169. Minna Canth ja Maiju Lassila

Minna Canthin "Roinilan talossa" oli ihan mukava
kansannäytelmä kertalukemiseksi... Kosiskeluja ja häiden
odotusta. Konna joka on puijannut perinnön joltakin ja
väärin saadulla omaisuudellaan on saamaisillaan morsiamen,
jonka rakastaman rengin lavastaa rikolliseksi. Koomisia
sivuhahmoja. Tunnelmallista kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Niinku joku lännenfilmi voi olla kotoinen kliseineen, tässä
suomalaiset maalaiskliseet... maistuu kesältä ja maaseudulta.
*
***
*
Lassilan "Tulitikkuja lainaamassa" oli hauskempi kuin odotin tai
muistin, lienen ainakin elokuvana nähnyt. Koomisia huippuhetkiä
mm. kun räätäli on jo pienentänyt kadonneen Antti Ihalaisen
puvun itselleen kosittuaan tämän "lesken" ja ovat muuttamassa...
ja Antti palaa, on mykkänä raivosta, ja kyläläiset kannustavat
Anttia, että niin kyllä hän vielä pukuunsakin sopii, kunhan vain
hiukan laihduttaa...
*
Tai kun Ihalainen ja Jussi Vatanen muistelevat Kiihtelysvaaran
miestä, miten se mahtaa voida kaupungin putkassa (heidän
sijastaan) - vielä päiväkausia myöhemmin.
*
Tai alun pohjustus, miten Antti ja Jussi kerran olivat olleet
humalassa ja tehneet semmoisia, että putkaan ja kipeästi sakkoja.
Nyt Jussin kosimajutun vuoksi kaivavat esiin samaisen pullon, joka
pitäisi tyhjentää, jotta häihin haettavalle viinalle ei tarvitsisi
uutta pulloa ostaa. Sitten hieman nousuhumalaa, kun Antti hihkaisi
kärryistä kyselijälle "Amerikkaan menevänsä ja uuden vaimon
siellä ottavansa..." Sitten Lassila malttaa jättää kertomatta, kunnes
uudessa luvussa kuvataan herääminen oudossa paikassa... ja kuinka
ollakaan: menneisyys on toistanut itseään.
*
Lassila/Untola/Tietäväinen malttaa antaa pikkuhiljaa tilanteen paljastua päähenkilöille...sanattomasti... siis henkilöiden vältellessä
asiasta puhumista, ja tavalla, jota ei voi toistaa elokuvassa,
vaan se vaatii kirjan...
*
Hauska on myös oikeudenkäyntikohtaus, jossa vastaajien ainoa
lausahdus tuomarin pitkiin puheisiin on "Elä siinä pölötä!",
mistä tulee lisää sakkoja, ja vielä putkassa Antti puolustelee
Jussille lakonisesti vain: "No kun pölötti!"
*
Tuosta tulikin mieleen Erkki Aurejärven kolumni Alueuutisissa "hyvästä tuomarista", joka kun vastaajalta kysyttiin tyytyykö tämä päätökseen ja tämä puuskahti siihen välinpitämättömästi vain että: "Haista sinä v...!", niin tuomari päätteli itse kuivasti: "Merkitään, että vastaaja ilmoitti tyytymättömyytensä päätökseen!"
*
***
*
Lassilan "Liikaviisas" taas liittyy hauskasti mm. Kylliäis-juttuun
(Antti Kylliäinen: Kaikki pääsevät taivaaseen -kirjasta):
aivan samalla tavalla siinäkin on harhaoppisuussyyte, josta yhtä
näppärästi selviää pastori Pöndinen...
*
Liika viisas (eli siis hullu) Sakari Kolistaja on innostunut Pöndisen saarnoista ja aikoo herättää ihmiset. "Ensin minä koputan, ja jos ei herätä, niin minä kolkutan, ja jos ei vieläkään herätä, niin sitten minä kolistan!" Sellaista on kolistealaisuus.
*
Sakarin kehut, ettei mm. politiikkaan pyrkivä vallesmanni "ainakaan liikaviisas ole" ymmärretään väärin ja luullaan tyhmäksi tarkoittaneen... Sattumien kautta Sakarista tulee naapurikunnan hullujenhuoneen johtajakin, ja häntä pidetään sitten auktoriteettina määrittämään muiden ihmisten järjen tilaa.
*
Pöndinen on hauska nimi kuvaamaan hienostelevaa pönttöä, joka haluaisi isompaan seurakuntaan. Hänellä on verokalenteri seurakuntien tuotoista, jota mielellään selailee. Ensin mainitaan sivumennen havittelemansa seurakunnan tuotot, esim. 11.800,- mutta myöhemmin keskeisesti numeroin: jopa 13.000:een hän laskee oikeasti seurakunnan tulojen voivan nousta.
*
Kolistealaisuudessa Sakarin asema on hänen itsensä mielestä vähän kuin Johannes Kastajan, että hänen jälkeensä toki tulee suurempi mestari, itse pastori Pöndinen...
*
Lassilaa täytyy lukea lisää!
*
(Kirjeestäni vuodelta 1998)