tiistai 29. heinäkuuta 2014

141. Nauru (Henri Bergson)


Minua kiinnostaa väite, etta olisi olemassa vain muutama perusvitsi (esim 7 tai 22), ("riippuen lasketaanko anoppivitsi erikseen"), joista kaikki muut vitsit ovat vain muunnelmia.
*
Ranskalainen filosofi Henri Bergson (1859-1941) analysoi sata vuotta sitten, että mikä naurattaa? Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1928. Hänen teoksensa 'Nauru' (1900) avulla laadin seuraavaa luetteloa huumorin aiheista (ei suinkaan valmis...):
*
a) YLI-INHIMILLINEN:
1. Sumea logiikka (kuten unessa)
2. Looginen ristiriita
3. Kuvannollisuus
4. Väärinkäsitys
5. Hajamielisyys
6. Tiedostamattomuus
7. Toisto
8. Kumuloituminen (lumipallo-ilmiö)
9. Käänteisyys (paluu alkuun, origoon = 0)
10. Luontokappaleen ihmismäisyys
*
b) LUONNE:
1. Turhamaisuus
2. Naamioituminen (muoti)
3. Seremoniallisuus
4. Teennäisyys
5. Fakkiutuminen
6. Pedanttisuus
7. Hajamielisyys
8. Liioittelu
9. Vähättely
10. Maneeri
*
c) RUUMIS:
1. Kömpelyys, jäykkyys
2. Muodottomuus
3. Konemaisuus (automaatti, vieteriukko, sätkynukke)
4. Esinemäisyys
*
Koominen ihminen on lyhyesti kuvaten:
jäykkä, teennäinen, epähuomiokykyinen, mekaanisesti ja automaatin tavoin toimiva.
*
'Ihanteellinen' ihminen sen sijaan toimii:
Joustavasti, Elävästi, Tarkkaavaisesti, Vapaasti, sekä Jatkuvasti muuttuen.
*
Henri Bergsonin mukaan sopivin naurun aihe on ihmisen loputon turhamaisuus. Vammaisuutta esimerkiksi pidetään epäsopivana naurunaiheena.
*
Turhamaisuutensa vuoksi esimerkiksi 'Pokka pitää' -TV-sarjan Hyacinth Bucket on iki-hauska!
*
Hyvin hauskaa on, jos eläin tai kone käyttäytyy kuten ihminen (piirretyt filmit ja sarjakuvat) tai jos ihminen käyttäytyy kuin eläin tai kone ("mies puri koiraa" on kohu-uutinen).
*
Jos vaikkapa joku piilottaa käkikelloon viinapullonsa, ja tunnin vaihtuessa käki tulee ulos äännellen: "Kukkuu (hic), kukkuu (hic), se on hauskaa! Keksin tämän juuri itse.
*
Tai jospa käkikello onkin rikki, mutta ihminen kurkistaa klo 3 luukusta hihkuen: "Kukkuu, kukkuu ja kukkuu!" (pam, luukku kiinni).
*
Huomaan monien vitsien luokittuvan helposti Bergsonin kaavioon, mutta entäpä seuraava Mark Twainin kasku:
*
Ystävä alkoi naureskellen kertoa juttua sammakoiden hyppykilpailusta, mutta keskeytti:
"Sanohan heti, jos oot kuullu tän ennenkin?"
Mark Twain vastasi: "En, kerro toki!"
Ystävä jatkoi kertomista, mutta keskeytti uudelleen:
"Hei, ethän vain oo kuullu tätä aiemmin?"
Twain: "Ei-jei-jei, jatka vain!"
Viela kolmannen kerran ystävä kysyi samaa, jolloin Twain myönsi:
"Hyvä on, en voi enää jatkaa valkoisia valheita. Muistan jutun kirjasta 'Calaverasin piirikunnan kuuluisa hyppäävä sammakko ynnä muita kertomuksia'. Kirjoitin ja julkaisin sen vuonna 1867 esikoisteoksenani."
*
Ainakin Twain-kaskussa esiintyy: a7) Toisto, tai b9) Maneeri kysyä uudelleen, sekä a6) Tiedostamattomuus, sekä ehkäpä a9) paluu alkuun.
*
Miksi lyijykynä pärjäsi ylioppilas-kirjoituksissa?
(vastaus: ällis ilo äväret ääp).
Kaaviossa kyseessa on a3) Kuvannollisuus.
*
Ihminen on hassu, jos hän käyttäytyy eläimen tavoin (esim. kersantti Ärjylä ryhtyi "kerjäämään" Otto-koiransa tavoin, kun tuntemattomat ihmiset antoivat Otolle herkkupaloja. Kessun Otto-koira puolestaan kävelee ja on puettu ihmisen sotilasunivormuun. (Eläin-sarjakuvat!)
*
Masi eli Beetle Bailey, ruotsiksi Knasen, on sarjakuva, jossa erityisen paljon vedetään kaikista naruista, jotta saataisiin naurua aikaan. "Piirtäjä on valmis vaikka seisomaan päällään!" luonnehti arvostelija. Mort Walkerin idea-tiimissä oli myös Harald Hirmuisen luoja Dik Browne.
*
Kenraali Kaluuna on elävöittänyt luentoaan orkesterilla ja tanssitytöillä. Loppuhuipentumana hän itse poistuu puhujalavalta norsulla ratsastaen! - Pitemmälle ei liioittelussa voitane mennä!
*
Masissa käytetään usein keinoa katsoa toisten touhuja kolmannen näkökulmasta. "Maastoudu Masi! Ilmahyökkäys!!!" "Luulitko, että menisin noin halpaan?" Näköala pihalle on kenraalin työhuoneesta, jossa tämä kurkistelee epäluuloisesti taivaalle kirjoituspöytänsä alta.
*
Masi nauraa kippurassa: "Ompelin Hönön mantteliin kenraalin natsat ja hän lähti ulos!" Plato: "Haetaan äkkiä takaisin! Hän voi joutua sotaoikeuteen!" "Minne hän on ehtinyt mennä?" (Hönö ajelee sikari suussaan avoautossa vierellään kenraali Kaluuna, joka mahtailevin kädenliikkein esittelee kollegalle varuskunnan rakennuksia...) - Valereviisori? Köpenickin kapteeni?
*
Kenraali kuulee viereisestä huoneesta, miten fröken Nöjd (neiti Näppäri) ihastelee kollegalleen (fröken Fröjd, neiti Söpö): "Oi, ostit uuden uimapuvun! Onpa se pieni! Punainen väri sopii sinulle!" Kenraali Kaluuna kurkistaa kuin piilokuvassa jostakin raosta tai hormista. Näppäri sulkee sellofaanipakkausta ja huomauttaa kuivasti: "Ei se ole neiti Söpön yllä".
*
Kapteeni Kalpa Kessulle: "Masilla on asiaa sinulle linjalla 3." Kessu karjuu puhelimeen: "Olet tunnin myöhässä! Jos et nyt minuutissa ilmesty kapteeni Kalvan toimistoon niin musta karvainen käsi tulee linjaa pitkin ja kuristaa!" Kalpa: "Masi odottaa yhä linjalla 3! Sinä puhuit linjalle 2!" (Säikähtänyt kenraali Kaluuna juoksee läähättäen ovesta sisään).
*
Neiti Näppäri: "Neiti Söpön auto hajosi! Käyn hakemassa hänet"
Majuri Tähtinen: "Tulen mukaan katsomaan autoa."
Kenraali: "Just joo. Jäin yksin toimistoon. Entä jos pitäisi kynä terottaa?"
 "Voi hemmetti! Puhelin soi! Pitääkö minun itse vastata?"
"Haloo, onko herra Kaljuuna? Minulla on teille hyviä uutisia, voitte tilata viihdelehteä kolme kuukautta kahden hinnalla!"
"Kuulkaas hyypiö, en ole herra vaan Kenraali! Minä vastaan maamme turvallisuudesta ja te olette vaarantanut sen roskapuheellanne!"
Lopuksi kenraali puttaa golfpalloa vesilasiin ja puhisee: "Inhoan tyyppejä jotka hukkaavat kallisarvoista aikaa!" (Mahtipontisuus, turhamaisuus, tärkeily...)
*
Lukion matematiikanopettajani elämäkerran loppupuolisko: "Myöhempinä vuosinaan hän kasvatti itselleen parran".
***
Peter Weirin Oscar-elokuvassa 'Kuolleiden runoilijoiden seura' (Dead Poets Society, 1989), josta "Captain, my Captain! Carpe Diem!" -repliikit tarttuivat mieleen, Robin Williamsin esittämä innostava äidinkielenopettaja pilkkaa oppikirjan näkemystä, että runoutta voitaisiin analysoida kaavamaisesti. Entäpä vitsejä? Asiaa voi lähestyä kahdella tai useammalla tavalla, joista yhdenkään ei tarvitse olla ainoastaan oikein.
*
(Hassu sattuma muuten, että ennen tuota elokuvaa Robin Williams näytteli pääosaa elokuvassa "Seize the Day (1986)" eli toisin sanoen (latinaksi:) "Carpe Diem!")

140. Opastettu kierros kieliin

Lueskelin David Crystalin kirjaa "The English Language. A guided tour of the language...", joka pursuaa kiinnostavia seikkoja.
*
Kuinka kaikki käyttämämme sanat (kielessä kuin kielessä) ovat sovittuja. Käyttämällä niitä vähitellen eri tavalla niiden merkitys muuttuu ajan myötä:
*
"In Anglo-Saxon, MEAT meant 'food';
today, it means a certain type of food."
*
Notorious once meant 'widely known',
today: 'widely and unfavourably known',
A villain was a farm worker,
naughty meant 'worth nothing', etc.
**
**
Kuulin vertailusta suomen, viron, unkarin sekä toisaalta ruotsin, englannin ja muiden anglosaksisten kielten välillä.
*
Ruotsi on toiminnallisempaa kuin suomi. Ruotsissa korostuu verbi: Mitä Tehdään, ja Milloin, Missä. (Mitä-Missä-Milloin -vuosikirjasarja tuotiin Suomeen Tanskasta.)
*
Suomessa korostuu substantiivi, Kuka on tekemässä, Ketä asia koskee... Tarvitsisiko Suomi Kuka ja Ketä -kirjan?
*
Ruotsi on aktiivisempaa kuin suomi! Ero näkyy siinäkin, mitä sanoja sanomalehden otsikosta jätetään pois tilanpuutteen vuoksi.
*
"Ajattelu jollakin kielellä" näkyy elokuvienkin kerronnassa. Suomen kielen ominaisuuden vuoksi suomalaiset elokuvat ovat niin kirotun jähmeitä ja hitaita!
*
(Norjalaisen onnettomin päivä on kuulemma tällainen: "Ulkona on kurja sää - ja televisiosta ei tule kuin suomalainen elokuva...")
*
Ruotsalainen elokuva näyttää TOIMINTAA, suomalainen ja unkarilainen ja virolainen filmi näyttävät ihmisten olemassaoloa ja hitautta.
*
Olisi mielenkiintoista vertailla 'Suomen kielen taajuussanastoa', jossa on kielen yleisimmät sanat järjestyksessä, muiden kielten vastaaviin? Onko eroa? Minkä sanojen kohdalla ero tulee näkyviin?
*
Entäpä miten suppealla, 1000, 2000 erilaista sanaa, pystyisi kirjoittamaan eri kielillä? Kuten Tammen 'Easy Readers '-kirjat tarjoavat helppoa englantia, ranskaa, italiaa ja saksaa?
*
Pitäisipä katsoa kaikkea tietoa harrastaneen Yrjö Karilaan 'Pikku jättiläisestä', onko hän keksinyt julkaista minimaalisen pieniä kertomuksia mahdollisimman monella kielellä, mahdollisimman suppealla sanavarastolla, toisiinsa rinnastettaviksi. - No onpa hänellä esim. puolaksi vain 40-sanainen kertomus - miten maillamme oli kerran yhteinen kuningas (Sigismund).
*
Karilas vertaili lukusanat yhdestä kymmeneen 26 kielellä. Sata-sanasta:
sata, sada, sata, saz, suta (suomi, viro, sanskriitti, unkari, romania)
sto (venäjä, puola, tshekki, bulgaria, serbia)
***
***
Minua harmittaa eräiden sanojen toistuva ylikäyttö. Teinit kuluttaa vittu-sanaa kuin välimerkkinä puheessa. (Sähkekielessä voisikin korvata STOP-sanan eli 'pisteen' vitulla, - tästä voisi saada
ainakin sarjakuvavitsin aikaiseksi!) Tuo koskee vain nuoria ja olkoon vain johdantona.
*
Aikuisemmat ihmiset käyttävät liikaa mm. paska-sanaa! Se ja jokin on paskaa tai paska(i)nen!
*
Erittain maalaisen kuuloista ja negatiivista. Likainen puistonpenkki toki juuri ja juuri voisi olla paskainen (lintujen ulosteista), mutta vaikkapa kotona olevat esineet tuskin koskaan, vaan tahriintuneita muilla tavoin, kuten käytetyt ruokailuvälineet. Kaiken paskaisuus on vähäsanaisen ja  tylsämielisen kielteistä.
*
'Cheek on paskaa', sanoi kulttuuritonministeri Arhinmäki, vahva-mies-puolueen vahva mies. Kiitos myös toisinpäin, sillä arvostellessaan muita ihminen kuvaa parhaiten juuri itsensä. Kiinalainen viisaus.
*
Kulttuurisempi Jörn Donner on myös käyttänyt paljon p-sanaa, mutta onkin erikielinen, oppinut katukieltä ja rahvaankieltä. Hän voisi pitäytyä toiseen mielisanaansa dorkaan, lainasanaan dåre. 'Dorkat puhuu paskasta'.
*
Niinku-sanaa taas voisi väittää 'valheen merkiksi'!
*
Kun joku ihminen sanoo, etta jokin asia on 'niinku sillai...' hän väittää jotakin, jota ei osaa perustella, josta ei tiedä tarpeeksi tai jota mieltä hän on muodin vuoksi, koska niin vain kuuluu olla! Koska sata tai tuhat vuotta sitten julkaistiin pyhä kirja jota mainostetaan vieläkin.
*
Niinku-sanaa käyttää ihminen, joka on hirveästi jotakin mieltä - ei siksi että se olisi totta, vaan koska se ihminen haluaa vale-kapinan tai muodin vuoksi esittää sellaisen mielipiteen... Pitää vaikka olla 'niinku punainen', kuten Rosa Liksom, tyttö jota Siperian juna vei ja vei, Hytissä numero 6. Luin kirjan.
***
***
Puhelinsoitto:
"No minä vaan tässä, tota siitä asiasta..."
"Ai se ootki vaan sinä, odotan juuri puhelua Vatikaanista."
*
Soitto taas... kuulen ensin liikenteen surinoita taustalta ja:
"Äh, hankalaa ohjata pyörää ja samalla valita numeroa..."
"Ai - missä sä oot?!"
"Hannusjärveä just ohitan"
"Ei mutta, nythän me lausuttiin juuri ne sanat, mistä ollaan aina ite haukuttu kaikkia toisia idiooteiksi!"
"Niin, tulimme itse todistaneeksi, etta Todellakin ON maailman tärkein asia tietää, missä joku ihminen on puhuessaan kännykkään! Ei sitä vain voi välttää!"
*
Tykkään paljon älyllisestä ivailusta, ironiasta, satiirista, sarkastisuudesta...
Malcolm Bradburyn ja David Lodgen brittiläisistä satiireista
(romaaneja: Ajan mies, Vaihtokurssit, Maailma on pieni).
Rakastan Carl Barksin parhaita Aku Ankkoja
(mutta huonoja Aku-juttuja en siedä ollenkaan!)
***
***
David Crystal (The English Language) esitteli sanaleikkejä:
Word Squares: (voidaan lukea vaaka- ja pystysuoraan)
*
ORAL
MARE
EVEN
NEAT
*
*
QUARELEST
UPPERESTE
APPOINTER
REOMETERS
ERIEVILLE
LENTILLIN
ESTELLINE
STERLINGS
TERSENESS
*
*
Anagrams: (samat kirjaimet eri järjestyksessä)
astronomers = moon-starers
conversation = voices rant on
mother-in-law = woman Hitler
total abstainer = sit not at ale bars
*
*
A rebus mixes letters, pictures and graphic symbols:
YY U R   Too wise you are
YY U B   Too wise you be
I C U R  I see you are
YY 4 me  Too wise for me
H& = hand, XQQ = Excuse
*
*
Tongue twisters:
The Leith police dismisseth us
The sixth sheikh's sixth sheep's sick
She sells sea-shells on the sea-shore
*
*
Palindromes: (lue myös takaperin)
Madam, I'm Adam.
Draw, a coward!
Sex at noon taxes.
Doc, note, I dissent. A fast never prevents a fatness. I diet on cod.
*
*
Doublets:
Drive PIG into STY (Lewis Carroll)
PIG-WIG-WAG-WAY-SAY-STY
(muuta yksi kirjain kerrallaan)
*
*
Clement Wood's 'Death of a Scrabble Master':
This was the greatest of the game's great players:
If you played BRAS, he'd make it HUDIBRASTIC
He unearthed XEBEC, HAJI, QAID... (jne.)
*
*
Englannin kirjainten yleisyysjärjestys:
ETAOINSRHLDCUMFPGWYBVKXJQZ
*
*
Brittiläisen sanomalehden yleisimmät sanat:
the, of, to, in, and, a, for, was, is, that, on, at, he, with, by, be, it, an, as, his
*
*
5-vuotiaan puheen yleisimmät sanat: I, you, it, the, to, a, that, and, one, no, on, got, in, what, do, this, my, yes, oh, there
*
*
A Riddle. Arvoitus, jossa on suomalaisia!
'Why are fire engines red?'
One and one are two,
Two and two are four,
Three times four is twelve.
There are twelve inches in a ruler.
Queen Mary was a ruler.
Queen Mary ruled the sea.
There are fish in the sea.
The fish have fins.
The Finns fought the Russians.
The Russians are red.
Fire engines are always rushin'.
That's why fire engines are red.
*
*
2-vuotiaan sanavarasto on keskimäärin 300 sanaa,
5-vuotiaan 5000, 12-vuotiaan 12'000.
"And there for most people it rests - at the same size as the repertoire employed by a popular daily newspaper. Graduates have an average vocabulary of about 23'000 words. (Jane Bouttell)
*
Shakespearen sanavarasto oli 30'000 words,
educated person's 15'000 today.
(Robert McCrum, 1986)
*
David Crystal ehdottaa lukijoilleen oman sanavaraston laajuuden tutkimista ottamalla laajasta sanakirjasta muutamia satunnaisia sivuja ja laskemalla esiintyvistä sanoista a) ne jotka tuntee, b) ne joita käyttää itse aktiivisesti. Sitten suhteuttamalla koko kirjan esim. 100'000 hakusanan määrään voi laskea sanavarastonsa. Olisipa kiintoisa koe. Toivoisin itse, että käyttäisin vähän värikkäämpää kieltä.



139. Matkoihin ei pety

Luin kaavan ihmisten ostoksille: Toive - Hankinta - Käyttö
- Pettymys - Toive - Hankinta - Käyttö - Pettymys - Toive jne.
Tuttua: "Ois hirveen kivaa, jos sais sellaisen hankittua"...
Sit hankkii, ja käyttäminen onkin yllattävän hankalaa, tai
muulla tavalla ei se laite niin ihmeellinen olekaan - pettymys.
*
Tom Selanniemi väittää kirjassaan "Matka ikuiseen kesään", etta Matkoihin Ei Pety tuolla tavalla, vaan ne jäävät mukaviksi muistoiksi tavalla tai toisella tyydyttävistä lepohetkistä tai piristysruiskeista.
*
Olen vieläkin enemmän kokenut reissut karttuvaksi 'pääomaksi' omissa aivoissa, enka 'kulutukseksi'. Monen muun reissut kuulostaisivat noudattavan toive - osto - matkustus - paluu arkeen - uusi toive -kaavaa? Jolloin reissu alkaa ja loppuu. Sitten on vain haave uudesta.
*
Kyselin Jatalta kokemuksiaan Italiasta ja hän sanoi: "En mä muista enää mitään!"
Kysyin Miikalta vuonna 1982 kokemuksiaan interraililta - eikä hän muistanut juuri mitään!
"Sveitsi? Jäätiin junasta, käytiin kaupassa, huomattiin että oli kamalan kallista. Hypättiin äkkiä takaisin junaan ja mentiin Itävaltaan." Kaikki Sveitsistä.
*
Ma uskon muistavani paljon! Varalta olen myös kirjoittanut muistiin.
*
Olen maisema-romantikko. Toivoisin, etta jokainen ihminen voisi käydä edes kerran jossakin 'kauempana' arkimaailmastaan - näkemässä konkreettisesti, miten toisinkin eletään. Ei minusta mikään jokavuotinen viikko etelässä, tai kerran kesässä ja kerran talvessa, ole tarpeellinen.
*
Lentokone.tuo etukäteen mieleen muistoja onnettomuuksista. Sitten kun istuu koneessa, ihan tarkoituksella lentoemännät kulkevat koko ajan tyrkyttämässä juotavaa ja jakamassa syötävää, antaakseen muuta mukavaa ajattelemisen aihetta! Kerta kaikkiaan tuntienkin lento tuntuu lyhyelta, kun on niin paljon puuhaa syömisessä.
*
Merta tai maata pitkin kulkeminen on kiintoisampaa, hienompaa ja yksilöllisempää, kuin pakattuna lentokoneeseen. Eihan perillepääsy ole välttämättä parasta, tai ainoa asia, vaan itse matkalla oleminen!
*
Näkeepä kauniin kuvan jostakin pikkukaupungista ja mieli tekee sinne... Meneminen vartavasten, lentämällä lähikaupunkiin ja jatkamalla sieltä maitse, tulisi kohtuuttoman kalliiksi. Eikä se yksi paikka välttämättä niin ihmeellinen olisikaan (toive -hankinta -pettymys -kaava). Mutta jos se paikka olisi vain yksi välipysäkki monen paikan kierto-ohjelmassa, niin siellä käyminen on jo ihan mahdollista.

138. Roolit ja postmoderni

Naisella on useammin kaikki tai ei mitään -romansseja, koska nainen asettaa helpommin rakkauden ykköseksi elämässään ohi muiden asioiden (paitsi omista lapsista tulee niiden synnyttyä uusi ykkönen ohi rakkauden). Mies taas harvemmin ja vähemmän asettaa rakkautta elämän ykkösasiaksi. (Mies haluaa helppoa ja nainen vaikeaa rakkautta.)
*
Mies keskittyy kerrallaan yksinkertaisesti vain yhteen asiaan ja nainen pystyy monimutkaisesti hoitamaan monta asiaa yhta aikaa. Miehella työ ja rakkaus sotivat keskenään. Rakkaus on ihanaa, mutta tahtoisi vaatia kaiken ajan, olla kokopäivähomma... Siksi sitä usein kestää vain niin vähän aikaa, kun se syö kaiken muun elämän. Täyttää kaiken.
*
Rakkaus ei riitä miehelle, joka haluaisikin jo lähteä merille tai kiipeilemään vuorille tai tekemään jotakin 'merkittavää' työtä! Kun taas nainen voi saada suurta ruumiillista tyydytystä jo äitiyden ja vauvan odottamisestakin.
*
Joku Auervaara tai Liituraita-Leo ei ole järin komean naköinen, mutta miten huijari on saanutkin naiset ihastumaan enemmän kuin kuka tahansa tavallinen mies? Ehkä siksi, etta Auervaaralle rakkaus on koko 'TYÖ'. Hän panostaa rakkauteen jakamattomasti itsensä. Tavallinen mies panostaa rakkauteen vain murto-osan, alle puolet energiastaan.
*
'Naisen kanssa' -sarjakuvassa (tekstit Sillantaus ja Gylling) on paljon juttuja miten nainen voi sanoa mitä päähän pälkähtää ja käyttäytyä miten vain, lapsekkaasti jos lapsettaa ja sitten hetkessä taas paljon aikuisemmin kuin mies. Koska nainen on niin eloisa. Hänen mielensä vaihtuu. Hän pystyy yhtäaikaa kaikkeen... olemaan sitä ja tätä.
*
Miehet on jäykempiä tunteidensa ilmaisuissa. Tästä muodostuu myös oletus. Naisen sopii vaihdella tunteitaan vilkkaasti kuin elohopea... voi tirskauttaa pienen itkun ja olla taas ihan iloinen, esimerkiksi. Mutta miehen taytyy kohtalaisesti hillitä itseään ja olla tasainen, sillä muuten mies menee liikaa äärimmäisyyksiin, liian pitkälle, ja menettää kasvonsa.
*
Kirjallisuusesimerkki: Helvi Hämäläinen on muistellut Olavi Paavolaista, joka eli vuosina 1903-1964 ja oli hyvännäköinen, reipas sankarihahmo, "Loistava Olavi Paavolainen". dandy, keikari, seikkailija... (mutta OP petti rakastettunsa Helvi Hämäläisen 1930-luvulla).
*
Helvi Hämäläinen muistelee, miten kerran OP laski päänsä hänen syliinsä, ja hän oivalsi silloin, että lapsihan Olavi vain on, äitiä hän vain etsii! - On kuin sankari olisi Helvi Hämäläisen mielesta noin paljastunutkin heikoksi ja surkimukseksi. Ehkä näkyy Helvi Hämäläisen ikäpolven asenne, jolloin miehen oli säilytettävä ainaisen kova, jäykkä auktoriteetti. Nykynäkökulmasta OP oli rooliltaan vapaampi.
*
Miestä uhkaa 'vaara', että hänet mitätöidaan jollakin perusteella. Jos mies erehtyy käyttaytymään spontaanisen lapsellisesti, se voi olla kuolemansynti. Ihannekuva romahtaa. Lapsihan hän vain onkin, äitiään etsimässä, pikkupoikamainen.
*
Vesku Loiri muisteli lapsena tapaamaansa radion Markus-setää, miten tämä oli vähän pelottava hahmo ('Nasse-sedän' esikuva), ja lässytti lapsille ylimieliseltä aikuisen tasoltaan. Kuuluttaja Markus Rautio oli siis oman aikansa mies.
*
Nykyinen aikuinen voi keskustella lapsen kanssa kuin kaveri vaikkapa Mikki Hiirestä, asiallisesti, koska molemmat voivat olla tällaisessa jutussa ihan yhtä tietäviä!
*
Kerran kuuntelin express-linjurissa Jyväskylästä Helsinkiin, kun kaksi keskenään matkustanutta 9-10-vuotiasta pikkupoikaa vaihtoi mielipiteitä lukemistaan Aku Ankoista:
*
"Mun mielestä Sepe Susi voisi jo vihdoin syödä ne porsaat, kun ne jutut on aina niin samanlaisia, niihin kyllastyy..." Esimerkki keskustelunaiheesta, jota 9-vuotias ja aikuinen voisivat käydä aivan tasa-arvoiselta tasolta - tuntien yhtä hyvin asian.
***
'Post-moderni' on syntynyt vastareaktioksi 'modernille'. On hylätty usko ikuiseen uudistumiseen, johon voidaan suhtautua huvittuneestikin, ja voidaan taas lainata vanhaakin.
*
1) Ensin oli vanhanaikaisuus, jolle protestinakin syntyi 2) modernisuus, nykyaikaisuus. Oli vanhanaikaisia tapoja ja taloja. Moderni ihminen hylkää vanhat rakennustavat ja muut vanhat tavat ja korvaa ne uusilla, mielestaan paremmilla. Moderni ihminen, esim. '60-lukulainen' oli erittain tosissaan siinä, että entinen tapa oli väärä, mutta hänen uusi tapansa sen sijaan oli oikea! Kaikki piti tehdä uudella tavalla, joka oli nyt keksitty!
*
3) Post-moderni suhtautuu hieman huvittuneesti modernistien vakavuuteen... Modernismi oli vain toisenlainen hassutus kuin vanhanaikaisuus. Post-modernismi on muotina sallivampaa... Modernisuus on yhä OK, muttei pakollista!
*
Esimerkki: 1) vanhanaikainen mies leikkasi tukkansa lyhyeksi. Ainoa totuus. Pitkatukkaista pilkattiin: "kattokaas tyttöä!"
*
2) moderni mies kasvatti pitkän tukan. Kaikki nuoret miehet kasvattivat pitkän tukan. Muu oli ehdottomasti out, epämuodikasta.
*
3) post-modernina aikana kaikki tukan pituudet ovat aivan yhtä hyväksyttyjä. Voidaan kulkea pitkässä tukassa, siilitukassa, pulipääksi ajeltuna tai siltä valilta. Kaikki käy! Vapaus.
*
1) Vanhanaikaisen miehen rooli oli jäyhä sankarin kuva. Olipa sisimmältään tai ei, sellaista kuvaa oli pyrittävä antamaan.
*
2) Moderni mies löysi pehmoarvot: antisankarius, tasa-arvo, leikkiminen lasten kanssa, koti-isyys.
*
3) Post-modernismi on tietoinen tosissaan olemisen huvittavuudesta ja hyväksyy moninaisuuden. Arvostetaan uudelleen entisajan sankarirooleja, muttei palata takaisin niiden totisuuteen, vaan hyväksytään yhtä hyvin modernisuuden tuomat mahdollisuudet.
*
Ihmissuhteessa mies haluaa olla modernisti tasa-arvoinen kaveri. Sukupuolet eivät ole kovin ihmeellisiä verrattuna toisiinsa, eivät pyhimyksiä eivätkä sankareita. Joskus joissakin toisiaan parempia ja vahvempia. Jokaisessa ihmisessa on myös pieni lapsi, joka välillä pilkistää esiin. Mutta löytyy uudelleen aikuisuuskin. Vanhanajan sankariroolit ovat nekin elossa, taipumukset patriarkaalisuuteen: pelastaa, hoivata, holhota, pitää huolta.
*
1) Ensin ihmisille annettiin sukupuolen mukaan yksi mallirooli:
2) Modernismi kyseenalaisti roolit: rikkoi saannöt! Uusi rooli.
3) Postmodernina aikana moninaisuuden kirjo tapoja elää.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

137. Riimittelijä ja Leino (1998)


Vuonna 1998...
Luodessani riimisanakirjaa leikittelin pelkin DI-päättein:
"Haaveilipa standardikundi, että saisi jo riittää vanha rundi,
otetaan elämään uusi saundi, haistellaan ajan megatrendi,
hankitaan matkastipendi, opetellaan afrikandi taikka hindi,
ei ollakaan mikään bastardi, ihmetelköön sitä vanha bändi!
*
"Pitäisi vain olla metodi, ettei hankkeesta tulisi hasardi,
aikuisena ollaan filosofian kandi, ohimennen promovendi,
aikaa on periodi, ajatukset painavat päässä kuin kilopondi,
mutta ennen pitkää kuuluu palkaksi aplodi, viritetään oodi.
*
"Ohi on sitten yksi episodi, hankittu hattuun älyn kokardi,
ollaan kuin loordi, rahaa on miljardi, osoitteena Bulevardi,
kainalossa blondi, harrastuksena biljardi, lemmikkinä gebardi,
onko ajatus absurdi, vai tässä vasta preludi, tuumii kundi."
*
(c) Kuntabongari nenikkin ikkieh
*
***
Eino Leinon muistelmista jokunen vitsi:
Einon isä maanmittari Antti Lönnbohm ei tuominnut pojan runoilua, vaan sanoi ymmärtävästi:
"No, onhan se kuulemma Iisalmen kappalaisen Brofeltinkin poika ruvennut kirjoittelijaksi..."
- "Mutta jos minun linjamieheni Heikki Meriläinen rupeaa vielä kirjoittamaan, niin se menee kyllä jo liian pitkälle!"
*
Miten pieni maa Suomi oli sata vuotta sitten (suomenkieliset kulttuuripiirit), olen oppinut lukemistani kymmenistä kotimaisista klassikoista. Kaikki tunsivat toisensa.
*
Tulihan maanmittarin apulaisesta Heikki Meriläisestäkin kirjailija, tietosanakirjoista tuttu, lukenut en häntä toistaiseksi ole. Brofeltin poika oli Juhani Aho.
*
Kuopion laulujuhlilla Eino Leino sai viimeisen kipinän kirjailijaksi. Hän näki Minna Canthin, jonka seurassa oli Canthin kaupan puotipuksu Kauppis-Heikki, joka oli aiemmin ollut Brofeltin talon 15-vuotias renki Heikki Kauppinen, joka oli oppinut talon töiden ohessa lukemaan! Kirjailijoita ja klassikoita tuli koko sakista.
*
Juhani Ahon "Yksin" kertoi rakkaudesta Järnefeltin veljesten (kirjailija Arvid Järnefelt, säveltäjä Armas Järnefelt ja taidemaalari Eero Järnefelt) sisareen Aino Järnefeltiin, joka Ahon sijasta nai erään nuoren Jannen, josta tuli maailmankuulu säveltäjä Jean Sibelius.
*
Lönnbohmin 11 lapsesta ainakin 4 tuli mielisairaiksi, mutta muutamat olivat lahjakkaita, kuten Kasimir Leino ("joku skruuvi sillä päässään löysällä" sanoi joku) - mutta pesueen nuorimmaisesta tuli suomalaisen kirjallisuuden ehkäpä ainoa neroksi tunnustettu henkilö, Eino Leino.
*
Eino Leino kertoi lintsaussysteemistä Hämeenlinnan Lyseossa. Pojat laskivat, että tietty prosentti kavereista voi olla kunakin päivänä poissa, muttei liian moni. Vuorojen täytyi kiertää...
*
Oli kerran Einon vuoro jäädä kylmänä talvipäivänä opiskelukortteeriin koisaamaan, mutta hän tuli liikaa kiusanneeksi huonetoveriaan Toppeliusta eli "Puteliusta" - että "Alahan Putelius siitä joutua pakkaseen ja latinan tunnille...", jolloin Toppelius päätti myös jäädä pois... Luokan priimuksen lahjoillaan Eino Leino hätäili, että nyt tulee kyllä liikaa poissaoloja koulusta.
*
Aivan oikein! Luokanvalvoja saapui kotiin katsomaan, että mikä tauti oli kaatanut sänkyihin puolet oppilaista... Hän oli jo käynyt Gösta Larssonin luona toteamassa tämän oikeasti sairaaksi. Tämä myöhempi kirjailija Larin-Kyösti oli näytellyt niin hyvin! - Pari kuuluisaa runoilijaa luokkatovereina!
*
***
Eliel Aspelin-Haapkylän "Kirovuosien kronikassa" oli myös kiinnostavaa, miten kirjallisuuden professori tunsi kaikki... milloin pistäytyy Kallela (Axel Gallén), milloin piipahtaa luonaan
Chevalier-kaartin eversti, paroni Gustaf Mannerheim - joka oli äskettäin tehnyt mielenkiintoisen tutkimusmatkan ratsain halki Aasian ja näytti keräämäänsä esineistöä...
*
- Sangen miellyttävä ja tarmokas nuorimies, josta varmaan tullaan kuulemaan myöhemminkin, merkitsi Haapkylä päiväkirjaansa arvion tutkimusmatkailija Mannerheimista. (Muistinvarainen siteeraus).
*
"Päivälehden" (myöhemmin Helsingin Sanomat) pakinoitsija "Mikko Vilkastus" (eli Eino Leino) kuvasi kerran, miten Homeroskin joutuu käymään hakemassa opintokirjamerkinnän Eliel Aspelin-Haapkylältä.
*
(Kirjeestä vuodelta 1998).

136. Taivaankappaleiden suhteista (1998)


Lueskelin vuonna 1998 John Grayn Mars ja Venus -kirjoja...
*
John Gray (1997): "Mars träffar Venus" ("Mars and Venus on a date"),
löytyi silloin kirjaston hyllystä, luokka 14.8 Espoossa, 379 sivua ruotsia.
*
Luin lukukappaleet epäjärjestyksessä (ettei olisi tuntunut maratonilta: "vasta 4 km juostu"), kolmen viikon aikana ja välissä muita kirjoja. Löysin kohta toisenkin samaa sarjaa:
"Mars och Venus tillsammans för alltid", 1996 ("together forever", 1994), 297 sivua isompaa kirjasinlajia... että siitä vain jatkamaan Mars & Venus-sarjaa, kuin lapsena, kun luin pari kirjaa Edgar Rice Burroughsin "Venus"-sarjan ja "Mars"-sarjan seikkailukirjoja... (mutta Burroughsin Tarzaneita toistakymmentä).
*
En tiedä paljonko Gray toistaa samoja ideoitaan kirjasta toiseen, mutta ainakin tutustuminen oli antoisa! Pitäisi malttaa tehdä muistiinpanoja. Lukiessa luulee oppineensa, mutta miten pian unohtaa... Kirjoittamalla käyn läpi joitakin ajatuksia.
*
Sukupuolet kummastelevat toistensa erilaisuutta, ajatukset niin kummat, etäiset... Graylla on sellainen romanttinen ajatus, että naiset ja miehet ajattelevat ja toimivat eri tavalla, ja heille sopii paremmin erilaiset roolit. Tosin jotkut naiset kokevat myös olevansa enemmän marsista kuin venuksesta ja rooleja voi välillä vaihtaa, varsinkin tutustuttuaan.
*
Ensiksi ajattelin: Gray liioittelee, esim. kohteliaisuuksissa:
naiselle pitää sanoa SUORIA kohteliaisuuksia:
"Sinä olet tosi mukava!"
miehelle EPÄSUORIA kohteliaisuuksia:
"Minulla oli tosi mukavaa kanssasi!"
ja kohteliaisuuksia naisille pitää MEHUSTAA:
ei sanoa "Du har en fin röst!" vaan: "Du har en gudomlig röst!",
ei "Du är skarp" vaan "Du är bländande intelligent!",
ei "Det var en trevlig tavla!" vaan "Du är otroligt konstnärlig!"...
Hiukan yliampuvaa? Amerikkalaista?
*
(Ruotsinkieli on "parhaimmillaan" hullunkurisen imelää... sitä on hauskaa makustella suussaan! Ja suomenkieleen otetut kielikuvat: bergsäker = vuorenvarma... Vuorista mieleen myös vuorineuvokset.
*
Grayn mukaan nainen haluaa ihailua ja palvontaa,
mies sen sijaan tunnustusta teoistaan,
siitä mitä mies on tehnyt ja saanut aikaan.
+ Kehu miehen aikaansaannoksia... ihaile naista itseään...
*
Löydän myös omiin kokemuksiin sopivia juttuja.
"Miehet mainostavat itseään / Naiset kertovat itsestään"...
*
Grayn mukaan miehen kirjeenvaihtoilmoituksen tai vastauksen sellaiseen tulee olla kuin työpaikkahakemus, kun taas naisen "palvelukseen halutaan" -ilmoituksen tyylinen. Nainen kertokoon, mitä hän toivoo itselleen!
+ Nainen shoppaa tai hakee työntekijää, mies hakee työpaikkaa naiselta.
*
Miehet kuulemma ensitapaamisella kehuvat liikaa itseään, tekojaan, ajatuksiaan, teorioitaan maailmasta ym. - puhuvat liikaa (mainostavat itseään!).
*
Nainen ei osaa keskeyttää ja puhua vuorostaan, vaan odottaa, että mies kyselisi häneltä, kuuntelisi häntä... Mies luulee, että hänen täytyy puhua ja puhua, jollei nainen keskeytä!
*
Mutta jos joku sanoo: "Olet aika hiljainen, oletko aina noin hiljainen?" niin mies tekee johtopäätöksen, että "velvollisuus" on puhua paljon. Jos kyselisin, se olisi kuin pallon heittämistä toiselle, kuin "vaatisi" toista puhumaan välttyäkseen itse siltä?
+ Miehen ei tulisi kehua itseään, vaan kysellä enemmän naiselta.
*
Grayn mukaan naiset pitävät miehistä, jotka suunnittelevat! Ja että miehellä on myös varasuunnitelmia, jos tulee mutkia matkaan.
*
Naiset usein jättävät kartat tai matkaliput miesten huoleksi, vaikka mies tyrkyttää niitä naiselle, sillä naisen olisi turvallisempaa toisistaan eksyttäessä, jos kartat ja liput olisivat hänellä.
Moni nainen nukahtaa junassa tai bussissa miehen viereen sanoen luottavaisesti: "herätä mut Pariisissa".
*
Mieleni tulee Elina "prinsessa Lumikki" Ahvenanmaalla: Kastelholmissa odotettiin bussia Maarianhaminaan, aikataulun mukaan sen olisi pitänyt tulla jo, myöhässä 10... 20... 30 minuuttia.
Elina kysyi: "Mitä me nyt tehdään?" Esitin varasuunnitelmat: "Voidaan vielä odottaa, se ei ole voinut mennä ohi, ehkä kovasti myöhässä. Meillä on niin paljon aikaa laivalle, että ehtisimme vaikka kävellen... Voimme liftata tai soitetaan taksi tuosta puhelinkioskista, rahaakin riittää." Molemmat olimme huolettoman rauhallisia. Sitten bussi kiitikin paikalle (lauttayhteytensä oli myöhästyttänyt).
*
Siinä esimerkki varasuunnitelmista, tuli Graysta mieleen. Poika ei varmaan kysyisi kaveriltaan "Mitä tehdään?" vaan ehdottaisi ensiksi omaa ratkaisuaan ja kysyisi parempaa ehdotusta.
*
Grayn mukaan mies nauttii siitä, että tekee naisen onnelliseksi. Miehen tulee miettiä: "pystyisinkö tekemään tämän naisen onnelliseksi?" eikä "voisiko tämä nainen tehdä minut onnelliseksi?" *
Naisen tulee miettiä: "voisiko tämä mies tehdä minut onnelliseksi?" eikä "miten pystyisin tekemään tämän miehen onnelliseksi?"
+ Mies ei halua naiselta apua tai neuvoja, vaan auttaa ja neuvoa naista.
*
Miehellä on Tarve Yrittää Tehdä Toinen Onnelliseksi (=TYTTO).
*
Nainen odottaa mieheltä itseluottamusta, määrätietoisuutta ja vastuuntuntoa.
*
Miehellä on kai holhousvietti, holhota naista! Ja naisella halu holhota miestä. Hössötys, onko matkalle lähtevällä miehellä kaikki tarpeellinen mukana?
*
Amerikkalaisista filmeistä jää mieleen fraasina naisen huuto: "Don't Patronize Me!"
Ehkä voisimme ymmärtää parhain päin, sekä halun holhota toista, että holhoamisen torjumisen liiallisena ja rajoittavana!
*
Riitojen jälkeen on hyvä, kaunis tapa, että
+ mies pyytää anteeksi - ja nainen vain antaa anteeksi!
*
Mainio esimerkki ajatustapojen erosta: kun mies myöhästyy treffeiltä, hän selittää: "Oli niin paha liikenneruuhka!" Miehestä tällainen on loistava selitys!
*
Nainen kuitenkin haluaa, että mies osoittaisi välittävänsä naisen tunteista: "Anteeksi, että olen myöhässä, se oli ajattelematonta minulta"... Tällöin nainen antaa helpommin anteeksi.
*
Kun naisella on huono hetki ja hän painuu "aallonpohjaan", hän haluaa mieheltä myötätuntoisia vastauksia eikä kylmiä ratkaisuja ongelmiin.
*
Esim. jos nainen sanoo: "Olenko sinusta liian paksu?" EI pidä sanoa esim: "Jos vain tekisit niinkuin minä ja treenaisit, niin viihtyisit paremmin ruumiissasi"
vaan: "Minun silmissäni olet kaunis! Rakastan vartaloasi!" (+ halaus ja suukko).
*
Kun nainen ravintolassa valittaa: "kyllä täällä on sitten hidas palvelu!" ei miehen pidä sanoa: "Ei se ole tarjoilijan vika. Täällä on liian vähän henkilökuntaa" vaan:
"Tosiaankin! Uskomatonta että heillä on niin vähän henkilökuntaa täällä!"
*
+ Nainen haluaa mieheltä tukea, yhteistä liittolaisuutta, myötäilyä, myötätuntoa, halausta.
*
Kun Satu puhkesi valittamaan, sanoin "järkeviä" syitä tai neuvoja! Vaikka hän halusi myötätuntoa, välittämistä ja ymmärrystä tunteilleen. Eikä se ole sukupuolesta kiinni! Kun menetin reppuni tavaroineen hautausmaalle, järkeväkin nainen saattoi moittia: "Miten sillä tavalla jätät reppusi matkojen päähän? Etkö yhtään ajattele..." Eikä minustakaan ollut mukavaa kuulla järkeilyä,
vaan mieluummin kuulisin myötätuntoisen lauseen: "Hirveää, että hautausmaalla varastetaan... luulisi, että siellä saisi olla rauhassa..." Ei kärsineen syyttelyä vaan puolustamista!
*
Äskeinen on hyvä esimerkki siitä, etteivät kaikki Grayn ajatukset ole niinkään sukupuolittain eriytyneitä, vaan... ehkäpä Grayn ajatuksissa huomioidaan TOISEN TUNTEITA enemmän kuin arkisesti huomaamme! Jos naiset ovat yleensä herkempitunteisia, naisten huomioiminen painottuu enemmän.
*
Grayn mukaan uudessa suhteessa on viisi vaihetta:
1) attraktion - vetovoima
2) osäkerhet - epävarmuus
3) en enda partner - ainoa kumppani
4) närhet - läheisyys
5) förlovning - kihlautuminen
*
Vaiheissa voidaan ottaa myös taka-askelia, ja molempien tulisi olla yhtä aikaa samassa vaiheessa, muuten tulee väärinkäsityksiä. Epävarmuus on hyväksyttävää. Kun ihmiset lähestyvät toisiaan, heitä alkaa myös pelottaa, että he kadottavat oman itsensä yhteensulautumiseen... mies haluaa ottaa etäisyyttä, mutta palaa takaisin kuin kuminauha... nainen kokee tunteissaan aallonpohjia ja aallonharjoja.
*
Muutamia "tulkintojani" Grayn ajatuksista, joihin olen löytänyt omia kosketuskohtia.
*
Grayn kirja on varsin romanttinen! Nautittava lukea. kaunis, myötätuntoinen, rohkaiseva. Yritin hakea kirjasta kaavoittunutta,vanhoillista rooli-ajattelua, vaikkapa sovinismia, mutta en löydä sitä! Grayn maailmassa oletuksena on ihmisten tasa-arvo. Ihmiset ymmärtävät toisiaan paremmin, kohtelevat toisiaan romanttisen kauniisti, jakavat asioita sielunystävinä, tukien toisiaan, pyytäen ja kiittäen, kauniisti.
*
Kirja on täynnä valaisevia esimerkkejä: "Miksi Bob lakkasi puhumasta", "Varför Jerry slutade lyssna" jne. Suloisempia lukea kuin keskinkertaiset rakkausnovellit, opettavampia ja
monipuolisempia.
*
Kirjeissä ei kai pitäisi ennakoida toisen ihmisen tunteita, esim. "Nyt varmaan olet pettynyt..." Graykin sanoi ettei niin tule tehdä. Tietenkin lukija väittää ensin vastaan, kuten keskustelussa, "Een minä...", mutta sitten luettu ajatus jääkin kummittelemaan päähän: "nyt olet pettynyt, olet pettynyt, pettynyt..." ja itse sitä huomaamattaan ihmisen mieliala laskee.
*
Ihmisen pitää kertoa omista tunteistaan eikä olettaa toisen ihmisen tunteita. Toisella on
täysi vapaus tuntea niin kuin hän itse tuntee.
*
Kirjeiden sävy saa vaihdella. Grayn mukaan vaiheissa 1-3 ihmiset pyrkivät antamaan pääosin positiivisia puolia itsestään, mutta sitten olisi uskallettava olla peittelemättä varjopuoliaan.
*
Graylta opin, että ihmiset (nainen ja mies) ymmärtävät helposti toisiaan väärin. Kuvittelevat toisen asenteen erilaiseksi kuin tämä itse. Ehkä kannattaa yrittää ajatella toisen ajatus parhain päin?
*
Gray kertoi naisen "aallonpohjan" valituksista. Naisille luonnollista ja sallittavaa. Mutta naisiakin Gray neuvoo:
*
"Säg inte: "Vi går aldrig ut."
Säg: "Vill du ta mig ut på en konsert nästa veckoslut?"
Älä sano: Me ei nykyisin koskaan tehdä mitään kivaa.
Vaan sano: Voitais tehdä jotain kivaa viikonloppuna,
vaikka lähdettäis retkelle vuoristoon, se ois mukavaa.
*
Kirjettä saattaa alkaa kirjoittaa kuin päiväkirjaa, kun ei ole Kasvokkain Vieraan kanssa. Eli kirjoittaa liian henkilökohtaisia tunteita, liian varhain. Sielun pimeää puolta. Kirjeessä tulee esiin pettymyksen tunteet ja epäilyt, joita ei koskaan ilmaisisi kasvokkain! Kasvotusten olisi hienovaraisempi, kohteliaampi, pidättyvämpi ja käyttäytyisi paremmin!
*
Kasvotusten toimii paremmin luonnollinen vaisto siitä mikä on sopivaa (kasvatuksen jäänteitä varmaankin). Eli kumpikin pyrkii säilyttämään kasvonsa (itämailla erityisesti) eikä purskahda sopimattomiin, epärakentaviin tunteisiin.
*
Gray neuvoisi varmaan olemaan menemättä liian syville vesille liian varhaisessa vaiheessa, kun ihmiset eivät ole vielä toistensa "sielunsisaria".
*
Ei pitäisi harmitella häviämistä väittelyssä! Kuten lautapeleissä, joita lapsena pelaa, aikuisena harvemmin: voittaminen ei ole tärkeää, vaan se, että pelissä on mukava tunnelma, jännitystä, kiehtovia käänteitä - että matkalla pelin kuluessa on hauskaa - ei se haittaa, että yllätys-yllätys: peli loppuu, kun toinen voitti.
(Kirjeestä vuodelta 1998).

135. Naiskirjoittajista Krohn, Stenius, Wolf (1998)


(Vuonna 1998:) Pitäisikö lukea Leena Krohnia? En ole tainnut yrittää. Helsingin Sanomissa oli hänen artikkelinsa jonkinlaisesta tietokoneiden vallananastuksesta (kuin "HAL" (vrt. ibm) Arthur C. Clarken kirjassa ja Stanley Kubrickin elokuvassa "Avaruusseikkailu 2001". Ajattelinkin kysyä tietojenkäsittelyä opiskelleelta luonnontieteiden kandidaatilta, onko Krohnin ajatuksissa mitään perää, kun mä en oikein ymmärtänyt?
*
Yllättäen löysin Leena Krohnin artikkelin irtirevittynä ystäväni työpöydältä lehtipinosta. Siispä kysyin siitä... - "Ai sekö? Se on siinä siksi, kun mä olen lukenut sen uudelleen kaksi kertaa, mutta en siltikään ymmärtänyt siitä yhtään mitään!" - Tulkittuna hänen kuivakkaasta tyylistään hän tarkoitti että artikkelin kirjoittaja oli hänen mielestään idiot.
*
***
Naisten ja miesten ajattelun eroon törmäsin taas kerran lukiessani "Me Naisista" Yrsa Steniuksen Albert Speer-kirjasta. Stenius kuvaa Speerin vanhana kokemaa rakkautta: "Ehkä hän vasta silloin Saattoi Antaa Itselleen Luvan Rakastaa..." arvelee Stenius.
*
En usko, että mies voi ajatella tulla tavalla! Mies on aina oman itsensä subjekti! Mies ei tarkkaile itseään oman subjektinsa objektina! Ei ajattele, minä annan nyt itselleni luvan...
*
Paavo Haavikko on sanonut: "Mies ei ikinä hemmottelisi itseään!" Mies ajattelee kuten Gaius
Julius Caesar: "Tulen, näen, voitan, teen!". Mies ajattelee suoraan eikä epäsuorasti.
*
Tai ehkä mieshallitsijat ja valtiomiehet ovat näyttelijöiden ohella kehittäneet itselleen rooliminänkin, jota tarkastelevat myös kuin ulkoapäin. "Caesar ei tee niin!", voisi Gaius Julius  sanoa itselleen mielessään, tai Napoleon, Churchill, Mannerheim. Speerilläkin voisi olla ylpeyttä jossakin asiassa, jota hän ei haluaisi menettää, mutta kieltäisikö hän itseään rakastamasta... Ehkä kirja perustelisi asian paremmin kuin pelkkä lehdessä ollut ajatusheitto.
*
***
Luin Naomi Wolfin kirjan "Kauneyden myytti." (The Beauty Myth. How Images of Beauty Are Used Against Women). Wolf väitti naisten etsivän miehistä useammin ihmistä kuin miesten naisista. Kirjassa sanottiin naisten usein katsovan ulkonäköään kuin ulkopuolisin silmin, tai tarkkailevan käytöstään kuin itsensä ulkopuolelta.
*
Naisella on ikäänkuin rooliminä, joka on riippuvuussuhteessa erilaisiin ihmissuhteisiin. Ja itsenäinen minä, joka kohoaa irti roolista tarkkailemaan roolin vankina olevaa minää?
*
Naiset menevät vaikka vasten tahtoaan käymään ikäviinkin juhliin edes vähäksi aikaa, koska on sellainen tapa, kun taas mies sanoisi suoraan: "Mulla on silloin ottelu / harjoitukset, en voi tulla." Naiset pitävät yllä ikäviäkin sukulaissuhteita, mies sanoo vain ettei ole aikaa. Piste.
*
Poikkeuksena jotkut "itsenäiset naiset", jotka tekevät mitä haluavat, välittämättä liikaa muista. Toiset sitten arvostelevat, kun joku on erilainen kuin muut.
*
***
Kirjassaan "Sähköpostikeskusteluja" Yrjö Seppälä kertoi, miten monet suuttuvat sähköpostiviestien tylyydestä - kun tulee pelkkää suoraa kritiikkiä vailla kohteliaita muotoja.
- Ensiavuksi tekstien tylyyteen synnytettiin hymiöt :)
*
***
Olenko minä melankolinen? Lievästi. - Testailin (vuonna 1998) itseäni Hans Eysenckin kirjan "Tahdon" (kirjastoluokka 14.8) antamilla 50 kysymyksen sarjoilla. Sen mukaan olen varsin introvertti (-36/-50), mutta itseäni hämmästyttäneen vähän epätasapainoinen (-1/-50).
*
vaihtoehdot siis:
introvertti + epätasapainoinen = melankolikko,
introvertti + tasapainoinen = flegmaatikko,
ekstrovertti + tasapainoinen = sangviinikko,
ekstrovertti + epätasapainoinen = koleerikko)
Yliselitän asian kuin "Pihtiputaan mummolle.
(Kirje kirjoista vuonna 1998).

134. Allardt, Rislakki, Harrison (1998)

Erik Allardtin muistelmissa "Suunnistuksia ja kulttuurisokkeja" alku eli lapsuus oli kiinnostavaa, mutta aikuisuus ja ura meni jotenkin tapaamisten ja töiden luettelemiseksi. Toivoisipa kuvausta, MITEN tiedemies työskentelee... miten ajatus kehittyy tai miten sosiologian kirjaa kirjoitetaan... No, niinkuin gonzo-journalisti ei raportoi vain (vakuuttavasti) hankkimiaan faktoja "suoraan Kinshasasta", vaan myös omia kommelluksiaan ja hankaluuksiaan sinne menemisessä, ja MITEN hän hankkii itse tietonsa, eli miten hän seuloo ristiriitaisista huhuista ym. sen, mitä hän väittää todeksi.
*
Opetetut uutistenlukijat painottavat verbejä: "Pääsihteeri TULEE huomenna kertomaan suunnitelmista, hän ON tällä hetkellä matkalla Kinshasasta New Yorkiin... Hyvässä kirjassakin on TOIMINTAA: ajatustyöntekijäkin TEKEE jotakin: KEKSII, etsii, valikoi, lukee, hylkää huonoja lähteitä... Passiivimuotoja olisi kerronnassa vältettävä!
*
Matkakertomuskirjeeni ovat tavallaan kuvanneet miten käytännössä esim. sattumat vaikuttavat: näätä kieltäytyy esiintymästä Zoo-rompulla, jne. Tehtyäni gradun olisin voinut kuvata, miten se tuli tehtyä (jotkut toiset ajoittain kuvaavatkin omaa työskentelyään) - vastaavasti jollakin Allardtilla olisi paljon kerrottavaa työskentelystään. Itse asiassa miten mielenkiintoisia asioita melkein kenellä tahansa ihmisellä olisikaan tekemisistään!
*
Toisaalta monilla on syynsä vaieta: vaiti ollen moni vaikuttaa paljon fiksummalta kuin jos hän avaa suunsa ja paljastaa ajoittaisen tietämättömyytensä ja ennakkoluulonsa. Jokaisella on omat pimeät alueensa... Ihmiset esittävät mielellään parempaa kuin mitä ovat, antamalla ymmärtää, antamalla yleisön päätellä enemmän kuin mihin olisi aihetta.
*
****
Luin 1998 Pekka Rislakin "Jupin muistelmat"... kuvausta KOP:in ja Kansan sisältä (vararikkoon mennyt "punapääoman" vakuutusyhtiö). Miten joku pääsee sijoittamaan satoja miljoonia markkoja eläke- tai vakuutusrahoja, ja millähän edellytyksillä? Missä on nyt Lasse Paitsola? Rislakin kuvaus on toki kaunokirjallisen kevyttä(?), ehkäpä Kansassa tehtyjä päätöksiä voisi kuvata analyyttisemminkin? Ehkäpä ensin tutkittiin ja päätökset perusteltiin... mutta sattumanvaraiselta toimet tai touhut tuntuvat Rislakin kuvaamina. "Poikani, jos tietäisit miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan..." sanoi Axel Oxenstierna. (Opin sitaatin Kari Suomalaisen pilapiirroksesta lapsena). Vähällä järjellä, mutta isolla painolla.
*
***
Paul Harrisonin "Kolmas vallankumous - kohti kestävämpää maailmaa" oli mielenkiintoisesti kirjoitettu, raskas asiasta, mutta kirjoittaja kuvasi elävästi käyntejään paikanpäällä - esim. siellä missä köyhä bangladeshilainen taas kerran asettuu hyökyaaltojen uhkaamalle vaaralliselle rantakaistaleelle - elääkseen tämän päivän tai viikon pitempään - kuitenkin alttiina kuolemalle äkillisessä myrskyssä, tai parhaassa tapauksessa tietäen menettävänsä pian asumuksensa,
vaikka itse vielä kerran pelastuisikin. Harrison käy myös Afrikassa.
*
***
Paljonpa puhetta kirjoista... Kuin Jukka Kemppinen, innostumassa milloinkin lukemastaan "Veneh'ojalaisista". Kemppinen yltyi "Elämän varjossaan" sanomaan jylhästi: "minua on jo paikka odottamassa Kirkkonummen hautausmaalla". Hauskempi lainaus Kemppiseltä. "Sakari Pälsin kirjallisen toiminnan suurin innoittaja kautta aikojen: Otavan kassa!"
*
Toimittaja Veli-Antti Savolainen pakinoi joskus nuor-liberaaleissa tuntemastaan poliitikko, arkkitehti-ylioppilas Ville Komsista: "Ville oli aina lukenut jonkin uuden kirjan ja oli sitten tohkeissaan täynnä sen ideoita..." Muistan Ville Komsin Kriittisen korkeakoulun tilaisuudesta 70-luvun lopulta, hän oli silloinkin lukenut uuden kirjan ja intoili siitä (kirjoittaja muistaakseni ruotsalainen Per Kågeson).
*
Mikähän muuten olisi niin hyvä ajatus, että sitä kannattaisi levittää graffitina? Minusta jalkakäytävien tuhertaminen olisi sopivaa. Ne eivät ole kauniita kuin seinät, vaan hiekan ja ajelehtivan roskan peitossa. Tekstit tai kuviot saisivat kulua kenkien pohjien alla eivätkä näkyisi liian häiritsevinä. Ajatus vain, en ole itse tuherrellut mitään.
*
Olen ajautunut kuolleiden kulttuurihenkilöiden kuunteluoppilaaksi, esim. Leino, Aho, Canth, Pakkala, Kivi... mitä enemmän lukee kunkin tekstejä, sitä tutummaksi ja läheisemmäksi kukin
tulee! Kuin kirjeystävä jolle ei tarvitse vastata... Lopulta, kun kaikki liittyy kaikkeen, kiertelen hautausmaata, jossa "kaikki" tai monet heistä ovat koolla, tai siellä on Aspelin-Haapkylä, joka tunsi melkein kaikki. Se antaa yhden ulottuvuuden elämään: Elysium odottaa... siellä on jo yksi ja toinen, hyvä seura. (-Kirje luetuista kirjoista vuodelta 1998)

perjantai 18. heinäkuuta 2014

133. Sumua Susikosken yllä

Mauri Sariolan (1924-1985) dekkareissa 1950-1960 -luvuilta on mainiota kuvausta kadonneesta ajasta, suomalaistunnelmia "meidän oloistamme", jotka olivat pientä maailmaa. Huumoria menneisyydestä.
*
Koillismaassa on nainen hukkunut koskeen, itsemurha tai ehkä murha... Sattumalta kosken nimi on SUSIKOSKI, ja se on huvittava sattuma kaikkien muiden mielestä, muttei rikostarkastaja Olavi Susikosken, joka joutuu yhdistämään aikomansa loma-eräretkeilyn jutun selvittelyyn.
*
Aivan hyvä takakansitekstin alku... Kuten myös toinen, jossa porukka viettää ryyppyjuhlaa, ja silloin joku keksii sattumalta (oliko lie Watkinson), että tehdäänpä pieni Kepponen komisario Olavi Susikoskelle... kutsutaan hänet selvittämään olematonta murhaa (joka kuitenkin yllättäen muuttuu todeksi, kuinkas muuten...)
*
"Sumussa Susikosken yllä" (1961) on epäiltyinä taiteilijatyyppejä, Olavi Susikosken
tyypitteleminä:
*
"Paavo Flink, säveltäjä, joka polkee kupin palasiksi ja sanoo: ääniä avaruudesta!
*
Ismo Puras, kirjailija - Kolme kertaa Susikoski oli aloittanut hänen kirjansa ja kolme kertaa jättänyt kesken. Puraksen kirjassa ei tapahdu mitään, siinä kuvataan kolmen sivun verran kaakeliuunia - ja sitten Susikoski vielä huomasi, että se oli aivan tavallinen kaakeliuuni, jollainen hänellä oli itselläänkin!
*
Brita Raisio, kuvataiteilija... Yksitellen kuulustellessaan Susikoski huomaa myös, ettei taiteilijakumppanuksilla ole turhan korkeaa arvostusta toistensa töille tai töherryksille.
*
"Sumukoskessa" oli tunnelmansa: makuuvaunussa Kajaaniin, keltaisten postiautojen rivistö odottaa. Tuo mennyt aika ei palaa. Ajattelin, että tottahan tuollainen teos on kirjastossa - mutta löytyikin enää vain Pasilan kirjavarastosta. Uusinko 3. painos 1976.
*
Dekkarina Sumu ihan kelvollinen, vaikkei huippusaavutus. 6-7 epäiltyä, joihin epäilys lankeaa vuorotellen. Ehdin arvata syyllisen hieman etukäteen, mukavaahan se.
***
Mauri Sariolassa huvittaa joskus "isoa miestä lapsettaa" -tunnelma. Kuten tapansa lähettää humalassa sähkeitä yhdelle jos toiselle, vasemmistopropagandan mukaan jopa Chilen sotilasjuntallekin. Sähkeistä tuli jälkeenpäin vielä kallis lasku.
*
Mauri Sariolan elämäkerrassa yllätti tieto, jonka mukaan Sariola EI vuonna 1974 lähettänytkään mitään onnittelusähkettä Chilen juntalle. Muut humalapäiset sähkeensä myönsi kylläkin.
*
Kuuluisin Sariolan sähke oli pelkkää vihamiesten panettelua. Johonkin Pentti Linkolaankin taisivat ulkopuoliset liittää kärjistyksiä. Toisaalta hän - oman äärityylinsä vankina - ei mitään äärimmäisyyksiä ryhtynyt torjumaankaan.
*
Mauri Sariola kuten Olavi Susikoski oli isokokoinen - varmaan kasvoi liian nuorena isoksi ja sitten sanottiin, että "mitä iso mies leikkii pikkupoikien leikkejä", ja piti tukahduttaa leikit ja ryhtyä arvokkaaksi aikuiseksi, ja kuitenkin sisällään olikin yhä pikkupoika - tästä syntyi kuin tahatontakin huumoria, hallitsematon ristiriita.
*
Siten Sariola joutui kamppailemaan sen ongelmansa kanssa, että humalassa on tullut taas lähetettyä sähkeitä, joita selvänä katuu - viimeistään laskun saapuessa: jopa taloudellisia ongelmia koitui liian innokkaasta morsetussormesta.
***
Mauri Sariola: "Onko teillä ruiskukkia?" oli heikohko tarina muuten, mutta hänellä on aina hauskoja, aikansa (1970-luvun) mukaisia pilakuvahenkilöitä. Eräs epäilty on "television Chile-laulajatar, entinen Vietnam-laulajatar" (Saijonmaa? Halkola?) joka on laulanut itselleen auton ja kesähuvilan.
*
Mauri Sariolan historiallinen romaani Kustaa Mauri Armfeltista menetteli, muttei ollut todellakaan mitään Mika Waltarin tasoa.
*
Tom Wolfen mukaan fiktiossa pitää aina kuvata henkilön statusmaailma, ne esineet joiden keskellä hän elää! Mauri Sariola sai joka vuosi joululahjaksi Ballantinesia, kun joka kirjassa Susikoski joi sitä.
***
Vielä tyylinäyte Sariolalta, sariolismeineen päivineen, teoksesta Esko Laukko (=Mauri Sariola): "Surmansyöksy Caprilla" (1972): Mainio ajankuva myös aikansa seuramatkoista:
*
"Yleensä Rooman keskustassa ei muuttunut mikään.---Vanhojen yksityispalatsien jykevät kiviseinät ja niitten koristeelliset takorautaiset ikkunaristikot, monimuotoiset kuvapatsaat, koukeroiset kirjoitukset muistomerkkien kupeissa, suihkulähteiden jalostuneet kaaret - kaikki uhmailivat aikaa. --- Tummansininen ilta oli juuri sellainen kun vain Roomassa lokakuun alkupäivinä -- suurkaupungin kiihkeä hengitys tuntui jo tasaantuneen, mutta sen valtimot sykkivät edelleen täynnä pulppuilevaa elämää. -- Lorenzo Berninin vuosisatoja sitten muovailema suihkulähde oli luonnollisesti paikoillaan. -- Mutta veistoksellinen lähde oli nyt mykkä ja pimeä -- Ja sen jalusta musta. --Polttopullo ja Berninin ajaton mestariluomus eivät sopineet yhteen."
*
Siihen aikaan radioselostuksissakin maalailtiin. kiihkeä hengitys tuntuu tekstissä.
****

132. Unohtumaton ay-pamppu?


Italiassa levisi 16.5.1998 myöhästynyttä Finnairin lentoani
odotelleiden suomalaisten keskuudessa suusta suuhun
tuorein Suomen-uutinen: "Jorma Reini on kuollut."
Siitä sain silloin aiheen lukaista entisen valtakunnansovittelijan
Jorma Reinin (1942-1998) muistelmat:
"Pispalasta Bulevardille" (Edita Oy 1996).
Tunnen muka Pispalaa ja Bulevardia, se oli toinen syy.
Referoin pari palaa (ollessani vasta kirjan alkupuolella):
Löytöjä Kirjearkistostani vuodelta 1998.
*
Tv-lakko 1974. Pekka Silvola toi Reinille Tamminiemen
terveisiä, että Urho Kekkonen on sanonut huolehtivansa,
ettei Reinillä ole tässä maassa uraa eikä tulevaisuutta...
Jorma Reini: - Yksi hyvä puoli tässä on: Ukko on 73 ja
minä 31-vuotias, että kyllä aika hoitaa tämmöiset.
- Tämän minä vien terveisinä, sanoi Silvola.
*
Juttu levisi lehtiin ulkomailla, "Kekkoslovakiassa"
UKK:n ikäloppuus oli vaiettu tabu.
*
Leningradissa Reini pääsi puhumaan viimeisenä, kun
liturgian vakiofraasit oli käytetty jo kyllästymiseen asti!
Reini: "Minulla ei ole muuta lisättävää edellisiin puhujiin kuin
yksi asia. Minun elämäntehtäväni on nujertaa Neuvostoliitto."
Syvä hiljaisuus. Onko Reini ottanut konjakkia noin paljon?
Sitten lisäys: "jääkiekossa". Ja kaikki purskahtivat nauruun.
*
Lapsena Reini (s.1942) laski pesuvadilla Pispalan uittotunnelin
läpi... Takaraivossa hänellä on jälki kivisodassa heitetystä
ratapultista, vaikka hänellä oli rautavati kypäränä.
Kovis, jota kovempia ei ollut kuin vaimo.
*
Jouluaatonyönä 1970 valmistui viimein ns. UKK-tulosopimus.
Päiviö Hetemäki halusi tarjota porukalle yöpalaksi keitetyt
siansorkat, perinneruokaa kotopuolestaan, Palacessa.
Aikaa kului ruokaa odotellessa, ja konjakkia.
Kotia päästiin lähtemään vasta 06:n jälkeen.
Siihen aikaan ei ollut taksiseteleitä ja Jormalta kului
melkein kaikki käteinen matkaan Oulunkylään.
Kotona Jorma yritti avata oven, mutta vaimo oli
pannut varmuusketjun, eikä päästänyt sisään:
- Olet luvannut hakea joulukuusen, etkä ole sitä tuonut!
Haiset konjakille!! Ja olet ollut koko yön poissa!!
*
Jorma ei voinut muuta kuin jättää salkkunsa ovelle
ja lähteä Oulunkylän torille ostamaan kuusta.
Lompakossa ei ollut kuin 10 markkaa.
Kympillä olisi saanut vain metrin mittaisen, mutta eihän
sellaisen kanssa auttanut kotiin mennä.
Yhdestä 3-metrisestä riu'usta Reini tinki hinnan 30:sta
15 markkaan (eli 5 eurosta 2,5 euroon). Sitten hän pyysi
sahaamaan alhaalta metrin pois, maksoi kympin
ja sanoi, että 5 mk on se pätkä, jonka jätän ostamatta.
Myyjä oli raivoissaan lyödä... mutta kuusen kanssa Jorma
pääsi kotiinsa. "Ja niin laskeutui huusholliin joulurauha."
(Toisin kuin sittemmin jouluna 1996)
*
Neukkulassa annettiin ay-johtajille lahjaksi salkku, joka oli
lokeroissaan täynnä taskumatteja täynnä alkoholia.
Tulli takavarikoi salkut, mutta Reini vaati, että
"tyhjentäkää sitten viinat, mutta
salkun ja taskumatit vaadin pitää!"...
Vihaisena Jorman tuli otettua muutama konjakki Suomessa
kotimatkalla. Kotona vaimo näki salkun ja tyhjät taskumatit,
haistoi konjakin... ja sanoi: "Oletko sä noin pitkällä?
Jos saat lahjaksi jotain, niin pitääkö jo matkalla juoda
kaikki pullot tyhjiksi! Olet kuule alas vajonnut!"
Jorma: "Lue huomenna sanomalehdistä..."
Lehdissä lukikin: "Ay-johto yritti salakuljettaa viinaa."
Vaimo hiljeni, mutta poliisilaitos ei...
*
Sähkölakon aikaan 1977 tuli "hauskoja" puhelinsoittoja.
Sihteeri naureskeli erästä soittoa, jonka oli katkaissut:
- Joku sanoi olevansa komisario Palmu, Helsingin rikospoliisin
murharyhmästä, ja olisi halunnut jutella kanssasi... koska pitäisi
rikosilmoituksen takia kuulustella puheenjohtaja Reiniä...
*
Reini tuhahti,meni huoneeseensa, mutta sitten alitajunnassa iski:
- Soita kumminkin poliisiin, kysy pokkana, onko niillä siellä
palveluksessa joku komisario Palmu, äläkä sano mistä soitat!
Ja siellähän oli! Reini sitten pyyteli tältä anteeksi, kun aiempi
puhelu oli katkennut epäselvyyksien takia...
- Mulle sattuu tällaista tavan takaa, sanoi komisario Palmu.
- Mutta miksi murharyhmä?
- Organisaatiouudistuksessa työriitalain rikkomukset jäivät yli,
katsottiin millä osastolla olisi vähiten töitä, ja se oli murharyhmä,
kun niitä ei Helsingissä tapahdu ihan päivittäin...
*
Vielä täytevitsi:
*
Hippi pyrki taivaaseen, mutta Pietari esti:
Ei tänne tuommoinen pääse!
Hippi näki portin raosta, että sisälläpä oli
toinen hänen näköisensä!
- Se on eri asia, se on omistajan poika, sanoi Pietari.

131. Kadonneen kirjan korvaus

Ajatusten kirjearkistosta 1998
Kadotin kesällä 1998 Hietaniemen hautausmaalla
(su 28.6. noin klo 18-20) harmaanvihreän repun, jossa oli
videokameran vara-akku, akkulaturi, kasettinauha, sekä
kirja: "Elämänpolitiikka" / J.P.Roos & Tommi Hoikkala.


Kysyin Oulussa kirjastonhoitajaksi valmistuneelta:
"Miten kadonnut kirjaston kirja korvataan?"
"Se on varmaankin kirjastokohtaista... täytyy kysyä sieltä...
voi olla, että haluavat harkita, ostetaanko samaa korvaava
kappale, tai jotakin muuta tilalle... lautakunta voi päättää...
joka tapauksessahan hankintaosasto hankkii kirjan ja nehän
ostaa keskitetysti ja saavat kirjan halvemmallakin kuin jos
itse ostaisit tilalle, ja sehän siinä kestää paljon kauemmin,
kun kirjat kuitenkin jossakin keskitetysti muovitetaan ja
kortistoidaan ja toisaalta siitä ehkä jonkinverran laskutetaan
lisää... niin, ja...."


Vai niin. Kirjastonhoitajaltakin kuulenko vielä pitkää juttua:
"Ai mitä? Mikä kirja? Katsotaanpa päätteeltä, eikö sitä ole
palautettu? Jos katsoisit ensin vielä kerran kotoasi, onko se
siellä, usein ihmiset löytävät... Varastettuko? Kuinka ikävää...
mutta jos kannattaisi vielä odottaa ja katsoa vähän aikaa..."
*
Mutta OIKEASTI: "Miten kadonnut kirjaston kirja korvataan?"
"Jos ostat itse uuden tilalle, se olisi meille helpointa.
Antikvariaateista voit saada halvemmalla."
"Tuleeko mitään muita kuluja?"
"Ei tule".
Täydellinen lakoninen vastaus!
Ei yhtään turhia sanoja tai byrokraattisia mutkia!


Oulussa opiskelleella oli Marxin kootut hyllyssään,
vasemmistoliittolainen, konservatiivi, teoreetikko.


Keksin symbolisesti järjestelmien eron:
tavan jolla sosialismi tukkeutuu byrokratiaan,
ja vastakohtana tavan miten asiat hoidetaan
käytännöllisesti, kuten yrittäjyyspohjaisessa
yhteiskunnassa. Eli asioita ei kierrätetäkään
monimutkaisesti, niin että kaikki ihmiset
ovat riippuvaisia kaikista muista,
vaan ongelma ratkaistaan paikallisesti heti!


Olisiko ihmisten "vieraantuminen" lopetettava
siten, että kaikki mahdolliset hommat jaetaan
pieniksi yrittäjyyden palasiksi. Jokainen saa
jonkin oman tonttinsa eli tilkkunsa hoidettavakseen.
Jokainen löytää itselleen oman tehtävän ja kokee
olevansa luova luoja.
Kuten maareformit aikoinaan:
ihmiset saivat oman palstansa,
sen sijaan, että roikkuivat
holhoussuhteissa työnantajiinsa nähden.
Yksinkertaistuksia, liiallisuuteen asti.
Asioiden kiteyttämistä. Kärjistyksin.


***
Eikö elämä ole yksinkertaista? Strindberg tiivisti jossakin
novellissaan parissa sivussa yksilön elämän ja kaikkeuden:
"Aurinko nousee. Tyttö ja poika rakastuu." jne.
Yksinkertaiset perusasiat.


Mutta ihminen on Utelias, tietämään ja kokeilemaan.
Siksi kulttuurikerrostumat nousevat toistensa päälle.


Eikö "sianhoito-oppaat" ym. käytännöllinen kirjallisuus
ole parasta romaanitaidetta? Täyttä asiaa?


Kaunokirjallisuudessa eikö ole liikaa tekemällä tehtyä
sanahelinää? Muutamien kirjoittajien kekseliäisyys
ei vastaa kaikkien ihmisten todellisuudessa toteuttamien
asioiden monipuolisuutta.
(Miten amerikkalaiset TV-filmit käyttävätkään lähteenään:
"perustuu tositapahtumiin" - ei sitä olisi keksinyt kuin joku
yksittäinen kirjoitustaidoton varttihullu elämässään.)
Kieli, sanojen tulkitseminen...
Väärin voi tulkita LUOVASTI!
Lukee jotakin outoa, joka kiehtoo.
Tarkemmin katsoen lause olikin tavallinen,
mutta jospa se olisikin ollut se outo, jollaisena sen luki?
"Kahvila oli myös kärpäsen ruokapaikka"
- Ahaa, mainiosti ilmaistu, että epäsiisti!
"Kahvila oli myös käypänen ruokapaikka"
- Ai niinkö olikin?
Eikö matematiikka ole kauneinta runoutta?
Täsmällistä, eikä mitään liikaa? Joidenkin mielestä.
Ajatusten kirjearkistosta 1998

130. Pingviinien saari (Anatole France)

Pureeko iva? Lyhyt johdatus teini-iän suosikkiini...
*
"Kansakunnan elämä on pelkästään jono rikoksia,
onnettomuutta ja hassutuksia. Tämä totuus koskee
niin pingviinejä, kuin kaikkia muitakin kansakuntia."
*
Joel Lehtosen suomentaman "Pingviinien saaren"
(ranskaksi L'ILE DES PINGOUINS, 1908) esipuheesta:
*
Jacques Anatole Francois Thibault, kirjailijanimeltään
Anatole France (1844-1924) syntyi kirjakauppiaan pojaksi
kuningasmieliseen, papilliseen perheeseen Pariisissa.
*
Hän kävi jesuiittakoulua, mutta osoitti jo varhain epäluuloa
kirkkoa kohtaan ja poliittisesti hänestä tuli demokraatti
ja radikaali sosialisti.
*
France julkaisi aluksi runoja ja lapsuudenmuistojaan
sekä toimi myös kirjallisuusarvostelijana.
*
Vähitellen hänestä kehittyi nihilistinen skeptikko,
kyynikko ja elegantin tyylikäs satiirikko, joka pilkkasi
säkenöivän älykkäästi, sukkelasti ja ironisesti
yhteiskunnallisia oloja ja uskomuksia,
kaikkia maallisia ja kirkollisia dogmeja.
*
France kutsuttiin Ranskan akatemian jäseneksi v. 1896 ja
hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto v. 1921.
*
Hänen ensimmäinen romaaninsa oli
'Instituutin jäsen Sylvestre Bonnardin rikos' (1881),
jota seurasivat mm. Thais (1890),
Kuningatar Hanhenjalan ravintola (1893),
Punainen lilja (1894),
Jumalat janoavat (1912) ja
Enkelten kapina (1914).
*
Anatole Francen ajattomasti kiinnostavin teos lienee
purevassa ivassaan Jonathan Swiftin "Gulliverin" kaltainen
laaja-alainen sosiaalinen satiiri PINGVIINIEN SAARI (1908).
*
Kirjassa likinäköinen vanha munkki eksyy ja erehtyy kastamaan
pingviinilauman, jota hän luulee pakanakansaksi. Taivaassa
todetaan kasteen sakramentti päteväksi, ja pingviiniheimo
joudutaan hyväksymään kristilliseksi kansakunnaksi muiden
joukkoon. Pingviinit pääsevät perehtymään sotiin, seksiin,
uskontoon, rahaan ja valtataisteluihin...
*
Pingviinien historia on ihailtavan komea alusta loppuun asti!"
***
OTE:
"Näetkö, poikani, tuon hurjan miehen, joka on kaatanut
vastustajansa ja repii hampaillaan häneltä nenää?
Entä tuon, joka paiskaa naisen päälle hirveän ison kiven
ja murskaa siten hänen päänsä?"
*
"Kyllä heidät näen", vastasi Bullok. "He perustavat
oikeusjärjestystä; he laskevat pohjaa omistusoikeudelle; he
säätävät sivistyksen perusteita, asettavat yhteiskunnan ja
valtion kulmakiviä."
*
"Kuinka ihmeellä?" kysyi Mael-vanhus.
*
"He pyykittävät rajansa. Se on kaiken oikeusjärjestyksen
perusta. Oi mestari, sinun pingviinisi täyttävät nyt
tehtävistä kaikkein pyhintä. Vuosisatoja tämän jälkeen
vakuuttavat lainlaatijat sen työn pyhyyttä, ja tuomarit ja
esivalta suojelevat sitä niin että se ei perustaltaan järky."
*
Bullokin puhuessa laskeutui laaksoon pitkä, valkonahkainen,
punatukkainen pingviini iso puunrunko olalla.
Hän meni pienen, auringon paahteessa ruskeaksi
palaneen pingviinin luo, joka oli kaaliksiaan kastelemassa,
ja huusi hänelle:
*
"Sinun kaalimaasi on minun!"
*
Ja lausuttuaan nämä mahtavat sanat äimäsi hän nuijallaan
pikku pingviiniä päähän niin että tämä kaatui kuolleena
pellolle, jonka oli kättensä työllä muokannut.
*
Kun Pyhä Mael tuon näki, alkoi hänen koko ruumiinsa vapista
ja hän vuodatti viljavia kyyneliä.
*
Ja äänellä, joka oli pelosta ja kauhusta käheä, hän lähetti
taivaan puoleen tämän rukouksen:
*
"Oi Herra, Herra, sinä, joka katsoit leppyisästi nuoren
Abelin ja hänen uhrinsa puoleen, sinä, joka kirosit Kainin,
kosta sinä, Herra, tuon viattoman ja omalle pellolleen
tapetun pingviinin kuolema ja anna murhamiehen tuntea kätesi
raskautta! Onko synkempää tekoa, kauheampaa loukkausta
vanhurskauttasi kohtaan, oi Herra, kuin tämä murha ja varkaus."
*
"Ymmärrä, mestari", virkkoi Bullok lempeästi, "että murhaksi
ja varkaudeksi kutsumasi tapaus on oikeammiten sotaa ja
valloitusta, mahtavien valtioiden pyhiä perusteita ja kaiken
inhimillisen kunnon ja suuruuden luojia.
*
"Ajattele varsinkin, että karkaat suurta pingviiniä moittiessasi
omistusoikeuden hengen ja olemuksen kimppuun. Minun on
helppo se sinulle todistaa. On eri asia omistaa maa ja
viljellä maata. Eikä niitä käsitteitä saa sekoittaa keskenään.
*
"Maan ensimmäisen hoitajan oikeus maahan on vielä
epävarma ja vakiintumaton. Valloituksen oikeus sitä vastoin
on jo horjumattomalla pohjalla. Se on ainoa kunnioitettava
oikeus, koska se osaa hankkia itselleen kunnioitusta.
*
"Omistusoikeuden ainoana ja ylevänä perustana on voima.
Se on syntynyt voiman avulla ja samoin se pysyy pystyssä.
Siksi se on pyhä eikä väisty kuin suuremman voiman tieltä.
*
"Sen vuoksi on paikallaan sanoa, että jokainen, joka omistaa,
on aatelia. Ja tuo pitkä, punatukkainen mies on nyt sillä
teollaan, että löi kuoliaaksi peltomiehen ja otti itselleen
hänen peltonsa, perustanut maailmaan hyvin hienon
aatelissuvun. Täytyypä mennä tästä häntä onnittelemaan!"
*
Näin sanoen Bullok lähti suuren pingviinin luokse, joka
seisoi pahkurainen nuija kädessä verellä tahratun pellon
pientarella.
*
Ja Bullok kumarsi itsensä maahan ja sanoi:
*
"Armollinen herra Greatauk, peljättävä ruhtinas, kiiruhdin
ylistämään teitä laillisen oikeuden ja perinnöllisen
rikkauden perustajana. Tuon surmaamanne kehnon pingviinin
pääkallo on, kun se peltonne helmassa mullittuu, oleva
ikuiset ajat selvä todistus teidän jälkeentulevaistenne
pyhästä omistusoikeudesta tähän teidän jaloksi tekemäänne
maahan. Oi onnellisia poikianne ja poikienne poikia!
Jokaista heitä pitää kutsuttaman kunnianimellä: Greatauk,
Skullin herttua, ja he hallitsevat Alkan saarta."
*
Sitten kohotti hän äänensä ja kääntyen Mael-vanhuksen
puoleen huusi:
*
"Isä, siunaa Greataukia, sillä esivalta on Jumalalta."
*
Mael seisoi paikallaan vaiti ja tähystellen taivaan puoleen:
hän oli sangen epävarma, mitä ajatella Bullok-munkin opista.
Ja kuitenkin se oppi säilyi sittemmin voimassa pitkät ajat,
kulttuurin loistoajat. Täydellä syyllä pidetään Bullokia
Pingvinian siviilioikeuden perustajana.
****