175. Unelmayhteiskunnan rakennusyritys

Ossi Hiisiö: Tapiola - parempien ihmisten kylä (Tammi 1970)!
Tuli 27 vuotta myöhässä v. 1997 luettua. Nythän kuvaus kiehtoi,
kun se dokumentoi Suomea, jossa olen elänyt, mutta en enää
kaikenaikaa muistakaan, mitä kaikkea nykyaikaan kuuluvaa
vailla siihen aikaan oltiinkaan!
*
Jouko Ylä-Liedenpohja piipahti 1997 talvella 5 sekunniksi TV:hen
kertomaan, että nykyisen työttömän elintaso on 4 kertaa
suurempi kuin keskimääräisen työtätekevän elintaso 40 vuotta
sitten. Jäi tilastolliseksi heitoksi, joka ei konkretisoitunut.
*
Hiisiön kirja auttaa nostalgiaan. Muistelemme, että sehän oli
hyvää aikaa, töitä riitti, ihmiset muuttivat uusiin koteihin,
hankkivat televisioita ja puhelimia. "Alkuun niitä laskettiin,
että kellä naapurilla on TV tai puhelin, mutta nyt niitä on
jo niin monella, ettei viitsi laskeakaan!"(sitaatti kirjasta).
*
Menneen maailman ihmiset paiskivat raskaita töitä ja kokivat
kieltäymyksiä ja vasta sitten saattoivat saavuttaa osia siitä
elintasosta, joka nyt näkyy lankeavan kuin manulle illallinen.
*
Perheet olivat onnellisia, kun olivat viimein päässeet jostain
omakotitalon yläkerrasta lapsineen kerrostaloon, jossa oli oma
kylpyhuone - "Kuin olisimme tulleet taivaaseen!" (sitaatti).
*
Minulla on omanlaiseni askeettinen filosofia. Ihannoin elämää,
jossa normaali kulutus ei ole suurta - koska oikeastaan
ihminen ei tarvitse paljon muuta kuin henkisiä virikkeitä.
Puhtauskin on kyllä sentään aika tärkeä juttu.
*
Utopiani on valinnanvaran yhteiskunta. Kaikkea tarjolla -
kaikki maailman ylellisyys, kunhan jokainen tekee valinnan,
mitä juuri hän haluaa, mikä on hänelle tärkeää.
*
Tai sen vastakohtana inhoan tuhlauksen yhteiskuntaa, jossa
kaikki haluaa saada kaiken, kun kerran muillakin on, vaikka
mikään siitä kaikesta ei sitten merkitse mitään. Inhoan
"Virtas-vaikutusta" ("Keeping up with the Jones'es"). Se on:
jos A hankkii auton, niin B:nkin täytyy hankkia,
jolloin taas A:n täytyy hankkia hienompi auto...
Ja sitten ihmiset on tyytymättömiä,
koska toisella on jotain enemmän tai parempaa, tai itselle
pitää hankkia jotain mikä on parempaa kuin toisella.
Tuohan on samalla irvikuva poliittisesta
vasemmistosta ja oikeistosta.
*
***
*
Jouko Kajanoja: Kommunikatiivinen yhteiskunta.
Kajanoja kertoo, että kun häneltä ovat unelmat murtuneet,
niin hänen on täytynyt etsiä uusia.
Ennen Neuvostoliitto oli hänen ihanteensa, nyt Ruotsi?
"Yhteisymmärrykseen pyrkivä hyvinvointivaltio",
vastakohtanaan välineellinen vastapelurien maailma.
Puolet kirjasta on Habermas-hämäryyksiä, jossa
suoritetaan käsitteiden haltuunottoja,
loppupuoli on operointia tilastoilla, jolla osoitetaan,
että hyvinvointivaltiot ovat menestyneet taloudellisesti
parhaiten. (Mutta kumpi on syy, kumpi seuraus?).
Arvioni: Nollatutkimus. Hyvinvointivaltio on itsestään
selvä päämäärä. Sen yksityiskohdista keskustellaan.
*
***
*
Jari Sarasvuo oli Timo Harakan "Musta laatikko"-ohjelmassa
1997 keskustelemassa Juha Siltalan kanssa. En ole aina pitänyt
Siltalan narinoista, mutta hänen luettelemansa kolme
ykkösarvoaan hyväksyin itsekin:
1) Vapaus 2) Sosiaalisuus 3) Armo.
*
Vapaus ja sosiaalinen yhteishyvä ovat joskus ristiriidassa.
Yhteiskunnan täytyy hillitä vapautta käyttää huumeita tai
vapautta anarkiaan, koska niistä koituu ongelmia toisille.
Mutta vapaus ... itsensä toteuttamiseen ... on ykkösarvo.
Armo ... edustaa kristillisen perinteen kauneimpia puolia.
*
Tarviiko sitä selittää? Kaikki ei ole vain omista teoista ja
ansioista kiinni... eikä kosteta toisten tekemiä virheitä...
On vaikeaa uskoa yliluonnolliseen - paitsi filosofiana.
*
***
*
Kävin hakemassa Kivenlahdesta Eero Paloheimon viimeisimmän,
"Syntymättömien sukupolvien Eurooppa", silmäiltyäni sitä vain
tuntia aiemmin ensikertaa Tapiolan Akateemisessa kirjakaupassa.
Kiinnostavan näköinenkin kirja! Kuukausia suunnitelmissa lukea.
*
Eero Paloheimon "Syntymättömien sukupolvien Eurooppa" on
parasta mitä olen talvella 1997 lukenut. Pitäisi ostaa se
ja lainata kaikille tuttaville. Mutta ihmiset haluavat
lukea eri kirjoja kukin. Ja katsoa eri filmejä.
*
(Kirjeistä 1997)