286. Konttorissa taas kesä 1979

Kesätyössä toisen kerran Finnkartongissa, perjantaista 1.6.1979. Etenin kotimaisista pankkitileistä ulkomaisiin ja vieraskielisiin. Palkkani nousi 200 markkaa (12,5 %). Tulen lomittamaan merkonomi Henningiä ulkomaiseen pankkireskontraan liittyvissä tehtävissä, kuten kirjauksissa ja tilien täsmäytyksissä.
.
Kaija ryntäsi kohta herra Hemmingin huoneeseen katsomaan minua: "No tulithan sä takaisin!" Viime syksynä, porukan kysellessä tulenko taas ensi kesänä, olin arvellut hakevani kai vaihteeksi muuta paikkaa...
.
Kartongin väki luulee, että olen kolmivuotista vanhaa kurssia, vuotta vaille valmis. Korjaan, että nelivuotista, puolivälissä. Tunnustanpa Kaijalle jopa opintojen sujuneen edellisvuotta hitaammin. "Ootsä ollu laiska, hä!"
.
Olisi kai pitänyt taas ekana päivänä kierrellä kaikki huoneet tervehtimässä. Mutta tullessani sisään kohtasin Taiston jo eteisessä ja menin suoraan osastopäällikkö Hakulisen kanssa keskustelemaan. Rauno kutsui kolmanneksi Henningin ja tämä rupesi heti selittämään minulle töitäni.
.
Mitäpä minä olisin väliajalla mennyt ihmisten seuraan hakeutumaan, siihen en kyennyt. Joitakuita näin päivän mittaan muutenkin ja osaa väestä tervehdin ja loppu menee huonon käytöksen tiliin.
.
Tulikin vaativampi työ, en selviä tänä kesänä stressittä? Ehdinköhän ollenkaan työajalla lukea tai opiskella? Viime kesänä tuntui, että saan kohtuuttomasti palkkaa, etten mitenkään saa aikaiseksi 80 markan edestä päivässä.
.
Nyt pitikin saada kunnon palkankorotus, kun elämänlaatuni huononee! Tuloerojen tasoitus: koulunkäynti, opiskelu ja eteneminen ei välttämättä kannata? Toisaalta, olisihan ollut kurjaa suorittaa viime kesää uudelleen, polkien paikallaan.
.
Viime kesän paikkani on saanut Kati, ensimmäisen vuosikurssin opintojen jälkeen Hankenista (Svenska Handelshögskolan). Vuosi sitten samana päivänä kanssani tullut ruotsinkielisen tyttölyseon ylioppilas Maarit on Pirjon äitiysloman sijaisena.
.
Herra Henning harmitteli minulle, ettei ole prokuristi, vaikka oikeastaan hänellä pitäisi olla prokura-oikeudet. Joten joudumme toisinaan hakemaan sopimuksiin toista allekirjoittajaa, eikä hän voi yksin allekirjoittaa.
.
Merkonomi Henning ei koskaan kirjaa tietokoneelle. Hän ei itse koske tietokonepäätteeseen, vaan antaa kävin kirjoittamansa laput konttorin naisten syötettäviksi. Hän odottaa minun tekevän samoin, tehden itse "vaikeat" päätökset (osaanko? opinko?) ja teetättäen rutiinit henkilökunnalla, mikäli heillä on enemmän aikaa kuin minulla?
.
Muistelen rohkaisuksi viime kesältä, miten Hemminkiä aina muut haukkuivat hitaaksi. Että se vähiä töitään tuhertaa koko pitkän päivän, esiintyen kiireisenä koko ajan, mutta siirtelee vain papereita eestaas pinosta toiseen työpöydällään, että syntyisi enemmän puuhattavaa.
.
Jo ensimmäisenä työpäivänäni perjantaina Henning aloitti rästiin jääneiden töidensä purkamisen, saatuaan avukseen minut hoitamaan rutiinitöitään, ulkomaisia pankkitilejä useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Opinkohan hommani?
.
Perjantaina myimme kiireesti pois Tanskan kruunut. Lauantaina Hesari kertoi kruunun putoamisesta ja devalvaatiohuhuista Tanskassa. Pistettiin salaista koodia ulkomaiselle pankille annettavaan määräykseen. Koodin avain haettiin kassakaapista. Vietiin itse lappu pääkonttoriin telexiin, kun lähetti kuppaili jossakin ja kello läheni uhkaavasti jo 12:ta.
.
"Yleensä me emme juoksentele tällä tavoin, vaan lähetti!" kertoi Henning minulle Unioninkadulla. Vanhuuseläke-ikäinen Jaska on edelleen lähettinä.
.
Muistan miten viime kesänä Jaska sanoi: "Kaikki täällä kirjanpito-osastolla on niin mukavia ihmisiä! Paitsi Henning on paska!" Johon Pirjo: "Täytyyhän joka paikassa joku sellainen ollakin."
.
Ulkomaiset pankit Henning täsmäyttää (vain) kuukausittain... Minä yritän ensiksi rästiin jäänyttä Hambroa helmikuulta(!), ja paha periköön! tulos menee päin metsää! Lähdin meidän saldosta, plussasin kreditit, vähensin debetit, sekä meillä että niillä, lisäsin tai vähensin tammikuun jämät, eikä tulokseni osu lähellekään pankin saldoa?
.
Mokasinkohan jossakin pahasti? Henning ei vielä pahasti hermostunut minuun, vaan aikoo laskea maanantaina itse, hm. Saa nähdä meneekö hän kohta valittamaan minusta Raunolle, kuten viime kesänä edeltäjästäni Pekasta.
.
Henningille minä olen "Te" ja työtoverimme ovat ekonomi Hakulinen, rouva Solitander, rouva Kononen, maisteri Schildt jne. Kun mainitsin yhdellä sanalla "Stenbäckin", Henning korjasi: "Konttoripäällikkö Stenbäck!"
.
Jo ensimmäisenä päivänä selvisi viime kesänä Kaijaa naurattanut "vihreiden pisteiden arvoitus". Niillä merkatuista suorituksista on tosite tullut, "vaikka Greta väittäisi vastaan!"
.
Opin käyttämään kopiokonetta. Kun ekonomi Hakulinen kirjoittaa ohjeita paksulle Tako-kortille, Henning ottaa kortista kaksi kopiota. Jos osastopäällikkö voisi kirjoittaa paperille kortin sijasta (vaikkapa värikoodatulle, että erottuisi muista papereista), riittäisi yksi kopio sekä alkuperäinen talteen tositteeksi. Takon kartonki lentää liian paksuna roskakoriin!
.
Paperin ja sähkön tuhlaus on mieletöntä! ATK-liuskoista revin roskiin arkit, joissa on pelkät nollat sekä debetissä että kreditissä. Miksei tietokoneohjelma poista listasta pankkeja, joissa ei ole tapahtumia? Pitäisi tehdä aloitteita, viime kesänäkin olin aluksi innokas, mutta turruin.
.
Istun ikkunattoman seinän äärellä Henningin ja Petterin jakamassa huoneessa. Mitähän kaikkea tulee tehtäväkseni? Lainojen uudistamista, nuolia paperiarkille kohti eräpäivää, joka ei ole koskaan lauantaina eikä sunnuntaina, eikä Iranissa perjantaina.
.
Jokin pankki laskee luottorajaa siellä olevien vekselien tai muiden meidän asiakasvastuiden summalla vähennettynä. "Sitä en vuosiin tiennyt!" tunnusti Henning, valistaessaan minua.
.
Joudun kirjoittamaan kirjeitä ulkomaille englanniksi ja saksaksi, mutta mallit on yleensä olemassa kansiossa. Ihan kiinnostavaa yhdeksi kesäksi, jos opin. Viime kesänä jännittävintä oli saatavien karhuaminen puhelimitse. Karhuamiskirjeiden kirjoittaminenkin menetteli.
.
Pian saan nähdä, tuleeko Henning edelleen säännöllisesti tasan klo 9 töihin? Jos itse tulisin vaikkapa 7:50, saisin olla yli tunnin yksin, paitsi en tiedä Petteristä. Mutta onnistuisiko minun lähteä klo 15:50, jos Henning viipyisi klo 17:ään?
.
"Hän on kamreeri Stugu, kuka nauraa!" valisti Henning minua, kun valtava hohotus täytti taas talon, jo ensimmäisenä työpäivänäni. Muistinhan minä sen viime vuodelta.
.
***
.
Board/Acc. Henning kehotti minua tekemään kuten hän: antamaan täyttämäni paperit rouva Konoselle tai kesäapulainen Katille, jotta nämä naputtelevat ne tietokoneelle. Mutta rouva Kononen tyrmäsi kovaäänisesti selaisen suunnitelman. Osaan jo viime kesältä syöttää tietokonepäätettämme.
.
Kaija pyysi joskus Taistolta, että saisi opettaa Henninginkin syöttämään lukuja ATK-päätteelle. "Miksi toisilla on erivapauksia?"
.
Petteri: "No tiedät kyllä miksi. Kun se osaa vaatia ja marista ja pitää puolensa."
.
Kaija: "Kuulosuojaimet pitäisi kyllä hankkia, jos se joutuisi tuohon nurkkaan murisemaan. Ja eihän se läskipää enää mitään uutta opi."
.
Kiireet hellittivät Henningillä ja hän päätti rentoutua kahvikupin ääressä. Sitten se kahvi kaatui työpöydälle, hänen vuoden alusta asti laatimansa vekselitilaston päälle. Joten Henningille tuli taas tuhertamista kello viiteen kynän, ruutupaperin ja huolellisen käsialansa kanssa.
.
Pari päivää aiemmin Henning oli selvinnyt vastenmielisellä siivouksella kaadettuaan kupillisensa tyhjälle työpöydälle. Ja levisihän sokeripussikin kerran lattialle, jolloin Henningille tuli siitä siivoamista. Oli minulla naurussa pitelemistä.
.
Kaija tunnusti kirjanneensa saman erän kahdesti paperista ja Henning alkoi tuhista hyvin tyytymättömänä ja harmistuneena, jolloin Kaijaakin alkoi naurattaa, kun hän huomasi minun pidättelevän nauruani Henningin marinalle.
.
Yhtenä päivänä minun olisi oikeastaan pitänyt sanoa kynnyksissä kompuroivalle osastopäällikölle Hakuliselle: "Anteeksi, mutta jalkasi on tainnut nyt kietoutua laskukoneen sähköjohtoon!" Mutta olen liian hidas reagoimaan! Tai olen lukenut niin paljon Masi-sarjakuvia, että halusin nähdä mitä tapahtuu.
.
Ei Hakulinen sentään nenälleen lentänyt, mutta suuronnettomuuden mahdollisuudesta järkyttynyt Henning syöksyi etsimään eristenauhaa tai muuta teippiä ja liimasi johdon tästedes tiukasti kiinni lattiaan.
.
Mietin eräitä työtovereitani, heidän koulutustaan ja palkkaansa? Rabbe ja Peter katselivat ikkunasta kateellisina Tediä, joka ajoi sisäpihalle. Autonsa maalausta oli Ted ehkä itse paikannut väärän sävyisellä keltaisella, ja sitä ihmettä kutsuttiin muitakin ikkunasta katsomaan. "Jaha, nyt johtaja nousee Fiat-600-autostaan." sanoi Peter vähän ivallisesti. Ihmettelin syytä.
.
Ranskalainen pankki ilmoitti, että rahansiirto-teleximme koodi oli väärä! Eipä ollutkaan minun syyni (kuten ensimmäiseksi pelkäsin), vaan telex-osasto oli kirjoittanut 9:n paikalle 8! Henning soitti telexiin ja haukkui kesäapulais-tytön!
.
"Ja miksi tästä ei ollut heti paikalla ilmoitettu minulle? ... Nyt täytyy korjata... voitteko ottaa puhelimitse...? Osaatteko englannin taikka saksan kieltä!"
.
Linjalta kuului epävarmaa soperrusta ja tilalle vaihtui toinen tyttö. Sitten Henning saneli, ja korjasi uudelleen useat virheet, joita tyttö teki.
.
Henning on luonnehtinut minulle "naapureitamme" viereisistä työhuoneista: "Maisteri Schildt on laiska ja unohtaa tärkeät asiat hyvin nopeasti!" Rouva Greta puolestaan, "Hän hosuu, hosuu!"
.
Greta on asunut Englannissa puolisonsa työkomennuksen vuoksi ja kertoo vuolaasti Lontoon-vuosistaan. Minä pidän matkakertomuksista, kaikki eivät.
.
Vastasin toisen puhelimeen tämän ollessa poissa: "Lindholmin puhelin, Nieminen."
.
"No tuota, täällä on Kunttu... terve! öö... saisinko herra Niemistä puhelimeen...? Eikun tuota... saisinko herra Lindholmia puhelimeen?"
.
Rationalisoin vähän työtäni. Jolloin Henning katseli närkästyneenä olkani yli ja huomautti: "Minä en tekisi noin!"
.
Leimasin firmamme nimen vekseliin vahingossa väärinpäin. Leimasin heti perään toisen kerran, oikein päin... Henning tuijotti sellaista työn jälkeä hyvin, hyvin tyytymättömän näköisenä, vaikkei sanonutkaan ääneen.
.
Viime kesänä oli ehkä hauskempaa, kun soittelin hitaille maksajille, ja he soittelivat minulle, kun meillä jäi myyntijohtaja lomalle (karhumakirjeissä luki hänen ja minun nimet). Joku ehdotti minulle: "Unohdetaan tämä korkolasku ja tehdään kauppoja toistekin?" Toinen pyysi kaksi viikkoa maksuaikaa, mutta sovin varovaisemmin yhdestä viikosta, kun en tiennyt valtuuksiani.
.
Hemminki söi perjantaina lounaalla valtavasti, mm. kuusi voileipää. Oli kuulemma sanonut Taistolle, että "täytyy varautua viikonloppua varten". Kaikki naiset sen jälkeen ihmettelivät, mitä pihi poikamies Henning mahtaa syödä kotioloissaan?
.
Heinäkuuksi työpaikkaravintolamme Etelä-Espa kakkosessa sulkeutui. Sitä sai tuurata Rauta-Grilli Kluuvikadulla, Alvar Aallon Rautatalossa. Sinne oli katettu ja kyltein meille varattu erityinen "Suomi-pöytä", kuten englanninkielisen tekstin käänsivät vientiyhtiöstämme tietämättömät sivulliset asiakkaat.
.
Henning jäi kesälomalle. Hän oli kuitenkin törmännyt kadulla Kaijaan ja uhannut käväistä työpaikalla. Ei onneksi tullut.
.
Fortune -talouslehti lähetti Henningille kirjeen työpaikalle: "Teitä on todella vaikea löytää - noin tärkeä henkilö, ettekä ole vielä lehtemme subscriber!"
.
Muistin kesäkuun alusta ja viime kesältä, miten kuun vaihduttua Kaija tai Pirjo ravasivat monena päivänä Henningin huoneessa kysymässä, olisiko tämä jo vihdoin saanut valmiiksi kuukausitilaston ulkomaisista pankkitileistä? Naisten tarvitsi yhdistää se kotimaisiin pankkeihin. Henning tuhersi paperille lukuja kynä savuten, kiire kiire, ja pyysi lisäaikaa: "Hetkinen, teen juuri sitä, kesken vielä."
.
Päätin tehdä kepposen. Voittaa Hemmingin nopeudessa aivan ylivoimaisesti. Luonnostelin kuukausitilaston huolellisesti etukäteen mahdollisimman valmiiksi. Kuukauden ensimmäiselle päivälle jätin vain välttämättömimmän.
.
Niinpä tilasto valmistui minulta ensimmäisen päivän aamutunnilla ja kävin heti viemässä sen Kaijalle. Tämä oli ensin pelkkänä kysymysmerkkinä, sanattoman epäuskoisen ihmeissään? Voiko tilasto olla nyt jo valmis? Hän tutki sen verraten edelliskuuhun ja tilisiirtoihin kotimaan pankkeihin ym. ja luvut täsmäsivät!
.
Sitten kuulin päivän puheenaiheen kovaäänisenä päivittelynä kotimaisten pankkien huoneesta: "Mikä IHME Henningillä siinä aina kestää? Henning kuppaa neljä työpäivää sellaiseen minkä Heikki tekee tunnissa?!! En voi käsittää Hemminkiä, miten se voi olla niin järjettömän hidas?!
.
Jäin kuvitelmissani odottamaan tilannetta syksyllä, kun taas monena päivänä pyydetään tilastoa Henningiltä ja tämä hosuu papereittensa kanssa: "Minä juuri parasta aikaa teen, vielä kesken!" Ehkä muistetaan kesäapulaisen nopeusennätys.
.
Eräänä päivänä melkein ehkä aiheutin 1500 markan korkotappion (neljän miljoonan frangin talletuksesta), kun en omatoimisesti huomannut käydä viemässä lähetin sijasta sähkösanomaani telexiin ennen puolta päivää. Sitten telex mokasi. "The corrected testkey is..."
.
Toisella kertaa ohitin myöhässä olleen lähetin ja kävin viemässä itse viestin Esplanadin puolelle. Olin huomannut Raunon ravaavan jo ihan hermostuksissaan katsomassa "lähtevien lokeroa" kellon käydessä kohti 12:ta.
.
Hankenista tulleelle Katille ei kelvannut minun lyömäni leima hänen kellokorttiinsa. Hän oli mukava työtoveri. Söimme Kauppatorilta ostettuja mansikoita yhdessä. Hän huomasi minun käyneen parturissa. Hän soitteli puheluita poikaystävälleen. Välitin Katille hänen äitinsä puhelinviestejä, yhtiön toiselta osastolta.
.
Allgemeine Bank didn't agree with our testkey, but we still thought it was correct.
.
Kirjoitin saksankielisen kirjeen pyytäen diskonttausta. Muistellen pinnistin saksan kielioppia, mutta raadoin turhaan, koska selvisi että Deutsche Bankiin oli lomakkeitakin, valmiiksi sopivin tekstein. Toisella kertaa käänsin ranskan kieltä.
.
Danske Bank International, Luxemburgista, lähetti koodin, kamreeri Stugun mielestä tarpeettomasti:
.
"Pistä Heikki se vaan Henningin laatikkoon päällimmäiseksi! Saa nähdä kun se tulee lomalta ja huomaa ja säikähtää. Mikä tämä on, mikä on, ruuhka, ruuhka!" Hemminki jäykistyy, aivot raksuttaa: "Erittäin salainen, erittäin luottamuksellinen, erittäin kiireinen!!!" Hoh hoh hoh hoh hoo!"
.
Kamreeri Stugu oli lukenut Hymylehdestä Kekkosen omaisuudesta: "Sehän on Suomen Somoza! Sill'on ne kaks poikaa, toisella pää kuin biljardipallo. Hoh hoh hoh hoh hoo!"
.
Henning palasi lomalta ja nuuski kaikki tekemiseni. Löysi jonkin puutteen: "Te ette ole muistanut tätä... minen tiedä, kun minä olin poissa!"
.
Sitten minulla alkoi työpaikalla palkallinen työttömyys ja ahkera omien kirjojen lukeminen. Kunnes rupesin auttamaan Gretaa ja sitten sain eläköityvän Birgit "Brigitte Bardotin" reskontran.
.
Elokuun ensimmäisenä Gustav oli lähtenyt lomalle ja Greta raivosi: "Voi helskutin helskutti sitä miestä... se ei tee mitän! Mine tulen lomalta, kaikki on sekaisin, sähkeitä löytyy laatikon pohjalta!!"
.
Suomeen tuli venepakolaisia Vietnamista. Henning kertoi kahvitauolla: "Minäkin näin heidät! Kuljin Tallbergin kartanon ohi (väliaikainen vastaanottokeskus). Oli vähän kuin olisin tullut eläintarhaan. Ihmiset töllistelivät heitä rautalangan läpi (verkkoaidan). Muut maat taisivat ottaa vain akateemisia?"
.
Taisto: "Ne meinas hypätä takaisin veneeseen heti, kun kuuli että Suomessakin on kommunisteja!"
.
Viimeinen työpäivä oli hitsin kiireinen: Greta toi mulle Hambroa kuin hullu, vaikka Allgemeineakin oli vielä sotkuna. Käytävällä oli vanhojen mappien muuttopäivä, kyllä sinne tulikin tyhjän näköistä!
.
Kun Eila pyysi Katia tuomaan hänellekin kaupasta pullaa, arvelin olevan ajan minun luvata tarjota jotakin kaikille - iltapäivän kahvitauolla. Työtovereitten pullatilaukset lykkääntyivät saman tien huomiseen.
.
Kassarouva muistutti minua ravintolassa nähdessämme, että käyn hakemassa elokuun palkkani konttorista, ja hämmästeli, miten hipoen alitin verorajan. Kerroin laskeneeni sen etukäteen. "Monet eivät osaa laskea, vaan joutuvat maksamaan vahingossa", sanoi hän.
.
Palkkani vaihtoehtolaskelmista toteutui optimistisin. Elokuun 10 työpäivältä 1116 markkaa, mukaan laskettuna lomarahaa 4 pv x 72 markkaa. Kesä- ja heinäkuulta 1800 markkaa. Ruskeisiin kirjekuoriin pakattuina käteisinä seteleinä yhtiön kassakaapista.
.
Menin ruokatunnilla Kluuvikadun Fazerille. Mustikkapiirakka yli 30 markkaa, iso kinuskikakku ja iso mansikkakakku yli 60 markkaa. Ostin kivannäköisen rommikakun 28,50 markkaa. Mikseivät hinnat olleet esillä?
.
Työpöydälläni odotti yllätys: kukkia ja sveitsiläistä pähkinäsuklaata 370 grammaa. "Kiitos Heikki! Eila, Greta, Maarit, Kati, Kaija ja Henning." Kortti oli Kaijan aloittama.
.
Mielessäni kuvittelin ehkä edeltänyttä keräystä: "Henning, annatko x markkaa Heikin läksiäislahjaan?" "Äh, äh, hm, mine katson..."
.
Heinäkuussa, kun Auli kysyi minulta, osallistunko eläkkeelle jäävän Brigitten lahjakeräykseen, hän aprikoi samalla ääneen, uskaltaisikohan ottaa riskin ja maksaa lomalla olevan Henningin puolesta?
.
Laitoin kakun esille kello 14:20. Ihmiset tuntuivat tykkäävän. "Mikä ihana kakku täällä on? Kuka tarjoo? Meille ei oo kerrottu mitään? huusi Marja, kävijä kaukaisimmista huoneista. "Kauheen hyvää!" sanoi Ansku, toinen kaukaisin. Taisto kyseli kakun nimeä. Kaiken kakkiaan hyvä kakku ja vähän erilainen, kannatti maksaa.
.
Kello 15:35 lähdin viimeisen kerran. Kaija jäi jatkamaan Hambron kirjaamista minun jälkeeni. Kellokorttini saldo päättyi 20 minuuttia plussan puolelle.
.
Muistelin kaikenlaisia sattumuksia viime ajoilta. Kun Greta oli jäädä käytävällä mappivyöryn alle! Silloin kuului hirveä rysäys: Henning oli kaatunut Kaijan portaissa päin hyllyjä.
.
Entä kun kerran Kyriiri, kuriiri ja kursiivi sotkettiin keskenään?
.
Kun Kaija huomasi elokuussa, että Hemminki edelleenkin teititteli minua, kuten minäkin vastaavasti häntä.
.
Kun Rauno toi kerran papereita Gretalle, joka aloitti hirveän pitkän selityksen ja valituksen ja pälpätyksen joistakin paperisotkuista. Sitä jatkui ja jatkui ja Rauno kärsimättömänä vaihtoi jalkaa ja yritti päästä lähtemään ja yritti kömpelösti keskeyttää saamatta tuskin sanaa väliin... "Joo... niin varmaan... varmaan niin... tota noin... tota noin..." ja oli hyvin kiireisen näköinen.
.
Sitten Gretalle tuli sekunnin tauko, kun hän kääntyi etsimään jotakin paperia pöydältään, jolloin Rauno - viuh - viuh - otti nopeat pitkät askeleet ulos huoneesta. Greta jäi perään huutamaan: "Rauno! - Joko se meni?" Greta juoksi ovelleen, muttei nähnyt enää kulman taakse ehtinyttä Raunoa. "On se sitten liukasliikkeinen mies!"
.
Saamani työtodistus: "Suorittanut hänelle uskotut tehtävät huolellisesti ja ollut työssään ahkera." Allekirjoitukset Rauno ja Taisto. Viime vuonna sain hiukan paremman: "Suorittanut hänelle uskotut tehtävät kiitettävästi ja ollut työssään ahkera". Hemminki oli saattanut vetää alemmas liikoja kiitoksia?
.