filmien jälkeen ensimmäiset pörröpäät pojat ilmestyivät kaduille. Oijee kun ois surffareita, kapoow! Oletsä oppinut tuonkin Amerikasta? Hagströmin mokkaa päällä ja rillit kuin Kulta-Könnistä. Keski-Suomen lääninlääkärin toimisto. Askon alennusmyynti. Töhriytynyt Sadankomitean merkki. Freedom for thinkers...
.
Lumi tuprutti Heksan koivistolaiseen ja pesiytyi kinokseksi reuhkan keskellä olevaan syvennykseen.
Näyteikkunat, valomainokset ja autonlyhtyjen valo. Kangaskassi täynnä negatiiveja. Martti selosti kaikki tekniikat taidegrafiikassa. Näitsä kuvatuksen - nahkasaappaat ja perspaikkahousut? Marimekon raitahaalarit. Progressiiviset puupalikat. Mokkaturkit. Ten Years After ja Alvin Lee.
.
Kinon edustalla seisoskeli myöhäisnäytöstä odottelevia miehiä, joitakin naisia ja laumoittain teini-ikäisiä poikia, joillakin kainalossaan minimekkoinen koulutyttö. Hippipariskunta ryntäili ympäriinsä nahkasuikaleet heiluen. Luultavasti joitakin opiskelijoita. Winning, kilparatojen voittaja. Paul Newman, Joanne Woodward. Robert Wagner. Kielletty.
.
Surrealistinen kuvatus, oikee himomurhaaja, Roman Polanski. Naa na na naa. Land of thousand dances. Ziuuuumb! Tämähän on America Fan-clubin kokoontumispaikka tänä iltana. Toisaalta tämä kurja kaupunki ei tarjoa muuta kuin Puutarhakadun marxilais-leninistit.
.
- Joo, hani, paras tapa vaikuttaa maailmaan on ruveta ala-asteen opettajaksi, tai kouluhallituksen oppiennätysten valiokunnan puheenjohtajaksi. En mäkään ole harkinnut lääkikseen tai muuhun muotitieteelliseen pyrkimistä, mikä takais vankkumattoman taloudellisen aseman.
.
- Mihin katoaa kaksi prosenttia koululaisista, eikä kukaan huomaa mitään. Joissakin koululaisille tarkoitetuissa stipendinhakukaavakkeissa kysytään, onko hakija ollut psykiatrin hoidossa. Milloin, kauanko, kenellä? Entä jos saataisiin koulupsykiatri, ja ne valtavat määrät koululaisia (joidenkin tutkimusten mukaan 25 prosenttia) ryntäisivät hänen toimistoonsa? Vieläkö kysyttäisiin?
.
- Tietenkin lievä sosialisointi on pakko Suomessakin, mutta tarvitseeko sitä varten muuttaa järjestelmää, eihän se kiellä menetelmän tarkoituksenmukaisuutta. Ainakin faijan puheiden mukaan koko ajan yritetään kuroa umpeen tuloluokkien välisiä eroja, sitä varten on sosiaalipolitiikka. Miksei otettais hindulaisuudesta esimerkkiä, napsien parhaat palat, tulivat ne sitten mistä tahansa.
.
Kirjan lopussa hämmentää lukijaa Pilven ja Merjan kehittyvä rakkaussuhde. En tekstin selailulla edestakaisinkaan vielä keksi, onko Pilvi tyttö vaiko poika? Jää hämäräksi kuin lapsena Taikatalven Tuutikki, josta ei saanut selvää, kumpaa sukupuolta.
.
***
Seuraava teos, Tuula Rantion kirjoittama, palauttaa mieleeni kouluajan kotiaineet. Vapaaniemen Yhteiskoulussa, Espoon Iivisniemessä, täytyi jokaisen pojan kirjoittaa esitelmä jostakin murrosikäisen terveyteen liittyvästä aiheesta voimistelunopettaja "Kuminavan" terveystiedon tunnille.
.
6620. Rantio, Tuula: Murros (Sininen Kontaktikirja, 18-v. Tuomarila, Espoo)
23.11.2016 () Kauppiaitten Kustannus 1970 N 55 s. O "viileän objektiivinen" lk.KN
.
Avaan kirjan sattumanvaraisesti, sivu 32: "Se että nuorilla ja heidän vanhemmillaan on erilainen tausta, aiheuttaa ristiriitoja. Eri sukupolvet ovat eri mieltä asioista, eivätkä aina ymmärrä toisiaan, mutta se vie kehitystä eteenpäin, sillä nuoret pystyvät omaksumaan uusia asenteita helpommin kuin vanhemmat, koska heidän harteillaan ei ole niin suurta vanhojen normien ja ajattelukaavojen painolastia kuin vanhemman väen."
.
Mutta onko kirjoittaja miettinyt mistä sylttytehtaalta "uudet" asenteet tulevat, kuka ne on keksinyt? Tarkoittaako, että nuoret saavat entistä monipuolisemman koulutuksen?
.
Mitähän kirjoittajalle kuuluu nykyisin? Etsin hakukoneella. Grave Site, Helsingin pitäjän kirkon hautausmaa, Vantaa. Tuula Parikka (Rantio). Elinvuodet 1951-2004.
.
***
Seuraavaa kirjaa selailen, mutta en jotenkin nyt pysty lukemaan ajatuksenjuoksusta enempää kuin takakannen yhteenvedon, pitkätukkaisen tytön mustavalkoisen kasvovalokuvan yläpuolelta:
.
Runo jättää kotinsa, muuttaa kaupunkiin, jossa tapaa Nallen. Rakastutaan ja rakastetaan. Tulee väistämätön ero, Runo jää yksin. - Teinitytön kitkeränmakuinen aikuistuminen ja itsensä löytäminen, vuoden mittaisen epätoivon kautta. Herkkä tarina, jonka alakuloisuudesta iloon siirtyvä tunnelma on tuttu aikamme voimakkaasti eläville nuorille.
.
Peltola, Riitta: Aikaa irtautua (Punainen Kontakti, 16-v. Ravijoki, Virolahti)
Kauppiaitten Kustannus 1970 N 61 s. O lk.KN. Ei luetun numeroa, kun en saanut luettua.
.
***
Kaksi vuoden 1972 uudemman sarjan kontaktikirjaa olen lukenut, mutta unohtanut:
.
6292. Virtanen, Hanna: Toukokuu. Irene, 14-v, Ypäjä, Metsäkulma
28.12.2014 () Kauppiaitten Kustannus 1972 Kontakti N 83 s. O lk.KN
.
6293. Malmio, Eija: Tavallinen lauantai. Anne, 17-v, + Mara, int. tanssip.
28.12.2014 () Kauppiaitten Kustannus 1972 Kontakti N 55 s. O lk.KN
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti