171. Kauppaneuvoksen härkä

Olen lukenut Teuvo Pakkalan (suppeahkon) kirjallisen tuotannon läpi (Aapista lukuunottamatta). Sanasta sanaan, en edes harpponut. Kannattaisiko kaikkien lukea samat klassikot? Tuskinpa. Voisi selailla ja valita jotakin, mikä herättäisi kiinnostuksen.
*
Mutta mitä minä olen saanut Pakkalalta? Elävää kuvaa yli sadan vuoden takaisesta Suomesta! Kuten peleissä: tämä monimutkainen maailma yksinkertaistuu. Peilautuu aikaan jolloin tavaraa
oli vähemmän ja elämä oli yksinkertaisempaa. Pienoismalli.
*
Pakkala saa jopa tunteelliseksi, itkemään. Ei tule äkkipäätä mieleen muuta vastaavaa suomalaista klassikkoa, ei oikein muilta mailtakaan. Vaan Pakkala aikaisemminkin, eri tekstit.
Pakkalahan on herkkä lapsikuvaaja. Siinäkö salaisuus.
*
Toisaalta Pakkala on tendenssi-kirjailija: hän kärjistää ja osoittaa sormellaan, joskus hauskastikin. Oulusta lähtevän junan ensimmäisessä vaunussa juhlitaan jotakuta täydellistä mänttiä, joka lähtee opiskelemaan papiksi. Mutta viimeisessä, vankivaunussa, viruu olosuhteiden uhrina unohdettu viaton hyvyys...
*
TOISAALTA on Pakkalan suruttoman hauskat kansannäytelmät
 -Tukkijoella: "Vielä niitä honkia humisee Suomen salomailla..."
Metsäradio. - Monipuolisuus!
*
Arvostelija Eino Leino haukkui kuin "turhapuroa" Tukkijoen
yleisömenestystä, - että jonotetaan täysiin näytäntöihin...
Mietin tykkäsikö Pakkala huonoa Leinon arvostelusta... Kaiketikin:
"Tyhjää, haihattelevaa ja mikä pahinta, epätodellista!"
sitä oli Leinon uusromantiikka puolestaan realistin, Pakkalan mielestä.
"- Ja Kasimir ... häneltä on kruuveja irti!" (Einon veljellä).
*
Pakkala-suosikkini on näytelmä "Kauppaneuvoksen härkä"... Ehkä se elää omaa elämäänsä mun mielessäni - mutta mikäpä sen parempi kuin jos toisen kertoma tarina jatkaa elämäänsä toisen mielessä! Sen syntyhistoria kiinnostaisi - miten paljon, mikä kaikki totta?
*
Kauppaneuvos (ja härkänsä) on jonkinlainen "Virtahepo olohuoneessa" (Tommy Hellsteniä en ole lukenut) keskisuomalaisessa pikkukaupungissa (Jyväskylä)... Sinne saapuu lehteen päätoimittaja, joka ei tiedä paikkakunnan tabuja. (Pakkala toimi "Keski-Suomen" päätoimittajana 1890).
*
Päätoimittaja tulee nostaneeksi pöydälle sellaisen asian, jota paikkakunnalla EI ole tapana ottaa tapetille... ASIA korjaantuu tämän ansiosta, MUTTA liian pätevälle päätoimittajalle kuitenkin järjestetään parempi virka muualta, ETTEI hän enää pistäisi nenäänsä asioihin joihin Jyväskylässä ei ole tapana puuttua. Ja korjattu ongelma jää kasvamaan uudestaan... aiemman härän vasikkana!
*
(Kirjeestäni vuodelta 1998)