Ideoita, mielipiteitä, mennä lujaa tajunnassa, olla ajattelija, ajatuksia ja painomusteen hajua, sanomalehtiä kaikkialta maailmasta, onnellista ainakin hetken. Ajatteleminen on suurin nautinto. Vaikutelmia, kaikki on mielenkiintoista. Pieniä välähdyksiä ja värähdyksiä, ei pitkäpiimäistä selostusta. Jotkut lukevat, etteivät ajattelisi (sanotaan); pitäisi lukea että voisi ajatella enemmän. Kirjoitan muistiin, etten unohtaisi, manuaalista tietojenkäsittelyä. Idea on ideaalinen sana. Tiedosta ja tajua. Elä ja luo. Ylistän yksilöllisyyttäni kuin J-J. Rousseau. (8.1.1979)
.
UNET on ihania, terapiaa. Heräsin ahdistuneena, kaikki kurjuus kaatui päälleni. Sitten nukahdin uudelleen ja näin unta, ihanaa unta jälleen kerran. Kaikki selkeni - kun heräsin elämä hymyili jälleen.
.
MARKKINOINTIA ei luullakseni kannata opiskella, kunhan lukee Hopkinsin Tieteellisen mainonnan ja Ogilvyn kommentit ja hänen omat periaatteensa. "Markkinointi on tervettä järkeä", kehui Boston Promenaden Matti-Jussi Pollari. "Siksi sitä ei kannata opiskela, vaan oikeustiedettä, sillä terveellä järjellä ei voi päätellä niitä lakeja, joita tässä maassa on säädetty", jatkoi Heikki Niskakangas.
.
Markkinointi-ideana uskon yrityksen avoimuuteen, pyrkimykseen lähelle asiakasta, niin että yrityksestä tehdään asiakkaalle läpikotaisin tuttu. Mitä paremmin tuntevat, sitä myönteisemmin suhtautuvat, alkavat pitää. Olisi kerrottava asiakkaille kaikkea mahdollista. (23.1.1979)
.
Saksalainen tutkimus: Tietokoneavioliitot on kaksi kertaa onnellisempia. (2/5 eikä vain 1/5 on onnellisia.) Neljä onnellisen avioliiton perustekijää: nainen on 2 vuotta nuorempi, 2 cm lyhyempi, hitusen miestä vähemmän älykäs ja hiukan sosiaalisesti alemmassa arvossa. Pahin riidanaihe on anoppi, sitten lastenkasvatus ja raha. Kukapa ei tykkäisi kumppanin vaatimattomuudesta. Voisihan tämä olla maailman älykkäin, jos edes jossakin asiassa tarvitsisi kumppaniaan. Länsi-Saksassa on 30'000 parinhakijaa tietokoneessa, joka valikoi sopivia pareja. (9.2.1979)
.
RUNOT. Ostin runokirjan, ekan kerran elämässä. Sauli Sarkanen: Miksi annan ääneni. Vain 85 sivua, 12 markkaa (alessa). Sanojen järjestelyä / mitä muuta on kirjoittaminen. Kauniita lauseita, omani joskus kauniimpia. Mielikuvia palautui muistiini, maalta Saimaan rannalta, lintuja puita vettä, kesän tuoksu, pilviä auringonpaiste hyönteiset siitepöly keuhkoissa. Maailma ja koko hetken tajunta pelkistäen pariin sanaan tai muutamaan lauseeseen.
.
Eka runo, johon koulukirjasta ihastuin, oli Aaro Hellaakosken futuristinen kokeilu: Sade.
"Pöydän takana
akkunan valkea silmä
himmenee
sss
aaa
ttt
aaa
aaa
soi SOI
kohisee
läiskyy
kadun
ahtaassa
kuilussa
kohinan lävitse
juoksevien askelten kaiku
etenee
kivinen katu
soi soi soi"
(Muotoilu kärsii kopioidessa).
.
LUKKO. En pysty puhumaan ihmisille. Kun pitäisi keskustella, olen lukossa, en pysty ajattelemaan mitään, sanon ehkä jotakin yksinkertaista ja pahimmassa tapauksessa senkin pieleen, sitten vaikenen, en voi korjata virhettäni, yritän vain paeta tällaisia tilanteita.
.
Amerikkalaisesta tietosanakirjasta: Nykyisin hirttämisestä yritetään tehdä mahdollisimman nopea, varma ja tuskaton toimitus (swift, sure, painless). Mitoitus uhrin painon ja pituuden mukaan. Niskanikamat nyrjähtää, hengitys estyy, tiedoton tila syntyy välittömästi.
.
KIRO- ja sivistyssanoja on vain hauska itse käyttää, muttei kuulla toisten käyttävän. Itsetehostusta molemmat. Olen harkinnut koota sivistyssanakirjan käänteisessä järjestyksessä: arkipäiväinen = banaali. erilainen = differentti, harrastelija = diletantti, jne.
.
KALAT on taiteilijaluonne. "Kala-miehet on sellasii herkkii ja kauheen kilttejä. Kalat on kaikista ihanimpii miehii", juttelivat työpäivän jälkeen Lauttasaaren läpi ajavassa bussissa Esmin konttoristit. (1.3.1979)
.
ALEKSANDR Solzhenitsynin "Puskipa vasikka tammeen" oli hyvin sisäänpäin lämpiävä kirja, kirjoittajan rivien välistä ymmärtämä päiväkirja (luettu 1.7.1978), mutta siitä irtosi jotakin: Isänmaallisuuden sokea typeryys. Kuinka päätoimittaja uskoo Äiti Neuvostoliittoon. Kommunismi ja Lenin ja ensimmäinen sosialistinen valtio ovat hänelle pyhiä arvoja, joita ei saa loukata. Sellainen hyödyttää Vihollisia, jos epäkohtia tunnustetaan,
.
NEUKKUJEN viimeisimmän avaruusaluksen matka päättyi nolosti melkein alkuunsa. Päiväkausia olivat lehdet toitottaneet uusinta saavutusta. Äkkiä hiljeni huomio, kun huomattiin vika ja palattiin maan pinnalle. Pikku-uutinen enää takasivulla, mistä kieroutuneessa systeemissä on tärkein totuttu lukemaan.
.
IDEOITANI on taas toteutettu. Suunnittelin aikoinaan lehteä nimeltä "Eläinmaailma". Nyt 1979 sellaista ovat alkaneet tehdä Ilkka Koivisto ja Sanoma Oy. Kotieläimille olin ajatellut enemmänkin tilaa.
.
OIKOLUKU. Katsoin TV:stä miten Hufvudstadsbladetia tehdään. Nuori kundi (20-30?) korjasi tekstiä tietokonepäätteellä: "Helppoa, tarvitaan yleissivistystä, osattava kielioppi." Miten rauhallisen rajoittunut rutiiniammatti, mutta joka päivä uudet tekstit, pelkkää lehden lukemista työ! Vaan jo kuoleva ammatti, kohta toimittajat tekevät kaiken itse atk:lla. (23.5.1979)
.
EDUSKUNTAVAALIT 1979 (18.-19.3.) Kokoomus voitti 12 paikkaa lisää, ennen 35, nyt 47. Äänet tulivat nimenomaan nuorilta, joista 1/3 äänestää Kokoomusta (kaikista 21 %), vanhat äänestää niin kuin ennenkin. Minulle lähettivät mainoksensa Eero Vuohula (sd) ja Jouni J. Särkijärvi (jota äänestin).
.
Tulosten yö oli jännä: Taisto Sinisalo ja Tuure Junnila putosivat! Veikko Vennamo puhkui uutta henkeä: "Suomen kansa on nyt ryhdistäytynyt! Varokaa rötöstelijät, lahjus-stereoiden ottajat, SMP:n ryhdikäs ryhmä tulee torjumaan rötöstelyt. Minä kiitän Kristillisiä! (kääntyy Raino Westerholmiin päin): Kiitos! Minä kehotan kokoomuslaisiakin, ryhdistäytykää!"
.
KOIJÄRVI Forssan lähellä on kevään uutinen. Ville Komsi, 33-v, Kai Vaara ym. estävät järven kuivatusta, patosivat ensin laskuojan, ja nyt ovat kytkeneet itsensä ketjuilla kaivinkoneeseen. Uudessa Suomessa 2 sisäsivua ja 5 palstaa etusivulla tänään (19.5.1979).
.
Maalaiset järjestivät talonpoikaismarssin, avasivat padon ja uhkasivat uittaa Komsin. Hätääntynyt viljelijä-kollega tuli kertomaan voimansa tunnossa olleille padon aukaisijoille: "Nyt vedet tulvii meidän pellolle alajuoksulla!" Muut sähisivät: "Hiljaa, ettei lehtimiehet kuule!"
.
Kolumnisti Matti Paavonsalo HS: "Eräät luonnonsuojelijat eivät edes tunne kasvien nimiä ja häiritsevät yksityisomistusta." Kotiliedestä eläkkeelle jäänyt päätoimittaja, Uuden Suomen kolumnisti Eila Jokela näkee myönteisemmin Koijärvellä iloista teekkarihenkeä!
.
Uuden Suomen pääkirjoitus myöntää, että vikaa on virkamiesten hidastelussa, mutta: "ei omankäden oikeutta! Ei millään perusteilla! Tarkoitus ei pyhitä keinoja!" Harras Kyttä (lib) jyrisee: "Koijärven lintuja tärkeämpi on Suomen Laki. Taistolaisten Tiedonantaja: "Hapuilua oikeaan suuntaan, ei ole välttämättä ristiriidassa työläisten tavoitteiden kanssa, mutta neuvostoliittolaisen ydinvoiman vastustus on saatava kitkettyä pois!"
.
Nakkilassa seurakunta vainoaa keväällä 1979 mustarastaita. Niitä syytetään metelöinnistä hautausmaalla Nakkilan kirkon vaiheilla.
.
HARRISBURG on kevään toinen ympäristöaihe. Ydinvoimalaitoksen onnettomuus Kolmen mailin saarella Pennsylvaniassa. Suomen vakuutusyhtiöt joutuvat maksamaan siitä korvauksia 10 miljoonaan markkaa (Kauppalehti 23.5.1979). Helsingin Sanomien kolumnisti Heikki Brotherus havahtuu: "Mikä nyt eteen, Pinneberg? Ydinvoima oli virhe!"
.
MIELENOSOITUS tänään 6.6.1979 reitillä Eduskuntatalo - Kampintorin Voimatalo - Asema-aukio - Aleksi - Senaatintori. Vaisu alku, vähän ihmisiä, sekalainen järjestys. Tyttö jakaa kade - ympäristölehteä. En huoli sellaista Skdl:n. Ville Komsi kyselee, onko mahdollisesti vielä henkilöitä, jotka eivät ole allekirjoittaneet Koijärvi-vetoomusta (15'000 on jo allekirjoittanut!) Sven Pettersson naureskelee Komsille: "Sinähän olet taas vapaana, heh heh heh!" Kuljetaan taas katuja pitkin ja huudetaan, häikäisevä aurinko särkee päätäni. Kiva kävellä keskellä katua ja kuunnella omaa ääntään: "Ei-Ydin-Voimaa!" "Törsäilystä loppu, säästö kunniaan!" Voimatalon edessä pistettiin kupilla radioaktiivista Olkiluodon ja Loviisan hiekkaa tynnyriin, joka luovutettiin IVO:lle (Imatran Voimalle) 500'000 vuodeksi säilytettäväksi.
.
Kulkue ei kulje järjestyksessä, etenen häntäpäästä puoleenväliin. Motitetaan autoja tai katkaistaan liikenne, jolloin joku kiukkuinen painaa torvea. "Alas auton pakkovalta!" Turhan hiljaista loppujen lopuksi, vaikka kello on jo 16:30-17:30. "Ydinvoima syö... kromosomeja!" Joku herjanheittäjä kadunvarrelta huutaa: "Lisää ydinvoimaa!" On kiva aloittaa huutosarja, johon muut sitten yhtyvät. Senaatintorille tultaessa on vähän hiljaista lähilaumassa, lähinnä tyttöjä. "Ydinvoiman myötä, meihin tulee syöpä!" Seuraavalla kerralla onkin jo vahva taustakuoro.
.
Senaatintorilla on kuuluttajana joku Raimo (Lilja?). Olli Tammilehto puhuu ja Ville Komsi ilmoittelee bussista, joka lähtee Espoon kaupunginvaltuuston kokoukseen, jossa käsiteltävänä tänä iltana Otaniemen Servinniemi, teekkarien ulkoilualue vaiko rakennuksille? "Ydinvoima kieltoon, emme luovuta!" (toisto). "Me kehitymme valtavaksi voimaksi, emme luovuta, emme luovuta!" Esitetään myös yksinlaulua ja teekkariteatteria. Joku Rauli Badding Somerjoki oli lupautunut tulemaan esiintymään, mutta ei saavukaan. Koijärvi-liike myy postikortteja.
.
Minä luovutan kesken, kun en lähde Espoon Muuralaan enkä illanviettoon Tavastialle. Eka mielenosoitukseni lokakuussa 1978 Energiaviikolla oli parempi. Harrisburg-demonstraatiosta en saanut tietoa ennen kuin jälkeenpäin. Nyt oli ehkä vähän väsymystä, tulin työstä suoraan. Osallistujia ei ollut monta sataa. Jotkut olivat Eduskuntatalollakin vain katselemassa. Ei tullut tuttuja vastaan, paitsi Kaivokadulla käveli vastaan joku tyypillisen kesä-suomalaisen perikuva, joka pöllähtäneen välinpitämättömästi vilkuili kulkuetta. Hän oli entinen Vapiksen yhteiskoululainen ja KY:n entinen puheenjohtaja, punatukkainen kauppat.yo Riku Joki, joka hölmistyneen määrätietoisesti käppäili salkku kädessään kohti Mannerheimintietä. (6.6.1979).
.
Helsingin Sanomat kirjoitti mielenosoituksesta yhden palstan leveydellä, että 300 osallistujaa. IVO ei ottanut tynnyri-lahjoitusta vastaan. "Aurinko ja tuuli, ei oo mikään huuli!", esimerkki iskulauseesta. (7.6.1979)
.
ENERGIANÄYTTELY Porthaniassa. Aurinkotarroja eri kielillä eri maista, ranskaksi, espanjaksi, japaniksi, venäjäksi, taisi olla eskimokielelläkin! Kartta ydinvoimatilanteesta eri maissa: valmiita, rakenteilla, suunnitteilla... Luettelo onnettomuuksista. Tanskasta kaikenlaisia "IKKE"-julisteita. Toimittaja Antti Vahteran energiaohjelmajulistus. Dia-show'ta ei ollutkaan. Allekirjoitin energia-adressin.
.
LAINSUOJELIJAT jatkavat Koijärvi-liikkeen noitumista. "Tosin vielä ei ole kyydityksiä ja väkivaltaa esiintynyt, mutta...! Lapuan lakia sovelletaan!" - Olli Kakko, sosionomi (HS 8.6.1979). Miksi manata esiin väkivaltaa, jota ei ole onneksi esiintynyt? Rauhanomaisuudesta voisi juuri kiittää. Emme pidä Mohandas Gandhia ja Martin Luther Kingiäkään rikollisina vaan oikeudenmukaisuuden esitaistelijoina. Harras Kytille ja Olli Kakoille eivät linnut merkitse mitään. He puhuvat laista, mutta eivät oikeudenmukaisuudesta. Ehkä he ovat etuoikeutettuja lain nojalla ja pelkäävät, ettei se ole oikein, siksi vetoavat lain kirjaimeen. Miksi passiivista vastarintaa haukkumaan? Väkivaltaa löytyy muualta kaupungin varjoisilta kujilta. Joku kirjoittaa Koijärvi-liikkeestä, että "samaan tapaan touhuavat kuin ennen sotaa ja vieraan maan valloitukseen riennettiin ja innottiin." Onhan tavoite sentään parantunut, luonnon puolesta eikä ketään vastaan! (9.6.1979)
.
AIOIN kirjoittaa vastineen Olli Kakolle luontoilijoiden filosofiasta, mutta jo maanantaina 11.6.1979 julkaistiin HuK Markus Lammenrannan ansiokas vastaus, jossa vedetään yhteyksiä Kingiin ja Gandhiin, kuten minäkin olin aikonut. Mielipiteet eivät ole yhden yksilön varassa. Samoja ajatuksia herää yhtä aikaa monessa paikassa.
.
VENEKANSA pakenee juuri sosialistisesta Vietnamista, yrittäjiä ja akateemista väkeä tuuliajolla. Malesia on tulijoista täynnä ja aikoo karkottaa pakolaiset, 76'000. Kaikkiaan Vietnam voi häätää pari miljoonaa ihmistä! Norja ottaa 3, Japani 6, Suomi 0. Amerikkalaiset valitsevat haastatteluin parhaat pakolaiset. Vietnam kiristää poistujilta lähtöveron ja Suomi antaa kehitysapua Vietnamille! Kamputsean sotakin käy kalliiksi.
.
Liityin Amnesty Internationalin tukijäseneksi samana päivänä 12.6.1979, jona vasemmisto perusti oman ihmisoikeusjärjestönsä arvostelemaan yksipuolisesti länsimaita ja Latinalaista Amerikkaa, muttei suinkaan Itä-Euroopan ja Aasian kommunistimaita!
.
BERNARD-HENRI LEVY vetosi Vietnamin venepakolaisten puolesta ja arvosteli Neuvostoliittoa ja punaista totalitarismia Solzhenitsynin valossa Lahden Mukkulan kirjailijakokouksessa. Pentti Holappa ryntäsi puolustamaan Neuvostoliittoa: "Tämä on skandaali!" Levy: "Holapalla on vahaa korvissaan!"
.
maanantai 26. elokuuta 2019
296. Saarniemi ja yleisönosastot vuonna 1979
Äidinkielenopettaja Timo K. Saarniemi, Vapaaniemen Yhteiskoulun lehtoreista persoonallisin, näytti pitkästä aikaa (vuonna 1979) julkaisseen tai saaneen läpi kirja-arvostelun Ylioppilaslehdessä, (Edgar Lawrence) E. L. Doctorowin Danielin kirjasta. Hän oli kirjoittanut jutun loppuun nimensä pienin alkukirjaimin: timo k. saarniemi. Kukaan muu ei ollut Yo-lehdessä tehnyt niin, maailmalla tosin runoilija e. e. cummings.
.
Timo K. oli turhamainen, mutta myönteisessä mielessä: osaa antaa arvoa itselle, osaa olla oma itsensä, korostaa yksilöllisyyttään ja on erottuva persoona. Yksilöllisyyttä tarvitaan, säilyköön se, massat heterogenisoitukoon!
.
Kun Saarniemi kiinnitti preliminäärin tuloslistan luokan seinälle vuonna 1977, hän oli allekirjoittanut paperin:
.
Timo K. Saarniemi
FM
.
Ikään kuin oppilaat eivät olisi jo vuosia tienneet, että hän on filosofian maisteri. Abiturientti Jokke kehysti kirjaimet FM punakynällä ja englannin opettaja Nils Mattsen (1928-1983) huomasi korostuksen ja nauroi.
.
Timo K. oli spontaani. Vain hän tai rehtori Mattsen saattoivat 1970-luvulla tulla luokkaan kuuma kahvikuppi kourassaan. Tai pyytää jotakuta, kuten minua, pitelemään kahvikuppiaan sen aikaa, kun hän käväisi hakemassa unohtamansa kirjan opettajainhuoneesta. Mutta kun Teksi lähti hakemaan jotakin kirjaa, hän saattoi yhtä hyvin tulla takaisin yllätyskokeen tai jaettavien monisteiden nipun kanssa.
.
Kun erään luokan päiväkirja katosi, Saarniemeä epäiltiin - hajamielisimmäksi? Päiväkirja löytyikin varastokomerosta raamattupinon alta. Uskonnonopettaja, pastori Oikarinen ("Temppeli-Elvis") oli käyttänyt tukevaa ja isoa päiväkirjaa raamattulastin tarjottimena. "Ja juuri Oikarinen minua eniten syytti", päivitteli Saarniemi. En tarvitse Hercule Poirotin aivosoluja arvellakseni, että katoamisen ajankohta oli voitu rajata Oikarisen tunnin loppumisen ja Saarniemen tunnin alkamisen väliin?
.
Timo K. kävi sissisotaa byrokratiaa vastaan Vapis-lehden pakinapalstoilta, kohteena rehtori Reino IV Nieminen. Hän oli nimimerkki Sininen Salonki, Huppari, Ianus, FM-maisteri, joka vuosi uusi hahmo.
.
Timolla oli kova ääni, paneelissa hän oli yksi mikrofonin tarvitsija vähemmän. "Kikkurapäällä" oli melkein kuin afrokampaus ja paitakin kuin "Black Power", mutta printtikuvan käsi ei ollut nyrkissä vaan avoin!
.
Timo kertoi mielellään itsestään ja matkoistaan. Hän toi valokuva-albuminsa kouluun ja paperoi luokan seinät kirja-arvosteluillaan, joissa oli hänen nimensä. Hän laittoi lehdessä julkaistun runonsa ainekirjoituksen aiheiden listaan, yhdeksi aiheeksi, mutta en tiedä kirjoittiko kukaan.
.
Oppilaat yrittivät mielellään vaihtaa tunnin viihteen puolelle, niinpä jotkut maanittelivat Saarniemeä näyttämään valokuva-albumiaan ja kertomaan ulkomaan-matkoistaan. Tämä pohti mielissään, että kyllä siitäkin voisi olla hyötyä, mutta opettajan pedanttisuus voitti ja palasimme normaaliin opiskeluohjelmaan.
.
Timo väitti, että hänellä on vihamiehiä, sillä hän on tallonut varpaille, arvostellut byrokratiaa, "eräät täällä" eivät pidä hänestä ja soisivat hänen lähtevän muualle. Timo oli puoluepoliittisesti sitoutumaton, mutta porvariksi saattoi ounastella. Hän oli suvaitseva ja moniarvoinen. (11.2.1979)
.
Timo kirjoitti mielipidekirjoituksia lehtien yleisönosastoihin arviolta eniten Suomessa. Kerrankin kun otin käteeni Turun Sanomat, ajattelin, ettei siinä nyt varmaankaan ole Saarniemen juttua, kun juuri viime viikolla oli ollut. Mutta - taaskin! Aiheista mieleen jäävin oli paradoksi: "Turussa ei Joulurauhan julistamisen jälkeen tapahdu oikein mitään. Silloin voitaisiin järjestää vaikkapa suuria rock-konsertteja?" (Hyvästi rauha!)
.
Helsingin Sanomat alkoi rajoittaa yksien ja samojen paasaajien liikaa esiintymistä yleisönosastossa. Esimerkiksi vain yksi kirjoitus kuukaudessa samalta henkilöltä. Mieleeni tarttui vuosien varrelta muutamia vakionimiä, kuten vasemmistolainen J. Aatos Suominen ja oikeistolainen Niilo Vikman, Ohkola. Nämä nimet piipahtavat Hesarissa enää kerran vuodessa, osoittaen olevansa elossa (vuonna 1979).
.
Jonkin aikaa on vaiennut oikeistolainen Henrik Boman, Rekola. Pälkäneeltä on kirjoittanut pitkään taiteilija Paul Tiililä (s.1931). Kirmo Mikkola oli omatekoinen kielenkorjaaja, vai sotkenkohan veljeensä, Kainu Mikkolaan. Kuisma Pietari Hakkarainen on uusi tiuhaan, aiheesta kuin aiheesta, kirjoittava.
.
Komeettoja on käynyt palstoilla: Mika Sahla valitti urheiluselostajien kielenkäytöstä. Kiivaita vastineita julkaistiin kolme, joista lyhin 10 sanaa: "Mika Sahlalle Väinö Leskisen sanoin: "Inhoan paskantärkeitä tyyppejä". Veikko Vuorinen." Toisessa jutussa kuviteltiin millaista tulosta syntyisi, jos "selostajakopissa olisi joku Sahla sähläämässä."
.
Sahla vastasi nautittavalla jutulla: "Asia on tärkeä, koska jopa entisellä ulkoministerillä minua yritetään lyödä, ja nimestäni keksityllä hauskalla sanaleikillä..." Myöhemmin kaiketi sama mies kirjoitti toisesta aiheesta, multippeliskleroosista, allekirjoituksella Mika Sahla, DI, ms-potilas.
.
Uudessa Suomessa ahkera yleisönosaston kirjoittaja Allan Viranko väistyi manan majoille. Uusi kyky pitkissä mielipiteissä on Seppo Juha Pietikäinen, hallintotiet. maist. Tämä voitti myös karttakirjan Uuden Suomen Kauko Saarentauksen tietokilpailussa, johon päätin sitten minäkin osallistua. (15.10.1979)
.
Yleisönosaston tähdet... Lokakuussa 1979 joku kysyy HS:n asuntopalstalla miten sijoittaa 1-vuotias lonkkavikainen lapsi vähimmin häiriöin vanhempien makuuhuoneeseen. Allekirjoittajana Olli Poroila, Karvialta. Vanha palstatuttu, kirjastonhoitaja tai luokanopettaja, joka ei tykännyt "neuvostovastaisesta" kirjallisuudesta, vaan oli sellaisen sensuroija. Luonnonsuojeluväen sosialisti, joka vaati ratkaistavaksi, kumpi on ekologisempaa, sosialismi vai kapitalismi. Joskus lehteen mahtui vain lyhyt pätkä, jossa O. Poroila jakoi sosialistit punajuuriin ja retiiseihin. (Isoihin uutisiin tultiin myöhemmin, kun omaperäistä luokanopettajaa syytettiin kiusaamisesta ja tämä erotettiin koulusta sekä tuomittiin maksamaan korvauksia oppilaille. Kuolemaansa asti entinen opettaja valitti tuomiosta nettisivuillaan.)
.
Timo Kalevi Saarniemen (1942-2005) on kerrottu kiistelleen lehtien palstoilla omien nimimerkkiensä kanssa, sellaisten kuin Tim Holmnäs tai K. Saares, kun ei saanut muita vastaväittäjiä. Mutta Yleisönosastoissa nähtiin myös eräitä väittelypareja, jotka olivat toistuvasti toistensa kimpussa:
.
Organisaatioviestinnän tutkija Osmo A. Wiio (1928-2013) vastasi runoilija Arto Kytöhongan (1944-1992) väitteisiin, että kirjoittaessaan "Wiion lakeja" viestinnästä juuri Kytöhonka oli Wiion mielessä hänen lausuessaan: "Aina on olemassa joku, joka luulee sinua paremmin tietävänsä mitä sinä olet omalla puheellasi tarkoittanut ja halunnut sanoa." (6.2.1980)
.
Vuoden 1979 lopulla Arto Kytöhonka kirjoittaa Wiion väittäneen, että USA:ssa ei ole esillä TV:ssä muita ulkomaan uutisia kuin Iran. Kuitenkin käydessään USA:ssa Arto Kytöhonka oli itse nähnyt uutisia myös Rhodesiasta ja Kamputseasta, ja että Irania käsiteltiin huomattavan tasapuolisesti. (11.1.1980)
.
Sattumalta luin vanhaa Mark-lehteä vuodelta 1972, ja sielläkin Arto Kytöhonka arvostelee Osmo A. Wiioa: "Esittelee mielellään oppineisuuttaan, kirjoittaa sitten triviaaleja hölmöyksiä". Wiio vastaa: "Viime aikoina on ilmaantunut joitakin omatekoisia yleisneroja, jotka luulevat olevansa hirveän fiksuja neuvomaan ammattilaisia joka alalla." (6.2.1980)
.
Pitäisikö malliksi lukea Sesse ja Ilkka Koiviston kirja, jossa he arvostelijan (Matti Leinosen) mielestä sanovat mielipiteensä kaikesta mahdollisesta, lyhyesti ja pinnallisesti, että kaikki mahtuu, tuomatta esiin mitään uutta. Sitten kirjoittaa itse samanlainen kirja, omakustanne?
.
.
Timo K. oli turhamainen, mutta myönteisessä mielessä: osaa antaa arvoa itselle, osaa olla oma itsensä, korostaa yksilöllisyyttään ja on erottuva persoona. Yksilöllisyyttä tarvitaan, säilyköön se, massat heterogenisoitukoon!
.
Kun Saarniemi kiinnitti preliminäärin tuloslistan luokan seinälle vuonna 1977, hän oli allekirjoittanut paperin:
.
Timo K. Saarniemi
FM
.
Ikään kuin oppilaat eivät olisi jo vuosia tienneet, että hän on filosofian maisteri. Abiturientti Jokke kehysti kirjaimet FM punakynällä ja englannin opettaja Nils Mattsen (1928-1983) huomasi korostuksen ja nauroi.
.
Timo K. oli spontaani. Vain hän tai rehtori Mattsen saattoivat 1970-luvulla tulla luokkaan kuuma kahvikuppi kourassaan. Tai pyytää jotakuta, kuten minua, pitelemään kahvikuppiaan sen aikaa, kun hän käväisi hakemassa unohtamansa kirjan opettajainhuoneesta. Mutta kun Teksi lähti hakemaan jotakin kirjaa, hän saattoi yhtä hyvin tulla takaisin yllätyskokeen tai jaettavien monisteiden nipun kanssa.
.
Kun erään luokan päiväkirja katosi, Saarniemeä epäiltiin - hajamielisimmäksi? Päiväkirja löytyikin varastokomerosta raamattupinon alta. Uskonnonopettaja, pastori Oikarinen ("Temppeli-Elvis") oli käyttänyt tukevaa ja isoa päiväkirjaa raamattulastin tarjottimena. "Ja juuri Oikarinen minua eniten syytti", päivitteli Saarniemi. En tarvitse Hercule Poirotin aivosoluja arvellakseni, että katoamisen ajankohta oli voitu rajata Oikarisen tunnin loppumisen ja Saarniemen tunnin alkamisen väliin?
.
Timo K. kävi sissisotaa byrokratiaa vastaan Vapis-lehden pakinapalstoilta, kohteena rehtori Reino IV Nieminen. Hän oli nimimerkki Sininen Salonki, Huppari, Ianus, FM-maisteri, joka vuosi uusi hahmo.
.
Timolla oli kova ääni, paneelissa hän oli yksi mikrofonin tarvitsija vähemmän. "Kikkurapäällä" oli melkein kuin afrokampaus ja paitakin kuin "Black Power", mutta printtikuvan käsi ei ollut nyrkissä vaan avoin!
.
Timo kertoi mielellään itsestään ja matkoistaan. Hän toi valokuva-albuminsa kouluun ja paperoi luokan seinät kirja-arvosteluillaan, joissa oli hänen nimensä. Hän laittoi lehdessä julkaistun runonsa ainekirjoituksen aiheiden listaan, yhdeksi aiheeksi, mutta en tiedä kirjoittiko kukaan.
.
Oppilaat yrittivät mielellään vaihtaa tunnin viihteen puolelle, niinpä jotkut maanittelivat Saarniemeä näyttämään valokuva-albumiaan ja kertomaan ulkomaan-matkoistaan. Tämä pohti mielissään, että kyllä siitäkin voisi olla hyötyä, mutta opettajan pedanttisuus voitti ja palasimme normaaliin opiskeluohjelmaan.
.
Timo väitti, että hänellä on vihamiehiä, sillä hän on tallonut varpaille, arvostellut byrokratiaa, "eräät täällä" eivät pidä hänestä ja soisivat hänen lähtevän muualle. Timo oli puoluepoliittisesti sitoutumaton, mutta porvariksi saattoi ounastella. Hän oli suvaitseva ja moniarvoinen. (11.2.1979)
.
Timo kirjoitti mielipidekirjoituksia lehtien yleisönosastoihin arviolta eniten Suomessa. Kerrankin kun otin käteeni Turun Sanomat, ajattelin, ettei siinä nyt varmaankaan ole Saarniemen juttua, kun juuri viime viikolla oli ollut. Mutta - taaskin! Aiheista mieleen jäävin oli paradoksi: "Turussa ei Joulurauhan julistamisen jälkeen tapahdu oikein mitään. Silloin voitaisiin järjestää vaikkapa suuria rock-konsertteja?" (Hyvästi rauha!)
.
Helsingin Sanomat alkoi rajoittaa yksien ja samojen paasaajien liikaa esiintymistä yleisönosastossa. Esimerkiksi vain yksi kirjoitus kuukaudessa samalta henkilöltä. Mieleeni tarttui vuosien varrelta muutamia vakionimiä, kuten vasemmistolainen J. Aatos Suominen ja oikeistolainen Niilo Vikman, Ohkola. Nämä nimet piipahtavat Hesarissa enää kerran vuodessa, osoittaen olevansa elossa (vuonna 1979).
.
Jonkin aikaa on vaiennut oikeistolainen Henrik Boman, Rekola. Pälkäneeltä on kirjoittanut pitkään taiteilija Paul Tiililä (s.1931). Kirmo Mikkola oli omatekoinen kielenkorjaaja, vai sotkenkohan veljeensä, Kainu Mikkolaan. Kuisma Pietari Hakkarainen on uusi tiuhaan, aiheesta kuin aiheesta, kirjoittava.
.
Komeettoja on käynyt palstoilla: Mika Sahla valitti urheiluselostajien kielenkäytöstä. Kiivaita vastineita julkaistiin kolme, joista lyhin 10 sanaa: "Mika Sahlalle Väinö Leskisen sanoin: "Inhoan paskantärkeitä tyyppejä". Veikko Vuorinen." Toisessa jutussa kuviteltiin millaista tulosta syntyisi, jos "selostajakopissa olisi joku Sahla sähläämässä."
.
Sahla vastasi nautittavalla jutulla: "Asia on tärkeä, koska jopa entisellä ulkoministerillä minua yritetään lyödä, ja nimestäni keksityllä hauskalla sanaleikillä..." Myöhemmin kaiketi sama mies kirjoitti toisesta aiheesta, multippeliskleroosista, allekirjoituksella Mika Sahla, DI, ms-potilas.
.
Uudessa Suomessa ahkera yleisönosaston kirjoittaja Allan Viranko väistyi manan majoille. Uusi kyky pitkissä mielipiteissä on Seppo Juha Pietikäinen, hallintotiet. maist. Tämä voitti myös karttakirjan Uuden Suomen Kauko Saarentauksen tietokilpailussa, johon päätin sitten minäkin osallistua. (15.10.1979)
.
Yleisönosaston tähdet... Lokakuussa 1979 joku kysyy HS:n asuntopalstalla miten sijoittaa 1-vuotias lonkkavikainen lapsi vähimmin häiriöin vanhempien makuuhuoneeseen. Allekirjoittajana Olli Poroila, Karvialta. Vanha palstatuttu, kirjastonhoitaja tai luokanopettaja, joka ei tykännyt "neuvostovastaisesta" kirjallisuudesta, vaan oli sellaisen sensuroija. Luonnonsuojeluväen sosialisti, joka vaati ratkaistavaksi, kumpi on ekologisempaa, sosialismi vai kapitalismi. Joskus lehteen mahtui vain lyhyt pätkä, jossa O. Poroila jakoi sosialistit punajuuriin ja retiiseihin. (Isoihin uutisiin tultiin myöhemmin, kun omaperäistä luokanopettajaa syytettiin kiusaamisesta ja tämä erotettiin koulusta sekä tuomittiin maksamaan korvauksia oppilaille. Kuolemaansa asti entinen opettaja valitti tuomiosta nettisivuillaan.)
.
Timo Kalevi Saarniemen (1942-2005) on kerrottu kiistelleen lehtien palstoilla omien nimimerkkiensä kanssa, sellaisten kuin Tim Holmnäs tai K. Saares, kun ei saanut muita vastaväittäjiä. Mutta Yleisönosastoissa nähtiin myös eräitä väittelypareja, jotka olivat toistuvasti toistensa kimpussa:
.
Organisaatioviestinnän tutkija Osmo A. Wiio (1928-2013) vastasi runoilija Arto Kytöhongan (1944-1992) väitteisiin, että kirjoittaessaan "Wiion lakeja" viestinnästä juuri Kytöhonka oli Wiion mielessä hänen lausuessaan: "Aina on olemassa joku, joka luulee sinua paremmin tietävänsä mitä sinä olet omalla puheellasi tarkoittanut ja halunnut sanoa." (6.2.1980)
.
Vuoden 1979 lopulla Arto Kytöhonka kirjoittaa Wiion väittäneen, että USA:ssa ei ole esillä TV:ssä muita ulkomaan uutisia kuin Iran. Kuitenkin käydessään USA:ssa Arto Kytöhonka oli itse nähnyt uutisia myös Rhodesiasta ja Kamputseasta, ja että Irania käsiteltiin huomattavan tasapuolisesti. (11.1.1980)
.
Sattumalta luin vanhaa Mark-lehteä vuodelta 1972, ja sielläkin Arto Kytöhonka arvostelee Osmo A. Wiioa: "Esittelee mielellään oppineisuuttaan, kirjoittaa sitten triviaaleja hölmöyksiä". Wiio vastaa: "Viime aikoina on ilmaantunut joitakin omatekoisia yleisneroja, jotka luulevat olevansa hirveän fiksuja neuvomaan ammattilaisia joka alalla." (6.2.1980)
.
Pitäisikö malliksi lukea Sesse ja Ilkka Koiviston kirja, jossa he arvostelijan (Matti Leinosen) mielestä sanovat mielipiteensä kaikesta mahdollisesta, lyhyesti ja pinnallisesti, että kaikki mahtuu, tuomatta esiin mitään uutta. Sitten kirjoittaa itse samanlainen kirja, omakustanne?
.
maanantai 12. elokuuta 2019
295. Hufvudstadsbladetin tuho tai toivo?
Luin Staffan Bruunin muistelmista viimeiset kymmenet sivut ennen alkupuolta. Kertomus suomenruotsalaisten pääkaupunkilaisen päälehden 'Hufvudstadsbladetin' surkean jyrkästä alamäestä ja siihen voimakkaimmin vaikuttaneesta kolmikosta (Teir, Bergh ja Taxell) oli monin verroin kiinnostavampaa ja lukijalle tärkeämpää tietoa kuin sankaritoimittaja Staffan Bruunin (s.1955) itsensä takavuosien ulkomaanseikkailut. Bruun työskenteli helsinkiläislehdessä 1980-2016.
.
Äskettäin tänä kesänä, tarttuessani viimeksi Hufvudstadsbladetiin, ihmettelin miten vähän löysin kiinnostavaa luettavaa. Tiukat päiväkohtaiset kotimaan ja maailman uutiset olisivat kelvanneet minulle paremmin kuin väljemmin ajankohtaiset paikalliset ja laveiksi yli yhden sivun levitetyt jaaritukset, jotka voisi yhtä hyvin julkaista viikkolehdessäkin tai vasta kuukauden päästä.
.
Hämmästyin suuresti miten alas lehden levikki oli laskenut: enää 23'000! Minä elin muistoissa 60-70'000:n levikistä.
.
Staffan Bruunin taulukossa (s.314) levikki oli:
54'000 (2000), 48'000 (2010), 46'000 (2011),
43'000 (2012), 40'000 (2013), 37'000 (2014),
31'000 (2015), 27'000 (2016).... (pyöristäen)
.
Hufvudstadsbladetin entinen päätoimittaja (1922-45) ja omistaja Amos Anderson (1878-1961) ei ole kai riittävän selvästi määrännyt, että hänen Konstsamfundet-säätiönsä tulisi tukea lehteä (kauppakeskus Forumin vuokratuloilla ym. sijoitustuotoilla) - 'Amos Andersonin taidemuseon' (1965-) ja Kemiössä sijaitsevan Amoksen kartanomuseon lisäksi. Ehkä 60 vuotta sitten suuren päivittäisen sanomalehden oletettiin pysyvän rahantekokoneena melkein ikuisesti.
.
Kuvittelisin päivälehden paljon museota tärkeämmäksi Amos Andersonin toiveiden ja hänen ruotsinkielistensä kannalta. Museot ylittävät helposti kielirajat, joten ruotsinkieliset voivat nauttia helpommin suomalaisista museoista kuin suomenkielisistä teksteistä.
.
Mikseipä "Taidesäätiö" voisi tukea "Pääkaupungin lehden" kulttuurisivuja, erityisesti kuvataiteen esittelyä ja arvostelua, tehden lehdestä tärkeän myös suomenkielisille taiteen harrastajille, sekä merkittävän jopa Ruotsin ja kaikkien pohjoismaiden kuvataiteen kentällä! HBL Pohjolan johtavaksi kuvataidelehdeksi! Kuvat yli kielirajojen.
.
Staffan Bruunin tavoin pidän päiväkohtaisia uutisia tärkeimpänä sanomalehden aineistona. Ruotsin kieltä voisi käyttää lehden vahvuutena siten, että HBL tekisi enemmän yhteistyötä jonkin ruotsalaisen mediatalon kanssa? Ilman kielenkääntämisestä aiheutuvia kuluja ja aikaviivettä lehdet voisivat julkaista toistensa ulkomaan uutisia ja reportaaseja. HBL sillaksi yli Itämeren!
.
Toisaalta ruotsi on suomea paljon helpompaa luettavaa ja opeteltavaa englantia tai saksaa puhuville maahanmuuttajille tai turisteille. HBL jos mikä voisi ottaa kaikki ei-suomenkieliset kohderyhmäkseen maassamme. HBL Suomen kansainvälisimmäksi lehdeksi!
.
Suomessa on yritetty julkaista englanninkielisiä uutislehtiä (ilmestyen enintään kerran viikossa) esim. 'The Spirit of Helsinki' tai 'The Helsinki Times'. Entäpä jos HBL panostaisi yhden sivun joka päivä englanninkielisiin uutisiin! (Ja mikseipä erikseen samalla kansainväliseen kuvataiteeseen?) HBL myös englanninkieliseksi päivälehdeksi!
.
Lapsuudestani muistan joidenkin suomenkielisten perheiden tilanneen HBL:län koululaisilleen näiden kielitaidon parantamiseksi. Englannin-, saksan- ja jopa ranskankielisenkin sisällön avulla HBL voisi toimia yhdellä tilauksella moninkertaisena kielikylpylehtenä suomenkielisille! HBL koululaisten ja opiskelijoiden erityiseksi lehdeksi!
.
Olen mieltynyt saksankielisten ja englanninkielisten lehtien ristisanatehtävien ratkomiseen! Jälleen näkisin mahdollisuuden Hufvudstadsbladetille: ruotsista on germaanisiin kieliin pienempi askel kuin suomesta, joten kieliristikot kelpaisivat lukijakunnasta suuremmalle osalle. HBL johtavaksi monikieliseksi sanaristikkolehdeksi (suomenkielisiäkin harjoitukseksi ruotsinkielisille).
.
Samoin jokin sanomalehti voisi panostaa yhä hyviin sarjakuviin! Ne ovat alkukielisinä hyvin houkuttelevia kieliopintoihin, jolloin käännöskulut jäisivät pois. Jälleen kynnyksen englantiin ylittäisi ruotsin kielestä suurempi osa 'tavallisesta lukijakunnasta' kuin suomen kielestä. HBL merkittäväksi sarjakuvalehdeksi, olisiko liian naiivia? Entäpä muukin panostus lapsiin, nuoriin ja kouluihin kohderyhmänä? Uutisia koululaisille, jotka opiskelevat ruotsia?
.
Aioin ensin lukemisestani tuohtuneena päivitellä entisen päätoimittajan Barbro Teirin sekä entisten kustantajan edustajien Kaj-Gustaf Berghin ja Christopher Taxellin taitamattomia ja toistuvia epäonnistumisia, joita perussuomalaiset voisivat juhlia ruotsinkielisen liberaalin lehdistön alasajona ja tuhona! Lehden kirjastokin kärrättiin hävitettäväksi! Huomasin sitten Bruunin kirjaa käsitelleen verkossa ainakin Jorma Mellerin ja Erkki Tuomiojan.
.
Tuomioja huomautti, ettei Bruunilla ollut ehdotuksia, mitä lehdelle pitäisi tehdä? (Bruun kyllä kehotti keskittymään uutisiin, kuten ennen, ja olen samaa mieltä!)
.
Staffan Bruun huomasi myös, että suomenruotsalaisilta puuttuu oma viikkolehdistö, joten HBL voisi täyttää ruotsinkielisten julkkis-haastatteluiden tarvetta. (Ainakin Vaasassa pari kertaan kuussa ilmestyvä 'Kuriren' tuli minulle tutuksi suomenruotsalaisena aikakauslehtenä lapsuudessani,)
.
Ruotsinkielistä iltapäivälehteäkään ei ole Nya Pressenin kuoltua (jo 1974), joten HBL voisi paikata sensaatiouutisten tarvetta (kuten toimittaja Staffan Bruun itse lehdessä toisinaan tekikin).
.
Tiivistän ehdotuksiani:
1) Keskittyminen uutisiin ruotsiksi.
2) Viikkolehti ja iltapäivälehtimäisyys samassa!
3) Sillaksi Suomen, Ruotsin, Pohjolan välillä!
4) Monikieliseksi, kansainvälisimmäksi lehdeksi!
5) Kieltenopiskelun ja englanninkielisten lehdeksi!
6) Pohjolan johtavaksi kuvataidelehdeksi!
7) Monikieliseksi sanaristikkolehdeksi!
8) Monikieliseksi sarjakuvalehdeksi!
9) Lasten, nuorten, opiskelijoiden lehdeksi!
.
7115. lukemani kirja:
Bruun, Staffan: Mies joka rakasti uutisia. Suom. Meri Kuula-Bruun (vaimo).
to 1.8.2019 (2018) Siltala 2018 N 327 s. (Hbl 1980-2016) H37 lk.993.1
.
Hublasta on julkaistu kirjoja ennenkin, olen lukenut v. 1987 ja v. 1976:
.
1999 -87 Lönnfors, Per-Erik: Mannerheimintie 18 (Hufvudstadsbladet)
.
485 -76 Bruun, Kettil & Knekt, Ove & Rotkirch, Kristina: Hufvudstadsbladet - partilös partitidning. Tammi 1971, Huutomerkki-sarja. 173 sivua, kuvitettu
(ensimmäinen kirjoittajista, sosiologi ja alkoholitutkija Kettil Bruun (1924-85) oli toimittaja Staffan Bruunin isä.)
.
.
Äskettäin tänä kesänä, tarttuessani viimeksi Hufvudstadsbladetiin, ihmettelin miten vähän löysin kiinnostavaa luettavaa. Tiukat päiväkohtaiset kotimaan ja maailman uutiset olisivat kelvanneet minulle paremmin kuin väljemmin ajankohtaiset paikalliset ja laveiksi yli yhden sivun levitetyt jaaritukset, jotka voisi yhtä hyvin julkaista viikkolehdessäkin tai vasta kuukauden päästä.
.
Hämmästyin suuresti miten alas lehden levikki oli laskenut: enää 23'000! Minä elin muistoissa 60-70'000:n levikistä.
.
Staffan Bruunin taulukossa (s.314) levikki oli:
54'000 (2000), 48'000 (2010), 46'000 (2011),
43'000 (2012), 40'000 (2013), 37'000 (2014),
31'000 (2015), 27'000 (2016).... (pyöristäen)
.
Hufvudstadsbladetin entinen päätoimittaja (1922-45) ja omistaja Amos Anderson (1878-1961) ei ole kai riittävän selvästi määrännyt, että hänen Konstsamfundet-säätiönsä tulisi tukea lehteä (kauppakeskus Forumin vuokratuloilla ym. sijoitustuotoilla) - 'Amos Andersonin taidemuseon' (1965-) ja Kemiössä sijaitsevan Amoksen kartanomuseon lisäksi. Ehkä 60 vuotta sitten suuren päivittäisen sanomalehden oletettiin pysyvän rahantekokoneena melkein ikuisesti.
.
Kuvittelisin päivälehden paljon museota tärkeämmäksi Amos Andersonin toiveiden ja hänen ruotsinkielistensä kannalta. Museot ylittävät helposti kielirajat, joten ruotsinkieliset voivat nauttia helpommin suomalaisista museoista kuin suomenkielisistä teksteistä.
.
Mikseipä "Taidesäätiö" voisi tukea "Pääkaupungin lehden" kulttuurisivuja, erityisesti kuvataiteen esittelyä ja arvostelua, tehden lehdestä tärkeän myös suomenkielisille taiteen harrastajille, sekä merkittävän jopa Ruotsin ja kaikkien pohjoismaiden kuvataiteen kentällä! HBL Pohjolan johtavaksi kuvataidelehdeksi! Kuvat yli kielirajojen.
.
Staffan Bruunin tavoin pidän päiväkohtaisia uutisia tärkeimpänä sanomalehden aineistona. Ruotsin kieltä voisi käyttää lehden vahvuutena siten, että HBL tekisi enemmän yhteistyötä jonkin ruotsalaisen mediatalon kanssa? Ilman kielenkääntämisestä aiheutuvia kuluja ja aikaviivettä lehdet voisivat julkaista toistensa ulkomaan uutisia ja reportaaseja. HBL sillaksi yli Itämeren!
.
Toisaalta ruotsi on suomea paljon helpompaa luettavaa ja opeteltavaa englantia tai saksaa puhuville maahanmuuttajille tai turisteille. HBL jos mikä voisi ottaa kaikki ei-suomenkieliset kohderyhmäkseen maassamme. HBL Suomen kansainvälisimmäksi lehdeksi!
.
Suomessa on yritetty julkaista englanninkielisiä uutislehtiä (ilmestyen enintään kerran viikossa) esim. 'The Spirit of Helsinki' tai 'The Helsinki Times'. Entäpä jos HBL panostaisi yhden sivun joka päivä englanninkielisiin uutisiin! (Ja mikseipä erikseen samalla kansainväliseen kuvataiteeseen?) HBL myös englanninkieliseksi päivälehdeksi!
.
Lapsuudestani muistan joidenkin suomenkielisten perheiden tilanneen HBL:län koululaisilleen näiden kielitaidon parantamiseksi. Englannin-, saksan- ja jopa ranskankielisenkin sisällön avulla HBL voisi toimia yhdellä tilauksella moninkertaisena kielikylpylehtenä suomenkielisille! HBL koululaisten ja opiskelijoiden erityiseksi lehdeksi!
.
Olen mieltynyt saksankielisten ja englanninkielisten lehtien ristisanatehtävien ratkomiseen! Jälleen näkisin mahdollisuuden Hufvudstadsbladetille: ruotsista on germaanisiin kieliin pienempi askel kuin suomesta, joten kieliristikot kelpaisivat lukijakunnasta suuremmalle osalle. HBL johtavaksi monikieliseksi sanaristikkolehdeksi (suomenkielisiäkin harjoitukseksi ruotsinkielisille).
.
Samoin jokin sanomalehti voisi panostaa yhä hyviin sarjakuviin! Ne ovat alkukielisinä hyvin houkuttelevia kieliopintoihin, jolloin käännöskulut jäisivät pois. Jälleen kynnyksen englantiin ylittäisi ruotsin kielestä suurempi osa 'tavallisesta lukijakunnasta' kuin suomen kielestä. HBL merkittäväksi sarjakuvalehdeksi, olisiko liian naiivia? Entäpä muukin panostus lapsiin, nuoriin ja kouluihin kohderyhmänä? Uutisia koululaisille, jotka opiskelevat ruotsia?
.
Aioin ensin lukemisestani tuohtuneena päivitellä entisen päätoimittajan Barbro Teirin sekä entisten kustantajan edustajien Kaj-Gustaf Berghin ja Christopher Taxellin taitamattomia ja toistuvia epäonnistumisia, joita perussuomalaiset voisivat juhlia ruotsinkielisen liberaalin lehdistön alasajona ja tuhona! Lehden kirjastokin kärrättiin hävitettäväksi! Huomasin sitten Bruunin kirjaa käsitelleen verkossa ainakin Jorma Mellerin ja Erkki Tuomiojan.
.
Tuomioja huomautti, ettei Bruunilla ollut ehdotuksia, mitä lehdelle pitäisi tehdä? (Bruun kyllä kehotti keskittymään uutisiin, kuten ennen, ja olen samaa mieltä!)
.
Staffan Bruun huomasi myös, että suomenruotsalaisilta puuttuu oma viikkolehdistö, joten HBL voisi täyttää ruotsinkielisten julkkis-haastatteluiden tarvetta. (Ainakin Vaasassa pari kertaan kuussa ilmestyvä 'Kuriren' tuli minulle tutuksi suomenruotsalaisena aikakauslehtenä lapsuudessani,)
.
Ruotsinkielistä iltapäivälehteäkään ei ole Nya Pressenin kuoltua (jo 1974), joten HBL voisi paikata sensaatiouutisten tarvetta (kuten toimittaja Staffan Bruun itse lehdessä toisinaan tekikin).
.
Tiivistän ehdotuksiani:
1) Keskittyminen uutisiin ruotsiksi.
2) Viikkolehti ja iltapäivälehtimäisyys samassa!
3) Sillaksi Suomen, Ruotsin, Pohjolan välillä!
4) Monikieliseksi, kansainvälisimmäksi lehdeksi!
5) Kieltenopiskelun ja englanninkielisten lehdeksi!
6) Pohjolan johtavaksi kuvataidelehdeksi!
7) Monikieliseksi sanaristikkolehdeksi!
8) Monikieliseksi sarjakuvalehdeksi!
9) Lasten, nuorten, opiskelijoiden lehdeksi!
.
7115. lukemani kirja:
Bruun, Staffan: Mies joka rakasti uutisia. Suom. Meri Kuula-Bruun (vaimo).
to 1.8.2019 (2018) Siltala 2018 N 327 s. (Hbl 1980-2016) H37 lk.993.1
.
Hublasta on julkaistu kirjoja ennenkin, olen lukenut v. 1987 ja v. 1976:
.
1999 -87 Lönnfors, Per-Erik: Mannerheimintie 18 (Hufvudstadsbladet)
.
485 -76 Bruun, Kettil & Knekt, Ove & Rotkirch, Kristina: Hufvudstadsbladet - partilös partitidning. Tammi 1971, Huutomerkki-sarja. 173 sivua, kuvitettu
(ensimmäinen kirjoittajista, sosiologi ja alkoholitutkija Kettil Bruun (1924-85) oli toimittaja Staffan Bruunin isä.)
.
294. Murhasta murhaan sujuvasti dekkareissa
Vanha pakinoitsija Maija Dahlgren suositteli lukemaan uudelleen ennenkin luettuja dekkareita, väittäen, ettei loppuratkaisua kuitenkaan vuosien perästä muista!
.
Testasin teoriaa "Taskullisella rukiinjyviä" vuosikymmenten takaa, hyvin tuloksin. Minulla oli pieni aavistus, että muistaisin syyllisen, mutta en ollut ollenkaan varma, ja Agatha Christie onnistui kieputtamaan epäilyjäni mielin määrin.
.
'Salaperäiset rukiinjyvät' oli vanhanaikainen dekkari minun makuuni! Ensimmäinen murha tapahtuu aikailematta, pian seuraa toinen ja vielä vähintään kolmas! Neiti Marple matkustaa murhapaikalle luettuaan sanomalehdestä tutun nimen. Yksi murhatuista on hänen entinen piikatyttönsä, jonka hän itse koulutti maalaistollukasta ammattitaitoiseksi. Marple ei voi jättää murhaa tutkimatta.
.
7118. Christie, Agatha: Salaperäiset rukiinjyvät (A Pocket Full of Rye) Marplen entinen piika sarjamurhaajan uhrina. Murhia rivakkaan tahtiin.
3.8.2019 (1953) Wsoy 2013 N 254 s. Bon O suom. Eila Pennanen lk.KD
.
**
Patrick Quentin tai Quentin Patrick (!) on tarttuva salanimi, jonka takana olivat Hugh C. Wheeler ja Richard Wilson Webb. Olin lukenut aiemmin vain yhden teoksensa: 'Mies verkossa', jonka olen unohtanut, eikä pieni vihjeeni kirjaluettelossani enää auta, mutta vihjannee, etten kirjaa surkeana pitänyt. Jonkinlainen Peyton Placen kaltainen ahdas yhteisö miljöönä?
.
6207. Patrick, Quentin: Mies verkossa (The Man in the Net) suom. Inkeri Hämäläinen. Tait. NY-"Peyton Place" Linda katoaa. Lapset apu.
la 2.8.2014 (1956) Gummerus 1957 N 276 s. Salama 41 O lk.KD
.
Kunnes sitten käsiini osui toinen Patrick Quentin (nimi käänteisessä järjestyksessä), Gummeruksen sarjassa 'Salama minun makuuni'. Luotan, että Risto Hannula tietää mitä suosittelee!
.
'Kalman laulun' houkuttimena on vanha loru, kuten monissa Agatha Christien kirjoissa. Eikä riimi-systeemi petä nytkään! Peräti viisi murhaa tapahtuu sanoituksen vihjaamassa järjestyksessä.
.
"Oli valkopilttiä kaksi,
puku vihreä verhonaan.
Yks' yksi on -
lie lohduton,
ken aivan yksin on." jne.
.
Kirjan ensimmäinen luku on kaoottinen, kun kylällinen ihmisiä on lähtenyt eväsretkelle. Suuri määrä erinimisiä ihmisiä touhuilee sekasortoisesti. En siitä laumasta alkuluvussa tolkkua saa, luen sivut vain suurpiirteisesti.
.
Kaksoismurha järkiinnyttää tilannetta, kun pahimmat tärpästikkelit eliminoidaan, lukijalle helpotukseksi. Palaan hieman takaisin ensimmäiseen lukuun kertaamaan tapahtumia, jotka ovat selkiytyneet myöhemmän tiedon avulla. Sitten murhat alkavat toistua viidenteen kertaan asti yhä tutummassa seurapiirissä.
.
7119. Quentin, Patrick: Kalman laulu (Death's Old Sweet Song) suom. Olli Nuorto. Salama minun makuuni /Risto Hannula. Skipton, eväsretki vanhalle sahalle, 5 kuolee lorun järjestyksessä, olivat nähneet liikaa.
3.8.2019 () Gummerus 1971 -2.p Salama 178 N 263 s. O lk.KD
.
***
Sapo-sarjan alkupään dekkarista n:o 43 oli otettu uusintapainos. Charlotte Armstrongin juoni on tavallisuudesta poikkeava ja perustuu voimakkaaseen ihmistyyppien luonnehdintaan. Murhaa ei ehkä tapahdukaan, mutta sen uhka on loppuun asti olemassa? Myrkkypullo on kateissa! Loppu hyvin, olin tyytyväinen lukemaani tarinaan.
.
7102. Armstrong, Charlotte: Pisara myrkkyä (A Dram of Poison) suom. Pauli A. Kopperi. Rosemary32 +Gibson55 +sisko. Myrkky pullossa unohtui bussiin, sitä etsitään.
11.7.2019 (1956) Wsoy 1995 -2.p Sapo 43 N 224 s. O lk.KD
.
****
Kun nuorena sain käsiini Maigret-kirjoja, en niitä ymmärtänyt. Ranskalaisuus oli vierasta ja Georges Simenonin henkilöiden seksuaalinen raadollisuus toista kuin pidättyväisten brittien. Belgian Liegestä kotoisin ollut lehtimies Simenon kehui ehtineensä rakastella päivittäin prostituoituja, kaikkiaan yli 10'000 eri naista, vaikka kirjoitti valtavan määrän kirjoja - tosin enimmäkseen ohuita.
.
Maigret kanavasululla Pariisissa oli niitä raadollisia perus-ranskalaisia kirjoja. Muistankin samassa miten junamatka-kirjailija Paul Theroux tapasi Argentiinassa Borgesin, joka kehui John Steinbeckiä myötätuntoisuudesta sekä haukkui Ernest Hemingwaytä vahvojen öykkäreiden ihailemisesta! Maigret tuntui 1930-luvulla kunnioittavan 'vahvaa miestä', melkoista törkimystä, kylä-trumppia. En pidä!
.
7097. Simenon, Georges: Maigret kanavasululla (L'Ecluce N 1)
ke 3.7.2019 (1933) Otava 1971 N 198 s. suom. Irmeli Sallamo O lk.KD
.
Luin kuitenkin toisenkin Maigretin, jossa komisario matkustaa maalle entiseen kotikyläänsä 1960-luvulla. Henkilöt ovat ranskalaisia, mutta siedettäviä. Kotikylä miellyttää tapahtumien miljöönä ja juonessa on mukavia mutkia. Tämän luettuani tekee mieli lukea näitä lisää!
.
7105. Simenon, Georges: Maigret kotikylässään (L'affaire Saint-Fiacre)
15.7.2019 (1960) Otava 1960 N 175 s. suom. Osmo Mäkeläinen O lk.KD
.
*****
Rikaksi rokkaan lisättäköön vielä kotimainen palkittu nuortenkirja lähes 60 vuoden takaa, yhdenlainen jännitys- ja rikosromaani tämäkin. Poika ja tyttö, 15-vuotiaat nuoret, karkaavat kotoa ja piilottelevat veneessä Helsingissä. Poika joutuu raakaan tappeluun nuorisojengiä vastaan. Penan tarina kestää lukemisen.
.
7113. Rautapalo, Tauno: Pena kertoo stoorin. 15/170/66 karkaa Inkerin 162/50 kanssa, 4000 mk, asuu veneessä Helsingissä, aikoo Ruotsiin, joutuu tappelemaan.
26.7.2019 (1963) Otava 1963 S 171 s. (ON, I palkinto) O lk.KN
.
******
Grimmin veljesten klassisen saksalaisen satukirjan luin vasta nyt. Taisikin olla suppea laitos, jossa useita kymmeniä satuja, mutta vain kolmasosa, kaikkiaan 201:stä? Monet sadut ovat hyvin tuttuja kuvakirjoista, koulunäytelmistä, sarjakuvista ja Disneyn piirroselokuvista.
.
Luin satukirjaa epäjärjestyksessä ja ensimmäisinä lukemani innostivat eniten: "Onnekas Hannu" on epäilemättä vaikuttanut Ankkalinnan mielihahmoni Onnekkaan Hannu Hanhen suomalaiseen nimeen. Mainiossa tarinassa tyhmyri Hans menettää koko palkkansa ja omaisuutensa huonosti kannattavissa vaihtokaupoissa, mutta kulkee sitten tyhjin käsin huolettomana, kirjaton karjaton onnellinen mies.
.
Menninkäinen Tittelintuure arvuuttelee mahdottoman harvinaista nimeään, mutta halkeaa harmista kun pian veikataan oikein: Oletkos Kalle? (En!) Oletkos Ville? (En!) Oletkos Tittelintuure?! (Mistä hemmetistä kukaan saattoi sen keksiä!)
.
7104. Grimm, Jacob + Wilhelm: Grimmin Satukirja (Brüder Grimm Kinder- und Hausmärchen) Onnekas Hannu, Tittelintuure, Saapasjalkakissa, Tuhkimo, Lumikki, Ruusunen, Punahilkka (suom. Anhavan pariskunta, Anni Swan, Aila Meriluoto ym). Kuvittanut upeasti Janusz Grabianski.
14.7.2019 (1812/1962) Wsoy 1970 -2.p S 340 s. O lk.K
.
*******
Satueläimistä oikeisiin. En harrasta lemmikkieläimiä, mutta minuakin kiinnostaa, miten paljon sellaiset pystyvät ymmärtämään. Esimerkiksi yllättävän moni eläin ymmärtää näkevänsä peilikuvassa itsensä. Jos eläimen turkkiin on maalattu täplä, jonka se näkee peilikuvassa, eläin ryhtyy yrityksiin poistaa ylimääräinen koriste turkistaan.
.
7108. Telkänranta, Helena: Millaista on olla eläin? Eläinten kognitio.
19.7.2019 (2015) SKS 2015 Kirjokansi 73 S 293 s. H37 lk.591
.
.
Testasin teoriaa "Taskullisella rukiinjyviä" vuosikymmenten takaa, hyvin tuloksin. Minulla oli pieni aavistus, että muistaisin syyllisen, mutta en ollut ollenkaan varma, ja Agatha Christie onnistui kieputtamaan epäilyjäni mielin määrin.
.
'Salaperäiset rukiinjyvät' oli vanhanaikainen dekkari minun makuuni! Ensimmäinen murha tapahtuu aikailematta, pian seuraa toinen ja vielä vähintään kolmas! Neiti Marple matkustaa murhapaikalle luettuaan sanomalehdestä tutun nimen. Yksi murhatuista on hänen entinen piikatyttönsä, jonka hän itse koulutti maalaistollukasta ammattitaitoiseksi. Marple ei voi jättää murhaa tutkimatta.
.
7118. Christie, Agatha: Salaperäiset rukiinjyvät (A Pocket Full of Rye) Marplen entinen piika sarjamurhaajan uhrina. Murhia rivakkaan tahtiin.
3.8.2019 (1953) Wsoy 2013 N 254 s. Bon O suom. Eila Pennanen lk.KD
.
**
Patrick Quentin tai Quentin Patrick (!) on tarttuva salanimi, jonka takana olivat Hugh C. Wheeler ja Richard Wilson Webb. Olin lukenut aiemmin vain yhden teoksensa: 'Mies verkossa', jonka olen unohtanut, eikä pieni vihjeeni kirjaluettelossani enää auta, mutta vihjannee, etten kirjaa surkeana pitänyt. Jonkinlainen Peyton Placen kaltainen ahdas yhteisö miljöönä?
.
6207. Patrick, Quentin: Mies verkossa (The Man in the Net) suom. Inkeri Hämäläinen. Tait. NY-"Peyton Place" Linda katoaa. Lapset apu.
la 2.8.2014 (1956) Gummerus 1957 N 276 s. Salama 41 O lk.KD
.
Kunnes sitten käsiini osui toinen Patrick Quentin (nimi käänteisessä järjestyksessä), Gummeruksen sarjassa 'Salama minun makuuni'. Luotan, että Risto Hannula tietää mitä suosittelee!
.
'Kalman laulun' houkuttimena on vanha loru, kuten monissa Agatha Christien kirjoissa. Eikä riimi-systeemi petä nytkään! Peräti viisi murhaa tapahtuu sanoituksen vihjaamassa järjestyksessä.
.
"Oli valkopilttiä kaksi,
puku vihreä verhonaan.
Yks' yksi on -
lie lohduton,
ken aivan yksin on." jne.
.
Kirjan ensimmäinen luku on kaoottinen, kun kylällinen ihmisiä on lähtenyt eväsretkelle. Suuri määrä erinimisiä ihmisiä touhuilee sekasortoisesti. En siitä laumasta alkuluvussa tolkkua saa, luen sivut vain suurpiirteisesti.
.
Kaksoismurha järkiinnyttää tilannetta, kun pahimmat tärpästikkelit eliminoidaan, lukijalle helpotukseksi. Palaan hieman takaisin ensimmäiseen lukuun kertaamaan tapahtumia, jotka ovat selkiytyneet myöhemmän tiedon avulla. Sitten murhat alkavat toistua viidenteen kertaan asti yhä tutummassa seurapiirissä.
.
7119. Quentin, Patrick: Kalman laulu (Death's Old Sweet Song) suom. Olli Nuorto. Salama minun makuuni /Risto Hannula. Skipton, eväsretki vanhalle sahalle, 5 kuolee lorun järjestyksessä, olivat nähneet liikaa.
3.8.2019 () Gummerus 1971 -2.p Salama 178 N 263 s. O lk.KD
.
***
Sapo-sarjan alkupään dekkarista n:o 43 oli otettu uusintapainos. Charlotte Armstrongin juoni on tavallisuudesta poikkeava ja perustuu voimakkaaseen ihmistyyppien luonnehdintaan. Murhaa ei ehkä tapahdukaan, mutta sen uhka on loppuun asti olemassa? Myrkkypullo on kateissa! Loppu hyvin, olin tyytyväinen lukemaani tarinaan.
.
7102. Armstrong, Charlotte: Pisara myrkkyä (A Dram of Poison) suom. Pauli A. Kopperi. Rosemary32 +Gibson55 +sisko. Myrkky pullossa unohtui bussiin, sitä etsitään.
11.7.2019 (1956) Wsoy 1995 -2.p Sapo 43 N 224 s. O lk.KD
.
****
Kun nuorena sain käsiini Maigret-kirjoja, en niitä ymmärtänyt. Ranskalaisuus oli vierasta ja Georges Simenonin henkilöiden seksuaalinen raadollisuus toista kuin pidättyväisten brittien. Belgian Liegestä kotoisin ollut lehtimies Simenon kehui ehtineensä rakastella päivittäin prostituoituja, kaikkiaan yli 10'000 eri naista, vaikka kirjoitti valtavan määrän kirjoja - tosin enimmäkseen ohuita.
.
Maigret kanavasululla Pariisissa oli niitä raadollisia perus-ranskalaisia kirjoja. Muistankin samassa miten junamatka-kirjailija Paul Theroux tapasi Argentiinassa Borgesin, joka kehui John Steinbeckiä myötätuntoisuudesta sekä haukkui Ernest Hemingwaytä vahvojen öykkäreiden ihailemisesta! Maigret tuntui 1930-luvulla kunnioittavan 'vahvaa miestä', melkoista törkimystä, kylä-trumppia. En pidä!
.
7097. Simenon, Georges: Maigret kanavasululla (L'Ecluce N 1)
ke 3.7.2019 (1933) Otava 1971 N 198 s. suom. Irmeli Sallamo O lk.KD
.
Luin kuitenkin toisenkin Maigretin, jossa komisario matkustaa maalle entiseen kotikyläänsä 1960-luvulla. Henkilöt ovat ranskalaisia, mutta siedettäviä. Kotikylä miellyttää tapahtumien miljöönä ja juonessa on mukavia mutkia. Tämän luettuani tekee mieli lukea näitä lisää!
.
7105. Simenon, Georges: Maigret kotikylässään (L'affaire Saint-Fiacre)
15.7.2019 (1960) Otava 1960 N 175 s. suom. Osmo Mäkeläinen O lk.KD
.
*****
Rikaksi rokkaan lisättäköön vielä kotimainen palkittu nuortenkirja lähes 60 vuoden takaa, yhdenlainen jännitys- ja rikosromaani tämäkin. Poika ja tyttö, 15-vuotiaat nuoret, karkaavat kotoa ja piilottelevat veneessä Helsingissä. Poika joutuu raakaan tappeluun nuorisojengiä vastaan. Penan tarina kestää lukemisen.
.
7113. Rautapalo, Tauno: Pena kertoo stoorin. 15/170/66 karkaa Inkerin 162/50 kanssa, 4000 mk, asuu veneessä Helsingissä, aikoo Ruotsiin, joutuu tappelemaan.
26.7.2019 (1963) Otava 1963 S 171 s. (ON, I palkinto) O lk.KN
.
******
Grimmin veljesten klassisen saksalaisen satukirjan luin vasta nyt. Taisikin olla suppea laitos, jossa useita kymmeniä satuja, mutta vain kolmasosa, kaikkiaan 201:stä? Monet sadut ovat hyvin tuttuja kuvakirjoista, koulunäytelmistä, sarjakuvista ja Disneyn piirroselokuvista.
.
Luin satukirjaa epäjärjestyksessä ja ensimmäisinä lukemani innostivat eniten: "Onnekas Hannu" on epäilemättä vaikuttanut Ankkalinnan mielihahmoni Onnekkaan Hannu Hanhen suomalaiseen nimeen. Mainiossa tarinassa tyhmyri Hans menettää koko palkkansa ja omaisuutensa huonosti kannattavissa vaihtokaupoissa, mutta kulkee sitten tyhjin käsin huolettomana, kirjaton karjaton onnellinen mies.
.
Menninkäinen Tittelintuure arvuuttelee mahdottoman harvinaista nimeään, mutta halkeaa harmista kun pian veikataan oikein: Oletkos Kalle? (En!) Oletkos Ville? (En!) Oletkos Tittelintuure?! (Mistä hemmetistä kukaan saattoi sen keksiä!)
.
7104. Grimm, Jacob + Wilhelm: Grimmin Satukirja (Brüder Grimm Kinder- und Hausmärchen) Onnekas Hannu, Tittelintuure, Saapasjalkakissa, Tuhkimo, Lumikki, Ruusunen, Punahilkka (suom. Anhavan pariskunta, Anni Swan, Aila Meriluoto ym). Kuvittanut upeasti Janusz Grabianski.
14.7.2019 (1812/1962) Wsoy 1970 -2.p S 340 s. O lk.K
.
*******
Satueläimistä oikeisiin. En harrasta lemmikkieläimiä, mutta minuakin kiinnostaa, miten paljon sellaiset pystyvät ymmärtämään. Esimerkiksi yllättävän moni eläin ymmärtää näkevänsä peilikuvassa itsensä. Jos eläimen turkkiin on maalattu täplä, jonka se näkee peilikuvassa, eläin ryhtyy yrityksiin poistaa ylimääräinen koriste turkistaan.
.
7108. Telkänranta, Helena: Millaista on olla eläin? Eläinten kognitio.
19.7.2019 (2015) SKS 2015 Kirjokansi 73 S 293 s. H37 lk.591
.
tiistai 6. elokuuta 2019
293. Kuollut Jean-Jacques Rousseau kummittelee
Lion Feuchtwanger (1884-1958) oli minulle uppo-outo kirjailija ja vaikea nimi, mutta luettuani hänen pääteoksensa (1953) Jean-Jacques Rousseaun (1712-78) vaikutuksesta Ranskan Suureen Vallankumoukseen (1789), haluaisin heti lukea hänen muutkin historialliset romaaninsa, kuten 'Valta' (Jud Süss, 1925), 'Valekeisari' (Der falsche Nero, 1936) tai 'Vapauden puolesta' (Waffen für Amerika, 1946).
.
Kouluajoilta valistusfilosofi Rousseausta jäi mieleen "Takaisin luontoon"-aate, mutta ennen kaikkea 'Emile' (1762), jota käytettiin kasvatusopin tenttikirjana vielä yli 200 vuotta myöhemmin. Vaikka 'Tunnustuksissaan' (1770) Rousseau väittää hylänneensä viisi omaa lastaan lastenkoteihin!
.
'Narrin viisaus eli Jean-Jacques Rousseaun kuolema ja kirkastus' on jaettu seuraaviin osiin:
1) Rousseaun viimeiset päivät,
2) Kuollut Rousseau,
3) Rousseaun perilliset,
4) Rousseau ja kansa,
5) Rousseaun kirkastus.
.
Kekseliäästi kirjailija ei lähde lainkaan kuvaamaan Rousseaun omia kokemuksia, jolloin hän päätyisi pian kopioimaan Rousseaun omaelämäkertaa! Sen sijaan Rousseauta kuvataan ulkopuolelta muiden ihmisten havaintoina ja ajatuksina, toisten muistoissa, ihailun kohteena tai vallankumousta innoittavana henkenä.
.
Kirjan aluksi Rousseaun ajatusten ihailija, Girardinin markiisi, tarjoaa köyhälle Rousseaulle asunnon maalta Ermenonvillestä, läheltä Senlisin pikkukaupunkia, noin 40 kilometriä Pariisista pohjoiseen. Rousseau muuttaa ja tuo mukanaan vaimonsa ja anoppinsa.
.
Girardinin markiisin poika Fernand on romaanin keksitty tärkein päähenkilö, joka selviytyy elossa sodasta, vallankumouksesta ja vankeudesta kirjan loppuhetkeen asti (jolloin Rousseaun ruumis siirretään Pantheoniin 1793) ja Fernand saa takaisin nuoruutensa rakastetun, leskeksi jääneen ihanteellisen ihanan Gilberten.
.
Tarina lavenee vajaan 20 vuoden kuluessa ihmisten pienistä yksityisasioista maailmanhistoriallisiin, Ranskan suuren vallankumouksen vuosiin 1789-93. Markiisin palvelija Nicolas viettelee Rousseaun vähä-lahjaisen vaimon Theresen havitellessaan rahanhimossaan Rousseaun julkaisemattomia käsikirjoituksia.
.
Kirjailija laittaa Therese Levasseurin sanomaan, että lastenkotiin hylättyjä lapsia oli vain kaksi ja kumpikaan ei ollut Rousseaun siittämä, vaan Theresen muiden rakastajien! Kirjassa palvelija Nicolas murhaa Rousseaun ja elää loppuelämänsä yhdessä Rousseaun tollukkamaisen Theresen kanssa tämän leskeneläkettä kupaten.
.
Jos Mika Waltari peilasi 'Sinuhe egyptiläisessä' toista maailmansotaa, niin Hitlerin Saksasta Amerikkaan paennut juutalainen Lion Feuchtwanger kuvailee Ranskan suuren vallankumouksen kaavussa myös Stalinin Neuvostoliiton kommunistista hirmuvaltaa! Kirjassa on purevan ironisia kohtauksia:
.
"Toinen toisensa jälkeen edustajat kiipesivät puhujalavalla ja antoivat äänensä, monet höystäen ratkaisuaan mikä minkinlaisin lausein. Yksi sanoi: 'Kuolema vuorokauden kuluessa!' Toinen: 'Kuolema, ehkä liian myöhään Konventin kunnian kannalta'. Edustaja Duchatelle, joka makasi vaarallisesti sairaana, kannatti itsensä paareilla puhujalavalle, äänesti kuninkaan hengen säästämisen puolesta, ja kuoli itse jo samana yönä, mikä monia nauratti! Yksi edustaja oli uupuneena nukahtanut, herätettiin äänestämään, sanoi unenpöpperössä: 'Kuolema!' ja nukahti kohta taas."
.
Myös entinen Orleansin herttua, nykyinen kansalainen Philippe Egalite, joka on kuninkaan serkku ja kovasti tämän näköinen, äänestää kuolemantuomion puolesta! Ainakin romaanissa äänet jakautuvat siten, että kuolemantuomio voittaa vankeuden vain yhdellä äänellä 361-360! Joten kenen tahansa kuolemaa äänestäneen ääni on ollut ratkaiseva!
.
Olen lukenut Ranskan hirmuvallan ajasta myös kuuluisamman Stefan Zweigin kuvauksen 'Marie Antoinette', mutta Lion Feuchtwangerin sarkastisempi lähestymistapa kiehtoo enemmän. Tämä osaa tehdä henkilöhahmoista eläviä ja jopa Therese Levasseurista eroottisesti vetovoimaisen rakkauden kohteen. Romaaniin voi lukiessaan eläytyä ja siirtyä aikakoneella 225-250 vuotta menneisyyteen.
.
Vallankumous syö koko ajan lapsiaan. Äsken 'entisiä' kuolemaan tuominnut radikaali joutuu kohta vuorostaan itse syytetyksi ja giljotiiniin, myös kansalainen Philippe Egalite, kuten kapusiinimunkista ateistiksi kääntynyt Chaplaine. Romaani ehtii loppua ennen itsensä Robespierren ja Saint-Justin teloituksia.
.
Mieleeni muistuu ruotsalainen pyöveli Mäster Mikael, jolle on nimetty oma katu Tukholman Söderiin. Mestattuaan työkseen tuomittuja 15 vuotta tämä Mikael Reissuer sattui vahingossa tappamaan ryyppykaverinsa, ja niinpä hänen oman kaulansa katkaisi mestauspenkissä hänen seuraajansa pyövelinä (vuonna 1650).
.
7120. Feuchtwanger, Lion: Narrin viisaus eli Jean-Jacques Rousseaun kuolema ja kirkastus (Narrenweisheit oder tod und verklärung des JJR)
5.8.2019 () Wsoy 1953 N 466 s. suom. Lauri Hirvensalo Oma lk.K
.
6643. Zweig, Stefan: Marie Antoinette. (37-v. 2.11.1755-16.10.1793)
9.1.2017 (1932) Wsoy 1935 -2.p S 536 s. suom. Erik Ahlman Oma lk.9
.
***
.
Historian kotimainen vaihtoehto Risto Isomäki kuljettaa lukijansa aikakoneella Suomen tai suomalaisten sukulaisten esihistorian alkuhämäriin seitsemässä novellissa, joista pidän kovasti ja joihin pystyn eläytymään. Isomäki kuvaa ihmeen sujuvasti maailmaa ennen kirjoitustaitoa. Metsästystä, kalastusta, tutkimusretkiä, luonnonmullistuksia, heimojen sotia:
.
1) Jäiset rannat (9000 eKr). Maailmanmeren rannalla (Kaspianmeri).
2) Hylkeiden kansa (Yli-Iin Kierikki, tsunami iskee).
3) Lemminki ja lohikäärme (Kaalin kraatteri).
4) Skyytit (pako Suomeen).
5) Paholaisen tyttäret (Rapolan linnavuori).
6) Karsikkopuun kuolema (Lalli tappaa piispan).
7) Erään maailman loppu (Muhun ja Valjalan valloitus 1227).
8) Jälkihuomautukset.
.
7101. Isomäki, Risto: Viiden meren kansa.
9.7.2019 (2018) Into 2018 S 333 s. H37 lk.K
.
****
Varhaisnuoruudessani eräs kummallisesti kiehtovimpia kirjoja oli esihistoriaan sijoittuva 'Tulen löytäjät'. Jotakin aivan muuta ja valtavan paljon kaukaisempaa kuin aiemmin lukemani sodat tai seikkailut eri vuosisadoilta.
.
Nuortenkirjana 'Tulen löytäjät' oli valtavasti lyhennetty vain 152 sivuun: heti syöksyttiinkin hurjiin taisteluihin primitiivisin asein. Kaikki pikkupojasta pitkästyttävä aines oli tarkoin karsittu pois, vain jännittävin oli säästetty!
.
Olen aikonut lukea kirjan alkuperäisen myös monin verroin pitemmän version 'Ihmiselon aamuna', mutten ole saanut aikaiseksi (eli hankittua käsiini, vaikka tiedän mistä, mutten sitä kerrokaan, ennen kuin olen itse lukenut...)
.
6907. Roberts, Charles G. D: Tulen löytäjät (In the Morning of Time) suom. Alli Nieminen, korjattu. (2x) Lyhennetty (suomennetusta) teoksesta "Ihmiselon aamuna".
27.5.2018 (1921) Wsoy 1974 Punainen sulka #14 N 152 s. O lk.KN
.
*****
Melkein kotimainen vaihtoehto on amerikan-suomalaisen naiskirjailijan 6-osainen sarja, joka on ehkä mieleen jäävin yksityiskohtaisesta, jopa 30 sivua täyttävästä esihistoriallisesta rakastelukohtauksesta Hevosten laaksossa.
.
Sarjan päähenkilö on feministisesti nainen, aikansa uskomattomin nero, joka keksii yksin kaiken mitä kukaan muu ei osaisi. Selitykseksi Ayla onkin alkeellisten neandertalilaisten hoivattavaksi joutunut orpo Cro-Magnonin ihminen. Jos aikaa riittäisi, voisin lukea sarjan kirjoja kahta enemmänkin.
.
6897. Untinen-Auel, Jean M: Luolakarhun klaani (The Clan of the Cave Bear)
11.5.2018 (1980) Sskk 1982 S 368 s. O (Maan lapset 1) suom. Hakala lk.K
.
6898. Untinen-Auel, Jean M: Hevosten laakso (The Valley of Horses) suom.
15.5.2018 (1982) Wsoy 1987 -11.p N 598 s. O Erkki Hakala BestSeller lk.K
.
******
.
'1918' on ensisijaisesti valokuvakirja 100 vuoden takaa. Kolme tekstiartikkelia ovat melko lyhyitä. Ensin päivitellään, miksi vuoden 1918 tapahtumien osuvimmasta nimestä on niin paljon keskusteltu, mutta Teemu Keskisarja päätyy ehdottamaan vanhaa nimeä "Vapaussota", sillä kumpikin osapuoli taisteli vapauden puolesta.
.
7110. Häggman, Kai + Keskisarja, Teemu + Kuisma, Markku: 1918. Kuvatoimitus Jukka Kukkonen. TK: Verenpunainen, kalmanvalkoinen. KH: Pitkävihainen, salavihainen kansa. MK: Firmojen vapaussota.
23.7.2019 (2018) Wsoy 2018 s 240 s. H13 lk.928.1
.
.
Kouluajoilta valistusfilosofi Rousseausta jäi mieleen "Takaisin luontoon"-aate, mutta ennen kaikkea 'Emile' (1762), jota käytettiin kasvatusopin tenttikirjana vielä yli 200 vuotta myöhemmin. Vaikka 'Tunnustuksissaan' (1770) Rousseau väittää hylänneensä viisi omaa lastaan lastenkoteihin!
.
'Narrin viisaus eli Jean-Jacques Rousseaun kuolema ja kirkastus' on jaettu seuraaviin osiin:
1) Rousseaun viimeiset päivät,
2) Kuollut Rousseau,
3) Rousseaun perilliset,
4) Rousseau ja kansa,
5) Rousseaun kirkastus.
.
Kekseliäästi kirjailija ei lähde lainkaan kuvaamaan Rousseaun omia kokemuksia, jolloin hän päätyisi pian kopioimaan Rousseaun omaelämäkertaa! Sen sijaan Rousseauta kuvataan ulkopuolelta muiden ihmisten havaintoina ja ajatuksina, toisten muistoissa, ihailun kohteena tai vallankumousta innoittavana henkenä.
.
Kirjan aluksi Rousseaun ajatusten ihailija, Girardinin markiisi, tarjoaa köyhälle Rousseaulle asunnon maalta Ermenonvillestä, läheltä Senlisin pikkukaupunkia, noin 40 kilometriä Pariisista pohjoiseen. Rousseau muuttaa ja tuo mukanaan vaimonsa ja anoppinsa.
.
Girardinin markiisin poika Fernand on romaanin keksitty tärkein päähenkilö, joka selviytyy elossa sodasta, vallankumouksesta ja vankeudesta kirjan loppuhetkeen asti (jolloin Rousseaun ruumis siirretään Pantheoniin 1793) ja Fernand saa takaisin nuoruutensa rakastetun, leskeksi jääneen ihanteellisen ihanan Gilberten.
.
Tarina lavenee vajaan 20 vuoden kuluessa ihmisten pienistä yksityisasioista maailmanhistoriallisiin, Ranskan suuren vallankumouksen vuosiin 1789-93. Markiisin palvelija Nicolas viettelee Rousseaun vähä-lahjaisen vaimon Theresen havitellessaan rahanhimossaan Rousseaun julkaisemattomia käsikirjoituksia.
.
Kirjailija laittaa Therese Levasseurin sanomaan, että lastenkotiin hylättyjä lapsia oli vain kaksi ja kumpikaan ei ollut Rousseaun siittämä, vaan Theresen muiden rakastajien! Kirjassa palvelija Nicolas murhaa Rousseaun ja elää loppuelämänsä yhdessä Rousseaun tollukkamaisen Theresen kanssa tämän leskeneläkettä kupaten.
.
Jos Mika Waltari peilasi 'Sinuhe egyptiläisessä' toista maailmansotaa, niin Hitlerin Saksasta Amerikkaan paennut juutalainen Lion Feuchtwanger kuvailee Ranskan suuren vallankumouksen kaavussa myös Stalinin Neuvostoliiton kommunistista hirmuvaltaa! Kirjassa on purevan ironisia kohtauksia:
.
"Toinen toisensa jälkeen edustajat kiipesivät puhujalavalla ja antoivat äänensä, monet höystäen ratkaisuaan mikä minkinlaisin lausein. Yksi sanoi: 'Kuolema vuorokauden kuluessa!' Toinen: 'Kuolema, ehkä liian myöhään Konventin kunnian kannalta'. Edustaja Duchatelle, joka makasi vaarallisesti sairaana, kannatti itsensä paareilla puhujalavalle, äänesti kuninkaan hengen säästämisen puolesta, ja kuoli itse jo samana yönä, mikä monia nauratti! Yksi edustaja oli uupuneena nukahtanut, herätettiin äänestämään, sanoi unenpöpperössä: 'Kuolema!' ja nukahti kohta taas."
.
Myös entinen Orleansin herttua, nykyinen kansalainen Philippe Egalite, joka on kuninkaan serkku ja kovasti tämän näköinen, äänestää kuolemantuomion puolesta! Ainakin romaanissa äänet jakautuvat siten, että kuolemantuomio voittaa vankeuden vain yhdellä äänellä 361-360! Joten kenen tahansa kuolemaa äänestäneen ääni on ollut ratkaiseva!
.
Olen lukenut Ranskan hirmuvallan ajasta myös kuuluisamman Stefan Zweigin kuvauksen 'Marie Antoinette', mutta Lion Feuchtwangerin sarkastisempi lähestymistapa kiehtoo enemmän. Tämä osaa tehdä henkilöhahmoista eläviä ja jopa Therese Levasseurista eroottisesti vetovoimaisen rakkauden kohteen. Romaaniin voi lukiessaan eläytyä ja siirtyä aikakoneella 225-250 vuotta menneisyyteen.
.
Vallankumous syö koko ajan lapsiaan. Äsken 'entisiä' kuolemaan tuominnut radikaali joutuu kohta vuorostaan itse syytetyksi ja giljotiiniin, myös kansalainen Philippe Egalite, kuten kapusiinimunkista ateistiksi kääntynyt Chaplaine. Romaani ehtii loppua ennen itsensä Robespierren ja Saint-Justin teloituksia.
.
Mieleeni muistuu ruotsalainen pyöveli Mäster Mikael, jolle on nimetty oma katu Tukholman Söderiin. Mestattuaan työkseen tuomittuja 15 vuotta tämä Mikael Reissuer sattui vahingossa tappamaan ryyppykaverinsa, ja niinpä hänen oman kaulansa katkaisi mestauspenkissä hänen seuraajansa pyövelinä (vuonna 1650).
.
7120. Feuchtwanger, Lion: Narrin viisaus eli Jean-Jacques Rousseaun kuolema ja kirkastus (Narrenweisheit oder tod und verklärung des JJR)
5.8.2019 () Wsoy 1953 N 466 s. suom. Lauri Hirvensalo Oma lk.K
.
6643. Zweig, Stefan: Marie Antoinette. (37-v. 2.11.1755-16.10.1793)
9.1.2017 (1932) Wsoy 1935 -2.p S 536 s. suom. Erik Ahlman Oma lk.9
.
***
.
Historian kotimainen vaihtoehto Risto Isomäki kuljettaa lukijansa aikakoneella Suomen tai suomalaisten sukulaisten esihistorian alkuhämäriin seitsemässä novellissa, joista pidän kovasti ja joihin pystyn eläytymään. Isomäki kuvaa ihmeen sujuvasti maailmaa ennen kirjoitustaitoa. Metsästystä, kalastusta, tutkimusretkiä, luonnonmullistuksia, heimojen sotia:
.
1) Jäiset rannat (9000 eKr). Maailmanmeren rannalla (Kaspianmeri).
2) Hylkeiden kansa (Yli-Iin Kierikki, tsunami iskee).
3) Lemminki ja lohikäärme (Kaalin kraatteri).
4) Skyytit (pako Suomeen).
5) Paholaisen tyttäret (Rapolan linnavuori).
6) Karsikkopuun kuolema (Lalli tappaa piispan).
7) Erään maailman loppu (Muhun ja Valjalan valloitus 1227).
8) Jälkihuomautukset.
.
7101. Isomäki, Risto: Viiden meren kansa.
9.7.2019 (2018) Into 2018 S 333 s. H37 lk.K
.
****
Varhaisnuoruudessani eräs kummallisesti kiehtovimpia kirjoja oli esihistoriaan sijoittuva 'Tulen löytäjät'. Jotakin aivan muuta ja valtavan paljon kaukaisempaa kuin aiemmin lukemani sodat tai seikkailut eri vuosisadoilta.
.
Nuortenkirjana 'Tulen löytäjät' oli valtavasti lyhennetty vain 152 sivuun: heti syöksyttiinkin hurjiin taisteluihin primitiivisin asein. Kaikki pikkupojasta pitkästyttävä aines oli tarkoin karsittu pois, vain jännittävin oli säästetty!
.
Olen aikonut lukea kirjan alkuperäisen myös monin verroin pitemmän version 'Ihmiselon aamuna', mutten ole saanut aikaiseksi (eli hankittua käsiini, vaikka tiedän mistä, mutten sitä kerrokaan, ennen kuin olen itse lukenut...)
.
6907. Roberts, Charles G. D: Tulen löytäjät (In the Morning of Time) suom. Alli Nieminen, korjattu. (2x) Lyhennetty (suomennetusta) teoksesta "Ihmiselon aamuna".
27.5.2018 (1921) Wsoy 1974 Punainen sulka #14 N 152 s. O lk.KN
.
*****
Melkein kotimainen vaihtoehto on amerikan-suomalaisen naiskirjailijan 6-osainen sarja, joka on ehkä mieleen jäävin yksityiskohtaisesta, jopa 30 sivua täyttävästä esihistoriallisesta rakastelukohtauksesta Hevosten laaksossa.
.
Sarjan päähenkilö on feministisesti nainen, aikansa uskomattomin nero, joka keksii yksin kaiken mitä kukaan muu ei osaisi. Selitykseksi Ayla onkin alkeellisten neandertalilaisten hoivattavaksi joutunut orpo Cro-Magnonin ihminen. Jos aikaa riittäisi, voisin lukea sarjan kirjoja kahta enemmänkin.
.
6897. Untinen-Auel, Jean M: Luolakarhun klaani (The Clan of the Cave Bear)
11.5.2018 (1980) Sskk 1982 S 368 s. O (Maan lapset 1) suom. Hakala lk.K
.
6898. Untinen-Auel, Jean M: Hevosten laakso (The Valley of Horses) suom.
15.5.2018 (1982) Wsoy 1987 -11.p N 598 s. O Erkki Hakala BestSeller lk.K
.
******
.
'1918' on ensisijaisesti valokuvakirja 100 vuoden takaa. Kolme tekstiartikkelia ovat melko lyhyitä. Ensin päivitellään, miksi vuoden 1918 tapahtumien osuvimmasta nimestä on niin paljon keskusteltu, mutta Teemu Keskisarja päätyy ehdottamaan vanhaa nimeä "Vapaussota", sillä kumpikin osapuoli taisteli vapauden puolesta.
.
7110. Häggman, Kai + Keskisarja, Teemu + Kuisma, Markku: 1918. Kuvatoimitus Jukka Kukkonen. TK: Verenpunainen, kalmanvalkoinen. KH: Pitkävihainen, salavihainen kansa. MK: Firmojen vapaussota.
23.7.2019 (2018) Wsoy 2018 s 240 s. H13 lk.928.1
.
292. Ihannekirjasto Hermann Hessen mukaan
Kirjailijoista kaikkein lukeneimpia oli saksalais-sveitsiläinen Hermann Hesse (1877-1962), joka voitti Nobelin kirjallisuus-palkinnon vuonna 1946. Hesse kirjoitti yli 3000 kirjallisuus-kritiikkiä noin 60 lehteen. Ennen kirjailijan-uraansa Hesse työskenteli myös kirjankustantamossa ja myyjänä kirjakaupassa Tübingenissa.
.
Vuonna 1927 Hesse (50-v) kirjoitti laajan esseen
"Eine Bibliothek der Weltliteratur" eli
"Maailmankirjallisuuden kirjasto",
jossa hän tekee yrityksen luetteloida
klassikkoteoksista "pieni ihannekirjasto".
.
Listasta huolimatta Hesse muistuttaa:
"Tärkeää lukijan ja kirjallisuuden elävälle suhteelle on, että lukija, seuraamatta mitään mallia tai sivistysohjelmaa, oppii tuntemaan itseään ja häneen erityisesti vaikuttavia teoksia. Täytyy kulkea rakkauden eikä velvollisuuden tietä.
.
"Olisi nurinkurista pakottautua lukemaan jotakin teosta vain sen kuuluisuuden tähden ja siitä häpeästä ettei sitä vielä tunne. Jokaisen on aloitettava lukeminen, tunteminen ja rakastaminen hänelle itselle luonteenomaiselta suunnalta.
.
"Joku kiintyy jo kouluvuosina kauniisiin säkeisiin, toinen historiaan tai kotiseutunsa taruihin, kolmas kenties kansanlauluihin. Tuhannet ovat tiet. Koulukirjasta tai kalenterista voidaan lähteä liikkeelle ja päätyä Goetheen tai Danteen.
.
"Myöskään lapsia tai nuoria ei saa liikaa kehottaa tai vaatia määrättyyn lukemiseen. Sillä tavoin voidaan nuori loppuiäksi vieroittaa kauneimmista teoksista tai ylipäänsä lukemisesta. Itse kukin suuntautuu sinne, missä runous, laulu, kertomus, tutkielma on häntä miellyttänyt, sieltä hän etsii vastaavaa uudestaan.
.
"Vanhimmat teokset vanhenevat vähiten." Hesse aloittaa vanhimmista ja pyhimmistä, uskontojen ja myyttien kirjoista. Olen tutustunut teoksista tai tekijöistä vajaaseen kolmasosaan, joten Hesseltä saan ideoita lukea lisää!
.
Olen muokannut aakkosjärjestykseen noin 140 rivin luettelon. Olen merkinnyt tähtiä* 38 riville, lukemieni teosten perään:
.
Aiskhylos (456 eKr) Oresteia
Andersen (1850) Satukirja*
Anthologia Graeca (1494)
Ariosto (1532) Raivoisa Roland
Arnim (1831) novelleja, Majoratsherren, Isabella von Ägypten
Apuleius (100) Kultainen aasi
Aristofanes (386 eKr) Pilvet, Naistenjuhla
Asmus (1812) runoja, kertomuksia
Augustinus (430) Tunnustukset
Balzac (1833) Eugenie Grandet*, (1835) Ukko Goriot*
Baudelaire (1857) Pahan kukkia*
Beaumarchais (1784) Figaro
Bhagavadgita (200 eKr)
Boccaccio (1353) Decamerone*
Bodmer (1752) Nooan jälkeläinen
Brentano (1842) Kunnon Kasper
Büchner (1835) Woyzeck, (1834) Dantonin kuolema
Bürger (1786) Paroni von Münchausenin seikkailut*
Byron (1812) Childe Harold's Pilgrimage
Calderon (1630) Elämä on unta
Carducci (1907) runoja
Carlyle (1841) On Heroes, Sankarit
Cellini (1571) Omaelämäkerta
Cervantes (1605) Don Quijote*
Chamisso (1814) Peter Schlemihl
Chaucer (1400) Canterburyn tarinoita
Chesterfield (1773) Kirjeitä pojalleni
Chuangtse (400 eKr) Chuangtsen kirja, Joutilaan vaelluksesta
Corneille (1684) El Cid, Horace
Coster (1867) Tyl Ulenspegel
Dante (1321) Jumalainen näytelmä*
Defoe (1719) Robinson Crusoe*, Moll Flanders*
De Quincey (1821) Oopiumin käyttäjän tunnustukset
Dickens (1837) Pickwick-kerho*, Copperfield
Dostojevski (1868) Idiootti, Karamazov*, Rikos ja rangaistus*
Droste-Hühlshoff (1909) Juutalaispyökki
Eddan sankarirunot (900-1050)
Eichendorff (1826) Tyhjäntoimittajan elämästä*
Euripides (406 eKr) Medeia
Fenelon (1699) Telemakhos
Fielding (1749) Tom Jones*, Josef Andrews*
Flaubert (1857) Rouva Bovary*, Sydämen oppivuodet
Fouque (1811) Aallotar - Undine
Gilgames (600 eKr) (suom. 1943)
Goethe (1774) Nuoren Wertherin kärsimykset*
Gogol (1846) Kuolleet sielut*
Goldoni (1793) näytelmiä
Gontsharov (1859) Oblomov*
Gottfried von Strassburg (1210) Tristan
Gozzi (1806) romanttisia satunäytelmiä
Grimmelshausen (1669) Simplicissimus*
Grimmin veljesten sadut (201 kpl)*
Guerin (1839) Centaure
Hafiz (1390) Hafizin runoja, Shirazin puutarhoja
Hebbel (1863) näytelmiä
Hebel (1803) Schatzkästlein
Heine (1827) Laulujen kirja
Herder (1803)
Herodotos (425 eKr) Historiateos*
Hermes (1849) Sophiens Reisen von Memel
Hoffmann (1822) Kissa Murr, (1816) Paholaisen eliksiiri
Homeros (700 eKr) Ilias ja Odysseia*
Horatius (65-8 eKr) Oodeja
Hölderlin (1843) runoja
Ibsen (1906) näytelmät
I Ching (800 eKr) Yijing, Muutosten kirja
Jacobsen (1880) Niels Lyhne
Jean Paul (1825)
Keats (1821) runoja
Keller (1856) Seldwylan asukkaat*, (1880) Viheriä Heikki*
Kiinalaisia runoja
Kleist (1811) Rikottu ruukku
Kung Fu-tse (551-479 eKr): suom. Keskustelut (1958)
La Fontaine (1695) Eläinsatuja*
Laotse (500 eKr) Kirja Taosta, Salaisuuksien tie, Tao te king
Leopardi (1837) runoja
Lesage (1747) Kavaljeerin muistelmat, Gil Blas
Lessing (1781) Nathan viisas
Lukianos (120-185) Miten historiaa on kirjoitettava
Luther (1500) Raamattu*
Macaulay (1859) esseitä
Maupassant (1885) Bel Ami
Meredith (1859) Egoisti, Nuoren Feverelin kärsimykset*
Merimee (1870) novellit
Michelangelo (1564) Runoja
Milton (1674) Kadotettu paratiisi (Hesse EI lue tätä!)
Moliere (1673) Komedioja, Tartuffe
Montaigne (1592) Tutkielmia, Esseitä
Multatuli = Douwes-Dekker (1860) Max Havelaar
Mörike (1856) Mozartin matka Pragiin*
Nibelungein laulu (1200) sankarieepos
Novalis (1801) Fragmentteja
Omar Khaijam (1130) Viisaan viini
Ovidius (17 jKr) Muodonmuutoksia, Rakastamisen taito*
Pancatantra (100 jKr)
Pascal (1662) Mietteitä
Petrarca (1374) Sonetteja Lauralle
Petronius (66) Satyricon, Trimalkion pidot
Plutarkhos (46-120) Kuuluisien miesten elämäkertoja
Poe (1849) Korppi ja kultakuoriainen*
Prevost (1731) Manon Lescaut
Pushkin (1832) Jevgeni Onegin
Quevedo y Villegas (1645) Veijari Pablo Segovia
Rabelais (1553) Gargantua, Pantagruel
Racine (1677) Faidra, Athalie, Berenike
Reuter (1696) Schelmuffsky
Rousseau (1778) Tunnustuksia*
Sachs (1576) runot
Scheffel (1854) Trompeter von Säckingen
Schiller (1895) runot
Scott (1820) Ivanhoe*
Shakespeare (1616) Draamoja
Shelley (1822) runoja
Smollett (1751) Peregrine Pickle
Sofokles (406 eKr) Antigone, Oidipus
Stendhal (1830) Punaista ja mustaa*, Parman kartusiaaniluostari
Sterne (1767) Tristram Shandy*, Tunteellinen matka*
Strindberg (1912) Punainen huone*, Palkkapiian poika*
Suetonius (70-140) Rooman keisarien elämäkertoja*
Swift (1726) Gulliverin retket*
Swinburne (1909) runot
Tacitus (55-120) Germania, Annaalit, Agricola
Thackeray (1848) Turhuuden turulla*, Keikarikirja
Tieck (1853) kertomuksia
Tolstoi (1869) Sota ja rauha*, Anna Karenina
Tuhat ja yksi yötä*
Turgenev (1862) Isät ja pojat
Upanisadit (650-200 eKr) Vedanta
Vergilius (70-19 eKr) Aeneas
Verlaine (1896) runoja
Whitman (1892) runoja
Wieland (1774) Oberon, Abderalaisten historia
Wilde (1891) Dorian Grayn muotokuva*
Villon (1463) Testamentti
Vogelweide (1230) runoja
Wolfram von Eschenbach (1220) Parzival, ritarirunot
Voltaire (1759) Candide*, Zadig*
Zola (1877) Ansa*
.
7117. Hesse, Hermann: Maailmankirjallisuuden kirjasto (Eine Bibliothek der Weltliteratur) suomentanut Teppo Kulmala
2.8.2019 (1927) Imprimatur 2000 S 94 s. H98 lk.K
.
.
Vuonna 1927 Hesse (50-v) kirjoitti laajan esseen
"Eine Bibliothek der Weltliteratur" eli
"Maailmankirjallisuuden kirjasto",
jossa hän tekee yrityksen luetteloida
klassikkoteoksista "pieni ihannekirjasto".
.
Listasta huolimatta Hesse muistuttaa:
"Tärkeää lukijan ja kirjallisuuden elävälle suhteelle on, että lukija, seuraamatta mitään mallia tai sivistysohjelmaa, oppii tuntemaan itseään ja häneen erityisesti vaikuttavia teoksia. Täytyy kulkea rakkauden eikä velvollisuuden tietä.
.
"Olisi nurinkurista pakottautua lukemaan jotakin teosta vain sen kuuluisuuden tähden ja siitä häpeästä ettei sitä vielä tunne. Jokaisen on aloitettava lukeminen, tunteminen ja rakastaminen hänelle itselle luonteenomaiselta suunnalta.
.
"Joku kiintyy jo kouluvuosina kauniisiin säkeisiin, toinen historiaan tai kotiseutunsa taruihin, kolmas kenties kansanlauluihin. Tuhannet ovat tiet. Koulukirjasta tai kalenterista voidaan lähteä liikkeelle ja päätyä Goetheen tai Danteen.
.
"Myöskään lapsia tai nuoria ei saa liikaa kehottaa tai vaatia määrättyyn lukemiseen. Sillä tavoin voidaan nuori loppuiäksi vieroittaa kauneimmista teoksista tai ylipäänsä lukemisesta. Itse kukin suuntautuu sinne, missä runous, laulu, kertomus, tutkielma on häntä miellyttänyt, sieltä hän etsii vastaavaa uudestaan.
.
"Vanhimmat teokset vanhenevat vähiten." Hesse aloittaa vanhimmista ja pyhimmistä, uskontojen ja myyttien kirjoista. Olen tutustunut teoksista tai tekijöistä vajaaseen kolmasosaan, joten Hesseltä saan ideoita lukea lisää!
.
Olen muokannut aakkosjärjestykseen noin 140 rivin luettelon. Olen merkinnyt tähtiä* 38 riville, lukemieni teosten perään:
.
Aiskhylos (456 eKr) Oresteia
Andersen (1850) Satukirja*
Anthologia Graeca (1494)
Ariosto (1532) Raivoisa Roland
Arnim (1831) novelleja, Majoratsherren, Isabella von Ägypten
Apuleius (100) Kultainen aasi
Aristofanes (386 eKr) Pilvet, Naistenjuhla
Asmus (1812) runoja, kertomuksia
Augustinus (430) Tunnustukset
Balzac (1833) Eugenie Grandet*, (1835) Ukko Goriot*
Baudelaire (1857) Pahan kukkia*
Beaumarchais (1784) Figaro
Bhagavadgita (200 eKr)
Boccaccio (1353) Decamerone*
Bodmer (1752) Nooan jälkeläinen
Brentano (1842) Kunnon Kasper
Büchner (1835) Woyzeck, (1834) Dantonin kuolema
Bürger (1786) Paroni von Münchausenin seikkailut*
Byron (1812) Childe Harold's Pilgrimage
Calderon (1630) Elämä on unta
Carducci (1907) runoja
Carlyle (1841) On Heroes, Sankarit
Cellini (1571) Omaelämäkerta
Cervantes (1605) Don Quijote*
Chamisso (1814) Peter Schlemihl
Chaucer (1400) Canterburyn tarinoita
Chesterfield (1773) Kirjeitä pojalleni
Chuangtse (400 eKr) Chuangtsen kirja, Joutilaan vaelluksesta
Corneille (1684) El Cid, Horace
Coster (1867) Tyl Ulenspegel
Dante (1321) Jumalainen näytelmä*
Defoe (1719) Robinson Crusoe*, Moll Flanders*
De Quincey (1821) Oopiumin käyttäjän tunnustukset
Dickens (1837) Pickwick-kerho*, Copperfield
Dostojevski (1868) Idiootti, Karamazov*, Rikos ja rangaistus*
Droste-Hühlshoff (1909) Juutalaispyökki
Eddan sankarirunot (900-1050)
Eichendorff (1826) Tyhjäntoimittajan elämästä*
Euripides (406 eKr) Medeia
Fenelon (1699) Telemakhos
Fielding (1749) Tom Jones*, Josef Andrews*
Flaubert (1857) Rouva Bovary*, Sydämen oppivuodet
Fouque (1811) Aallotar - Undine
Gilgames (600 eKr) (suom. 1943)
Goethe (1774) Nuoren Wertherin kärsimykset*
Gogol (1846) Kuolleet sielut*
Goldoni (1793) näytelmiä
Gontsharov (1859) Oblomov*
Gottfried von Strassburg (1210) Tristan
Gozzi (1806) romanttisia satunäytelmiä
Grimmelshausen (1669) Simplicissimus*
Grimmin veljesten sadut (201 kpl)*
Guerin (1839) Centaure
Hafiz (1390) Hafizin runoja, Shirazin puutarhoja
Hebbel (1863) näytelmiä
Hebel (1803) Schatzkästlein
Heine (1827) Laulujen kirja
Herder (1803)
Herodotos (425 eKr) Historiateos*
Hermes (1849) Sophiens Reisen von Memel
Hoffmann (1822) Kissa Murr, (1816) Paholaisen eliksiiri
Homeros (700 eKr) Ilias ja Odysseia*
Horatius (65-8 eKr) Oodeja
Hölderlin (1843) runoja
Ibsen (1906) näytelmät
I Ching (800 eKr) Yijing, Muutosten kirja
Jacobsen (1880) Niels Lyhne
Jean Paul (1825)
Keats (1821) runoja
Keller (1856) Seldwylan asukkaat*, (1880) Viheriä Heikki*
Kiinalaisia runoja
Kleist (1811) Rikottu ruukku
Kung Fu-tse (551-479 eKr): suom. Keskustelut (1958)
La Fontaine (1695) Eläinsatuja*
Laotse (500 eKr) Kirja Taosta, Salaisuuksien tie, Tao te king
Leopardi (1837) runoja
Lesage (1747) Kavaljeerin muistelmat, Gil Blas
Lessing (1781) Nathan viisas
Lukianos (120-185) Miten historiaa on kirjoitettava
Luther (1500) Raamattu*
Macaulay (1859) esseitä
Maupassant (1885) Bel Ami
Meredith (1859) Egoisti, Nuoren Feverelin kärsimykset*
Merimee (1870) novellit
Michelangelo (1564) Runoja
Milton (1674) Kadotettu paratiisi (Hesse EI lue tätä!)
Moliere (1673) Komedioja, Tartuffe
Montaigne (1592) Tutkielmia, Esseitä
Multatuli = Douwes-Dekker (1860) Max Havelaar
Mörike (1856) Mozartin matka Pragiin*
Nibelungein laulu (1200) sankarieepos
Novalis (1801) Fragmentteja
Omar Khaijam (1130) Viisaan viini
Ovidius (17 jKr) Muodonmuutoksia, Rakastamisen taito*
Pancatantra (100 jKr)
Pascal (1662) Mietteitä
Petrarca (1374) Sonetteja Lauralle
Petronius (66) Satyricon, Trimalkion pidot
Plutarkhos (46-120) Kuuluisien miesten elämäkertoja
Poe (1849) Korppi ja kultakuoriainen*
Prevost (1731) Manon Lescaut
Pushkin (1832) Jevgeni Onegin
Quevedo y Villegas (1645) Veijari Pablo Segovia
Rabelais (1553) Gargantua, Pantagruel
Racine (1677) Faidra, Athalie, Berenike
Reuter (1696) Schelmuffsky
Rousseau (1778) Tunnustuksia*
Sachs (1576) runot
Scheffel (1854) Trompeter von Säckingen
Schiller (1895) runot
Scott (1820) Ivanhoe*
Shakespeare (1616) Draamoja
Shelley (1822) runoja
Smollett (1751) Peregrine Pickle
Sofokles (406 eKr) Antigone, Oidipus
Stendhal (1830) Punaista ja mustaa*, Parman kartusiaaniluostari
Sterne (1767) Tristram Shandy*, Tunteellinen matka*
Strindberg (1912) Punainen huone*, Palkkapiian poika*
Suetonius (70-140) Rooman keisarien elämäkertoja*
Swift (1726) Gulliverin retket*
Swinburne (1909) runot
Tacitus (55-120) Germania, Annaalit, Agricola
Thackeray (1848) Turhuuden turulla*, Keikarikirja
Tieck (1853) kertomuksia
Tolstoi (1869) Sota ja rauha*, Anna Karenina
Tuhat ja yksi yötä*
Turgenev (1862) Isät ja pojat
Upanisadit (650-200 eKr) Vedanta
Vergilius (70-19 eKr) Aeneas
Verlaine (1896) runoja
Whitman (1892) runoja
Wieland (1774) Oberon, Abderalaisten historia
Wilde (1891) Dorian Grayn muotokuva*
Villon (1463) Testamentti
Vogelweide (1230) runoja
Wolfram von Eschenbach (1220) Parzival, ritarirunot
Voltaire (1759) Candide*, Zadig*
Zola (1877) Ansa*
.
7117. Hesse, Hermann: Maailmankirjallisuuden kirjasto (Eine Bibliothek der Weltliteratur) suomentanut Teppo Kulmala
2.8.2019 (1927) Imprimatur 2000 S 94 s. H98 lk.K
.
291. Kirjoistakin vihkossani 1978
KARI BUNKER. Seura -lehti, ennen vanhaan ihana amerikkalaisen tai ylikansallisen viihteen kaatopaikka, mutta nykyisin tylsä tavallinen kotimainen julkkulehti, valitsi taannoin TV-liitteessään 'Visio'ssa Suomen Archie Bunkerin. Voiton vei silloin kuitenkin väärä henkilö, sillä tuskin kukaan muistuttaa Archie Bunkeria enemmän kuin Kari Suomalainen.
.
Pila-professori Kari ei enää niinkään tee pilaa kaikista hölmöistä asioista, jotka ovat itsessään hassuja ja odottavat pilkantekoa. vaan hän saarnaa tylsästi, osoittelee ja opettaa, tolkuttaa omia päähänpinttymiään pitäen itseään mahdottoman viisaana. Isäni äänesti joskus Karia suosituimmaksi suomalaiseksi Viikkosanomien vuosittaisessa äänestyksessä.
.
VIITOSIA. Kuka tahansa voi löytää silloin tällöin rahaa, yleisimmin jonkun kadulle pudottaman yhden pennin lantin. Minä olen kuitenkin erikoistunut viitosiin, enkä viiteen penniin vaan viiden markan kelpo seteliin!
.
Ensimmäisen kerran löysin 5 markkaa Luukin kävelytieltä tiistaina 17.9.1974 (koulun kävelyretkipäivänä). Toisen setelin keksin Soukan Suomalaisen kirjakaupan lattialta koulun alkamisen ruuhkassa syksyllä 1975.
.
Seuraava lukuvuosi, tammikuu 1977, Vapaaniemen Yhteiskoulun kielistudion takahuone, 5 markkaa löytyi taas. Sitten 15.2.1978 Kaitansin Sammenkujalla viitonen ja 8.12.1978 Aleksin (Vanhan Ylioppilastalon kellarin) Suomalainen Kirjakauppa, sen lehtiosasto. Suomalaisessa kannattaa käydä, jos voi tulla ulos rikkaampana kuin mennessään. Koossa on 25 markkaa, ei paljon, mutta viisi löytöä lähes vuoden välein ja aina sinisiä seteleitä! (8.12.1978)
.
NUORET intoilijat omaksuvat aatteensa viimeksi lukemansa kirjan mukaan, väitti lehtimies Veli-Antti Savolainen muistellessaan 1960-lukua, nuoruuttaan ja kaveriaan (liberaaleissa) Ville Komsia "joka oli lukenut yhden kirjan auton kaikinpuolisesta haitallisuudesta, ja sen jälkeen me vannottiin, että ikinä ei autoa hankita!"
.
Niin minäkin ajauduin luonnonsuojelu-aatteeseen, kirjoja lukemalla. Nuoret on joustavia muuttamaan mielipiteitään, omaksumaan uutta. He etsivät vielä, lukevat avoimin silmin. He eivät ole vielä kaivautuneet asemiin työpaikkoihinsa puolustamaan entisiä saavutuksiaan. Vanhat sen sijaan eivät huomaa muutoksia ympärillään,
.
TALOUDELLINEN kasvu ei ole ollut totaalinen virhe, vaan hyväksi johonkin rajaan saakka. Kehitys ei ole suoraviivainen vaan spiraalin muotoinen. Miksi meidän pitäisi ahnehtia kaikki, jätetään tulevillekin sukupolville keksittävää. (12.12.1978)
.
KAUPALLINEN joulu, aatonaatto taas. Kari piirsi: "Kun jonot on lyhyet kaupoissa, on ne pitkät työttömyyskortistossa". Joten pitäisi ostaa kuin hullu saadakseen rahaa ostaa kuin hullu. Niin kuin rahaa tarvitsisi, jos ei ostaisi mitään. Työttömyys on allokointikysymys, miten kohdistaa resurssit oikein. Kyllä järkevää tekemätöntä työtä löytyy.
.
POUKKA kirjoittaa joulupakinassaan joulun kaupallisuuden arvostelemisesta, jota nyt, hänen mielestään onneksi, on ollut aiempaa vähemmän.
.
"Tänä jouluna 4,5 miljoonaa suomalaista syö liikaa ja miljardi ihmistä kärsii nälkää", kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnisti Jaakko Okker. (24.12.1978)
.
SEKSIN osuus tässä "aivoista ulos" -vihossani on ollut vähäisempi kuin soft porn edellyttää (kolme minuuttia ja eroottinen ajatus -periaate). Harold Lloyd esitti yhdessä filmissään kaveria, joka kirjoitti rakastamisen oppikirjan, vaikkei tiennyt asiasta mitään konkreettista.
.
Tasa-arvon pitäisi olla itsestään selvä. Vanha Sartre sanoi joskus, että haluaisi naiskumppaninsa olevan hänestä taloudellisesti riippuvainen. En ymmärrä, eikö lapsissa olisi jo tarpeeksi elätettäviä ja huolehdittavia. Avioliiton suuria vaaroja on käyminen välinpitämättömäksi lakaten yrittämästä miellyttää toista. Ei enää anneta, vaan vaaditaan tai ripustaudutaan ja muututaan painolastiksi.
.
Älykäs nainen on seksikäs. Hänen toivoisi kuitenkin jollakin tavalla kaipaavan miestään. Miehet valitsee vaimojaan liian paljon ulkonäön perusteella. Naisen toivoo olevan ihailtavan ihana, mutta samalla myös epätäydellinen, jottei hän olisi ylivoimaisen upea vaan myös turvallisen tavallinen.
.
EI-SOSIALISTI on negatiivinen nimike. Porvari on luokkakäsite ja pikkuporvarillisuus halveksittavaa. Demokraatti-sanan ovat pilanneet monen sortin sosialidemokraatit ja epä-demokraattiset kansandemokraatit. J.L. Talmon erottelee totalitaarisen demokratian ja liberaalisen demokratian. Kaikki ei-sosialistit eivät ole liberaaleja vaan isänmaallisia konservatiiveja. Hyvä nimitys voisi olla INDIVIDUALISTIT? (30.12.1978)
.
LUETTUJA kirjoja nopein luonnehdinnoin. Agatha Christie tuntui pinnalliselta Dostojevskin jälkeen. 'Kuolleen miehen huvimajassa' oli kovin monimutkainen ja kaukaa haettu peruste kaikelle tapahtuvalle. Marton Taigan Porkkana tuntuu minusta huonoimmalta lukemaltani kirjalta koskaan. Kirjoittamismielessä joku Outsider on mielenkiintoista, haluaisin itse osata suoltaa vauhdilla vetävää tekstiä.
.
'Karamazovin veljekset' oli minulle pettymys, mutta ehkä sen maineella vain kiteytetään Dostojevskin yleinen erinomaisuus. 'Ikuinen aviomies' yllätti mielenkiinnottoman aiheen mestarillisella käsittelyllä. 'Kellariloukon' loppupuoli oli ajatuksia herättävä.
.
Thackerayn 'Turhuuden turussa' on itua keskinkertaista klassikkoa enemmän, varsinkin lopetus oli mainio, eräänlainen happy end, mutta sitten "suljettiinkin nuket laatikkoihinsa, sillä kukapa meistä saavuttaisi tavoitteensa tai olisi onnellinen sen jälkeen. Turhuuksien turhuus!"
.
Malcolm Bradburyn 'Ajan mies' oli aivan fantastinen! Saatoin vain ihailla ja ivailla noita yliopistomaailman radikaaleja. 'Nat Turnerin kapina' (Styron) oli pitkäpiimäinen, mutta siinä oli eräs rautainen, ellei ylevä osanen: Natin tytöntappaminen ja tuo tyttö yleensä.
.
Kafkan jutut ovat yleensä vastenmielisen kiehtovia. On kuin näkisi painajaisunta, kun seuraa maanmittari K:n pyrkimistä saavuttamattomaan linnaan. Etenet ja etenet, mutta tavoite ei lähene yhtään. Kaikki on kuin puuroa tai pumpulia ympärilläsi. 'Rangaistussiirtolassa' on erilainen ja raju ja kova. Siinä kuvataan kidutusta ja julmuutta välinpitämättömän hienostuneesti. Rautainen kertomus iskee luihin ja ytimiin.
.
Waltarin 'Sinuhe egyptiläisessä' on fantastista vanhatestamentillista ankaruutta ja julmuutta. Siinä ei pikkuasioista piitata, ainoastaan suurimmista, elämästä ja kuolemasta. Mieluummin tuhansien kohtalosta samalla kerralla. Kuin jumalat taistelisivat.
.
'Ivan Denisovitshin päivä' on parasta Solzhenitsyniä, tiivis ja ytimekäs. Pidin Hermann Hessen 'Siddhartasta' ja 'Arosudesta', mutta kaikkein eniten hänen novelleistaan. Taidan tykätä tuollaisista lyhyistä kertomuksista, jos niissä on hyvä aihe ja toteutus. Miellyinhän minä Gottfried Kellerin Seldwylan-juttuihinkin!
.
Montesquieun 'Persialaiset kirjeet' luin esipuheessa kielletyllä "katupoikien mielellä" eksoottisen erotiikan kiinnostaessa eniten. Orwellin 'Eläinten vallankumous' tulee aina olemaan kirjastoni perusteoksia.
.
REUNAHUOMAUTUKSET. Hesarissa valitettiin joskus miten paljon kirjaston kirjoja vuosittain turmellaan tuhrimalla, repimällä, alleviivaamalla ja kirjoittamalla marginaaliin. Vastustan viimeksi mainitun tuomitsemista. Minusta ainakin on usein hauska lukea edellisten lukijoiden kommentointia, varsinkin asiateoksissa. Oikea reunamerkitsijä kirjoittaa siististi terävällä lyijykynällä. Merkinnät ovat viestintää ja osa sananvapautta. Ne edistävät kriittistä suhtautumista ja tuovat esiin uusia näkökohtia. (31.12.1978)
.
KONSERVATIIVEJA on monenlaisia. Täytyy aina kysyä, missä suhteessa joku on konservatiivinen, on Amory B. Lovins huomauttanut.
.
Konservatiivi voi olla säilyttäjä, mutta on myös trendikonservatiiveja, mitä lienevät dynaamisia säilykkeitä, jotka kannattavat kiihkeän muutosnopeuden tai kasvun kiihtyvyyden säilyttämistä. He ovatkin radikaaleja muuttajia.
.
Stalinisti-kommunistien Tiedonantajakin kehui Raimo Ilaskiveä (kok) tässä suhteessa luonnonsuojelijaan, kalastaja Pentti Linkolaan verrattuna.
.
Sitten on vielä konservatiivi Pentti Poukka, joka vastustaa asioita, joita ei ole itse keksinyt? Ihmettelin ennen, miksi hänet piti syrjäyttää Uuden Suomen päätoimittajan paikalta, mutta nyt luin vanhasta Sarjainfosta (3-4/1974) pätkän Uuden Suomen pääkirjoitusta "Kulttuurimme tupajumit" ja tyyli tuntui tutulta:
Mitä on tämä tämmöinen hössötys populaarikulttuurista, mitä tämä taas on?
- Kirjoituksen nuotti on sellainen. Miksi keksitään uusia asioita eikä kaikki ole niin kuin ennenkin. (31.12.1978)
.
KAIKEN EPÄVAKAISUUS. Shaahi on hätä kädessä Iranissa ja maanosansa vakain valtio on nyt epävakain. Muslimit vastustaa Reza Pahlavin zarathustralais-pyrkimyksiä. Kaipa shaahi haluaisi korottaa itsensä jumalaksi, kun on jo nähnyt Uniakin ja saanut Tehtäviä. Shaahi on tuonut radikaalisti länsimaisuutta maahan, mutta paljonko hyödyttää pikatie köyhää paimenta, se on hänelle vain vihastus. Shaahin puolella on vain armeija, mutta kukaan ei uskalla vastustaa kumousta, kuka saa vallan sen jälkeen? Virtausta ei voida enää pysäyttää, on mentävä mukaan, kärkeen, ja pyrittävä ohjaamaan parhaaseen tai harmittomimpaan suuntaan.
.
Ugandalaiset olivat Afrikan sivistyneimpiä, nyt heitä johtaa Idi Amin Dada. Keniassa oli mau-mau-kapina, mutta nyt maan sananvapaus ja demokratia ovat edes Afrikan parhaat. Norodom Sihanoukin Kambodzha on nyt joukkomurhien kommunistinen Kamputsea, keskitysleiri. Ja saksalaiset päästivät aikoinaan Hitlerin valtaan, Venäjällä oli loka-kumouksensa, Suomessakin kansalaissota - vapaussota, sitten talvi- ja jatkosota.
.
Mihin voi luottaa, kohtalo pompottaa ihmisiä. Olemme niin riippuvaisia toisistamme, että yksi hullu voi tuhota miljoonien elämän. Teepä vakaita suunnitelmia ja yhtäkkiä maailma ympärillä muuttuu hulluksi. Toisaalta, emmehän tiedä itsestämmekään, minä päivänä loukkaannumme tai sairastumme. Silti yhteiskunnan pitäisi olla ihmisten yhteistoimintaa, myönteinen yhteishanke, johon voi halutessaan osallistua, mutta se on ja voi muuttua vielä pahemmin taakaksi ja kahleeksi yksilölle. (31.12.1978)
.
.
Pila-professori Kari ei enää niinkään tee pilaa kaikista hölmöistä asioista, jotka ovat itsessään hassuja ja odottavat pilkantekoa. vaan hän saarnaa tylsästi, osoittelee ja opettaa, tolkuttaa omia päähänpinttymiään pitäen itseään mahdottoman viisaana. Isäni äänesti joskus Karia suosituimmaksi suomalaiseksi Viikkosanomien vuosittaisessa äänestyksessä.
.
VIITOSIA. Kuka tahansa voi löytää silloin tällöin rahaa, yleisimmin jonkun kadulle pudottaman yhden pennin lantin. Minä olen kuitenkin erikoistunut viitosiin, enkä viiteen penniin vaan viiden markan kelpo seteliin!
.
Ensimmäisen kerran löysin 5 markkaa Luukin kävelytieltä tiistaina 17.9.1974 (koulun kävelyretkipäivänä). Toisen setelin keksin Soukan Suomalaisen kirjakaupan lattialta koulun alkamisen ruuhkassa syksyllä 1975.
.
Seuraava lukuvuosi, tammikuu 1977, Vapaaniemen Yhteiskoulun kielistudion takahuone, 5 markkaa löytyi taas. Sitten 15.2.1978 Kaitansin Sammenkujalla viitonen ja 8.12.1978 Aleksin (Vanhan Ylioppilastalon kellarin) Suomalainen Kirjakauppa, sen lehtiosasto. Suomalaisessa kannattaa käydä, jos voi tulla ulos rikkaampana kuin mennessään. Koossa on 25 markkaa, ei paljon, mutta viisi löytöä lähes vuoden välein ja aina sinisiä seteleitä! (8.12.1978)
.
NUORET intoilijat omaksuvat aatteensa viimeksi lukemansa kirjan mukaan, väitti lehtimies Veli-Antti Savolainen muistellessaan 1960-lukua, nuoruuttaan ja kaveriaan (liberaaleissa) Ville Komsia "joka oli lukenut yhden kirjan auton kaikinpuolisesta haitallisuudesta, ja sen jälkeen me vannottiin, että ikinä ei autoa hankita!"
.
Niin minäkin ajauduin luonnonsuojelu-aatteeseen, kirjoja lukemalla. Nuoret on joustavia muuttamaan mielipiteitään, omaksumaan uutta. He etsivät vielä, lukevat avoimin silmin. He eivät ole vielä kaivautuneet asemiin työpaikkoihinsa puolustamaan entisiä saavutuksiaan. Vanhat sen sijaan eivät huomaa muutoksia ympärillään,
.
TALOUDELLINEN kasvu ei ole ollut totaalinen virhe, vaan hyväksi johonkin rajaan saakka. Kehitys ei ole suoraviivainen vaan spiraalin muotoinen. Miksi meidän pitäisi ahnehtia kaikki, jätetään tulevillekin sukupolville keksittävää. (12.12.1978)
.
KAUPALLINEN joulu, aatonaatto taas. Kari piirsi: "Kun jonot on lyhyet kaupoissa, on ne pitkät työttömyyskortistossa". Joten pitäisi ostaa kuin hullu saadakseen rahaa ostaa kuin hullu. Niin kuin rahaa tarvitsisi, jos ei ostaisi mitään. Työttömyys on allokointikysymys, miten kohdistaa resurssit oikein. Kyllä järkevää tekemätöntä työtä löytyy.
.
POUKKA kirjoittaa joulupakinassaan joulun kaupallisuuden arvostelemisesta, jota nyt, hänen mielestään onneksi, on ollut aiempaa vähemmän.
.
"Tänä jouluna 4,5 miljoonaa suomalaista syö liikaa ja miljardi ihmistä kärsii nälkää", kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnisti Jaakko Okker. (24.12.1978)
.
SEKSIN osuus tässä "aivoista ulos" -vihossani on ollut vähäisempi kuin soft porn edellyttää (kolme minuuttia ja eroottinen ajatus -periaate). Harold Lloyd esitti yhdessä filmissään kaveria, joka kirjoitti rakastamisen oppikirjan, vaikkei tiennyt asiasta mitään konkreettista.
.
Tasa-arvon pitäisi olla itsestään selvä. Vanha Sartre sanoi joskus, että haluaisi naiskumppaninsa olevan hänestä taloudellisesti riippuvainen. En ymmärrä, eikö lapsissa olisi jo tarpeeksi elätettäviä ja huolehdittavia. Avioliiton suuria vaaroja on käyminen välinpitämättömäksi lakaten yrittämästä miellyttää toista. Ei enää anneta, vaan vaaditaan tai ripustaudutaan ja muututaan painolastiksi.
.
Älykäs nainen on seksikäs. Hänen toivoisi kuitenkin jollakin tavalla kaipaavan miestään. Miehet valitsee vaimojaan liian paljon ulkonäön perusteella. Naisen toivoo olevan ihailtavan ihana, mutta samalla myös epätäydellinen, jottei hän olisi ylivoimaisen upea vaan myös turvallisen tavallinen.
.
EI-SOSIALISTI on negatiivinen nimike. Porvari on luokkakäsite ja pikkuporvarillisuus halveksittavaa. Demokraatti-sanan ovat pilanneet monen sortin sosialidemokraatit ja epä-demokraattiset kansandemokraatit. J.L. Talmon erottelee totalitaarisen demokratian ja liberaalisen demokratian. Kaikki ei-sosialistit eivät ole liberaaleja vaan isänmaallisia konservatiiveja. Hyvä nimitys voisi olla INDIVIDUALISTIT? (30.12.1978)
.
LUETTUJA kirjoja nopein luonnehdinnoin. Agatha Christie tuntui pinnalliselta Dostojevskin jälkeen. 'Kuolleen miehen huvimajassa' oli kovin monimutkainen ja kaukaa haettu peruste kaikelle tapahtuvalle. Marton Taigan Porkkana tuntuu minusta huonoimmalta lukemaltani kirjalta koskaan. Kirjoittamismielessä joku Outsider on mielenkiintoista, haluaisin itse osata suoltaa vauhdilla vetävää tekstiä.
.
'Karamazovin veljekset' oli minulle pettymys, mutta ehkä sen maineella vain kiteytetään Dostojevskin yleinen erinomaisuus. 'Ikuinen aviomies' yllätti mielenkiinnottoman aiheen mestarillisella käsittelyllä. 'Kellariloukon' loppupuoli oli ajatuksia herättävä.
.
Thackerayn 'Turhuuden turussa' on itua keskinkertaista klassikkoa enemmän, varsinkin lopetus oli mainio, eräänlainen happy end, mutta sitten "suljettiinkin nuket laatikkoihinsa, sillä kukapa meistä saavuttaisi tavoitteensa tai olisi onnellinen sen jälkeen. Turhuuksien turhuus!"
.
Malcolm Bradburyn 'Ajan mies' oli aivan fantastinen! Saatoin vain ihailla ja ivailla noita yliopistomaailman radikaaleja. 'Nat Turnerin kapina' (Styron) oli pitkäpiimäinen, mutta siinä oli eräs rautainen, ellei ylevä osanen: Natin tytöntappaminen ja tuo tyttö yleensä.
.
Kafkan jutut ovat yleensä vastenmielisen kiehtovia. On kuin näkisi painajaisunta, kun seuraa maanmittari K:n pyrkimistä saavuttamattomaan linnaan. Etenet ja etenet, mutta tavoite ei lähene yhtään. Kaikki on kuin puuroa tai pumpulia ympärilläsi. 'Rangaistussiirtolassa' on erilainen ja raju ja kova. Siinä kuvataan kidutusta ja julmuutta välinpitämättömän hienostuneesti. Rautainen kertomus iskee luihin ja ytimiin.
.
Waltarin 'Sinuhe egyptiläisessä' on fantastista vanhatestamentillista ankaruutta ja julmuutta. Siinä ei pikkuasioista piitata, ainoastaan suurimmista, elämästä ja kuolemasta. Mieluummin tuhansien kohtalosta samalla kerralla. Kuin jumalat taistelisivat.
.
'Ivan Denisovitshin päivä' on parasta Solzhenitsyniä, tiivis ja ytimekäs. Pidin Hermann Hessen 'Siddhartasta' ja 'Arosudesta', mutta kaikkein eniten hänen novelleistaan. Taidan tykätä tuollaisista lyhyistä kertomuksista, jos niissä on hyvä aihe ja toteutus. Miellyinhän minä Gottfried Kellerin Seldwylan-juttuihinkin!
.
Montesquieun 'Persialaiset kirjeet' luin esipuheessa kielletyllä "katupoikien mielellä" eksoottisen erotiikan kiinnostaessa eniten. Orwellin 'Eläinten vallankumous' tulee aina olemaan kirjastoni perusteoksia.
.
REUNAHUOMAUTUKSET. Hesarissa valitettiin joskus miten paljon kirjaston kirjoja vuosittain turmellaan tuhrimalla, repimällä, alleviivaamalla ja kirjoittamalla marginaaliin. Vastustan viimeksi mainitun tuomitsemista. Minusta ainakin on usein hauska lukea edellisten lukijoiden kommentointia, varsinkin asiateoksissa. Oikea reunamerkitsijä kirjoittaa siististi terävällä lyijykynällä. Merkinnät ovat viestintää ja osa sananvapautta. Ne edistävät kriittistä suhtautumista ja tuovat esiin uusia näkökohtia. (31.12.1978)
.
KONSERVATIIVEJA on monenlaisia. Täytyy aina kysyä, missä suhteessa joku on konservatiivinen, on Amory B. Lovins huomauttanut.
.
Konservatiivi voi olla säilyttäjä, mutta on myös trendikonservatiiveja, mitä lienevät dynaamisia säilykkeitä, jotka kannattavat kiihkeän muutosnopeuden tai kasvun kiihtyvyyden säilyttämistä. He ovatkin radikaaleja muuttajia.
.
Stalinisti-kommunistien Tiedonantajakin kehui Raimo Ilaskiveä (kok) tässä suhteessa luonnonsuojelijaan, kalastaja Pentti Linkolaan verrattuna.
.
Sitten on vielä konservatiivi Pentti Poukka, joka vastustaa asioita, joita ei ole itse keksinyt? Ihmettelin ennen, miksi hänet piti syrjäyttää Uuden Suomen päätoimittajan paikalta, mutta nyt luin vanhasta Sarjainfosta (3-4/1974) pätkän Uuden Suomen pääkirjoitusta "Kulttuurimme tupajumit" ja tyyli tuntui tutulta:
Mitä on tämä tämmöinen hössötys populaarikulttuurista, mitä tämä taas on?
- Kirjoituksen nuotti on sellainen. Miksi keksitään uusia asioita eikä kaikki ole niin kuin ennenkin. (31.12.1978)
.
KAIKEN EPÄVAKAISUUS. Shaahi on hätä kädessä Iranissa ja maanosansa vakain valtio on nyt epävakain. Muslimit vastustaa Reza Pahlavin zarathustralais-pyrkimyksiä. Kaipa shaahi haluaisi korottaa itsensä jumalaksi, kun on jo nähnyt Uniakin ja saanut Tehtäviä. Shaahi on tuonut radikaalisti länsimaisuutta maahan, mutta paljonko hyödyttää pikatie köyhää paimenta, se on hänelle vain vihastus. Shaahin puolella on vain armeija, mutta kukaan ei uskalla vastustaa kumousta, kuka saa vallan sen jälkeen? Virtausta ei voida enää pysäyttää, on mentävä mukaan, kärkeen, ja pyrittävä ohjaamaan parhaaseen tai harmittomimpaan suuntaan.
.
Ugandalaiset olivat Afrikan sivistyneimpiä, nyt heitä johtaa Idi Amin Dada. Keniassa oli mau-mau-kapina, mutta nyt maan sananvapaus ja demokratia ovat edes Afrikan parhaat. Norodom Sihanoukin Kambodzha on nyt joukkomurhien kommunistinen Kamputsea, keskitysleiri. Ja saksalaiset päästivät aikoinaan Hitlerin valtaan, Venäjällä oli loka-kumouksensa, Suomessakin kansalaissota - vapaussota, sitten talvi- ja jatkosota.
.
Mihin voi luottaa, kohtalo pompottaa ihmisiä. Olemme niin riippuvaisia toisistamme, että yksi hullu voi tuhota miljoonien elämän. Teepä vakaita suunnitelmia ja yhtäkkiä maailma ympärillä muuttuu hulluksi. Toisaalta, emmehän tiedä itsestämmekään, minä päivänä loukkaannumme tai sairastumme. Silti yhteiskunnan pitäisi olla ihmisten yhteistoimintaa, myönteinen yhteishanke, johon voi halutessaan osallistua, mutta se on ja voi muuttua vielä pahemmin taakaksi ja kahleeksi yksilölle. (31.12.1978)
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)