Erik Allardtin muistelmissa "Suunnistuksia ja kulttuurisokkeja" alku eli lapsuus oli kiinnostavaa, mutta aikuisuus ja ura meni jotenkin tapaamisten ja töiden luettelemiseksi. Toivoisipa kuvausta, MITEN tiedemies työskentelee... miten ajatus kehittyy tai miten sosiologian kirjaa kirjoitetaan... No, niinkuin gonzo-journalisti ei raportoi vain (vakuuttavasti) hankkimiaan faktoja "suoraan Kinshasasta", vaan myös omia kommelluksiaan ja hankaluuksiaan sinne menemisessä, ja MITEN hän hankkii itse tietonsa, eli miten hän seuloo ristiriitaisista huhuista ym. sen, mitä hän väittää todeksi.
*
Opetetut uutistenlukijat painottavat verbejä: "Pääsihteeri TULEE huomenna kertomaan suunnitelmista, hän ON tällä hetkellä matkalla Kinshasasta New Yorkiin... Hyvässä kirjassakin on TOIMINTAA: ajatustyöntekijäkin TEKEE jotakin: KEKSII, etsii, valikoi, lukee, hylkää huonoja lähteitä... Passiivimuotoja olisi kerronnassa vältettävä!
*
Matkakertomuskirjeeni ovat tavallaan kuvanneet miten käytännössä esim. sattumat vaikuttavat: näätä kieltäytyy esiintymästä Zoo-rompulla, jne. Tehtyäni gradun olisin voinut kuvata, miten se tuli tehtyä (jotkut toiset ajoittain kuvaavatkin omaa työskentelyään) - vastaavasti jollakin Allardtilla olisi paljon kerrottavaa työskentelystään. Itse asiassa miten mielenkiintoisia asioita melkein kenellä tahansa ihmisellä olisikaan tekemisistään!
*
Toisaalta monilla on syynsä vaieta: vaiti ollen moni vaikuttaa paljon fiksummalta kuin jos hän avaa suunsa ja paljastaa ajoittaisen tietämättömyytensä ja ennakkoluulonsa. Jokaisella on omat pimeät alueensa... Ihmiset esittävät mielellään parempaa kuin mitä ovat, antamalla ymmärtää, antamalla yleisön päätellä enemmän kuin mihin olisi aihetta.
*
****
Luin 1998 Pekka Rislakin "Jupin muistelmat"... kuvausta KOP:in ja Kansan sisältä (vararikkoon mennyt "punapääoman" vakuutusyhtiö). Miten joku pääsee sijoittamaan satoja miljoonia markkoja eläke- tai vakuutusrahoja, ja millähän edellytyksillä? Missä on nyt Lasse Paitsola? Rislakin kuvaus on toki kaunokirjallisen kevyttä(?), ehkäpä Kansassa tehtyjä päätöksiä voisi kuvata analyyttisemminkin? Ehkäpä ensin tutkittiin ja päätökset perusteltiin... mutta sattumanvaraiselta toimet tai touhut tuntuvat Rislakin kuvaamina. "Poikani, jos tietäisit miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan..." sanoi Axel Oxenstierna. (Opin sitaatin Kari Suomalaisen pilapiirroksesta lapsena). Vähällä järjellä, mutta isolla painolla.
*
***
Paul Harrisonin "Kolmas vallankumous - kohti kestävämpää maailmaa" oli mielenkiintoisesti kirjoitettu, raskas asiasta, mutta kirjoittaja kuvasi elävästi käyntejään paikanpäällä - esim. siellä missä köyhä bangladeshilainen taas kerran asettuu hyökyaaltojen uhkaamalle vaaralliselle rantakaistaleelle - elääkseen tämän päivän tai viikon pitempään - kuitenkin alttiina kuolemalle äkillisessä myrskyssä, tai parhaassa tapauksessa tietäen menettävänsä pian asumuksensa,
vaikka itse vielä kerran pelastuisikin. Harrison käy myös Afrikassa.
*
***
Paljonpa puhetta kirjoista... Kuin Jukka Kemppinen, innostumassa milloinkin lukemastaan "Veneh'ojalaisista". Kemppinen yltyi "Elämän varjossaan" sanomaan jylhästi: "minua on jo paikka odottamassa Kirkkonummen hautausmaalla". Hauskempi lainaus Kemppiseltä. "Sakari Pälsin kirjallisen toiminnan suurin innoittaja kautta aikojen: Otavan kassa!"
*
Toimittaja Veli-Antti Savolainen pakinoi joskus nuor-liberaaleissa tuntemastaan poliitikko, arkkitehti-ylioppilas Ville Komsista: "Ville oli aina lukenut jonkin uuden kirjan ja oli sitten tohkeissaan täynnä sen ideoita..." Muistan Ville Komsin Kriittisen korkeakoulun tilaisuudesta 70-luvun lopulta, hän oli silloinkin lukenut uuden kirjan ja intoili siitä (kirjoittaja muistaakseni ruotsalainen Per Kågeson).
*
Mikähän muuten olisi niin hyvä ajatus, että sitä kannattaisi levittää graffitina? Minusta jalkakäytävien tuhertaminen olisi sopivaa. Ne eivät ole kauniita kuin seinät, vaan hiekan ja ajelehtivan roskan peitossa. Tekstit tai kuviot saisivat kulua kenkien pohjien alla eivätkä näkyisi liian häiritsevinä. Ajatus vain, en ole itse tuherrellut mitään.
*
Olen ajautunut kuolleiden kulttuurihenkilöiden kuunteluoppilaaksi, esim. Leino, Aho, Canth, Pakkala, Kivi... mitä enemmän lukee kunkin tekstejä, sitä tutummaksi ja läheisemmäksi kukin
tulee! Kuin kirjeystävä jolle ei tarvitse vastata... Lopulta, kun kaikki liittyy kaikkeen, kiertelen hautausmaata, jossa "kaikki" tai monet heistä ovat koolla, tai siellä on Aspelin-Haapkylä, joka tunsi melkein kaikki. Se antaa yhden ulottuvuuden elämään: Elysium odottaa... siellä on jo yksi ja toinen, hyvä seura. (-Kirje luetuista kirjoista vuodelta 1998)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti