291. Kirjoistakin vihkossani 1978

KARI BUNKER. Seura -lehti, ennen vanhaan ihana amerikkalaisen tai ylikansallisen viihteen kaatopaikka, mutta nykyisin tylsä tavallinen kotimainen julkkulehti, valitsi taannoin TV-liitteessään 'Visio'ssa Suomen Archie Bunkerin. Voiton vei silloin kuitenkin väärä henkilö, sillä tuskin kukaan muistuttaa Archie Bunkeria enemmän kuin Kari Suomalainen.
.
Pila-professori Kari ei enää niinkään tee pilaa kaikista hölmöistä asioista, jotka ovat itsessään hassuja ja odottavat pilkantekoa. vaan hän saarnaa tylsästi, osoittelee ja opettaa, tolkuttaa omia päähänpinttymiään pitäen itseään mahdottoman viisaana. Isäni äänesti joskus Karia suosituimmaksi suomalaiseksi Viikkosanomien vuosittaisessa äänestyksessä.
.
VIITOSIA. Kuka tahansa voi löytää silloin tällöin rahaa, yleisimmin jonkun kadulle pudottaman yhden pennin lantin. Minä olen kuitenkin erikoistunut viitosiin, enkä viiteen penniin vaan viiden markan kelpo seteliin!
.
Ensimmäisen kerran löysin 5 markkaa Luukin kävelytieltä tiistaina 17.9.1974 (koulun kävelyretkipäivänä). Toisen setelin keksin Soukan Suomalaisen kirjakaupan lattialta koulun alkamisen ruuhkassa syksyllä 1975.
.
Seuraava lukuvuosi, tammikuu 1977, Vapaaniemen Yhteiskoulun kielistudion takahuone, 5 markkaa löytyi taas. Sitten 15.2.1978 Kaitansin Sammenkujalla viitonen ja 8.12.1978 Aleksin (Vanhan Ylioppilastalon kellarin) Suomalainen Kirjakauppa, sen lehtiosasto. Suomalaisessa kannattaa käydä, jos voi tulla ulos rikkaampana kuin mennessään. Koossa on 25 markkaa, ei paljon, mutta viisi löytöä lähes vuoden välein ja aina sinisiä seteleitä! (8.12.1978)
.
NUORET intoilijat omaksuvat aatteensa viimeksi lukemansa kirjan mukaan, väitti lehtimies Veli-Antti Savolainen muistellessaan 1960-lukua, nuoruuttaan ja kaveriaan (liberaaleissa) Ville Komsia "joka oli lukenut yhden kirjan auton kaikinpuolisesta haitallisuudesta, ja sen jälkeen me vannottiin, että ikinä ei autoa hankita!"
.
Niin minäkin ajauduin luonnonsuojelu-aatteeseen, kirjoja lukemalla. Nuoret on joustavia muuttamaan mielipiteitään, omaksumaan uutta. He etsivät vielä, lukevat avoimin silmin. He eivät ole vielä kaivautuneet asemiin työpaikkoihinsa puolustamaan entisiä saavutuksiaan. Vanhat sen sijaan eivät huomaa muutoksia ympärillään,
.
TALOUDELLINEN kasvu ei ole ollut totaalinen virhe, vaan hyväksi johonkin rajaan saakka. Kehitys ei ole suoraviivainen vaan spiraalin muotoinen. Miksi meidän pitäisi ahnehtia kaikki, jätetään tulevillekin sukupolville keksittävää. (12.12.1978)
.
KAUPALLINEN joulu, aatonaatto taas. Kari piirsi: "Kun jonot on lyhyet kaupoissa, on ne pitkät työttömyyskortistossa". Joten pitäisi ostaa kuin hullu saadakseen rahaa ostaa kuin hullu. Niin kuin rahaa tarvitsisi, jos ei ostaisi mitään. Työttömyys on allokointikysymys, miten kohdistaa resurssit oikein. Kyllä järkevää tekemätöntä työtä löytyy.
.
POUKKA kirjoittaa joulupakinassaan joulun kaupallisuuden arvostelemisesta, jota nyt, hänen mielestään onneksi, on ollut aiempaa vähemmän.
.
"Tänä jouluna 4,5 miljoonaa suomalaista syö liikaa ja miljardi ihmistä kärsii nälkää", kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnisti Jaakko Okker. (24.12.1978)
.
SEKSIN osuus tässä "aivoista ulos" -vihossani on ollut vähäisempi kuin soft porn edellyttää (kolme minuuttia ja eroottinen ajatus -periaate). Harold Lloyd esitti yhdessä filmissään kaveria, joka kirjoitti rakastamisen oppikirjan, vaikkei tiennyt asiasta mitään konkreettista.
.
Tasa-arvon pitäisi olla itsestään selvä. Vanha Sartre sanoi joskus, että haluaisi naiskumppaninsa olevan hänestä taloudellisesti riippuvainen. En ymmärrä, eikö lapsissa olisi jo tarpeeksi elätettäviä ja huolehdittavia. Avioliiton suuria vaaroja on käyminen välinpitämättömäksi lakaten yrittämästä miellyttää toista. Ei enää anneta, vaan vaaditaan tai ripustaudutaan ja muututaan painolastiksi.
.
Älykäs nainen on seksikäs. Hänen toivoisi kuitenkin jollakin tavalla kaipaavan miestään. Miehet valitsee vaimojaan liian paljon ulkonäön perusteella. Naisen toivoo olevan ihailtavan ihana, mutta samalla myös epätäydellinen, jottei hän olisi ylivoimaisen upea vaan myös turvallisen tavallinen.
.
EI-SOSIALISTI on negatiivinen nimike. Porvari on luokkakäsite ja pikkuporvarillisuus halveksittavaa. Demokraatti-sanan ovat pilanneet monen sortin sosialidemokraatit ja epä-demokraattiset kansandemokraatit. J.L. Talmon erottelee totalitaarisen demokratian ja liberaalisen demokratian. Kaikki ei-sosialistit eivät ole liberaaleja vaan isänmaallisia konservatiiveja. Hyvä nimitys voisi olla INDIVIDUALISTIT? (30.12.1978)
.
LUETTUJA kirjoja nopein luonnehdinnoin. Agatha Christie tuntui pinnalliselta Dostojevskin jälkeen. 'Kuolleen miehen huvimajassa' oli kovin monimutkainen ja kaukaa haettu peruste kaikelle tapahtuvalle. Marton Taigan Porkkana tuntuu minusta huonoimmalta lukemaltani kirjalta koskaan. Kirjoittamismielessä joku Outsider on mielenkiintoista, haluaisin itse osata suoltaa vauhdilla vetävää tekstiä.
.
'Karamazovin veljekset' oli minulle pettymys, mutta ehkä sen maineella vain kiteytetään Dostojevskin yleinen erinomaisuus. 'Ikuinen aviomies' yllätti mielenkiinnottoman aiheen mestarillisella käsittelyllä. 'Kellariloukon' loppupuoli oli ajatuksia herättävä.
.
Thackerayn 'Turhuuden turussa' on itua keskinkertaista klassikkoa enemmän, varsinkin lopetus oli mainio, eräänlainen happy end, mutta sitten "suljettiinkin nuket laatikkoihinsa, sillä kukapa meistä saavuttaisi tavoitteensa tai olisi onnellinen sen jälkeen. Turhuuksien turhuus!"
.
Malcolm Bradburyn 'Ajan mies' oli aivan fantastinen! Saatoin vain ihailla ja ivailla noita yliopistomaailman radikaaleja. 'Nat Turnerin kapina' (Styron) oli pitkäpiimäinen, mutta siinä oli eräs rautainen, ellei ylevä osanen: Natin tytöntappaminen ja tuo tyttö yleensä.
.
Kafkan jutut ovat yleensä vastenmielisen kiehtovia. On kuin näkisi painajaisunta, kun seuraa maanmittari K:n pyrkimistä saavuttamattomaan linnaan. Etenet ja etenet, mutta tavoite ei lähene yhtään. Kaikki on kuin puuroa tai pumpulia ympärilläsi. 'Rangaistussiirtolassa' on erilainen ja raju ja kova. Siinä kuvataan kidutusta ja julmuutta välinpitämättömän hienostuneesti. Rautainen kertomus iskee luihin ja ytimiin.
.
Waltarin 'Sinuhe egyptiläisessä' on fantastista vanhatestamentillista ankaruutta ja julmuutta. Siinä ei pikkuasioista piitata, ainoastaan suurimmista, elämästä ja kuolemasta. Mieluummin tuhansien kohtalosta samalla kerralla. Kuin jumalat taistelisivat.
.
'Ivan Denisovitshin päivä' on parasta Solzhenitsyniä, tiivis ja ytimekäs. Pidin Hermann Hessen 'Siddhartasta' ja 'Arosudesta', mutta kaikkein eniten hänen novelleistaan. Taidan tykätä tuollaisista lyhyistä kertomuksista, jos niissä on hyvä aihe ja toteutus. Miellyinhän minä Gottfried Kellerin Seldwylan-juttuihinkin!
.
Montesquieun 'Persialaiset kirjeet' luin esipuheessa kielletyllä "katupoikien mielellä" eksoottisen erotiikan kiinnostaessa eniten. Orwellin 'Eläinten vallankumous' tulee aina olemaan kirjastoni perusteoksia.
.
REUNAHUOMAUTUKSET. Hesarissa valitettiin joskus miten paljon kirjaston kirjoja vuosittain turmellaan tuhrimalla, repimällä, alleviivaamalla ja kirjoittamalla marginaaliin. Vastustan viimeksi mainitun tuomitsemista. Minusta ainakin on usein hauska lukea edellisten lukijoiden kommentointia, varsinkin asiateoksissa. Oikea reunamerkitsijä kirjoittaa siististi terävällä lyijykynällä. Merkinnät ovat viestintää ja osa sananvapautta. Ne edistävät kriittistä suhtautumista ja tuovat esiin uusia näkökohtia. (31.12.1978)
.
KONSERVATIIVEJA on monenlaisia. Täytyy aina kysyä, missä suhteessa joku on konservatiivinen, on Amory B. Lovins huomauttanut.
.
Konservatiivi voi olla säilyttäjä, mutta on myös trendikonservatiiveja, mitä lienevät dynaamisia säilykkeitä, jotka kannattavat kiihkeän muutosnopeuden tai kasvun kiihtyvyyden säilyttämistä. He ovatkin radikaaleja muuttajia.
.
Stalinisti-kommunistien Tiedonantajakin kehui Raimo Ilaskiveä (kok) tässä suhteessa luonnonsuojelijaan, kalastaja Pentti Linkolaan verrattuna.
.
Sitten on vielä konservatiivi Pentti Poukka, joka vastustaa asioita, joita ei ole itse keksinyt? Ihmettelin ennen, miksi hänet piti syrjäyttää Uuden Suomen päätoimittajan paikalta, mutta nyt luin vanhasta Sarjainfosta (3-4/1974) pätkän Uuden Suomen pääkirjoitusta "Kulttuurimme tupajumit" ja tyyli tuntui tutulta:
Mitä on tämä tämmöinen hössötys populaarikulttuurista, mitä tämä taas on?
- Kirjoituksen nuotti on sellainen. Miksi keksitään uusia asioita eikä kaikki ole niin kuin ennenkin. (31.12.1978)
.
KAIKEN EPÄVAKAISUUS. Shaahi on hätä kädessä Iranissa ja maanosansa vakain valtio on nyt epävakain. Muslimit vastustaa Reza Pahlavin zarathustralais-pyrkimyksiä. Kaipa shaahi haluaisi korottaa itsensä jumalaksi, kun on jo nähnyt Uniakin ja saanut Tehtäviä. Shaahi on tuonut radikaalisti länsimaisuutta maahan, mutta paljonko hyödyttää pikatie köyhää paimenta, se on hänelle vain vihastus. Shaahin puolella on vain armeija, mutta kukaan ei uskalla vastustaa kumousta, kuka saa vallan sen jälkeen? Virtausta ei voida enää pysäyttää, on mentävä mukaan, kärkeen, ja pyrittävä ohjaamaan parhaaseen tai harmittomimpaan suuntaan.
.
Ugandalaiset olivat Afrikan sivistyneimpiä, nyt heitä johtaa Idi Amin Dada. Keniassa oli mau-mau-kapina, mutta nyt maan sananvapaus ja demokratia ovat edes Afrikan parhaat. Norodom Sihanoukin Kambodzha on nyt joukkomurhien kommunistinen Kamputsea, keskitysleiri. Ja saksalaiset päästivät aikoinaan Hitlerin valtaan, Venäjällä oli loka-kumouksensa, Suomessakin kansalaissota - vapaussota, sitten talvi- ja jatkosota.
.
Mihin voi luottaa, kohtalo pompottaa ihmisiä. Olemme niin riippuvaisia toisistamme, että yksi hullu voi tuhota miljoonien elämän. Teepä vakaita suunnitelmia ja yhtäkkiä maailma ympärillä muuttuu hulluksi. Toisaalta, emmehän tiedä itsestämmekään, minä päivänä loukkaannumme tai sairastumme. Silti yhteiskunnan pitäisi olla ihmisten yhteistoimintaa, myönteinen yhteishanke, johon voi halutessaan osallistua, mutta se on ja voi muuttua vielä pahemmin taakaksi ja kahleeksi yksilölle. (31.12.1978)
.