Harvakseen katselen kuvataidetta: syksyllä 2023 poikkesin pariin galleriaan Bulevardilla ja Hietalahden rannassa. Ekassa Maiju Salmenkivi ja toisessa maalauksia eläinten raadoista aasialaisilta toreilta. Kyllä yleensä kaikki näyttelyt ovat miellyttäviä elämyksinä.
Museokortilla haluaisin käydä jokaisen kaupungin kaikissa museoissa. Kesällä 2023 mm. Kouvolan Poikilo, josta jäi mieleen videoesitys, jossa kamera kiersi ympäri yhdessä paikassa metsän keskellä eri vuodenaikoina. Kotkassa kävin Merikeskus Vellamossa toisen kerran, siellä oli Pompeji-näyttely. Ostin Vellamosta v. 2014 ekan Museokorttini, jota olen jo 10 vuotta uusinut. Turun ja Tampereen mukavan kokoisissa taidemuseoissa käyn kerran vuodessa.
Jyväskylästä on mieleeni jäänyt Yrjö Saarisen (1899-1958) näyttely. Hän maalasi paljon (Jyväskylän) Tourujoen jylhiä rantoja - jotka kävin jälkeenpäin katsomassa luonnossakin eri vuodenaikoina!
Toinen mieleenjäävä: joitakin vuosia sitten Gyllenbergillä Kuusisaaressa oli Sigrid Schauman: hän käytti lukemattomia vihreän kauniita eri sävyjä! (Veljensä oli Eugen.)
*
Tulee mieleen: kirjailijalla on aina kustannustoimittaja, ellei kirja ole omakustanne, ja laatuero näkyy selvästi! Nykyään yksi jos toinenkin Junnu Vainio on saattanut alkaa säveltää, mutta tarvitsee yleensä avuksi ammattitaitoisen sovittajan. Jos joku kirjoittaa tieteellisen artikkelin, se "vertaisarvioidaan" ennen julkaisemista. Näyttelijällä on ohjaaja, elokuva-ohjaajalla tuottaja. Arkkitehtuurikilpailun voittajaan tehdään muutoksia talon tilaajan toivomuksen mukaan. Sarjakuvalehden toimittaja saattaa piirrättää uudelleen joitakin piirtäjän kuvista.
Antiikin tarinassa muuan suutari moitti kuvapatsaan kenkien yksityiskohtia ja kuuluisa kuvanveistäjä Feidias korjasikin niitä suutarin neuvon mukaan! Mutta kun suutari innostui ehdottamaan muutoksia patsaan ylempiinkin osiin, taiteilija kieltäytyi sanoen: "Ne sutor ultra crepidam!" "Suutari pysyköön vain lestissään!"
Kuvataiteessa on nuorten näyttelyitä, jotka vertaisarvioidaan. Muuan kaverini tyrkytti joskus vuonna 1980 paria amatööri-maalaustaan, joita ei toki hyväksytty näyttelyyn.
Mutta jos koulutettu taiteilija laittaa näytteille teoksiaan galleriaan, onko hän yhtä omillaan kuin omakustanne-kirjailija? Valikoiko galleristi? Sanooko: "Tuo pitää maalata uudelleen, vähemmän ruskeaa, enemmän oranssia" tms? Tai kaitsevatko taiteilijaryhmät jäseniään?
Laskeskelin jostakin listasta, että Helsingissä olisi yli sata taidegalleriaa!
**
Luin syksyllä kirjastojen kymmenisen kokoelmaa 1950-luvun amerikkalaisia kauhusarjakuvia. Sarjakuvan kulta-ajalta! Hämmästyttävää on, että kun vaikkapa Bill Gainesin EC-yhtiöllä oli runsaat 10 freelance-taiteilijaa 1950-55, melkein jokaisen jutun kirjoitti Al Feldstein, vain muutamia taiteilijat itse (kuten Suomen-sukuinen Wallace Wood, juuriltaan Lalli).
Entertaining Comicsin (EC) lehtiä ilmestyi noin 10 eri nimikkeellä, kuten "Weird Science" tai "Tales from the Crypt", kukin lehti 6 kertaa vuodessa (6 vuoden aikana) ja joka lehdessä 4 kpl 6- tai 7- tai 8-sivuisia kauhutarinoita, yhteensä noin 1400.
Kun lehdet myytiin enimmäkseen irtonumeroina, kannatti pitää kaupoissa esillä rinnakkain kymmentä eri numeroa 2 kuukautta kutakin, eikä Suomen Aku Ankan tapaan yhtä numeroa vain viikon verran.
Sensuuri lopetti EC:n kauhulehdet 1955, mutta yhtiölle jäi MAD-pilalehti, jonka painos oli enimmillään USA:ssa jopa 2,4 miljoonaa!
Myöhemmän Warren-kustantajan mustavalkoiset lehdet "Creepy" ja "Eerie" (Suomessa "Shokki" 1970-luvulla) kirjoitti enimmäkseen Archie Goodwin (Rex Stoutin dekkarien Nero Wolfen apurin täyskaima!)
***
Siis kuvataidettahan paljolti tilataan: esim. kirjojen kannet tai kuvitukset kertomuksiin.
Entäpä jos galleristi tilaisi: maalatkaa jotakin elävää, voimakasta, voimaannuttavaa: luonnonmullistuksia. tulivuoren purkauksia, maanjäristyksiä, tulvia jne., niin kokoan näyttelyn...
Lapsena pidin yhtenä hienoimpana kirjankantena taiteilija Risto Mäkisen abstraktia maalausta "Matkustus maan keskipisteeseen" (Jules Verne), kustantaja Valistus 1966, eli lapsille ja nuorille kohdennettu kirja Otto-tohtorin, Akseli-pojan ja Hans-oppaan vaelluksesta maan alla Islannista Italiaan, tulivuoren kraaterista toiseen... Kansikuvassa hehkuu maan sisällä magma tai laava punaisen, oranssin, keltaisen ja mustan väreissä, ja teos on energinen, purkautumaan pyrkivää voimaa ja kuumuutta uhkuva!
Selasin viime vuoden seinäkalenterin, jossa oli luontokuva joka kuukaudelle. Osa valokuvista oli niin upeita, että voittavat helposti taidemaalarin "vuodenajat". Entäpä jos käyttäisi valtavan yksityiskohtaista valokuvaa mallina maalaukselle? Maalaus pelkistyisi ihan pakosti ja muuntuisi niin paljon, että jäljitys inspiraation lähteeseen kävisi mahdottomaksi?
Koulun kuvaamataidon tunnilla piti maalata vaikkapa "Utopia", eli ensin annettiin aihe tai nimi, ja sitten maalattiin, tilaustyö! Entäpä vapaa taiteilija, maalaako ensin ja miettii nimeä jälkeenpäin? Jos maalari ei ole itse myös runoilija, teoksille voisi etsiä hyviä nimiä runoista tai muista sitaateista?
Wikipedian artikkelissa "Taidehistoria: Edustusmuotokuva" (Hae esim: Pekka Korpisen muotokuva) on vertailussa Rafael Paasion näköiskuva (1973 Erkki Koponen) ja Pekka Korpisen "sumea" (2010 Elina Merenmies). Esimerkki siitä, voiko taiteilijalta kelpuuttaa mitä tahansa! Pitäisikö hylätä epäonnistuneet luomukset ja aloittaa uudelleen, kunnes onnistuu tai luopuu tehtävästä?
****
Luin taas yhden kirjan (Joensuun yliopiston professorin), joka yrittää selittää Venäjää:
8112 -24 Korpela, Jukka: Muinais-Venäjän myytti. Kiovan Rus, Ukraina ja Vanhan Venäjän historia /22.1.24 (2023) Gaudeamus 2023 -2.p Sid 261/318 sivua H41 lk.971.2
"Venäläisten argumentaatiosta puuttuu rationalismi. Perustellaan mystisen retoriikan avulla. Puuttuu skolastiikka eli rationalismi, renessanssi ja valistus (sivulla 18 ja s.250 uudelleen).
"Moskovan Kristus Vapahtajan kirkko ei ole uskonnon harjoittamista varten, vaan valtiollisten seremonioiden päänäyttämö (s.20). (Korpela EI mainitse että "Pussy Riot" esiintyi siellä eikä niinkään "kirkossa"!)
"Venäjällä kollektiivisuus jyrää yksilön ja tämän onnen vihollisten mukana (kuten Pasternakin Tohtori Zivagossa). Siksi taistelussa väkivalta ja julmuus on pidäkkeetöntä eikä säästä omiakaan vaan uhraa ne säälittä sankareina mielikuvituksellisen kollektiivisen totuuden puolesta. (s.250).
"Venäläinen talouselämä toimii basaaritalouden säännöillä (s.252).
*****
Oman kirjallisuus-yhteenvetoni mukaan venäläiset ovat impulsiivisia. Aloittavat kampanjoita, jotka jäävät kesken tai jumittuvat jäätyneiksi konflikteiksi. "Potemkinin kulissit" myös venäjälle ominaista. Talon ulkonäkö tärkeä, sisältö voi olla surkeassa kunnossa, esimerkiksi vesijohdot ja viemärit, jotka eivät NAY.
Sodassa ja rauhassa Pierre innostui päähänpistoistaan. Karamazovin ukko kääntyi vaunuillaan takaisin, kun mieleensä oli pälkähtänyt ilkeä ajatus.
"Venäläinen ruletti" on kuvaava peli, otetaan yhtäkkiä valtavia riskejä, kuten uhotaan nyt pudotella ydinpommeja sinne ja tänne. Venäjällä on Intiaa suuremmat tuloerot. Äärimmäinen rikkaus ja äärimmäinen köyhyys (pakkotyöleirit) hyväksytään, kun onni vaihtelee sattumanvaraisesti kuten ruletissa, toisinaan ollaan mahtavia, joskus kurjia.
Gorbatsov kertoi muistelmissaan Tshernobylin ydinonnettomuudesta: eräs politbyroon jäsen ehditti: Näyttää pahalta nyt, mutta jospa otetaan vain kunnon kännit nyt ja katsotaan parin päivän päästä miltä näyttää.
Dostojevskin isä ruoskitutti maaorjiaan (kunnes kuoli orjiensa silpomana). Tolstoi käytti maaorjiaan panoksina korttipelissä ja hävisi niitä pelitovereilleen.
Venäläisistä mielikirjani 40 vuotta on ollut Ivan Gontsarovin "Oblomov". Paras venäläinen tai ukrainalainen kirjailija on Nikolai Gogol, joka syntyi Pultavassa Ukrainassa: Kuolleet sielut, Reviisori, Nenä, ym.
******
Viime kesänä kävin mm. Kauhavan ja Saarijärven kaupungeissa. Kiuruvesi on viimeinen kaupunki, jossa en ole käynyt. Se on Iisalmen - Ylivieskan junaradan varrella. En ole motivoitunut maksamaan 80 euroa junalipuista VAIN käydäkseni päiväseltään bongaamassa Kiuruveden muutaman tunnin käynnillä, pitäisi keksiä jotakin muutakin aihetta.
"Kaupunkeja" on 107, vaikka Juankoski on kadonnut (liitetty Kuopioon), samoin Kuusankoski (Kouvolaan), molemmissa kävin silloin kun olivat vielä kaupunkeja.
*******
Kesällä kävelin pääkaupunkiseudun monilla hautausmailla katsomassa tuttujen ja sukulaisten ja koulutoverien hautoja. Luokkatovereita esim. Ingman, joka soitti kitaraa Kuustosen levyllä ja Stillman, jonka poika laulaja Leo ja poikapuoli Tuure Kilpeläinen. Juhan hautamuistomerkki on hieman näköinen puutarhatonttu, vieressä lapsipatsas 4-vuotiaana hukkuneelle tyttärelleen, asuivat punamultaisessa torpassa pienessä Vehkasaaressa Espoon rannikolla.
Markun paadessa on koristeena pieni kitara. Porkan haudalla on vanhempien ja veljen nimet kaiverrettuna, muttei Mikkoa, eikö jäljelle jäänyt omaisia? Vaatimattomin on Stig Grönvallin (1958-2020) hautapaikka, siinä on vain haudankaivajalle (?) merkkinä höylätty puinen tikku, jossa kynällä nimi ja hautapaikan numerosarja (kortteli, rivi, paikka). Hautahaku muistaa kuitenkin! Mainitsen kuolleiden nimiä, muistan heitä näin.
Lapsuuteni tädit, tätini ja perhetutut, ovat kuolleet hämmästyttävän usein vasta 92-vuotiaina, kuten Pirkko, Irma, Varpu, Anja, Lea, Irja. Sedät kuolleet nuorempina. Lapsuuden perhetutuista Kauppisen veljekset (1959-2022 ja 1955-2023) kuolleet, Miettisen veljeksistä (1955/57/59) enää keskimmäinen elossa. Kävin haudoillaan syksyllä 2023.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti