32. Vapautettu-palveluksesta-Andersson

Vasemmistolaisen ruotsinkielisen 60-lukulaisen partaradikalismin perikuva on julkaissut (uudet) värikkäät muistelmansa. Hän oli kulttuuriministeri, puoluejohtaja, runoilija, ylilääkäri, jazz-muusikko, psykiatri, jalkapalloilija, lääkintäkapteeni, sinuttelija, Stadin Rööperin kundi, uhkapeluri, terapeutti, television perjantai-aamujen mömisevä Jälkiviisastelija, presidenttiehdokas, näytelmäkirjailija, Lilla Teaternin alaston kabareenäyttelijä, monen roolin ihminen.

Claes Anderssonin "Kirjoittamisen vimma ja vastus" oli aikoinaan (2002) niin mainiota luettavaa, että nyt oli pakko tarttua vuoden 2009 muistelmiin: "Jokainen sydämeni lyönti" (suomentanut Liisa Ryömä).

Runoilija CA ei kirjoita turhan pitkästi, vaan kuten nuortenkirjailija, 162-175 sivua, ihmisen pituuden verran. Jo kirjojen otsikoissa on runollista potkua, eikä mitään litteää sorsamaista "Ihmisiä ja ilmiöitä".

Muistelmien keskimäärin nelisivuiset 38 numeroitua lukua syöksyvät suoraan elämänvaiheiden kuohuihin ilman aasinsiltoja ja kohtaukset voi lukea kiinnostavimmassa epäjärjestyksessä.

"Sandemose aloitti sanomalla: Nyt minä kerron kaiken!" CA aloittaa: "Muistatko kun olimme lapsia?" "Olin mielisairaalassa 5 vuotta töissä" "En ollut lapsena erityisen pelokas" "Eräänä aamuna heräsin krapulaan ja totesin tulleeni valituksi eduskuntaan" "Äidin kanssa oli vaikea olla tekemisissä" "Syksyllä 1967 perustettiin Marraskuun liike". (Gallia jakaantuu kahteen osaan, sen uutisoikin jo Caesar.)

Poliitikko kertoo dramaattisimmillaan: Minut on yritetty kolmesti tappaa. Kerran singottiin veitsellä, joka ei osunut. Kerran mielisairas tarttui rattiin ja yritti ohjata päin kallioseinämää. Kerran minun piti puhua Vietnam-mielenosoituksessa, kun äiti soitti: "Isä sai raivokohtauksen lukiessaan että pidät kiihotuspuheen Ylioppilastalolla. Hän otti pistoolin laatikosta ja lähti ulos sanoen ampuvansa kommunistipojan." ("Vaara ohi. Isä palannut jo kotiin läpimärkänä sateesta ja lukinnut pistoolin takaisin laatikkoon") - Lainaan ulkomuistista, ja jos tarina muuntuisi jännittävämmäksi, sen parempi tarinalle.

Lääkärin kohdalla johtuu mieleen kysellä, olisiko hän itse tappanut joskus jonkun, tietämättään tai melkein, väärällä diagnoosilla? Lapsena Claes kuului myös Slatter-kaartiin, jonka jäseneksi ei päässyt helposti. Niinpä hän tuuppasi laiturilta veteen Ruthin, jonka kädet oli sidottu. Ruth upposi eikä noussut ylös. Jengi häipyi tiehensä. Joku sivullinen pelasti Ruthin, joka ei kuollut, mutta joutui sairaalaan ja sai "hermovaurion", sanottiin.

Jazz-muusikko ja jalkapalloilija on siittänyt uutta elämää kuuden lapsen verran. Taiteilijan matkaan sattuu runsaasti ihmissuhteita. (Perhesuunnittelemattomuus on tuhonnut maapallomme kantokyvyn.)

Psykoterapeutti sairastui luulosairauteen alkuperäisen aids-hysterian aikaan. Hän vertaili oppikirjojen kuvia Akateemisessa kirjakaupassa. Kaikki täsmäsi, kuten täplät kämmenselässä. Hän hankki viinaa, tabletteja sekä huoneen töölöläisen hotellin ylimmästä kerroksesta ja avasi ikkunan. Jokin kuitenkin pidätteli pientä hyppyä.

Esiintyjä sairastaa paniikkikohtauksia. Joskus hänen on täytynyt lopettaa ennen kuin on aikonut, jopa kesken lauseen. Hän on tärissyt hermostuksesta. Ahdistuskohtaukset liittyvät kuulemma suuruudenhulluuteen. Niin kuin maailma muka menisi nurin yhden ihmisen epäonnistumisesta. (Rohkaisevaa kuulla, miten monilla ihmisillä on samoja ongelmia.)

Lääkintäkapteeni evp. on ylpeä sotilasarvostaan. Sairasloman hakijoiden määrä kymmenkertaistui Dragsvikin varuskunnassa, kun siellä oli aikoinaan "pehmo ja mamis" lääkäri, joka antoi sairaslomaa silloinkin, kun potilas ei vielä tehnyt kuolemaa. "Vapautettu-palveluksesta-Andersson" joutui lopettamaan.

Poliitikon luulin eronneen eduskunnasta syksyllä 2008 vakavien sydänvaivojen tähden. Eihän parlamentin jäsenyydestä vapauteta pois kuin terveyssyillä?

Vaan kirjaa lukemalla syy kuulostaisi olevan pettymys: - Tuomioja juoni multa pois Pohjoismaiden Neuvoston puheenjohtajuuden. Väheni ulkomaanmatkat. - Petyin melkoisesti Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään. - Pidin itsestään selvänä että tuemme EU:n Lissabonin sopimusta, mutta vain 5 Vasemmistoliiton edustajaa tuki. Eurooppalaisen yhteistyön sabotointi on taantumuksellista, nationalistista ja nihilististä politiikkaa, se on pelkoa haasteiden edessä, vastahakoisuutta avautua tulevaisuudelle. - Päätin luopua kansanedustajan paikasta. (Jälleen seuraava Suvi-Anne Siimeksen jälkeen sai porukastaan kyllikseen.)

Eläkeläisen kummallinen pahe on uhkapeli. Hän on hävinnyt jo summan jota ei uskalla laskeakaan. Hän ei ole hakenut porttikieltoa Rautatientorin Casinoon, jossa viihtyy neljä tuntiakin kerrallaan, koska uskoo pystyvänsä halutessaan lopettamaan. Pelatessa unohtuu kaikki muu, sokeritauti, sydänvaivat ja kuolema, vaikkei kuolema pelotakaan monien nukutusten jälkeen. (Kannattaisiko pelaamisneuvo painaa mieleen siltä varalta, että sairastuu nopeasti etenevään sairauteen?)

Peluri valitsi sijoitusrahastokseenkin jonkin "Europa Aggressiven", jonka piti tuottaa mahdollisimman suurta voittoa! Parissa vuodessa hän menetti puolet pääomastaan. Hän on ollut hyväpalkkaisissa töissä, mutta soittaen tullut on viheltäen mennyt. Rahat ovat riittäneet, mutta mitään ei ole koskaan jäänyt yli, riippumatta tulojen määrästä. Suhde rahaan on pulmallinen, ehkä protestina kansakoulupohjalta ponnistelleen sotaveteraani-isän pakon sanelemaa säästäväisyyttä ja nuukuutta vastaan.

Monenlaista voi ruotsinkielinen ehtiäkin punaviinin, runoilun, parrankasvattamisen, tupakoinnin, pallonpotkimisen, siuntiolaisen kesämökkielämän, juomalaulujen, rapujuhlien, krapuloiden ja jatsin pimputuksen lomassa. Keitä kaikkia heitä Suomessa onkaan...

Åke Lindman oli muuten nuoren jalkapalloilijan idoli ja varaisä. Nuorten jalkapallojoukkue meni jo ensi-iltaan Bio Rexiin katsomaan "Tuntemattoman sotilaan". Kun sotamies Lehto työnsi kiväärin suuhunsa ampuakseen itsensä, joku heistä huusi: "Älä filmaa, Åke!" Tämä loppukevennyksenä.