Luen päiväkirjaa vuodelta 1971 (oppikoulun kakkosluokkalaisen): Päivättyjä merkintöjä on 20 kpl: 1 tammikuussa, 4 helmikuussa, 7 maaliskuussa, 2 huhtikuussa, 1 toukokuussa, 3 kesäkuussa, 1 heinäkuussa ja 1 lokakuussa.
.
Tiistai 5.1.1971:
Lauantaina 2.1. olin isän kanssa kaupungilla. Ostimme minulle luistimet ja monot. Iltapäivällä menimme Konkoloille kylään. Sunnuntaina olivat Luukkaiset meillä. Eilen maanantaina televisiossa esitettiin piirrosfilmin "Asterix gallialainen" I osa. Tänään ei tapahtunut mitään mainittavaa.
.
Maanantai 1.2.1971:
Taas on mennyt pitkä aika, etten ole kirjoittanut. On ollut niin paljon läksyjä ja muuta puuhaa. Ikävä tammikuu: lumi suli pois ja koko kuukauden on satanut vettä. Kävin silmälääkärissä ja jouduin hankkimaan vahvemmat lasit (vasen 5,5 ja oikea 6). Tänään koulussa Aarniometsä livahti mantsan luokasta kesken tunnin.
.
Torstai 18.2.1971:
Onpa taas unohtunut päiväkirjan kirjoittaminen pitkäksi aikaa. On ollut viime aikoina niin paljon läksyjä. Täytyy nyt tässä kirjoittaa aikaisemmistakin tapahtumista.
.
Risto, jota nimitetään Aarniometsän apinakuninkaaksi ja Viidakko-Ristoksi ja ruotsiksi Apa'ksi, on pannut koulunkäynnin ihan hulinaksi. Hän ei tee enää ollenkaan läksyjä, kopsaa vain ne tunnin alussa joltain "hikipingolta" (paitsi minulta, sillä en lainaa hänelle vihkoani). Tietenkään Risto ei näin opi mitään. Tänään, kun Risto englannintunnilla viittasi, reksi (joka opettaa englantia) sanoikin sitä maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Apinakuningas pinnaa myös usein maantiedontunnilta.
.
Viidakko-Risto on nyt Helsingin Sanomien järjestämään korttelikiekkoon osallistuvan Iivisniemen jääkiekkojengin huoltaja. Tähän mennessä se on pelannut kaksi ottelua ja hävinnyt molemmat tuntuvasti. Eipä enempää Aarniometsästä.
.
Tänään oli ruotsinkokeet ja uskontotunnilla paneelikeskustelu. Keskusteltiin myös tupakan poltosta. Melkein jokainen luokkamme oppilas on ainakin kerran kokeillut tupakkaa lukuun ottamatta Saulia ja minua. Tänään meillä oli lyhyt päivä (9:25-13:35). Eilen Sauli oli luonani kylässä.
.
Perjantai 19.2.1971:
Taas on kerrottavaa Apinakuninkaasta. Helsingin Sanomissa näet kerrottiin, että Iivisniemen eli Aarnion jengi hävisi Soukalle. Tämä oli jo kolmas Iikkarin häviö, eikä joukkue enää saa pelata Korttelikiekossa. Aarnio oli raivoissaan.
.
Tänään sain kuulla Apalta, että hänen viikkorahansa on 12 markkaa!!! (Minun viikkorahani on 3 markkaa). Risto saa siis vuodessa yli 600 markkaa ja kaiken hän tuhlaa karkkiin. Hänen isänsä Askon tulot olivat vuoden 1970 verokalenterissa 20'350 markkaa.
.
Viidakko-Riston pulpetti on aina täynnä roskia ja muutenkin sekaisin. Minä olenkin jo muutaman viikon pannut kaikki omatkin roskani hänen pulpettiin, eikä hän ole huomannut mitään!
.
Lauantai 20.2.1971:
Tänään oli viimeinen koulupäivä ennen hiihtolomaa.
.
Keskiviikko 3.3.1971:
Unohtui kirjoittaminen hiihtolomalla, joka oli 21.2.-28.2. Serkkuni Antti tuli tiistai-aamuna ja lähti torstai-iltana. Perjantaina kävin parturissa. Tänään oli koulussa matematiikankoe.
.
Ruotsinkokeet palautettiin, sain 8 ½. Numeron perässä oli arvostelu tuntiosaamisesta. Minun paperissani luki: "Tunnilla melko passiivinen, mutta tuntiosaaminen hyvä!" Viidakko-Risto sai kokeesta kolmosen (3) ja tekstissä luki: "Tuntiosaaminen heikko ja häiritsee usein opetusta!" Paperiin piti hankkia holhoojan allekirjoitus, mutta Apa sanoi, että hän ei ainakaan näytä tätä koetta kotona, sillä silloin hän joutuu olemaan monta päivää sisällä lukemassa läksyjä!
.
Torstai 4.3.1971:
Apa oli "unohtanut" näyttää kokeensa. Meillä oli tänään maantiedon testi.
.
Sunnuntai 7.3.1971:
Eilen lauantaina meillä oli ensimmäisen kerran koko talvena hiihtoa koulussa. Viidakko-Risto ei ole vieläkään palauttanut ruotsinkoettaan. Muuten hän yrittää nyt parantaa numeroaan piirtämällä kuvia opetusta varten. Luulenpa, että hän saa kuitenkin todistukseensa nelosen, sillä tunnilla hän on yhtä huono kuin ennenkin, eikä tee nytkään ruotsinläksyjään sen enempää kuin muitakaan läksyjä.
.
Eilen illalla olivat Konkolat meillä kylässä. Pelasin Aken kanssa lautapeliä Uusi Finanssi ja voitin. Tänään tapahtui se ihme, että isä polki pari minuuttia kuntopyörällään saunan pukuhuoneessa.
.
Keskiviikko 10.3.1971:
Maanantaina meillä oli suomen koe ja se palautettiin tänään. Minä sain 10- ja Aarnio 3½. Tiistaina oli käsityönkoe. Tänään oli historian pistokokeet, joista minä sain 4½. Ai niin, olihan tiistaina toinenkin koe, englannista. Sain kuulla Viidakko-Ristolta, että jos hän saisi kympin englannin kokeesta, niin hän saisi kotoa 40 markkaa rahaa, ja ysistä hän saisi 25 markkaa! Vielä viitosestakin hän saisi yhden markan!
.
Tiistai 16.3.1971:
Torstaina oli uskonnon kokeet ja englannin kokeet palautettiin. Minä sain englannista 10- ja Viidakko-Ristokin yllätti: 8½!
.
Perjantaina meillä piti olla erään kuuluisan viulistin esitys, mutta vaikka odotimme koko koulu tunnin ajan juhlasalissa, ei esiintyjää kuulunut. Koulu on nyt velkaa minullekin 50 penniä, pääsylipun hinnan.
.
Lauantaina oli hiihtopäivä. Ei ollut ollenkaan oppitunteja, vaan koko koulu joko hiihti tai käveli 10 km. Minä hiihdin, mutta Sauli käveli.
.
Lauantaina minulla oli myös syntymäpäivä. Lahjaksi sain äidiltä sarjakuvakirjan "Masin uudet töppäilyt" ja isältä kaksi pakkausta postimerkkejä sekä suklaarasian.
.
Eilen maanantaina meille esitettiin koulussa filmi: "Ikkuna Englantiin". Sauli oli taas ihan hullu filmin aikana, häiritsi tyhmillä vitseillään koko ajan. Koulun jälkeen vaihdoin Storgårdsin kanssa postimerkkejä. Hänkin on nyt ruvennut harrastamaan filateliaa, koska Esson huoltoasemilta saa nyt neljä postimerkkiä aina kun tankkaa 20 litraa bensiiniä.
.
Tänään palautettiin käsityönkoe, josta sain nelosen. Mutta käsityöstä ei jää luokalle!
.
Tiistai 23.3.1971:
Ihan ensimmäiseksi täytyy kertoa lisää hiihtopäivästä. Unohdin näet kertoa kommelluksista kävelyretkellä. Sauli kertoi mm. että eräät oppilaat olivat menneet matkan taksilla! Parille meidän-luokkalaiselle kävi vielä niin, että he ajoivat vahingossa kontrolliaseman ohi. Mutta pojat vain käskivät taksin peruuttaa ja ojensivat kortin ikkunasta. Eikä opettaja sanonut mitään!
.
Viime keskiviikkona oli historian kokeet. Ne palautettiin tänään ja sain 9-. Ussankokeista sain 9+. Viime torstaina Storgårds oli meillä. Pelasimme lautapeliä ja vaihdoimme postimerkkejä.
.
Lauantai oli vapaa. Tänään tiistaina oli koulussa englannin pistarit. Telkkarista tulee taas MM-jääkiekkoilua. Suomi voitti Länsi-Saksan lauantaina. Ja tänään illalla on Suomi-USA. Mitenkähän käy?
.
Keskiviikko 31.3.1971:
Ensin kiekkoilusta: Suomi voitti Yhdysvallat ja on nyt neljäntenä Neuvostoliiton, Ruotsin ja Tshekkoslovakian jälkeen.
.
Lauantaina saimme välitodistuksen. Minä olin kolmanneksi paras Siltalopin ja Mattisen jälkeen ja siis pojista paras. Sauli oli neljäs. Minulla oli kaikki muut lukuaineet yhdeksikköjä paitsi enkku ja svenska, jotka olivat kaseja.
.
Tänään meillä oli matematiikan koe ja luulen saavani siitä kympin. Kielistudiomme on jo valmis ja olimme siellä ruotsintunnilla. Olen unohtanut kertoa kahdesta uudesta oppilaasta, jotka tulivat luokkaamme joskus hiihtoloman jälkeen. He ovat Jari Arteli ja Maritta Pänttäjä.
.
Torstai 1.4.1971:
Aprillipäivänä puijasimme koulussa reksiä eli rehtoria. Melkein koko luokka meni piiloon ja liitutaululle kirjoitettiin: "Englannin tunti on vapaa!" Luokkaan jääneet (mm. minä) kertoivat rexille, että muut olivat lähteneet kotiin luettuaan taululla olleen ilmoituksen. Reksi meni lankaan.
.
Tiistai 13.4.1971:
Pääsiäislomakin oli taas ja päättyi eilen. Sain viime matematiikan kokeesta 10!
.
Perjantai 28.5.1971:
Tänään oli koulussa kevätjuhla ja saimme todistukset. Jippii! Keskiarvoni lukuaineissa oli tasan yhdeksän! Kaikki muut lukuaineet olivat ysejä paitsi englanti 8 ja matematiikka 10. Matti Kuusela antoi matikasta kympin vaikka kokeiden keskiarvo oli vain 9,58. Rexi olisi tällöin antanut ilman muuta 9. Eikä syyttä, en viittaa juuri koskaan englannintunnilla.
.
Olin jälleen kolmanneksi paras luokallani Siltalopin (9,5) ja Mattisen (9,2) jälkeen. Kolme parasta joka luokalla sai stipendin, joka oli tokaluokkalaisille 60 markkaa. Storgårds II B:llä sai myös stipendin ja olen iloinen siitä. Neljä meidän luokalta jäi luokalle ja kaksi sai ehtoja. Viidakko-Risto oli kai luokalle jääneiden joukossa.
.
Keskiviikko 2.6.1971:
Viime lauantaina lähdin isän kanssa kaupungille. Kävimme ensin Fredrikinkadulla postimerkkiliikkeessä. Ostin sadan espanjalaisen postimerkin pakkauksen, joka maksoi 4,50 markkaa ja valikoin yksittäin valintavihkosta kolme hienoa ranskalaista erikoismerkkiä, jotka maksoivat yhteensä 50 penniä. Isä kyllästyi odottamaan ja osti minulle valtavan, 500 postimerkkiä sisältävän pakkauksen ranskalaisia merkkejä. Se maksoikin jo paljon, 38 markkaa.
.
Tämän jälkeen menimme Antikvaariin, josta ostin 8 kirjaa:
Aardenburg: Musta ratsastaja (Bas Banning -sarja 1/6);
Åberg: Edison keksintöjen mies (Miehiä ja miesten tekoja -sarja, Kustannus-oy Mantere);
Edström: Kristoffer Kolumbus - Amerikan löytäjä (em. sarja, Mantere);
Vernes: Salaisuuksien saari (Bob Moran -kirjat, Tammi);
Ingvar: Bill Brandon ja kultarosvot (Gummeruksen nuorten kirjasto);
Scheutz: Kalle Looping iskee (Gummeruksen em. sarja);
Scheutz: Kalle Looping ja ilmarosvot (sama sarja);
Bonzon: Kuusi kaverusta Scotland Yardissa.
Viimeksi mainittu kirja olisi maksanut yksistään kirjakaupassa yhtä paljon kuin nämä 8 yhdessä: 6,50 markkaa.
.
Antikvaarin jälkeen menimme linja-autoasemalle Ruotsista tulevaa Eeva-tätiä vastaan. Eeva oli ollut Nuoren Voiman Liitossa samaan aikaan kuin äiti ja isäkin, mutta oli muuttanut Ruotsiin ja asui perheineen Linköpingissä.
.
Nyt äiti ja Eeva ovat kaupungilla ja minä vahdin Liisaa. Sää on ollut kaunis viime aikoina. Tänäänkin +26 astetta.
.
Tiistai 8.6.1971:
Eeva-täti lähti lauantaina. Äiti olikin jo iloinen kun pääsi hänestä. Hän oli näet naureskellut sille, että me aina ajamme taksilla. Heillä oli tietenkin auto.
.
Olen jo lukenut kolme antikvaarista ostamistani kirjoista sekä Mark Twainin "Mississippi-virralla". Tänään kävin kirjastoautossa ja löysin kolme uutta kirjaa.
.
Tänään näin pihallamme pyöräilemässä Tero Artelin, luokallemme tänä keväänä tulleen Jari Artelin veljen. Hänen seurassaan oli tyyppi, joka kovasti muistutti Viidakko-Ristoa.
.
Keskiviikko 30.6.1971:
Enpä ole innostunut kesälläkään päiväkirjaa kirjoittamaan. Päivät kuluvat melko nopeasti. Nousen aamulla 9-10 aikaan, samaan aikaan kuin äiti ja Liisa. Sitten syön aamupalan ja luen sanomalehden.
.
Alkupuolella kuuta kuuntelin 12:n tienoilla radiosta Kalle Kustaa Korkin seikkailuja. Sen jälkeen ehdin vähän lukea tai liimata postimerkkejä ennen aamiaista. Iltapäivä sujui samaten. Leikekirjaa ja sarjakuvien keräilyä olen myös muistanut harrastaa. Tieto ja Taito -lehteäkin olen tehnyt noin 1,5 sivua.
.
Heinäkuun 13. lähdemme sitten Luumäelle. Lennämme, kuten viime vuonnakin, ensin Lappeenrantaan ja jatkamme sieltä taksilla. Kotkaniemen omistaja Aune Svinhufvud kuoli keväällä, mutta Luumäen Motelli on vuokrannut täysihoitolan tämän pojalta. Olen säästänyt lomaa varten Aku Ankkoja ja juuri tänään tulleen heinäkuun Valitut Palat. Lukemista riittää myös viidessä kirjassa ja kahdessa Aku Ankan Taskukirjassa. Olemme Luumäellä vajaat kaksi viikkoa, sillä palaamme sunnuntaina 25.7.
.
Huolta on siitäkin, minne viemme linnut loman ajaksi? Lintukauppa hoitaa kyllä maksusta markka päivässä per nuppi, mutta matka on niin pitkä, että taksimaksut nostavat hinnan kaksinkertaiseksi (yhteensä siis yli 60 markkaa). Talonmiehellä on myös kaksi undulaattia ja hän ehkä voisi hoitaa lintumme kolmesta kympistä, mutta hän on juuri lomalla ja palaa vasta kolme päivää ennen lähtöämme. Lintukauppaan täytyy soittaa viikkoa ennen.
.
Viimeksi kirjoitin 8.6. nähneeni pihalla tyypin, joka muistutti Viidakko-Ristoa. Olin oikeassa. Eräänä päivänä, kun olin parvekkeella, sama tyyppi ajoi taas pihalla ja tunsin hänet nyt. Apa:kin huomasi ja tunsi minut. Heitin pari vitsiä: "Ootsä eksyny. Korkeasaaren apinatalo ei oo täällä." yms.
.
Saulikin soitti yhtenä päivänä ja halusi tulla kylään. Kun en suostunut, rupesi äiti puhumaan siitä koko päivän: "Sulla ei ole yhtään kaveria" yms.
.
Vastapäisen romutalon pihaa on siistitty. Omistajahan kuoli autonsa pakokaasuihin keväällä tai alkukesästä ja poika sai kovan sakonuhan, jos pihaa ei siistitä. Niinpä iso kuorma-auto ajoi pihaan ja laski lavansa maahan. Sitten romuäijät työnsivät lavalle yhden henkilöauton raadon ja yrittivät toistakin, mutta kun kuorma-auto lähti, lastina oli vain yksi auto. Äijät hankkivat seuraavaa kuormaa varten nosturin, jolla autot menivät kätevästi ja nopeasti lavalle.
.
Tänään oli lehdessä juttu kaappausyrityksestä suomalaisessa lentokoneessa. Yhdysvalloistahan kaapataan usein koneita Kuubaan ja viime syksynä, kun olimme Barcelonassa, arabisissit kaappasivat eurooppalaisia koneita. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen yritys suomalaisessa lentokoneessa. Pistoolilla aseistautunut mielisairas nainen halusi Kuubaan, mutta lentoemäntä sai aseen pois häneltä.
.
Tiistai 13.7.1971:
En ehdi nyt kirjoittaa muuta kuin että vajaan tunnin kuluttua lähdemme Luumäelle. Kello on nyt 16:27.
.
Keskiviikko 6.10.1971:
Vaikea on saada itsensä kirjoittamaan taas päiväkirjaa. Täytyy kertoa vanhoja tapahtumia kamalasti.
.
Lentomatka Luumäelle sujui mukavasti. Nyt ei lippujakaan ollut myyty liikaa, kuten edellisenä kesänä. Matkalla luin vähän Valittuja Paloja. Lappeenrannan lentoasemalta ajoimme taksilla Luumäelle. Unohdin äsken mainita, että Liisa (2-v.) pelkäsi aluksi kovasti lentomatkaa ja käpertyi koneessa aivan hiljaisena isän syliin.
.
Perillä täysihoitolassa syntyi vaikeuksia. Isä oli talvella siirtänyt lomaa myöhemmäksi, mutta Luumäen Motelli ei ollut ilmoittanut asiasta täysihoitolan taloudenhoitajalle. Tämä oli luullut, ettemme tule ollenkaan, kun emme ilmestyneet oikeana päivänä. Jouduimme nukkumaan ensimmäisen yön toisessa huoneessa (koko ajan oli kuitenkin jokin huone tyhjä).
.
Sää oli taas huono. Vain lähtöpäivänä ja sitä edellisenä kävin uimassa. Eräänä päivänä silmälaseista irtosi toinen linssi ja täytyi korjauttaa Lappeenrannassa. Luin taas paljon Valittuja Paloja ja Seura-lehtiä iltaisin. Isäkin lainasi dekkareita hyllystä ja rypisti niitä pahoin. Liisasta oli hauska nähdä kanoja, lehmiä, hevosia ja Hipi-koira, jonka kanssa ystävystyimme kaikki, jopa isäkin. Veimme sille aina Liisan ruoan tähteet. Lenkkeilimme paljon.
.
tiistai 25. kesäkuuta 2019
275. Toisen luokan päiväkirja 1970
Luen päiväkirjaa syksyltä 1970 (oppikoulun II lk). Neljän kuukauden ajalta on merkintöjä vain 20 päivälle: syyskuun alussa 14:lle ja joulukuussa kuudelle. (Päiväkirja jatkuu seuraavassa kirjoituksessa vuodelle 1971).
.
Tiistai 1.9.1970:
Koulu alkoi taas. Luokanvalvoja pysyi onneksi samana kuin viime talvena (Aarnikka). Luokka II A pysyi suunnilleen samana kuin I A. Kari Lehtinen Iivisniemestä jätettiin ekalle luokalle, jolle oli vuosi sitten selvinnyt pääsykokeista pienimmillä pisteillä viimeisenä. Markku Tikkinen Kaitansista lähti takaisin kansakouluun.
.
Uusia oppilaita ei meidän luokalle tullut, koska muualta tulijat ja luokalle jääneet siirrettiin uusille C-luokille. Vapaaniemen kansakoulun IV C-luokaltani pääsi kaksi poikaa lisää oppikouluun: Timo Laine Iivisniemestä ja Stig Grönvall Kaitansista, Ahvenpolulta. Vapaaniemen yhteiskoulussa on nyt sitten seitsemän ekaluokkaa, kunnes neljä niistä siirretään valmistuvaan uuteen kouluun Matinkylään.
.
Keskiviikko 2.9.1970:
Saimme tänään lukujärjestyksen. Menemme kouluun tiistaina 8:30, muina päivinä 9:25. Pääsemme koulusta ma-ti-ke 15:25, to-pe 13:35 ja lauantaina 14:30. Kurjaa.
.
Torstai 3.9.1970:
Koulussa sujui mukavasti. Huomasin, että kolmaskin oppilas entiseltä IV C-luokaltani oli päässyt tänne viidenneltä, Matti Leppinen.
.
Ensimmäisellä ussantunnilla pidettiin tietokilpailu. Aarniometsän Apinakuningas tarkasti paperini ja möhli tietysti. Sain vain 7 pistettä 21 pisteestä. Oikein tarkastettuna pisteitä olisi tullut ainakin 12-13. Kehotin Aarniometsää menemään Korkeasaaren Apinataloon ja laskemaan, että yksi apina häkissä + yksi Aarnio häkin ulkopuolella = yhteensä kaksi apinaa. Aarnio hakkasi vähän aikaa, mutta istui sitten paikalleen ja kolautti silloin päänsä ikkunaan. Hah hah haa!
.
Luokka on muuten rauhoittunut kovasti. Lehtisen luokalle jäämisen ansiota.
.
Perjantai 4.9.1970:
Tänään ei tapahtunut mitään erikoista. Äiti vei Saaran hoitoon lintukauppaan Hietaniemenkadulle (Akvaariohuolto Kobylin & Co), sillä huomenna lennämme Barcelonaan Espanjaan.
.
Lauantai 5.9.1970:
Nyt on lähtöpäivä sitten käsillä. Neiti Korhonen haki Liisan hoitoon. Liisa lähti iloisena. Lentokone nousi 19:30 ja olimme Palma de Mallorcalla kello 23:30 (kelloa siirrettiin tunti taaksepäin). Matka sujui mukavasti, sillä lensimme Finnairin uudella suihkukoneella DC-8 Nurmella. Paavo Nurmi ja Jean Sibelius ovat Finnairin suurimmat koneet.
.
Mallorcalla ajoimme Matka-Rasilan tilausbussissa Palman länsipuolelle Illetakseen, hotelliin Bella Playa. Talo oli jyrkässä rinteessä merelle: sisäänkäynti oli ylimmässä kerroksessa (6. tai 7.), josta meidän perhe laskeutui hissillä alas toiseen kerrokseen. Poistuessamme taisi hissin ovi jäädä auki raolleen, sillä jotkut toiset suomalaiset kävelivät kiroten portaat alas hakemaan hissin käyttöönsä (mm. matkalaukuille).
.
Sunnuntai 6.9.1970:
Herätessäni aamulla hämmästyin huoneeseen tulvivaa auringon valoa. Katsoin ulos: edessäni alapuolella jatkui silmänkantamattomiin valtava sininen meri! Olimme hotellin toisessa kerroksessa, jonka alapuolella oli hiljainen pikkutie, jolle pääsi suoraan kellarinovesta alapuoleltamme. Pikkutien toisella puolella oli edelleen jyrkkä rinne muureineen ja portaineen, alapuolellaan kaarevassa poukamassa Illetasin kellanruskea hiekkainen uimaranta, joka vilisi iloisesti kiljuvia ihmisiä ottamassa aurinkoa tai uimassa.
.
Päivällä lensimme Barcelonaan pienellä DC-3:n kokoisella espanjalais-koneella. Ajoimme kaupungissa taksilla, joka kiersi yksisuuntaisilla kaduilla ruutu-asemakaavan neliön-muotoisia kortteleita. Ruutujen kärjet oli erikoisen hauskasti viistetty tylpiksi leveiden jalkakäytävien osuudelta. Taksikuskit olivat keskenään ärhäkkää porukkaa: joku saattoi puida nyrkkiään toiselle ja kirota, karkeasta äänensävystä päätellen.
.
Barcelonan hotellimme Dante oli paljon parempi kuin Bella Playa. Sillä ei ollut omaa ravintolaa, mutta vieressä oli melko siisti Snack-Bar, ja siinä joimmekin joka päivä Coca-Colaa ja söimmekin usein.
.
Maanantai 7.9.1970:
Isä oli Esomarin kongressin luennoilla. Osallistujien perheenjäsenet kävivät tilausajobussilla lyhytkasvuisen oppaamme "Little-Johnin" kanssa Picasso-museossa.
.
Tiistai 8.9.1970:
Kävimme vuoristokylässä luostarissa - Montserrat. Olimme siellä koko päivän. Otin mustavalkoisia valokuvia mahtavista kalliomuodostelmista.
.
Keskiviikko 9.9.1970:
Menimme tänään koko joukolla (siis myös luennoille osallistuvat) läheiseen pieneen rantakaupunkiin - Sitges. Meidän perhe kierteli kauppoja. Ostimme katutaiteilijalta kapean panoraama-maalauksen kaupungin rantakortteleista purjevenelaiturilta katsottuna.
.
Torstai 10.9.1970:
Päivällä ei ollut ohjelmaa. Isä jäi pois luennoilta. Illalla äiti ja isä menivät iltajuhlaan. Minä olin hotellissa.
.
Perjantai 11.9.1970:
Lensimme Barcelonasta takaisin Mallorcalle. Ajoimme hotellilta paikallisbussilla Palman kaupunkiin. Bussit, ainakin Illetaksen, olivat vanhan näköisiä, kuluneita, rämäkuntoisia. Otin valokuvia katunäkymistä. Palasimme hotelliin taksilla.
.
Lauantai 12.9.1970:
Viimeinen matkapäivä. Kiertelimme kauppoja. Illalla tai vasta yöllä lähdimme sitten Paavo Nurmen siivillä kotimaahan.
.
Sunnuntai 13.9.1970:
Soitin Saulille ja tein viime viikon läksyt.
.
Maanantai 14.9.1970:
Palasin aamulla kouluun. Kuro tuli ensimmäiseksi käytävällä vastaan ja varoitti: "Reksi sanoi, että sä voit saada potkut koulusta, koska olet ollut ilman lupaa poissa!" Sauli oli kai kertonut kaikille, että olin viikon Espanjassa, ja sitten jotkut edelleen reksille, englanninopettajallemme. Äiti oli kuitenkin etukäteen soittanut matkasta luokanvalvojalle Aarnikalle ja oli kysynyt luvan.
.
***
.
Itsenäisyyspäivä, sunnuntai 6.12.1970:
Lähes kolme kuukautta on kulunut siitä kun viimeksi kirjoitin. On ollut niin paljon muuta puuhaa. Kello on nyt 11:n tienoilla ja vanhemmat nukkuvat.
.
Täytyy aluksi tehdä korjauksia vanhoihin merkintöihin: Timo Laine ei tullutkaan koulumme ekalle luokalle, vaan hän oli jo viime vuonna ekalla jossakin toisessa kolessa, ja siirtyi tänne siis tokalle C:lle. Stikun ja Matin lisäksi ekalle on tullut entisen IV C-luokkani oppilas Kettu-Kalle eli Markku Kettunen Kaitansista.
.
Espanjan-matkani aikana oli meidän luokalle tullut uusi oppilas Hänninen. Hän on lähes yhtä ikävä kuin Lehtinen oli. Lukujärjestyskin on muuttunut, mutta laitan sen sitten koulun loputtua (keväällä) tähän mukaan.
.
Sitten uudempiin tapahtumiin: Helsingin Sanomissa on alkanut seikkailla Asterix gallialainen. Kerään sitä nyt kirjaksi. Peräti kaksi riviä eli puoli sivua joka päivä! Se ei mahdu sarjakuvasivulle vaan jonnekin yleisönosaston jälkeen, ennen rivi-ilmoituksia. Mainitsin siitä luokkatoverille, joka ei ollut huomannut.
.
Viime talvena naapurimme Helinit kävivät kylässä ja toivat minulle kaikkein hauskimman Asterix-tarinan (3): Asterix legioonalaisena. Ahmin sitä silloin heti samana iltana yli 2/3. Olin nähnyt mainoksia, mutta ihmetellyt kallista hintaa 4,95 markkaa. Luettuani ensimmäiset Asterixit sanoin Storgårdsille, että jos Asterix alkaisi ilmestyä lehtenä niin kuin Aku Ankka, tilaisin heti! Hän oli samaa mieltä.
.
Eilen pidettiin itsenäisyys-juhla koulussa. Sen lopussa rehtori Nils Mattsen kertoi, että eräs koulumme III C:n oppilas on kuollut! Storgårds sanoi minulle sen jälkeen, että Paukkonen (k.3.12.1970) oli hirttänyt itsensä jäätyään kiinni autovarkaudesta. PS. Tämä Erikin kertoma taitaa olla totta. PS. ON totta.
.
Tällä hetkellä ulkona sataa lunta. Saa nähdä jääkö sekin ensilumeksi.
.
Ai niin, olen ruvennut keräämään postimerkkejä. Isä on töissä pannut sikarilaatikkoon talteen ulkomailta tulleista kirjeistä postimerkkejä, mm. Belgiasta ja Hollannista. Kysyin meidän luokalla Kinnuselta, kerääkö hän, mutta kuulemma ei. Viidakko-Risto kerää, mutta hutiloivaan tyyliinsä.
.
Tiistaina 8.12.1970:
Olen nyt tehnyt läksyt ja odottelen kirjastoauton tuloa Kaitansiin ja soittotunnin alkua. Rouva Gunn antaa pianotunteja oppilaidensa kotona. Hänen poikansa Reino, kahdeksaa kieltä (kuten espanjaa, italiaa ja portugalia) puhuva ekonomi, on Lagosissa, Nigeriassa.
.
Vesisade sulatti viime sunnuntain lumen ja maa on nyt kauhean liukas. Tänään koulussa, kun olimme musiikkitunnin takia alaluokkalaisten päässä, näin kun nämä ottivat vessasta vettä ja suihkuttivat sitä alamäkeen, joka on aivan eteläoven edessä. Mäki tuli kauhean liukkaaksi ja kun siivooja meni roskapaikalle tyhjentämään jonkin luokan roskakoria, hänen täytyi työntää sitä edellään ja nojata siihen, ettei kaatuisi.
.
Sauli keksi kutsua koulun eteläsiipeä "homehtuneeksi siiveksi", koska se oli valmis jo syksyllä 1969 (vuosi sitten), kun suurin osa koulusta oli vielä rakenteilla. Silloiset kaikki 8 luokkaa I-IV A-B mahtuivat eteläsiipeen. Musiikkiluokka ja kuvisluokka olivat käytössä heti alussa, mutta voimistelusali ja ruokala eivät. Maksullinen kouluruoka syötiin omissa luokissa. Jotkut söivät vain eväitä kotoa, kuten Paukku jogurttia.
.
Tiistaina 15.12.1970:
Viikko taas vierähti. Eilen kuulin, että vararehtorimme, lehtori Maija Seiskarin omakotitalo on palanut Rajatiellä koulun lähellä. Seiskari ei tullut maanantaina äidinkielen tunnille. Todennäköisesti palo oli saanut alkunsa kynttilöistä.
.
(Tiedemies-aviomies FT Pertti Seiskari on suunnitellut koulu-TV-ohjelmia, joista "Oli kerran" sai Japanissa vuonna 1965 ensimmäisen palkinnon parhaana koulutelevisio-ohjelmana, kertoo Urpo Virkkusen tietokirja "Kuka on kuka TV:ssä", Otava 1970.)
.
Sunnuntai 27.12.1970:
Joulu meni taas. Sain lahjaksi kolme Asterixia, kaksi Tinttiä, taskulampun, Mikki Hiiren Elokuvat -rainakinon, sukat, Kuusi kaverusta -kirjan, suklaalevyn, Eläinten Luonto 1 -teoksen ja kynätelineen.
.
Annoin äidille kastikekulhon ja isälle suklaarasian. Liisa sai vanhemmilta mm. nukenvaunut (59 mk), joilla hän kaatoi joulukuusen. Monta koristetta meni rikki.
.
Todistukseni oli hyvä. Luokan paras oli edelleen Siltaloppi. Toisen sijan jakoivat Koljonen ja Mattinen. Minä olin neljäs Saulin kanssa. Viime keväänä olin kuudes. Storgårds on kertonut, että hänen luokallaan eräs Silvennoinen on oikea neropatti.
.
Oppikoulumme pääsykokeissa eniten pisteitä (75) saivatkin Siltaloppi ja Silvennoinen. Toiseksi eniten (74) saimme minä ja Storgårds. Oppilaat jaettiin luokille tasaisesti paremmuusjärjestyksessä: A Siltaloppi, B Silvennoinen, A minä, B Storgårds.
.
Viikko sitten sunnuntaina satoi lunta. Se on nyt pysynyt yli joulun ja olen tehnyt puutarhan puolelle lumimuurin.
.
Laina-täti tuli taas kylään tänään. Eilen korjattiin televisiomme. Perjantaina Pöyhösen Antti oli kylässä meillä. Pelasimme Algan lautapeliä "Rosvo ja poliisi" uusilla säännöillä. Vaihdoimme myös postimerkkejä. Antti-serkku naureskeli, miten pienenä aloittaessaan postimerkkeilyn oli leikellyt merkeistä hammasteet pois turhina.
.
Tiistai 29.12.1970:
Tänään rouva Helvi Mannila, rouva Anja Helin sekä tämän lapset Jens (6-v) ja Sami (1,5-v) olivat meillä kylässä. He asuvat naapurissa.
.
Torstai 31.12.1970:
Vuoden viimeinen päivä. Isä ja äiti lähtivät ravintola Kalastajatorppaan juhlimaan. Neiti Korhonen tulee vahtimaan Liisaa.
.
Muistelen mitä tapahtui tänä vuonna ennen kuin aloin kirjoittaa päiväkirjaa. Olimme kesälomalla 10 päivää täysihoitola Kotkaniemessä Luumäellä, presidentti Svinhufvudin suvun maatilalla. Menimme ensin lentokoneella Lappeenrantaan, koska Liisa kärsi helposti pahoinvoinnista automatkoilla.
.
Saimme Liisan kanssa kaveriksi noin 6-vuotiaan Fredrik-pojan, joka vietti Kotkaniemessä lomaa mummonsa tai oikeastaan fammunsa kanssa ja pitkästyi yksinään. Täysihoitola on lapsille tylsä paikka, pelkkää ruokailujen ja iltapäiväkahvien odottelua (kahvileipänä kovia sokerikorppuja).
.
Autoilevat vieraat kävivät Taavetin keskustaajamassa katsomassa vanhoja linnoituslaitteita. Meidän perhe näki kilometrin säteellä maalaistalosta vain lehmiä ja kanoja, vähän metsäpolkuja ja kärrypolkuja, peltoa ja järvenrantaa. Huoneemme vieressä yläkerran porrashallissa oli runsas kirjasto mm. 1950-luvun dekkareita, joista luin Salama-sarjaa ja Pyhimys-kirjoja. Alakerran salin lattialla lojui mieleen jäävästi jääkarhun talja päineen ja hampaineen.
.
.
Tiistai 1.9.1970:
Koulu alkoi taas. Luokanvalvoja pysyi onneksi samana kuin viime talvena (Aarnikka). Luokka II A pysyi suunnilleen samana kuin I A. Kari Lehtinen Iivisniemestä jätettiin ekalle luokalle, jolle oli vuosi sitten selvinnyt pääsykokeista pienimmillä pisteillä viimeisenä. Markku Tikkinen Kaitansista lähti takaisin kansakouluun.
.
Uusia oppilaita ei meidän luokalle tullut, koska muualta tulijat ja luokalle jääneet siirrettiin uusille C-luokille. Vapaaniemen kansakoulun IV C-luokaltani pääsi kaksi poikaa lisää oppikouluun: Timo Laine Iivisniemestä ja Stig Grönvall Kaitansista, Ahvenpolulta. Vapaaniemen yhteiskoulussa on nyt sitten seitsemän ekaluokkaa, kunnes neljä niistä siirretään valmistuvaan uuteen kouluun Matinkylään.
.
Keskiviikko 2.9.1970:
Saimme tänään lukujärjestyksen. Menemme kouluun tiistaina 8:30, muina päivinä 9:25. Pääsemme koulusta ma-ti-ke 15:25, to-pe 13:35 ja lauantaina 14:30. Kurjaa.
.
Torstai 3.9.1970:
Koulussa sujui mukavasti. Huomasin, että kolmaskin oppilas entiseltä IV C-luokaltani oli päässyt tänne viidenneltä, Matti Leppinen.
.
Ensimmäisellä ussantunnilla pidettiin tietokilpailu. Aarniometsän Apinakuningas tarkasti paperini ja möhli tietysti. Sain vain 7 pistettä 21 pisteestä. Oikein tarkastettuna pisteitä olisi tullut ainakin 12-13. Kehotin Aarniometsää menemään Korkeasaaren Apinataloon ja laskemaan, että yksi apina häkissä + yksi Aarnio häkin ulkopuolella = yhteensä kaksi apinaa. Aarnio hakkasi vähän aikaa, mutta istui sitten paikalleen ja kolautti silloin päänsä ikkunaan. Hah hah haa!
.
Luokka on muuten rauhoittunut kovasti. Lehtisen luokalle jäämisen ansiota.
.
Perjantai 4.9.1970:
Tänään ei tapahtunut mitään erikoista. Äiti vei Saaran hoitoon lintukauppaan Hietaniemenkadulle (Akvaariohuolto Kobylin & Co), sillä huomenna lennämme Barcelonaan Espanjaan.
.
Lauantai 5.9.1970:
Nyt on lähtöpäivä sitten käsillä. Neiti Korhonen haki Liisan hoitoon. Liisa lähti iloisena. Lentokone nousi 19:30 ja olimme Palma de Mallorcalla kello 23:30 (kelloa siirrettiin tunti taaksepäin). Matka sujui mukavasti, sillä lensimme Finnairin uudella suihkukoneella DC-8 Nurmella. Paavo Nurmi ja Jean Sibelius ovat Finnairin suurimmat koneet.
.
Mallorcalla ajoimme Matka-Rasilan tilausbussissa Palman länsipuolelle Illetakseen, hotelliin Bella Playa. Talo oli jyrkässä rinteessä merelle: sisäänkäynti oli ylimmässä kerroksessa (6. tai 7.), josta meidän perhe laskeutui hissillä alas toiseen kerrokseen. Poistuessamme taisi hissin ovi jäädä auki raolleen, sillä jotkut toiset suomalaiset kävelivät kiroten portaat alas hakemaan hissin käyttöönsä (mm. matkalaukuille).
.
Sunnuntai 6.9.1970:
Herätessäni aamulla hämmästyin huoneeseen tulvivaa auringon valoa. Katsoin ulos: edessäni alapuolella jatkui silmänkantamattomiin valtava sininen meri! Olimme hotellin toisessa kerroksessa, jonka alapuolella oli hiljainen pikkutie, jolle pääsi suoraan kellarinovesta alapuoleltamme. Pikkutien toisella puolella oli edelleen jyrkkä rinne muureineen ja portaineen, alapuolellaan kaarevassa poukamassa Illetasin kellanruskea hiekkainen uimaranta, joka vilisi iloisesti kiljuvia ihmisiä ottamassa aurinkoa tai uimassa.
.
Päivällä lensimme Barcelonaan pienellä DC-3:n kokoisella espanjalais-koneella. Ajoimme kaupungissa taksilla, joka kiersi yksisuuntaisilla kaduilla ruutu-asemakaavan neliön-muotoisia kortteleita. Ruutujen kärjet oli erikoisen hauskasti viistetty tylpiksi leveiden jalkakäytävien osuudelta. Taksikuskit olivat keskenään ärhäkkää porukkaa: joku saattoi puida nyrkkiään toiselle ja kirota, karkeasta äänensävystä päätellen.
.
Barcelonan hotellimme Dante oli paljon parempi kuin Bella Playa. Sillä ei ollut omaa ravintolaa, mutta vieressä oli melko siisti Snack-Bar, ja siinä joimmekin joka päivä Coca-Colaa ja söimmekin usein.
.
Maanantai 7.9.1970:
Isä oli Esomarin kongressin luennoilla. Osallistujien perheenjäsenet kävivät tilausajobussilla lyhytkasvuisen oppaamme "Little-Johnin" kanssa Picasso-museossa.
.
Tiistai 8.9.1970:
Kävimme vuoristokylässä luostarissa - Montserrat. Olimme siellä koko päivän. Otin mustavalkoisia valokuvia mahtavista kalliomuodostelmista.
.
Keskiviikko 9.9.1970:
Menimme tänään koko joukolla (siis myös luennoille osallistuvat) läheiseen pieneen rantakaupunkiin - Sitges. Meidän perhe kierteli kauppoja. Ostimme katutaiteilijalta kapean panoraama-maalauksen kaupungin rantakortteleista purjevenelaiturilta katsottuna.
.
Torstai 10.9.1970:
Päivällä ei ollut ohjelmaa. Isä jäi pois luennoilta. Illalla äiti ja isä menivät iltajuhlaan. Minä olin hotellissa.
.
Perjantai 11.9.1970:
Lensimme Barcelonasta takaisin Mallorcalle. Ajoimme hotellilta paikallisbussilla Palman kaupunkiin. Bussit, ainakin Illetaksen, olivat vanhan näköisiä, kuluneita, rämäkuntoisia. Otin valokuvia katunäkymistä. Palasimme hotelliin taksilla.
.
Lauantai 12.9.1970:
Viimeinen matkapäivä. Kiertelimme kauppoja. Illalla tai vasta yöllä lähdimme sitten Paavo Nurmen siivillä kotimaahan.
.
Sunnuntai 13.9.1970:
Soitin Saulille ja tein viime viikon läksyt.
.
Maanantai 14.9.1970:
Palasin aamulla kouluun. Kuro tuli ensimmäiseksi käytävällä vastaan ja varoitti: "Reksi sanoi, että sä voit saada potkut koulusta, koska olet ollut ilman lupaa poissa!" Sauli oli kai kertonut kaikille, että olin viikon Espanjassa, ja sitten jotkut edelleen reksille, englanninopettajallemme. Äiti oli kuitenkin etukäteen soittanut matkasta luokanvalvojalle Aarnikalle ja oli kysynyt luvan.
.
***
.
Itsenäisyyspäivä, sunnuntai 6.12.1970:
Lähes kolme kuukautta on kulunut siitä kun viimeksi kirjoitin. On ollut niin paljon muuta puuhaa. Kello on nyt 11:n tienoilla ja vanhemmat nukkuvat.
.
Täytyy aluksi tehdä korjauksia vanhoihin merkintöihin: Timo Laine ei tullutkaan koulumme ekalle luokalle, vaan hän oli jo viime vuonna ekalla jossakin toisessa kolessa, ja siirtyi tänne siis tokalle C:lle. Stikun ja Matin lisäksi ekalle on tullut entisen IV C-luokkani oppilas Kettu-Kalle eli Markku Kettunen Kaitansista.
.
Espanjan-matkani aikana oli meidän luokalle tullut uusi oppilas Hänninen. Hän on lähes yhtä ikävä kuin Lehtinen oli. Lukujärjestyskin on muuttunut, mutta laitan sen sitten koulun loputtua (keväällä) tähän mukaan.
.
Sitten uudempiin tapahtumiin: Helsingin Sanomissa on alkanut seikkailla Asterix gallialainen. Kerään sitä nyt kirjaksi. Peräti kaksi riviä eli puoli sivua joka päivä! Se ei mahdu sarjakuvasivulle vaan jonnekin yleisönosaston jälkeen, ennen rivi-ilmoituksia. Mainitsin siitä luokkatoverille, joka ei ollut huomannut.
.
Viime talvena naapurimme Helinit kävivät kylässä ja toivat minulle kaikkein hauskimman Asterix-tarinan (3): Asterix legioonalaisena. Ahmin sitä silloin heti samana iltana yli 2/3. Olin nähnyt mainoksia, mutta ihmetellyt kallista hintaa 4,95 markkaa. Luettuani ensimmäiset Asterixit sanoin Storgårdsille, että jos Asterix alkaisi ilmestyä lehtenä niin kuin Aku Ankka, tilaisin heti! Hän oli samaa mieltä.
.
Eilen pidettiin itsenäisyys-juhla koulussa. Sen lopussa rehtori Nils Mattsen kertoi, että eräs koulumme III C:n oppilas on kuollut! Storgårds sanoi minulle sen jälkeen, että Paukkonen (k.3.12.1970) oli hirttänyt itsensä jäätyään kiinni autovarkaudesta. PS. Tämä Erikin kertoma taitaa olla totta. PS. ON totta.
.
Tällä hetkellä ulkona sataa lunta. Saa nähdä jääkö sekin ensilumeksi.
.
Ai niin, olen ruvennut keräämään postimerkkejä. Isä on töissä pannut sikarilaatikkoon talteen ulkomailta tulleista kirjeistä postimerkkejä, mm. Belgiasta ja Hollannista. Kysyin meidän luokalla Kinnuselta, kerääkö hän, mutta kuulemma ei. Viidakko-Risto kerää, mutta hutiloivaan tyyliinsä.
.
Tiistaina 8.12.1970:
Olen nyt tehnyt läksyt ja odottelen kirjastoauton tuloa Kaitansiin ja soittotunnin alkua. Rouva Gunn antaa pianotunteja oppilaidensa kotona. Hänen poikansa Reino, kahdeksaa kieltä (kuten espanjaa, italiaa ja portugalia) puhuva ekonomi, on Lagosissa, Nigeriassa.
.
Vesisade sulatti viime sunnuntain lumen ja maa on nyt kauhean liukas. Tänään koulussa, kun olimme musiikkitunnin takia alaluokkalaisten päässä, näin kun nämä ottivat vessasta vettä ja suihkuttivat sitä alamäkeen, joka on aivan eteläoven edessä. Mäki tuli kauhean liukkaaksi ja kun siivooja meni roskapaikalle tyhjentämään jonkin luokan roskakoria, hänen täytyi työntää sitä edellään ja nojata siihen, ettei kaatuisi.
.
Sauli keksi kutsua koulun eteläsiipeä "homehtuneeksi siiveksi", koska se oli valmis jo syksyllä 1969 (vuosi sitten), kun suurin osa koulusta oli vielä rakenteilla. Silloiset kaikki 8 luokkaa I-IV A-B mahtuivat eteläsiipeen. Musiikkiluokka ja kuvisluokka olivat käytössä heti alussa, mutta voimistelusali ja ruokala eivät. Maksullinen kouluruoka syötiin omissa luokissa. Jotkut söivät vain eväitä kotoa, kuten Paukku jogurttia.
.
Tiistaina 15.12.1970:
Viikko taas vierähti. Eilen kuulin, että vararehtorimme, lehtori Maija Seiskarin omakotitalo on palanut Rajatiellä koulun lähellä. Seiskari ei tullut maanantaina äidinkielen tunnille. Todennäköisesti palo oli saanut alkunsa kynttilöistä.
.
(Tiedemies-aviomies FT Pertti Seiskari on suunnitellut koulu-TV-ohjelmia, joista "Oli kerran" sai Japanissa vuonna 1965 ensimmäisen palkinnon parhaana koulutelevisio-ohjelmana, kertoo Urpo Virkkusen tietokirja "Kuka on kuka TV:ssä", Otava 1970.)
.
Sunnuntai 27.12.1970:
Joulu meni taas. Sain lahjaksi kolme Asterixia, kaksi Tinttiä, taskulampun, Mikki Hiiren Elokuvat -rainakinon, sukat, Kuusi kaverusta -kirjan, suklaalevyn, Eläinten Luonto 1 -teoksen ja kynätelineen.
.
Annoin äidille kastikekulhon ja isälle suklaarasian. Liisa sai vanhemmilta mm. nukenvaunut (59 mk), joilla hän kaatoi joulukuusen. Monta koristetta meni rikki.
.
Todistukseni oli hyvä. Luokan paras oli edelleen Siltaloppi. Toisen sijan jakoivat Koljonen ja Mattinen. Minä olin neljäs Saulin kanssa. Viime keväänä olin kuudes. Storgårds on kertonut, että hänen luokallaan eräs Silvennoinen on oikea neropatti.
.
Oppikoulumme pääsykokeissa eniten pisteitä (75) saivatkin Siltaloppi ja Silvennoinen. Toiseksi eniten (74) saimme minä ja Storgårds. Oppilaat jaettiin luokille tasaisesti paremmuusjärjestyksessä: A Siltaloppi, B Silvennoinen, A minä, B Storgårds.
.
Viikko sitten sunnuntaina satoi lunta. Se on nyt pysynyt yli joulun ja olen tehnyt puutarhan puolelle lumimuurin.
.
Laina-täti tuli taas kylään tänään. Eilen korjattiin televisiomme. Perjantaina Pöyhösen Antti oli kylässä meillä. Pelasimme Algan lautapeliä "Rosvo ja poliisi" uusilla säännöillä. Vaihdoimme myös postimerkkejä. Antti-serkku naureskeli, miten pienenä aloittaessaan postimerkkeilyn oli leikellyt merkeistä hammasteet pois turhina.
.
Tiistai 29.12.1970:
Tänään rouva Helvi Mannila, rouva Anja Helin sekä tämän lapset Jens (6-v) ja Sami (1,5-v) olivat meillä kylässä. He asuvat naapurissa.
.
Torstai 31.12.1970:
Vuoden viimeinen päivä. Isä ja äiti lähtivät ravintola Kalastajatorppaan juhlimaan. Neiti Korhonen tulee vahtimaan Liisaa.
.
Muistelen mitä tapahtui tänä vuonna ennen kuin aloin kirjoittaa päiväkirjaa. Olimme kesälomalla 10 päivää täysihoitola Kotkaniemessä Luumäellä, presidentti Svinhufvudin suvun maatilalla. Menimme ensin lentokoneella Lappeenrantaan, koska Liisa kärsi helposti pahoinvoinnista automatkoilla.
.
Saimme Liisan kanssa kaveriksi noin 6-vuotiaan Fredrik-pojan, joka vietti Kotkaniemessä lomaa mummonsa tai oikeastaan fammunsa kanssa ja pitkästyi yksinään. Täysihoitola on lapsille tylsä paikka, pelkkää ruokailujen ja iltapäiväkahvien odottelua (kahvileipänä kovia sokerikorppuja).
.
Autoilevat vieraat kävivät Taavetin keskustaajamassa katsomassa vanhoja linnoituslaitteita. Meidän perhe näki kilometrin säteellä maalaistalosta vain lehmiä ja kanoja, vähän metsäpolkuja ja kärrypolkuja, peltoa ja järvenrantaa. Huoneemme vieressä yläkerran porrashallissa oli runsas kirjasto mm. 1950-luvun dekkareita, joista luin Salama-sarjaa ja Pyhimys-kirjoja. Alakerran salin lattialla lojui mieleen jäävästi jääkarhun talja päineen ja hampaineen.
.
maanantai 24. kesäkuuta 2019
274. Lehtimiehen oppivuosi Lontoossa
Ote sanomalehdestä kertovan romaanin "Deadlines" aloitussivulta (9 riviä):
.
"9:30 a.m. - Tom Stone drummed on his typewriter. The librarian was slow to arrive with the file he'd requested, and time was short. In another hour his colleagues would arrive, then pry into what he was doing.
.
"He wanted to search the file, make the phone calls, and possibly tee up an interview, before they arrive. He had a story. Certainly a scoop - if it was true. The page lead? Outside? The splash? It all looked possible."
.
Christopher Dunn: 'Deadlines' - romaani käy vähän kuin oppikirjaksikin journalistiksi haluavalle. Dunn kertoo maaseutulehdestä tulleen, aloittelevan rivitoimittajan ponnisteluista Lontoossa 1970-luvun lopulla.
.
Tom Stone yrittää pitää sekä työpaikkansa Fleet Streetillä että morsiamensa, PR-tiedottaja Ursulan. Anoppilassa, maaseudun hammaslääkäri-perheessä, lehti "Daily Standard" ei ole korkeassa kurssissa.
.
Tom on rikkonaisesta perheestä, eikä hänellä ole opintoja Oxfordissa. Mutta hän on keksinyt kykynsä lehtikirjoittamiseen. Morsiamelleen hän vähättelee: pelkkää kirjoittamista kaavan mukaan. Formula writing:
.
1. kpl: uutisen ydintarina lyhyesti.
2. kpl: lainatut lauseet elävöittävät jutun kansantajuisemmaksi.
3. kpl: asian tausta.
4. kpl: vielä lisätietoja asiasta. Mutta tästä voidaan leikata pois kaikki mille ei enää riitä tilaa.
.
Tomille on opetettu:
Yhdessä kappaleessa saa olla enintään 3 virkettä!
Yhdessä virkkeessä saa olla enintään 7 sanaa!
.
**
.
(Olen lapsesta saakka miettinyt: mistä toimittaja saa idean juttuun? Monesti kuultu vastaus: "Jos et keksi itse, niin toimitussihteeri kaivaa pöytälaatikosta", eli ottaa varastosta jo aiemmin keksittyjä aiheita, joita ei ole vielä käytetty, tai voidaan käyttää uudelleen - vaikkapa kalenterin mukaan, keväisin jne.)
.
On helpompi ehdottaa aihetta toisille kuin ryhtyä itse toteuttamaan. Kukapa ei pistäisi pro gradunsa tai muun tutkimuksensa loppuun suosituksia, mitä pitäisi tutkia lisää, jos jollakulla toisella olisi vielä aikaa, kykyä ja viitseliäisyyttä.
.
Toimittaja tarvitsee sosiaalisen luonteen soitellakseen ja kyselläkseen koko ajan. Liehitelläkseen henkilöitä, jotta nämä kertoisivat lisää itsestään ja lipsauttaisivat jotakin sivu suunsa. Nöyryyttä kysyä lisää, niin tyhmiä kysymyksiä, että ennestään tietämätönkin käsittäisi vihdoin asian, saatuaan selkeän yksinkertaisen vastauksen.
.
***
.
Daily Standardin sisälähetti tuo Tomin pöydän "Saapuvien" laatikkoon materiaaleja, joista Tom tekee jutun. Ehkäpä tiivistelmän jostakin tiedotteesta. Joskus hänellä on aikaa vain 15 minuuttia juttua kohti!
.
"He learned how to read reports - from the end; how to gut speeches - looking for the abrasive quote taken out of context; how to write a photo-caption; how to deal with pressure groups, like ramblers, or railway enthusiasts, who sent miserable scribbled manifestoes to the paper." (s.118).
Pahimmassa inspiraation-puutteessa Tom kopioi saamansa tiedotteen sanasta sanaan. Toisinaan esimies hylkää jonkin jutun ja palauttaa kirjoitettavaksi uudelleen.
.
Rivitoimittajan varusteisiin kuuluu mm. synonyymi-sanakirja. Lehdellä on arkisto, josta voi kaivaa esiin lisätietoja. Toimittajalla on kontaktilistansa hyvistä lähteistä. Puhelimella soitetaan paremmin tietäville. Pyydetään haastatteluja.
.
****
.
Kirjan alusta loppuun Tomilla on myös oma aiheensa, mahdollinen jymyjuttu. Mistä hän on sen saanut? - Joku "syväkurkku" eli nimetön vihjaaja yllättäen soitti hänelle! Sanoen vain:
.
"Wolf de Boys is going bust. Otter Securities is finished. Got that? - Wolf de Boys is Out." Click. No more. The line was dead.
.
Tom penkoo arkistot, kyselee, jopa haastattelee toisen aiheen varjolla Wolf de Boysin itsensä. Tämä on röyhkeän itsevarma, varustautunut hyvillä selityksillä ja jopa uhkaileva, vainutessaan Tomin nuuskivan jotakin muutakin kuin sovittua aihetta.
.
(Wolfista mieleeni palautuu Jussi, "Soinisen tulevaisuuden" puolustusministeri, peruskoululaisten entinen, joka sanoi haastattelussa: "En kommentoi!" Toimittajan yrittäessä uudelleen, hän uhkasi poistua kesken kuvauksen. "Lähdenkö minä nyt pois?!")
(Yleisradion satiirissa terapeutti "Tohtori Raimo" yritti opettaa Jussia olemaan käyttämättä fraasejaan. Mutta: "Ei ei ei, nyt Jussi sanoit sen taas!" (kuin haudan pohjalta kumisten:) "EN KOMMENTOI..." Silloin Jussi kysyi tohtori Raimolta epäröiden: "Lähdenkö minä nyt pois?" "Voi ei, nythän sinä sanoit sen toisenkin virkkeen, mitä sinun EI PITÄNYT sanoa!")
.
*****
.
Tom Stone saa uudelleen muutaman lyhyen soiton syväkurkulta, ja kuulee kapakassa juopuneiden herrojen seurassa mainittavan de Boysin olevan kusessa. Vaikka yleisesti tiedossa ei ole mitään raskauttavaa.
.
Lopulta silmukka kiristyy. Toimittajat jopa ajavat takaa lentokentälle ja yksityiskoneellaan maanpakoon (juuri ennen tulossa olevaa poliisin iskua) pyrkivää de Boysia, kuin paparazzi / paparazzot prinsessa Dianaa. Mutta lintu pääsee lentämään pakoon. Hänen arvellaan häipyvän Argentiinaan.
.
Tom Stonella on kyky selittää Oxfordin käyneelle esimiehelleen, miten talousrikos on tehty Britannian valuuttasäännöstelyn oloissa puntia ja dollareita vaihdettaessa Englannin pankin määräämällä huonommalla TAI edullisemmalla kurssilla joko investoitaessa USA:han TAI vastaavasti vaihdettaessa Amerikasta tulleita pääoman palautuksia dollareista punniksi.
.
Menestyessään ja edetessään avustajaksi pääkirjoitustoimitukseen Tom pääsee ensimmäisen kerran tapaamaan jopa Daily Standardin päätoimittajan. Kuullessaan tämän puhuvan Tom on tunnistavinaan mahdollisesti "syvän kurkun" äänen puhelimesta? Totuus jää avoimeksi, mutta skenaario on hyvin mahdollinen:
.
'Daily Standardin' päätoimittajalla oli luottamuksellista tietoa, jonka vuoto ei saanut yhdistyä häneen itseensä? Silti hän halusi suosia omaa lehteään. Siellä oli vasta aloittanut koeajalla hänelle täysin tuntematon maaseutulehdestä tullut Tom Stone...
.
Vuonna 1981 julkaistussa Dunnin kirjassa käytetään tuntemattomasta tietolähteestä kerran nimitystä "Deep throat", joka tuli muotiin USA:n Watergate-skandaalin yhteydessä 1973. Bob Woodward ja Carl Bernstein olivat Washington Postin rivitoimittajia, jotka saivat puhelimessa nimettömän vihjeen joltakulta, joka tiesi presidentti Nixonin vehkeilyistä oman uudelleenvalintansa hyväksi.
.
USA:han vaihto-oppilaaksi lähdössä ollut luokkatoverini Jussi Ketonen veti lukuvuonna 1974-75 koulun liitutaululle seuraavat arvoitukselliset viivat:
I I I / O I I
.
Jos niihin lisäisi kolme samansuuntaista viivaa, paljastuisi konnan nimi! (Vihje: kenoviivoja \\\)
En saanut tulokseksi Kekkosta, joka onnistui siinä missä
I\I I X O I\I epäonnistui.
.
******
.
Lisää Tom Stonen saamia oppeja matkan varrelta:
.
"You are the feed man. They want edition stories from you, fillers. Just a stream of short pieces they can slot into the paper anywhere.
.
"Look at the feedstock they give you in the shape of those bits of paper. Either that is the story, or there's another angle (koukku, näkökulma). If there's no other angle, just write the story straight. giving it a little bit of embellishment (koristusta). (s.102)
.
"Mutta jos näet jutussa jotain enemmän, tilaa arkistomappi (ja sitä odotellessasi kirjoita toista juttua), ja soita yksi puhelu (vain yksi), testataksesi näkökulmaasi. Jos keksimäsi koukku toimii, kirjoita sen mukaan, tai jos ei toimi, palaa alkuperäiseen juttuun.
.
"Taito on siinä, että erotat mikä on stoori ja mikä ei ole, ettet tuhlaa aikaasi. Sellainen taito voi olla lukijalle huomaamaton, mutta lehdelle ratkaiseva. Kun hankit tuon taidon, et koskaan menetä sitä."
.
*******
7089. Dunn, Christopher: Deadlines. "Daily Standard", London. Tom Stone, Ursula. Formula writing. 1 kpl tarina, 2 lainaus, 3 tausta, 4 lisää? max 21 sanaa /kpl = m3 virkettä x m7 sanaa. Files, phone + interviews, Syväkurkulta vihje.
20.6.2019 (1981) Heinemann 1981 Sid. 214 s. Oma lk.K
.
.
"9:30 a.m. - Tom Stone drummed on his typewriter. The librarian was slow to arrive with the file he'd requested, and time was short. In another hour his colleagues would arrive, then pry into what he was doing.
.
"He wanted to search the file, make the phone calls, and possibly tee up an interview, before they arrive. He had a story. Certainly a scoop - if it was true. The page lead? Outside? The splash? It all looked possible."
.
Christopher Dunn: 'Deadlines' - romaani käy vähän kuin oppikirjaksikin journalistiksi haluavalle. Dunn kertoo maaseutulehdestä tulleen, aloittelevan rivitoimittajan ponnisteluista Lontoossa 1970-luvun lopulla.
.
Tom Stone yrittää pitää sekä työpaikkansa Fleet Streetillä että morsiamensa, PR-tiedottaja Ursulan. Anoppilassa, maaseudun hammaslääkäri-perheessä, lehti "Daily Standard" ei ole korkeassa kurssissa.
.
Tom on rikkonaisesta perheestä, eikä hänellä ole opintoja Oxfordissa. Mutta hän on keksinyt kykynsä lehtikirjoittamiseen. Morsiamelleen hän vähättelee: pelkkää kirjoittamista kaavan mukaan. Formula writing:
.
1. kpl: uutisen ydintarina lyhyesti.
2. kpl: lainatut lauseet elävöittävät jutun kansantajuisemmaksi.
3. kpl: asian tausta.
4. kpl: vielä lisätietoja asiasta. Mutta tästä voidaan leikata pois kaikki mille ei enää riitä tilaa.
.
Tomille on opetettu:
Yhdessä kappaleessa saa olla enintään 3 virkettä!
Yhdessä virkkeessä saa olla enintään 7 sanaa!
.
**
.
(Olen lapsesta saakka miettinyt: mistä toimittaja saa idean juttuun? Monesti kuultu vastaus: "Jos et keksi itse, niin toimitussihteeri kaivaa pöytälaatikosta", eli ottaa varastosta jo aiemmin keksittyjä aiheita, joita ei ole vielä käytetty, tai voidaan käyttää uudelleen - vaikkapa kalenterin mukaan, keväisin jne.)
.
On helpompi ehdottaa aihetta toisille kuin ryhtyä itse toteuttamaan. Kukapa ei pistäisi pro gradunsa tai muun tutkimuksensa loppuun suosituksia, mitä pitäisi tutkia lisää, jos jollakulla toisella olisi vielä aikaa, kykyä ja viitseliäisyyttä.
.
Toimittaja tarvitsee sosiaalisen luonteen soitellakseen ja kyselläkseen koko ajan. Liehitelläkseen henkilöitä, jotta nämä kertoisivat lisää itsestään ja lipsauttaisivat jotakin sivu suunsa. Nöyryyttä kysyä lisää, niin tyhmiä kysymyksiä, että ennestään tietämätönkin käsittäisi vihdoin asian, saatuaan selkeän yksinkertaisen vastauksen.
.
***
.
Daily Standardin sisälähetti tuo Tomin pöydän "Saapuvien" laatikkoon materiaaleja, joista Tom tekee jutun. Ehkäpä tiivistelmän jostakin tiedotteesta. Joskus hänellä on aikaa vain 15 minuuttia juttua kohti!
.
"He learned how to read reports - from the end; how to gut speeches - looking for the abrasive quote taken out of context; how to write a photo-caption; how to deal with pressure groups, like ramblers, or railway enthusiasts, who sent miserable scribbled manifestoes to the paper." (s.118).
Pahimmassa inspiraation-puutteessa Tom kopioi saamansa tiedotteen sanasta sanaan. Toisinaan esimies hylkää jonkin jutun ja palauttaa kirjoitettavaksi uudelleen.
.
Rivitoimittajan varusteisiin kuuluu mm. synonyymi-sanakirja. Lehdellä on arkisto, josta voi kaivaa esiin lisätietoja. Toimittajalla on kontaktilistansa hyvistä lähteistä. Puhelimella soitetaan paremmin tietäville. Pyydetään haastatteluja.
.
****
.
Kirjan alusta loppuun Tomilla on myös oma aiheensa, mahdollinen jymyjuttu. Mistä hän on sen saanut? - Joku "syväkurkku" eli nimetön vihjaaja yllättäen soitti hänelle! Sanoen vain:
.
"Wolf de Boys is going bust. Otter Securities is finished. Got that? - Wolf de Boys is Out." Click. No more. The line was dead.
.
Tom penkoo arkistot, kyselee, jopa haastattelee toisen aiheen varjolla Wolf de Boysin itsensä. Tämä on röyhkeän itsevarma, varustautunut hyvillä selityksillä ja jopa uhkaileva, vainutessaan Tomin nuuskivan jotakin muutakin kuin sovittua aihetta.
.
(Wolfista mieleeni palautuu Jussi, "Soinisen tulevaisuuden" puolustusministeri, peruskoululaisten entinen, joka sanoi haastattelussa: "En kommentoi!" Toimittajan yrittäessä uudelleen, hän uhkasi poistua kesken kuvauksen. "Lähdenkö minä nyt pois?!")
(Yleisradion satiirissa terapeutti "Tohtori Raimo" yritti opettaa Jussia olemaan käyttämättä fraasejaan. Mutta: "Ei ei ei, nyt Jussi sanoit sen taas!" (kuin haudan pohjalta kumisten:) "EN KOMMENTOI..." Silloin Jussi kysyi tohtori Raimolta epäröiden: "Lähdenkö minä nyt pois?" "Voi ei, nythän sinä sanoit sen toisenkin virkkeen, mitä sinun EI PITÄNYT sanoa!")
.
*****
.
Tom Stone saa uudelleen muutaman lyhyen soiton syväkurkulta, ja kuulee kapakassa juopuneiden herrojen seurassa mainittavan de Boysin olevan kusessa. Vaikka yleisesti tiedossa ei ole mitään raskauttavaa.
.
Lopulta silmukka kiristyy. Toimittajat jopa ajavat takaa lentokentälle ja yksityiskoneellaan maanpakoon (juuri ennen tulossa olevaa poliisin iskua) pyrkivää de Boysia, kuin paparazzi / paparazzot prinsessa Dianaa. Mutta lintu pääsee lentämään pakoon. Hänen arvellaan häipyvän Argentiinaan.
.
Tom Stonella on kyky selittää Oxfordin käyneelle esimiehelleen, miten talousrikos on tehty Britannian valuuttasäännöstelyn oloissa puntia ja dollareita vaihdettaessa Englannin pankin määräämällä huonommalla TAI edullisemmalla kurssilla joko investoitaessa USA:han TAI vastaavasti vaihdettaessa Amerikasta tulleita pääoman palautuksia dollareista punniksi.
.
Menestyessään ja edetessään avustajaksi pääkirjoitustoimitukseen Tom pääsee ensimmäisen kerran tapaamaan jopa Daily Standardin päätoimittajan. Kuullessaan tämän puhuvan Tom on tunnistavinaan mahdollisesti "syvän kurkun" äänen puhelimesta? Totuus jää avoimeksi, mutta skenaario on hyvin mahdollinen:
.
'Daily Standardin' päätoimittajalla oli luottamuksellista tietoa, jonka vuoto ei saanut yhdistyä häneen itseensä? Silti hän halusi suosia omaa lehteään. Siellä oli vasta aloittanut koeajalla hänelle täysin tuntematon maaseutulehdestä tullut Tom Stone...
.
Vuonna 1981 julkaistussa Dunnin kirjassa käytetään tuntemattomasta tietolähteestä kerran nimitystä "Deep throat", joka tuli muotiin USA:n Watergate-skandaalin yhteydessä 1973. Bob Woodward ja Carl Bernstein olivat Washington Postin rivitoimittajia, jotka saivat puhelimessa nimettömän vihjeen joltakulta, joka tiesi presidentti Nixonin vehkeilyistä oman uudelleenvalintansa hyväksi.
.
USA:han vaihto-oppilaaksi lähdössä ollut luokkatoverini Jussi Ketonen veti lukuvuonna 1974-75 koulun liitutaululle seuraavat arvoitukselliset viivat:
I I I / O I I
.
Jos niihin lisäisi kolme samansuuntaista viivaa, paljastuisi konnan nimi! (Vihje: kenoviivoja \\\)
En saanut tulokseksi Kekkosta, joka onnistui siinä missä
I\I I X O I\I epäonnistui.
.
******
.
Lisää Tom Stonen saamia oppeja matkan varrelta:
.
"You are the feed man. They want edition stories from you, fillers. Just a stream of short pieces they can slot into the paper anywhere.
.
"Look at the feedstock they give you in the shape of those bits of paper. Either that is the story, or there's another angle (koukku, näkökulma). If there's no other angle, just write the story straight. giving it a little bit of embellishment (koristusta). (s.102)
.
"Mutta jos näet jutussa jotain enemmän, tilaa arkistomappi (ja sitä odotellessasi kirjoita toista juttua), ja soita yksi puhelu (vain yksi), testataksesi näkökulmaasi. Jos keksimäsi koukku toimii, kirjoita sen mukaan, tai jos ei toimi, palaa alkuperäiseen juttuun.
.
"Taito on siinä, että erotat mikä on stoori ja mikä ei ole, ettet tuhlaa aikaasi. Sellainen taito voi olla lukijalle huomaamaton, mutta lehdelle ratkaiseva. Kun hankit tuon taidon, et koskaan menetä sitä."
.
*******
7089. Dunn, Christopher: Deadlines. "Daily Standard", London. Tom Stone, Ursula. Formula writing. 1 kpl tarina, 2 lainaus, 3 tausta, 4 lisää? max 21 sanaa /kpl = m3 virkettä x m7 sanaa. Files, phone + interviews, Syväkurkulta vihje.
20.6.2019 (1981) Heinemann 1981 Sid. 214 s. Oma lk.K
.
273. Comics - suuret sarjakuvakirjat 1-9
Puoli vuosisataa sitten, vuonna 1970, Weilin+Göös julkaisi suomeksi tanskalaisperäisen isokokoisen sarjakuvakokoelman: "Comics - Suuri Sarjakuvakirja 1." Sen 160:lle isolle sivulle oli koottu valittuja esimerkkejä "maailman parhaista" sanomalehtisarjakuvista. Myös piirtäjät esiteltiin kasvokuvin ja lyhyin selostuksin.
.
Ykkösosaan valittu sisällys:
Tenavat s.3, Velho s.11, Rip Kirby s.18,
Lätsä s.37, Jori Sawyer s.39, Neiti Maikka s.49,
Masi s.56, Kimuli s.63, Tähtireportterit s.66,
Ferd'nand s.81, Liisa ja Lasse (Pirkko ja Pentti) s.87
Fantom (Mustanaamio) s.93, Taavi (Mosse) s.113,
Osumia s.120, Koira Belvedere s.123, Yrjö s.125,
Jan Lööfin Felix s.127, Dick Tracy s.133,
Helmi ja Heikki (Touhulan perhe) s.145,
Historiaa kerrakseen s.151, Kippari Kalle s. 153,
Ontuva Käärme (Tumbleweeds) s. 157.
.
Elettiin 1970 sarjakuvan nousuvuosia, jolloin ensimmäiset Asterix, Lucky Luke ja Ahmed Ahne -albumit käännettiin suomeksi, ja Tintti palautettiin tauolta. Olin innostunut sarjakuvasta, myös sanomalehtistrippien kokoelmista! Luin 10-vuotiaana koululaisena melkeinpä minkä tahansa eteeni sattuneen sarjakuvan!
.
Mutta sarjakuvia oli niin paljon, että mielestäni tarvittiin parhaiden kokoelmia! Tarvittaisiin arvostelijoita, jotka kerta kaikkiaan valikoisivat parhaat palat kustakin sarjakuvasta, kaikilla olisi varmaankin jotakin annettavaa?
.
Voitaisiinko järjestää äänestys: kaikkien aikojen paras Masi-strippi (olisiko niitä 70 vuodessa kertynyt 25'000, joista valita). Tai parhaat Velhosta (Wizard of Id, Parker ja Hart). Nämä kaksi olivat parhaimmillaan ihan mielisarjakuviani sanomalehdissä, kumpikin käytti taitavasti omintakeista miljöötään.
.
Suomalainen "Comics 1" oli kokoelma helmiä, mutta ei sittenkään saanut jatkoksi osia 2 ja 3, ennen kuin vasta monia vuosia myöhemmin toiselta kustantajalta, vähän erilaisessa muodossa. Luin osan 2, mutten sen jälkeen välittänyt enemmästä.
.
*
.
Ruotsissa Comics -sarjaa jatkettiin tauotta 1970-luvulla. Olen ostellut ruotsalaisia jatko-osia (vain parinkin euron hintaan) Tukholman sarjakuva-kaupoista, varsinkin Gamla Stanin Seriebodenista. Huomasin sitten kotona, etten jaksanutkaan enää innostua lukemaan pitkiä seikkailusarjoja, jollaiset myöhemmissä osissa korostuivat lyhyiden vitsisarjojen sijasta.
.
Kunnes nyt sattumalta tartuin osaan "Comics 7, Den Stora Serieboken, Carlsen 1974." Luin eri päivinä yhden tarinan kerrallaan, seuraavassa järjestyksessä:
.
**
Roy Crane (1901-77) piirsi Helsingin Sanomien julkaiseman lentäjä Jori Sawyerin (Buz Sawyer) rinnalla sunnuntai-lehtien sarjakuvaksi humoristisempaa jatkotarinaa Jorin kaverista Roscoe Sweeney'stä. "Comics 7" esittelee 26-sivuisen tarinan, jossa Roscoen paksupohkeinen sisko Lucille, voimiltaan kuin Peppi Pitkätossu, lähtee keittäjäksi tukkikämpälle.
.
Cranen piirrostyyli on jotenkin heilahtelevaa, välillä tiukkaviivaisen tumman realistisen yksityiskohtaista ja välillä kevyempiviivaisen vaalean humoristista! Voisiko verrata, miten nuori Kari Suomalainen tuhersi yksityiskohtaisesti tummia pintoja ja vanha Kari piirsi kevyen ilmavasti vain muutamilla viivoilla vaaleita pintoja.
.
Cranen sarjakuvan katselee kuvien takia, mutta tarinan (vuodelta 1950) asenteet tuntuvat nykyihmisestä uskomattomilta! Tukkikämpän jätkät, etunenässä pääjehu, ovat äärimmäisen sovinistisia. Maailma saattoi olla sellainen vuonna 1950.
.
Reipas tyttö Lucille mukautuu lauhkeasti siihen, millaisia kaikki miehet siihen aikaan ovat. Lucille vähättelee saavutuksiaan ja nostaa kehuillaan miesten itsetuntoa. Olisiko parodiasta tehty äärimmäistä - provosoimaan? Vaikea tietää, mitä lukija vuonna 1950 ajatteli näkemästään? Hämmästyttävää luettavaa nyt kuitenkin... ("Mitä taide on? Hämmästytä! kehotti Jean Cocteau.)
.
***
.
Milton Caniffin (1907-88) piirtämä Steve Canyon tapahtuu Vietnamissa vuonna 1950. Comicsin tanskalainen toimittaja on vuonna 1974 vähän epäröinyt amerikkalaismielisen jutun valitsemista, mutta sitten kuitenkin hyvien piirrosten takia... Sotilaiden vastapainona on naisellisia avioliittohaluisia neitejä, joista toisen äiti paljastuu kuitenkin pääviholliseksi, rahanahneudesta kommunistisia sissejä varustavaksi asekauppiaaksi.
.
Juonet tuntuvat kerralla kokonaan luettuina kovin yksinkertaisilta! Olisi varmasti erilaista lukea päivä päivältä rivi kerrallaan? Jännite olisi toisenlainen pätkä pätkältä. Lukijan täytyy muistaa tarpeeksi pysyäkseen kärryillä, ja toisaalta hän muistaa sopivasti pääkohdat entisestä, eikä kokonaisuuden rakenteen luonnosmaisuutta. (Tarinan pituus: 22 sivua, 5 riviä sivulla, 110 kaistaletta tai arkipäivää, 18 viikkoa, 4,5 kuukautta.)
.
****
.
John M. Burnsin (s.1938) piirtämä englantilainen The Seekers (1966-71), ruotsiksi Spårhundarna, muistuttaa piirrostyyliltään Modesty Blaisea, jota olen ennenkin nähnyt, toisin kuin kai Seekersiä. Juttu on 1960-luvulta. Etsivätoimistoa johtaa tiukka täti, apuna on taitava vanha setä, mutta kauniina nuorena pääparina nainen ja mies.
.
Päähenkilöksi erottuu mukavuudenhaluinen nuori nainen, joka viihtyisi mieluummin lämpimässä kylvyssä hyvän kirjan kanssa kuin lähtisi töihin etsiväksi pakkaseen. Hänen toistuva marinansa ärsyttää, ehkä korostuu, kun tarinan lukee kerralla. Nainen on sisukas muttei mikään terästyttö, ja joutuu helposti itse toveriensa pelastettavaksi.
.
Mukavana yllätyksenä tarinan lopussa on yllätys: rikollispomoksi loppumetrillä paljastuukin alussa etsivätoimistolle toimeksiannon antanut rikollisen vaimo. Nainen muka halusi vankilasta karanneen miehensä löydettäväksi, jotta saisi edelleen nauttia rikollisporukan vangin vaimolle maksamaa sosiaaliturvaa. Todellisuudessa hän haluaa etsivien jäljittävän miestään tämän rahakätkölle.
.
Tavallaan siinä on itua, että vaimo lähettää miestään jäljittämään tälle täysin tuntemattomat etsivät. Yksinkertaiselta tuntuu oletus, että mies tietenkin palasi piileksimään lapsuutensa kotikonnuille? Joka on niin syrjäseutua, että sinne muistetaan vain yhden vieraan ihmisen saapuneen talvikuukausina!
.
Tällekin jutulle olisi eduksi katsella kuvat päivä ja rivi kerrallaan! Tarinan pituus 18 sivua, 4 riviä sivulla, 72 strippiä tai arkipäivää, 12 viikkoa, 3 kuukautta.
.
*****
.
Jörgen Mogensenin (1922-2004) vitsisarja Poeten och Lillemor (runoilija ja kotiäiti) ei saa Comics 7 -kirjassa lainkaan esittelyä. Tanskalainen sarja pyöri Hufvudstadsbladetissa noin 1950-luvulta 2000-luvulle. Hieman kuivakka, aiheena sarjakuvapiirtäjän perhearki. Yksittäinen strippi ei ole ratki-hauska, vaan kannattaa seurata viikon verran toisiinsa liittyviä vitsejä. Poeetta palkkaa vaimonsa kirjanpitäjäkseen. Tai mies innostuu kadulla vastaantulevien naisten sarjakuva-aiheisista printtipaidoista ja lukee niistä Tenavia ym.
.
******
.
Al Capp (1909-79): Li'l Abner, Ruotsissa "Knallhatten". Kertoo Kentuckyn vuoristolaisista, takametsien junteista. Vastenmielisiä hyypiöitä, paitsi komea miessankari (Elvis-tyyppinen) ja hänen kuvankaunis morsiamensa (Armi Aavikko-tyyppinen). Pitkään jatkuvia tarinoita, mutta joka päivä oma vitsinsä! Sarja toiminee parhaiten sanomalehden annostuksella: vain 3-4 ruudun kaistale vitseineen päivää kohti.
.
Näytteessä 11 sivua kertoo idiootin matkasta opiskelemaan parturien yliopistoon - urheilijan stipendillä. Mies ottaa valtavan kinkun matkaevääksi, mutta se täytyy välillä palauttaa nälkää näkeville vanhemmille.
.
Sitten kotikylässä vietetään (8 sivun verran) Sadie Hawkinsin vuosipäivää, jolloin vanhat-piiat yrittävät kaapata omakseen aviomiehen ja poikamiehet yrittävät paeta saalistajiaan. Luolanainen melkein onnistuu pääsemään rouva Yocum'iksi.
.
*******
.
Stan Lynde (1931-2013): Rick O'Shay (1958-81) muistuttaa Villin Lännen piirrostyyliltään Lucky Lukea, paitsi Lynden värilliset tarinat ovat vain kahden rivin (4-8 ruudun) mittaisia sunnuntai-sarjakuvia. Kauniisti piirretty, nättejä yksityiskohtia! Näytteessä on 10 sivua eli 20 juttua, joihin ehdin jo pitkästyä! Yhtään vitsiä tai tarinaa ei jää mieleen, vain sievä kapakkaruusu, kaunis lumisade, hieno veturi, komea hevosen pillastuminen...
.
********
.
Esteban Maroto (s.1942): "Alma - Drakens själ". Espanjalainen avaruudessa tapahtuva värillinen 36-sivuinen scifi-tarina, jota en pysty lukemaan useallakaan yrityksellä. Kuvista tulee mieleen lahjakas piirtäjä, joka vain itseään tyydyttääkseen näyttää, miten hienosti osaa piirrellä kaikenlaista. Tarina ei koukuta.
.
Kun mikä tahansa tulee mahdolliseksi, mikään ei enää tunnu oikein miltään. "Deus ex machina" voi järjestää kaiken. En siedä Aku Ankan taskukirjoja, joissa voidaan pelkästä päähänpistosta koska tahansa sännätä Ankkalinnasta avaruuteen. Suljetun paikan arvoitukset viehättävät eniten.
.
*********
7090. Agger, Jens Peder (t): Comics, den stora serieboken 7. Svensk text: Bertil Falk. The Seekers (Spårhundarna); Al Capp: Knallhatten; Poeten och Lillemor; Alma - Drakens själ; Rick O'Shay; Roscoe Sweeney; Steve Canyon.
21.6.2019 (1974) Carlsen Comics 1974 N 144 s. O lk.SK
.
Luettujen listaani olen aiemmin viitsinyt merkitä vain yhden osan:
.
6276. Gahrton, Måns: Comics, den nya stora serieboken (9.)
Kissalan pojat, Krazy, Tintin, Barks /Snobben, Gustaf, Blondie /Knasen+/bc,
id, Bess /Hobbes /Li'l Abner, Lauzier, Ernie, Larson /Gaston, Spirou
7.12.2014 (1993) Carlsen Comics 1993 S 144 s. H32 lk.SK
.
.
Ykkösosaan valittu sisällys:
Tenavat s.3, Velho s.11, Rip Kirby s.18,
Lätsä s.37, Jori Sawyer s.39, Neiti Maikka s.49,
Masi s.56, Kimuli s.63, Tähtireportterit s.66,
Ferd'nand s.81, Liisa ja Lasse (Pirkko ja Pentti) s.87
Fantom (Mustanaamio) s.93, Taavi (Mosse) s.113,
Osumia s.120, Koira Belvedere s.123, Yrjö s.125,
Jan Lööfin Felix s.127, Dick Tracy s.133,
Helmi ja Heikki (Touhulan perhe) s.145,
Historiaa kerrakseen s.151, Kippari Kalle s. 153,
Ontuva Käärme (Tumbleweeds) s. 157.
.
Elettiin 1970 sarjakuvan nousuvuosia, jolloin ensimmäiset Asterix, Lucky Luke ja Ahmed Ahne -albumit käännettiin suomeksi, ja Tintti palautettiin tauolta. Olin innostunut sarjakuvasta, myös sanomalehtistrippien kokoelmista! Luin 10-vuotiaana koululaisena melkeinpä minkä tahansa eteeni sattuneen sarjakuvan!
.
Mutta sarjakuvia oli niin paljon, että mielestäni tarvittiin parhaiden kokoelmia! Tarvittaisiin arvostelijoita, jotka kerta kaikkiaan valikoisivat parhaat palat kustakin sarjakuvasta, kaikilla olisi varmaankin jotakin annettavaa?
.
Voitaisiinko järjestää äänestys: kaikkien aikojen paras Masi-strippi (olisiko niitä 70 vuodessa kertynyt 25'000, joista valita). Tai parhaat Velhosta (Wizard of Id, Parker ja Hart). Nämä kaksi olivat parhaimmillaan ihan mielisarjakuviani sanomalehdissä, kumpikin käytti taitavasti omintakeista miljöötään.
.
Suomalainen "Comics 1" oli kokoelma helmiä, mutta ei sittenkään saanut jatkoksi osia 2 ja 3, ennen kuin vasta monia vuosia myöhemmin toiselta kustantajalta, vähän erilaisessa muodossa. Luin osan 2, mutten sen jälkeen välittänyt enemmästä.
.
*
.
Ruotsissa Comics -sarjaa jatkettiin tauotta 1970-luvulla. Olen ostellut ruotsalaisia jatko-osia (vain parinkin euron hintaan) Tukholman sarjakuva-kaupoista, varsinkin Gamla Stanin Seriebodenista. Huomasin sitten kotona, etten jaksanutkaan enää innostua lukemaan pitkiä seikkailusarjoja, jollaiset myöhemmissä osissa korostuivat lyhyiden vitsisarjojen sijasta.
.
Kunnes nyt sattumalta tartuin osaan "Comics 7, Den Stora Serieboken, Carlsen 1974." Luin eri päivinä yhden tarinan kerrallaan, seuraavassa järjestyksessä:
.
**
Roy Crane (1901-77) piirsi Helsingin Sanomien julkaiseman lentäjä Jori Sawyerin (Buz Sawyer) rinnalla sunnuntai-lehtien sarjakuvaksi humoristisempaa jatkotarinaa Jorin kaverista Roscoe Sweeney'stä. "Comics 7" esittelee 26-sivuisen tarinan, jossa Roscoen paksupohkeinen sisko Lucille, voimiltaan kuin Peppi Pitkätossu, lähtee keittäjäksi tukkikämpälle.
.
Cranen piirrostyyli on jotenkin heilahtelevaa, välillä tiukkaviivaisen tumman realistisen yksityiskohtaista ja välillä kevyempiviivaisen vaalean humoristista! Voisiko verrata, miten nuori Kari Suomalainen tuhersi yksityiskohtaisesti tummia pintoja ja vanha Kari piirsi kevyen ilmavasti vain muutamilla viivoilla vaaleita pintoja.
.
Cranen sarjakuvan katselee kuvien takia, mutta tarinan (vuodelta 1950) asenteet tuntuvat nykyihmisestä uskomattomilta! Tukkikämpän jätkät, etunenässä pääjehu, ovat äärimmäisen sovinistisia. Maailma saattoi olla sellainen vuonna 1950.
.
Reipas tyttö Lucille mukautuu lauhkeasti siihen, millaisia kaikki miehet siihen aikaan ovat. Lucille vähättelee saavutuksiaan ja nostaa kehuillaan miesten itsetuntoa. Olisiko parodiasta tehty äärimmäistä - provosoimaan? Vaikea tietää, mitä lukija vuonna 1950 ajatteli näkemästään? Hämmästyttävää luettavaa nyt kuitenkin... ("Mitä taide on? Hämmästytä! kehotti Jean Cocteau.)
.
***
.
Milton Caniffin (1907-88) piirtämä Steve Canyon tapahtuu Vietnamissa vuonna 1950. Comicsin tanskalainen toimittaja on vuonna 1974 vähän epäröinyt amerikkalaismielisen jutun valitsemista, mutta sitten kuitenkin hyvien piirrosten takia... Sotilaiden vastapainona on naisellisia avioliittohaluisia neitejä, joista toisen äiti paljastuu kuitenkin pääviholliseksi, rahanahneudesta kommunistisia sissejä varustavaksi asekauppiaaksi.
.
Juonet tuntuvat kerralla kokonaan luettuina kovin yksinkertaisilta! Olisi varmasti erilaista lukea päivä päivältä rivi kerrallaan? Jännite olisi toisenlainen pätkä pätkältä. Lukijan täytyy muistaa tarpeeksi pysyäkseen kärryillä, ja toisaalta hän muistaa sopivasti pääkohdat entisestä, eikä kokonaisuuden rakenteen luonnosmaisuutta. (Tarinan pituus: 22 sivua, 5 riviä sivulla, 110 kaistaletta tai arkipäivää, 18 viikkoa, 4,5 kuukautta.)
.
****
.
John M. Burnsin (s.1938) piirtämä englantilainen The Seekers (1966-71), ruotsiksi Spårhundarna, muistuttaa piirrostyyliltään Modesty Blaisea, jota olen ennenkin nähnyt, toisin kuin kai Seekersiä. Juttu on 1960-luvulta. Etsivätoimistoa johtaa tiukka täti, apuna on taitava vanha setä, mutta kauniina nuorena pääparina nainen ja mies.
.
Päähenkilöksi erottuu mukavuudenhaluinen nuori nainen, joka viihtyisi mieluummin lämpimässä kylvyssä hyvän kirjan kanssa kuin lähtisi töihin etsiväksi pakkaseen. Hänen toistuva marinansa ärsyttää, ehkä korostuu, kun tarinan lukee kerralla. Nainen on sisukas muttei mikään terästyttö, ja joutuu helposti itse toveriensa pelastettavaksi.
.
Mukavana yllätyksenä tarinan lopussa on yllätys: rikollispomoksi loppumetrillä paljastuukin alussa etsivätoimistolle toimeksiannon antanut rikollisen vaimo. Nainen muka halusi vankilasta karanneen miehensä löydettäväksi, jotta saisi edelleen nauttia rikollisporukan vangin vaimolle maksamaa sosiaaliturvaa. Todellisuudessa hän haluaa etsivien jäljittävän miestään tämän rahakätkölle.
.
Tavallaan siinä on itua, että vaimo lähettää miestään jäljittämään tälle täysin tuntemattomat etsivät. Yksinkertaiselta tuntuu oletus, että mies tietenkin palasi piileksimään lapsuutensa kotikonnuille? Joka on niin syrjäseutua, että sinne muistetaan vain yhden vieraan ihmisen saapuneen talvikuukausina!
.
Tällekin jutulle olisi eduksi katsella kuvat päivä ja rivi kerrallaan! Tarinan pituus 18 sivua, 4 riviä sivulla, 72 strippiä tai arkipäivää, 12 viikkoa, 3 kuukautta.
.
*****
.
Jörgen Mogensenin (1922-2004) vitsisarja Poeten och Lillemor (runoilija ja kotiäiti) ei saa Comics 7 -kirjassa lainkaan esittelyä. Tanskalainen sarja pyöri Hufvudstadsbladetissa noin 1950-luvulta 2000-luvulle. Hieman kuivakka, aiheena sarjakuvapiirtäjän perhearki. Yksittäinen strippi ei ole ratki-hauska, vaan kannattaa seurata viikon verran toisiinsa liittyviä vitsejä. Poeetta palkkaa vaimonsa kirjanpitäjäkseen. Tai mies innostuu kadulla vastaantulevien naisten sarjakuva-aiheisista printtipaidoista ja lukee niistä Tenavia ym.
.
******
.
Al Capp (1909-79): Li'l Abner, Ruotsissa "Knallhatten". Kertoo Kentuckyn vuoristolaisista, takametsien junteista. Vastenmielisiä hyypiöitä, paitsi komea miessankari (Elvis-tyyppinen) ja hänen kuvankaunis morsiamensa (Armi Aavikko-tyyppinen). Pitkään jatkuvia tarinoita, mutta joka päivä oma vitsinsä! Sarja toiminee parhaiten sanomalehden annostuksella: vain 3-4 ruudun kaistale vitseineen päivää kohti.
.
Näytteessä 11 sivua kertoo idiootin matkasta opiskelemaan parturien yliopistoon - urheilijan stipendillä. Mies ottaa valtavan kinkun matkaevääksi, mutta se täytyy välillä palauttaa nälkää näkeville vanhemmille.
.
Sitten kotikylässä vietetään (8 sivun verran) Sadie Hawkinsin vuosipäivää, jolloin vanhat-piiat yrittävät kaapata omakseen aviomiehen ja poikamiehet yrittävät paeta saalistajiaan. Luolanainen melkein onnistuu pääsemään rouva Yocum'iksi.
.
*******
.
Stan Lynde (1931-2013): Rick O'Shay (1958-81) muistuttaa Villin Lännen piirrostyyliltään Lucky Lukea, paitsi Lynden värilliset tarinat ovat vain kahden rivin (4-8 ruudun) mittaisia sunnuntai-sarjakuvia. Kauniisti piirretty, nättejä yksityiskohtia! Näytteessä on 10 sivua eli 20 juttua, joihin ehdin jo pitkästyä! Yhtään vitsiä tai tarinaa ei jää mieleen, vain sievä kapakkaruusu, kaunis lumisade, hieno veturi, komea hevosen pillastuminen...
.
********
.
Esteban Maroto (s.1942): "Alma - Drakens själ". Espanjalainen avaruudessa tapahtuva värillinen 36-sivuinen scifi-tarina, jota en pysty lukemaan useallakaan yrityksellä. Kuvista tulee mieleen lahjakas piirtäjä, joka vain itseään tyydyttääkseen näyttää, miten hienosti osaa piirrellä kaikenlaista. Tarina ei koukuta.
.
Kun mikä tahansa tulee mahdolliseksi, mikään ei enää tunnu oikein miltään. "Deus ex machina" voi järjestää kaiken. En siedä Aku Ankan taskukirjoja, joissa voidaan pelkästä päähänpistosta koska tahansa sännätä Ankkalinnasta avaruuteen. Suljetun paikan arvoitukset viehättävät eniten.
.
*********
7090. Agger, Jens Peder (t): Comics, den stora serieboken 7. Svensk text: Bertil Falk. The Seekers (Spårhundarna); Al Capp: Knallhatten; Poeten och Lillemor; Alma - Drakens själ; Rick O'Shay; Roscoe Sweeney; Steve Canyon.
21.6.2019 (1974) Carlsen Comics 1974 N 144 s. O lk.SK
.
Luettujen listaani olen aiemmin viitsinyt merkitä vain yhden osan:
.
6276. Gahrton, Måns: Comics, den nya stora serieboken (9.)
Kissalan pojat, Krazy, Tintin, Barks /Snobben, Gustaf, Blondie /Knasen+/bc,
id, Bess /Hobbes /Li'l Abner, Lauzier, Ernie, Larson /Gaston, Spirou
7.12.2014 (1993) Carlsen Comics 1993 S 144 s. H32 lk.SK
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)