215. Kolme naisen, kaksi miehen

Muutamallapa sanalla eräistä kirjoista (5 kpl), joita olen kaikkiaan lukenut pian 7000 kpl, kun numeroituihin lisään sadat numeroimattomat nuortenkirjat lapsuudestani.
.
6529. Tervo, Kati: Kesäpäiväkirja. 1.5.-15.9.2007. os. Anttila-54, sosionomi, FK, keskikoulu, Suomenoja, Olari-Skatta, kirjastonhoitaja, Kalle-98, kotiäiti. Luettu 22.6.2016 () Wsoy 2008 -2.p S 195 s. kirjastosta H01 lk.K
.
Tarjoaako vaimon päiväkirja mahdollisuuden kurkistaa menestyskirjailija Jarin elämään, ennen tämän omaelämäkertaa? (Kuten Lippe Suomalainen kertoi Karistaan, josta ei liene elämäkertaa laadittu, paitsi tutkielma pilapiirroksista.)
.
Yllättävänkin sujuvasti kirjoitettu, ei mikään 'pääministerin morsiamen' tuotos, tosin paljon ei jätä muistiini. Muutama runollinen hetki, kun aviomies katsoo järveä ja suuri ajatus näyttää täyttävän miehen mielen. Normaalin sopuisaa ja pikkuriitaista perhe-elämää. Joskus mies tulee kapakasta liian päissään ja laittaa stereot pikkutunneilla huutamaan nuorisomusiikkia.
.
Vaimolla, omaa sukuaan Anttila, on muisteltavaa omastakin takaa. Isä kuului panttipataljoonaan, lähti vapaaehtoisena Natsi-Saksaan SS-joukkoihin. Minua olisi kiinnostanut kuulla Katin nuoruudesta Espoon Suomenojalla, jossa minäkin, ehkäpä vuosia myöhemmin. Jokin ulkomaanmatkakin tehdään, kaltevan tornin Pisaan, jossa olen käynyt, samana vuonna 2007.
.
*
.
6530. Meriläinen, Reetta: Tytön tie. os. Pirhonen-50, Polvijärvi-Kitee-Joensuu 23.6.2016 (2015) Kirjapaja 2015 -2.p S 207 s. H01 lk.993.1
.
Miksi suuren sanomalehden päätoimittaja tytöttelee itse itseään? No, kertoo enimmäkseen lapsuudestaan, aisteihin hienosti vetoavin kuvauksin! Maasta pienetkin ponnistavat. Maaseudun elämää 1950-luvun Pohjois-Karjalasta.
.
Suomi on ollut sosiaalisen nousun maa. Piirtäjä Kari pilkkasi, että espajalainen kerskuu aatelissukulaisillaan, mutta suomalainen kilpailee kuka on pienimpään savupirttiin syntynyt. Maalaisliittolaiset retusoivat savupiipun pois Uunonsa synnyinkodin kuvista, ettei äveriäisyys herättäisi kateutta, samoin kuin Urho Turhapuron törkyturpa oli yliammuttu, ettei vain kukaan katsojista olisi huonomman näköinen. Pitkäaikaisin pyrkyri jopa väärensi kotitalon, jonka toinen pääty oli valokuvattavissa torpaksi ja toinen ökykartanoksi, erilaisille äänestäjille, puhumattakaan perheen vakituisesta asumisesta jalasmökissä Lapissa matkarahojen keplottelemiseksi eduskunnalta. Vääryys ja kierous synnyttää Väyryyden, sanottiin silloin.
.
Aikoinaan sorakeisari Tauno Valon vaalimainoksessa kirjoitettiin köyhästä lapsuudesta, mutta yhtäkkiä hypättiin rikkaan yrittäjän elämään. Miten muutos onnistui? Se jäi loka-laitisten heiniksi: juottiko mies juoppoja maalaisia saadakseen ostetuksi soramaat halvalla? Tarjotessaan äidilleen kyydin kuorma-autossa, laskuttiko Tauno markan kyytimaksuksi?
.
Reetta Pirhonen eli Meriläinen ei muistaakseni kerro koulumenestyksestään, aktiivisuudestaan teinikunnassa mainitsee. MITEN niin monista juuri hän pääsi Sanomien Toimittajakurssille? Kiinnostavin asia jää kertomatta!
.
Vieläkin ratkaisevampi huippuhetki: miten juuri hänet valittiin päätoimittajaksi? Jää arvailtavaksi tai muualta luettavaksi: kustantaja Aatos Erkko yritti alati etsiä itselleen luotettua agenttia tai etäispäätettä toimituksen sisälle, siksi poimi urheilutoimittajan, ylioppilaan, naisen. Erkko halusi luottohenkilön ja viestinviejän (katso aiempi blogikirjoitukseni #188, Hesarin päätoimittajat).
.
Muistelmista etsitään mehukkaita kertomuksia kohdatuista ihmisistä, kuten vihamiesten haukkumista? Väriläikäksi nousee lahjakas musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo, joka oli soittanut jo useita eri kertoja itsemurhauhkailujaan naispäätoimittajalle ennen viimeistä kertaansa. Ja muita Sepon tempauksia, eipä juuri muiden.
.
*
.
6528. Guareschi, Giovanni: Toveri Don Camillo (Il Compagno Don Camillo) suom. Ulla-K. Jokinen. eka-52:8.p53'000 sen.Peppone+10 kom. NL:ään. 19.6.2016 (1963) Wsoy 1965 -7.p (5.p22'000) S 291 s. Oma lk.K
.
Iloinen löytö kierrätyskirjoista, enkä havaitse myynnissä missään: Isä Camillo-kirjojen (alkaen vuodesta 1952) viides (toiseksiko viimeinen) vuodelta 1963 (suomennettu 1965). (Myöhemmin ilmestyi "Ne nykynuoret" 1969.)
.
"Toveri Don Camillo" onkin hauskempi ja kiinnostavampi kuin ainoa aiemmin lukemani valikoimateos. Mustavalkoisina vuosina televisiosta elokuvasarjana, jolloin pääosassa nokkelana katolisena pappina hevosnaamainen näyttelijä Fernandel ja vastavoimana italialaisen kylän paksupäinen kommunistinen pormestari Peppone.
.
Isä Camillo oli saanut selville Pepponen voittaneen salanimellä raha-arpajaisissa, ja kiristi tiedollaan Pepponen ottamaan hänet 10. jäseneksi italialaisten kommunistien tutustumismatkalle Nikita Hrustshovin ajan Neuvostoliittoon. Kohdattavat epäkohdat ja ongelmat ovat toki varsin tuttuja muista kirjoista, ei mullistavaa oivallusta. Hauskojen juonittelujen lomassa on myös pari traagista historiallista muistutusta puna-armeijan julmuuksista italialaisia sotavankeja kohtaan. Takakannen mukaan Camilloista on otettu huikeita painoksia Suomessa aikoinaan. Silti Toveria ei näy yhtään Huutonetissä myynnissä, mikä harvinaista suomalaiselle kirjalle.
.
*
.
6527. Paretti, Sandra: Lumottu laiva (Das Zauberschiff) suom. Margit Salmenoja. 1914 saksalainen Cecilie-laiva - Bar Harbor, Maine kapteeni Charly Polack, 2.perämies Vandermarkt,32, + Gloria,36, Anne,19. 19.6.2016 (1977) UKK/Karisto 1979 S 301 s. Omani lk.K
.
Yllättävän toimiva "lukuromaani" oli saksalais-sveitsiläisen Sandra Parettin (n. 1935-1995, syöpä ja itsemurha) (neverheard, googlasin) kirja, jossa saksalainen Atlantin yli kulkeva matkustajalaiva palaa I maailmansodan takia turvaan USA:n Maineen ja jää pieneen kylään jumiin pitkiksi ajoiksi, muuttuen osaksi yhteisön sosiaalista elämää, mm. rakkaustarinoin. Aioin kursorisesti vilkaista ja ehkä hylätä kesken, mutta kiinnostus kesti sittenkin. Hiukan suljetun paikan ja robinsonadin viehätystä ja taustalla sodan jännitystä.
.
*
.
6525. Niklander, Hannu: Öinen kävely. Lyhytproosaa. 17 kpl.
19.6.2016 (1989) Kustannus-Mäkelä 1989 S 111 s. Omani lk.K
.
Mainittakoon vielä nimikirjainkaimanikin, n. 1950 syntynyt diplomaatin puoliso, Raken kauppaneuvoksen jälkipolvia, Ylioppilaslehdessä paljon 1970-luvulla esiintynyt, aikansa taistolaisuuteen hurahtaneita, vihtiläinen, runojakin, mutta enimmäkseen matkakertomuksia ja erityisesti junista kirjoittanut, ja ne kaikki kirjansa olen lukenut.
.
Hän on ollut jotenkin leimallisesti B-sarjan kirjailija, mutta vaatimaton rosoisuus on joskus kiinnostavampaa luettavaa kuin liian sujuva menestyskirjallisuus. Tämäkin oli kierrätyskirja, jonka aioin selata ja hylätä nopeasti, mutta luinkin. Siis aiheiden kirjavuus oli hyväksi. Joku parempi kirjailija, vaikkapa dipl.ins. Antti Hyry, jonka uuninrakentamisista en ole lukenut, olisi keskittynyt yhteen aiheista aivan liian perusteellisesti...
.
Napakoita, yllättäviä kertomuksia 17 eri aiheesta, mm:
Ampumarata: uhkaava tilanne armeijan aseharjoituksissa.
Turistin kenkä häviää turistibussiajelulla Funchaliin Madeirassa.
Täti antaa nolon Wartburg-auton ylioppilaslahjaksi.
Hirviporukassa tulee ammuttua yksi hirvi liikaa.
"Mieluisa vävy" on, vaan meneekö tyttö pahemmalle?
Naiselle sattuu iso 'vahinko' linja-autossa.
Sonnin kokemuksia lehmän kanssa. Mallisikala.
Koulukiusaamiskokemuksia. Isän kanssa soutamassa.
Luontoretki. Yö piikamurjussa.
Öinen kävely, runoilija löytää muusan. - Ei syyttä otsikkona.
.