88. Bertie Wooster ja Jeeves

Olen huomannut Jeeves-näyttelijä Stephen Fryn kirjoja, mm. etsiessäni Cambridgestä kertovia teoksia, mutten ole vielä lukenut.

Sen sijaan luin taas P.G. WodehousenJeeves-tarinoita (suomeksi, Teos 2011) osan 3, kuten pari aiempaakin.

Huomasin, ettei Bertie Wooster olekaan seurapiirinsä pahin idiootti, vaan kukaties toiseksi älykkäin Jeevesin jälkeen? (jolla on huomattavan iso hatunnumero ja joka syö pelkkää kalaa kasvattaakseen järkeään, kuten Wooster selittää tuttavilleen).

"Mating Seasonissa" neljä kihlaparia oli sotkenut rakkauskuvionsa ja Woosterin piti järjestää ne äkkiä takaisin raiteilleen, aivan oman etunsa vuoksi! (Mm. konstaapeli Dobbs + sisäkkö Queenie.) Esim. näyttelijätär "Corky" pitää saada heti takaisin kihloihiin Esmond Haddockin kanssa, ettei hän kihlaudu sarvisankaisen, vesiliskonnäköisen ja vesiliskoja harrastavan Augustus "Gussie" Fink-Nottlen kanssa, jotta tämä palaa kihloihin Madeline Bassettin kanssa, sillä muuten Madeline palaisi entisen kihlattunsa Woosterin luokse!

Madeline Bassett oli se sinisuurisilmä, jonka mielestä "tähdet ovat Jumalan kauniita helminauhoja" ja joka hyvästelee puutarhasta lähtiessään kaikki kukat yksitellen: "Hei sitten päivänkakkarat! Näkemiin huomiseen narsissit!" jne. Lisäksi Wooster haluaa välttää appiukkoehdokasta Sir Watkyn Bassettia. Muistamme Gussien, Bassettit ja kaikki muut TV-sarjasta? (Pallopäinen "Bingo" Little oli tässä vaiheessa jo naimisissa erään menestyskirjailijattaren kanssa.)

Ihmiset Woosterin ympärillä ovat siis suistamassa maailmaa katastrofiin järjettömistä oikuistaan. Bertie tajuaa ulkopuolisena paljon paremmin mikä pala kuuluu mihinkin ja mitkä parit eivät sovi toisilleen. Kuten järkevät naiset Jane Austenin kirjoissa?

Toisinaan Bertien äkillinen pako on tarpeen, mutta onneksi Jeeves tuntee aikataulut: "Maitojuna Lontooseen lähtee klo 04:17 ja minä tuon matkatavaranne perästä huomenna!" Tai "Ehditte vielä täpärästi laivapikajunaan ja olen ottanut jo ennakolta vapauden tehdä ylihuomiseksi huonevarauksen hotelli Rivieraan Monte-Carlossa".

Lukiessani näen helposti mielessäni TV-sarjan näyttelijät lausumassa repliikkejään.
Syksyllä luin (englanniksi) Wodehousen ei-Jeeves-romaanin "Money for Nothing", jossa aatelishepulla oli rahaongelma, eikä hänen ollut sopivaa myydä omistamiaan perittyjä taide-esineitä, joten hän joutui lavastamaan omien tavaroidensa varkauden... yms.