31. Uudet Ankkamestarit

Luulin 40 vuotta sitten, ettei Aku-sarjakuva voi jatkua vuoteen 2000, koska kaikki mahdolliset Ankka-tarinat olisivat loppuneet sillä vauhdilla kuin niitä julkaistiin. Mutta yhä uusien variaatioiden julkaisutahti on vain kiihtynyt, samalla kun vanhaakin materiaalia kierrätetään.

Luin Sanoma Magazines -yhtiön tuoreimpia kovakantisia 128-sivuisia kirjoja: "Neljä mestaria" eli Ferioli, Rodriques, Gattino ja Korhonen (2008) sekä "Hollantilaiset mestarit" eli Heymans, Nadorp, Bosch ja Heymans (2009).

Alkajaisiksi Cesar Feriolin tarina mafiapomo Alwar Kapisesta tuntui synkältä ja kovalta, mutta Akun heivatessa nosturin koukulla gangsterien auton mereen saadaan nauttia kuin räjähtävästä kolmiulotteisesta piirrosfilmin ilotulituksesta, jossa kelmejä sinkoilee joka suuntaan, ahtaaja Rahjan ällistykseksi. Terässillan jäänteiden varjossa on tunnelmallinen kokoontumispaikka ja etualalla liitelevän lokin äänen melkein kuulee! Sitten Aku piiloutuu onttoon syntymäpäiväkakkuun ja käännyttää silinterihattuisen bikinitytön pois: "Tämä kakku on jo varattu!" (Käsikirjoitus Halas).

Ripaus seksikkyyttä ja romantiikkaa on hiipinyt muutamiin Ankka-tarinoihin erityisesti naispuolisten käsikirjoittajien ja piirtäjien aloitettua. Eräissä naishahmoissa on herttaista ja kilttiä vetovoimaa, jota ala-asteikäinen koululainen saattaa nähdä parikymppisessä luokanopettajassaan. Tosin piirsihän Carl Barkskin harvakseltaan vetovoimaisia kaunottaria, kuten agentti Saila Salaisen, uima-asuisia paraatityttöjä tai ankkalinnalaisen version Jayne Mansfieldistä. Ja harvoinko Al Taliaferron Aku katseli ihastellen sorjia, pitkäsäärisiä neitosia.

"Väärän kuninkaan päivässä" sukupuita piirtävä huijari väittää Akua kuningas Luuviulu XVI:n ja Maire Anktoinetten perilliseksi. Historialliset viittaukset ovat hauskoja. (Käsikirjoitus Bosch). Toisaalta kuulin jo lapsuudessani 25.2.1964 Taavi Ankalta Akun polveutuvan maantierosvo Kapu Ankanjalasta sekä Ankku Tyhjämielestä, joka väitti itsepintaisesti maan olevan litteä kuin pannukakku. Silloinen Tony Stroblin piirtämä sukupuuhuijari oli liittänyt Akun Appalakian valtiaan Apuleiuksen sukuun...

Kolmannessa Feriolin tarinassa Aku yrittää (jälleen) talojen purkajana, jolta Roopen purkurobotti K-Runts 3000 uhkaa viedä työt. Aiemmalla kerralla Barksin Aku purki väärän talon ja joutui pakenemaan pingviinien luo purkamaan igluja.

Rodriquesin "Elävät kuvat" on visuaalisesti riemastuttavan erikoinen, kun taikamusteella piirretyt mustavalkoiset hirviöt heräävät eloon riehumaan valtoiminaan.

Gattino piirtää kummallisesti naapuri Teppo Tulpun eli entisen Turskin. Luolanainen Una on Peppi Pitkätossua hurjempi lapsenvahtina, tehdessään jonglööritemppuja veitsillä. "Kauas pilvet karkaavat" on kiinnostava Akun ja Pellen kokeillessa asumista, nukkumista ja matkustamista pilvenhattaran päällä.

Kari Korhosen "Kolmiodraamoissa" on erikoinen idea luulla Lupua ankanpojista älykkäimmäksi ja sijoittaa hänet erityislahjakkaiden kouluun eroon veljistään! "Valehtelemisen taidossa" teatterin vahtimestari Antero tekee hauskan kepposen Akulle.

"Hollantilaismestari" Nadorp tavoittaa parhaiten Barksin hitaimmat tunnelmat! Aku malttaa lueskella kaikessa rauhassa nojatuolissaan takkatulen äärellä. Monet piirrokset ovat kuin huolellisesti Barksilta lainattuja, samoin osa sivuhenkilöistä.

Naispiirtäjä Wilma van den Bosch kertoo erikoisella tavalla Akun (ja Iineksen) useista seikkailuista Timbuktussa, jossa Aku asuu usein silloin, kun hän on joutunut pakenemaan Ankkalinnasta. Tässäpä uusi näkökulma! Entäpä jos kaikki tarinat alettaisiin 2000-luvulla nähdä Iineksen silmin?

Mau Heimansin kuvissa viehättää Ankkojen pitkäkaulaisuus. Maun parhaat piirrokset lähenevät Barksia, mutta laatu on epätasaisempaa. Bas Heimans on melkein yhtä hyvä kuin pikkuveljensä Mau, mutta luonnosmaisesti rosoisempi.

Piirrosjälki on varsin tyydyttävää kaikilla kahdeksalla piirtäjällä. Parhaimmillaan jutuissa on kuin häivähdys Barksista, mutta siitä voi tietenkin seurata hiukan toiston makua.

Tarvitsisiko, ehkä ei, lainata 1700-luvun brittiläistä sanakirjantekijää Samuel Johnsonia: "Juttunne olivat sekä hyviä että omaperäisiä. Mutta se mikä niissä oli hyvää, ei ollut omaperäistä, ja se mikä oli omaperäistä, ei ollut niin hyvää."

Eiköhän Akusta ole otettu jo kaikki irti, eikö häntä ole venytetty liikaa? Eläköön Ankkalinna, mutta pitäisikö siirtää Aku kaikkensa antaneena lepovuoroon, sivuhenkilöksi taustalle, ja alkaa katsoa Ankkamaailmaa vähemmän kulunein silmin?

Entäpä jos Hansu Hanhi muuttaisi maalta kaupunkiin ja kohoaisi uudeksi keskushahmoksi? Häntä ei ole vielä ryöstöviljelty. Tai Akun Sisuvius-serkku, tukkijätkä? Tai Iineksen ystävätär Klaara Kotko? Kroisos Pennonen voisi vihdoinkin jättää Roopen varjoonsa ja köyhtymään? Vai olisiko Taavi Ankasta tai Hannu Hanhesta päähenkilöksi? Jospa Mummo Ankka nuortuisi?

30. Uppouduin Csikszentmihalyihin

Luin unkarilaissyntyisen psykologian professorin Mihaly Csikszentmihalyin teoksen 'Flow - Elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu', joka oli kirjoitettu tunnetun teorian popularisoinniksi jo vuonna 1990, mutta käännetty suomeksi vasta 15 vuotta myöhemmin (Rasalas 2005, 426 sivua). Eriaikaisuus ja vanhentuminen näkyivät paikoitellen... Suomentaja Ritva Hellsten selitti uusille ihmispolville, keitä olivatkaan Ross Perot ja Lee Iacocca - en ollut unohtanut.

Kirjan 51-sivuinen selitysosasto oli jopa antoisampi kuin itse sujuva leipäteksti. Teoria oli hyvin tuttu entuudestaan muiden kirjojen viittauksista, enkä saanut uusia ajatuksia, vain vahvistusta. Kirja perustui paljolti yksinkertaisen hyvän idean vahvistamiselle ja vakuuttamiselle monin kerroin ja eri tavoin.

Parasta elämä on silloin, kun on uppoutunut intensiiviseen tekemiseen.
Kun on keskittynyt siihen mitä tekee.
Kun kaikki sujuu ilman häiriöitä ja turhaa epäröintiä.

Tiedän tuon ja olen tuntenut ja tunnen. Yritän mahdollisimman paljon kokea Flow'ta.

"Kun ei ole tekemistä, negatiiviset ajatukset tunkevat etualalle!"

"Elämän tarkoitus on keksiä tarkoitus elämälle."

Elämään saadaan tarkoitus muuttamalla koko elämä Flow-toiminnoksi.
"1) Päämäärä, 2) Päättäväisyys, 3) Harmonia."

Päämäärän täytyy aiheuttaa ponnisteluja. Aikomuksen täytyy muuttua toiminnaksi. Saavutus ei ole niin tärkeää kuin ponnistelu saavutusta kohti. Päättäväisessä ponnistelussa syntyy sisäinen harmonia.

"Kuljeta mielirunoilijasi runoa taskussasi, lue se välillä joutessasi" (entä kävisikö pieni sanakirja?)
"Älä ratko muiden tekemiä ristisanatehtäviä vaan laadi mieluummin aivan omia".

"Pelkkä toisten seurassa oleminen yleensä parantaa ihmisen mielialaa riippumatta siitä, mitä muuta tapahtuu. Todellisen ilon saamiseen vaaditaan kuitenkin vuorovaikutustaitoja."

Kirjoittaja paheksuu useassa eri kohdassa passiivista television katsomista, sekä muutakin vapaa-ajan tyhjänpäiväistä hukkaamista.

Joskus mietin miten kirjan lukeminen vain kerran ja tekemättä muistiinpanoja voi myös olla ajan tuhlaamista? Joistakin (onneksi harvoista) vuosia sitten luetuista kirjoista ei nimen perusteella äkkipäätä muista mitään? Jos niihin palaa, todennäköisesti tunnistaa asioita. Piilevästi kaikesta on jäänyt mielen pohjalle jotain, opittua, toivottavasti hyvää ja hyödyllistäkin...

Nautinnollinen ja muuten hyödyllinen eivät ole aina tai usein vastakohtia, vaan parhaimmillaan yhdistyvät miellyttävästi.

"Työt tehtyinä hyviä, ilot pahoja päättyneinä" oivalsi Baltasar Gracian y Morales (1601-58).