295. Hufvudstadsbladetin tuho tai toivo?

Luin Staffan Bruunin muistelmista viimeiset kymmenet sivut ennen alkupuolta. Kertomus suomenruotsalaisten pääkaupunkilaisen päälehden 'Hufvudstadsbladetin' surkean jyrkästä alamäestä ja siihen voimakkaimmin vaikuttaneesta kolmikosta (Teir, Bergh ja Taxell) oli monin verroin kiinnostavampaa ja lukijalle tärkeämpää tietoa kuin sankaritoimittaja Staffan Bruunin (s.1955) itsensä takavuosien ulkomaanseikkailut. Bruun työskenteli helsinkiläislehdessä 1980-2016.
.
Äskettäin tänä kesänä, tarttuessani viimeksi Hufvudstadsbladetiin, ihmettelin miten vähän löysin kiinnostavaa luettavaa. Tiukat päiväkohtaiset kotimaan ja maailman uutiset olisivat kelvanneet minulle paremmin kuin väljemmin ajankohtaiset paikalliset ja laveiksi yli yhden sivun levitetyt jaaritukset, jotka voisi yhtä hyvin julkaista viikkolehdessäkin tai vasta kuukauden päästä.
.
Hämmästyin suuresti miten alas lehden levikki oli laskenut: enää 23'000! Minä elin muistoissa 60-70'000:n levikistä.
.
Staffan Bruunin taulukossa (s.314) levikki oli:
54'000 (2000), 48'000 (2010), 46'000 (2011),
43'000 (2012), 40'000 (2013), 37'000 (2014),
31'000 (2015), 27'000 (2016).... (pyöristäen)
.
Hufvudstadsbladetin entinen päätoimittaja (1922-45) ja omistaja Amos Anderson (1878-1961) ei ole kai riittävän selvästi määrännyt, että hänen Konstsamfundet-säätiönsä tulisi tukea lehteä (kauppakeskus Forumin vuokratuloilla ym. sijoitustuotoilla) -  'Amos Andersonin taidemuseon' (1965-) ja Kemiössä sijaitsevan Amoksen kartanomuseon lisäksi. Ehkä 60 vuotta sitten suuren päivittäisen sanomalehden oletettiin pysyvän rahantekokoneena melkein ikuisesti.
.
Kuvittelisin päivälehden paljon museota tärkeämmäksi Amos Andersonin toiveiden ja hänen ruotsinkielistensä kannalta. Museot ylittävät helposti kielirajat, joten ruotsinkieliset voivat nauttia helpommin suomalaisista museoista kuin suomenkielisistä teksteistä.
.
Mikseipä "Taidesäätiö" voisi tukea "Pääkaupungin lehden" kulttuurisivuja, erityisesti kuvataiteen esittelyä ja arvostelua, tehden lehdestä tärkeän myös suomenkielisille taiteen harrastajille, sekä merkittävän jopa Ruotsin ja kaikkien pohjoismaiden kuvataiteen kentällä! HBL Pohjolan johtavaksi kuvataidelehdeksi! Kuvat yli kielirajojen.
.
Staffan Bruunin tavoin pidän päiväkohtaisia uutisia tärkeimpänä sanomalehden aineistona. Ruotsin kieltä voisi käyttää lehden vahvuutena siten, että HBL tekisi enemmän yhteistyötä jonkin ruotsalaisen mediatalon kanssa? Ilman kielenkääntämisestä aiheutuvia kuluja ja aikaviivettä lehdet voisivat julkaista toistensa ulkomaan uutisia ja reportaaseja. HBL sillaksi yli Itämeren!
.
Toisaalta ruotsi on suomea paljon helpompaa luettavaa ja opeteltavaa englantia tai saksaa puhuville maahanmuuttajille tai turisteille. HBL jos mikä voisi ottaa kaikki ei-suomenkieliset kohderyhmäkseen maassamme. HBL Suomen kansainvälisimmäksi lehdeksi!
.
Suomessa on yritetty julkaista englanninkielisiä uutislehtiä (ilmestyen enintään kerran viikossa) esim. 'The Spirit of Helsinki' tai 'The Helsinki Times'. Entäpä jos HBL panostaisi yhden sivun joka päivä englanninkielisiin uutisiin! (Ja mikseipä erikseen samalla kansainväliseen kuvataiteeseen?) HBL myös englanninkieliseksi päivälehdeksi!
.
Lapsuudestani muistan joidenkin suomenkielisten perheiden tilanneen HBL:län koululaisilleen näiden kielitaidon parantamiseksi. Englannin-, saksan- ja jopa ranskankielisenkin sisällön avulla HBL voisi toimia yhdellä tilauksella moninkertaisena kielikylpylehtenä suomenkielisille! HBL koululaisten ja opiskelijoiden erityiseksi lehdeksi!
.
Olen mieltynyt saksankielisten ja englanninkielisten lehtien ristisanatehtävien ratkomiseen! Jälleen näkisin mahdollisuuden Hufvudstadsbladetille: ruotsista on germaanisiin kieliin pienempi askel kuin suomesta, joten kieliristikot kelpaisivat lukijakunnasta suuremmalle osalle. HBL johtavaksi monikieliseksi sanaristikkolehdeksi (suomenkielisiäkin harjoitukseksi ruotsinkielisille).
.
Samoin jokin sanomalehti voisi panostaa yhä hyviin sarjakuviin! Ne ovat alkukielisinä hyvin houkuttelevia kieliopintoihin, jolloin käännöskulut jäisivät pois. Jälleen kynnyksen englantiin ylittäisi ruotsin kielestä suurempi osa 'tavallisesta lukijakunnasta' kuin suomen kielestä. HBL merkittäväksi sarjakuvalehdeksi, olisiko liian naiivia? Entäpä muukin panostus lapsiin, nuoriin ja kouluihin kohderyhmänä? Uutisia koululaisille, jotka opiskelevat ruotsia?
.
Aioin ensin lukemisestani tuohtuneena päivitellä entisen päätoimittajan Barbro Teirin sekä entisten kustantajan edustajien Kaj-Gustaf Berghin ja Christopher Taxellin taitamattomia ja toistuvia epäonnistumisia, joita perussuomalaiset voisivat juhlia ruotsinkielisen liberaalin lehdistön alasajona ja tuhona! Lehden kirjastokin kärrättiin hävitettäväksi! Huomasin sitten Bruunin kirjaa käsitelleen verkossa ainakin Jorma Mellerin ja Erkki Tuomiojan.
.
Tuomioja huomautti, ettei Bruunilla ollut ehdotuksia, mitä lehdelle pitäisi tehdä? (Bruun kyllä kehotti keskittymään uutisiin, kuten ennen, ja olen samaa mieltä!)
.
Staffan Bruun huomasi myös, että suomenruotsalaisilta puuttuu oma viikkolehdistö, joten HBL voisi täyttää ruotsinkielisten julkkis-haastatteluiden tarvetta. (Ainakin Vaasassa pari kertaan kuussa ilmestyvä 'Kuriren' tuli minulle tutuksi suomenruotsalaisena aikakauslehtenä lapsuudessani,)
.
Ruotsinkielistä iltapäivälehteäkään ei ole Nya Pressenin kuoltua (jo 1974), joten HBL voisi paikata sensaatiouutisten tarvetta (kuten toimittaja Staffan Bruun itse lehdessä toisinaan tekikin).
.
Tiivistän ehdotuksiani:
1) Keskittyminen uutisiin ruotsiksi.
2) Viikkolehti ja iltapäivälehtimäisyys samassa!
3) Sillaksi Suomen, Ruotsin, Pohjolan välillä!
4) Monikieliseksi, kansainvälisimmäksi lehdeksi!
5) Kieltenopiskelun ja englanninkielisten lehdeksi!
6) Pohjolan johtavaksi kuvataidelehdeksi!
7) Monikieliseksi sanaristikkolehdeksi!
8) Monikieliseksi sarjakuvalehdeksi!
9) Lasten, nuorten, opiskelijoiden lehdeksi!
.
7115. lukemani kirja:
Bruun, Staffan: Mies joka rakasti uutisia. Suom. Meri Kuula-Bruun (vaimo).
to 1.8.2019 (2018) Siltala 2018 N 327 s. (Hbl 1980-2016) H37 lk.993.1
.
Hublasta on julkaistu kirjoja ennenkin, olen lukenut v. 1987 ja v. 1976:
.
1999 -87 Lönnfors, Per-Erik: Mannerheimintie 18 (Hufvudstadsbladet)
.
485 -76 Bruun, Kettil & Knekt, Ove & Rotkirch, Kristina: Hufvudstadsbladet - partilös partitidning. Tammi 1971, Huutomerkki-sarja. 173 sivua, kuvitettu
(ensimmäinen kirjoittajista, sosiologi ja alkoholitutkija Kettil Bruun (1924-85) oli toimittaja Staffan Bruunin isä.)
.