Puoli vuosisataa sitten, vuonna 1970, Weilin+Göös julkaisi suomeksi tanskalaisperäisen isokokoisen sarjakuvakokoelman: "Comics - Suuri Sarjakuvakirja 1." Sen 160:lle isolle sivulle oli koottu valittuja esimerkkejä "maailman parhaista" sanomalehtisarjakuvista. Myös piirtäjät esiteltiin kasvokuvin ja lyhyin selostuksin.
.
Ykkösosaan valittu sisällys:
Tenavat s.3, Velho s.11, Rip Kirby s.18,
Lätsä s.37, Jori Sawyer s.39, Neiti Maikka s.49,
Masi s.56, Kimuli s.63, Tähtireportterit s.66,
Ferd'nand s.81, Liisa ja Lasse (Pirkko ja Pentti) s.87
Fantom (Mustanaamio) s.93, Taavi (Mosse) s.113,
Osumia s.120, Koira Belvedere s.123, Yrjö s.125,
Jan Lööfin Felix s.127, Dick Tracy s.133,
Helmi ja Heikki (Touhulan perhe) s.145,
Historiaa kerrakseen s.151, Kippari Kalle s. 153,
Ontuva Käärme (Tumbleweeds) s. 157.
.
Elettiin 1970 sarjakuvan nousuvuosia, jolloin ensimmäiset Asterix, Lucky Luke ja Ahmed Ahne -albumit käännettiin suomeksi, ja Tintti palautettiin tauolta. Olin innostunut sarjakuvasta, myös sanomalehtistrippien kokoelmista! Luin 10-vuotiaana koululaisena melkeinpä minkä tahansa eteeni sattuneen sarjakuvan!
.
Mutta sarjakuvia oli niin paljon, että mielestäni tarvittiin parhaiden kokoelmia! Tarvittaisiin arvostelijoita, jotka kerta kaikkiaan valikoisivat parhaat palat kustakin sarjakuvasta, kaikilla olisi varmaankin jotakin annettavaa?
.
Voitaisiinko järjestää äänestys: kaikkien aikojen paras Masi-strippi (olisiko niitä 70 vuodessa kertynyt 25'000, joista valita). Tai parhaat Velhosta (Wizard of Id, Parker ja Hart). Nämä kaksi olivat parhaimmillaan ihan mielisarjakuviani sanomalehdissä, kumpikin käytti taitavasti omintakeista miljöötään.
.
Suomalainen "Comics 1" oli kokoelma helmiä, mutta ei sittenkään saanut jatkoksi osia 2 ja 3, ennen kuin vasta monia vuosia myöhemmin toiselta kustantajalta, vähän erilaisessa muodossa. Luin osan 2, mutten sen jälkeen välittänyt enemmästä.
.
*
.
Ruotsissa Comics -sarjaa jatkettiin tauotta 1970-luvulla. Olen ostellut ruotsalaisia jatko-osia (vain parinkin euron hintaan) Tukholman sarjakuva-kaupoista, varsinkin Gamla Stanin Seriebodenista. Huomasin sitten kotona, etten jaksanutkaan enää innostua lukemaan pitkiä seikkailusarjoja, jollaiset myöhemmissä osissa korostuivat lyhyiden vitsisarjojen sijasta.
.
Kunnes nyt sattumalta tartuin osaan "Comics 7, Den Stora Serieboken, Carlsen 1974." Luin eri päivinä yhden tarinan kerrallaan, seuraavassa järjestyksessä:
.
**
Roy Crane (1901-77) piirsi Helsingin Sanomien julkaiseman lentäjä Jori Sawyerin (Buz Sawyer) rinnalla sunnuntai-lehtien sarjakuvaksi humoristisempaa jatkotarinaa Jorin kaverista Roscoe Sweeney'stä. "Comics 7" esittelee 26-sivuisen tarinan, jossa Roscoen paksupohkeinen sisko Lucille, voimiltaan kuin Peppi Pitkätossu, lähtee keittäjäksi tukkikämpälle.
.
Cranen piirrostyyli on jotenkin heilahtelevaa, välillä tiukkaviivaisen tumman realistisen yksityiskohtaista ja välillä kevyempiviivaisen vaalean humoristista! Voisiko verrata, miten nuori Kari Suomalainen tuhersi yksityiskohtaisesti tummia pintoja ja vanha Kari piirsi kevyen ilmavasti vain muutamilla viivoilla vaaleita pintoja.
.
Cranen sarjakuvan katselee kuvien takia, mutta tarinan (vuodelta 1950) asenteet tuntuvat nykyihmisestä uskomattomilta! Tukkikämpän jätkät, etunenässä pääjehu, ovat äärimmäisen sovinistisia. Maailma saattoi olla sellainen vuonna 1950.
.
Reipas tyttö Lucille mukautuu lauhkeasti siihen, millaisia kaikki miehet siihen aikaan ovat. Lucille vähättelee saavutuksiaan ja nostaa kehuillaan miesten itsetuntoa. Olisiko parodiasta tehty äärimmäistä - provosoimaan? Vaikea tietää, mitä lukija vuonna 1950 ajatteli näkemästään? Hämmästyttävää luettavaa nyt kuitenkin... ("Mitä taide on? Hämmästytä! kehotti Jean Cocteau.)
.
***
.
Milton Caniffin (1907-88) piirtämä Steve Canyon tapahtuu Vietnamissa vuonna 1950. Comicsin tanskalainen toimittaja on vuonna 1974 vähän epäröinyt amerikkalaismielisen jutun valitsemista, mutta sitten kuitenkin hyvien piirrosten takia... Sotilaiden vastapainona on naisellisia avioliittohaluisia neitejä, joista toisen äiti paljastuu kuitenkin pääviholliseksi, rahanahneudesta kommunistisia sissejä varustavaksi asekauppiaaksi.
.
Juonet tuntuvat kerralla kokonaan luettuina kovin yksinkertaisilta! Olisi varmasti erilaista lukea päivä päivältä rivi kerrallaan? Jännite olisi toisenlainen pätkä pätkältä. Lukijan täytyy muistaa tarpeeksi pysyäkseen kärryillä, ja toisaalta hän muistaa sopivasti pääkohdat entisestä, eikä kokonaisuuden rakenteen luonnosmaisuutta. (Tarinan pituus: 22 sivua, 5 riviä sivulla, 110 kaistaletta tai arkipäivää, 18 viikkoa, 4,5 kuukautta.)
.
****
.
John M. Burnsin (s.1938) piirtämä englantilainen The Seekers (1966-71), ruotsiksi Spårhundarna, muistuttaa piirrostyyliltään Modesty Blaisea, jota olen ennenkin nähnyt, toisin kuin kai Seekersiä. Juttu on 1960-luvulta. Etsivätoimistoa johtaa tiukka täti, apuna on taitava vanha setä, mutta kauniina nuorena pääparina nainen ja mies.
.
Päähenkilöksi erottuu mukavuudenhaluinen nuori nainen, joka viihtyisi mieluummin lämpimässä kylvyssä hyvän kirjan kanssa kuin lähtisi töihin etsiväksi pakkaseen. Hänen toistuva marinansa ärsyttää, ehkä korostuu, kun tarinan lukee kerralla. Nainen on sisukas muttei mikään terästyttö, ja joutuu helposti itse toveriensa pelastettavaksi.
.
Mukavana yllätyksenä tarinan lopussa on yllätys: rikollispomoksi loppumetrillä paljastuukin alussa etsivätoimistolle toimeksiannon antanut rikollisen vaimo. Nainen muka halusi vankilasta karanneen miehensä löydettäväksi, jotta saisi edelleen nauttia rikollisporukan vangin vaimolle maksamaa sosiaaliturvaa. Todellisuudessa hän haluaa etsivien jäljittävän miestään tämän rahakätkölle.
.
Tavallaan siinä on itua, että vaimo lähettää miestään jäljittämään tälle täysin tuntemattomat etsivät. Yksinkertaiselta tuntuu oletus, että mies tietenkin palasi piileksimään lapsuutensa kotikonnuille? Joka on niin syrjäseutua, että sinne muistetaan vain yhden vieraan ihmisen saapuneen talvikuukausina!
.
Tällekin jutulle olisi eduksi katsella kuvat päivä ja rivi kerrallaan! Tarinan pituus 18 sivua, 4 riviä sivulla, 72 strippiä tai arkipäivää, 12 viikkoa, 3 kuukautta.
.
*****
.
Jörgen Mogensenin (1922-2004) vitsisarja Poeten och Lillemor (runoilija ja kotiäiti) ei saa Comics 7 -kirjassa lainkaan esittelyä. Tanskalainen sarja pyöri Hufvudstadsbladetissa noin 1950-luvulta 2000-luvulle. Hieman kuivakka, aiheena sarjakuvapiirtäjän perhearki. Yksittäinen strippi ei ole ratki-hauska, vaan kannattaa seurata viikon verran toisiinsa liittyviä vitsejä. Poeetta palkkaa vaimonsa kirjanpitäjäkseen. Tai mies innostuu kadulla vastaantulevien naisten sarjakuva-aiheisista printtipaidoista ja lukee niistä Tenavia ym.
.
******
.
Al Capp (1909-79): Li'l Abner, Ruotsissa "Knallhatten". Kertoo Kentuckyn vuoristolaisista, takametsien junteista. Vastenmielisiä hyypiöitä, paitsi komea miessankari (Elvis-tyyppinen) ja hänen kuvankaunis morsiamensa (Armi Aavikko-tyyppinen). Pitkään jatkuvia tarinoita, mutta joka päivä oma vitsinsä! Sarja toiminee parhaiten sanomalehden annostuksella: vain 3-4 ruudun kaistale vitseineen päivää kohti.
.
Näytteessä 11 sivua kertoo idiootin matkasta opiskelemaan parturien yliopistoon - urheilijan stipendillä. Mies ottaa valtavan kinkun matkaevääksi, mutta se täytyy välillä palauttaa nälkää näkeville vanhemmille.
.
Sitten kotikylässä vietetään (8 sivun verran) Sadie Hawkinsin vuosipäivää, jolloin vanhat-piiat yrittävät kaapata omakseen aviomiehen ja poikamiehet yrittävät paeta saalistajiaan. Luolanainen melkein onnistuu pääsemään rouva Yocum'iksi.
.
*******
.
Stan Lynde (1931-2013): Rick O'Shay (1958-81) muistuttaa Villin Lännen piirrostyyliltään Lucky Lukea, paitsi Lynden värilliset tarinat ovat vain kahden rivin (4-8 ruudun) mittaisia sunnuntai-sarjakuvia. Kauniisti piirretty, nättejä yksityiskohtia! Näytteessä on 10 sivua eli 20 juttua, joihin ehdin jo pitkästyä! Yhtään vitsiä tai tarinaa ei jää mieleen, vain sievä kapakkaruusu, kaunis lumisade, hieno veturi, komea hevosen pillastuminen...
.
********
.
Esteban Maroto (s.1942): "Alma - Drakens själ". Espanjalainen avaruudessa tapahtuva värillinen 36-sivuinen scifi-tarina, jota en pysty lukemaan useallakaan yrityksellä. Kuvista tulee mieleen lahjakas piirtäjä, joka vain itseään tyydyttääkseen näyttää, miten hienosti osaa piirrellä kaikenlaista. Tarina ei koukuta.
.
Kun mikä tahansa tulee mahdolliseksi, mikään ei enää tunnu oikein miltään. "Deus ex machina" voi järjestää kaiken. En siedä Aku Ankan taskukirjoja, joissa voidaan pelkästä päähänpistosta koska tahansa sännätä Ankkalinnasta avaruuteen. Suljetun paikan arvoitukset viehättävät eniten.
.
*********
7090. Agger, Jens Peder (t): Comics, den stora serieboken 7. Svensk text: Bertil Falk. The Seekers (Spårhundarna); Al Capp: Knallhatten; Poeten och Lillemor; Alma - Drakens själ; Rick O'Shay; Roscoe Sweeney; Steve Canyon.
21.6.2019 (1974) Carlsen Comics 1974 N 144 s. O lk.SK
.
Luettujen listaani olen aiemmin viitsinyt merkitä vain yhden osan:
.
6276. Gahrton, Måns: Comics, den nya stora serieboken (9.)
Kissalan pojat, Krazy, Tintin, Barks /Snobben, Gustaf, Blondie /Knasen+/bc,
id, Bess /Hobbes /Li'l Abner, Lauzier, Ernie, Larson /Gaston, Spirou
7.12.2014 (1993) Carlsen Comics 1993 S 144 s. H32 lk.SK
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti