168. Liikuntaopas matkakuvauksena?

Jouko Kokkonen: Baltian liikuntaopas.
*
Kokkonen kommentoi Antero Leitzingerin Baltian matkaopasta: "Hyviä heittoja!" Sama pätee hänen omaan kirjaansakin! Jotensakin elävää kuvausta! Jos haluaa tulla luetuksi, kannattaa kirjoittaa aistillisesti!
*
"Liikuntatiloja on vaikea löytää. Neuvostoaikana niitä rakennettiin tarkoitukseen huonosti sopiviin tiloihin, joita uusi valta otti käyttöönsä mm. lakkautetuilta porvarillisilta järjestöiltä. Uusrakennukset tehtiin yhteisellä laatikkomallilla olipa kyseessä kauppa, koulu, kulttuuritalo tai uimahalli.
*
"Ulkoa ikävältä näyttävän, ränsistyneen betonikolossin sisältä löytyvät ehkä kelvolliset liikuntatilat. Ne eivät ole viimeistä huutoa, mutta yleensä niissä saa hien pintaan vaarantamatta terveyttään kehnon lattian tai kelvottomien välineiden takia.
*
-- Ensimmäisenä on vastassa eläkeikäinen täti, joka kysyy kävijän asiaa ja ohjaa eteenpäin. Pukuhuoneet löytyvät yleensä kaukaa liikuntatiloista sokkeloisten käytävien päästä, usein
eri kerroksestakin. Ne ovat kehnolla tasolla.
*
Kosteihin tiloihin sopimaton maali on rapistunut irti seinistä ja katosta. Suihkujen suuttimet ovat tukossa ja vesi puskee muutamasta reiästä kaikkiin muihin paitsi oikeaan suuntaan. Vaikutelmaa tehostavat ruosteisen veden lattiaan jättämät jäljet. Lämmintä vettä tulee lähes säännöllisesti. Kaappien ovet ja lukot ovat leikkikaluluokkaa, tavarat tulee ottaa salille mukaan ja pitää niitä silmällä.
*
Huippu-urheilukeskeisen liikuntaperinteen vuoksi Baltian saleilla ei ole totuttu näkemään (ja heitä ihmetellään) pelkän harrastuksen vuoksi liikunnasta nauttivia ihmisiä.
*
- Tallinna herää elävästi eloon mielessäni tuollaisesta kuvauksesta, jota en lainaa sanatarkasti vaan tarkoitushakuisemmin.
*
Liikuntavirastossa vierailu... on paljon henkilökuntaa yhdessä juoruilemassa, mutta häipyvät kun tulee vieras. Jokaisella pikkupäälliköllä on sihteeri, joka vie odottamaan, tärkeää esimiestä. - Ulkomaalainenko? No Siinä Tapauksessa voidaan ottaa vastaan hetikin! Odotuksen jälkeen päällikkö saapuu, - sitten aikaa riittääkin jo runsaasti, kahvituksiin, jutteluihin." - Byrokratiaa! Oleminen eikä tekeminen!! Virossakin yhä perintönä pysähtyneisyyden ajalta.
*
***
*
Romahtanut omistajaton järjestelmä on!
*
Omistaminen on vastuuseen liittyvä asia! Raivostuttavat metsänomistajat, jotka parturoivat puunsa (uhkaavan luonnonsuojelun tieltä!) - ei niin saa! Omistaa saa vastuullisesti! Sekä oma että kokonaisetu on otettava huomioon.
*
Rahaa saa omistaa, ja voi valita mitä sillä tekee, muttei saa polttaa seteleitään! Voi ostaa antiikkia, mutta ei saa öykkäri-hybriksessä tuhota sitä pullistellakseen omaa mahtiaan ja rikkautensa loppumattomuutta. Omaisuus on pyhää!
*
Omistamisen vastakohtana voi olla vastuuton yhteisomistaminen. Polkupyörät, jotka on kunnostettu kenen tahansa kulkijan vapaaseen käyttöön, heitellään mereen.
*
Upouusi, hohtava, kaunis kaupungin vuokratalo Espoon Nöykkiön Siperiankorvessa oli vain kaksi vuotta myöhemmin (pistäytyessäni uudelleen) jo "räjähtäneessä" kunnossa, puukoilla veistelty puuosat, pirstottu muoviosat, tuhrittu tusseilla seinät, lukot ja kahvat on väännetty irrallaan hölskyviksi... Puuttui enää Vantaan Koivukylän Havukoskella tornitalon rapussa lukemani suurikirjaiminen seinäkirjoitus: "Kiristääkö vanne päätäsi?"
*
(Kirjeestäni vuodelta 1998)