354. Pushkinin Venäjältä Sylvin Kiinaan

Poimin Pitäjänmäen kirjaston kierrätyshyllystä Aleksandr Pushkinin (Moskova 1799-1837 Pietari) kertomuksia. Kirjailijan vanhemmat kuuluivat köyhtyneisiin aatelissukuihin. Äidin isoisä Ibrahim Hannibal (1696-1781) oli mustaihoinen etiopialainen (tai tshadilainen tai kamerunilainen) neekeriorja, joka oli pikkulapsena kaapattu orjaksi, myyty Istanbulissa venäläiselle ja tuotu paashipojaksi Venäjän hoviin, jossa mustat neekeripojat olivat siihen aikaan muodissa.

Julma tsaari Pietari I teki Ibrahimista kummipoikansa ja lähetti hänet opiskelemaan Pariisiin. Ibrahimista tuli tykistöupseeri, kenraali ja Tallinnan kuvernööri! Tsaari Pietarin kuoltua Ibrahim karkotettiin Siperiaan, mutta sai myöhemmin palata.

Keskeneräisessä 45-sivuisessa kertomuksessa "Pietari Suuren neekeri" Pushkin ehtii Hannibalin tarinassa vasta kohtaan, jossa valkoinen aatelisneito pakotetaan naimaan neekeripoika. Naiselle ei jää muita vaihtoehtoja kuin tehdä itsemurha tai totella. 

Olen aiemmin pitänyt yhdestä venäläisestä kirjasta, Ivan Gontsharov: "Oblomov", sekä Nikolai Gogolin (1809-52) koko tuotannosta! ("Kuolleet sielut, Reviisori, Nenä"). Mutta Gogol syntyikin Pultavassa, Ukrainassa! Pidettäköön häntä ukrainalaisena kuten taidemaalari Ilja Repiniä.

Pushkinin kirjassa venäläisiä sanotaan "puoli-barbaareiksi!". (He olivat kauan mongolien hirmuvallan orjuuttamia.) Voisiko 1/8-osaltaan mustaa Pushkinia pitää afrikkalais-venäläisenä? Ranskassa negroidipiirteinen Alexandre Dumas vanhempi ("Monte-Criston kreivi, Kolme muskettisoturia, Musta tulppaani") oli neljäs-osaltaan musta, Napoleonin mulatti-kenraalin poika.

*

Pitkin matkaa Pushkinin kertomuksissa tulevat venäläisten luonteenpiirteet esiin.

1) impulsiivisuus! Toimitaan harkitsematta, päähänpistoista! Lähdetään soitellen sotaan! Pushkin kuoli vain 37-vuotiaana kaksintaistelussa! Hän oli selviytynyt monesta aikaisemmasta kaksintaistelusta! Tolstoin "Sodan ja rauhan" Pierre innostui päähänpistosta lähtemään sotaan, Dostojevskin "Karamazovien" isä sai ilkeän ajatuksen ja kääntyikin heti rattaineen takaisin...

2) Uhkapeli! Äärimmäisenä "Venäläinen ruletti" pistoolilla, tai ydinpommeilla leikittely. Kas, voitto tai kuolema! Elämä on kohtalosta kiinni, tuleeko upporikkaaksi tai rutiköyhäksi. Omat ponnistelut turhia, itse ei voi vaikuttaa Venäjään, vaan Jumala, Kohtalo, Tsaari ja vahvat miehet hallitsevat. Pushkinilla "Patarouva", Dostojevskin "Pelurit", Tolstoi käytti omia maaorjiaan pelipanoksina korttipelissä ja hävisi!

3) Eläinrääkkäys ja häjyily. Pushkin kertoo, miten venäläinen kilpailee ajaakseen valjakkonsa jokaiselle sillalle hurjinta mahdollista vauhtia hevosiaan vimmatusti ruoskien. 1800-luvun puolivälissä tsaari kielsi venäläisiä matkustamasta Keski-Eurooppaan, koska he olivat käyttäytyneet siellä häpeällisen moukkamaisesti! (Siitähän heitä syytetään nykyäänkin ulkomaisissa lomakohteissaan.) Suomeen he saivat tulla kylpemään Helsingin Kaivopuistoon. Niinpä venäläiset järjestivät Helsingissä kilpa-ajoja, joissa hevoset ruoskittiin kuoliaiksi, kunhan elukat vain kerran juoksivat kilpaa henkihieveriin ja kuolemaansa asti. (Anders Ramsay: "Muistoja lapsen ja hopeahapsen"). Neuvostoaikana uutisoitiin lehmistä, jotka tekivät lypsyennätyksen (mutta kuolivat sitten.) Neuvostoliitto ampui Laika-koiran avaruuteen kuolemaan.

Pushkin kertoo: "Dubrovskij" (90 sivua), kahdeksas luku: "Kartanossa kasvatettiin karhunpentuja, joiden tehtävänä oli huvittaa isäntää. Niitä usutettiin kissojen ja koiranpentujen kimppuun. Isompina karhut tuotiin ketjuun ikkunan alle. Niiden eteen vieritettiin viinitynnyri, jonka pinta oli täynnä nauloja. Karhu nuuski, kosketti varovasti, ja kun käpälään sattui, se vihastui ja tyrkkäsi tynnyriä lujemmin. Nyt koski entistä kipeämmin, karhu raivostui ja hyökkäili karjuen tynnyriä vastaan.

"Karhupari valjastettiin vaunujen eteen, niihin pantiin muutamia vieraita, joko suosiolla tai väkisin, ja lähetettiin heidät ajelulle oman onnensa nojaan.

"Mutta parhaana huvinaan Grigori Petrovitsh piti seuraavaa: Nälkiintynyt karhu kiinnitettiin tyhjän huoneen seinässä olevaan renkaaseen. Ketju oli melkein huoneen mittainen, vain vastapäinen nurkka oli turvattu pelottavan eläimen hyökkäykseltä. Uusi vieras tuotiin huoneen ovelle ja tyrkättiin kuin epähuomiossa karhuherran seuraan. Vierasraukka, vaatteet revittyinä ja hän itse verille raavittuna pelastautui turvalliseen nurkkaan, mutta hänen täytyi seisoa siellä jopa kolme tuntia tiukasti seinään painautuneena ja katsella raivostunutta petoa, joka karjui, hyppi, tempoi ja reuhtoi yrittäen päästä hänen kimppuunsa! Tällaisia ovat venäläisen herrasmiehen jalot huvitukset!" kertoo Aleksandr Pushkin. (Vastaavasti Vladimir Putin lähetti koiransa valtiovieraansa Angela Merkelin kimppuun, koska Merkeliä oli lapsena purrut koira ja hänellä oli sen vuoksi koira-fobia.)

4) Äärimmäinen raakuus ja kidutus! Poliittisten vankien näännyttäminen kuolemaan pakkotyöleireillä, joita Solzhenitsyn kuvasi. Nälkään näännytettävien ihmisten viimeisten voimien hyödyntäminen. Kun kenraali Paulus antautui Stalingradissa saksalaiset vietiin Neuvostoliittoon vankileireille, joilta vain joka kymmenes pääsi koskaan elossa palaamaan Saksaan! Putin palkitsi Navalnyin kiduttajan ja murhaajan. Kuten virolaiset sanovat: "Venäläiset eivät olleet natseja parempia, vaan pahempia!"

Pushkinin historiallinen pienoisromaani (136 sivua) "Kapteenintytär" (1836) kertoo Zorro-maisesta seikkailijasta (Pjotr Grinev) vuosien 1773-74 sisällissodan eri puolilla. Kapinaa johtaa vale-tsaari (ollen mukamas "Pietari III", Katariina II:n syrjäyttämä, murhattu puoliso). Donin kasakka Jemeljan Pugatshov (1742-75) säästää sankari Grinevin hengen, koska tämä oli kerran antanut hänelle turkin kovassa pakkasessa. Grinevin rakastetun "Kapteenintyttären" kapteeni-isää ja alastomaksi riisuttuna pihalle raahattua äitiä ei kuitenkaan säästellä. Ihmisiä suljetaan latoihin ja poltetaan elävältä. Nenät ja korvat leikataan vangeilta. Erästä silvottua vankia kidutettiin, jotta hän puhuisi, kunnes huomattiin, että hänen kielensä oli jo leikattu pois, eikä hän pystynyt enää puhumaan.

Tsaari Iivana Julman ja hänen poikansa yhteinen mieliharrastus oli vankien kidutuksen seuraaminen! Iivanalla oli tapana huvikseen iskeä keihäänsä vieraidensa jalkaterän läpi nähdäkseen miten hyvin he kestivät tuskaa. Impulsiivisuudessaan Iivana tuli tappaneeksi oman poikansakin, mutta lohduttautui sillä, että Jumalakin oli murhannut poikansa Jeesuksen, joten hän oli Jumalan veroinen.

5) Väkivalta, Venäjällä vahvempi alistaa heikomman. Kaikki alkaa kotoa, äijät hakkaavat säännöllisesti muijansa, mukulansa ja orjansa. Pushkinin "Dubrovskijssa" isä Kirila Petrovitsh puhuu rakkaalle lapselleen: "Tunnusta kaikki, tai muuten ruoskin sinut niin, ettet tunne enää tuttujasikaan." "Minä vannon, rakas isä, minä, rakas isä... Ei Maria Kirilovna ole käskenyt minun mitään tehdä, rakas isä." "Mene, Stepan, ja leikkaa minulle sievä tuore koivuvitsa..." "Pankaa poika jonnekin lukon taakse ja katsokaa, ettei puiki pois, muuten nyljen koko talonväeltä selkänahan!" (Suomentaja J.A. Hollo).

Pienoisromaanissa on Robin Hoodin kaltainen nimihenkilö Dubrovskij. Suurtilallinen on vahvemman oikeudella riistänyt pientilalliselta maatilan. Venäjällä heikompi osapuoli häviää aina oikeudessa vahvemmalle. Dubrovskij pelastaa Marian-neidon liian myöhään: "Olette vapaa." "En ole, minut on vihitty, olen ruhtinas Vereiskin vaimo." "Ette ole, teidät on pakotettu." "Olen vannonut valan, ruhtinas on puolisoni, jättäkää minut hänen seuraansa. Odotin teitä viime hetkeen saakka... Mutta nyt on liian myöhäistä." - Isä oli myynyt tyttärensä rahasta vastenmieliselle vanhalle ukolle ja tytär alistuu.

Kirjailija F.M. Dostojevskin lääkäri-isä lähetti maaorjansa ruoskittavaksi, koska tämä ei ollut tarpeeksi nopeasti paljastanut päätään isännän edessä. Kerran isä-Dostojevski huomasi kolmen orjan puuttuvan työnjaosta, lähti yksinään nahkaruoskansa kanssa etsimään heitä, löysi heidät toikkaroimassa päihtyneinä kylänraitilla, alkoi raivoissaan lyödä. Mutta tällä kertaa orjat kävivätkin kolmen voimalla isäntänsä kimppuun, kuohitsivat ja silpoivat hänet. Niin kuoli Dostojevskin isä.

**

8133 -24 Pushkin, Aleksandr: Romaanit ja kertomukset. Pietari Suuren neekeri 45 sivua, Ivan Belkinin kertomukset (5 kpl) 82 s, Dubrovskij 90 s, hyvä! Patarouva 34, Egyptin öitä 24, Roslavlev 16, Kirdzali 10, Kapteenin tytär 136, hyvä! (Pushkin eli 1799-1837) suom. J.A. Hollo /2.3.24 () Wsoy 1962 sid 456/464+VIII sivua Oma lk.K

***

"Venäjällä kollektiivisuus jyrää yksilön, ja yksilön onnen, vihollisten mukana. Siksi taistelussa väkivalta ja julmuus on pidäkkeetöntä eikä säästä omiakaan, vaan uhraa ne säälittä sankareina mielikuvituksellisen kollektiivisen totuuden puolesta. (Jukka Korpela: Muinais-Venäjän myytti.)

"Venäläisten argumentaatiosta puuttuu rationalismi. Perustellaan mystisen retoriikan avulla. Puuttuu skolastiikka eli rationalismi, renessanssi ja valistus (Jukka Korpela, Joensuun Yliopisto)

8112 -24 Korpela, Jukka: Muinais-Venäjän myytti. Kiovan Rus, Ukraina ja Vanhan Venäjän historia /22.1.24 (2023) Gaudeamus 2023 -2.p Sid 261/318 sivua H41 lk.971.2

****

Inspiraation lähde: X:ssä harjoittelee päivittäin venäläistä retoriikkaa Salama-soturi Margit Borg-Sundmanin sukulainen, Lilliputin pulkkaa vetävä Poro-medborgare Petteri Punakuono, viimeinen taistolainen, joka toissakeväänä maksoi Tiedonantajaan kolme Vappu-tervehdystä nimellään. Hänen mielestään venäläinen kirjallisuus ilmentää suurta humanismia.

Viime vuosisadalla ihmettelin, miten ihmiset jaksoivat tehdä mitään 1930-luvulla, kun sen ajan Putler ja Puttolini hyökkäilivät ja sotivat? Oliko vuosisadan paras vuosi 1989, kun Itä-Eurooppa vapautui?

Tiede on mennyt vuosi vuodelta valtavasti eteenpäin, mutta politiikka ja uskonnot usein taaksepäin. Kiinassa on taas keisari, korkean puoluevirkailijan poika, jolla on ollut ambitio. Venäjällä on taas tsaari. Kuten Haavikko sanoi taistolaisista: "Fasismi käy hyvin kaupaksi", monissa maissa USAsta Unkariin.

Hyvinvointivaltio ja tasa-arvo on ollut lähinnä pohjois-eurooppalainen idea. Pienillä, yhtenäisillä kansoilla. Suuri osa maailman ihmisistä elää keisarien ja gurujen johtamina pomojensa kautta kansansa tai heimonsa oletettua suuruutta, Napoleoniensa suuruutta.

*****

Presidentinvaalien yhteydessä mietin, millaista henkistä tukea presidentit ovat saaneet puolisoiltaan? Yleensä puolisot ovat olleet ainakin muodollisesti eteviä, kuten tohtorit Haukio ja Arajärvi. Tellervo Koivisto ekonomi, Eeva Ahtisaari filosofian maisteri. Sylvia Salome Uino oli ylioppilas, kirjailija, virkailija Etsivässä keskuspoliisissa, jossa Kekkoseen tutustui. Alli (Valve) Paasikiveltä puuttui lukion viimeinen luokka, mutta pankissa nainen oli edennyt prokuristiksi, johtajan sijaiseksi. Kaisa Kallio oli Oulun läänin suurimman maatilan emäntä.

Mannerheim eli asumuserossa. Milloinkahan sanonta "presidentti-PARISTA" alkoi? Elisabet Rehn hävisi "Tuttu jutun", koska miehensä Ove vaikutti kulmikkaalta televisiossa, kai siksi, ettei pärjännyt tarpeeksi hyvin suomen kielellä (en katsonut TV-ohjelmaa). Matti Vanhasen "pääministerin morsian" Susan olisi kai ollut katastrofi. Kohukirjassaan (2006) morsian kertoi sokkotreffi-kirjeystävänsä vihjailleen "korkeasta yhteiskunnallisesta asemastaan" ja hän kuvitteli, että se olisi presidenttiehdokas Niinistö! (naimaton leskimies 2006, avioitui 2009), mutta se olikin vain Vanhanen.

Koulukaverini sanoi, ettei voi äänestää Haavistoa, koska ei hyväksy tämän paria, ecuadorilaista kampaajaa, pyörimässä ympärillä kuin hovimestari tai häiden bestman tai tv:n "Unelmien poikamiehen" miesjuontaja. Edellisen pariskunnan 29 vuoden ikäeroa on pilkattu hoitosuhteeksi (esim. 61+90-v), muttei 20,5 vuoden ikäeroa (esim. 66+87-v)?

Haavistolla on oppikoulusta ja toimittajana erinomainen yleissivistys, joka on Stubbilla heikko, varmasti siksi, että Stubb jossain ylimielisyyden puuskassaan jatkoi suomenkielistä keskikoulua ruotsinkielisellä lukiolla. Stubb ei tiennyt kuka maalasi "Taistelevat metsot" tai kirjoitti "Työmiehen vaimon" ja veikkasi, että 5 potenssiin 3 olisi 75! (125), Englannin kielellä Stubb oli varsin loistava BBC:n haastattelussa, ja Haavistokin aivan hyvä, vaikka hieman hitaampi (olen molempia kuullut BBC:ltä).

Mutta vain yhden vuoden opintosuoritukset valtiotieteellisestä tiedekunnasta on vielä vähemmän kuin Ahtisaaren kaksivuotinen kansakoulunopettajan tutkinto, joka oli nopein eli halvin tie "valmistua" joksikin. Eka yliopistovuosi saattaa olla vasta kouluvuosilta jääneiden aukkojen paikkailua, sekä kieliopintoja seuraavien vuosien tarpeisiin. Monet opintonsa keskeyttäneet ovat sattuneet pääsemään alansa töihin kolmen vuoden opinnoilla ja sivuuttaneet sitten työkiireiden takia gradu-urakan.

******

Rouva Sylvia Kekkonen kutsuttiin pääministerin puolisona 1953 johtamaan Kiinan valtion tarjoamaa 6 viikon ryhmämatkaa tutustumaan Kiinaan. Sylvin vaatimattomista päiväkirjamerkinnöistä on säätiön rahoituksella koottu kirja, jossa parasta antia ovat kirjailijoiden Matti Kurjensaari ja Pentti Haanpää muistiinpanot, vaikka kirjailijat olivat useina matkapäivinä päihtyneitä ilmaisen alkoholitarjoilun ansiosta.

Kustaa Vilkuna mielisteli kiinalaisia imelimmin, ehkä siksi, että oli sivutoimenaan jonkin vieraan maan vakoilija, mutta niin hölmö, että kuljetti matkalaukussaan paperia, johon oli listattu, mitä asioita hänen piti tarkkailla. Kiinalaiset kopioivat paperin myös venäläisille, jotka näyttivät sen Kekkoselle.

Puolet matkaseurueesta oli ay-liikkeestä tai muita kommunisteja, jotka valittivat kirjailijoiden "kurittomuudesta". Kun kiinalainen opas käski: "Katsokaa vasemmalle!", kommunistien mielestä piti totella, kun taas kirjailijat katsoivat oikealle, jossa näkyi silloin köyhyyttä, kurjuutta tai muuta isännille epäedullista.

Yksi seurueen jäsenistä oli maineikas kommunisti Mauri Ryömä. Sain kimmokkeen lukea yhteis-elämäkerran isästä ja pojasta: Hannes ja Mauri Ryömä. Hannes oli Uudellamaalla SDP:n ääniharava ja Mauri valittiin SDP:n listalta heti seuraavana, kuuluisan isänsä poikana.

Maurista olisi voinut tulla Suomen Xi Jinping. Isä Hannes oli lääkäri ja poikakin opiskeli lääkäriksi, mutta politiikka viivytti kandidaatin tutkinnon jatkamista lisensiaatiksi. Isä oli lähes Tannerin veroinen merkitykseltään, poika sai ambition tulla sitäkin suuremmaksi.

Muina suurmiesten pikkupoikina tulevat mieleen Erkki Tuomioja, Matti Kekkonen, Veikko Svinhufvud. Perinnöllinen aatelisto vetoaa moniin äänestäjiin!! Ainakin kahden sukupolven. Rafael ja Pertti ja Heli Paasio. Vennamot, Kari ja Jutta Urpilainen, Eero ja Eveliina Heinäluoma, Otto-Wille ja Hertta Kuusinen, Jyrki ja Johannes Yrttiaho, Jouko ja Ville Skinnari, Hassi ja Hernberg, Erkki, Kari ja Jyri Häkämies, Saara ja Merikukka Forsius, Harry ja Joel Harkimo, Jouni ja Kai Mykkänen, Reino ja Eeva Kuuskoski JNE. Joskus pelkkä nimi aateloi ilman sukuyhteyttä: Tampereen Tellervo M. Koivisto (EI Maunon vaimo), Elsi Hetemäki (EI Päiviön sukua). "Onko se Olli Rehn Elisabetin poika?" kysellään. Esko Aho ja Esko Ahonen... JNE.

Raoul Palmgren paljasti pääministeri Kekkoselle, että Mauri Ryömä aikoo Neuvosto-Suomen presidentiksi! Kekkonen kertoi presidentti Paasikivelle, joka kirjoitti päiväkirjaansa.

Toimittaja Jarno Pennanen (1906-69) saattoi olla Mauri Ryömän ja tämän puolison runoilija Elvi Sinervon (1912-86) pojan, suomentaja Ilkka Ryömän (1937-78) isä. Pennasella oli runsaasti rakkaussuhteita kommunistipiireissä. Ilkka Ryömä kääntyi kommunistista demariksi, isänsä oli tehnyt päinvastoin. Myös tytär Liisa Ryömä (1947-2017) oli suomentaja.

Kokematon autoilija Mauri Ryömä (1911-58) kuoli auto-onnettomuudessa Sipoossa matkalla Nikkilän mielisairaalaan. Hän ajautui marraskuun illassa huonolla kelillä väärälle kaistalle kohti vastaan tulevaa kuorma-autoa.

Ryömä-kirjassa mainittu Suomen Pankin johtaja Paavo Raittinen (1886-1961) oli myös tärkeä vaikuttaja SDP:ssä. Hän sai iäkkäänä pojat Paavo Juhani ja Eero Raittisen, joista Juhani "Jussi" (1943-2024) kuoli äskettäin 80-vuotiaana.

*

8125 -24 Soikkanen, Timo + Lohento, Henna + Lähteenkorva, Pekka: Sylvin matkassa. Yksityiset päiväkirjat Kiinasta (17.4.-12.6.1953) Kurjensaari, Haanpää, Ryömä, Arvelo, Vilkuna, Aimo Kanerva, Lkl Heikki Savolainen, Kalevi Kilpi, ym. /17.2.24 (2020 Otava 2020 Sid 155/160 aivua H37 lk.993.1

8126 -24 Kalemaa, Kalevi: Historian erottamat. Kertomus Hannes ja Mauri Ryömästä /18.2.24 () Into 2020 Nid 455/475 sivua H37 lk.993.1

.

353. Kuvataiteilijalle editoija?

Harvakseen katselen kuvataidetta: syksyllä 2023 poikkesin pariin galleriaan Bulevardilla ja Hietalahden rannassa. Ekassa Maiju Salmenkivi ja toisessa maalauksia eläinten raadoista aasialaisilta toreilta. Kyllä yleensä kaikki näyttelyt ovat miellyttäviä elämyksinä.

Museokortilla haluaisin käydä jokaisen kaupungin kaikissa museoissa. Kesällä 2023 mm. Kouvolan Poikilo, josta jäi mieleen videoesitys, jossa kamera kiersi ympäri yhdessä paikassa metsän keskellä eri vuodenaikoina. Kotkassa kävin Merikeskus Vellamossa toisen kerran, siellä oli Pompeji-näyttely. Ostin Vellamosta v. 2014 ekan Museokorttini, jota olen jo 10 vuotta uusinut. Turun ja Tampereen mukavan kokoisissa taidemuseoissa käyn kerran vuodessa.

Jyväskylästä on mieleeni jäänyt Yrjö Saarisen (1899-1958) näyttely. Hän maalasi paljon (Jyväskylän) Tourujoen jylhiä rantoja - jotka kävin jälkeenpäin katsomassa luonnossakin eri vuodenaikoina!

Toinen mieleenjäävä: joitakin vuosia sitten Gyllenbergillä Kuusisaaressa oli Sigrid Schauman: hän käytti lukemattomia vihreän kauniita eri sävyjä! (Veljensä oli Eugen.)

*

Tulee mieleen: kirjailijalla on aina kustannustoimittaja, ellei kirja ole omakustanne, ja laatuero näkyy selvästi! Nykyään yksi jos toinenkin Junnu Vainio on saattanut alkaa säveltää, mutta tarvitsee yleensä avuksi ammattitaitoisen sovittajan. Jos joku kirjoittaa tieteellisen artikkelin, se "vertaisarvioidaan" ennen julkaisemista. Näyttelijällä on ohjaaja, elokuva-ohjaajalla tuottaja. Arkkitehtuurikilpailun voittajaan tehdään muutoksia talon tilaajan toivomuksen mukaan. Sarjakuvalehden toimittaja saattaa piirrättää uudelleen joitakin piirtäjän kuvista.

Antiikin tarinassa muuan suutari moitti kuvapatsaan kenkien yksityiskohtia ja kuuluisa kuvanveistäjä Feidias korjasikin niitä suutarin neuvon mukaan! Mutta kun suutari innostui ehdottamaan muutoksia patsaan ylempiinkin osiin, taiteilija kieltäytyi sanoen: "Ne sutor ultra crepidam!" "Suutari pysyköön vain lestissään!"

Kuvataiteessa on nuorten näyttelyitä, jotka vertaisarvioidaan. Muuan kaverini tyrkytti joskus vuonna 1980 paria amatööri-maalaustaan, joita ei toki hyväksytty näyttelyyn.

Mutta jos koulutettu taiteilija laittaa näytteille teoksiaan galleriaan, onko hän yhtä omillaan kuin omakustanne-kirjailija? Valikoiko galleristi? Sanooko: "Tuo pitää maalata uudelleen, vähemmän ruskeaa, enemmän oranssia" tms? Tai kaitsevatko taiteilijaryhmät jäseniään?

Laskeskelin jostakin listasta, että Helsingissä olisi yli sata taidegalleriaa!

**

Luin syksyllä kirjastojen kymmenisen kokoelmaa 1950-luvun amerikkalaisia kauhusarjakuvia. Sarjakuvan kulta-ajalta! Hämmästyttävää on, että kun vaikkapa Bill Gainesin EC-yhtiöllä oli runsaat 10 freelance-taiteilijaa 1950-55, melkein jokaisen jutun kirjoitti Al Feldstein, vain muutamia taiteilijat itse (kuten Suomen-sukuinen Wallace Wood, juuriltaan Lalli).

Entertaining Comicsin (EC) lehtiä ilmestyi noin 10 eri nimikkeellä, kuten "Weird Science" tai "Tales from the Crypt", kukin lehti 6 kertaa vuodessa (6 vuoden aikana) ja joka lehdessä 4 kpl 6- tai 7- tai 8-sivuisia kauhutarinoita, yhteensä noin 1400.

Kun lehdet myytiin enimmäkseen irtonumeroina, kannatti pitää kaupoissa esillä rinnakkain kymmentä eri numeroa 2 kuukautta kutakin, eikä Suomen Aku Ankan tapaan yhtä numeroa vain viikon verran.

Sensuuri lopetti EC:n kauhulehdet 1955, mutta yhtiölle jäi MAD-pilalehti, jonka painos oli enimmillään USA:ssa jopa 2,4 miljoonaa!

Myöhemmän Warren-kustantajan mustavalkoiset lehdet "Creepy" ja "Eerie" (Suomessa "Shokki" 1970-luvulla) kirjoitti enimmäkseen Archie Goodwin (Rex Stoutin dekkarien Nero Wolfen apurin täyskaima!)

***

Siis kuvataidettahan paljolti tilataan: esim. kirjojen kannet tai kuvitukset kertomuksiin.

Entäpä jos galleristi tilaisi: maalatkaa jotakin elävää, voimakasta, voimaannuttavaa: luonnonmullistuksia. tulivuoren purkauksia, maanjäristyksiä, tulvia jne., niin kokoan näyttelyn...

Lapsena pidin yhtenä hienoimpana kirjankantena taiteilija Risto Mäkisen abstraktia maalausta "Matkustus maan keskipisteeseen" (Jules Verne), kustantaja Valistus 1966, eli lapsille ja nuorille kohdennettu kirja Otto-tohtorin, Akseli-pojan ja Hans-oppaan vaelluksesta maan alla Islannista Italiaan, tulivuoren kraaterista toiseen... Kansikuvassa hehkuu maan sisällä magma tai laava punaisen, oranssin, keltaisen ja mustan väreissä, ja teos on energinen, purkautumaan pyrkivää voimaa ja kuumuutta uhkuva!

Selasin viime vuoden seinäkalenterin, jossa oli luontokuva joka kuukaudelle. Osa valokuvista oli niin upeita, että voittavat helposti taidemaalarin "vuodenajat". Entäpä jos käyttäisi valtavan yksityiskohtaista valokuvaa mallina maalaukselle? Maalaus pelkistyisi ihan pakosti ja muuntuisi niin paljon, että jäljitys inspiraation lähteeseen kävisi mahdottomaksi?

Koulun kuvaamataidon tunnilla piti maalata vaikkapa "Utopia", eli ensin annettiin aihe tai nimi, ja sitten maalattiin, tilaustyö! Entäpä vapaa taiteilija, maalaako ensin ja miettii nimeä jälkeenpäin? Jos maalari ei ole itse myös runoilija, teoksille voisi etsiä hyviä nimiä runoista tai muista sitaateista?

Wikipedian artikkelissa "Taidehistoria: Edustusmuotokuva" (Hae esim: Pekka Korpisen muotokuva) on vertailussa Rafael Paasion näköiskuva (1973 Erkki Koponen) ja Pekka Korpisen "sumea" (2010 Elina Merenmies). Esimerkki siitä, voiko taiteilijalta kelpuuttaa mitä tahansa! Pitäisikö hylätä epäonnistuneet luomukset ja aloittaa uudelleen, kunnes onnistuu tai luopuu tehtävästä?

****

Luin taas yhden kirjan (Joensuun yliopiston professorin), joka yrittää selittää Venäjää:

8112 -24 Korpela, Jukka: Muinais-Venäjän myytti. Kiovan Rus, Ukraina ja Vanhan Venäjän historia /22.1.24 (2023) Gaudeamus 2023 -2.p Sid 261/318 sivua H41 lk.971.2

"Venäläisten argumentaatiosta puuttuu rationalismi. Perustellaan mystisen retoriikan avulla. Puuttuu skolastiikka eli rationalismi, renessanssi ja valistus (sivulla 18 ja s.250 uudelleen).

"Moskovan Kristus Vapahtajan kirkko ei ole uskonnon harjoittamista varten, vaan valtiollisten seremonioiden päänäyttämö (s.20). (Korpela EI mainitse että "Pussy Riot" esiintyi siellä eikä niinkään "kirkossa"!)

"Venäjällä kollektiivisuus jyrää yksilön ja tämän onnen vihollisten mukana (kuten Pasternakin Tohtori Zivagossa). Siksi taistelussa väkivalta ja julmuus on pidäkkeetöntä eikä säästä omiakaan vaan uhraa ne säälittä sankareina mielikuvituksellisen kollektiivisen totuuden puolesta. (s.250).

"Venäläinen talouselämä toimii basaaritalouden säännöillä (s.252).

*****

Oman kirjallisuus-yhteenvetoni mukaan venäläiset ovat impulsiivisia. Aloittavat kampanjoita, jotka jäävät kesken tai jumittuvat jäätyneiksi konflikteiksi. "Potemkinin kulissit" myös venäjälle ominaista. Talon ulkonäkö tärkeä, sisältö voi olla surkeassa kunnossa, esimerkiksi vesijohdot ja viemärit, jotka eivät NAY.

Sodassa ja rauhassa Pierre innostui päähänpistoistaan. Karamazovin ukko kääntyi vaunuillaan takaisin, kun mieleensä oli pälkähtänyt ilkeä ajatus.

"Venäläinen ruletti" on kuvaava peli, otetaan yhtäkkiä valtavia riskejä, kuten uhotaan nyt pudotella ydinpommeja sinne ja tänne. Venäjällä on Intiaa suuremmat tuloerot. Äärimmäinen rikkaus ja äärimmäinen köyhyys (pakkotyöleirit) hyväksytään, kun onni vaihtelee sattumanvaraisesti kuten ruletissa, toisinaan ollaan mahtavia, joskus kurjia.

Gorbatsov kertoi muistelmissaan Tshernobylin ydinonnettomuudesta: eräs politbyroon jäsen ehditti: Näyttää pahalta nyt, mutta jospa otetaan vain kunnon kännit nyt ja katsotaan parin päivän päästä miltä näyttää.

Dostojevskin isä ruoskitutti maaorjiaan (kunnes kuoli orjiensa silpomana). Tolstoi käytti maaorjiaan panoksina korttipelissä ja hävisi niitä pelitovereilleen.

Venäläisistä mielikirjani 40 vuotta on ollut Ivan Gontsarovin "Oblomov". Paras venäläinen tai ukrainalainen kirjailija on Nikolai Gogol, joka syntyi Pultavassa Ukrainassa: Kuolleet sielut, Reviisori, Nenä, ym.

******

Viime kesänä kävin mm. Kauhavan ja Saarijärven kaupungeissa. Kiuruvesi on viimeinen kaupunki, jossa en ole käynyt. Se on Iisalmen - Ylivieskan junaradan varrella. En ole motivoitunut maksamaan 80 euroa junalipuista VAIN käydäkseni päiväseltään bongaamassa Kiuruveden muutaman tunnin käynnillä, pitäisi keksiä jotakin muutakin aihetta.

"Kaupunkeja" on 107, vaikka Juankoski on kadonnut (liitetty Kuopioon), samoin Kuusankoski (Kouvolaan), molemmissa kävin silloin kun olivat vielä kaupunkeja.

*******

Kesällä kävelin pääkaupunkiseudun monilla hautausmailla katsomassa tuttujen ja sukulaisten ja koulutoverien hautoja. Luokkatovereita esim. Ingman, joka soitti kitaraa Kuustosen levyllä ja Stillman, jonka poika laulaja Leo ja poikapuoli Tuure Kilpeläinen. Juhan hautamuistomerkki on hieman näköinen puutarhatonttu, vieressä lapsipatsas 4-vuotiaana hukkuneelle tyttärelleen, asuivat punamultaisessa torpassa pienessä Vehkasaaressa Espoon rannikolla.

Markun paadessa on koristeena pieni kitara. Porkan haudalla on vanhempien ja veljen nimet kaiverrettuna, muttei Mikkoa, eikö jäljelle jäänyt omaisia? Vaatimattomin on Stig Grönvallin (1958-2020) hautapaikka, siinä on vain haudankaivajalle (?) merkkinä höylätty puinen tikku, jossa kynällä nimi ja hautapaikan numerosarja (kortteli, rivi, paikka). Hautahaku muistaa kuitenkin! Mainitsen kuolleiden nimiä, muistan heitä näin.

Lapsuuteni tädit, tätini ja perhetutut, ovat kuolleet hämmästyttävän usein vasta 92-vuotiaina, kuten Pirkko, Irma, Varpu, Anja, Lea, Irja. Sedät kuolleet nuorempina. Lapsuuden perhetutuista Kauppisen veljekset (1959-2022 ja 1955-2023) kuolleet, Miettisen veljeksistä (1955/57/59) enää keskimmäinen elossa. Kävin haudoillaan syksyllä 2023.

.

352. Reporadion aika

Luin uudelleen - 50 vuoden jälkeen - Reporadio-kirjan, joka kertoo kirjallisuuskriitikko Eino S. Revon kohutusta valtakaudesta vuodesta 1965 alkaen, ensin koko Yleisradion ja myöhemmin 1969 pelkän Radion johtajana.

8103 -24 Hemanus, Pertti: Reporadion nousu ja tuho /12.1.2024 () Otava 1972 Nid 304/310 sivua Oma lk.69.61         (vrt: 120 -73 Hemanus, Pertti: Reporadion nousu ja tuho)

Lainaan Hemanusta (1972) sivulta 289:

"Näistä puheenvuoroista voisi päätellä, että Revon erottamisesta jo olisi sovittu, kenties ei vain tiettyjen puolueiden sisällä vaan myös niiden kesken. Kuitenkin tämä päätelmä on väärä. Se kaatuu jo yhteen selkään (sic!) tosiasiaan: keväällä 1971 Repo oli yhä Itä-Euroopan maiden radioliiton OIRT:n presidentti eikä kukaan tiennyt milloin hän luopuisi tästä tehtävästä. OIRT:n presidentin erottaminen Yleisradiosta olisi ulkopoliittinen skandaali, jota kukaan täysijärkinen suomalainen ei halua."

Pyhä "Tosiasia"; Kukaan täysijärkinen suomalainen ei olisi 50 vuotta sitten jättänyt noudattamatta Neuvostoliiton ilmaisemaa suositusta? Olihan maisteri Eino S. Repo siis Neuvostoliiton valitsema siunattu Poika, johon hänen Isänsä Kremlissä oli mielistynyt!

Tuollaista oli suomettuminen. Tulkittiin Kremlin tahtoa. Oltiin Pyhän Naapurimaan palveluksessa. Suoritettiin jumalanpalvelusta Idän suuntaan. Uhrattiin Jumalalle, ettei Jumala suuttuisi! Radiossa luettiin liturgioita: "Naapurineljännes" - "Näin Naapurissa", joissa Neuvostoliitto oli mallimaa, Työläisten Paratiisi, jossa asiat on oikein ja Suomea paremmin.

Kommunistijohtaja Hrutshov lupasi vuonna 1960 Neuvostoliiton saavuttavan ja ohittavan 10 vuodessa USA:n elintason! Kun näin ei tapahtunut, pihlajanmarjat muuttuivat happamiksi. Keksittiin siis, että korkea elintaso onkin oikeastaan pahasta, koska se pilaa luonnon länsimaissa. Vaikka juuri kehittymättömissä sosialistimaissa luontoa riistettiin ilman rajoituksia.

Voisin yhäkin kuvitella jonkun jälkeenjääneen uskonveljen sanovan toiselle: "Jos Suomi nyt 2024 valitsee vääränlaisen presidentin, niin Jumala vihastuu Suomelle ja kostaa, pudottaa jotakin pahaa Suomen niskaan!" 50 vuotta sitten samaa saattoi ajatella puoletkin suomalaisista?

*

Puoli vuosisataa sitten hyökyi esiin ylioppilastulva "tavallisten lapsia". Yhtäkkiä Rysänperän Törttösenkin poika (Kari Suomalaisen pilapiirroksesta) oli uusi YLIOPPILAS yliopistossa, jotenka jokseenkin NERO luettuaan jonkun ulkomaalaisen kirjan, ja voi alkaa opettaa vanhempaa polvea, joka oli lukenut raamattua ja talonpoikaisia kansankirjailijoita.

Muistanpa itse 9-vuoiaana, päästyäni kotiin kansakoulun EKALTA englannin tunnilta, etsineeni pihalta vuotta nuorempia poikia, opettaakseni heille englannin kieltä! Kun osasin jo! Vanhassa vitsissä taas syrjäkylän muori kehui poikansa saaneen ylennyksen sotaväessä: "Mahtaako olla hyvinkin korkea sotaherra se - Korpraali?"

1970-luvun amerikkalais-filmissä (ehkä Zabriskie Point?) ylioppilas-radikaali ilmoitti poliisiasemalla nimekseen "Marx, Karl", jolloin poliisi konekirjoitti huolellisesti parilla sormella pöytäkirjaan "M-a-r-x" jne. karjaisematta: "Ei pelleillä!" Niin ignorantti viranomainen! Niin tietämättömiä olivat ei-ylioppilaat Pyhästä Marxista?

Kiinan kulttuurivallankumous 1960-luvun puolivälistä oli ääri-ilmiö. Diktaattori Maon yllyttämät nuoret, Maon "Pienen Punaisen Kirjan" lukijat, riehuivat hävittäen vanhoja jäänteitä, pahoinpidellen ja tappaen oppineita. Iranissa vastaavasti 1979 Ajatollahin Ajatusten opiskelijat.

**

Suomettumiseen takaisin palaten: vuonna 1968 Suomen Valtion Rautateiden piti tilata uudet sähköveturit Valmetilta, teknisen tietotaidon kehittämiseksi ja työllisyyssyistä (vaikea työttömyys). MUTTA kun pääministeri Mauno Koivisto palasi marraskuussa matkalta Neuvostoliitosta, hän ilmoitti, että veturit täytyy tilatakin Neuvostoliitosta, "kansallisista syistä", eikä taloudellisista syistä. (Kari Suomalainen piirsi sitten Koiviston ilman kasvoja!).

Kirjoittamalla hakukoneeseen (Google): "veturitilaus Neuvostoliitosta" pääsee esim. junaharrastajien keskustelusivulle (vaunut.org), jossa vuoden 1968 veturi-asiasta ontietoa ja keskustelua - tekniikka edellä.

***

Reporadio-kirjaa lukiessa avautui opiskelija-radikalismin syvä uskonnollisuus! Nuoret uskonkiihkoilijoina, hävittämässä vanhaa pakana-kulttuuria, kuten lähetyssaarnaajat ennen. Yhden pyhän kirjan ihmiset! Talibanit = opiskelijat.

Joku Pihtiputaan mummo kertoi minulle lukeneensa Raamatun läpi 27 kertaa: "Se on aivan ihmeellinen kirja! Joka kerta löytyy uutta!" Björn Wahlroosin kertoman mukaan hänen toverinsa Leif Salmen, "kotoisin jostakin Kontulasta", osti Kansankulttuurin kirjakaupasta 52-osaisen kirjasarjan "Leninin kootut" ja alkoi tankata siitä ajatuksia, kun taas Björn osti vain 6-osaisen "Leninin valitut". Kiinnostaisi kuulla, moneenko kertaan Leif ehti lukea läpi Lenininsä (Björn ei kertaakaan)?

Parhaat TV-kasvot äänestettiin broilereina suoraan eduskuntaan, Väyrynen, Tikka, Friberg, Tuomioja, Björklund, Lehtinen, Salolainen, mutta vinonaamaisemmat Hannut, Ernot, Reinot, Päivit, Lefat jäivät ruutuunsa. Itse en heitä lapsuuteni TV:stä muista. Muistan miten ihanat amerikkalaiset piirretyt katosivat "Pätkiksestä" ja vaihtuivat ikäviin itäeurooppalaisiin - lakkasin katsomasta.

Eräs lapsuuteni perhetuttava (1933-84) oli lavastaja, joka toteutti palkituimman työnsä yhdessä Erik Akselinpoika Tottin kanssa. Kerran päihtynyt Repo soitti tädilleni kertoakseen tämän miehen saaneen tänään potkut tV:stä! Revon vitsi oli vain.

****

Vihreä presidenttiehdokas Pekka Haavisto sanoi, ettei ole koskaan ollut punavihreä. Väitetään joidenkin Pekkaa äänestää aikoneiden pettyneen? Heille vuodatetun veren väri on ollut niin rakas, tuo kommunistien ja Hitlerin kansallissosialistienkin lippujen pääväri.

Pitäisikö muistuttaa, että Haavisto oli 1970-luvulla KOMPOSTI-nimisen lehden päätoimittaja, Köynnös- ja Suomi-lehtiensä välissä?

Muistaakseni Haavisto myös ehti olla 1970-luvun kouluneuvostovaaleissa ns. "Yleisdemokraatti"! Suomettuneissa kouluissa melkein kaikki puolueet: kommunistit, sosiaalidemokraatit, keskustapuolue ja liberaalit, yhdistyivät Kokoomusta vastaan! Kokoomus voitti!

Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmä tuntuu tällä hetkellä kammottavalta! Tutkimusten mukaan republikaaneja äänestävät vähiten koulutetut ihmiset. Heille on tarjolla yksinkertainen sankari: eräänlainen mafiapomo tai keisari Trump, joka sanoo heidän puolestaan kuten Irwin Goodman 1977: "Haistakaa paska koko valtiovalta!" Trump "ratkaisisi" kaikki ongelmat jotenkin yksinkertaisesti, oikein tai väärin. Yhden asian puolue!

Minä äänestäisin USA:ssa demokraatteja, mutta heidän ongelmansa on ehkä kirjavuus, kuten oli Suomessa ns. "yleisdemokraateilla". Porukkaan kuuluvat kaikki mahdolliset pienryhmät, joiden kesken pitäisi ratkaista valtava määrä erilaisia ongelmia. Heidän ääestäjänsä joutuu tukemaan sekä asioita joita kannattaa, että asioita joita vastustaa? Monimutkaisia asioita! Siinä moni äänestäjä helposti passivoituu ja jättää kokonaan äänestämättä. Vuonna 2020 vaalit ratkaisi ehkä yksinkertaistus: "Trumpia vastaan!" kun Trump oli vallassa. Toimiiko se silloin, kun Trump on ulkopuolella?

Englannissa on melkein kaksipuoluejärjestelmä, Konservatiivien ja Työväenpuolueen välissä on pieni Liberaalipuolue. Labourilla on ollut välillä kammottavia johtajia, kuten Michael Foot ja Jeremy Corbyn! Kerran maltilliset erosivatkin Labourista ja perustivat sosiaalidemokraattisen puolueen, mutta se ei saanut ilmaa siipiensä alle ja sulautui vähitellen liberaaleihin.

*****

Palaan Suomeen: Vuoden 1919 presidentinvaaleissa (eduskunnassa) Mannerheim oli oikeiston ehdokas ja sai noin neljänneksen kannatuksen. Vasemmistolla ei ollut ehdokasta hävityn punakapinan jälkeen. Mutta Maalaisliitto, Edistyspuolue ja Sosiaalidemokraatit äänestivät oikeiston ja vasemmiston väliltä liberaalia, edistysmielistä K.J. Ståhlbergiä, joka valittiin presidentiksi noin 75 prosentilla äänistä.

Liberaalisen kansanpuolueen paras mainos muistutti: "Stählberg oli Liberaali!" LKP rusentui demarien, kokoomuksen ja keskustan puristukseen, se oli vähäsen kaikkia olematta itse mitään. Vasta VIHREYDESTÄ löytyi uusi ideologia "Edistyspuolueelle".

******

Palaan alkuun: Repo valittiin 1965 Yleisradion johtoon edistyksellisenä liberaalina, mutta hänestä tuli laitavasemmistolainen eli pahin taantumuksellinen!

Katsokaa Kiinaa, Venäjää, Valko-Venäjää, Pohjois-Koreaa, Kuubaa, Zimbabwea, Venezuelaa, Nicaraguaa jne. Muistakaa Ranskan suuri vallankumous 1789 yms. Kaikkialla äärivasemmisto on vienyt kansat takaisin maaorjuuteen, keisarivaltaan, tyrannien palvontaan, verilöylyihin, vankileireihin, sortoon, vaihtoehdottomuuteen, yksipuoliseen kulttuuriin, surkeaan viihteeseen, ala-arvoisiin tavaroihin, toivottoman surkeaan elämään.

Porvarillinen yhteiskunta ja sekatalous on tarjonnut luovuuden iloa, vapautta, rikkautta ja rajattomia mahdollisuuksia. Toisaalta perinteinen oikeisto on ollut mielestäni liian materialistista ja omahyväistä! Joskus turhan vanhoillista, jäykkää, konservatiivista ja rajoittavaa.

Muistan 1970-luvun lopusta kaksi joulu-kolumnia: Uuden Suomen Pentti Poukka kuulosti omahyväiseltä materialistilta, kehottaen nauttimaan täysin siemauksin joulusta, syömään hyvin ja unohtamaan kerrankin maailmanparantajien narinat ja valitukset ja vouhotukset!

Helsingin Sanomien edistyksellinen liberaali Jaakko Okker muistutti, että tänäkin jouluna miljoonat ihmiset ylensyövät ja samaan aikaan toiset miljoonat näkevät nälkää! Okkerin sanoma oli minusta jouluisempi.

.

351. Lukemani kirjat vuonna 2024

Lukemani kirjat vuonna 2024

TAMMIKUU 2024:

8091 -24 Koulumies, Jyrki: Koulumies riittää. s.1943 Schulman veli Harri SYK Sadeniemi Toivonen /ma 1.1.24 (2020) Karisto 2020 Sid 280/287 sivua H37 lk.993.1

8092 -24 Meriläinen, Juha: Putinin alttaripoika. Patriarkka Kirill ja Venäjän pyhä hyökkäyssota /1.1.24 (2023) Otava 2023 Sid 311/381 sivua H37 lk.263.09

8093 -24 Turunen, Ari: Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit /2.1.24 (2015) Into  2018 Nid 310/317 sivua Oma lk.90.2

8094 -24 Whitrow, G J: Ajan historia (Time in History) suom. Anto Leikola /4.1.24 (1996) Art House 1999 Nid 237/266 sivua Oma lk.52.8

8095 -24 Grimberg, Carl: Kansojen historia 3: Kreikkalaiset vuoteen 400 eKr. suom. Weikko Pakarinen /6.1.24 () Wsoy 1956 Sid 442 sivua Oma lk.9

8096 -24 Nuotio, Kurt: Karvainen rahastaja. s.1939 Lauttasaari Munkkiniemwn yk /7.1.24 () Otava 2013 Sid 206 sivua Oma lk.99.1

8097 -24 Grimberg, Carl: Kansojen historia 4: Kreikkalaiset 400 eKr- suom. Weikko Pakarinen /7.1.24 () Wsoy 1956 Sid 378 sivua Oma lk.9

8098 -24 Grundström, Elina: Ukrainan musta multa. Joakim Helenius /9.1.24 (2023) Wsoy 2023 Sid 234/250 sivua H37 lk.650.1

8099 -24 Jäppinen, Jussi: Viimeisen kesän maisemia. Aikamatkailua 1939-2019. Saksal. valokuvaaja Hans Wagner (1909-81) Hki Koli Lappi Tku /10.1.24 () Atena 2019 Sid 304 sivua H37 lk.927

8100 -24 Turtola, Martti: Luopumisen tuska. Suomen presidentit /10.1.24 (2018) Tammi 2018 Sid 261/269  sivua H37 lk.927

8101 -24 Feldstein, Al + Orlando, Joe: Planetoid and other stories. EC = Entertaining Comics, Weird Science / Fantasy (35$) /11.1.24 (1951-54) Fantagraphics 2023 Sid 26+206 sivua H37 lk.4.791

8102 -24 Peltovuori, Risto: Suomi saksalaisin silmin 1933+39. Sanomalehdet /12.1.24 () SKS 2005 Nid 286/306 sivua Historiall. tutkim. 223 H25 lk.946.2

8103 -24 Hemanus, Pertti: Reporadion nousu ja tuho /12.1.24 () Otava 1972 Nid 304/310 sivua IIx Oma lk.6961

8104 -24 Colgan, Jenny: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja (The Little Shop of Happy Ever After) suom. Paula Takio /13.1.24 (2016) Gummerus 2021 -4.p Nid 343/360 sivua Oma lk.K

8105 -24 Salminen, Jukka: Polkupyörällä maailman ympäri (2005-11) s.1982 /13.1.24 (2013) SKS 2013 Nid 368 Kirjokansi 28 Oma lk.462

8106 -24 Daeninckx, Didier: Cadin ja ehdokkaan kuolema (Mort au premier tour) suom. Jukarainen. Strasbourg, vihr /14.1.24 (1982,1997) Otava 1999 Crime Club Sid 185/187 sivua Oma lk.KD

8107 -24 Cawthorne, Nigel: Kings and Queens of England. From the Saxon Kings to the House of Windsor /15.1.24 (2009) Arcturus 2010 sid 208 sivua H90 lk.950

8108 -24 Vesterinen, Jukka: Aikamatka 1956, 1966, 1976. Nostalginen vuosikirja /16.1.24 (2016) Alfamer Tarusto 2016 Sid 125/135 sivua H84 lk.928

8109 -24 Helkkula, Vesa: Nokia. Kairamon myrskyisä vuosikymmen /18.1.24 (2022) Minerva 2023 Sid 303/308 sivua H40 lk.627.7509

8110 -24 Brown, Sandra: Kuuma uutinen (Standoff) suom. Päivi Lankinen. New Mexico, TV-reportteri. Karanneet poika + tyttö raskaana /19.1.24 (2000) Tammi 2001) sid 187 sivua Oma lk.KD

8111 -24 Ecke, Wolfgang: Punaisten apinoitten linna. Salapoliisitehtäviä (25+20 kpl). Mustapukuinen mies (Das Schloss der roten Affen / Der Mann in Schwarz) suom. Jukka Kemppinen /21.1.24 (1971/72) (Otava-78) Nuorten SSKK 1979 Sid 112+96 sivua Oma lk.KD

8112 -24 Korpela, Jukka: Muinais-Venäjän myytti. Kiovan Rus, Ukraina ja Vanhan Venäjän historia /22.1.24 (2023) Gaudeamus 2023 -2.p Sid 261/318 sivua H41 lk.971.2

8113 -24 Graeber, David + Wengrow, David: Alussa oli... Ihmiskunnan uusi historia. suom. Anna Tuomikoski /24.1.23 (2021) Teos 2022 Sid 531/678 sivua H41 lk.909

8114 -24 Tavaststjerna, Karl August: Valitut teokset: Lapsuuden ystävät (suom. Kari Jalonen), Kovina aikoina (Hårda tider, 1891) suom. Juhani Aho, Pikku Karl (suom. Jalonen) (K.A.T eli 1860-98) /26.1.24 (1866-97) Karisto 1976 Sid 218+152 +120=504 sivua Oma lk.K

8115 -24 Virtanen, Jukka. 100 kysymystä miehestä ja seksistä /29.1.24 (2005) Kirjastudio 2005 Sid 167 sivua Oma lk.59.55

8116 -24 Maugham, W. Somerset: Väräjävä lehti (The Trembling of a Leaf) suom. Sirppa Kauppinen. Samoa Apia Papeete Honolulu /30.1.24 (1921) Ex Libris 1972 Sid 295 sivua Oma lk.K

HELMIKUU 2024:

8117 -24 Sanandaji, Tino: Massutmaning. Ekonomisk politik mot utanförskap & antisocialt beteende /to 1.2.24 (2016) Kuhzad Media 2017 Nid 340/372 sivua Oma lk.371.9

8118 -24 Maugham, W. Somerset: Elämän kahle, I nide (Of Human Bondage) suom. Sirppa Kauppinen (omaelämäkerrallinen?) /5.2.24 (1915) Otava 1958 Sid 391 sivua Oma lk.K

8119 -24 Winchester, Simon: Professori ja hullu (The Professor and the Madman) suom. Kristiina Drews. Oxford English Dictionary, W.C Minor, murhamies mielisairaalasta avusti /6.2.24 (1998) Wsoy 2000 Sid 269 sivua Oma lk.K

8120 -24 Maugham, W. Somerset: Elämän kahle, II nide (Of Human Bondage) suom. Sirppa Kauppinen /7.2.24 (1915) Otava 1958 Sid 371 sivua Oma lk.K

8121 -24 Putkonen, Marko: Matkaliput, olkaa hyvä. s-47 /9.2.24 (1974) Weilin+Göös 1974 Sid 188 sivua (Hotel Alba Jkl) lk.K

8122 -24 Pesonen, Aake: Kytäjä, kohtalon kartano. /12.2.24 (1983) Kirjayhtymä 1983 Sid 183 sivua + 16 kuvasivua Oma lk.99.1

8123 -24 Haikonen, Pentti O.A: Tietoisuus, tekoäly ja robotit /13.2.24 (2017) Art House 2018 -3.p Sid 283/295 sivua Oma lk.16.7 lk.30.111 lk.61.6

8124 -24 Rämö, Satu: Hildur. Isafjördur, NW Islanti (s-80) /16.2.24 (2022) Wsoy 2022 Sid 364 sivua H37 lk.KD

8125 -24 Soikkanen, Timo + Lohento, Henna + Lähteenkorva, Pekka: Sylvin matkassa. Yksityiset päiväkirjat Kiinasta (17.4.-12.6.1953) Sylvia Salome Kekkonen, Kurjensaari, Pentti Haanpää, Mauri Ryömä, Ritva Arvelo, Kustaa Vilkuna, Aimo Kanerva, Lkl Heikki Savolainen, Kalevi Kilpi, /17.2.24 (2020 Otava 2020 Sid 155/160 aivua H37 lk.993.1

8126 -24 Kalemaa, Kalevi: Historian erottamat. Kertomus Hannes ja Mauri Ryömästä /18.2.24 () Into 2020 Nid 455/475 sivua H37 lk.993.1

8127 -24 Lipsonen, Leo: Syanidia Salojärvellä. (s-52) KNK. Rami, Jean, Kassius, Reiska, asessorin veli /21.2.24 () Karisto 1976 sid 185 sivua oma lk.KN

8128 -24 Syed, Rami: Moottoripyörällä silkkitietä Oulusta Kathmanduun. 8,5 kk: 19.9.2012-8.6.2013. mukana Minna Syed /22.2.24 (2018) Minerva 2018 Sid 160 sivua Oma lk.462

8129 -24 Jokinen, Pauli: Selli 88. Kalterijääkärit 1917 Spalernaja. Esko Riekki. Kosto 1932 /23.2.24 () Myllylahti 2023 Sid 280 sivua H37 lk.KD ---

8130 -24 Fields, Marek: Lännestä tuulee. Britannian ja Yhdysvaltojen propaganda kylmän sodan Suomessa. /24.2.24 (2019) Art House 2019 Sid 338/376 sivua H37 lk.928

8131 -24 Pyyhtiä, Pekka Antero: Mitäs me mieliharmit. 10-100-vuotiaille pojille. Enso, välirauha, Osku, Pietu, Sepe /25.2.24 () Karisto 1978 Sid 128 sivua KNK Oma lk.KD

MAALISKUU 2024:

8132 -24 Haavio, Jaakko (t): Mikael Agricolasta E.W. Pakkalaan. Suomen kirkon paimenien elämäkerrasto (70) /pe 1.3.24(1947) Wsoy 1947 Sid 767/778 sivua Oma lk.9

8133 -24 Pushkin, Aleksandr: Romaanit ja kertomukset. Pietari Suuren neekeri 45 s. Ivan Belkinin kertomukset (5) 82, Dubrovskij 90! Patarouva 34, Egyptin öitä 24, Roslavlev 16, Kirdzali 10, Kapteenin tytät 136! (AP 1799-1837) suom. J.A. Hollo /2.3.24 () Wsoy 1962 sid 456/464+VIII sivua Oma lk.K

8134 -24 Salovaara, Outi: Matkalla kadonneessa maailmassa. Neuvostoliiton perillisten jäljillä. Turkmenistan, Kazakstan, Ahhasia, Krim, Sotshi, Karjala /7.3.24 (2014,16,18,19) Atena 2023 Sid 328/363 sivua lk.418.2

8135 -24 Forsyth, Frederick: Petkuttajan testamentti (The Deceiver) suom. Ilkka Terho. Agenttipomon 4 juttua /10.3.24 (1991) Otava 1991 Sid 493 sivua Oma lk.KD

8136 -24 Foley, Lucy + 11: Agatha Christie. Neiti Marplen jäljillä (Marple. Twelve New Stories). suom. Saara Pääkkönen. Naomi Alderman, Leigh Bardugo, Alyssa Cole, Elly Griffiths, Natalie Hayes, Jean Kwok, Val McDermid, Karen M. McManus, Dreda Say Mitchell, Kate Mosse, Ruth Ware. /17.3.24 (2022) Wsoy 2023 Sid 359/366 sivua H37 lk.KD

8137 -24 Toivonen, Hannu: Mitä tekoäly on? 100 kysymystä ja vastausta /20.3.24 (2023) Teos 2023 Nid 214/224 sivua H37 lk.627.7

8138 -24 Halminen, Laura: Martti J. Kari, käsikirjoitukset eivät pala /21.3.24 (2024) Docendo 2024 Sid 410/431 sivua H37 lk.993.1

8139 -24 Harju, Hannu: Kajava, pelätty, parjattu, palvottu. (TV-arvostelija Jukka Kajava 1943-2005) /ti 26.3.24 (2023) Siltala 2023 Sid 305/320 sivua H42 lk.990.1

8140 -24 Sautoy, Marcus du: Around the World in 80 Games. A matematician unlocks the secrets of the greatest games /29.3.24 (1923) 4th Estate (HarperCollins) 2023 sid 347/369 sivua H37 lk.798.2

8141 -24 Mäkipelto, Ville + Huotari, Paavo: Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia. /31.3.24 (2023) Otava 2024 sid 225 sivua H37 lk.220

HUHTIKUU 2024:

8142 -24 Baylac, Marie-Helene: Agatha Christie, arvoituksellinen elämä. ransk. suom. Noora Niemelä (90-76) /ma 1.4.24 (2019) Minerva 2020 Sid 367/408 sivua H37 lk.929,11

8143 -24 Paananen, Marjo-Pauliina + Linna, Vesa: Elämän loiste ja hurjuus. Kertomuksia entisaikojen Helsingistä ja Viaporista. /2.4.24 (2015) Basam Books 2015 Nid 256/269 sivua H40 lk.929,11

8144 -24 Christie, Agatha: Eipä aikaakaan, niin voi kauhistus (By the Pricking of my Thumbs) suom. Anna-Liisa Laine. Tommy & Tuppence #4 /5.4.24 (1968) Wsoy 2016 Bon Nid 297 sivua H84 lk.KD

8145 -24 Christie, Agatha: Kohtalon portti (Postern of Fate) suom. Anna-Liisa Laine. Viimeinen! Tommy & Tuppence #5 /6.4.24 (1973) Wsoy 2017 Bon Nid 316 sivua H80 lk.KD

8146 -24 Nyman, Jake: Monen vuoden jälkeen. Radiomiehen muistelmat. (Jarmo Juhani s.10.8.49 Hml) Hannusjärvi 83-86 Hyljekoukku, 87 Hml /9.4.24 (2023) Gummerus 2023 sid 331/341 sivua H37 lk.993.1

8147 -24 Tshehov, Anton: Nainen ja sylikoira. (23s) Novelleja. Elämäni (130 s.) Rotkossa (53s) (AT 1860-1904) suom. Ulla-Liisa Heino. /13.4.24 (1896,99) Otava 1997 Nid 206 sivua Oma lk.K

8148 -24