325. Luolaihmisistä nykyisiksi

Nykyaika ja nykyelämä on täynnä erilaisia kertomuksia! Jokainen ihminen on tarinan arvoinen... Yksilöllinen, yhä yksilöllisempi.

Arkinen esimerkki: 1960-luvun Suomen televisio, 1-2 kanavaa, miljoona ihmistä katsoi yhtä aikaa samaa ohjelmaa kaikille. Nyt kymmenien kanavien tarjonta valita erilaisia "elämäntyylejä", joita oma pieni kannattajaryhmä seuraa.

Menneisyydessä ihmiset oli helpompi niputtaa johonkin luokkaan: maanviljelijä eli viljelijän elämän, tehdastyöläinen työläisen, jne. Ulkomuseon torppa näyttää nykyihmisestä melko samanlaiselta eri puolilla Suomea, samoin työläisasunto niin Turussa kuin Tampereella, samat perusasiat, ei hirveästi yksilöllisiä variaatioita. Muinaisuudessa, kivikaudella yksilöllisyyttä oli vielä vähemmän. 

Amerikansuomalaisen Jean Untinen-Auelin kirjasarja kivikauden luolamiehistä ja -naisista nousi suosioon 30-40 vuotta sitten. Luin pari osaa kuudesta alettuani miettiä, paljonko tiesin Neandertalin- tai Cro Magnonin ihmisistä? Retu Kivisen ja Tahvo Sorasen?

Lukion historiankirja (Sarva-Niemi 1964/1973) oli hyvin lyhytsanainen: Arvellaan, että vanhimmat ihmistä muistuttavat olennot ilmaantuivat noin 2 miljoonaa vuotta sitten. Kehitysvaiheet olivat: Apinaihminen, Heidelbergin-, Neandertalin- ja Cro Magnonin ihminen... Ihmisryhmiä erotti rotu ja kieli, kielet erilaistuivat tai sulautuivat yhteen.

Auelin sankari on eräänlainen "Ruma ankanpoikanen" (eli joutsen), Cro-Magnon-orpotyttö, jonka apinamaisemmat Neandertalit löytävät ja kasvattavat. Heimossa on parikymmentä jäsentä, joista erottuu muutama kansantarinoiden arkkityyppi, kuten johtaja, tietäjä, vastustaja, auttaja...

Luolaihmisten elämä toistuu muuttumattoman samanlaisena metsästyksenä ja keräilynä, joten kirjoissa siirrytään hyvin nopeaa vauhtia vuodenajasta ja vuodesta toiseen. Auel oli itse opiskellut selviytymistaitoja luonnossa, joten hänellä riitti paljon kerrottavaa luonnonkasvien käytöstä. Omintakeisinta oli käyttää varhaista feministiä kirjan päähenkilönä.

Lapsena olin lukenut yhden kivikauteen sijoittuvan nuortenkirjan ja luin sen uudelleen: Charles G.D. Roberts: Tulen löytäjät (In the Morning of Time), Wsoy 1974, lapsille lyhennelmänä vain 152 sivua! - Lyhennelmä oli tehokas, vauhdikas ja dramaattinen, ainakin alkupuoli kirjasta. Heimojen sota. Tuntui että Robertsin kirjasta sai jo sadalta sivulta irti saman kuin Untiselta tuhannesta sivusta. Kukaties amerikkalaisen Robertsin sadan vuoden takainen kirja on ollut Untiselle tuttukin ja idealähde, jonka mausteeksi hän on lisännyt kasvioppia ja naisasiaa.

(Historialliset romaanit tekee kiehtoviksi sama palapelimäisyys, joka vallitsee perinteisissä dekkareissa. Historian aikajana antaa tiukat raamit kerronnalle, kuten lukittu huone tai suljettu tila dekkarissa. Historiallisten tosiasioiden täytyy toteutua ja mitä tahansa ei saa tapahtua. Kirjailija voi liikutella vain pientä palikkamäärää, koska menneisyys on aineellisesti yksinkertaista aikaa ja tiedämme siitä rajallisesti. Käytettävissä olevat palikat on pinottava taitavasti.)

Nykyaikana on entisajan yksinkertaisten puitteiden sijasta valtavan paljon KERROTTAVAA monella tavoin. RUNSAUS! (Kulutuskulttuuri tuntuu liialliseltakin kaikenlaisin muotimerkein, mutta eihän vaihtoehtoinen niukkuuskaan tunnu hyvältä, jos se ei ole vapaaehtoista!)

Olen melko liberaali: olisi kai hyvä jos ihmiset saisivat tulla onnellisiksi kukin omalla tavallaan, itse haluamallaan tavalla? Sikäli kuin toisten elämäntapa ei haittaa toisten elämäntapaa?

Toisaalta maailmassa on käynnissä takaisku olemisen vapaudelle: osaa ihmisistä kammottaa vapauden mahdollistama anarkia. Kaivataan takaisin turvalliseksi kuviteltua menneisyyttä. Tarkoitan: Trump, Brexit, Perussuomalaiset, uskonnollisen puolueen valtaannousu Turkissa, Kiinan paluu Maon kaltaiseen yksinvaltaiseen johtajaan, Venäjällä yleinen kaipuu Stalinin kaltaiseen yksinvaltaiseen johtajaan, Unkarin ja Puolan hallitukset, ym.

Olisivatko politiikan ääripäät venyneet liikaa? Toiset haluavat nopeaa muutosta ja toiset jarruttavat äärimmilleen? Tulevaisuusshokki vastaan pysähtyneisyys?

Uskonnolliset kysymykset eivät paljon askarruta minua luonnontieteisiin luottavaa kulttuurikristittyä. MITEN maailma toimii on kiinnostavampaa kuin MIKSI maailma on olemassa?

Uskonnon merkitys on yhteisöllisyydessä: ihmiset ovat kuulleet ja lukeneet samoista asioista ja jakavat osittain samoja perusarvoja, samanlaisia käsityksiä hyvyydestä ja pahuudesta. Olemassaolon takana on mysteeri, jota en osaa itse ratkaista, ja toisten keksimät selitykset eivät myöskään tunnu hyviltä. Mysteeri pysyy mysteerinä.

Menneisyydessä kuvataiteilijalta vaadittiin parempia kädentaitoja kuin nykyään, jolloin mikä tahansa yksilöllinen suoritus vaikuttaa kelpaavan. ARS-jossakin nykytaiteilija oli tehnyt "Vihoviimeisen lehmätaulun" ivatakseen suuren yleisön kaipuuta maisemiin), mutta epäonnistui, koska oli niin taitamaton saamaan aikaan näköisyyttä. Espoon Tapiolan tilavassa WeeGeessä olen kyllä viihtynyt.

Viimeksi lukemaani: Graham Greene: Mutta suurin kaikista... (1940-luvulta Afrikasta, britti-siirtomaavirkailijoiden pariskuntien elämästä). Olin lukenut tuon jo 40 vuotta aikaisemminkin, mutta en muistanut paljon ja teksti alkoi heti vetää! Greeneä on ilo lukea englanniksikin, sillä hän kirjoittaa hyvin iskevästi ja helppolukuisen selkeästi. Greenellä tässäkin katolisuus esillä jonkinlaisena toivontona hyvyydestä, enemmän kuin uskontona normaalin epäuskoisesti. Ja Afrikan eksotiikka.

Harriet Beecher-Stowen 'Setä Tuomon tupa' on historiallisesti merkittävä menestysteos, joka vaikutti USA:n sisällissotaan. Niilo Liakan suomennos on tavattoman kömpelö, kieliasultaan vanhentunut, voi olla 1800-luvulta? Loppusanat paljastavat, miksi kirja tuntui painavan vaikuttavalta kaikessa kömpelyydessään: kaikki kirjan tapahtumat olivat totta! Myös se missä orjanainen onnistui pakenemaan pikkulapsi sylissään Ohio-joen yli jäälautalta toiselle hyppien - takaa-ajajat eivät uskaltaneet riskeerata omia henkiään. Beecher julkaisi romaaninsa jälkeen faktakirjassa kaikki dokumentit, joihin nojasi.

Martin Andersen Nexön 'Ditte ihmislapsi' kertoi tanskalaisen piikatytön elämän yli 800-sivulla, ihan kuolemaan asti 25-vuotiaana. Jotenkin epätasainen kokonaisuus, välillä hyvän onnen ja pahan kohtalon vaihtelu tuntui epäuskottavalta, tekaistulta. Ja välillä koskettavan todelta 1900-luvun alulta. Nexö pakeni natsiaikaa Neuvostoliittoon ja vietti vanhuutensa 1950-luvulla DDR:ssä, liekö vakaumuksesta vai pakosta.

Tähtitoimittaja Lauri Nurmen 'Halla-aho' kertoo Bergrothin kulttuurisuvun jälkeläisestä, joka oli nuorena tuntemattomaksi jääneen bändin laulaja-kitaristi, jonka sanoituksissa pieksetään toisrotuisia. Teini-iästäkö lähtisi röyhkeän narsistinen esiintymishalu ja -uho, jollaista ensin on vaikea yhdistää johonkin valjuun kirkkoslaavin tutkijaan, jolle ei ole kai löytynyt venäjänkielen professorin virkaa mistään yliopistosta. Halla nosti kaksi vuotta apurahaa ukraina-suomi-sanakirjan tekemistä varten, mutta kirjoittikin pelkkää blogiaan. Ukrainalainen suomi-ukraina-sanakirjan tekijä sai oman työnsä valmistuttua tehdäkseen myös Hallankin osuuden, kertoo Nurmi.

Teatteriohjaaja Juha Hurmeen (s.1959) kirjat 'Niemi' ja 'Suomi' kertovat Kalevalasta, Lönnrotista, kansan sivistymisestä ja aatteista yhdistelemällä mitä ihmeellisimpiä pieniä tietohippusia, joita hän on löytänyt tai etsii mistä milloinkin. A.J. Melan merkitys Darwinin kehitysopin levittäjänä Suomeen (Topelius ei kehitysoppia koskaan edes maininnut). 

Jokainen lapsikin tietää että satu alkaa: "Olipa kerran..." ja loppuu: "Sen pituinen se." Mutta JONKUN on täytynyt ensimmäisenä keksiä aloittaa/lopettaa noin, ja hän oli Erik Rudbeck eli Eero Salmelainen, suomalaisten kansansatujen kerääjä. (Toisaalta: Once upon a time there was...? eikö englanniksi melkein samoin? "That's all, folks!" loppuivat piirrosfilmit.)

Joskus lukemani mukaan Eero Salmelainen introverttinä ihmisenä rasittui henkisesti siitä, että joutui kohtaamaan yhä uusia ihmisiä päivästä toiseen kiertäessään maalla keräämässä kansansatuja, ja sen takia kuoli nuorena. Hurme kertoo toisin: Rudbeckin väitöskirja paljastui osittain plagiaatiksi, ja sen jälkeen hänen gradunsakin samoin! Hänet karkotettiin Helsingin yliopistomaailmasta, kelpasi enää tyttökoulun opettajaksi Kuopioon, jossa alkoholisoitui. - Monenlaista Hurme kertoo.

324. Elokuvista teatteriin

Mietin, sietäisikö 'kerralla' katsottavalta elokuvalta tai kerralla luettavalta kirjalta paremmin kuin 'Pitkältä Sarjalta' synkkyyden ja surullisuuden ja onnettomankin lopun? Kun taas tuntuisi itsekidutukselta, jos palaa uudelleen ja uudelleen katsomaan osaa masenntavasta sarjasta onnettomuuksia?

Muistelen 'Downton Abbeysta' jalkavaivaista keski-ikäistä miespalvelijaa, joka sai potkut juonittelun takia, ja hänen kosiskelemaansa jäykkää keski-ikäistä neitiä, jolta periaate sulki pois mahdollisuuden omaan onneen; sekä lopulta muita vastaan omaksi edukseen juonittelevaa nuorta miespalvelijaa ja tätä auttavaa naispalvelijaa. Jännittävä asetelma kerran katsottavaksi, mutta palatako uudelleen ja uudelleen noiden ihmisten kärsimykseen... Elokuvissa esiintyy hurmaaviakin roistoja, mutta näistä en pitänyt.

Eurooppalaisesta kulttuurista englantilaiseen "Kotini on linnani"-järjestykseen on kirjojen, tv-sarjojen ja elokuvien kautta tutustunut ja kiintynyt paljon enemmän kuin saksal, ranskal, ital, ruotsal, jne. elämänmuotoihin. Britanniaa parempaa miljöötä ei esimerkiksi dekkarille ole!

Elokuva "Yesterday" kärsii mielestäni siitä, että se on toisaalta hyvin realistinen, sen ihmiset ovat uskottavia hyvin tavallisina ja arkipäiväisinä, siksi kaikkea haluaa pitää tositarinana! Ja sitten tapahtuu jokin liian mahdoton, jota ei osata selittää siten, että se VOISI olla mahdollinen. ESIM. jos vain Jack Malikin kaveripiiri olisi unohtanut Beatlesin ja Malik voisi heille esittää tehneensä laulut itse, vedätys toimisi paremmin katsojallekin?

TAI supersankari-elokuvissa lähdemme siitä, että nyt ei ollakaan realistisessa maailmassa, vaan Gotham Cityssä tms. jonka ihmiset eivät ole meidän tavallisia naapuri-ihmisiämme. Jos vaikka alkaisi katsoa täysin realistiselta vaikuttavaa rikoselokuvaa, ja yllätyksenä paikalle liihottaisi ylivoimainen supersankari ratkaisemaan tilanteen, katsoja pettyisi. Kun taas eriskummalliset rikokset ja epärealistiset rikolliset (Jokeri, Pingviini, Kissanainen, Arvuuttaja) sopivat täydellisesti Batman-maailmaan.

Mielestäni parhaita elokuvia? Esim. Hitchcockin "Vaarallinen romanssi" (North-by-Northwest) on täydellisen viihdyttävä, jonka voi katsoa uudelleen ja uudelleen. Ollaan YK:n päämajassa New Yorkissa, junassa matkalla Chicagoon, Preerialla, lopulta Mt. Rushmorella, Cary Grant ja Eva-Marie Saint!

Akira Kurosawan kaikki filmit olen katsonut!

Kaikissa Luis Bunuelin filmeissä on jotakin todella kiinnostavaa!

Michelangelo Antonionin filmit ovat unohtumattomia tunnelmiltaan: esim. 'Seikkailu', yksi nainen seurueesta katosi jäljettömiin Strombolin tuliperäisellä saarella, loppufilmin ajan katsoja odottaa että hän palaisi ja arvoitus ratkeaisi...? Tai 'Kuumetta/Auringonpimennys', ensin on seurattu pariskuntaa monissa paikoissa, lopussa 20-30 minuuttia kamera kiertää niitä paikkoja TYHJINÄ! Jolloin katsoja voi palata omiin muistoihinsa mitä siellä tehtiin/sanottiin?

Joissakin laajakangas-värifilmeissä on lumoavan ihania maisemakuvia ilmasta: esim. Polanskin "Tess", tai monet historialliset kuvaukset Irlannista, Brittein saarilta. Pidän kaikista lehdistöä kuvaavista filmeistä, tuoreimpana "Post". "Stan & Ollie" (Laurel & Hardy) oli mulle ihan pakollisia katsottavia. Sidney Lumetin koko tuotanto on kiinnostava, hän kokeili erilaisia lajityyppejä, toisin kuin Hitchcock.

Taiteiden yönä Goethe-instituutin 'Kafka geht Kino' esitti 1920-luvun mykkäfilmejä, pitkästyttäviä, mutta opettavaisia siitä miten kerronta on kehittynyt. Noissa liikkumaton kamera kuvasi kuin suoraan teatteriesitystä, ja näyteltiin kuin oltaisiin teatterinlavalla = suurellisella elehdinnällä, jonka pitäisi näkyä viimeiselle riville, vaikka elokuvassa riittää vähempi, kun sen voi näyttää kuvassa suurena!

Eräs mainio tekniikka saada elokuva vaikuttamaan todellisemmalta on kuvata rinnakkain useampia tarinoita, jotka välillä leikkaavat toisiaan.

En nyt muista filmin nimeä, jossa henkilöt A ja B jonkin episodin lopussa heitettiin ulos kapakasta. Sitten kuvaus oli vaihtunut toisaalle, vaikkapa henkilöihin C ja D, joiden jossain vaiheessa kulkiessa erästä katua, sattumalta näkyikin taustalla se, kuinka A ja B heitettiin ulos kapakasta. Tapahtumat eivät liittyneet mitenkään toisiinsa juonessa, mutta katsoja ikäänkuin 'tiesi' tuon aiemman tapahtuman todeksi, koska kerran oli sen nähnyt. Katsoja siis tiesi enemmän kuin henkilöhahmot!! Taksi ajoi paikalle, henkilöille tuntematon, mutta katsoja oli nähnyt kuskin aiemmassa episodissa toisten filmihenkilöiden kuljettajana. Jne. Erilaisia leikkauspintoja.

Varhaiselokuvissa kamera oli paikallaan. Sitten opittiin, että kamera voi seurata henkilöitä vaikka minne. Sitten keksittiin, että henkilöt voivat olla kuin valvontakameroiden ristitulessa: katsoja näkee heidät moniulotteisesti eri suunnilta.

Pienissä vanhoissa elokuvateattereissa on tunnelmansa, kuin palaisi ajassa vuosikymmeniä. Finnkinosta en erityisemmin pidä! Aikoinaan olisin voinut käydä Helsingissä vaikka 50 ERI elokuvateatterissa, mutta kävin murto-osassa. En ymmärtänyt 1980-luvulla, kun niitä alkoi kadota, että pitäisipä ehtiä käydä viimeisissä näytöksissä? Olen sitten toisinaan käynyt pikkukaupungeissa elokuvissa, ja merkinnyt muistiin tunnelmia, ensin päiväkirjaan, sitten blogiin:

81) BIO FORUM, Helene Schjerfbeckin katu 5, TAMMISAARI

Osoite oli vaihtunut Suokadusta Helene Schjerfbeckin kaduksi, mutta jalat veivät epäröimättä Raatihuoneentorilta parin pikku puutalon matkan alamäkeen, jossa pilkotti poikittain jalkakäytävälle Bio Forumin maalattu kyltti. Puutalon katosta kohoutui teatterisalin korotettu holvi. Ulkoseinien lasilaatikoissa on filmien mainosjulisteita.

Elokuussa 18.8.2011 kiirehdimme ostamaan lippuja, ettei "Apinoiden planeetan synnyn" viimeinen näytös jäisi näkemättä. Lastenfilmi "Autot 2" päättyi juuri ja päästi pienen tulvan perheitä ulos teatterista. Sitten katu autioitui, samoin kuin teatterin aula. Lipputiskin takanakaan ei ollut ketään, rouva vain siirteli kalusteita lasten jäljiltä.

Perinteisen ohuen haaleanvärisen paperilipun paikkanumero oli tyhjä. "Voitte istua minne vain, keskelle salia", ehdotti lipunmyyjä. Hinta oli silti nykyaikaa, 8,50 euroa. "Ovet avataan kymmentä vaille."

Puoli kahdeksaan oli yhä puolisen tuntia. Rantapuistikkoon ja venelaiturille käveli parissa minuutissa. Katu oli jatkuvasti autio. Epäilin, ettei muita katsojia tulisikaan, kunnes tarkasti kymmentä minuuttia vaille saapui kolmen nuoren tytön seurue. He valtasivat teatterin takarivin.

Kolmellatoista rivillä oli kullakin kahdeksan taittuvaa kangastuolia. Katsojia mahtuisi jopa 104. Puolivälin kuudetta riviämme edemmäs ei istunut ketään, mutta taemmas saapui viime hetkellä muutama poika ja nuoripari. Katsojia oli lopulta täysi tusina.

Alun mainosfilmi kertoi "Herra Popperin pingviineistä". Kenenkään pää ei ollut tiellä eturivillä, yleisö oli hiljaista ja vakaan rauhallista. Tuntui kuin olisin palannut 1960-luvun tunnelmiin, jolloin kävin Meranossa, Ritzissä, Kino Haagassa ja parissakymmenessä muussa teatterissa Helsingin puolen sadan valikoimasta. Tuntui viihtyisämmältä kuin pitkään aikaan.

Katsoimme elokuvan lopputekstien äärille asti, jolloin kaikki muut hätäisemmät nuoret olivat ehtineet jo poistua. Liput repinyt vahtimestari piteli edelleen ulko-ovea auki ja kiitti käynnistä ystävällisesti! Pikkukaupungin elokuinen ilta hämärtyi tunnelmallisesti, kun lähdimme paluumatkalle Helsinkiin. "Apinoiden planeetan synnyn" pituus oli noin 110 minuuttia. (524. teattereissa näkemäni filmi).

Helsingin Kaupunginteatterissa näytelty "Kaasua, komisario Palmu", oli kyllä hienosti toteutettu, mutta kärsii siitä, että Kassilan elokuva tähtikaartineen 1960-luvulla oli erittäin hyvä ja hauska! Näytelmään oli lisätty muutama vitsi, toisaalta oli jäänyt pois eräitä elokuvan kohokohtia. Nykyään teatterissa voidaan käyttää todella hienoa tekniikkaa, esim. filmiprojisointeja, ei ainoastaan jo lapsuudessani ihastuttanut "pyörivä näyttämö!" Historiallisista aiheista, historian elävöittämisestä, olen eniten näytelmissä tykännyt, esim. "Minna Canth" tai "Päivälehden miehet" palaavat ensimmäisinä mieleeni.

323. Romantiikasta ja paikoista

Kuvittelen, että romantiikka syttyy osa-aikaisesta omistautumisesta yhdelle ihmiselle, rakkaimmalle. Jokahetkinen omistautuminen tukahduttaisi ja yksipuolistaisi kummankin elämää ja on käytännössä mahdotontakin.

Muistan katselleeni Victoria Coach Stationilla Dubliniin lähdössä olleen National Expressin ikkunasta, miten nuoripari, tyttö ja poika, yrittivät läheisellä bussilaiturilla halaillen tehdä eroa toisistaan. Lähtivät eri suuntiin, katsahtivat vielä toisiinsa, palasivatkin takaisin syleilemään toisiaan. Sama eroyritys toistui monta kertaa, en ehtinyt loppua nähdäkään. Kuin jokin magneettinen vetovoima olisi yrittänyt estää kahden ihmisen eroamisen! Vetovoima! (Yhteen vai erilleen, on/off, Lontooseen / pois?)

Romantiikka on kai pohjimmiltaan yksinkertaista: kaksi ihmistä huomioi toisiaan keskittyneesti, toisiaan paljon enemmän kuin ympäristöään. Valitsee toisensa seuran ja tuntee itse olevansa valittu, tuntee jopa ainutlaatuisen merkityksensä toiselle. Pari elää vähän omassa kuplassaan kaksin erossa muusta maailmasta.

Romanttista on kahden yhdessäolo, muodossa tai toisessa (kuten vaikkapa ruoanlaitto yhdessä, tuntien että on kiva olla yhdessä, kaksin). Parisuhde sekä käytännössä (lähellä) että teoriassakin (kaukanakin, etäällä).

Ymmärtääkseni naisen aivot pystyvät ajattelemaan samaan aikaan rinnakkain monta asiaa? Tai oikeastaan naisen aivot ovat nopeampia vaihtamaan kanavaa useamman rinnakkaisen aseman välillä. Miehen aivot keskittyvät ajattelemaan yhtä asiaa kerrallaan. Siksi mies ei tarpeeksi huomioi naista silloin kun on keskittynyt johonkin muuhun asiaan. Kun taas nainen pystyy tekemään ja huomioimaan useita asioita samanaikaisesti, eikä ymmärrä miksei mies samoin. Omistautuminen ja keskittyminen voi olla naiselle tarpeeton toiminta, mutta on/off-ajattelevalle miehelle tarpeellinen.

Suuri romanssi tai ripaus romantiikka... Miehet ovat monesti höyrähtäneet romantiikkaan varsin ajattelemattomasti ja sattumanvaraisesti (vanhat miehet + nuoret naiset), naiset suunnitelmallisemmin ja käytännönläheisemmin? Romanttinen sanonta: "Haluan miehen joka tietää mitä haluaa ja haluaa minut..." Todellisuudessa nainen miettii, mitä haluaa, ja mies - ei ole ehkä juurikaan ajatellut asiaa, vaan ihastui sattumalta, kun tuntui kivalta.

Geoffrey Chauserin "Canterburyn tarinoissa" (1300-luvulta!) eräs mies tietää kertoa, "mitä kaikki naiset haluavat": valtaa! Ehkei niin suoraviivaisesti, mutta moni nainen tykkää kai siitä, että mies tukee naisen esittämiä ajatuksia (eikä tyrmää tai vähättele niitä). Kun nainen suunnittelee vaikkapa remonttia, puutarhan hoitoa tms. niin naisesta tuntuu mukavalta jos mies sekä kannattaa ajatusta että myös osallistuu toteutukseen? Toisaalta naiset väittävät kaipaavansa haastetta, myös vastaväitteitä, eikä pelkkää myöntymistä.

Ikävintä ihmissuhteissa on kai mahdollinen riitely. Kaikista asioista ihmiset eivät ole samaa mieltä. Kavereina voi keskittyä pelkkiin yhdistäviin asioihin ja sivuuttaa erottavat asiat. "We agreed to disagree."

Suomen Kuvalehden "jyvissä ja akanoissa" oli aikoinaan 1970-luvulla erään Katri Helenan kuvailu rakastumisesta: "Rakkaus on sellaista, että toi on tossa, ja on hyvä olla, ja humpsis ja tömpsis, ja työt tahtoo jäädä tekemättä." Jotenkin noin se meni, ja voisi tarkoittaa vaikkapa kahden arkista ruoanlaittoa ahtaassa keittiössä, parin törmäillessä vahingossa toisiinsa, ja hämmentyneinä tuoreesta rakkaudesta tajuavan, ettei vahingossa tapahtunut kosketus olekaan vähän noloa ja anteeksipyydettävää, kuten vieraan ihmisen kanssa olisi.

Romanttisimpia asioita on kulkea keväällä ulkona käsi kädessä rakkaan kanssa, myös sekin, kun näkee muiden kulkevan käsi kädessä ja muistaa miten itsekin entisinä keväinä.

Elokuvien romantiikkaa: "Pitsinnyplääjä" on jäänyt mieleen. Kävin maanantaina 6.3.1978 Coronassa (Mannerheimintie 60) katsomassa sveitsiläisen Claude Gorettan ohjaaman "Pitsinnyplääjän", pääosassa nuori Isabelle Huppert (syntynyt 16.3.1953). Elokuvalippu maksoi siihen aikaan 13 markkaa (2,50-3 euroa)..

Päiväkirjasin: "Järkyttävän surullinen elokuva sisäänpäin sulkeutuneesta tytöstä, jonka ainoa kontakti maailmaan oli herkkä hymy. Pascal Laine'n tarina 'La Dentelliere' toi mieleeni John Galsworthyn 'Omenapuun'. Tässä rakastetun hylkäämä tyttö ei kuitenkaan kuollut, vaan joutui mielisairaalaan, jossa kai lopun elämänsä laahustaa poissaolevana tai kutoo, eläen menneisyyden onnenhetkissä. Hän on ulkoisesti rauhallinen, mutta Yo-lehden (16/1977) arvostelun melkein Happy End oudoksuttaa. Olisiko vetäytyminen luostariin voinut tarjota paremman ratkaisun? Ihana Omppu pomppu 'Pomme' oli, kiltti, herkkä, mutta käsittämätön, hänellä vain työ kampaamossa ja koti, ei päämääriä, hän vain eli."

Naisarvostelija, Hesarin Paula Talaskivi, ymmärsi poikaystävää ja kylmästi arvosteli tyttöä liian vaikeaksi, kun taas mieskriitikko, Katso-lehden Markku Tuuli, puolusti tyttöä kypsymätöntä opiskelijapoikaa vastaan - kuten minäkin.

Halusin 1978 jopa mennä katsomaan herkkäilmeistä Isabelle Huppertia jossakin toisessa elokuvassa, nähdäkseni että onhan hän oikeasti kunnossa... Yritän vielä joskus lukea 'La Dentelliere'n ranskaksi, se kirjalöytö odottaa jo hyllyssäni!.

Pitsinnyplääjästä olen nähnyt 1989 Katajanokan teatterissa Kino K-13 myös turkkilaisen naisohjaajan Nisan Akman'in filmiversion "Valkoinen polkupyörä", jossa manikyristi Istanbulista lähtee rantalomalle...

Toisaalta yksikseni rakastan erilaisia paikkoja, luonnossa ja kaupungeissa.

Juuri lukemastani Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtien kirjasta "Unelma paremmasta maailmasta - Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900-1970" tajusin, miten kaikki puistot on joku aina suunnitellut. Kirja herätti kiinnostusta pienimpiin puistoihin, joita en ole koskaan huomannut, esim. Herttoniemen Karhu- ja Susitien välinen? Kunhan kevät edistyy.

Sama kirja herätti kiinnostusta Turun ympärille (Tampereen Pispalan tavoin) ilman asemakaavoitusta yli sata vuotta sitten syntyneisiin asuinalueisiin (Nummen Kuuvuori, Raunistulan Konsanmäki, Vähä-Heikkilän mäkitupalais-alue). Helsingissäkin on vanhoja osia, joissa voi siirtyä kuin ajassa taaksepäin, eri vuosikymmenten rakennustaiteen keskelle.

Olen käynyt sadoissa Suomen kunnista, kymmeniä vielä käymättä. Suomen 107 kaupungista olen käveleskellyt kaikissa paitsi kolmessa: Kauhava ja Kiuruvesi (vain junanikkunasta vilkaistut) sekä Saarijärvi (vain bussinikkunasta).

Hauskoja luontokohteita: Kuivaketveleen rautakautinen muinaislinna, jyrkänteellä Saimaan saaressa, Taipalsaaren kunnassa. Kävellen Lappeenrannasta. Pystysuoria kiviseinämiä, puuportaita 70+70, välitasanne. Huipulta kuusimetsän yli näkyi Saimaa. Muita tuttuja muinaislinnoja ainakin Hakoisten linnavuori Janakkalassa, Rapola Sääksmäellä, Liedon Vanhalinna, Porvoon Linnanmäki, Sibbeborg Sipoossa.

Onnellisinta on olla innostunut jostakin, tiedonhaluinen, henkisesti utelias?

"Energia on rajaton riemu" (William Blake).

Matka uuteen paikkaan, lähellä tai kaukana, tuntuu upealta, tarjoaa etäisyyttä sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Voi elää hetken, matkan ajan, pelkässä tuoreessa nykyhetkessä. Omistautuen, uppoutuen, keskittyen hetkeen, unohtaen muun, ulkopuolisen.

Harrastukset tai ihastuminen tai rakastuminen tarjoavat saman mahdollisuuden uppoutua juuri kuluvaan hetkeen. Unelma omistautumisesta asialle tai ihmiselle.

Kaikki Suomen junaradat (museojunilla) ja vesireitit olen yrittänyt kulkea esim. Hanko - Gullkrona - Uusikaupunki, Franz Höijer -laivalla. Hämeenlinna - Tampere - Ruovesi - Virrat. Merentutkimusalus Arandalla olen kulkenut koko Suomen rannikon pituudeltaan ja osan Ruotsin rannikoista.

Moderni utopia olisi voida olla kaikkialla. Olen käynyt 30 maassa Euroopassa ja Israelissa. Puoli-kotoiseen eurooppalaiseen kulttuurimaisemaan voi itsekin sulautua häiritsemättä kaupunkikuvaa, ollen melkein kuin paikallinen, eikä erottuen selvästi turistina.

322. Taivaallisia todistuksia

Harva enää uskoo kritiikittä kaikkea mitä auktoriteetit ihmiselle uskottelevat. Voisiko "Toivonto" korvata "Uskonnon", ihmisille, jotka toivovat hyvää kaikille? Taikka "Tahdonto", vaikuttuminen Jeesuksen hyvästä tahdosta ja esikuvasta?

Käytännöllisen filosofian emeritus-professori, joidenkuiden "ateisti-Airaksiseksikin" kutsuma tiedemies Timo Airaksinen (s.1947) kirjoittaa:

Klassiset todistukset Jumalan olemassaolon puolesta (s.271-273)

1) Kosmologinen teoria: Koska maailma on olemassa, jonkun on täytynyt luoda se (koska mitään ei synny ilman vaikuttavaa syytä. Tämä I syy on Jumala.

MYÖS:

Liikkeen syy on toinen liike, mutta liikkeiden sarjan on pakko alkaa jostakin. On siis I liikuttaja, Jumala. "Liikkumaton liikuttaja" -Aristoteles.

MYÖS:

Tyhjästä ei synny mitään, on siis oltava taho, josta kaikki synty on saanut alkunsa.

2) Teleologinen teoria: Maailma on niin järjestetty, että siinä on alempia ja korkeampia muotoja. Jos on näin, on oltava myös korkein muoto. Maailma on siis järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla. Maailman järjestäjä ja sen prosessien ohjaaja on Jumala.

MYÖS:

Maailmassa oliot ja prosessit suuntautuvat päämääriin, joita ei voisi olla ilman Jumalaa. Kuten jousiampuja suuntaa nuolen maaliin, Jumala suuntaa oliot ja prosessit päämäärään (telos).

3) Moraaliteoria: On olemassa kaikkialla pätevä moraalilaki. Joku on sen meille antanut ja antajan täytyy olla kaikkihyvä, koska hän on kaiken moraalin mitta.

MYÖS:

Ihminen kokee maailmassa epäoikeudenmukaista kärsimystä, ja vain Jumala pystyy korjaamaan asian taivaassa, kunhan kärsivä on uskossa. Jumala oikeudenmukaisuuden takaajana on pakko olettaa, tai muuten moraalia ei ole olemassa. Mutta moraali on olemassa. Siis Jumala on olemassa.

4) Ontologinen teoria: On selvää, että olion olemassaolo on osa olion täydellisyyttä. Täydellisen olennon on oltava olemassa, joten Jumala on olemassa.

Teoriatyypit 1-2 perustuvat ihmisen havainnoille ja kokemuksille. Moraaliteoria on osittain kokemuksellinen. Viimeinen teoria on täysin kokemuksesta riippumaton (a priori).

**

Airaksinen pohtii kirjansa viimeisellä sivulla 286 seuraavaa:

Leibniz sanoo suoraan, että meidän luotu maailmamme on on moraalisesti paras mahdollinen. Onko suuri filosofi sokea vai itsepetoksen vallassa? Ainakin oman uskonnollisen hurmionsa sokaisema sanoessaan, että vain Jumalan armon miettiminen ja kokeminen on aitoa onnea. Siis: alistu pahaan ja kärsi, sillä Jumalan miettiminen on ainoa onnellistuttava asia ja taivaassa onni sitten täydellistyy. Leibniz ja Berkeley vähättelevät maallista kärsimystä, ja tämä on heidän ratkaisunsa pahuuden ongelmaan.

Mutta kärsivälle kärsimys on todellista. Ruumiin tuskat ovat pahasta. Paha on viattoman tulla tuomituksi toisen rikoksista. Pahaa on menettää rakkaansa. Miksi Jumala loi helvetin maan päälle, jääkin arvoitukseksi. Ehkä Jumala ei olekaan niin hyvä kuin papit väittävät, tai sitten hän ei ole kaikkivoipa, tiedä häntä.

_____

7476. Airaksinen, Timo: Jäähyväiset uskonnolle. Henkisyyden puolustus. /26.2.2021 () Bazar Books 2020 Sid 286 sivua H37 lk.201

***

Vuonna 2009 kuoli 91-vuotiaana amerikkalainen TV-evankelista Oral Roberts, joka oli kuuluisa Jumalalta saamastaan lunnasvaatimuksesta: saarnaaja Roberts kuolee, elleivät uskovaiset kerää hänelle 3 kuukauden aikana 8 miljoonaa dollaria rahaa!

Luin kirjaston asiakkaiden vaihtohyllystä löytämäni Oral Robertsin puhekokoelman (vuodelta 1958).

Kansiliepeestä: "Oral Robertsin 14'000 istumapaikkaa sisältävä teltta pystytetään uudelleen ja uudelleen ympäri Yhdysvaltoja. Florencessa, Etelä-Carolinassa, viimeisen illan kokouksessa olleista 30'000 kuulijasta jätti 5000 ihmistä elämänsä Jumalalle."

Takakannesta: "Hän toimittaa Abundant Life eli "Yltäkylläinen elämä" -nimistä lehteä, jonka levikki on yli 2,5 miljoonaa." Lienee tuottanut saarnamiehelle yltäkylläisen vaurauden.

- Olen kummastellut, miksi tarvittiin Jumalan ja Jeesuksen lisäksi Pyhä Henki (Spiritus Sanctus), kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoonallisuus? - No siksi, kun Pyhä Henki on Kristuksen sijainen ja hänen työnsä jatkaja, joka lohduttaa kristittyjä kärsimyksissä.

Vasta Oral Robertsia lukiessa (s.77) oivallan, että Jeesus toimi aina vain paikallisesti. Jeesus paransi yhden sairaan kerrallaan tai pelasti ihmisjoukon, joka oli koolla ja pystyi näkemään ruumiillistuneen Jeesuksen. Entäpä ihmiset 50 km:n tai tuhansien kilometrien päässä Jeesuksesta? Pyhä Henki voi levitä hengen muodossa kaikkialle?

"Pyhä Henki tulisi asumaan ihmisessä". Elämään ihmissydämessä, missä kukaan ei voisi koskea Häneen ja ristiinnaulita Häntä. (s.78)

"Monet pastorit salaavat opetuksen Pyhästä Hengestä. Kenties et hyväksy sitä totuutta, että kun ihminen vastaanottaa Pyhän Hengen kasteen, sitä seuraa kielillä puhuminen? (s.81) (Jaaha, olisipa ollut hauska kuulla Robertsin puhuvan "kielillään" suomen kieltä!! Kirjan on kääntänyt Taito Seila, joka sotkee miljardit ihmiset - biljooniin ihmisiin! (s.84)

"Jeesus tulee pian!" varoitti Roberts - viime vuosituhannella. Joten: "Ystävät, lopettakaa laskemasta rahoja tullessanne Jumalan huoneeseen! Nyt on viimeinen aika uhrata lähetystyölle! Nyt on aika rakentaa uusia rukoushuoneita! Halleluja! Nyt on aika uhrata. (s.88).

Teksasin Amarillossa pyörremyrsky tempasi saarnaaja Robertsin teltan mukaansa, pyöritteli sitä 60 metrin korkeudessa ja heitti sen sitten maahan. Mutta Jumalan näkymätön käsi ohjasi suuria ja raskaita paaluja niin, etteivät ne kaatuneet ihmisten päälle. "Tuuli tempasi myös minut mukaansa ja heitti kauas selälleni, mutta en vahingoittunut. Alkoi sataa rakeita ja ne löivät kasvoihini, kun rukoilin. Vain 50 henkilöä haavoittui ja heistäkin ainoastaan yksi vakavasti. Hänen selkänsä oli murtunut. Rukoilimme, että Jumala parantaisi hänet. Seuraavana aamuna lehdet kirjoittivat: 7000 ihmeen kautta pelastunutta. (s.93-96)

- Onneksi miljoonat suomalaiset on pelastettu kärsimästä pyörremyrskyistä ollenkaan!

Kun ns. ihmeparannuksia on tutkittu, ne eivät ole olleet todellisia, tai ainakaan pysyviä! Muistan kertomuksen "ensimmäisestä marathonista", jolloin sotilas juoksi 42 km Ateenaan tuodakseen viestin kreikkalaisten suuresta voitosta - ja kuoli heti tehtävän suoritettuaan. Ihminen voi ponnistella kaikin voimin suorittaakseen jonkin tärkeän asian - tai elääkseen jonkin määräajan, odotettua kauemmin. Rampa voi kävellä hetken, tullakseen jälkeenpäin entistä sairaammaksi.

Veli Roberts on ihmeparantaja. Taikurilla on omat ehtonsa ja oikkunsa. Hän ei tee kotikäyntiä sairaan luo, vaikka kuinka pyydettäisiin, vaan sairas täytyy vaivalloisesti raahata Robertsin telttaan. Erään potilaan olisi pitänyt päästä ajoissa takaisin vanhainkotiin, mutta Roberts ei tippaakaan jousta aikataulussaan, sillä hänestä on tärkeämpää käännyttää saarnalla 200 ihmistä helluntailaisiksi kuin parantaa yhden ihmisen vakava sairaus.

"Kaatumataudilla on monta syytä. Joissakin tapauksissa sillä on orgaaninen alku, joskus taas sen aiheuttajana ovat kaatumatauti-henget. Sisareni Velma kärsi juuri tämänlaatuisesta saastaisesta hengestä." (s.143-144) "Vanhin sisareni oli hirveiden voimien vaivaama. Viisivuotiaasta aina 19-vuotiaaksi hänellä oli jatkuvasti kouristuksia. Hänen täyttäessään 19 vuotta Jumala oli häntä kohtaan armollinen ja otti hänet pois tästä maailmasta toiseen ja parempaan maailmaan kuin tämä." (s.131-132)

Näin Roberts parantaa (s.159-160): Käteni oli naisen pään päällä ja huusin: Saastaiset henget, käsken teitä Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimessä poistumaan tästä naisesta! Ja minusta tuntui kuin olisin kääntänyt kirjan lehtiä, tunsin henget niin tarkoin, kun ne toinen toisensa perään jättivät uhrinsa.

Missä ovat kaikkein suurimmat ja voimakkaimmat pimeiden henkien joukot, siellä ovat myös Jumalan enkelit sitä lähempänä apua ja vapautusta tuomassa. Muista aina, että vain kolmasosa enkeleistä on langenneita - kaksi kolmatta osaa eivät ole langenneet! Me olemme voittavalla puolella! Esim. kymmentä pahaa enkeliä vastaan on 20 valon enkeliä.

_____

7474. Roberts, Oral: Neljäs mies (The Fourth Man and Other Famous Sermons) 5 saarnaa. suom. Taito Seila. /24.2.2021 () Ristin Voitto 1958 Nid 164 sivua Oma lk.2

****

Evankelista Billy Grahamilta kysyi lapseton vanha aviopari: "Näemmekö Taivaassa uudelleen koiramme, joka oli meille hyvin rakas, koska meillä ei ole omia lapsia?" Billy Graham vastasi tylysti: "Ei, koirat eivät pääse Taivaaseen, koska niillä ei ole sielua."

Enpä itse harrasta kotieläimiä, mutta millaista olisi elämä kokonaan ilman lemmikkejä? Mitähän ihmettä Taivaassa voisi harrastaa??

_____

7008. Demaray, Donald E (koonnut): Puhalla, Jumalan tuuli. Billy Grahamin kirjoituksia (Blow, Wind of God) suom. Jouko Tiainen. /2.12.2018 (1975) Ari kustannus 1977 Nid 128 sivua O lk.2

*****

Muinaisen Rooman keisari-jumalan Augustuksen kuolemaa (14 jKr) seurasi ylösnousemus, joka kuulostaa hieman tutulta:

"Muuan senaattori meni valalle siitä, että oli nähnyt kuolleen keisarin hengen nousevan taivaaseen ruumisroviolta, ja tämä vannominen tuotti hänelle 250'000 denaaria eräältä pappiskollegiolta, jonka johdossa oli keisarinna Livia." -Alf Henrikson: Augustuksen kuolema (s.687): 

_____

7455. Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita 2. Rooma (Antikens Historier) suom. Maija Westerlund /30.1.2021 () Wsoy 1996 -4.p Sid 476/988 sivua (s.407-883) Oma lk.9

***********

321. Lukemani 2021 tammi- helmi- maaliskuussa

Lukemani kirjat tammi- helmi- maaliskuussa 2021:

7441. Briggs, Asa: A Social History of England. /pe 1.1.2021 (1983) Book Club Associates 1984 Sid 448 sivua Oma lk.9

7442. Petäistö, Helena: Bryssel, Strasbourg, Luxemburg a la Helena Petäistö. /2.1.2021 (2019) Otava 2019 Nid 327 sivua H37 lk.413.2

7443. Luukkanen, Arto: Suomi hajoavan imperiumin sylissä. Venäjän uusi historia ja tuntematon tulevaisuus /3.1.2021 (2019) Otava 2019 Sid 368 sivua H37 lk.971.8

7444. Hurme, Juha: Niemi. Maailmankaikkeuden kulttuurihistoria. /4.1.2021 (2017) Teos 2017 Sid 448 sivua H55 lk.K

7445. Mankiewicz, Katarina: Matkailijan Pariisi. Ensikertalaiselle, kulttuuriharrastajalle, romantikolle... /12.1.2012 (2007) Otava 2007 Sid 153 sivua Oma lk.40.71

7446. Lang, Maria: Inte flera mord. Helppoa ja hauskaa ruotsink. koulutekstit 4. /13.1.2021 (1948,69) Gummerus 1970 -2.p Nid 102 sivua Oma lk.893

7447. Yourcenar, Marguerite: Käy kohti pimeää (L'oeuvre au noir) suom. Irene Sorsa. Zenon+, Brugge+, Kustaa Vaasa. /15.1.2021 (1968) Wsoy 1969 Sid 321 sivua Oma lk.K

7448. Jokinen, Pauli: Helsingin murhahistoria. 110 tarinaa henkirikoksista. 1970: Konala Lehtovuori metsäläisiä, solmiokaula liikemies Paavo Marjanen /18.1.2021 () Into 2020 Sid 255 sivua H37 lk.929.11

7449. Solnit, Rebecca: Eksymisen kenttäopas (A Field Guide to Getting Lost) suom. Pauliina Vanhatalo. /19.1.2021 (2005) S&S 2020 Sid 254 sivua H37 lk.443

7450. Mazzucato, Mariana: Yrittäjähenkinen valtio. Julkisen ja yksityisen sektorin myytit. suom. Juha Pietiläinen. /20.1.2021 (2018) Terra Cognita 2020 Nid 263/309 sivua H37 lk.368

7451. Varpio, Yrjö: Tämä on vielä kerrottava. Elämää yliopistomaailmassa ja kirjailijoiden parissa. Miehikkälä-39, Jkl, Tre, Saksasta vaimo Renate. /21.1.2021 (2016) Sanasato 2016 Sid 387/397 sivua H64 lk.997.1

7452. Klinge, Matti: Mannerheimin unet. Päiväkirjasta 2019-2020 (vii-vi) osa XXII (1999-) /23.1.2021 (2020) Siltala 2020 Sid 182 sivua H37 lk.997.1

7453. Varpio, Yrjö: Matkalla moderniin Suomeen. 1800-luvun suomalainen matkakirjallisuus. /28.1.2021 () SKS 1997 #681 Sid 260/290 sivua Grani lk.86.12

7454. Isokallio, Kalle: Tiedonhuuhtoja Virtanen. Siilinjärvi-Kuopio, netistä gallupeja parempi analyysi (s.1948, 1997,99-, 21. romaani) /29.1.2021 () Tammi 2018 Sid 289 sivua H25 lk.K

7455. Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita 2. Rooma (Antikens Historier) suom. Maija Westerlund /30.1.2021 () Wsoy 1996 -4.p Sid 476/988 sivua (s.407-883) Oma lk.9

7456. Hargla, Indrek: Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru. Tallinna 1433. suom. Jouko Vanhanen /31.1.2021 (2017) Into 2019 Sid 473 sivua H37 lk.KD

7457. Reimerthi, Claes (förort): Kalle Anka & Co. Den kompletta årgången 1958 del 4. (nr. 20-26/26 Disney /31.1.2021 () Egmont Kärnan 2004 Sid 260 sivua E78 lk.SK (paino Gummerus)

Lukemani kirjat helmikuussa 2021:

7458. Kilpi, Eeva: Punainen muistikirja. Mökkikesä 2014 Piskola, Mikkeli. Hauras 86-v. Kurjensaari, Thoreau suom. Mikko Kilpi, Jukka, Seppo, kyläkauppa Myyryläinen. /ke 3.2.2021 (2014-) Wsoy 2019 Sid 96 sivua H37 lk.811

7459. Jarla, Pertti: Fingerpori 8 + 9. Rieti-kissa + Gootti-Kustaa. 2013-15 /3.2.2021 (2015/16) Arktinen Banaani 2015/16 Sid 64+64 sivua H42/H90 lk.SK

7460. Salomaa, Markku: Hiski Salomaa. Vapauden kaiho. (1891-1957) /4.2.2021 (2020) Lector 2020 Sid 180/185 sivua H37 lk.788.41

7461. Poe, Edgar Allan: Ajan ja avaruuden kartat. 8 novellia 1835-50. (Ilmapallohuijaus Atlantin yli, muumio puhuu, keijukaissaari, 1002. yö, Pfaal Rotterdamista kuuhun ilmapallolla) suom. Pekka Markkula. /5.2.2021 () Book Studio 1999 Nid 177 sivua H37 lk.K

7462. Trenter, Stieg: Dvärgarna. Detektivroman. Södra+Central Station, junaposti, mini-mannekiinit /7.2.2021 (1963) Bonniers 1988 Sid 197 Grani lk.KD

7463. Trenter, Stieg: Stieg Trenters Stockholm. Foto Studio Harry Friberg / K W Gullers, Bertil R Widerberg, Bo Trenter, Ulla Trenter /8.2.2021 (1987) Bonniers 1987 Sid 147 sivua Va2 lk.756.1

7464. Pihkala, Juha + Valtaoja, Esko: Elämän merkityksen jäljillä. Keskustelukirjeitä III (2004,2010). /11.2.2021 (2020) Minerva 2020 Sid 290 sivua H37 lk.201

7465. Nummi, Jyrki ym (t): Väinö Linna, tunnettu ja tuntematon. Romaanit, elokuvat, käännökset, ym. /12.2.2021 (2020) Wsoy 2020 Sid 462 sivua H37 lk.811

7466. Queen, Ellery: Ruumiskirstun arvoitus (The Greek Coffin Mystery) suom. Aulis Rantanen. NY 54-55 St. Madison - V Ave. Kirkko ja asuintaloja, taidegalleristin perhe, Leonardo, Pepper. /14.2.2021 (1932) Wsoy 1979 Sapo235? Sidnid 408 sivua V1 lk.KD

7467. Ryden, Daniel: Maailman salaperäisin kirja ja muita historian mysteerejä (Den märkligaste boken i världen) suom. Anu Koivunen. 55: Juudas, Uri Geller, Hood, Dag H. (4 suom. lisäystä Panu Väänänen: Levänluhta Orismala Isokyrö, Posse, Kuula, Gikman), Inkojen sisällissota, Erik IV, Kustaa III, Karl XII, Hess, Hitlerin varat, pvk, norm.puhe, smog, Hoffa, James Earl Ray, Alcatraz, Dauphin, Meripihkahuone /16.2.2021 (2019) Atena 2019 Sid 311 sivua H37 lk.909

7468. Tamminen, J K: Malmin nainen. Mari Romanon tarina s.1971. HP tekninen tuki. ELP Gnom. Miika Kortekallio (1951-2000) Paukarlahden kartano, Leppävirta. Huumepoliisi Jari Aarnio. /18.2.2021 (2020) Minerva 2020 Sid 185 sivua H33 lk.990.1

7469. Atwood, Margaret: Orjattaresi (The Handmaid's Tale) suom. Matti Kannosto. /19.2.2021 (1985) Tammi 2017 -korjattu suom Nid 436 sivua H55 lk.K

7470. Luoma, Minna: Minustako bloggaaja? Bloggaajan käsikirja. +Satu Rämö ym. /19.2.2021 (2019) Rouva kustannus 2019 Nid 150 sivua H37 lk.627.7512

7471. Baer, Katarina + Koponen, Kalle: Kiinan suurin harppaus. Päämääränä maailman valvotuin kansa. (s.69+60) /21.2.2021 (2020) Teos 2020 Nid 190/208 sivua H37 lk.426

7472. Turunen, Ari: Mulkerot. Patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja (26): Aleks Suuri, Qin, Augustus, Attila, Harun al-Rashid, Harald Ankara, Urbanus II, Tshingis, Timur, Mehmet II, Vlad III seivästäjä, Ferdinand I, Vasco, Ahuitzotl, Luther, Ivan, Shaka, Coen, Tipu Sultan, Napoleon, Andrew Jackson, James Matheson (opium), Leopold II, Lenin, Mao, Che. /23.2.2021 () Into 2019 Sid 308/320 sivua H37 lk.990

7473. Strömberg, Fredrik (förord): Walt Disney's serier 1956 del 1. Den kompletta årgången 1) Lady o Lufsen 2) Stygga Vargen 3) Piff o Puff 4) Långben 5) Sälen 6) Ferie-paraden + Bäverdalen + Davy Crockett =8+8x36 /23.2.2021 () Egmont Kärnan 2009 Sid 296 sivua E23 lk.SK

7474. Roberts, Oral: Neljäs mies (The Fourth Man and Other Famous Sermons) (5 kpl) suom. Taito Seila. /24.2.2021 () Ristin Voitto 1958 Nid 164 sivua Oma lk.2

7475. MacInnes, Colin: Alkusoittoa (Absolute Beginners) suom. Antti Nylen. 2(3) Lontoo kesä-syys-58 rotumellakka (CM:14-76) /25.2.2021 (1959) Desura 1999 Nid 189 sivua Oma lk.K

7476. Airaksinen, Timo: Jäähyväiset uskonnolle. Henkisyyden puolustus. /26.2.2021 () Bazar 2020 Sid 286 sivua H37 lk.201

7477. Sariola, Mauri: Viimeksi poistuu kapteeni. Ekonomi Vanamon kesämökille II johtaja Autero, osakas Sandroos, sihteeri alkkis-miehineen (k), hapsutakki Olli Norva (k) /27.2.2021 () UKK 1972 Sid 204 sivua Oma lk.KD

7478. Tambs, Erling: Häämatkalla yli valtamerien. Norja -Le Havre -Esp -Port -Tobago - Panama -Tonga -Tahiti -U.Seel -Aus /27.2.2021 (1932) Wsoy 1949 -3.p Sid 250 sivua Oma lk.K

7479. Beecher-Stowe, Harriet: Tuomo sedän tupa (Uncle Tom's Cabin) suom. Niilo Liakka. /28.2.2021 (1852) Wsoy 1958 -6.p Sid 567 sivua Maailman Suurromaaneja Oma lk.K

7480. Pulkkinen, Marko: Tieni huipulle. (s.1966). Tosi-TV-ohj, Yritysvalmentaja Harry S. Turunen (ex-Sin), some-puolue Uusi Alku, venäl. rahoittama. Poika stand-up-koomikko. /28.2.2021 (2020) Tammi 2020 Sid 304 sivua H37 lk.K

Lukemani kirjat maaliskuussa 2021:

7481. Sinkkilä, Jyrki + Donner, Julia + Mannerla, Meri (t): Unelma paremmasta maailmasta. Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900-1970. /ti 2.3.2021 () Aalto-yliopisto 2016 Nid 254/286 sivua H90 lk.729

7482. Nordin, Annica (red): Tag och skriv! 14 författare om sitt skrivande. Theorin, Johan; Strandberg, Mats; Wähä, Nina; Linderborg, Åsa; Lundgren, Andrea ym. /3.3.2021 (2020) Natur + Kultur 2020 Nid 225 sivua H37 lk.800.86

7483. Andersen Nexö, Martin: Ditte ihmislapsi (Ditte menneskebarn) tanskasta suom. Vilho Hokkanen. /4.3.2021 (1917-21) Tammi 1945 Sid 813 sivua (I-V) Oma lk.K

7484. Tamminen, J K: Konkursseja ja muita konnuuksia. Talousrikollisen muistelmat. /6.3.2021 (2016) Minerva 2016 Sid 278 sivua H37 lk.993.1

7485. Virtanen, Janita: Stereotypia-ansa. Kyseenalaisia yleistyksiä ihmisistä ja parisuhteista. s.88 /6.3.2021 () Bazar 2020 Sid 221 sivua H37 lk.128.3

7486. Keskisarja, Teemu: Murhanenkeli. Suuren Pohjan Sodan ihmisten historia. Kaarle XII, Armfelt /7.3.2021 (2019) Siltala 2019 Sid 258/278 sivua H37 lk.924

7487. Markkola, Pirjo + Östman, Ann-Catrin + Lamberg, Marko (t): Näkymätön sukupuoli. Mieheyden pitkä historia. Birgittalaisveljet, 1500-l. aateli, psykopaatit 1450-1650, Viina, Pohjan sota, prostituution säätely, Työläisten mieheys, Suojeluskunnat, Riitaoja, Sosiaalinen nousu/H.Waris /8.3.2021 () Vastapaino 2014 Nid 289/405 sivua H67 lk.375.09

7488. Nurmi, Lauri: Jussi Halla-aho. Epävirallinen elämäkerta. Bergroth (Kalliala) s.71. Blashemy-kitaristi-laulaja, Hilla Salovaara (+8v salaa Elisa Siukonen) 4+1 lasta, Hki-Eira /9.3.2021 (2020) Into 2020 Sid 329/336 sivua H37 lk.99.13

7489. Chase, James Hadley: Hautajaiset kahdelle (We'll share a double funeral) suom. Reijo Kalvas. Florida, pakenija tappoi 6. Kalamajan käsikirjoittaja panttivangiksi, kk:n vaimo (k) ampuu pakoautossa. /10.3.2021 (1982) Viihdeviikarit 1991 -2.p SuperAction#7 Nid 155 sivua Oma lk.KD

7490. Moalem, Sharon: Parempi puolisko (The Better Half) (xx-xy) Naisten geneettinen ylivertaisuus. suom. Anna Kangasmaa /11.3.2021 (2020) Tammi 2020 Sid 212/251 sivua H37 lk.576

7491. Fifield, Anna: Loistava toveri Kim Jong Un (The Great Successor:) suom. Seppo Raudaskoski /12.3.2021 (2019) Bazar 2019 Sid 357/382 sivua H37 lk.993

7492. Hurme, Juha: Suomi. Lönnrot, Canth, Rudbeck, v.13'800 miljoonaa. /15.3.2021 (2020) Teos 2020 Sid 474/480 sivua H37 lk.K

7493. Bäckström, Olli: Lumikuningas. Kustaa II Aadolf ja 30-vuotinen sota. /16.3.2021 (2020) Gaudeamus 2020 Sid 488/541 sivua H37 lk.933

7494. Southcott, Audley: Public Eye. (1) Cross that Palm When I Come to It. TV-sarjasta Marker (1965-75), Roger Marshall/Thames TV, pääos. Alfred Burke (1918-2011). Var.tav. kätkemisestä 1 v. vank. Brighton (-Windsor) /17.3.2021 (1974) Sphere Books 1974 Nid 197 sivua Oma lk.KD

7495. Greene, Graham: Mutta suurin kaikista... (The Heart of the Matter) suom. Tauno Tainio. Br. Länsi-Afrikka 1942, vaimot, syyrial. kauppiaat, teoll.timantit /18.3.2021 (1948) Tammi 1978 -2.p Keltainen kirj 145 Nid 322 sivua Oma lk.K

7496. Trenter, Stieg: I dag röd... Blockhusudden, Slussen, Stomatol-talon terassi /20.3.2021 (1945) Bonniers 1985 (lynennetty 1952) Nid 240 sivua Oma lk.K

7497. James, Peter: Kiistaton todiste (Absolute Proof) suom. Sirpa Saari. Graalin malja + Jeesuksen hammas DNA taikuri LA s.1947. TV-pappi, lääkeyhtiö, munkit Athos /21.3.2021 (2018) Minerva 2019 Sid 586/590 sivua H67 lk.KD

7498. Raeste, Juha-Pekka + Sokala, Hannu: Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä. Google, Tencent, Aramco, Amazon, Fb, Deutsce Bank, Gazprom, Goldman, Alibaba, JP Morgan, Apple, Blackrock, Honhai, MS, Koch, McK... Disney, Ryan... /22.3.2021 (2020) Nemo 2020 Sid 471/528 sivua H37 lk.367

7499. Aaltonen, Jouko + Sivonen, Seppo: Orjia ja isäntiä. Ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla. Saint Barthelemy -saari, pääk. Gustavia /23.3.2021 (2019) Into 2019 Sid 301/315 sivua H37 lk.931

7500. Twain, Mark: Tom Sawyer In Easy-to-Read Type, by Bob Blaisdell /24.3.2021 (1876,1996) Dover Publications Inc. NY 1996 Nid 92 sivua Oma lk.KN

7501. Kniivilä, Kalle: Tanjan katu. Elämää Pietarissa 1917-2017. /26.3.2021 (2017) Into 2017 Sid 227 sivua H75 lk.971

7502. Annala, Jukka: Toopelivisio. Suomalainen TV-komiikka 1950-2000... (61:) Hanski, Spede, Ilkamat, Kivikasvot /29.3.2021 (2006) Teos 2006 Sid 203/208 sivua JK lk.07.22

7503. Hauptmann, Gerhart: Soanan kerettiläinen (Der Ketzer von Soana) suom. Alpo Kupiainen (1862-1946, Nobel-12) Katol.pappi ja lammaspaimentyttö Agata sv.ital. Alpeilla /30.3.2021 (1918) Karisto 1929 Nid 127 sivua Oma lk.K

Lukemani kirjat huhtikuussa 2021:

7504. Myrberg, Kai: Pohjois-Koreassa vain porsaat ovat onnellisia. s-62 /la 3.4.2021 (2021) Minerva 2021 Sid 432/440 sivua E01 lk.98.18

7505. Jensen, Kurt Villads: Ristiretket (Korstogene) suom. Kirsi Salonen /4.4.2021 (2005) Turun Historiallinen Yhdistys 2019 Arkisto#72 Sid 294/306 sivua H37 lk.909.2

7506. Balzac, Honore de: Kunniallisen miehen tarina (Cesar Birotteau) kauppiaan konkurssi. suom. Valpuri Alopaeus /6.2.2021 (1837) Wsoy 1946 Sid 355 sivua Oma lk.K

7507. Sauli, Jalmari: Sydän ja miekka. 1854 Krimin sota, lt. Mauri Peijasmaa, Seija, Pentti Paalu, Ranska, romanit /7.2.2021 () Otava 1984 -3.p Sid 233 sivua Oma lk.KN

7508. Aro, Jessikka: Putinin trollit. Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. MV, Bäckman /15.4.2021 (2019) Johnny Kniga 2019 Sid 418/453 sivua E01 lk.30.13

7509. Larson, Gary: The PreHistory of The Far Side. A 10th Anniversary Exhibit (1976,79,80) /17.4.2021 (1990) Warner Books 1994 -3.p Nid 288 sivua Oma lk.SK

7510. Zweig, Stefan: Die Welt von Gestern. Erinnerungen eines Europäers. /22.4.2021 (1944) Bermann-Fischer Verlag, Sthlm 1947 Sid 493/498 sivua Oma lk.99

7511. Luostarinen, Matti: Uusi mediayhteiskunta. Blogit ja sosiaalinen media informaatioyhteiskunnan muutoksessa. /22.4.2021 (2007) BoD Sid 320/335 sivua O/H42 lk.384

7512. Bronte, Emily: Humiseva harju (Wuthering Heights) suom. Helka Varho /24.4.2021 (1847) Wsoy 1948 -2.p Sid 385 sivua Oma lk.K (sekava)

7513. Saarto, Tuula: Paluu menneeseen. Sisilia, Taormina. s-42. /24.4.2021 () Otava 1977 Sid 165 sivua Oma lk.K (intensiivinen)

7514. Nabokov, Vladimir: Nabokov Nabokovista (Speak, Memory) suom. Juhani Jaskari /25.4.2021 (1936,60,66) Gummerus 1968 Nid 225/231 sivua Oma lk.86 

7515. Smith, Wilbur: Armottomat (Wild Justice) suom. Jyri Raivio. Caliph, konekaappaus, Atlas, Peter Stride, veli, paronitar, Parker /26.4.2021 (1979) Otava 1986 TopBooks Nid 422 sivua Oma lk.KD

7516. Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. karelia Noir 1. Viipuri 1920. /27.4.2021 (2015) Atena 2018 -3.p Nid 314 sivua Oma lk.KD

7517. Wyllie, James: Hakaristirouvat (Nazi Wives) suom. Tähti Schmidt. Hess,93,k.87 -Ilse-k.95 Wolf(38-01), Emmy Göring-k.73, Lina Heydrich-k.85 /29.4.2021 (2019) Atena 2020 Sid 337/360 sivua H37 lk.990

7518. Penttilä, Simo: Minä en naura rakkaudelle. Kenr-ltn. TJA Heikkilä Mex 12 kpl /30.4.2021 (1939) Otava 1960 -3.p Tähtikirjasto-64 Nid 173 sivua oma lk.KD

jatkuu...