279. Neljännen luokan syksy 1972

Koululaisen päiväkirjamerkinnät 14-vuotiaana syksyllä 1972. Neljällä pitkällä kirjoitusrupeamalla lokakuusta joulukuuhun kirjataan mennyttä.
.
Maanantaina 30.10.1972
Muistellaanpa kesää. Kesä oli kuuma. Luin paljon. Tilasin postimerkkejä Lauri Peltoselta kesä- ja elokuussa (2 x 20 markkaa).
.
Heinäkuun 8. (lauantai) lähdimme Sääminkiin Kati-tädin mökille. Matkustimme kuutisen tuntia junalla Savonlinnaan ja sieltä tunnin taksilla mökille Oraviin. Perillä ei ollut ketään odottamassa, matkaradio vain pauhasi yksinään saunarannassa! Söimme pihalla hampurilaisia, jotka oli ostettu kioskista.
.
Lopulta Kati saapui veljensä Viljon autossa. "Veli-Villellä" oli maatilansa Katin naapurissa ja hän oli vielä paljon paksumpi kuin isäni. Sosionomi Kati oli käynyt tulkkina maanviljelijä Villen ja tämän saksalaisten mökkivuokralaisten välillä.
.
Illan tapahtumat eivät päättyneet tähän. Tuli raju ukonilma. Katin mökin vierestä kaatui kolme puuta, yksi kellaripolulle, toinen talon katolle ja kolmas katkaisi sähkölinjan!
.
Katille rajuilma oli shokki! "Ei koskaan ole puita kaatunut minun pihallani!" Myrsky olikin vuosikymmenen pahin, varsinkin Puumalassa, ja siitä kirjoitettiin paljon sanomalehdissä.
.
Aamulla sunnuntaina tuli Veli-Ville parin muun miehen kanssa sahaamaan puita palasiksi moottorisahalla. Isäni otti kokonaisen rullan värivalokuvia ja lupasi lähettää niitä Villelle, mutta huomasi myöhemmin, ettei kamerassa ollutkaan filmiä!
.
Joka aamu isä ja minä kävimme hakemassa vettä ja maitoa sekä postin (Helsingin Sanomat ja Itä-Savon) Viljo Rautiaisen talosta. Ruokakauppa oli 5 kilometrin päässä ja aluksi isä kävi siellä polkupyörällä, mutta sitten aloimme tilata tavaraa pari kertaa viikossa mökille kaupanhoitajan autolla (noin sadalla markalla kerralta), mm. koreittain Jaffaa ja olutta.
.
Säät olivat loistavat ja uimme melkein joka päivä. Isä souti meidät Katin lasikuituisella moottoriveneellä vastapäiselle suurelle saarelle (Iso-Tikka), jonka nuolen muotoinen itäinen päätyniemi hiekkarantoineen oli Katin omistuksessa. Minäkin opettelin soutamaan.
.
Kati oli säästellyt paljon vanhoja lehtiä, joita oli tullut osoitelappujen nimillä Hellen-Katri I. tai Katri-Helena I. Sanomalehtiä olivat Savonlinnassa julkaistava Itä-Savo, Kuopiossa ennen ilmestynyt Savonmaa, Helsingin Sanomat, Rantasalmen lehti, vieläpä oululainen Kaleva. Lueskelin niitä tutustuakseni taittoon ja jonkin otin mukaanikin. Kaapissa oli myös vanhoja Apulehtiä ja Hymyjä.
.
Uutiset luin päivittäin Itä-Savosta (kepun lehti). Se oli 12-sivuinen, ilmestyi 6 kertaa viikossa, sekavasti taitettu ja sisälsi paljon kotiseutujuttuja. Siinä oli Bob Weberin hauska sarjakuva.
.
Asuimme mökillä elokuun alkuun saakka. Kerran kävimme linja-autolla Savonlinnassa. Kati oli viikon verran seurakunnan leirillä ja sen aikaa saimme olla perheen kesken. Isä kävi kerran Helsingissä työpaikallaan.
.
Pari viikkoa ehdin olla kotona ennen koulun alkua. Perkasin Helsingin Sanomia.
.
Koulu alkoi tuttuun tapaan. Pari oppilasta tuli lisää luokalle: Kauppala, Gustafsson ja Muuri. Porkka häipyi kansalaiskouluun. Englannin opettajaksi tuli reksin tilalle Munkki. Hänninen ja Repo myöhästelevät edelleen.
.
Kouluruokailu on nyt kokonaan ilmaista. Ruoka on tietysti entistä huonompaa.
.
Voimistelussa olemme siirtyneet jo saliin. Repo vietiin perjantaina 27.10. voikkatunnilta sairaalaan, mutta hän palasi kainalosauvojen avulla jo samana päivänä. Meidät on myös mitattu ja punnittu. Pituuteni oli 161 cm (viime vuonna 154 cm) ja paino 50 kg. Suunnistus sujui syksyllä Saulilta ja minulta paremmin kuin ennen, löysimme usein kaikki rastit.
.
Torstaina 23.11.1972
En ole viitsinyt enkä ehtinyt kirjoitella. Tänään meillä oli köksän eli kotitalouden koe. Se meni minulta penkin alle, kuten olin jo koko syksyn aavistellutkin. Minun piti valmistaa lounassalaatti. Pikku hiljaa sain keitettyä pakasteherneet ja riisin, sekä leikattua kalaa, tomaattia, kurkkua. "Käsijarru päällä." "No älä turhaan hermostu, ei tässä kiirettä ole", sanoi opettaja Karpoja, mutta kohta tulikin hänelle kiire.
.
Sauli onnistui paremmin, vaikka sai pelkäämänsä jauhelihakastikkeen, koska Mäkinen valmisti samaa sopivasti viereisessä pöydässä! Toinen tehtäväni oli siivota maustekaappi. Laittaessani hyllyn takaisin pudotin ja kadotin hyllyn neljännen pidiketapin. Hylly lepää täst'edes kolmen tapin varassa. Toivottavasti Karpalo ei huomaa. Saulin kanssa jouduimme tyhjentämään roskiksen.
.
Olin kyllä hullu, kun keväällä ilmoittauduin vapaaehtoiseen köksään. Kolme neljästä torstaista joudun tuhlaamaan istumalla puoli kahdesta neljään ruoan valmistuspuuhissa. Sauli on samaa mieltä - myös omasta puolestaan, ei vain minun osaamisesta.
.
Syksyllä olisin voinut häipyä samalla kuin Hänninen, mutta en saanut lähdettyä. Jo heti ensimmäisen tunnin alussa Jero Hänninen huomasi opettajan koulun järkyttävimmäksi riivinraudaksi. Nokkela ja nopealiikkeinen Hänninen viittasi kohteliaasti ja leperteli pehmeästi: "Opettaja, minä en keväällä tiennyt, että kotitalous olisi samaan aikaan kuin minun pianotuntini, joten en ehdi molempiin."
.
Karpoja nurisi vastahakoisesti: "No minä nyt tämän yhden kerran suostun peruutukseen!". Hänninen harppoi ovelle ja kääntyi vielä naama loistaen kuin Naantalin aurinko virnistämään hyvästiksi luokkatovereilleen. Sanoma oli: "TJ 200, Tännehän Jäätte koko kouluvuodeksi!"
.
Jeron poistumisen jälkeen meitä on 15 poikaa 4 ryhmässä: Mäkinen, Arteli, Sauli ja minä yhdessä. Kepposista Karpalo varoitti heti alkuun. Muuta ei ole kai tapahtunut, kuin että Lappalaiselta putosi "vahingossa" purkillinen valkopippuria Rosenbergin ruokaan.
.
Apropos, tällä hetkellä serkukset Ruuska Rosenberg ja Nasu Lappalainen ovat kahden viikon pakkolomalla. He yrittivät varastaa jääkiekko-hanskan, mutta Kuminapa Salkola näki.
.
Kinnunen paljasti köksätunnilla kolme vuotta kestäneen kepposensa: hänen etunimensä ei olekaan Juha, vaan Petteri. (Juha on luokan yleisin etunimi: Helmijoki, Stillman, Nummela, Repo, Lappalainen). Juhana Kinnunen esiintyi kaikissa papereissa ekan luokan alusta. Vapaaniemen kansakoulusta muistan häntä kutsutun Petteriksi, mutta olin silloin eri luokalla. Kerran keväällä 1969 opettaja Seppo Kangas hämmästeli keskusradiossa, että aamunavaukseen ovat saapuneet tänään "Jarkko ja Laura" (euroviisuedustajat 1969), minkä jälkeen Petteri lauloi dueton jonkun tytön kanssa.
.
Tänään oli myös lääkärintarkastus. Näin vuoden vanhoilla linsseillä hyvin. Muija ei vain tahtonut uskoa, etten ilman laseja näe mitään. Kuuloa ja värisokeuttakin tutkittiin, samoin kurkkua, käsiä ja tukan rasvaisuutta. Verikoe otettiin ja vessassa piti pissata purkkiin (sain sentään jotain, vaikka koville otti). Samuli näki toisella silmällään erinomaisesti, toisella huonommin. Tiistaina liimattiin lappu rintaan ja tulokset saadaan huomenna.
.
Keskiviikkona oli ainekirjoitus. Koko päivän sain ahertaa että tuli yksi sivu ja neljä riviä valmiiksi aiheesta "Uskonko ufoihin". Edellinen aineeni käsitteli "Teollisuutta ennen ja nyt" ja siitä sain vain 7+. Lappalainen ja Ruuska saivat silloin kumpikin nelosen. He kirjoittivat kumpikin täysin samanlaisen kertomuksen "Näkymiä yöjunasta" tähän tapaan: "Monta kertaa olemme matkustaneet Raunon / Jussin kanssa... mutta emme kertaakaan ilman viinaa... avasimme vodkapullon..." Aluksi opettaja oli kirjoittanut ensimmäiselle serkukselle kuutosen, mutta vetänyt yli ja muuttanut neloseksi havaittuaan kopioinnin.
.
Suomenkokeesta sain sentään ysin, parhaimpana pojista. Maisala sai kasin, Samuli seiskan, mutta Mattinen, Siltaloppi ja Kuparinen kymppejä. Ala-arvoisia oli 11, joukossa Revon hankkima ykkönen!
.
Numerotilanteeni:
Suomi: hyvin kaikki kokeet, =9 torkkaan. Aineet: =7-8.Ruotsi: poissa yhdestä kokeesta, yksi 10 tai 8½, pistareita pielessä, tuntiosaaminen miinusta, =7-8.
Englanti: poissa kokeesta, pistarit hyvin ja huonosti, tuntiosaaminen miinusta, opella ehkä negatiivinen kuva, =7-8.Algebrankoe pielessä 3½, geometrian 9, tuntiosaaminen -, opella ehkä positiivinen kuva, =7-8.
Fysiikka ja kemia: fyssa 9-10, kemian pistari ala-arvoinen, opella ehkä positiivinen käsitys, =9.
Hissa pistarit 7+, 8-, 9, =8.
Bilsa kasvikoe 7+, opella posit. näkemys =8.
Mantsa: kokeet 9-10, =9.
Ussa entistä rataa 9-10 kokeista, tuntios. miinusta =9.
Kuvis =6-8.
Voikka =6-7.
Kotitalous =6-7.
Tekninen työ =6.
.
Viime viikolla olin järjestäjänä Mattisen kanssa. Muuten sujui hyvin (Mattinen teki työt), mutta rexi tai joku taulapää on keksinyt, että ruoan jakelu sujuisi nopeammin, jos toinen järjestäjä joka luokalta olisi jakamassa. Systeemi aloitettiin juuri sinä maanantaina ja minä jouduin lähtemään 5 minuuttia etuajassa ruokalaan. Töitä minulle ei kuitenkaan riittänyt, ei maanantaina eikä keskiviikkona. Perjantaina lintsasin. Ehkä lintsausten vuoksi systeemistä on jo luovuttukin.
.
Muutama viikko sitten Gustafsson sai lapun lintsauksesta. Aarnikka keksi silloin tutkia, kuinka moni luokallamme on tehnyt samaa. Nimettömille lapuille kirjoitettiin, montako tuntia on ollut aiheetta poissa. Yli puolet oli lintsannut ainakin yhden tunnin.
.
Perjantaina 24.11.1972
Voikkatunnilla oli edelleen sijainen, sama mustatukka, jolle Raunio, Lappalainen ym. keväällä uskottelivat, että minun nimeni on Risto Rytikäinen. Ensimmäisellä tunnilla tehtiin kuperkeikkoja, toisella pelattiin lentopalloa. Kuminapa ei ole pitänyt tuntejaan 1,5 viikkoon. Mustapää piti terveysopinkin. Kun joku sanoi: Voi vittu! sijainen sanoi: No niin, jätetäänpä ruumiinosat rauhaan!
.
Keskiviikkona 15.11. meidän piti mennä uimahalliin. Tällä kertaa Sauli ja minä emme lintsanneet vaan menimme muiden mukana Tapiolaan. Hidastelimme puku- ja pesuhuoneessa 15 minuuttia, ennen kuin menimme altaille. Mutta Kuminapaa ei näkynyt missään. Uimme vähän ennen kuin lähdimme pois puolen tunnin kuluttua. Seuraavana päivänä Hänninen kysyi: "Ettekste kuulleet ku mä sanoin, että Kuminapa on sairas ja meil on vapaa tunti?!" Sellaista Jero oli huudellutkin moponsa selästä, mutta en ottanut todesta, koska Hänninen on itse aina lintsannut uimahallista! - Hännisellä on nykyisin päteviä syitä lukuisiin myöhästymisiinsä: "Noku koira karkas."
.
Fyssatunnilla ei vielä palautettu yllätyspistareita, jotka menivät minulta pieleen. Enkkutunti oli vapaa, kun oli englannin opettajien päivä.
.
Jommatunnilla käskettiin Sauli, Hänninen, Kuparinen ja minut kouluhoitajalle. Muut olivat jo lappunsa näyttäneet. Minulla +, Saulilla +-0, Jerolla -, siis rokotukseen Jero.
.
Loppupäiväni kului lehtien lukemiseen: Apu, Katso, Talouselämä. Isä toi antikvariaatista nyt 5 kpl keräilemiäni vanhoja "Valittujen Palojen" numeroita.
.
Keskiviikkona 29.11.1972
Viikonloppuna järjestin kirjoituspöytäni. Laina kävi hakemassa äidin vanhan talviturkin. Luin englannin kokeisiin.
.
Tiistaina sain käsitöissä tehtyä työkalupakin pohjan. Ehdin just ja just vastata kaikkiin enkkukokeen kysymyksiin.
.
Koulun jälkeen klo 14:15 lähdin Saulin kanssa tutustumaan uuteen Soukan kirjastoon. Kirjastoauto tulee Kaitansiin nykyään niin aikaisin, että olen vielä koulussa.
.
Sunnuntaina 31.12.1972
Vuoden viimeinen päivä. Konkolat tulevat illalla kylään.
.
Todistukset jaettiin torstaina 21.12. Aarnikka luki taas ääneen Siltalopin saavutukset ja kehui myös Mattista. "Poikien kohdalla.. hm... no siellä ei ole mainittavia eroja."
.
Keskiarvoni lukuaineissa oli 8,4. Englannin Munkki antoi sittenkin kasin. Ja Temppeli-Elvis Oikarinen ussasta kympin! Mutta suomen muija Seiskari antoi vain kahdeksikon, vaikka kokeiden keskiarvo oli päälle ysin! ("On kyllä niin hullua, niin hullua, täytyy sanoa että on hullua... siis niin hullua..." lainatakseni urheiluselostaja Anssi Kukkosta sen jälkeen kun arabiterroristit olivat kaapanneet lentokoneen, jossa olivat hän ja muu Yleisradion selostusryhmä.)
.