219. Vailla vakinaista asuntoa, Englannissa

Kiinnostava kertomus kulkurielämästä, 2010-luvun Britanniassa:
.
(6554.) Carroll, Charlie: No Fixed Abode. A journey through Homelessness from Cornwall to London. (2011-12) Preamble (johdanto), Cornish coast, Devonshire roads, Bristol streets, Wessex waterways, London streets, tent, Occupy London. 29.7.2016 (2013) Summersdale 2013 N 283 s. V60 lk.45.1
.
Cornwallilainen opettaja ja aviomies Charlie Carroll lähtee kotoaan pariksi kuukaudeksi kävelymatkalle. Hän miettii ensiksi suuntaa - no tietenkin Lontooseen! - jäädäkseen asumaan kadulle ja telttailemaan Occupy London -protestiliikkeen kanssa. Esikuvina ovat George Orwell ja Jack London.
.
Kuten matkakirjoissa monesti käy, kohdatut erilaiset ihmiset varastavat lukijan huomion maisemahavainnoilta. Maaseudulla Carroll telttailee piilopaikoissa, mutta kaupungeissa hän yrittää etsiä toisten asunnottomien seuraa.
.
Vaarana matkan varrella ovat juopottelevat nuorisojengit, jotka saattavat pahoin aikein seurata huonoihin lumppuihin asunnottomaksi kulkuriksi pukeutunutta opettajamiestä, joka ei ole isokokoinen. Rannalla kolme jätkää yrittää 'ostaa' ja ryöstää häneltä keittimen. Toisaalla lukijan hengitys tihenee kuin trillerissä Carrollin paetessa kanavan varrella jäljessään seuraavaa väkivallan vaaraa, josta ei lopulta tiedä, oliko se todellinen. Alikulkutunnelissa Carrollia uhkaillaan tarjouksella, josta on vaikea saada kieltäydyttyä, huumekaupasta velaksi.
.
Kaupungeissa Carroll tutustuu katujen kerjäläisiin ja 'Big Issuen' myyjiin. Hänen ongelmansa on sivistynyt aksentti, jota koulujakäymättömät vierastavat. Hän on tehnyt päätöksen myöntää avoimesti aikovansa kirjoittaa kirjan kulkurielämästä.
.
Osa kulkureista on vihamielisiä, muutamat ystävällisiä ryyppytovereita, mutta jälkimmäisetkin mieleltään tasapainottomia. Carroll kuulee avomielisiä kertomuksia ihmiskohtaloista, mutta kaikki kertojat myös haluavat salata osan elämästään. Ja jos joku paljastaa peittelemiään tekemisiään, kuullaan veritekoja ja hirveyksiä, joita ei haluaisi kuulla.
.
Alkoholismi ja polttaminen ovat kulkurielämän sisältö. Kuntoutumiseen tarjotut mahdollisuudet eivät kelpaa, koska ne veisivät elämän sisällön: vapauden juoda ja polttaa aamusta iltaan tarvitsematta tehdä työtä! Järjestöt jakavat ilmaista ruokaa kolmekin ateriaa päivässä ja kirkon vessassa voi käydä peseytymässä.
.
Lontoossa nuori kerjäläispariskunta Rudy ja Rolly ansaitsevat jopa 80 puntaa päivässä nuppia kohti, kumpikin erikseen, sillä yhdessä kerjääviä tyttöä ja poikaa pidetään liian onnekkaina. Rudy-tyttö jää kiinni vasta 15-vuotiaana sijaiskoti-karkulaisena ja Rolly-poika häipyy maisemista pedofiliasta etsittynä.
.
Poliisin ja vartijoiden kanssa Carrollilla ei synny ongelmia, johtuen hyvinkin hänen kohteliaista tavoistaan ja sivistyneestä kielenkäytöstään. Epävirallisesti virkavalta suostuu antamaan neuvoja, missä Lontoossa kannattaa yöpyä kadulla: Fleet Street ja The Strand ovat hyviä osoitteita. Toisaalta Parliament Squarella ja St. Paulin katedraalin luona telttaillaan noihin aikoihin.
.
Ryysyläinen Kulkuri-Carroll onnistuu ulkoilmatilaisuudessa tapaamaan myös Britannian pääministerin David Cameronin ja Lontoon pormestarin Boris Johnsonin (konservatiiveja). Poliisi neuvoo Carrollia kysymään neuvoa näiltä:
.
"Doubt you will get to Cameron, but I hear Boris is very approachable. And if you can't get to him here, just follow him. He walks everywhere."
.
Asettumalla sopivaan paikkaan Carroll onnistuu tosiaankin esittämään Boris Johnsonille muutaman kysymyksen ja saa tältä muutaman valmiin vastauksenkin, sillä Etonin huippukoulua käynyt entinen lehtimies Boris ei ole tietämätön kodittomuuden ongelmista.
.
Lontoossa oli vuosina 2011-2012 (olympialaisten takia) käynnissä sosiaalinen ohjelma 'No Second Night Out', joka etsi kaduilta kodittomia ja tarjosi heille yömajapaikkoja - joita myös Charlie Carroll kävi katsomassa, eikä niiden laatua moittinut.
.
(Myöhemmin vuonna 2016 Jukolan Juhanilta näyttävä "Brexit-Boris" Johnson aiheutti Britannialle katastrofin yllyttämällä vaalikarjaa onnettomaan EU-eroon.)
.
***
.
Charlie Carrollin kirjan mainion Orwell-esikuvan, "Puilla paljailla" ("Down and Out in Paris and London") olen - vuonna 1984 (!) - lukenut ruotsiksi:
1677 -84 Orwell, George: Nere för räkning i Paris och London.
(Orwellin pääteoshan on "Vuonna 1984" ja paras "Eläinten vallankumous".)
.
Myös joissakin nuorison Interrail-matkaoppaissa on suositeltu Euroopan eri kaupunkien kohdalla sopivia paikkoja yöpyä ulkona, jos ei mahdu retkeilymajaan tai rahat eivät riitä.
.
Mietin omia yksittäisiä kokemuksiani yöpymisestä ulkona. Ainakin luontoretkillä teltoissa tai pelkässä makuupussissa laavun tai muun katoksen tai paljaan taivaan alla. Mutta kukapa ei joskus olisi jäänyt yöksi ulos suunnittelemattomastikin?
.
Olen - edellisellä vuosisadalla - yöpynyt Helsingissä jonkin kerrostalon rappukäytävässä. Ainoa häiriö oli lehdenjakajan käynti. Olen nukkunut toisen talon kellarikäytävässä, arvasin etten kohtaisi siellä ketään pikkutunneilla. Jyväskylässä asetuin yöksi erään ylioppilasasuntolan käytävään. Haminassa olin katsonut väärin bussiaikataulut, enkä päässyt kuin Kotkaan, jossa vietin yön luonnossa kalliolla. Haagassa olen yöpynyt kesäyön kalliolla nukkuen, heräsin varhaiseen aamuiseen koiranulkoilutukseen. Turussa olen kuluttanut leudon talviyön Lausteen lähellä metsässä. Pariisissa olen jäänyt yöksi Tuileries'n puistoon, eivätkä yölliset läpikulkijat häirinneet tai huomanneet minua. Puolikkaita öitä ulkona ei kannata mainita.
.
Toisaalta olen Britanniassa vuonna 1988 kuluttanut yön tunteja rautatieasemilla yöjunia odotellen ja tällöin tehnyt havaintoja sikäläisistä asunnottomista - mutta niistä tulisi oma pitkä juttunsa, jonka sijoitan toiste blogiini Kuntabongari.
.