135. Naiskirjoittajista Krohn, Stenius, Wolf (1998)

(Vuonna 1998:) Pitäisikö lukea Leena Krohnia? En ole tainnut yrittää. Helsingin Sanomissa oli hänen artikkelinsa jonkinlaisesta tietokoneiden vallananastuksesta (kuin "HAL" (vrt. ibm) Arthur C. Clarken kirjassa ja Stanley Kubrickin elokuvassa "Avaruusseikkailu 2001". Ajattelinkin kysyä tietojenkäsittelyä opiskelleelta luonnontieteiden kandidaatilta, onko Krohnin ajatuksissa mitään perää, kun mä en oikein ymmärtänyt?
*
Yllättäen löysin Leena Krohnin artikkelin irtirevittynä ystäväni työpöydältä lehtipinosta. Siispä kysyin siitä... - "Ai sekö? Se on siinä siksi, kun mä olen lukenut sen uudelleen kaksi kertaa, mutta en siltikään ymmärtänyt siitä yhtään mitään!" - Tulkittuna hänen kuivakkaasta tyylistään hän tarkoitti että artikkelin kirjoittaja oli hänen mielestään idiot.
*
***
Naisten ja miesten ajattelun eroon törmäsin taas kerran lukiessani "Me Naisista" Yrsa Steniuksen Albert Speer-kirjasta. Stenius kuvaa Speerin vanhana kokemaa rakkautta: "Ehkä hän vasta silloin Saattoi Antaa Itselleen Luvan Rakastaa..." arvelee Stenius.
*
En usko, että mies voi ajatella tulla tavalla! Mies on aina oman itsensä subjekti! Mies ei tarkkaile itseään oman subjektinsa objektina! Ei ajattele, minä annan nyt itselleni luvan...
*
Paavo Haavikko on sanonut: "Mies ei ikinä hemmottelisi itseään!" Mies ajattelee kuten Gaius
Julius Caesar: "Tulen, näen, voitan, teen!". Mies ajattelee suoraan eikä epäsuorasti.
*
Tai ehkä mieshallitsijat ja valtiomiehet ovat näyttelijöiden ohella kehittäneet itselleen rooliminänkin, jota tarkastelevat myös kuin ulkoapäin. "Caesar ei tee niin!", voisi Gaius Julius  sanoa itselleen mielessään, tai Napoleon, Churchill, Mannerheim. Speerilläkin voisi olla ylpeyttä jossakin asiassa, jota hän ei haluaisi menettää, mutta kieltäisikö hän itseään rakastamasta... Ehkä kirja perustelisi asian paremmin kuin pelkkä lehdessä ollut ajatusheitto.
*
***
Luin Naomi Wolfin kirjan "Kauneyden myytti." (The Beauty Myth. How Images of Beauty Are Used Against Women). Wolf väitti naisten etsivän miehistä useammin ihmistä kuin miesten naisista. Kirjassa sanottiin naisten usein katsovan ulkonäköään kuin ulkopuolisin silmin, tai tarkkailevan käytöstään kuin itsensä ulkopuolelta.
*
Naisella on ikäänkuin rooliminä, joka on riippuvuussuhteessa erilaisiin ihmissuhteisiin. Ja itsenäinen minä, joka kohoaa irti roolista tarkkailemaan roolin vankina olevaa minää?
*
Naiset menevät vaikka vasten tahtoaan käymään ikäviinkin juhliin edes vähäksi aikaa, koska on sellainen tapa, kun taas mies sanoisi suoraan: "Mulla on silloin ottelu / harjoitukset, en voi tulla." Naiset pitävät yllä ikäviäkin sukulaissuhteita, mies sanoo vain ettei ole aikaa. Piste.
*
Poikkeuksena jotkut "itsenäiset naiset", jotka tekevät mitä haluavat, välittämättä liikaa muista. Toiset sitten arvostelevat, kun joku on erilainen kuin muut.
*
***
Kirjassaan "Sähköpostikeskusteluja" Yrjö Seppälä kertoi, miten monet suuttuvat sähköpostiviestien tylyydestä - kun tulee pelkkää suoraa kritiikkiä vailla kohteliaita muotoja.
- Ensiavuksi tekstien tylyyteen synnytettiin hymiöt :)
*
***
Olenko minä melankolinen? Lievästi. - Testailin (vuonna 1998) itseäni Hans Eysenckin kirjan "Tahdon" (kirjastoluokka 14.8) antamilla 50 kysymyksen sarjoilla. Sen mukaan olen varsin introvertti (-36/-50), mutta itseäni hämmästyttäneen vähän epätasapainoinen (-1/-50).
*
vaihtoehdot siis:
introvertti + epätasapainoinen = melankolikko,
introvertti + tasapainoinen = flegmaatikko,
ekstrovertti + tasapainoinen = sangviinikko,
ekstrovertti + epätasapainoinen = koleerikko)
Yliselitän asian kuin "Pihtiputaan mummolle.
(Kirje kirjoista vuonna 1998).