176. Naisnäkökulma 1990-luvulta

Raija Lemlin: "Pankkikriisin pelinappulat" on kuulemma ollut
myyntimenestys. Pankkivirkailijat ja niitä tuntevatko lukevat -
miten työ Kuopion Pohjois-Savon Säästöpankin atk-yhteyksien
henkilönä päättyy. Tosikertomus täynnä naisten kateellisuuksia
toisilleen ja kaksinaamaisia juonitteluja (vai näenkö valikoiden?)
kun he tappelevat jäljelle jäävistä työpaikoista.
*
Minua häiritsi sellainen subjektiivisuus, että jossain kohdassa
Lemlin valittaa, miksi YKSI pankkiryhmittymä, säästöpankit,
Skop, (vaikkakin kurjuudessaan omaa luokkaansa ja pankkikriisiin
johtaneen keinottelun nimenomainen aloittaja ja pahin syyllinen),
miksi juuri SE teurastetaan, pilkotaan osiksi muille pankeille,
eikä jaeta kurjuus tasapuolisesti kaikkien pankkiryhmien kesken?
*
Esim. osuuspankit eivät oikein ehtineet mukaan SKOP:ista muihin
pankkeihin levinneeseen keinotteluun, ja selvisivät parhaiten.
*
MUTTA muutama sivu tuon jälkeen Lemlin kertoo eräästä muita
surkeammasta säästöpankista ja NYT onkin tiukasti sitä mieltä,
että SE olisi pitänyt heti lopettaa! Että minkä hiivatin takia
meidän muiden parempien säästöpankkien piti tuosta meitä
huonommasta pankista kärsiä? - Omat kullat ja naapurin kakarat.
*
***
*
Taina Hyytiäisen "Kunnian kauppiaat" on aika hyvä! Se tuntuu
ensin hieman vaativalta: paljon eri henkilöitä eri paikoissa
tekemässä jotakin, mutta selkiytyy sitten, että miten kaikki
liittyy toisiinsa. Isoja sivuja 417 ja niillä paljon tekstiä!
Miten TH osaakaan pulista vuolasta tekstiään, kadehdin, kunpa
osaisin minäkin. Lopussa olen ihan tyytyväinen lukemaani.
Vaikka sen "maailma" eli Suomi onkin sellainen, jossa kaikkien
moraali on myytävänä. Dekkari, jonka kuolemantapaus sijoittuu
aika myöhäiseen vaiheeseen, mutta sopii sinne. Yksityisetsivä
Sirkkanen oli ihan onnistunut henkilöhahmo.
*
***
*
Kaarina Valoaallon runokirjoja keräilin
takavuosina divareista kirjahyllyyni.
Eivät kai kaikkein arvostetuimpia, pienet painokset,
divareista kymmenellä markalla (parilla eurolla).
Aalto oli aikoinaan Emmauksen lumpunkerääjä.
*
Minä haluaisin olla energisempi!
Siksi pidän energisistä runoista!!
Pian elämä on ohi - mitä ehti tehdä?
Napoleon valitti, ettei hänellä ollut montaa
onnellista hetkeä - olen monesti suunnitellut
omien onnellisten hetkieni listaamista,
todistaakseni saavani niitä kokoon SATOJA,
jos en tuhansia!
*
Valoaalto:
*
"mä sanon että ympyrätalon hissikin jäis toiseksi
kun minä alan kohota
siinä ei pysy hissit ei vintturit
ei nosturit ei kauhakuormaajat perässä
mun iloni on kuin torpedo
syöksylasit päässä kynttilänliekki
lehahtaa hameen poimuista ylös
syleilläkseen koko maailmaa
aina sen pienintä ja kurjinta esinettä
kivenkäkkänää sontakikkaretta myöten
mun rakkaus hehkuu kaikkeen ja kaikkiin
ja sillä hehkulla lämpenis jo monen insinöörin ja
kaupunginjohtajan saunat ilman sähköä
*
siinä ei tarvittais telaketjuja
ei vinttureita
jos tällä voimalla sais
rakentaa
sen mikä on pysyväistä"
***
Mulle tuo on unelmaa ENERGISYYDESTÄ!
Rakkaudesta kaikkeen ja kaikkiin jne.
Mikä lie olisi tyylisuunta? Futurismia?
Vai sosialistista realismia
(joka oli oikeasti idealismia)?
*
Ehkä puolestaan joku työn raskaimman raataja,
siivooja tai vaikkapa painija Pertti Ukkola,
haluaa löytää runoista unelmallisen rauhan.
*
(Kirjeistä 1997)