130. Pingviinien saari (Anatole France)

Pureeko iva? Lyhyt johdatus teini-iän suosikkiini...
*
"Kansakunnan elämä on pelkästään jono rikoksia,
onnettomuutta ja hassutuksia. Tämä totuus koskee
niin pingviinejä, kuin kaikkia muitakin kansakuntia."
*
Joel Lehtosen suomentaman "Pingviinien saaren"
(ranskaksi L'ILE DES PINGOUINS, 1908) esipuheesta:
*
Jacques Anatole Francois Thibault, kirjailijanimeltään
Anatole France (1844-1924) syntyi kirjakauppiaan pojaksi
kuningasmieliseen, papilliseen perheeseen Pariisissa.
*
Hän kävi jesuiittakoulua, mutta osoitti jo varhain epäluuloa
kirkkoa kohtaan ja poliittisesti hänestä tuli demokraatti
ja radikaali sosialisti.
*
France julkaisi aluksi runoja ja lapsuudenmuistojaan
sekä toimi myös kirjallisuusarvostelijana.
*
Vähitellen hänestä kehittyi nihilistinen skeptikko,
kyynikko ja elegantin tyylikäs satiirikko, joka pilkkasi
säkenöivän älykkäästi, sukkelasti ja ironisesti
yhteiskunnallisia oloja ja uskomuksia,
kaikkia maallisia ja kirkollisia dogmeja.
*
France kutsuttiin Ranskan akatemian jäseneksi v. 1896 ja
hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto v. 1921.
*
Hänen ensimmäinen romaaninsa oli
'Instituutin jäsen Sylvestre Bonnardin rikos' (1881),
jota seurasivat mm. Thais (1890),
Kuningatar Hanhenjalan ravintola (1893),
Punainen lilja (1894),
Jumalat janoavat (1912) ja
Enkelten kapina (1914).
*
Anatole Francen ajattomasti kiinnostavin teos lienee
purevassa ivassaan Jonathan Swiftin "Gulliverin" kaltainen
laaja-alainen sosiaalinen satiiri PINGVIINIEN SAARI (1908).
*
Kirjassa likinäköinen vanha munkki eksyy ja erehtyy kastamaan
pingviinilauman, jota hän luulee pakanakansaksi. Taivaassa
todetaan kasteen sakramentti päteväksi, ja pingviiniheimo
joudutaan hyväksymään kristilliseksi kansakunnaksi muiden
joukkoon. Pingviinit pääsevät perehtymään sotiin, seksiin,
uskontoon, rahaan ja valtataisteluihin...
*
Pingviinien historia on ihailtavan komea alusta loppuun asti!"
***
OTE:
"Näetkö, poikani, tuon hurjan miehen, joka on kaatanut
vastustajansa ja repii hampaillaan häneltä nenää?
Entä tuon, joka paiskaa naisen päälle hirveän ison kiven
ja murskaa siten hänen päänsä?"
*
"Kyllä heidät näen", vastasi Bullok. "He perustavat
oikeusjärjestystä; he laskevat pohjaa omistusoikeudelle; he
säätävät sivistyksen perusteita, asettavat yhteiskunnan ja
valtion kulmakiviä."
*
"Kuinka ihmeellä?" kysyi Mael-vanhus.
*
"He pyykittävät rajansa. Se on kaiken oikeusjärjestyksen
perusta. Oi mestari, sinun pingviinisi täyttävät nyt
tehtävistä kaikkein pyhintä. Vuosisatoja tämän jälkeen
vakuuttavat lainlaatijat sen työn pyhyyttä, ja tuomarit ja
esivalta suojelevat sitä niin että se ei perustaltaan järky."
*
Bullokin puhuessa laskeutui laaksoon pitkä, valkonahkainen,
punatukkainen pingviini iso puunrunko olalla.
Hän meni pienen, auringon paahteessa ruskeaksi
palaneen pingviinin luo, joka oli kaaliksiaan kastelemassa,
ja huusi hänelle:
*
"Sinun kaalimaasi on minun!"
*
Ja lausuttuaan nämä mahtavat sanat äimäsi hän nuijallaan
pikku pingviiniä päähän niin että tämä kaatui kuolleena
pellolle, jonka oli kättensä työllä muokannut.
*
Kun Pyhä Mael tuon näki, alkoi hänen koko ruumiinsa vapista
ja hän vuodatti viljavia kyyneliä.
*
Ja äänellä, joka oli pelosta ja kauhusta käheä, hän lähetti
taivaan puoleen tämän rukouksen:
*
"Oi Herra, Herra, sinä, joka katsoit leppyisästi nuoren
Abelin ja hänen uhrinsa puoleen, sinä, joka kirosit Kainin,
kosta sinä, Herra, tuon viattoman ja omalle pellolleen
tapetun pingviinin kuolema ja anna murhamiehen tuntea kätesi
raskautta! Onko synkempää tekoa, kauheampaa loukkausta
vanhurskauttasi kohtaan, oi Herra, kuin tämä murha ja varkaus."
*
"Ymmärrä, mestari", virkkoi Bullok lempeästi, "että murhaksi
ja varkaudeksi kutsumasi tapaus on oikeammiten sotaa ja
valloitusta, mahtavien valtioiden pyhiä perusteita ja kaiken
inhimillisen kunnon ja suuruuden luojia.
*
"Ajattele varsinkin, että karkaat suurta pingviiniä moittiessasi
omistusoikeuden hengen ja olemuksen kimppuun. Minun on
helppo se sinulle todistaa. On eri asia omistaa maa ja
viljellä maata. Eikä niitä käsitteitä saa sekoittaa keskenään.
*
"Maan ensimmäisen hoitajan oikeus maahan on vielä
epävarma ja vakiintumaton. Valloituksen oikeus sitä vastoin
on jo horjumattomalla pohjalla. Se on ainoa kunnioitettava
oikeus, koska se osaa hankkia itselleen kunnioitusta.
*
"Omistusoikeuden ainoana ja ylevänä perustana on voima.
Se on syntynyt voiman avulla ja samoin se pysyy pystyssä.
Siksi se on pyhä eikä väisty kuin suuremman voiman tieltä.
*
"Sen vuoksi on paikallaan sanoa, että jokainen, joka omistaa,
on aatelia. Ja tuo pitkä, punatukkainen mies on nyt sillä
teollaan, että löi kuoliaaksi peltomiehen ja otti itselleen
hänen peltonsa, perustanut maailmaan hyvin hienon
aatelissuvun. Täytyypä mennä tästä häntä onnittelemaan!"
*
Näin sanoen Bullok lähti suuren pingviinin luokse, joka
seisoi pahkurainen nuija kädessä verellä tahratun pellon
pientarella.
*
Ja Bullok kumarsi itsensä maahan ja sanoi:
*
"Armollinen herra Greatauk, peljättävä ruhtinas, kiiruhdin
ylistämään teitä laillisen oikeuden ja perinnöllisen
rikkauden perustajana. Tuon surmaamanne kehnon pingviinin
pääkallo on, kun se peltonne helmassa mullittuu, oleva
ikuiset ajat selvä todistus teidän jälkeentulevaistenne
pyhästä omistusoikeudesta tähän teidän jaloksi tekemäänne
maahan. Oi onnellisia poikianne ja poikienne poikia!
Jokaista heitä pitää kutsuttaman kunnianimellä: Greatauk,
Skullin herttua, ja he hallitsevat Alkan saarta."
*
Sitten kohotti hän äänensä ja kääntyen Mael-vanhuksen
puoleen huusi:
*
"Isä, siunaa Greataukia, sillä esivalta on Jumalalta."
*
Mael seisoi paikallaan vaiti ja tähystellen taivaan puoleen:
hän oli sangen epävarma, mitä ajatella Bullok-munkin opista.
Ja kuitenkin se oppi säilyi sittemmin voimassa pitkät ajat,
kulttuurin loistoajat. Täydellä syyllä pidetään Bullokia
Pingvinian siviilioikeuden perustajana.
****