163. Sattumuksia

Miksi tulin jouluna (1998) lukeneeksi - Jane Austen: "Kasvattitytön tarina" (Karisto 1954) (alkuteos: 'Mansfield Park' 1814).
*
Katselin ekaa sivua ja sen tarina eräistä naimakaupoista alkoi vetää niin vauhdikkaasti, että luin koko luvun ja yhä eteenpäin. Hauskoja henkilökuvia. Kirjassa oli mainio jakso, jossa harjoiteltiin näytelmää kartanon sukupiirissä. Toisissa rooleissa loistettiin, toiset täytettiin jotenkuten kehnoilla tai vastahakoisilla henkilöillä. Kertomus oli ihan jännittävä!
*
Sir Thomas Bertramin paluu Länsi-Intiasta aiheutti kuitenkin näytelmän peruuttamisen heti ja nuhteet kevytmielisyydestä. Lukijana pettyy: Ei kai? Emmekö saakaan kuulla miten kukin näyttelijä onnistuu...? Mutta tuostapa se idea, että kukin nautti omasta roolistaan, loistaen kehnompien rinnalta.
*
***
*
Mieleeni palautuu 80-luvun kirjeystävän kertomus Heinolasta, jossa eli eräs kulttuurihullu nuorimies Kosti, kirjoitellen lehtiin. Isänmaallis-oikeistolainen armeijaintoilija - hän halusi ehdottomasti armeijaan, ei hyväksynyt sen vaihtoehtoja, mutta hänellä oli henkilökohtainen ongelma, kun omat hermonsa eivät kestäneet armeijaoloja. Kahdesti hänet väestä vapautettiin, hän itse halusi yrittää uudelleen, mutta ei voitu intissä pitää psyykkisistä syistä.
*
Kekkosen ajan oppositiomiehen Kauko Kareen mielipidelehti "Nootti" ilmestyi vielä 80-luvulla, ehkä Kauko Kareen (1914-1996) kuolemaan asti. Nootin sivuja ilmaantui täyttämään myös nuori mies Kosti Tolonen Heinolasta, "Israel-asiantuntija", joka sujuvasti täytti parikin tabloid-sivua jollakin pitemmällä kirjoituksellaan. En niitä paljon tutkinut, silmäillen näyttivät asiallisilta, toki innokkaan Israel-mielisiltä ja aatteellis-oikeistolaisilta. Sitten Kare kuoli, Nootti kuoli, ja näin joskus myös Kosti Tolosen (noin 1959-1998?) kuolinilmoituksen. En tiedä miksi. Luin hänen omakustanne-aforismikokoelmansa 'Unten kudelma' 1987. Katselin onko Huutonetissä myynnissä, ei mitään. Hakukone löysi mielenkiintoisen scifi-tulevaisuuden kuvauksen Kosti E. Toloselta.
*
***
*
Aforismeja: "Se joka pakenee tänään, taistelee huomenna".
*
Tuon voi tulkita joko negatiivisesti tai positiivisesti: "onnistuttuaan ehkä kerran pakenemaan JOUTUU kuitenkin tai ei voi välttää toista kertaa"... taikka "pakenemalla säästää itselleen uuden, ehkä paremman tilaisuuden!"
*
"Elämä on sarja sattumuksia matkalla hautaan..."
*
Tavalla tai toisella ihmiset kokoavat elämästään mielekästä kokonaisuutta, mutta hyvin monin eri tavoin. Omalle elämälle annetaan tarkoitus: "kasvatin kaksi hyvää lasta... jätin heille paremmat eväät kuin itse aikoinani sain".
*
Kunnanpamppu saattaa laskeskella rakennuttamiaan monumentteja, kirjailija kirjoittamiaan teoksia. Yrittäjä katsoo luoneensa yhtiön. Liikkeenjohtaja kehuu johtamansa kasvaneen hänen aikanaan moninkertaiseksi. Tai jos kävi päinvastoin, katsoo pelastaneensa yrityksen täydelliseltä tuhoutumiselta. Keräilijä huomaa koonneensa kokoelman. Rakentaja näkee rakentaneensa rakennuksen, ehkä kodin tai kesämökin.
*
Jeja-Pekka J.P. Roosin elämäkertatutkimus "tavallisista ihmisistä" osoitti korostetuimmaksi elämäntyöksi eräällä sukupolvella oman asunnon säästämisen. Joku ihminen laskee, miten paljon on kiertänyt maailmaa, joku laskee urheilusta saamiaan mitaleja.
*
Napoleon kuulemma summasi elämäänsä sanomalla, että "yhden käden sormilla voin laskea ne hetket jolloin olen ollut onnellinen". Eräs katsantokanta sekin, montako onnellista hetkeä voi laskea elämänsä varrelta.
*
(Kirjeeni luonnosta vuodelta 1998)