torstai 15. tammikuuta 2015

172. Suometar ja Uusi Suomi

Luin Jyrki Vesikansan teoksen "Sinivalkoiseen Suomeen.
Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia I 1847-1939".
Otava 1997.
*
Sanomalehtihistoriat kiehtovat. Lehti on niin keskeinen osa arkea. Jokapäiväinen ajatusten levittäjä. Miten näkymättömiäkin historian vaikuttajia ovat journalistit? Paavo Tikkanen, sekä Daniel Europaeus, Antero Warelius ja August Ahlqvist perustivat "Suomettaren" 1847.
*
Yleensä vain A. Ahlqvist muistetaan, hänkin vain yhdestä asiasta: "Seitsemän veljeksen" (1870) ja Aleksis Kiven arvostelijana ja murskaajana. Aikansa kriitikko Seppo Heikinheimona? Kivi ei koskaan kirjoittanut Suomettareen eikä Uuteen Suomettareen (nimi vuodesta 1869), koska A. Ahlqvist oli teilannut jo vuonna 1864 Kiven "Kullervon".
*
Lehtori Timo Saarniemi kertoi, että Aleksis Stenvall-Kivi inhosi suomalaisille sukunimille keksittyä Nen-päätettä. Lukiolainen Tapio Marjamäen välihuuto: "Johtuiko se A. Oksanen-Ahlqvistista?"
*
Tuon ajan tuottelias kirjailija oli Kaarle Jaakko eli K.J. Gummerus, joka perusti nimellään oman kustannusliikkeenkin. Ahlqvist tosin teilasi myös hänen romaaninsa! Mutta Gummerus kustantaa yhä, tosin omistajasuku on vaihtunut Salojärviksi.
*
Paavo Tikkasen jälkipolvea on kirjailija Henrik Tikkanen (1924-84), etäisempiä Uuden Suomen toimitussihteeri Eino Tikkanen, joka kuoli 1950-luvulla ollessaan yksin yövuorossa, liukastuttuaan toimituksen ja latomon portaissa, sekä tämän poika Heikki Tikkanen, Helsingin Sanomien päätoimittaja 1966-1990.
*
Tapaturma palauttaa mieleeni Jorma Cantellin dekkarin "Murha lehtitalossa" (Littera 1995), joka sijoittuu runsain paikallisvärein 1960-luvun alun Uuteen Suomeen, Cantellin entiseen työpaikkaan. Toimitussihteeri kuolee...
*
Suometar kehitti jo ensimmäisenä vuotenaan 1847 sivistyssuomea enemmän kuin mikään varhempi yritys. Paavo Tikkanen otti käyttöön mm. sanat asiantuntija, ilmiö, luento, mielipide, teollisuus, tilasto, uskonto, valtio ja väline. Antero Warelius loi mm. sanat arkisto, ilmakehä, itsekäs, kokoelma, ravintola ja varuste.
*
Ranskanmaan levottomuuksista 'Suometar' kertoo n:o 29/1848:
*
"Metelin nostajat pidettiin yleensä KOMMUNISTEINA (näin kutsutaan jotka luonnottomasti waativat kaiken tawaran yhteisyyttä), ja tämä nimi jaettiin yhtä runsaasti, kuin nimi KERETTILÄINEN jaetaan herkästi.
*
/ Kommunisteja ei suinkaan luulollemme olleet ne oikeat ja ensimmäiset metelin nostajat, sillä rehellinen työmies ei joudu niin wäleen kommunistiksi, kuin wähämieliset liian-oppineet, joilla nyt oli hywä tilaisuus työrahwaan kautta asiatansa ajamaan."
*
- Asioita ilmaistaan oudosti - ja samalla oudon selkeästikin ilmeikkäällä tavalla, eri sanoilla kuin mihin nykyään on kyllästymiseen astikin tottunut.
*
Into Konrad eli I.K. Inha muistetaan valokuvistaan. Hän oli Uuden Suomettaren ulkomaantoimittaja - hän matkusti ulkomaillakin mm. Balkanin sotaa seuraamaan paikan päältä. (Nykyään saatetaan inhottavaa kutsua inhaksi, mutta aikoinaan inhalla tarkoitettiin ihanaa.)
*
Sanomalehti "Työmies", myöhemmin "Suomen Sosialidemokraatti", "Demari", "Uutispäivä" ja "Demokraatti" sai alkunsa Uuden Suomettaren helmassa 1880-luvulla - lehden osastona, joka oli irtileikattavissa lehdestä lauantaisin. Sitä toimitti Helsingin Työväenyhdistyksen toimikunta. Uusi Suomi oikeistolaistui myöhempään maineeseensa vasta 1930-luvulla! Alkuunsa aatteena oli suomenkielisten etujen ajaminen. Helsinki oli ruotsinkielinen, Hufvudstadsbladet mahtilehti.
*
Uusi Suomi 1925. Toimitus: E.N. Setälä, Kaarlo Koskimies (päätoimittaja). Setälän muistamme lähinnä suomen kieliopista ja itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajajoukosta (Suomen senaatista). Esim. Lauri Ingmania en juuri muista lainkaan - pääkirjoitustoimittaja, poliitikko, Kokoomuksen puheenjohtaja, lopulta arkkipiispa... (Olihan Mikko Juvakin Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtaja 1960-luvulla, mutta myöhemmin arkkipiispa.)
*
Historiankirjat eivät ole mielilukemistani - vaikka kuinka koreasti kuvitettuja uusia ilmestyisi. Mutta sanomalehden historian kautta pääsee lähelle KAIKKIA suuria ajan tapahtumia - persoonallisesta näkökulmasta. Huomaan myös miten vaikea ahkerankin ja aikaansaavan vaikuttajahenkilön on päästä muistetuksi "historiaan" - mikä valtava valikoituminen tapahtuu.
*
Aiemmin olen lukenut mm. 'Ilkka' -sanomalehden historian (ilmestyi Vaasassa 1906-62, sen jälkeen keskempänä maaseutua Seinäjoella). Se kertoi kuvalla ja kirjelainauksella myös isoisästäni Aleksista, joka toimi Ilkan taloudenhoitajana 1912-14, kun Santeri Alkio oli päätoimittajana 1906-29.
*
(Luettua 1997)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti