277. Agatha Christien oikea romaani

Olin kuullut Agatha Christien kirjoittaneen maailman suosituimpien salapoliisiromaanien lisäksi myös niin sanottua "romanttista viihdettä", piiloutuen salanimen Mary Westmacott taakse.
.
Otaksuin romanttisten kirjojen olevan Christien huonoimpia, kenties jotakin kaavamaista chicklit-lörpöttelyä? Mutta jouduin yllättymään! Mary Westmacottin "Yksinäinen kevät" (vuodelta 1944) näyttääkin yritykseltä oikeaksi romaaniksi! (Westmacott saikin kuulemma romaaneistaan parempia arvosteluja kuin dekkarinikkari Christie!)
.
Kun löysin Pitäjänmäen kirjaston kierrätyshyllystä Mary Westmacottin romaanin ajattelin pikaisesti selata sen, nähdäkseni miten "viihteelliseksi" Christie on voinut vajota? Luin kuitenkin 239-sivuisen (sopivan mittaisen!) malttamattomasti loppuun asti, yhtä mielelläni kuin hänen parhaita dekkareitaan!
.
Christien dekkareiden viihdyttävin puoli on mielestäni ollut niiden brittiläisessä understatement-huumorissa. Mikään, edes murhasarjakaan, ei aatelisrouvia säikäytä. Kuolleiden kupsahtelu tuottaa vain hiukan epämukavuutta arkeen, koska palvelusväki saattaa tulla levottomaksi ja kohottaa kulmakarvojaan hämmästyksestä, mikä voi hidastaa heidän työsuorituksiaan.
.
Christiellä ihmiset on tyypitelty erikoisiksi ja koomisiksi. Henkilökaarti on tuttu ja turvallinen: täysihoitolan pitäjiä ja asukkaita, vanhoja tätejä, opettajattaria, eläkkeelle jääneitä Intiassa palvelleita majureita, kirkkoherroja, aatelisia ja porvareita kutsuilla, hyvien perheiden opiskelevia lapsia, seassa joku boheemi taiteilijan-alku. Tapahtumapaikat maalaiskyliä, kartanoita ja pappiloita tai laivojen ja junien ensimmäisen luokan hyttejä tai majataloja eksoottisissa maissa.
.
"Yksinäinen kevät" alkaa matkustajakodissa Irakissa! Eksoottinen paikka, jollaisia Christie tunsi omakohtaisesti matkusteltuaan lähi-idässä arkeologi-miehensä Max Mallowanin kanssa. Kaksi yksin matkustavaa keski-ikäistä naista, koulutoverit tyttökoulusta, kohtaavat sattumalta vuosien jälkeen, 1930-luvun lopulla. Neljäkymmentäluvun suursotaa vasta aavistellaan.
.
Joan ja Blanche ovat eläneet hyvin erilaiset elämät ja säälivät salaa toisiaan ja ovat kumpikin omahyväisen tyytyväisiä omaan elämäänsä! Onneksi he eivät ole matkalla samaan suuntaan, etteivät joudu kärsimään itseään huonommasta seurasta useampia päiviä, lyhyt jälleen-näkeminen riittää!
.
Romaanin päähenkilö Joan Scudamore on maalaisasianajajan kotirouva, joka on omistautunut pienimittaiseen hyväntekeväisyyteen kotikylässään. Ennen kaikkea hän on "Lady of the House", palveluskuntansa, keittäjien, lastenhoitajien ym. työnantaja. Mutta koskaan hän ei ole antanut palvelijoille kiitosta, vain moitteita pikku puutteista.
.
"Kotini on linnani" ajattelee britti. Jokainen jolla on varaa, pyrkii ottamaan mallia ylemmistä säädyistä, aatelistosta ja kuningattaresta, käyttäytyäkseen kuin Lady tai Lordi. Hovimestari on hänen hovinsa, jos varat riittävät, tai keittäjä, siivooja, puutarhuri, piiat, palveluspojat.
.
Joan Scudamore on kuin televisio-sarjan "Pokka pitää" rouvaHyacinth 'Bukee' Bucket! "Keeping Up Appearance!" on hänen elämänsä tärkein velvollisuus.
.
Paluumatkallaan Englantiin Bagdadissa asuvan nuoremman tyttärensä luota Joan Scudamore juuttuu Mesopotamian kevättulvien takia pienen majatalon ainoaksi asukkaaksi, odottamaan useita päiviä myöhässä olevaa junaa, jonka pitäisi viedä hänet Mosulin kautta Istanbuliin, josta hän voisi jatkaa Idän pikajunalla Lontooseen.
.
Joan Scudamore on jo ehtinyt lukea kaikki kirjansa ja käyttää paperinsa kirjoittamiinsa kirjeisiin, jotka aikoo lähettää matkan varrelta. Majatalossa on hänen lisäkseen vain kokki, arabipoika ja intialainen tarjoilijamies, joiden kanssa hänen on mahdotonta keskustella. Nyt hänelle kelpaisi jopa koulutoverinsa Blanche Haggardin seura!
.
Joanilla ei ole moneen päivään muuta tekemistä kuin käydä välillä kävelyllä ulkona. Kerrankin hänellä on aikaa pysähtyä ajattelemaan, ja ajatukset alkavat kiertää kehää: Mitä Blanche tarkoitti sillä mitä sanoi? Mitä hänen miehensä Rodney Scudamore, poikansa Tony ja tyttärensä Averil ja Barbara ovat tarkoittaneet tekemisillään ja sanomisillaan?
.
Muutaman päivän ajatusvirrallaan Joan paljastaa koko elämänsä ja tuttaviensakin elämät lukijalle! Englantilaisen elämäntavan, jossa tunteita ei ole näytetty! Pokerinaama on pidetty. Ihmiset ovat käyttäytyneet lapsena opitun kaavan mukaan ja esittäneet rooleja, jotka heille on koulussa ja kotona jaettu.
.
Mielestäni lukijan viihtymisen kannalta on tärkeää, että tämä romaani tapahtuu eksoottisessa paikassa. Siellä säilyy jännitys, pääseekö Joan koskaan jatkamaan matkaansa? Vaikka pääsisältönä on entisten kokemusten muisteleminen. Joan oivaltaa tekemänsä virheet ja päättää muuttua toisenlaiseksi palattuaan kotiin Englantiin. Mutta onnistuuko hän?
.
Romaanin teema koskettaa minua. Miten Joan ja kirjan henkilöhahmot ovat käyttäneet elämänsä? Entä miten minä ja todelliset ihmiset? Kirja viihdyttää menneillä tapahtumillaan, ympäristöillään, ihmiskuvauksillaan ja huumorillaan. Jään miettimään, kirjoittiko Westmacott viihdettä - vaiko syvällisiä havaintoja elämästä, taitavasti kevyiksi puettuina?
.
Voivatko Mary Westmacottin muut 5 romaania olla Yksinäisen kevään veroisia? Hain verkosta kirjabloggaajien arvosteluja. Ainakin kaikki kuusi kirjaa lukenut "Jokke" piti Yksinäistä kevättä sarjan parhaana.
.
*****
7094. Westmacott, Mary: Yksinäinen kevät (Absent in the Spring) suom. Eva Siikarla. Agatha Christie. Joan palaa Bagdadista, odottaa junaa Mosuliin.
26.6.2019 (1944) Wsoy 1975 S 239 s. Oma lk.K
.