296. Saarniemi ja yleisönosastot vuonna 1979

Äidinkielenopettaja Timo K. Saarniemi, Vapaaniemen Yhteiskoulun lehtoreista persoonallisin, näytti pitkästä aikaa (vuonna 1979) julkaisseen tai saaneen läpi kirja-arvostelun Ylioppilaslehdessä, (Edgar Lawrence) E. L. Doctorowin Danielin kirjasta. Hän oli kirjoittanut jutun loppuun nimensä pienin alkukirjaimin: timo k. saarniemi. Kukaan muu ei ollut Yo-lehdessä tehnyt niin, maailmalla tosin runoilija e. e. cummings.
.
Timo K. oli turhamainen, mutta myönteisessä mielessä: osaa antaa arvoa itselle, osaa olla oma itsensä, korostaa yksilöllisyyttään ja on erottuva persoona. Yksilöllisyyttä tarvitaan, säilyköön se, massat heterogenisoitukoon!
.
Kun Saarniemi kiinnitti preliminäärin tuloslistan luokan seinälle vuonna 1977, hän oli allekirjoittanut paperin:
.
Timo K. Saarniemi
FM
.
Ikään kuin oppilaat eivät olisi jo vuosia tienneet, että hän on filosofian maisteri. Abiturientti Jokke kehysti kirjaimet FM punakynällä ja englannin opettaja Nils Mattsen (1928-1983) huomasi korostuksen ja nauroi.
.
Timo K. oli spontaani. Vain hän tai rehtori Mattsen saattoivat 1970-luvulla tulla luokkaan kuuma kahvikuppi kourassaan. Tai pyytää jotakuta, kuten minua, pitelemään kahvikuppiaan sen aikaa, kun hän käväisi hakemassa unohtamansa kirjan opettajainhuoneesta. Mutta kun Teksi lähti hakemaan jotakin kirjaa, hän saattoi yhtä hyvin tulla takaisin yllätyskokeen tai jaettavien monisteiden nipun kanssa.
.
Kun erään luokan päiväkirja katosi, Saarniemeä epäiltiin - hajamielisimmäksi? Päiväkirja löytyikin varastokomerosta raamattupinon alta. Uskonnonopettaja, pastori Oikarinen ("Temppeli-Elvis") oli käyttänyt tukevaa ja isoa päiväkirjaa raamattulastin tarjottimena. "Ja juuri Oikarinen minua eniten syytti", päivitteli Saarniemi. En tarvitse Hercule Poirotin aivosoluja arvellakseni, että katoamisen ajankohta oli voitu rajata Oikarisen tunnin loppumisen ja Saarniemen tunnin alkamisen väliin?
.
Timo K. kävi sissisotaa byrokratiaa vastaan Vapis-lehden pakinapalstoilta, kohteena rehtori Reino IV Nieminen. Hän oli nimimerkki Sininen Salonki, Huppari, Ianus, FM-maisteri, joka vuosi uusi hahmo.
.
Timolla oli kova ääni, paneelissa hän oli yksi mikrofonin tarvitsija vähemmän. "Kikkurapäällä" oli melkein kuin afrokampaus ja paitakin kuin "Black Power", mutta printtikuvan käsi ei ollut nyrkissä vaan avoin!
.
Timo kertoi mielellään itsestään ja matkoistaan. Hän toi valokuva-albuminsa kouluun ja paperoi luokan seinät kirja-arvosteluillaan, joissa oli hänen nimensä. Hän laittoi lehdessä julkaistun runonsa ainekirjoituksen aiheiden listaan, yhdeksi aiheeksi, mutta en tiedä kirjoittiko kukaan.
.
Oppilaat yrittivät mielellään vaihtaa tunnin viihteen puolelle, niinpä jotkut maanittelivat Saarniemeä näyttämään valokuva-albumiaan ja kertomaan ulkomaan-matkoistaan. Tämä pohti mielissään, että kyllä siitäkin voisi olla hyötyä, mutta opettajan pedanttisuus voitti ja palasimme normaaliin opiskeluohjelmaan.
.
Timo väitti, että hänellä on vihamiehiä, sillä hän on tallonut varpaille, arvostellut byrokratiaa, "eräät täällä" eivät pidä hänestä ja soisivat hänen lähtevän muualle. Timo oli puoluepoliittisesti sitoutumaton, mutta porvariksi saattoi ounastella. Hän oli suvaitseva ja moniarvoinen. (11.2.1979)
.
Timo kirjoitti mielipidekirjoituksia lehtien yleisönosastoihin arviolta eniten Suomessa. Kerrankin kun otin käteeni Turun Sanomat, ajattelin, ettei siinä nyt varmaankaan ole Saarniemen juttua, kun juuri viime viikolla oli ollut. Mutta - taaskin! Aiheista mieleen jäävin oli paradoksi: "Turussa ei Joulurauhan julistamisen jälkeen tapahdu oikein mitään. Silloin voitaisiin järjestää vaikkapa suuria rock-konsertteja?" (Hyvästi rauha!)
.
Helsingin Sanomat alkoi rajoittaa yksien ja samojen paasaajien liikaa esiintymistä yleisönosastossa. Esimerkiksi vain yksi kirjoitus kuukaudessa samalta henkilöltä. Mieleeni tarttui vuosien varrelta muutamia vakionimiä, kuten vasemmistolainen J. Aatos Suominen ja oikeistolainen Niilo Vikman, Ohkola. Nämä nimet piipahtavat Hesarissa enää kerran vuodessa, osoittaen olevansa elossa (vuonna 1979).
.
Jonkin aikaa on vaiennut oikeistolainen Henrik Boman, Rekola. Pälkäneeltä on kirjoittanut pitkään taiteilija Paul Tiililä (s.1931). Kirmo Mikkola oli omatekoinen kielenkorjaaja, vai sotkenkohan veljeensä, Kainu Mikkolaan. Kuisma Pietari Hakkarainen on uusi tiuhaan, aiheesta kuin aiheesta, kirjoittava.
.
Komeettoja on käynyt palstoilla: Mika Sahla valitti urheiluselostajien kielenkäytöstä. Kiivaita vastineita julkaistiin kolme, joista lyhin 10 sanaa: "Mika Sahlalle Väinö Leskisen sanoin: "Inhoan paskantärkeitä tyyppejä". Veikko Vuorinen." Toisessa jutussa kuviteltiin millaista tulosta syntyisi, jos "selostajakopissa olisi joku Sahla sähläämässä."
.
Sahla vastasi nautittavalla jutulla: "Asia on tärkeä, koska jopa entisellä ulkoministerillä minua yritetään lyödä, ja nimestäni keksityllä hauskalla sanaleikillä..." Myöhemmin kaiketi sama mies kirjoitti toisesta aiheesta, multippeliskleroosista, allekirjoituksella Mika Sahla, DI, ms-potilas.
.
Uudessa Suomessa ahkera yleisönosaston kirjoittaja Allan Viranko väistyi manan majoille. Uusi kyky pitkissä mielipiteissä on Seppo Juha Pietikäinen, hallintotiet. maist. Tämä voitti myös karttakirjan Uuden Suomen Kauko Saarentauksen tietokilpailussa, johon päätin sitten minäkin osallistua. (15.10.1979)
.
Yleisönosaston tähdet... Lokakuussa 1979 joku kysyy HS:n asuntopalstalla miten sijoittaa 1-vuotias lonkkavikainen lapsi vähimmin häiriöin vanhempien makuuhuoneeseen. Allekirjoittajana Olli Poroila, Karvialta. Vanha palstatuttu, kirjastonhoitaja tai luokanopettaja, joka ei tykännyt "neuvostovastaisesta" kirjallisuudesta, vaan oli sellaisen sensuroija. Luonnonsuojeluväen sosialisti, joka vaati ratkaistavaksi, kumpi on ekologisempaa, sosialismi vai kapitalismi. Joskus lehteen mahtui vain lyhyt pätkä, jossa O. Poroila jakoi sosialistit punajuuriin ja retiiseihin. (Isoihin uutisiin tultiin myöhemmin, kun omaperäistä luokanopettajaa syytettiin kiusaamisesta ja tämä erotettiin koulusta sekä tuomittiin maksamaan korvauksia oppilaille. Kuolemaansa asti entinen opettaja valitti tuomiosta nettisivuillaan.)
.
Timo Kalevi Saarniemen (1942-2005) on kerrottu kiistelleen lehtien palstoilla omien nimimerkkiensä kanssa, sellaisten kuin Tim Holmnäs tai K. Saares, kun ei saanut muita vastaväittäjiä. Mutta Yleisönosastoissa nähtiin myös eräitä väittelypareja, jotka olivat toistuvasti toistensa kimpussa:
.
Organisaatioviestinnän tutkija Osmo A. Wiio (1928-2013) vastasi runoilija Arto Kytöhongan (1944-1992) väitteisiin, että kirjoittaessaan "Wiion lakeja" viestinnästä juuri Kytöhonka oli Wiion mielessä hänen lausuessaan: "Aina on olemassa joku, joka luulee sinua paremmin tietävänsä mitä sinä olet omalla puheellasi tarkoittanut ja halunnut sanoa." (6.2.1980)
.
Vuoden 1979 lopulla Arto Kytöhonka kirjoittaa Wiion väittäneen, että USA:ssa ei ole esillä TV:ssä muita ulkomaan uutisia kuin Iran. Kuitenkin käydessään USA:ssa Arto Kytöhonka oli itse nähnyt uutisia myös Rhodesiasta ja Kamputseasta, ja että Irania käsiteltiin huomattavan tasapuolisesti. (11.1.1980)
.
Sattumalta luin vanhaa Mark-lehteä vuodelta 1972, ja sielläkin Arto Kytöhonka arvostelee Osmo A. Wiioa: "Esittelee mielellään oppineisuuttaan, kirjoittaa sitten triviaaleja hölmöyksiä". Wiio vastaa: "Viime aikoina on ilmaantunut joitakin omatekoisia yleisneroja, jotka luulevat olevansa hirveän fiksuja neuvomaan ammattilaisia joka alalla." (6.2.1980)
.
Pitäisikö malliksi lukea Sesse ja Ilkka Koiviston kirja, jossa he arvostelijan (Matti Leinosen) mielestä sanovat mielipiteensä kaikesta mahdollisesta, lyhyesti ja pinnallisesti, että kaikki mahtuu, tuomatta esiin mitään uutta. Sitten kirjoittaa itse samanlainen kirja, omakustanne?
.